Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D017088"

HIV-infektion esiintyvyyden, diagnosoinnin sekä hyvän hoidon toteutumisen arviointiin käytetään maailmanlaajuisesti HIV-hoitokaskadia. Hoitokaskadissa tarkastellaan HIV-tartunnan saaneiden määrää sekä diagnosoitujen, hoidossa olevien, HIV-lääkehoitoa saavien ja hyvässä hoitotasapainossa olevien HIV-positiivisten tapausten osuutta. Nämä hoitokaskadin portaat on määritelty eri maissa vaihtelevin kriteerein. Tässä työssä on määritetty HUS-alueelle sopivat hoitokaskadin kriteerit kartoittamalla muiden kehittyneiden maiden kriteereitä ja HUS-alueelta käytettävissä olevia tietoja. Kriteerien avulla hoitokaskadia on tarkasteltu kolmella eri mallilla: ajanjaksot 1982-2014, 1998-2014 sekä yksittäiset vuodet 2000, 2005, 2010 ja 2013. Tutkimuksessa käytettävät tiedot on saatu THL:lta sekä HUS Infektiosairauksien klinikan HIV-hoitorekisteristä. WHO:n asettamien 90/90/90-tavoitteiden mukaan vuoteen 2020 mennessä HIV-positiivisista henkilöistä 90 % tulisi olla diagnosoitu, näistä 90 % käyttää HIV-lääkitystä ja näistä 90 % olla hyvässä hoitotasapainossa. 1982-2014 HUS-alueella diagnosoitujen (89 %) ja heistä HIV-lääkitystä käyttävien (76 %) HIV-positiivisten määrä oli tavoitteita alhaisempi, mutta tuloksia huonontavat erilaiset virhelähteet. Yhtenä isona ongelmana kuvautuu ulkomaalaissyntyisten HIV-infektiota sairastavien henkilöiden liittyminen seurantaan vähemmän kuin suomalaissyntyisten. HIV:n hyvä hoitotasapaino (93 %:lla lääkkeitä käyttävistä viruspitoisuus mittaamaton) toteutui WHO:n tavoitteiden mukaisesti. Työssä on määritelty HUS-alueelle sopivat HIV-hoitokaskadin kriteerit, joita voidaan käyttää HIV-tilanteen arvioon ja seurantaan jatkossakin. Lisäksi työssä on selvitetty HIV:n diagnosoinnin ja hoidon ongelmakohtia HUS-alueella ja pohdittu niihin syitä sekä ratkaisuja. Tulosten avulla ongelmakohtia voidaan tulevaisuudessa korjata ja näin parantaa HIV:n diagnosointia ja hoitoa HUS-alueella. (203 sanaa)

Tavoitteet: Määrittää suun alueen märkänäytteistä sekä veriviljelynäytteistä eristettyjen viridans- ja anginosus-ryhmän streptokokkilöydösten mikrobilääkeherkkyys ja hoitosuositusten mukaisten mikrobilääkkeiden soveltuvuus näiden kattamiseen suun infektioiden hoidossa ja mikrobilääkeprofylaksissa. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen kohteena oli HUSLAB bakteriologian osastolla vuosina 2011-2015 tutkitut suun alueen märkäviljelynäytteistä ja veriviljelynäytteistä todetut viridans-ryhmän streptokokkilöydökset ja löydösten herkkyys mikrobilääkkeille. Tarkastelujakson aikana mikrobilääkeherkkyys oli tutkittu märkänäytteistä 283 viridans-ryhmän streptokokille ja 295 anginosusryhmän streptokokille. Vastaavat luvut veriviljelylöydöksistä olivat 594 ja 264. Herkkyyksien tulkinnassa oli käytetty EUCAST- ja CLSI-standardien mukaisia herkkyystulkintarajoja. Tulokset: Viridans-ryhmän streptokokeista märkänäytteissä 16 % ja veriviljelynäytteissä 8 % oli resistenttejä tai herkkyydeltään alentuneita penisilliinille, kun taas kaikki anginosus-ryhmän löydökset olivat penisilliinille herkkiä. Klindamysiinille resistenttejä tai herkkyydeltään alentuneita viridans-ryhmän kantoja oli märkänäytteissä 19 % ja veriviljelylöydöksissä 7 % löydöksistä. Vastaavat luvut anginosusryhmän streptokokeille olivat 6 % ja 4 %. Eniten resistenssiä todettiin erytromysiinille: Resistenttien ja herkkyydeltään alentuneiden löydösten määrä märkänäytteiden viridans-ryhmän löydöksistä oli 50 % ja veriviljelylöydöksistä 28 % sekä anginosus-ryhmän löydöksille vastaavat luvut olivat 10 % ja 6 %. Johtopäätökset: Viridans-ryhmän ja anginosus-ryhmän streptokokkien herkkyys penisilliinille on edelleen hyvä, kuten myös anginosus-ryhmän streptokokkien herkkyys klindamysiinille ja erytromysiinille. Viridans-ryhmän streptokokeilla todettiin klindamysiiniresistenssiä märkänäytteissä huomattavasti enemmän kuin veriviljelynäytteissä. Tämä voi mahdollisesti selittyä sillä, että suun alueen märkänäytteissä on eri streptokokkilajeja kuin veriviljelylöydöksissä. On olemassa myös pieni mahdollisuus, että osa märkänäytteiden streptokokeista on tunnistunut fenotyyppiin perustuvassa tunnistuksessa väärin tai viljelmä ei ole ollut herkkyystutkimuksessa täysin puhdas muista bakteereista. Vastaava ilmiö todettiin selvästi myös erityisesti viridans-ryhmän streptokokin erytromysiiniherkkyydessä sekä pienemmässä määrin kaikissa muissakin tutkituissa herkkyyksissä. Tutkimustulosten valossa voidaan todeta, että nykyisten mikrobilääkehoitosuositusten mukaisesti viridans-ryhmän streptokokkien sekä anginosusryhmän bakteerien hoitoon hammasperäisissä infektioissa ja mikrobilääkeprofylaksissa soveltuu parhaiten penisilliiniryhmän lääke. Klindamysiiniherkkyys oli hyvä veriviljelykannoilla, mutta märkänäytteissä todettu resistenttien kantojen osuus löydöksistä antaa aiheen seurata klindamysiiniherkkyyttä tarkkaan jatkossa. Erytromysiini tai muut makrolidiryhmän mikrobilääkkeet eivät tulosten perusteella sovellu suun viridans-streptokokkien hoitoon anginosus-ryhmän streptokokkeja lukuunottamatta. Tämä olisi tärkeää huomioida etenkin endokardiittiprofylaksiohjeistuksissa.