Browsing by Subject "yhteisöllinen oppiminen"

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda esille, kuinka sijoittamalla varhaiskasvatus ja perusopetus samaan rakennukseen luodaan hyvät mahdollisuudet yhteisöllisen oppimisen toteuttamiselle varhaiskasvatusikäisten lasten ja perusopetusikäisten oppilaiden välillä. Yhdessä toimiminen on motivoivaa ja vuorovaikutuksessa eri ikäiset ja taitotasoltaan erilaiset lapset ja nuoret voivat oppia toinen toisiltaan tietoja ja taitoja monipuolisesti. Lisäksi kehittämällä yhteisöllisen oppimisen pedagogiikkaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välille luodaan uudenlaisia yhteisöllisiä oppimisympäristöjä, joissa siirtymät varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen välillä saattavat sujua helpommin. Aiempia tutkimuksia yhteisöllisestä oppimisesta rakennuksessa, jossa varhaiskasvatus ja perusopetus toimivat, ei tätä tutkimusta tehdessä ole tullut vastaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa yhteisöllistä oppimista ja miten se toteutuu niiden välillä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, millaisia määritelmiä haastateltavat opettajat, päiväkodin johtaja ja koulun apulaisrehtori antoivat yhteisölliselle oppimiselle ja millaisia hyötyjä ja haittoja he katsoivat tällä olevan sekä lapsille ja nuorille että itselleen. Lisäksi tutkittiin, minkälaisia asioita haastateltavat nimeävät yhteisöllisen oppimisen toteuttamisen esteiksi ja mahdollistaviksi tekijöiksi. Tämä tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen kohteena oli yksikkö, jossa varhaiskasvatus, alakoulu ja yläkoulu toimivat samassa rakennuksessa. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Haastateltavia oli neljä henkilöä perusopetuksen puolelta: apulaisrehtori, yläkoulun aineenopettaja, alakoulun luokanopettaja ja laaja-alainen erityisopettaja. Varhaiskasvatuksesta haastateltiin päiväkodin johtajaa ja kahta henkilöstön jäsentä, joista toinen työskenteli esiopetuksessa varhaiskasvatuksen opettajana ja toinen integroidussa ryhmässä varhaiskasvatuksen erityisopettajana. Aineisto muodostui äänitteistä, joita oli yhteensä seitsemän tuntia. Tutkimusaineisto analysoitiin narratiivisen analyysin menetelmin. Tämän tutkimuksen perusteella yhteisöllinen oppiminen määriteltiin varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa yhdessä tekemiseksi ja oppimiseksi, jossa jaetaan omaa osaamista ja tehdään yhdessä oivalluksia. Yhteisöllisellä oppimisella katsottiin olevan ainoastaan hyötyjä sekä lapsille ja nuorille että henkilöstölle. Sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa yhteisöllisen oppimisen toteuttaminen koettiin luontevana tapana toimia. Kuitenkin palvelualojen välistä yhteisöllistä oppimista kuvattiin niukasti. Joidenkin näkemysten mukaan esi- ja alkuopetuksen toiminnallisesta yhteistyöstä syntyi yhteisöllistä oppimista. Yhteisöllistä oppimista estävistä ja mahdollistavista tekijöistä syntyivät tarinat: Meillä on kiire, Rakenteet mahdollistavat ja estävät, Kuka on aktiivinen, kuka ei, Tilat, joissa kohtaamme, Emme kuulu samaan yhteisöön, Lapset ikä- ja taitotasoryhmissä. Sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa koettiin työmäärän olevan suuri ja moni koki yhteisöllisen oppimisen toteuttamisen palvelualojen välillä ylimääräiseksi työksi, jota ei enää haluttu. Palvelualojen sisällä yhteisöllistä oppimista mahdollistavat rakenteet toimivat erinomaisesti, mutta palvelualojen välille niitä oli luotu ainoastaan tukemaan esi- ja alkuopetuksen yhteistyötä. Tässä rakennuksessa varhaiskasvatus ja perusopetus oli sijoitettu selkeästi erilleen toisistaan ja tiloja, joissa palvelualojen henkilöstö sekä lapset ja nuoret olisivat voineet kohdata, oli hyvin vähän. Tiloissa, joissa kohtaamisia olisi saattanut syntyä, rajoittivat henkilöstön tekemät ratkaisut. Eri palvelualojen välistä yhteisöllistä oppimista rajoitti vahvasti se, että rakennuksessa ei ollut syntynyt sellaista yhteisöä, johon sekä varhaiskasvatuksen lapset ja henkilöstö että perusopetuksen oppilaat ja henkilöstö olisivat kuuluneet. Rajoittava tekijä oli myös se, että useissa näkemyksissä esitettiin oppimisen tapahtuvan saman ikäisten tai lähes saman ikäisten ja taitotasoltaan samanlaisten oppijoiden parissa.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tarkastella vuorovaikutuksen ja työssä oppimisen yhteyttä sekä selvittää, miten vuorovaikutus voi tukea työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Aihe on tärkeä, sillä jatkuvasta oppimisesta on tullut yhä merkittävämpi osa työelämää ja yritysten tulee keskittyä yhä enemmän siihen, miten työssä oppimista voidaan tukea. Vuorovaikutuksen tarkastelu on aiheen kannalta hyvin olennaista, koska aiemman tutkimuksen pohjalta tiedetään, että suuri osa työssä oppimisesta tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristön kanssa. Tämä tutkimus tuo monipuolisesti esiin niitä tapoja, joiden avulla vuorovaikutus voi edistää työssä oppimista. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tämä mahdollistaa tutkittavan ilmiön laaja-alaisen yleiskatsauksen muodostamisen sekä johdonmukaisten tulosten saavuttamisen myös suppeammalla aineistolla, jota ei ole kerätty systemaattisesti tiukkojen kriteerien ja seulojen läpi. Tämän kirjallisuuskatsauksen aineisto koostuu kuudesta vertaisarvioidusta artikkelista, jotka käsittelevät vuorovaikutuksen ja työssä oppimisen yhteyttä. Aineisto kerättiin ERIC-tietokannasta tekemällä rajauksia hakusanojen, julkaisuvuoden, julkaisukielen sekä aiheen perusteella. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysinä, jossa tyypillisesti valitaan aineistoksi vain tutkimuksen kannalta merkittävää kirjallisuutta ja poimitaan aineistosta vain tutkimukselle keskeisiä asioita. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat, että vuorovaikutuksella on merkittävä rooli työssä oppimisen edistämisessä, mikä on linjassa myös aiemman tutkimuksen kanssa. Tutkimuksen aineistosta nousi keskeisimpinä tuloksina esiin, että työssä oppimista tuki vuorovaikutuksessa tapahtuva tiedon jakaminen, palautteen saaminen sekä kokeneemman työntekijän ohjauksessa työskentely. Tutkimus antaa hyödyllistä tietoa osaamisen kehittämisestä ja tuloksia voidaan hyödyntää työssä oppimisen kehittämisessä.