Browsing by Subject "yhdenvertaisuus"

Vähemmistöstressin käsite on yleistynyt julkisessa keskustelussa, mutta keskustelua ei olla vielä käyty varhaiskasvatuksen kentällä. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella vähemmistöstressin ilmiötä varhaiskasvatuksen näkökulmasta sekä tuottaa siitä tietoa varhaiskasvatuksen tarpeisiin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui vähemmistöstressiä käsittelevistä tutkimusartikkeleista, joita analysoimalla luotiin kokonaiskuvaa vähemmistöstressin ilmiöstä. Tarkastelua ohjasivat kysymykset siitä, mitä vähemmistöstressillä tarkoitetaan, mitkä tekijät sitä aiheuttavat, mitä vaikutuksia vähemmistöstressillä on yksilöihin ja mitkä ovat siltä suojaavia tekijöitä. Kiinnostaviksi nousivat myös tutkijoiden näkemykset toimenpiteistä, joilla vähemmistöstressiä voitaisiin ehkäistä. Vähemmistöryhmiin kuuluvat henkilöt voivat kokea vähemmistöstressiä, jota heidän kohtaamansa ennakkoluulot ja syrjintä ja niiden pelko aiheuttavat. Vähemmistöstressi on yhteydessä fyysiseen terveyteen sekä mielenterveyteen. Pelko syrjityksi tai kiusatuksi joutumisesta voi johtaa vähemmistöidentiteetin kieltämiseen, piilotteluun tai häpeämiseen. Vaikka lapsi ei identifioituisi vähemmistön edustajaksi, hän voi joutua kohtaamaan syrjiviä rakenteita ja itseensä tai perheeseensä kohdistuvia ennakkoluuloja. Syrjinnän kokemukset voivat tuottaa lapselle ulkopuolisuuden, erilaisuuden ja toiseuden tunteita sekä vaikuttaa lapsen mielikuvaan itsestään ja arvokkuudestaan. Tulosten perusteella ehdotan, että varhaiskasvatuksen työntekijöille tulisi järjestää koulutusta vähemmistöstressistä. Vähemmistöstressiä on syytä tutkia lisää varhaiskasvatuksen alalla.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin, miltä kehi-tysvammaisen henkilön mahdollisuudet työllistyä palkkatyöhön näyttävät yhteiskunnassamme, sekä toteutuuko kehitysvammaisen henkilön yhdenvertaisuus avotyötoiminnassa. Näin ollen tut-kimusongelmiksi asettuivat seuraavat kysymykset: 1. Miltä näyttävät kehitysvammaisen henkilön mahdollisuudet työllistyä palkkatyöhön suoma-laisessa yhteiskunnassa? 2. Toteutuuko kehitysvammaisen henkilön yhdenvertaisuus avotyötoiminnassa? Hypoteesiksi oli aiemmin luetun uutisen perusteella muodostunut oletus siitä, että kehitysvam-maisten henkilöiden mahdollisuudet saada työsuhteinen palkkatyö ovat heikot, ja avotyötoimin-nassa ei välttämättä kaikissa tapauksissa pääse toteutumaan kehitysvammaisen henkilön yh-denvertaisuus. Tutkimusongelmiin lähdettiin hakemaan vastausta kahdeksasta aiemmin tehdystä tutkimuksesta. Vertasin näiden tutkimusten tuloksia myös YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista sekä Euroopan neuvoston vammaispoliittiseen ohjelmaan. Menetelmänä toimi systemaattinen kirjallisuuskatsaus, johon valikoitui selektiivisellä otannalla yh-teensä kahdeksan tutkimusartikkelia. Aineistoa analysoitiin erittelevän sisällönanalyysin keinoin aineistolähtöisesti. Tutkimusartikkelien aineistot osoittivat, että kehitysvammaisilla henkilöillä on rajoittuneet mahdolli-suudet päästä työsuhteiseen palkkatyöhön, sillä tarjolla olevien työtehtävien määrä voi vaihdella alueellisesti merkittävästi, työtehtävät ovat usein melko yksipuolisia ja maassamme arvioidaan olevan tuhansia kehitysvammaisia henkilöitä, jotka ovat ilman palkkatyötä, vaikka olisivatkin ky-keneviä sekä halukkaita työllistymään. Palkkatyön esteenä olivat aineistojen mukaan muun mu-assa yhteiskunnassa vallitsevat asenteet ja ennakkoluulot sekä kuntien niukat taloudelliset re-surssit. Aineistoissa kävi ilmi, että avotyötoiminta toimii usein päätepysäkkinä eikä väylänä palkkatyöhön, siinä tehdään oikeaa työtä ilman työsuhteen etuja tai palkkaa sekä työosuusraha on alhainen eikä siitä ole olemassa yhteisiä selkeitä säännöksiä. Johtopäätöksenä voitiin aineistojen perusteella tehdä, ettei kehitysvammaisen henkilön yhdenvertaisuus välttämättä toteudu avotyötoiminnassa.

This qualitative research considers young people who are at risk of social exclusion.The study considers the stories of two boys who were in school in different eras of the modern Finnish school system, and analyses differences between them, as well as possible reasons for bullying and other events that they experienced while studying in primary school. The purpose of the study is to consider the young people and their individual circumstances, to make sense of the school drop out process, to perceive differences and similarities between each case, and to conclude whether the differences are a result of social and economic trends of the different eras. The research considers political decisions, and what actual or potential impacts they have on a student’s life. This has relevance for how successful an individual is in studying and entering the society. According to previous research, pupils can be more excluded if they are labelled as incapable of participating in classes; another previous result is that dividing courses according to difficulty level may result in underachievement. The research questions are as follows: What is the dynamics of the school drop out process in the life of an individual primary school student? What support is given to such a student? What differences are there between school drop outs in the 1980s and 2000s? The research data includes narrative accounts of two schoolboys, Mika and Toni, both of whom went to school before the previous law on basic education was introduced, and before a model of three stage support was initiated. In both cases, the analysis is based on a qualitative reasoning about the causes of the social exclusion. The analysis is based on narrative accounts, and in the case of Mika it also includes speech transcription. Conclusions are that support should start with listening to the school student and that the school day should be adjusted to fit the family`s regular life. These conclusions are based on the analysis and on experts` experiences. According to figures, the modern basic education model has reduced school drop out cases, whereas economic depression has had the opposite effect. The three stage support model does not appear to work properly if further resources are not available, or if teachers are not freed from some of their responsibilities. Another conclusion is that politics during Mika`s school days has had a more positive impact on support resources than that of Toni`s time in school. Possible fields of application for this study are research on bullying and practical prevention of social exclusion.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää lasten kokemuksia osallisuudestaan päiväkodin toiminnansuunnittelussa. Tutkimustiedon lisääminen sekä lasten omien kokemusten ja näkökulman tavoittaminen on ensiarvoisen tärkeää selvitettäessä, miksi ja miten osallisuuden kokemukset kyetään toteuttamaan varhaiskasvatuksessa. Lasten osallisuuden toteutuminen on asetettu velvoittavaksi tavoitteeksi varhaiskasvatuslaissa, kuntien paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa ja Lasten oikeuksien sopimuksessa. Tutkimusten mukaan lasten osallisuuden toteutuminen varhaiskasvatuksen käytänteissä ja toimintakulttuurissa, ei kuitenkaan toteudu lakien edellyttämällä tavalla. Tässä tutkimuksessa kerättiin tietoa lasten kokemuksista osallisuudestaan päiväkodissa ja etsittiin tekijöitä, jotka voisivat olla esteenä lasten osallisuuden toteutumiselle. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa fenomenologinen lähestymistapa painottaa lasten kokemuksia ja näkökulmaa heidän itsensä kertomana. Tapaustutkimuksen kaltainen menetelmä rakentui varhaiskasvatuksen päiväkotiryhmän kuuden 5-vuotiaan lapsen ryhmän muodostamana. Aineisto kerättiin yhdistelemällä haastattelua, havainnointia ja lasten tuottamaa kuva-aineistoa. Näillä pyrittiin saamaan mahdollisimman monipuolinen kuva lasten osallisuuden toteutumisesta. Haastattelut toteutettiin kolmen päivän aikana. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkielman tulokset osoittivat osallisuuden ilmaisemisen ja merkityksen olevan lapsille epäselviä. Enemmistö lapsista ei tiennyt käytänteitä, joilla saisi näkemyksiään esille ja kokonaisuudessaan osallisuuden kokemuksia oli vähäisesti. Aikaisemmat tutkimustulokset toteavat varhaiskasvatuksen henkilöstön tiedon puutteen, ristiriitaisten käsityksien osallisuuden määritelmästä sekä teoreettisesta perustasta olevan osallisuuden toteutumisen esteenä. Tämä vahvistui myös lasten kertomana siinä, ettei lapsille ollut tiedossa käytänteitä ja henkilöitä, joille he olisivat näkemyksiään kertoneet. Osallisuus toteutui kuitenkin vertaisryhmässä, jossa lapset osoittivat kyvykkyyttään suunnitella, ohjata ja ratkaista tilanteita demokraattisesti keskenään. Aikuisten ja lasten välinen vuorovaikutus sen sijaan toteutui heikosti, eikä selkeitä toimivia käytänteitä tukemaan lasten osallisuutta toimintansa suunnitteluun löytynyt. Tämän tutkielman tulokset viittaavat siihen, että henkilöstön puutteellinen osallisuuden käsitteen ja pedagogisten käytänteiden puute, heijastuu vahvasti lasten osallisuuden kokemusten vähäisyyteen.

Tämän kandidaatin tutkielman aiheena oli maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tasa-arvon diskurssin rakentuminen Opetushallituksen verkkojulkaisuissa. Tutkielmassa pyrittiin määrittelemään tasa-arvon käsitteen saamia sisältöjä sekä sitä, mistä oikeastaan puhutaan, kun käsitellään maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tasa-arvoa. Tutkielmassa tasa-arvon käsite laajeni yleisestä tasa-arvon määritelmästä sukupuolten tasa-arvona laajempaan määritelmään, joka pitää sisällään yhdenvertaisen kohtelun. Tutkimusaineisto koostui Opetushallituksen verkkojulkaisuista, joissa käsiteltiin maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tasa-arvoa peruskoulun vuosiluokilla 1 – 9 sekä peruskouluun valmistavassa opetuksessa. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa käytettiin diskurssianalyysiä, jonka avulla aineistosta on määritelty tasa-arvon diskurssin rakentavat merkityssysteemit, joista tutkimuksen tulokset muodostuivat. Tuloksien mukaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tasa-arvon diskurssi rakentui kolmesta eri merkityssysteemistä. Puhuttaessa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tasa- arvosta, puhuttiin siitä suorin sanaviittein tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, tai käsiteltiin sitä rasismin tai mahdollisuuksien tasa-arvon kautta. Rasismin merkityssysteemiin sisältyi selkeästi alaryhmä, jossa tasa-arvosta puhuttiin kulttuurin kautta. Mahdollisuuksien tasa- arvoon puolestaan sisältyi alaryhmä, jossa käsiteltiin kielitaidon merkitystä tasa-arvon toteutumisessa.

Aims. Recently, the diversity of sex has been discussed in public conversation and it has also been noted as a task for preliminary schools’ core basics in upbringing and education, to enhance both equality and social equality. In this study’s theory section, concepts and laws considering the diversity of sex and sexual minorities, professional encounters with gender diversity, and earlier research considering minorities' well-being and needs, are introduced. From these it is apparent that diversity needs to be taken in consideration in preliminary schools, but there actually are no concrete tools for the schools to do so in the curriculum. The aim of this study is to find those ways which the school can utilize especially with transgender students, to encounter and support them. Methods. The data of this study consists of four guidebooks considering gender diversity for school’s teachers and other staff to support them in their work, published by Seta ry and Ministry of Social Affaris and Health. First, concrete practices of how to take gender diversity in consideration were analyzed from the data. After this the concrete practices were thematized.   Results and conclusions. The results of this study consists of six themes, in all of which practical ways of executing this theme in schools are gathered. Themes were: 1) questioning heteronormativity, 2) acknowledging diversity and making it visible 3) prevent gender-based bullying 4) safety of social spaces, 5) sensitive way of speaking 6) sensitivity of documents. Teachers and the other staff can use this information when developing planning and actualizing education/teaching. To conclude, schools have many different practices to take gender diversity in consideration, in both social schoolwork and on the level of a single student’s well-being. Eventhough in this study gender diversity was in the center, these same concrete practices aiming at equality on various levels also support the well-being of other minorities, such as sexual minorities.

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää olemassa olevaa tutkimustietoa toiseuden ilmenemisestä ja sen rakentumisesta koulu- ja opiskeluympäristöissä. Koen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen yhteiskunnassamme tärkeäksi ja tunsin mielenkiintoiseksi lähteä tutkimaan niiden toteutumista juuri erojen ja toiseuden kautta. Toiseus voidaan ymmärtää itsensä keskelle asettamisena ja itseen nähden erilaisten ryhmien poissulkemisena. Toiseus ja sen määrittely perustuvat erojen etsimiseen ja niiden vahvistamiseen. Eroavaisuudet ja toiseus toisaalta näkyvät koulu- ja opiskeluympäristöissä, mutta niitä myös tuotetaan, usein tahattomastikin, esimerkiksi koulutuspoliittisilla päätöksillä, opetussuunnitel-milla sekä erilaisien perinteiden ja säädösten kautta. Tutkimuskysymykseni tutkielmassani muodostuivat seuraaviksi: 1. Mitkä tekijät aineiston tutkimuksissa ilmentävät toiseutta koulu- ja opiskeluympäristöissä? 2. Millä tavoin koulu- ja opiskeluympäristöt instituutioina vaikuttavat toiseuksien muodostumiseen? Toteutin kandidaatintutkielmani systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja sen aineisto rakentui yhdeksän tieteellisen ja vertaisarvioidun tutkimusartikkelin pohjalle. Aineistohaun suoritin lokakuussa 2019 ja kaikki aineistona käytetyt tutkimusartikkelit löytyivät Helkan artikkelihaun kautta. Kaikki tutkielmaan valikoituneet artikkelit edustivat pääosin kasvatustieteellistä, laadullista tutkimusta. Analyysimenetelmänä tutkielmassa käytin sisällönanalyysiä, joka käytännössä eteni sisältöjen luokittelusta analysointiin suhteessa tutkimuskysymyksiin, jonka kautta myös tutkielmani tulokset muodostuivat. Tulosten perusteella toiseuttavia tekijöitä on monia ja toiseuden muodostuminen on aina kontekstista riippuvaista. Koska toiseus perustuu aina siihen, kuka nähdään erilaisena, voivat eri ympäristöissä eri seikat vaikuttaa toiseuksien rakentumiseen. Aineiston tutkimuksissa toiseutta koulu- ja opiskelumaailmassa ilmensivät maahanmuuttajatausta, etnisyys, kielelliseen tai vakaumukselliseen vähemmistöön kuuluminen, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen ja/tai identiteetti, fyysiset rajoitteet ja vammai-suus, sekä erityisen tuen tarve ja/tai oppimisvaikeudet. Tutkimustulosten mukaan koulu instituutiona voi vaikuttaa toiseuksien muodostumiseen muun muassa koulutuspoliittisten päätösten, opetussuunnitelmien, hierarkioiden ja muiden valtarakenteiden, koulun käytäntöjen ja perinteiden, sekä heteronormatiivisten käsitysten ja niiden mukaan toimimisen kautta.

Tutkimuksessa käsitellään yhteismusisoinnin vaikutusta yhdenvertaisuuden edistämiseen varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen kannalta olennaiset pääkäsitteet taidekasvatus, musiikkikasvatus, yhteismusisointi, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo antavat tutkimukselle teoreettista pohjaa. Kansallisen koulutuksen arvioinninkeskuksen raportissa (Karvi) 2019 mainitaan taidekasvatuksen, paikoin myös musiikkikasvatuksen, toteutuvan liian harvoin. ArtsEqual-hankkeessa puolestaan tutkitaan muun muassa, miten taide voi tukea tasa-arvoisia mahdollisuuksia oppimiseen ja osallistumiseen suomalaisissa kouluissa. ArtsEqual-hanke, Karvin raportti 2019 sekä pääkäsitteisiin liittyvät teoriat luovat pohjaa seuraavien tutkimuskysymysten syntymiselle: Miten varhaiskasvatuksessa hyödynnetään yhteismusisointia? Ja miten yhteismusisointi edistää yhdenvertaisuutta varhaiskasvatuksessa? Tutkimukseen osallistui kaksi haastateltavaa, jotka haastateltiin vallitsevan virustilanteen vuoksi Skype-sovelluksella. Aineisto koostui yhdestätoista analysoitavasta katkelmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Sisällönanalyysiin päädyin haastattelujen kiinnostavan sisällön takia, ja pääkäsitteiden vuoksi lähestymistavaksi valikoitui abduktiivinen eli teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Sisällönanalyysissä käytin fenomenografista ja hermeneuttista metodologiaa, joiden pohjalta yhteismusisointia ja yhdenvertaisuutta sekä niiden välisiä suhteita tarkasteltiin ilmiönä. Saatujen tutkimustulosten mukaan yhteismusisointia hyödynnettiin eri tilanteissa ja tilaisuuksissa: päiväkodin yhteisessä laulutilaisuudessa, juhlissa, siirtymätilanteissa, lasten omissa leikeissä sekä oman äidinkielen tai vieraan kielen oppimisessa. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan erityisosaaminen otettiin myös huomioon, josta esimerkkeinä olivat lastenhoitajan musiikillinen osaaminen tai harjoittelijan somalin kielen taito musiikillisessa toiminnassa. Yhteismusisointi vaikuttaa myönteisesti lasten yhdenvertaisuuteen, mutta myönteinen vaikutus on tilannesidonnaista. Yhteismusisoinnin yhdenvertaisuutta edistävä vaikutus ilmeni yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden tunteena koko päiväkodin laulutilaisuuksissa. Kun lapset lauloivat omissa leikeissään, lapset olivat osallisia musiikillisessa ilmaisussaan. Yhteismusisointi edistää yhteistyötaitoja, jotka edistävät myös yhdenvertaisuutta. Esimerkkinä tästä on yhdessä laulaminen esimerkiksi pukemistilanteessa, jolloin lapsen oli mahdollista rikastuttaa sanavarastoaan laulaen.

Suomessa kasvatus ja opetus perustuu inklusiivisiin arvoihin, kuten jokaisen lapsen yhdenvertaiseen asemaan saada tarvitsemaansa tukea kasvuun ja oppimiseen. Inklusiivinen kasvatus on vaikeaselkoinen käsite ja sen erilaiset tulkinnat ovat muodostuneet ongelmaksi varhaiskasvatuksessa, koska ei ole tarkasti osattu määritellä sitä, kuinka inklusiivista kasvatusta toteutetaan. Varhaiskasvatuksessa ei ole aiemmin tarkasti määritelty myöskään sitä, kuinka lapsen kasvun ja kehityksen tuki tulee toteuttaa, jonka vuoksi kuntien tekemät paikalliset päätökset ovat osaltaan lisänneet suuriakin kuntakohtaisia eroja lapsen tuen prosesseissa. Varhaiskasvatuslain (540/2018) muutoksella, sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden päivityksellä pyrittiin vastaamaan tarpeeseen selkeyttää lapsen tuen prosesseja, inkluusion merkitystä varhaiskasvatuksessa, sekä luoda varhaiskasvatusikäisille lapsille oikeudellista perustaa saada tukea kasvulle ja kehitykselle. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä tavoin lapsen tuen prosessit näyttäytyvät varhaiskasvatuslain uudistuksen sekä kolmiportaisen tuen käyttöönoton jälkeen ja millaiset tekijät edistävät ja estävät lapsen tuen yhdenvertaista toteutumista. Tutkielmani pyrki selvittämään lisäksi, mitä rakenteellisen tuen keinoja varhaiskasvatuksessa käytetään. Tutkimukseni oli monimenetelmällinen, jossa laadullisen sisällönanalyysin keinoin pyrin saamaan tietoa kokonaisvaltaisesti lasten tuen prosessien yhtenevistä ja eriävistä tekijöistä, joita pystyin määrällisen tarkastelun keinoin tarkentamaan. Määrällisellä tarkastelulla täsmensin aineistostani muun muassa lapsen tuen prosesseista nostamiani tuen rakenteellisia muotoja ja niiden esiintymistä eri kuntien välillä. Aineiston sain VakaTuki-tutkimushankkeen (2022) tutkimusprojektista ja minun aineistoni koostui 121 kunnan varhaiskasvatusjohtajan vastauksista, jonka pohjalta tarkastelin lapsen tuen prosesseja kuntien sisällä, sekä rakenteellisia tuen muotoja ja tuen muotojen yhdenmukaisuutta kuntien välillä. Aineistoni sisälsi 5 kysymystä, joista kaksi oli avoimia kysymyksiä ja kolme monivalintakysymyksiä. Tutkimustulokseni osoittivat, että tuen prosessit näyttävät valtaosassa vastauksia etenevän lain ja asetusten määrittelemää prosessinkuvausta mukaillen. Prosessien sisällä oli kuitenkin vaihtelua muun muassa siinä, kuka lapsen tuen prosessiin kuuluvat päätökset tekevät, ja kuinka monivaiheinen tuen prosessi kunnassa on. Lisäksi vaihtelua ilmeni siinä, minkälaisena monialainen yhteistyö näyttäytyi. Toisissa kunnissa monialainen yhteistyö koostui useiden eri ammattialojen edustajista, kun toisissa kunnissa ei ollut juuri varhaiskasvatuksen ulkopuolista tukea saatavilla. Aiempien tutkimusten mukaisesti erityisopettajien määrä oli tutkimukseni tu- loksissa myös alhainen, mutta silti käytetyin rakenteellisen tuen muoto. Tutkimusaineistoni vastauksista erottui selkeästi vaihtelevuus siinä, kuinka lapsen tuen tarve tunnistetaan. Erilaiset seulat, testit ja listat olivat keino tunnistaa lapsen tuen tarve, mutta osa näistä listoista oli kuntien omakehittämiä, joka ei anna luotettavaa kuvaa yhdenmukaisesta tuen tarpeen arvioinnista. Tutkimukseni johtopäätöksenä voin todeta, että varhaiskasvatuksessa tuki ja tuen prosessit eivät muodostu vielä kaikelta osin yhdenvertaisena, eikä näin ollen täytä inkluusion määritelmää jokaisen lapsen osalta. Tähän suurin vaikuttava tekijä on kuntien paikalliset päätökset ja resurssit, joiden avulla kunta määrittelee tarjottavat palvelut. Tuen prosesseja tulisi vielä enemmän yhdenmukaistaa selkeyttämällä tuen tunnistamisen keinoja, tuen prosessin kulkua sekä moniammatillisia työryhmiä, jotka lapsen tuen prosessiin vaikuttavat.