Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D006084"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2019)Although lung transplantation has become a routine procedure and is optimal therapy for patients with end-stage pulmonary diseases, the lifespan of lung allografts is still shorter than that of other organ transplants. As acute allograft rejection is one of the main risk factors for the development of chronic lung allograft dysfunction (CLAD) which threatens the long-term survival rate of the recipients, it is crucial to predict and diagnose acute lung allograft rejection. However, there are no specific methods established so far to predict acute rejection (AR). Even though the histopathological evaluation of transbronchial biopsies (TBBs) is used as the gold standard to ensure the diagnosis of AR, it is essential to discover novel biomarkers for AR to overcome the limitations of the TBB-based invasive diagnostics. Recently extracellular vesicles (EVs) got noticed as potential biomarkers in various fields of medicine based on the findings that they exist in high concentration in body fluids and deliver functional genetic molecules which can modulate gene expression in target cells. In that regard, this preliminary study was designed with two different approaches; a time-point analysis and a case analysis of rejection and non-rejection episodes to validate their potentials as diagnostic and predictive biomarkers for acute lung allograft rejection. To discover biomarkers, EV RNA was isolated from the plasma of four patients that was collected at different time points, and whole EV mRNA transcriptome sequencing was performed on the Illumina platform to obtain at least 15 million reads. The time-point analysis showed that the mRNA contents of EVs changed according to the time points and clinical presentations of the patients. At the same time, gene expression profiles showed that mRNA molecules inside the EVs change from innate immunity to adaptive immunity related signatures with the time after transplantation. Furthermore, the case analysis identified that EVs contain RNA molecules that are closely related to the migration of leukocytes and adaptive immune system during acute rejection episodes. In conclusion, the profiles of EV RNA may reflect the immune responses that are taking place in the recipient’s body. Therefore, it is speculated that EVs may play an essential role in the development of AR by transferring functional mRNA molecules to the allograft, immune cells, and endothelial cells. On that account, EV transcriptome profiling could be used as a diagnostic tool for AR in the future, as well as a therapeutic tool by engineering EVs to target specific genes that may be involved in the development of AR. Keywords: extracellular vesicles, lung transplantation, transplantation immunology, RNA sequencing, acute lung allograft rejection, biomarkers
-
(2023)Soluvapaa DNA tarkoittaa solujen ulkopuolella, vapaasti liikkuvaa DNA-juostepätkää. Elimistö vapauttaa fysiologisesti solunulkoisia DNA-juosteita mm. verenkiertoon ja virtsaan. Soluvapaan DNA:n fysiologinen merkitys on edelleen osittain tuntematon, mutta sen havaitsemisessa diagnostisesti on tehty useita läpimurtoja viime vuosikymmeninä. Esimerkiksi useat nykyisistä sikiödiagnostiikkamuodoista perustuvat soluvapaan DNA:n kautta tehtäviin tutkimuksiin. Elinsiirretutkimuksissa soluvapaa DNA on myös erityisen kiinnostava, sillä luovuttajaperäinen soluvapaa DNA sekä sen määrän vaihtelut elinsiirteen vastaanottajapotilaan elimistössä voivat kertoa siirre-elimen kunnosta tärkeää tietoa. Sydänsiirteitä tehdään Suomessa hyvin rajallinen määrä, vain noin 20 kappaletta vuodessa. Näin ollen on tärkeää, että sydänsiirron jälkeen siirteen toimivuutta seurataan kiinteästi, jotta voidaan varmistaa sydänsiirrepotilaalle mahdollisimman hyvä ennuste sekä taata siirteen toimivuus mahdollisimman pitkälle. Vuosikymmenten ajan sydänlihasnäyte (EMB) on ollut kultainen standardi sydänsiirrehyljinnän diagnostiikassa. Näyte on kuitenkin otettava sydämen sisäpinnalta katetrilla, mikä on komplikaatioaltis prosessi, altistaa potilaan infektioille ja tulee lisäksi tehdä sairaalassa. Tämän lisäksi näytteenotto on kallista ja näytteiden analysointi sisältää vaihtelevuutta analysoivasta patologista riippuen. Tämän vuoksi on vuosien ajan yritetty selvittää kevyempiä ja helpompia, korvaavia näytemuotoja sydänsiirteen hyljinnän ennustamiseksi, mutta mikään testi ei ole kyennyt korvaamaan sydänlihasnäytettä luotettavuudessa. Tutkimuksessamme kykenemme osoittamaan, että luovuttajaperäistä soluvapaata DNA:ta voidaan käyttää hyljinnän negatiivisessa seurannassa, toisin sanoen luovuttajaperäinen soluvapaa DNA-määritys sydänsiirrepotilaan plasmasta kertoo luotettavasti tiettyä katkaisuarvoa käyttämällä (0.21 %), että potilaalla ei ole keskivaikeaa tai vaikeaa akuuttia soluvälitteistä hyljintää. Tuloksemme vahvistavat jo aiempien, vastaavanlaisten tutkimusten tuloksia sekä varmistavat sen, että osan sydänsiirrepotilaiden seurantaan käytetyistä sydänlihasnäytteistä voi korvata plasmasta otettavalla luovuttajaperäisen soluvapaan DNA:n määrityksellä. Tämä osaltaan helpottaa sydänsiirrepotilaiden seurantaa, vähentää ristiriitaisia näytetulkintoja sekä vähentää terveydenhuollon kustannuksia.
-
(2019)Suomessa tehdään vuosittain noin 240 munuaissiirtoa. Munuaissiirtojen määrä on ollut viime vuosikymmenen aikana noususuuntainen. Munuaissiirroissa siirrettävään elimeen tulee kylmäsäilytyksen ja verenkierron avaamisen aikana vaurio, jota kutsutaan iskemia-reperfuusiovaurioksi. Tästä johtuen osalla potilaista munuaissiirteen toiminta ei käynnisty välittömästi leikkauksen jälkeen vaan potilas tarvitsee postoperatiivista dialyysihoitoa. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä viivästynyt käynnistyminen, englanniksi delayed graf function, DGF. Suomessa DGF:n yleisyys munuaissiirtopotilailla on noin 25 prosenttia. Tässä tutkielmassa on analysoitu 100 munuaissiirtopotilaan muodostama aineisto. Munuaissiirrot on tehty vuosina 2015-2016. Tutkimuksen tavoitteena selvittää mitkä tekijät munuaissiirteen vastaanottajassa, leikkauksen aikana ja seurannassa ovat yhteydessä DGF:n syntyyn. Lisäksi tarkastellaan DGF:n ja akuutin rejektion yleisyyttä ja yhteyttä aineistossamme. 29 prosenttia aineiston potilaista sai DGF:n. DGF:lle altistavia tekijöitä olivat hemodialyysi ja perioperatiivinen vuoto sekä positiivinen nestetasapaino. DGF-potilaita verratessa verrokkiryhmään huomattiin, että DGFryhmän potilaiden diureesi oli leikkauksen yhteydessä pienempi ja keskivaltimopaine sekä arteriavirtaus reperfuusion jälkeen olivat suuremmat verrattuna niihin, joilla DGF ei ilmennyt. Myös heräämö- ja kokonaissairaalahoitoaika olivat pidemmät. DGF potilaiden kreatiniiniarvot olivat 1 kuukauden ja 3 kuukauden kohdalla korkeammat kuin verrokeilla. DGF altisti selvästi akuutille rejektiolle mutta akuutteja rejektioita esiintyi myös ei-DGF –ryhmässä. Tutkimus samalla siis vahvistaa sitä käsitystä, että DGF:n syitä ja riskitekijöitä kannattaa kartoittaa ja ehkäistä, jotta munuaissiirtopotilaiden sairaalahoitoaika olisi lyhyempi ja akuutteja rejektioita tulisi vähemmän.
Now showing items 1-3 of 3