Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D010523"

Diabetes on yleinen krooninen sairaus, jota sairastaa noin puoli miljoonaa suomalaista. Diabeettinen neuropatia eli diabeteksen aiheuttama hermoston vaurio on yleinen diabeteksen lisätauti. Elämänsä aikana noin puolet diabetesta sairastavista potilaista sairastuu diabeettiseen neuropatiaan, lisäksi noin viidennes kehittää kivuliaan diabeettisen neuropatian. Diabeettisen neuropatian oireet ovat moninaisia. Keskeisessä roolissa ovat yleensä ensimmäisenä ilmenevät erilaiset tuntohäiriöt, joiden arvioiminen on hankalaa ilman potilaiden omakohtaista palautetta. Diagnoosin asettamisen ja oirekuvaston arvioimisen helpottamiseksi on tämän vuoksi kehitetty lukuisia tutkittavien itsensä täytettäviä kyselylomakkeita. Kirjallisuushaun ja -katsauksen avulla selvitettiin, mitä diabeettisen perifeerisen neuropatian aineistossa validoituja, tutkittavien itse täyttämiä kyselylomakkeita on käytössä. Tuloksista valikoitiin mukaan ainoastaan kokonaan diabetespotilasaineistossa validoitujen kyselylomakkeiden alkuperäistutkimukset, sekä tässä aineistossa myöhemmin validoidut kyselylomakkeet. Lääkärin kliinistä tutkimusta sisältävät kyselylomakkeet sekä elämänlaadun arvioon keskittyvät kyselylomakkeet jätettiin katsauksen ulkopuolelle. Neljä perifeerisessä diabeettisessa neuropatiassa ja neljä kivuliaassa perifeerisessä diabeettisessa neuropatiassa käytössä olevaa kyselylomaketta täytti määritellyt vaatimukset. Kyselylomakkeiden validointitutkimuksista pyrittiin selvittämään, miten hyvin kehityksessä on otettu huomioon lomakkeen luotettavuuden, pätevyyden ja muutosherkkyyden varmistaminen; minkälainen diabetespotilasaineisto on kyseessä, ja mitä lomakkeen herkkyydeksi ja tarkkuudeksi ilmoitetaan. Tutkimuksessa ilmenneitä kyselylomakkeiden vahvuuksia ovat yksinkertaisuus, helppokäyttöisyys eri terveydenhuoltoammattilaisten vastaanotoilla, sekä käyttö epidemiologisissa tutkimuksissa. Heikkouksina lomakkeissa esiintyy erilaisia vääristymiä, eivätkä ne tunnista 10–20 % tautitapauksista. Kyselylomakkeet kuitenkin auttavat tunnistamaan lisätutkimusten tarpeessa olevat potilaat.

Astmaa sairastavilla aikuisilla havaittiin suurentunut kokonaiskuolleisuus verrattuna kaltaistettuihin verrokkihenkilöihin. Tutkimuksessa käytettiin vuonna 1997 tehtyä kyselytutkimusta, jossa kartoitettiin aikuisiän astmaan liittyviä riskitekijöitä kuten esimerkiksi ammattia, tupakointia, lapsuuden elinympäristöä ja lemmikkieläimiä. Kyselytutkimusta täydennettiin Tilastokeskuksen keräämillä kuolinsyyrekisteritiedoilla yli 15 vuoden ajalta. Tutkimukseen osallistui 1052 yli 30-vuotiasta astmaatikkoa ja 1889 sukupuolen, iän ja asuinpaikan mukaan kaltaistettua verrokkia. Kuolleisuutta ja kuolinsyytä selittävissä malleissa ryhmien välillä vakioitiin ikä, sukupuoli, tupakointi, painoindeksi ja koulutustaso. Keskimäärin 15,6 vuoden pituisena seuranta-aikana astmaa sairastavista aikuisista kuoli 221 ja verrokeista 335 henkilöä. Astmaa sairastavilla oli suurentunut kokonaiskuolleisuus (vakioitu HR 1.25; 95% CI 1.05-1.49, P=0.011). Sydän- ja verisuonisairaudet olivat yleisin kuolinsyy molemmissa ryhmissä, mutta astmaa sairastavien ja verrokkien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa sydänkuolleisuudessa (vakioitu HR 1.23, 0.93–1.63, P=0.145). Kuolinsyinä keuhkoahtaumatauti (vakioitu HR 12.0, 4.18–34.2, P<0.001) ja hengityselinten syövät (vakioitu HR 2.35, 1.25–4.42, P=0.008) olivat yleisempiä astmaatikoilla. Astmaa sairastavilla tupakointi ja vaikeat astmaoireet olivat yhteydessä lisääntyneeseen kuolemanriskiin ja allerginen nuha ja/tai silmätulehdus vähentyneeseen kuolemanriskiin. Verrokeilla tupakointi ja ylipaino lisäsivät yleistä kuolleisuutta, kun taas naissukupuoli vähensi kuolleisuusriskiä. Tupakoinnin lopettaminen alentaa kokonaiskuolleisuutta sekä astmaa sairastavilla että astmaa sairastamattomilla. Allerginen nuha ja/tai silmätulehdus liittyy alentuneeseen kuolleisuuteen vain astmaa sairastavilla, mikä saattaa johtua tupakoimattomuudesta tai vähemmän letaalista allergisesta astmatyypistä.

Matriksin metalloproteinaasi 8 on kollageenia hajottava ihmisen elimistön erittämä entsyymi. Se osallistuu normaaliin kudosten muokkaamiseen ja tulehduksellisiin sairauksiin, kuten syöpään, parodontiittiin ja sydän- ja verisuonitauteihin. Tässä tutkimuksessa aineistona ovat Pubmedistä haetut artikkelit ja FINRISK-tutkimuksessa vuonna 1997 kerätty aineisto 8349 henkilöltä. MMP-8-pitoisuus määritettiin tutkimushenkilöiden seerumista IFMA-menetelmällä. FINRISK-tutkimusaineistoa analysoitiin IMB SPSS Statistics-ohjelman avulla. Tulokseksi saatiin, että seerumin matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus on terveillä korkeampi kuin sairailla, kun tarkastellaan koko väestöä. Ikäryhmittäin tarkasteltuna ikäryhmien sisällä pitoisuus on kuitenkin sairailla korkeampi kuin terveillä. Matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus laskee iän myötä. Erot pitoisuudessa terveiden ja sairaiden välillä pienentyvät iän myötä. Viitearvot määritettiin tässä tutkimuksessa, ja ne ovat 5,33-241,2 ng/ml kaikille, naisille 5,61-250,1 ng/ml ja miehille 4,96-217,9 ng/ml. Terveillä ja sairailla tupakoitsijoilla pitoisuudet ovat käytännössä samat. Tupakoinnin lopettaneilla erot pitoisuudessa ovat terveiden ja sairaiden välillä suhteellisen suuret. Henkilöillä, joilla on metabolinen oireyhtymä, on matala matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus. Pitoisuus on tilastollisesti merkitsevästi matalampi myöhemmin puhkeavan diabeteksen suhteen. Tässä tutkimuksessa MMP-8:n pitoisuudet olivat sydän- ja verisuonisairauksia sairastavilla tutkittavilla henkilöillä matalat. Matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus korreloi positiivisesti CRP:n ja erityisen voimakkaasti fibrinogeenin kanssa. Vaikuttaa siltä, että kroonisesti sairailla pitoisuudet ovat matalat, akuutissa tilanteessa pitoisuudet nousevat ja ajan kuluessa laskevat takaisin mataliksi. Tämä koskee erityisesti sydän- ja verisuonitauteja. Hypoteesi tarvitsisi lisää tutkimusta, jotta pystyisimme MMP-8:n avulla seuraamaan ja ennustamaan taudinkulkua paremmin. (212 sanaa)

Denna uppföljningsstudie är en del av FinnDiane-studien som initierades 1997 för att identifiera riskfaktorer hos typ 1-diabetiker som bidrar till utveckling av olika diabetesrelaterade komplikationer. Eftersom det tidigare rått oklarheter vad beträffar adiponektinets samband med det metabola syndromet samt deras gemensamma inverkan för typ 1-diabetiker utan nefropati att insjukna i kardiovaskulära sjukdomar, är denna studies målsättning att undersöka detta. Under en ca 15 års uppföljningstid samlades information i form av anamnestiska uppgifter, klinisk grundundersökning samt blodprov från 1444 typ 1-diabetiker utan nefropati. Medelåldern vid det första FinnDiane-studiebesöket var 34 år och 32 % hade metabolt syndrom. Vi såg ett klart samband mellan adiponektinkoncentrationen och det metabola syndromet, där en lägre adiponektinkoncentraton associerades inte endast med metabolt syndrom, utan även med ökat midjemått, lågt HDL och höga triglycerider. Personer med samtidigt metabolt syndrom och låg adiponektinkoncentration hade en 2,6-faldig risk att insjukna i kardiovaskulär sjukdom jämfört med jämförelsegruppen. Sammanfattningsvis kan vi konstatera att det i framtiden skulle vara skäl att identifiera de personer som lider av det metabola syndromet, samt att bestämma deras adiponektinkoncentration, för att kunna initiera en möjligast effektiv primärprevention.

Terveet hampaan kiinnityskudokset ovat osa yleisterveyttä. Parodontaalisairaudet eli hampaiden kiinnityskudossairaudet, kuten gingiviitti ja parodontiitti, ovat hyvin yleisiä suomalaisilla aikuisilla. Olennainen osa parodontaalisairauksien ehkäisyä ja hoitoa on hyvä päivittäinen suuhygienia. Tämä tutkielma on kirjallisuuskatsaus suunhoitotuotteiden merkityksestä parodontaalisairauksien hoidossa. Päivittäisen suuhygienian tavoitteena on hammasplakin määrän vähentäminen. Hampaiden harjaus on tutkitusti tehokasta vähentämään plakin määrää hampaiden pinnoilla. Sähköhammasharjojen, etenkin pyörivän ja sykkivän liikkeen yhdistävien mallien, on osoitettu vähentävän plakkia manuaalisia hammasharjoja enemmän. Hampaiden harjauksen yhteydessä käytettävät hammastahnat saattavat helpottaa plakin poistoa. Tämänhetkiset tutkimustulokset tukevat tinafluoridia tai sinkkisitraattia sisältävien hammastahnojen käyttöä gingiviitin ehkäisyyn. Hampaiden harjauksen lisäksi hammasvälien puhdistus on tärkeää, sillä hammasvälien alueella on suuri riski parodontaalileesioiden muodostumiselle. Hammasväliharjat ovat tehokkain ja ensisijainen apuväline plakin poistamiseksi hammasväleistä. Antimikrobiset suuvedet täydentävät päivittäistä suuhygieniaa, jos tavanomaisilla suuhygieniamenetelmillä ei saada toivottua tulosta tai jos omahoidon taso ei ole riittävä. Klooriheksidiiniä sisältävät suuvedet, jotka on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön, ovat antimikrobiselta vaikutukseltaan tehokkaimpia. Päivittäiseen käyttöön tarkoitetuista suuvesistä eteerisiä öljyjä tai setyylipyridiinikloridia sisältävät suuvedet ovat tehokkaimpia. Parodontaalisairauksien hoidossa voidaan suositella myös kielen pinnan puhdistamista joko mekaanisesti harjaamalla tai kielenpuhdistajalla. Hyvän ja tehokkaan suuhygienian toteutuminen vaatii potilaan omaa motivaatiota, asianmukaiset puhdistusvälineet ja suuhygienian opastusta ammattilaisilta.