Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p11546"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2017)Tutkielmani käsittelee helsinkiläisiä 17-21-vuotiaita jälkihuoltonuoria, joilla on jäänyt peruskoulu kesken oppivelvollisuus ikäisenä. Näillä nuorilla on taustallaan pitkä lastensuojelu- ja sijoitushistoria. Tutkimus on tehty Helsingin kaupungin lastensuojelun jälkihuollolle 12 nuoren haastattelututkimuksena. Tutkimuksella on kolme tavoitetta: 1) kerätä ja analysoida tietoa niistä merkityksistä, joita nuori peruskoulunkäymiselle antaa, 2) tutkia, miten nuori hahmottaa tulevaisuuttaan peruskoulupudokkuuden kautta ja miten hän on kokenut avuntarpeensa koulutukseen liittyen ja 3) tarkastella sitä, miten sosiaalinen toimintakyky näkyy nuorten peruskouluun ja sijaishuoltoon liittyvissä kokemuksissa. Tuon esiin nuorten omaa ääntä ja peruskoululle antamia merkityksiä ja peilaan niitä yhteiskunnalliseen koulupudokkuuden ongelmakenttään. Koulupudokkuutta on tarkasteltu yleensä tutkimuksessa lähinnä peruskoulun jälkeisenä ongelmana. Peruskoulusta putoamisen ongelma paikantuukin usein sijaishuollossa oleviin nuoriin. Tutkimukseni osoittaa, että peruskoulutuksen kesken jättäminen on monitasoinen prosessi, jossa nuori joutuu usein leimatuksi, kokee erilaisuutta ja häpeää. Sijoituksen ja huonon koulumenestyksen aiheuttamat luokan, koulun tai vertaisryhmän muutokset aiheuttavat nuorelle tilanteen, joka saattaa edesauttaa koulupudokkuutta. Nuorien taustalla on usein myös vaikeaa koulukiusaamista, laitoksista hatkailua, terveys- ja päihdeongelmia. Monet nuoret kokevat, että vanhempien tuki koulunkäymiselle on ollut riittämätön ja osasyy peruskoulupudokkuuteen. Peruskoulupudokkuus aiheuttaa näköalattomuutta, turhautumista, tulevaisuuden kaventumista ja epävarmuutta arjesta. Tutkielmani antaa viitteitä siitä, että lähes kaikki haastatellut nuoret kärsivät sosiaalisen toimintakyvyn heikentymisestä heidän kotonaan vallinneiden kasvatusolosuhteiden ja rikkonaisen taustansa takia. Sosiaalinen toimintakyky on voinut näillä nuorilla ensi sijassa ilmetä sopeutumisena sijoitukseen ja muuttuviin sosiaalisiin ympäristöihin. Sijaishuoltopaikoissa sosiaalinen toimintakyky voi näyttäytyä siinä, että sopeutuu joukkoon ja luo uusia ihmissuhteita. Sosiaalista toimintakyky näyttäytyy näiden nuorten kohdalla muussa muodossa kuin tavoitteellisuutena opiskelussa. Tärkein johtopäätökseni on, että jälkihuolto-oikeutta tulisi pidentää ja vahvistaa jälkihuollon käytäntöjä. Tutkimus herättää myös kysymyksen, onko sijoitus epäonnistunut, jos kaikkien lastensuojelun tukitoimien jälkeen lopputulos on nuori, joka on vailla jatko-opiskelumahdollisuutta, työtä ja mielekästä tekemistä täysi-ikäisenä? Nämä asiat kietoutuvat vahvasti keskusteluun sijaishuollon laadusta ja vaikuttavuudesta.
-
(2023)Sosiaalihuoltolaki määrittää, että erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan omatyöntekijän tulee olla sosiaalityöntekijä. Se, kenet ja millä perustein määritellään erityistä tukea tarvitsevaksi, vaikuttaa asiakkaan oikeuksien toteutumiseen sekä sosiaalialan ammattihenkilöiden väliseen työnjakoon. Tutkimukseni tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, miten sosiaalityöntekijät näkevät ja määrittelevät erityisen tuen tarpeen. Erityisen tuen tarve aikuissosiaalityössä on myös aihe, jota on harvemmin tutkittu, vaikka uusi sosiaalihuoltolaki astui voimaan jo 2015. Määrittely on myös yhdenvertaisuuden ja sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmasta ensisijaisen tärkeä. Tämän laadullisen tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen teoria, kriittinen sosiaali-työ, sekä pragmatistinen tieteenfilosofia. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millainen on erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakyky sosiaalityöntekijöiden määrittelemänä? 2) Mitkä seikat vaikuttavat sosiaalityöntekijöiden mielestä erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakykyyn? Aineistona on viisi (5) aikuissosiaalityössä työskentelevän sosiaalityöntekijän teemahaastattelua, jotka on analysoitu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen. Sosiaalityöntekijöiden haastattelujen analyysin perusteella erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakyky on merkittävästi alentunut, mikä ilmenee ensisijaisesti vaikeuksina palvelujen hakemisessa, saamisessa sekä niissä asioinnissa. Lisäksi alentuma ilmenee arkielämän toiminnoissa. Toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä ovat palveluiden saatavuus sisältäen niiden tarpeiden mukaiset palvelut sekä saavutettavuuden. Lisäksi toimintakykyyn vaikuttaa ammattihenkilöiden tekemä työ, joka sisältää asiakkaan ja sosiaalityöntekijän kohtaamisen sekä sosiaalityöntekijän osaamisen. Sosiaalityöntekijät näkevät myös yhteiskunnallisen ilmapiirin ja ammattilaisten asenteiden vaikuttavan erityistä tukea tarvitsevien toimintakykyyn. Tutkimukseni tuottaa arvokasta tietoa siitä, miten sosiaalityöntekijät ymmärtävät erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakyvyn sekä vahvistaa tietoisuutta siihen vaikuttavista tekijöistä. Merkittävä tulos on se, että toimintakyky ja siihen vaikuttavat tekijät ovat osittain rinnakkaisia. Analysoimieni haastattelujen pohjalta erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden toimintakyky määrittyy alentuneeksi palvelujen hakemisen, saamisen ja asioinnin osalta, mutta tarjolla olevat palvelut eivät vastaa tuen tarpeisiin tai ole saavutettavia. Myös yhteiskunnallinen ilmapiiri ja ammattilaisten asenteet vaikuttavat negatiivisesti erityistä tukea tarvitsevien toimintakykyyn. Kaikkein haavoittuvaisimmassa tilanteessa ovat ihmiset, joilla on sekä vakava päihderiippuvuus että vakava mielenterveyden häiriö, sillä heille ei ole heidän tuen tarvettaan vastaavia palveluita eivätkä ne ole saavutettavia. Erityistä tukea tarvitsevat asiakkaat hyötyisivät myös arjen tuen palvelusta, joka mahdollistaisi sosiaalisen kuntoutumisen. Tutkimukseni aineiston ollessa pieni, on yleistettävyyden suhteen oltava kriittinen, mutta tulokset ovat linjassa aiemmin sosiaali- ja terveyspalveluista tehdyn tutkimuksen kanssa.
Now showing items 1-2 of 2