Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D057566"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Diabetes on yleinen krooninen sairaus, jota sairastaa noin puoli miljoonaa suomalaista. Diabeettinen neuropatia eli diabeteksen aiheuttama hermoston vaurio on yleinen diabeteksen lisätauti. Elämänsä aikana noin puolet diabetesta sairastavista potilaista sairastuu diabeettiseen neuropatiaan, lisäksi noin viidennes kehittää kivuliaan diabeettisen neuropatian. Diabeettisen neuropatian oireet ovat moninaisia. Keskeisessä roolissa ovat yleensä ensimmäisenä ilmenevät erilaiset tuntohäiriöt, joiden arvioiminen on hankalaa ilman potilaiden omakohtaista palautetta. Diagnoosin asettamisen ja oirekuvaston arvioimisen helpottamiseksi on tämän vuoksi kehitetty lukuisia tutkittavien itsensä täytettäviä kyselylomakkeita. Kirjallisuushaun ja -katsauksen avulla selvitettiin, mitä diabeettisen perifeerisen neuropatian aineistossa validoituja, tutkittavien itse täyttämiä kyselylomakkeita on käytössä. Tuloksista valikoitiin mukaan ainoastaan kokonaan diabetespotilasaineistossa validoitujen kyselylomakkeiden alkuperäistutkimukset, sekä tässä aineistossa myöhemmin validoidut kyselylomakkeet. Lääkärin kliinistä tutkimusta sisältävät kyselylomakkeet sekä elämänlaadun arvioon keskittyvät kyselylomakkeet jätettiin katsauksen ulkopuolelle. Neljä perifeerisessä diabeettisessa neuropatiassa ja neljä kivuliaassa perifeerisessä diabeettisessa neuropatiassa käytössä olevaa kyselylomaketta täytti määritellyt vaatimukset. Kyselylomakkeiden validointitutkimuksista pyrittiin selvittämään, miten hyvin kehityksessä on otettu huomioon lomakkeen luotettavuuden, pätevyyden ja muutosherkkyyden varmistaminen; minkälainen diabetespotilasaineisto on kyseessä, ja mitä lomakkeen herkkyydeksi ja tarkkuudeksi ilmoitetaan. Tutkimuksessa ilmenneitä kyselylomakkeiden vahvuuksia ovat yksinkertaisuus, helppokäyttöisyys eri terveydenhuoltoammattilaisten vastaanotoilla, sekä käyttö epidemiologisissa tutkimuksissa. Heikkouksina lomakkeissa esiintyy erilaisia vääristymiä, eivätkä ne tunnista 10–20 % tautitapauksista. Kyselylomakkeet kuitenkin auttavat tunnistamaan lisätutkimusten tarpeessa olevat potilaat.
-
(2024)Paino ja pituus sekä niistä johdettu painoindeksi (BMI) ovat lääketieteessä ja epidemiologiassa keskeisiä suureita. Potilaalta kysymällä kerätyn eli itseraportoidun painon ja pituuden mahdollinen ero vastaaviin mitattuihin arvoihin nähden on keskeinen kysymys niihin perustuvia johtopäätöksiä tehtäessä. Kirjallisuuden mukaan ihmiset pääsääntöisesti ilmoittavat painonsa mitattua kevyemmäksi ja pituutensa mitattua pidemmäksi. Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisista nuorista aikuisista (ikä 18–23 vuotta) koostuvaa aineistoa (n=149). Tutkimuksessa havaittiin, että naiset raportoivat painonsa keskimäärin 0,74 kg mitattua kevyemmäksi ja pituutensa keskimäärin 0,35 cm mitattua lyhyemmäksi. Miesten ja naisten, joiden BMI oli 25 kg/m2 tai enemmän havaittiin raportoivan painonsa vastaavasti keskimäärin 0,98 kg ja 1,9 kg mitattua kevyemmäksi. Miehet, joiden BMI oli alle 25 kg/m2 raportoivat painonsa keskimäärin 1,1 kg mitattua painavammaksi. Naiset, joiden BMI oli alle 25 kg/m2, raportoivat pituutensa keskimäärin 0,49 cm mitattua lyhyemmäksi. Itseraportoidun ja mitatun painon ja pituuden pohjalta laskettujen BMI-arvojen välinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä paitsi miehillä, joiden BMI oli alle 25 kg/m2 (keskimääräinen erotus 0,27 kg/m2) ja naisilla, joiden BMI oli 25 kg/m2 tai enemmän (keskimääräinen erotus -0,66 kg/m2). Itseraportoidun painon ja pituuden pohjalta laskettu BMI ei johtanut merkitsevään eroon ylipainon ja lihavuuden esiintyvyysarviossa. Tutkimuksen tulokset täydentävät nuoria aikuisia koskevaa kirjallisuutta. Tutkimuksen perusteella itseraportoitu paino ja pituus eivät keskimäärin eroa kliinisesti merkitsevissä määrin vastaavista mitatuista suureista paitsi pienellä osalla henkilöitä ja etenkin niillä, joiden BMI on 25 kg/m2 tai enemmän.
Now showing items 1-2 of 2