Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D012852"

Sort by: Order: Results:

  • Bakteerien esiintyminen sienisinuiiteissa 
    Lilja, Petrus (2021)
    Sienisinuiitit ovat nenän sivuonteloiden tulehduksia, joissa taudinaiheuttajana on sieni. Niiden taudinkuva vaihtelee tavanomaisen sinuiitin kaltaisista erittäin vakaviin, joskus nopeastikin eteneviin invasiivisiin muotoihin. Sienisinuiittien diagnosointiin liittyy useita haasteita. Erityisesti vakavissa sienisinuiittimuodoissa voi diagnoosin ja hoidon aloituksen viivästyminen heikentää potilaan ennustetta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, saattaisiko joillain bakteereilla olla yhteys sienten esiintymiseen sinuiiteissa. Tällöin näiden bakteerien kohdalla voisi jo lähtökohtaisesti osata herkemmin epäillä sienisinuiitin mahdollisuutta, mikä voisi jouduttaa sienisinuiittidiagnoosiin pääsemistä ja asianmukaisen hoidon aloittamista. Tutkimuksen aineistona on 142 potilasta, joiden sivuontelonäytteiden laboratoriovastauksissa on yhtenä löydöksenä ollut sieni. Taulukoihin kootuista vastauksista selvitettiin sieni- ja bakteerilöydökset ja niiden jakautuminen potilaan mediaani-iän mukaan. Lisäksi koottiin vertailua varten yhteen yleisimmät sienilöydökset ja niiden kanssa esiintyneet bakteerit. Sienilöydöksistä suurin osa oli määritelty jonkinlaisiksi rihmasieniksi. Tarkemmin määritellyistä sienistä valtaosa oli aspergilluksia (nuijahomeita). Vastauksia tarkasteltaessa osoittautui natiivitutkimus sieniviljelyä selvästi herkemmäksi sienen havaitsemisessa. Aineiston bakteerilöydökset osoittautuivat enimmäkseen sekakasvuksi. Yleisimpiä bakteerilöydöksiä olivat stafylokokit (erityisesti Staphylococcus aureus), streptokokit ja hemofilukset (erityisesti Haemophilus influenzae) sekä sekalaiset enterobakteerit ja anaerobiset bakteerit. Tämän tutkielman aineiston perusteella ei löytynyt sellaisia bakteereita, jotka yksiselitteisesti viittaisivat sienisinuiitin mahdollisuuteen. Yleisimmät bakteerilöydökset olivat samoja, joita löytyy muistakin sinuiittimuodoista ja myös terveistä sivuonteloista. Tietyt bakteerit, kuten hemofilukset, saattavat kuitenkin olla yleisempiä sienisinuiittien yhteydessä. Aiempaa tutkimusta aiheesta on vähän, ja tämän tutkielman aineistolla tällaista vertailua ei voi luotettavasti tehdä.
  • The expression of cancerous inhibitor protein phosphatase 2A in chronic rhinosinusitis with nasal polyps 
    Terna, Emma (2019)
    Krooninen rinosinuiitti on yleinen vaiva, jonka prevalenssi on 7-11 %. Astmaan liittyy erillinen alatyyppi ”Aspirin-exacerbated respiratory disease” (AERD), jossa potilas kärsii astman lisäksi kroonisesta nenän sivuonteloiden tulehduksesta, nenäpolyypeista sekä aspiriini- tai NSAID-yliherkkyydestä. AERD liittyy yleensä vaikeampaan kroonisen rinosinuiitin taudinkuvaan, ja usein nämä potilaat vaativat toistuvia nenään tai poskionteloon liittyviä leikkauksia. AERD-potilailla on havaittu madaltuneet prostaglandiini E sekä c-Myc-pitoisuudet. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää c-Myc-modulaattori CIP2A:n osuutta näiden sairauksien synnyssä. Retrospektiivisessä tutkimuksessa pyrimme myös selvittämään tekijöitä, jotka vaikuttavat uusintakirurgian tarpeeseen kroonisen rinosinuiitin hoidossa. Tutkimme vasta-ainevälitteistä immuniteettia kroonista nenän sivuontelon tulehdusta sairastavien potilaiden ja terveiden verrokkien välillä. Nenäpolyyppinäyte kerättiin 80:ltä kroonista rinosinuiittia sairastavalta potilaalta, joista 21 sairasti lisäksi AERD-tyyppistä astmaa. Verrokkinäytteeksi kerättiin nenäpolyyppinäyte kymmeneltä potilaalta, joilta oli todettu benignejä antrokoanaalipolyyppejä. Lisäksi nenän limakalvolta kerättiin harjanäyte 19:ta terveeltä verrokilta. Näytteet värjättiin polyklonaalisella anti-CIP2A vasta-aineella. CIP2A:n immunohistologista värjäytymisvoimakkuutta ja kudoksen eosinofiilien määrää arvioi kaksi toisistaan riippumatonta tutkijaa valomikroskoopin avulla. Tutkimukseen osallistujat täyttivät kyselylomakkeen ja heistä kerättiin tietoja potilasasiakirjoista. Seurantatutkimustietoa oli saatavilla 84 potilaasta ja 16 kontrollista. Epiteliaalinen CIP2A ilmeni sekä terveiden verrokkien nenän limakalvonäytteessä että kroonista rinosinuiittia sairastavien potilaiden nenäpolyyppinäytteessä. Esiintyvyys oli merkitsevästi matalampi AERD-potilaiden ryhmässä (p<0,01). Kroonista rinosinuiittia sairastavillla potilailla oli tilastollisesti merkittävästi korkeampi eosinofiilipitoisuus (p<0,01). Eosinofilia tai CIP2A:n esiintyminen eivät ennustaneet uusintakirurgian tarvetta. Aiemmat kirurgiset toimenpiteet, allerginen nuha, sekä kortikosteroidien käyttö olivat yhteydessä uusintakirurgian tarpeeseen.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO