Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p10824"

Sort by: Order: Results:

  • Suhonen, Maarit (2018)
    Tämän tutkielman tavoitteena on ymmärtää, kuinka vihapuhe käsitetään suomalaisessa yhteiskunnassa kahdessa eri kontekstissa: Ylen A-Studion Vihapuheilta-ohjelmassa sekä Suomi24-verkkofoorumilla käydyissä vihapuheeseen ja Ylen Vihapuheilta-ohjelmaan liittyvissä verkkokeskusteluissa. Tutkielma vastaa myös kysymyksiin siitä, rakennetaanko kahdessa eri aineistossa yhteneviä sosiaalisia representaatioita ja millä tavoin aineistoissa positioidaan erilaisia vihapuheeseen liitettyjä toimijoita. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalisten representaatioiden teoria, joka kuvaa arkikäsitysten rakentumista dialogissa. Sosiaaliset representaatiot sekä luovat järjestystä että mahdollistavat yhteisön jäsenten kommunikaation. Tutkielmassa sosiaalisten representaatioiden teoriaa lähestytään osana sosiaalisen konstruktionismin metateoriaa. Sosiaalisten representaatioiden analyysiä täydennetään subjektipositioiden analyysillä – sen tarkoituksena on ymmärtää, minkälaisia positioita aineistoissa rakennetaan suhteessa vihapuheeseen ja mitä funktioita niillä on. Tutkimusaineisto muodostuu Ylen A-Studion 2.2.2017 käydystä Vihapuhe-keskusteluohjelmasta sekä Suomi24-verkkofoorumilla 2.2.–21.2.2017 käydyistä viidestä eri keskustelusta Vihapuhe-ohjelmaan sekä yleisesti vihapuheeseen liittyen. Kahden eri aineiston välillä on dialogisuutta; erityisesti Suomi24-aineiston viesteissä viitataan paljon Vihapuheilta-ohjelmaan, ja aineistot myös jakavat tapoja puhua vihapuheesta. Yhdessä ne ovat osa laajempaa yhteiskunnallista dialogia, jossa vihapuheen merkityksistä neuvotellaan. Ylen Vihapuheillassa ja Suomi24-aineiston keskusteluissa rakennetaan selvästi eroavia käsityksiä vihapuheesta: niissä rakennetaan siis kahta erilaista sosiaalista representaatiota vihapuheesta. Ylen Vihapuhe-ohjelman sosiaalisessa representaatiossa vihapuhe ymmärretään loukkaavana puheena sekä sananvapauden ja epätasa-arvon kautta. Siitä tehdään arkiajattelussa konkreettista internetin ja dialogin puutteen objektivoinneilla. Suomi24-keskusteluissa taas vihapuhe tehdään ymmärrettäväksi sensuurin, epätasa-arvon ja muun muassa maahanmuuttopolitiikkaan liittyvän turhautumisen kautta. Se konkretisoidaan lyömäase-metaforan, median, kansan ja maahanmuuttopolitiikan avulla. Sosiaaliset representaatiot kahdessa eri aineistossa jakavat muun muassa käsityksen siitä, että vihapuhe liittyy ilmiönä yhteiskunnalliseen epätasa-arvoisuuteen ja sananvapauteen. Suomi24-keskusteluissa vihapuhe käsitetään sensuurin välineenä eli lyömäaseena sananvapautta vastaan, ja lisäksi aineisto rakentaa vahvaa käsitystä siitä, että ”kansan” turhautuminen maahanmuuttopolitiikkaan ja median väitettyyn puolueellisuuteen aiheuttaa vihapuhetta. Samalla aineistossa rakennetaan kansan ja päättäjien vastakkaisia positioita, ”kriittisten” ja ”suvakkien” vastakkaisia positioita sekä median ja maahanmuuttajien positioita suhteessa vihapuheeseen. Ylen Vihapuhe-ohjelmassa painotetaan Suomi24-keskusteluita enemmän dialogia, joka myös käsitetään ratkaisuksi vihapuheeseen. Ylen ohjelmassa vihapuheen areenaksi rakennetaan verkkokeskusteluja ja sosiaalista mediaa. Suomi24-keskusteluissa taas Ylen kaltainen julkinen media esitetään syrjiväksi vihapuhujaksi. Suomi24-aineistossa rakennettavalla sosiaalisella representaatiolla haastetaan Ylen Vihapuheilta-ohjelman käsitys vihapuheesta ja esitetään julkiset mediat puolueellisina. Lisäksi sillä vaaditaan sekä julkiseen keskusteluun vihapuheesta puheenvuoroja ”suvakkien” tai maahanmuuttajien vihapuheesta että mediaan debattia ja uutisointia maahanmuuton väitetyistä ongelmista.
  • Autio, Siiri (2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan yksityiseen tekstilajiin kirjoittuneita lukijoita. Tutkielmassa selvitetään, millaisia lukijoita päiväkirjatekstissä on, mitä lukijan oletetaan tietävän ja mitä häneltä salataan, sekä sitä, miten lukijat vaihtelevat tekstin eri kohdissa ja millaisissa kohdissa lukija ilmenee. Tekstilajintutkimukseen sijoittuvan työn taustalla vaikuttaa bahtinilainen näkemys siitä, että kaikki tekstit ovat dialogisia, sekä M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalisen kieliteorian interpersoonainen metafunktio. Lisäksi työ sijoittuu osaltaan myös diskurssintutkimukseen. Analyysissa hyödynnetään myös Langackerin kognitiivisen kieliopin konstruoinnin ulottuvuuksia. Tutkimuksen aineisto koostuu SKS:n arkistolle luovutetuista yhdestätoista päiväkirjasta kuudelta kirjoittajalta. Päiväkirjat on kirjoitettu 1920–1990-luvuilla. Dialogisuutta ja lukijoita esiin tuovista kielenpiirteitä analysoitiin kielimuotoa, persoonia, puhuttelua ja direktiivejä. Konstruoinnin ulottuvuuksista hyödynnettiin erityisesti valintaa eli kuvio/tausta-jakoa, jonka avulla tarkasteltiin sitä, mitä on nostettu etualalle ja mitä on jäänyt taka-alalle eli esimerkiksi jätetty kertomatta, sekä abstraktiota eli spesifisyyttä, jota hyödynnettiin eriteltäessä tiedon määrää ja tarkkuutta sekä sitä, mitä taustatietoja lukijalta vaaditaan. Lisäksi työssä käytettiin sisä- ja ulkoryhmien käsitteiden teoriaa. Työn keskeisin käsite on oletettu lukija, joka pohjautuu Martinin ja Whiten konstruoidun lukijan käsitteeseen. Sekä konstruoitu lukija että oletettu lukija perustuvat tekstin hierarkkisen mallin sisäislukijan käsitteeseen. Työssä huomioitiin myös fyysisen lukijan ja oletetun lukijan erot ja yhteneväisyydet. Päiväkirjan lukijoita ovat analyysin perusteella kirjoittaja itse kirjoittamisen hetkellä, kirjoittajan tulevan minä, jälkipolvet tai laajempi yleisö sekä tietty henkilö tai taho, joita ovat läheinen, kuten perheenjäsen tai ystävä, romanttisten tunteiden kohde, henkilöity päiväkirja ja Jumala. Lukijat voivat vaihdella usein ja ne voivat olla tekstissä yhtä aikaa. Kirjoittaja itse on aina jollain tavoin läsnä myös tekstinsä lukijana. Lukijan oletetaan tietävän melko paljon taustatietoja kirjoittajansa elämästä ja elinpiiristä. Lukijalle kerrotaan pääosin uusista ja ajankohtaisista asioista, kuten siitä, mitä kirjoittaja on tehnyt, tuntenut ja ajatellut. Eri lukijoita tuovat esiin monenlaiset kielenpiirteet, kuten puhuttelu ja toivotukset, sekä myös kirjoitustyyli ja aiheet, joista päiväkirjoihin oli kirjoitettu.