Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D011254"

Sort by: Order: Results:

  • Buprenorfiini ja buprenorfiini-naloksoni raskaudenaikaisessa opioidikorvaushoidossa : vaikutukset äitiin ja vastasyntyneeseen 
    Olkkonen, Laura (2018)
    Tausta: Huumeiden käyttö raskauden aikana on riski sekä äidille että sikiölle. Raskaudenaikaisella opioidikorvaushoidolla pyritään suojelemaan äitiä ja lasta katuhuumeiden ja opioidien suonensisäisen käytön vaaroilta. Suomessa raskaudenaikaisena opioidikorvaushoitovalmisteena on käytetty metadonia tai buprenorfiinia, mutta viime aikoina myös buprenorfiini-naloksoniyhdistelmävalmistetta. Buprenorfiini-naloksoniyhdistelmävalmisteen vaikutuksesta äidin ja vastasyntyneen lapsen terveyteen on niukasti julkaistua tutkimustietoa, mutta haittoja käyttöön liittyen ei ole kuvattu. Menetelmät: Tutkimuksessa kerättiin potilasasiakirjoista raskaus-, synnytys- ja syntymätietoja kahdeksasta vuonna 2013 buprenorfiinikorvaushoidossa ja kahdeksasta vuonna 2014 buprenorfiini-naloksonikorvaushoidossa olleesta naisesta ja heidän vastasyntyneistä lapsistaan. Potilasasiakirjoista kerättiin seuraavat tulosmuuttujat: synnytystapa, mahdolliset raskauskomplikaatiot, raskauden kesto, synnytyksen kesto, vastasyntyneen Apgar-pisteet viiden minuutin iässä, napavaltimoverinäytteen pH ja emäsylimäärä, syntymäpaino, syntymäpituus, päänympärys, Finneganin pisteiden korkein arvo ja vieroitusoireiden lääkehoidon kesto. Tulokset: Buprenorfiini- ja buprenorfiini-naloksoniryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroavaisuuksia raskauden tai synnytyksen kestossa, keisarileikkausten esiintyvyydessä, Apgar-pisteissä, napavaltimon pH:ssa tai emäsylimäärässä, vastasyntyneen painossa, pituudessa tai päänympäryksessä, Finneganin pisteissä tai vieroitusoireiden lääkehoidon esiintyvyydessä tai kestossa. Buprenorfiiniryhmässä esiintyi huomattavasti enemmän raskauskomplikaatioita (raskausdiabetes, raskaudenajan maksahäiriö, ennenaikainen vedenmeno, verinen vuoto, sikiökuolema) kuin buprenorfiini-naloksoniryhmässä. Yksittäisten raskauskomplikaatioiden esiintyvyydessä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Pohdinta: Tässä pienessä aineistossa vaikuttaa siltä, että buprenorfiini-naloksoni ei olisi buprenorfiinia huonompi opioidikorvaushoitovalmiste raskauden aikana. Buprenorfiinikorvaushoitoon liittyi enemmän raskauskomplikaatioita. Tuloksia tulkittaessa on tutkimusaineiston pieni koko kuitenkin huomioitava.
  • Kliniska och metaboliska riskfaktorer för uppkomsten av typ 2 diabetes : resultat från PPP-Botnia studien 
    Finnström, Henrik (2015)
    Målsättning: Att hitta kliniska och metaboliska riskfaktorer för typ 2 diabetes. Material och metoder: Under sex års tid uppföljdes 1669 personer (18 - 75 år) i Österbotten som en del av den populationsbaserade PPP-Botnia studien. Glukostoleransen fastställdes med glukosbelastningsprov. Deltagarna indelades i fyra grupper enligt förändringen i glukostolerans mellan grundundersökningen och uppföljningsbesöket. Skillnader mellan grupperna analyserades med multifaktoriell regressionsanalys. Resultat: Prevalensen för diabetes vid grundundersökningen var 6,5 % och vid uppföljningsbesöket 11,5 %. Ny diabetes korrelerade med dålig insulinsekretion, hög ålder, kardiovaskulära störningar, metabolt syndrom, dålig kondition och diabetes i släkten. Försämrad glukostolerans korrelerade med bukfetma, dålig kondition och hög ålder. Förbättrad glukostolerans associerades med en minskad ökning i BMI och midjemått. Slutsatser: Patogenesen för diabetes tycks innehålla en ärftlig komponent medan viktminskning tycks ha en positiv inverkan på glukostoleransen. Studien påvisar insulinsekretionens och insulinresistensens betydelse för uppkomsten av försämrad glukostolerans och diabetes. Livsstilsfaktorers och psykosociala faktorers betydelse för uppkomsten av diabetes kräver ytterligare studier.
  • Raskauden aikaisen glukokortikoidin aiheuttaman plasman glukoositason nousun korjaaminen insulinihoitoisilla diabeetikoilla 
    Halonen, Karoliina (2015)
    Glukokortikoidia (tavallisesti beetametasonia) annetaan raskaana olevalle naiselle ennenaikaisen synnytyksen uhatessa sikiön keuhkojen kypsyttämiseksi. Glukokortikoidin haittavaikutuksena, etenkin diabeetikoilla, on verensokerin nousu useaksi päiväksi. Naistenklinikalla on hoito-ohje lisäinsuliinin annostelusta glukokortikoidin annon jälkeen diabeetikoilla. Aikaisempia tutkimuksia siitä kuinka insuliinia tulisi annostella beetametasonin annon jälkeen on vähän. Tämän tavoitteena oli selvittää, onko nykyinen hoito-ohje riittävä. Tutkimukseen valikoitui lopulta 22 tyypin 1 diabeetikkoa. Potilaiden tiedot kerättiin jälkikäteen potilastietokannasta. Jokaisen potilaan kohdalla selvitettiin diabetekseen käytössä ollut lääkitys, HbA1c viimeisimmän kuukauden ajalta, syy sairaalahoitoon ja raskausviikot. Lisäksi kirjattiin beetametasonin annon jälkeen kolmen vuorokauden ajalta korkeimmat ja matalimmat plasman glukoosiarvot sekä tieto siitä kuinka paljon kukin potilas sai lisäinsuliinia. Tämän tutkielman perusteella näyttää siltä, että useilla potilailla esiintyi beetametasonin annon jälkeen huomattavan korkeita verensokeriarvoja ja tämänhetkinen ohjeistus on riittämätön. Verensokeriarvojen nousu on yksilöllistä, mutta niillä potilailla, joilla oli aikaisemmin huono sokeritasapaino sekä jo valmiiksi suuri vuorokausi-insuliiniannos, näyttäisi kehittyvän suurempi hyperglykemia. Tutkielman luotettavuutta heikensi vähäinen potilasmäärä sekä puutteelliset merkinnät potilastietojärjestelmässä.
  • Skin autofluorescence in young adult offspring of women with type 1 diabetes 
    Korpijaakko, Cedric; Wasenius, Niko; Teramo, Kari; Klemetti, Miira; Kautiainen, Hannu; Eriksson, Johan; Laine, Merja (2020)
    Aims The aim of this study was to evaluate whether maternal type 1 diabetes influences skin autofluorescence (SAF), used as a marker of accumulated advanced glycation end products (AGEs), in young adult offspring. Methods This cross-sectional case-control study included 78 offspring of women with type 1 diabetes (cases) and 85 control participants (controls). Cases were born between 1st January 1996 and 31st December 2000, at the Department of Obstetrics and Gynecology, Helsinki University Hospital, and controls were born during the same period in the Hospital District of Helsinki and Uusimaa, Finland. All study participants, aged 18 to 23 years, were invited to participate in a clinical assessment including laboratory tests and questionnaires. SAF was assessed from all participants using the AGE reader. Results The mean SAF value did not differ between the cases (1.61 [0.37]) arbitrary units [AU]) and the controls (1.64 [0.41] AU) (p=0.69). After adjusting for HbA1c, body fat percentage, smoking, and season the mean SAF value did not differ between the cases and the controls (p=0.49) but differed between men and women (p=0.008), without any interaction observed (p=0.78). Conclusions No differences in SAF values were observed between the young adult offspring of women with type 1 diabetes and offspring born to mothers without diabetes. Surprisingly, young adult women showed higher SAF values than men in both case and control groups.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO