Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D009909"

Sort by: Order: Results:

  • Toivonen, Emma (2024)
    Karies är den vanligaste kroniska sjukdomen hos barn och unga. Den är en multifaktoriell sjukdom som sprids med mikrober. Då mikrober ansamlas bildas biofilm som ger skydd till bakterierna. Biofilm samlas speciellt vid ställen där ett lokalt skydd kan ges, till exempel i djupa fissurer på tändernas ocklusalytor. Fissurförseglingar kan placeras i fissurer och gropar på permanenta molarer. Då bildas släta ytor som gör dem lättare att rengöra. Förseglingen bildar även ett mekaniskt hinder så att mikroberna inte får tillgång till näring. Då avstannar utvecklingen av biofilm och utvecklingen av karieslesioner blir mer långsam eller avstannar. Fissurförseglingar är indikerade för patienter med en historia eller en risk för karies, oftast hos barn och unga vuxna. Förseglingarna kan placeras i gropar och fissurer som är intakta (ICDAS 0) som preventiva förseglingar, men även på tänder med aktiva lesioner (speciellt vid ICDAS 1 och 2) som terapeutiska förseglingar. Vanligaste materialen för förseglingar är resin-baserade kompositer och glasjonomer cement. Resin förseglingar verkar ha bättre retention, men glasjonomerer är inte lika känsliga för fukt och de kan frigöra fluor. Det finns även studier som tyder på att resin-baserade förseglingar har bättre effektivitet än glasjonomer förseglingar. Kostnadseffektiviteten av förseglingar kan förbättras genom att ha dem utförda av tandskötare eller munhygienister och på barn under skolåldern. Kostnadseffektiviteten förbättras även ifall befolkningen har högre kariesrisk och ifall förseglingen appliceras till barn i hög kariesrisk.
  • Sjöblom, Eero (2020)
    Hampaiden harjaaminen on isolla osalla suomalaisista nuorista suosituksia heikompaa, eikä merkittävää muutosta parempaan ole viime vuosina tutkimuksissa havaittu. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää suun omahoitoon vaikuttavia tekijöitä ja näiden yhteyttä hampaiden harjausaktiivisuuteen. Tavoitteena oli löytää syitä siihen, miksi hampaat jäävät harjaamatta. Tutkimuksen aineisto koostui sähköisellä kyselyllä kerätyistä vastauksista. Kysely jaettiin neljään helsinkiläiseen lukioon kaikille luokka-asteille syksyllä 2019 ja siihen vastasi 386 opiskelijaa. Kysymykset käsittelivät suun omahoitoa, puhdasta suuta sekä asenteita ja kokemuksia näihin liittyen. Saatuja vastauksia verrattiin itse ilmoitettuun hampaiden harjausaktiivisuuteen, joka jaettiin useammin kuin kerran päivässä harjaaviin sekä kerran päivässä tai harvemmin harjaaviin. Nuorilta kysyttiin myös avoimella kysymyksellä todennäköisintä syytä jättää hampaat harjaamatta. Tutkimusten tulosten perusteella nuorten miesten harjausaktiivisuus oli naisia heikompaa. Erot muissa omahoitoon liittyvissä tekijöissä jäivät pienemmiksi, mutta esimerkiksi hammasvälien puhdistamisessa ja ksylitolituotteiden käytössä havaittiin eroja. Positiiviset asenteet suunterveyttä ja sen hoitamista kohtaan olivat yhteydessä suositusten mukaiseen hampaiden harjaamiseen. Lisäksi puhtaan suun tärkeys sosiaalisissa tilanteissa oli useammin harjaavilla suurempi. Yleisimpiä nuorten itse ilmoittamia syitä jättää hampaat harjaamatta olivat väsymys, jaksamattomuus ja unohdus. Tulosten perusteella lukioikäisten nuorten suun omahoidossa on edelleen parannettavaa. Hampaiden harjauksen lisäksi huomiota tulisi kiinnittää myös muihin omahoitoon liittyviin tekijöihin, kuten hammasvälien puhdistamiseen. Isolla osalla nuorista vaikuttaa kuitenkin olevan kohtalainen ymmärrys omasta suun terveydentilastaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tätä tietoa olisi hyvä hyödyntää terveysneuvonnassa ja -kasvatuksessa jatkossakin.
  • Rantama, Pinja (2021)
    Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja kirjallisuuden sekä kysely- ja haastattelututkimuksen perusteella koostetusta julkiseen jakoon tuotetusta oppaasta. Tutkielman yleistavoitteena on lisätä tietoisuutta kehitysvammaisten suunhoidosta. Oppaan on tarkoitus toimia vanhempien/huoltajien sekä asumisyksiköiden hoitohenkilökunnan tukena kehitysvammaisen lapsen ja nuoren suunhoidossa. Kysely- ja haastattelututkimuksissa selvitettiin suunterveyteen ja -hoitoon liittyviä haasteita sekä näihin mahdollisesti löydettyjä ratkaisuja. Edeltävät koottiin suun- ja hampaiden hoitoa koskevan perustiedon ohella oppaan muotoon. Suunterveyden lisäksi selvitettiin kehitysvammaisten taustatietoja kuten ikä, diagnoosi, oheissairaudet ja lääkitykset. Lisäksi selvitettiin kehitysvammaisten lasten ja nuorten vanhempien sekä asumisyksikköjen henkilökunnan asenteita ja tietoa suunterveydestä. Kehitysvammaisilla suunhoito on erityisen vaikeaa verrattuna muuhun väestöön. Useat oheissairaudet ja lääkitykset vaikuttavat merkittävästi suunterveyteen ja suunhoidon onnistumiseen. Tulokset osoittivat, että kaikki vastaajat pitivät suunterveyttä tärkeänä ja erityisesti hoitohenkilökunnalle toivottiin aiheesta lisää koulutusta. Suunterveyden haasteina nousivat esille ienverenvuoto, hampaiden kuluminen ja reikiintyminen. Suunhoidossa ongelmia oli erityisesti kehitysvammaisen suun auki pitämisessä hampaiden pesun aikana. Tulosten perusteella kehitysvammaisten suunhoitoon tarvitaan kohdennettuja ohjeita.