Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D012516"

Otsikko: Osteoblastien viabiliteetti ja erilaistuminen 3D-solukasvatuksessa Kirjoittajat: Oudman R., Hasan R., Mustonen T., Hassinen A. ja Rice D. Affiliaatio: Suu- ja leukasairauksien osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto Tutkimuksen tarkoitus: Tavoite tutkimuksessa on kehittää menetelmä, jolla soluja voidaan kasvattaa kolmiulotteisesti ja kuvantaa niitä hyödyntämällä osteoblastien erilaistumisvaiheiden markkereita sekä solujen viabiliteetin määritystä Live-Dead-värjäyskitillä. Oikean menetelmän avulla voidaan mallintaa paremmin solujen luonnollista fysiologista ympäristöä, mikä antaa luotettavampia tuloksia, kun verrataan petrimaljalla saatuihin tuloksiin. Tutkimuksessa pyritään löytämään hyvät värjäysprotokollat osteoblastien kuvantamiseen. Materiaalit ja menetelmät: Kokeissa käytettiin ihmisestä eristettyä MG-63-osteosarkoomasolulinjan soluja. Kokeet toteutettiin kolmiulotteisessa kasvatuksessa 96-kuoppalevyillä. Kyseiset levyt valittiin, koska ne on suunniteltu toimimaan erityisen hyvin valitun konfokaalimikroskoopin (PerkinElmer Opera Phenix HCS system) kanssa. Solut kasvatettiin ja erilaistettiin UPM-Kymmene Oyj:n valmistamassa GrowDex®-T-hydrogeelissä, mikä muodostaa kasvatusalusta kanssa soluille synteettisen ekstrasellulaarimatriksin eli soluväliaineen. Laimentamaton GrowDex®-T oli vahvuudeltaan 1,0 %. GrowDex®-T laimennettiin kasvatusmediaan loppukonsentraatioon 0,2 %. Kyseiseen loppukonsentraatioon päädyttiin pilottikokeilla saaduilla tuloksilla. Kokeet tehtiin kahdella eri solukonsentraatiolla; 200 solua/ul ja 500 solua/ml. Solujen viabiliteettiä mitattiin live-dead värjäyksellä (Sigma-Aldrich Live/dead cell double staining kit), jossa liuos A (Calcein AM liuos) värjää elävät solut ja liuos B (propidium iodide liuos) värjää kuolleet solut. Lisäksi solujen tumat värjättiin NucBlue-tumavärillä (NucBlue Live ReadyProbes Reagent) sekä solukalvot (CellMask Orange Plasma membrane Stain). Kuvaamisessa käytetiin laboratorion valomikroskooppia, fluoresenssimikroskooppia sekä FIMM:n konfokaalimikroskooppia (PerkinElmer Opera Phenix HCS system). Tulokset: Kolmen päivän jälkeen havaittiin korkea solujen viabiliteetti kasvustossa. MG-63 solut myös pyrkivät muodostamaan 3D-spheroidirakenteita. Tuloksista nähtiin, että solukasvatuksen kaikista soluista noin 9% (200 solua/ul) ja 13% (500 solua/ul) kuului spheroidirakenteisiin ja loput pohjakasvustona. Spheroidirakenteiksi laskettiin solut yli 24um korkeudella kaivon pohjasta. Konfokaalimikroskoopin kuvantamisen tulokset analysoitiin käyttäen PerkinElmer Opera Phenixin Harmony ”high-content” kuva-analyysiohjelmaa. Solujen segmentoinnilla saatiin osoitettua MG-63 solujen muodostamien spheroidien kolmiulotteinen rakenne sekä rakenteiden koko. Johtopäätökset: GrowDex®-T soveltuu hyvin sen fysikaalisten sekä kemiallisten ominaisuuksien vuoksi 3D-solukasvatuksiin sekä sen valoa taittavien ominaisuuksien vuoksi konfokaalimikroskooppi-kuvantamiseen. Se tarjoaa myös varteenotettavan vaihtoehdon perinteisille 3D-solukasvatukseen käytettäville kasvatusalustoille. Solukasvatuksen solukonsentraatio kokeen aloituksessa ei merkittävästi vaikuttanut tuloksiin. Muodostuneet spheroidit vaihtelivat koon ja muodon osalta.

Osteosarkooma on yleisin luusta alkunsa saava pahanlaatuinen kasvain. Sen yksi harvinainen alatyyppi on pään ja kaulan osteosarkooma (PKOS), joka kattaa noin 5–10 % kaikista osteosarkoomatapauksista. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kerätä yhteen uusinta pään ja kaulan alueen osteosarkooman tieteellistä tietoa sekä verrata tutkimusten tuloksia keskenään. Pään ja kaulan osteosarkoomaa esiintyy yleisimmin hieman vanhemmilla kuin muiden luiden osteosarkoomaa, eli 20–40-vuotiailla ja potilaiden viiden vuoden elossaololuku on 65–75 %. Taudin hoidon kulmakivi on leikkaushoito riittävän laajoilla tervekudosmarginaaleilla. Tässä onnistuminen on haasteellista pään ja kaulan alueella, jossa anatomia on monimutkaista. Kasvaimen poiston lisäksi kirurgiaan kuuluu kudospuutosten korvaaminen erilaisin rekonstruktiomenetelmin. Leikkaushoidon lisäksi voidaan käyttää liitännäishoitona kemoterapiaa, mutta sen hyödyistä on tutkimustuloksia puolesta sekä vastaan. Tämä poikkeaa klassisesta osteosarkoomasta, jonka hoidossa kemoterapia on tärkeässä roolissa ja vaikuttaa taudin ennusteeseen merkitsevästi. PKOS on tautina harvinainen, joten potilasmäärät ovat pieniä eikä yhtenäisiä, näyttöön perustuvia hoitolinjoja ole olemassa. Tämän katsauksen toisena pääpainona pään ja kaulan osteosarkooman erityispiirteiden lisäksi on taudin vaikutus potilaiden elämänlaatuun. Pään ja kaulan alueen syöpähoidot aiheuttavat laajoja kudospuutoksia, joista seuraa niin toiminnallisia kuin psykososiaalisia ongelmia. Syöpäpotilaiden kokemia tyypillisiä ongelmia ovat mm. uupumus, masennus, vaikeudet syömisessä ja puhumisessa sekä esteettiset huolet. Nämä seikat heikentävät potilaiden elämänlaatua, ja onkin tärkeää, että syöpähoitojen jälkeen potilaiden moniammatillinen kuntouttaminen aloitetaan mahdollisimman pian elämänlaadun kohentamiseksi. Myös hyvä lääkäri-potilassuhde vähentää potilaiden stressiä ja näin parantaa koettua elämänlaatua.