Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D000293"

Sort by: Order: Results:

  • Sjöblom, Eero (2020)
    Hampaiden harjaaminen on isolla osalla suomalaisista nuorista suosituksia heikompaa, eikä merkittävää muutosta parempaan ole viime vuosina tutkimuksissa havaittu. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää suun omahoitoon vaikuttavia tekijöitä ja näiden yhteyttä hampaiden harjausaktiivisuuteen. Tavoitteena oli löytää syitä siihen, miksi hampaat jäävät harjaamatta. Tutkimuksen aineisto koostui sähköisellä kyselyllä kerätyistä vastauksista. Kysely jaettiin neljään helsinkiläiseen lukioon kaikille luokka-asteille syksyllä 2019 ja siihen vastasi 386 opiskelijaa. Kysymykset käsittelivät suun omahoitoa, puhdasta suuta sekä asenteita ja kokemuksia näihin liittyen. Saatuja vastauksia verrattiin itse ilmoitettuun hampaiden harjausaktiivisuuteen, joka jaettiin useammin kuin kerran päivässä harjaaviin sekä kerran päivässä tai harvemmin harjaaviin. Nuorilta kysyttiin myös avoimella kysymyksellä todennäköisintä syytä jättää hampaat harjaamatta. Tutkimusten tulosten perusteella nuorten miesten harjausaktiivisuus oli naisia heikompaa. Erot muissa omahoitoon liittyvissä tekijöissä jäivät pienemmiksi, mutta esimerkiksi hammasvälien puhdistamisessa ja ksylitolituotteiden käytössä havaittiin eroja. Positiiviset asenteet suunterveyttä ja sen hoitamista kohtaan olivat yhteydessä suositusten mukaiseen hampaiden harjaamiseen. Lisäksi puhtaan suun tärkeys sosiaalisissa tilanteissa oli useammin harjaavilla suurempi. Yleisimpiä nuorten itse ilmoittamia syitä jättää hampaat harjaamatta olivat väsymys, jaksamattomuus ja unohdus. Tulosten perusteella lukioikäisten nuorten suun omahoidossa on edelleen parannettavaa. Hampaiden harjauksen lisäksi huomiota tulisi kiinnittää myös muihin omahoitoon liittyviin tekijöihin, kuten hammasvälien puhdistamiseen. Isolla osalla nuorista vaikuttaa kuitenkin olevan kohtalainen ymmärrys omasta suun terveydentilastaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tätä tietoa olisi hyvä hyödyntää terveysneuvonnassa ja -kasvatuksessa jatkossakin.
  • Korhonen, Matilda (2020)
    Kolesteroli on ihmiselimistölle välttämätön rasva-aine, jota käytetään esimerkiksi solukalvoissa ja eräiden hormonien, sappihappojen sekä D-vitamiinin lähtöaineena. Ihminen saa kolesterolia käyttöönsä kahdella keinolla: itse tuottamalla eli syntetisoimalla ja ravinnosta saamalla eli absorpoimalla. Selvittämälla non-kolesterolisteroleiden eli kolesterolin esiasteiden, aineenvaihduntatuotteiden ja kasvisteroleiden määrän veressä, voi päätellä kolesterolin aineenvaihduntaprofiilin, eli sen missä suhteessa kolesterolia saadaan elimistöön syntetisoimalla tai absorpoimalla. Tutkimuksessa selvitettiin, miten lapsen tai nuoren ikä, paino tai sukupuoli vaikuttaa seerumin non-kolesterolisterolien pitoisuuksiin, joiden avulla pääteltiin kolesterolin aineenvaihdunnan mekanismeja. Lapsuusajan vaikutuksia kolesterolin aineenvaihduntaan ei ole aikaisemmin tutkittu yhtä laajasti. Tutkimuksessa 96:lta 0-15-vuotiaalta lapselta ja nuorelta otettiin verikoe, josta määritettiin seerumin kolesterolin ja non-kolesterolisterolien pitoisuus, joka suhteutettiin kokonaiskolesterolin pitoisuuteen. Lapset ja nuoret jaoteltiin ikänsä perusteella neljään ryhmään ja ryhmien non-kolesterolisterolien pitoisuuksien keskiarvoja vertailtiin toisiinsa. Tutkimuksen perusteella sekä lapsen iällä että painolla on vaikutus non-kolesterolisterolien pitoisuuteen, toisin kuin sukupuolella. Kolesterolin synteesi on lisääntynyt alle 1-vuotiailla ja 11-15-vuotiailla. Sen sijaan kolesterolin imeytyminen on hallitsee kolesterolin aineenvaihduntaprofiilia 1-10-vuotiailla. Paino korreloi seerumin latosterolin, kolesterolin esiasteen, pitoisuuden kanssa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ruokavaliolla on merkitystä 1-10-vuotiaiden veren kolesterolipitoisuuksiin, sillä absorption merkitys kolesteroliaineenvaihdunnassa korostui näissä ikäluokissa. Veren kolesterolipitoisuudella ja ateroskleroosilla on todettu olevan yhteys ja siten voidaankin olettaa että ruokavaliolla saattaa olla vaikutusta jopa jo 1-10-vuotiaiden lasten valtimoterveyteen.