Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p12989"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2018)Tässä tutkielmassa tutkin intersektionaalisesta näkökulmasta W. A. Mozartin Taikahuilu-oopperaa keskittyen erityisesti sen neljään henkilöhahmoon: Paminaan (Eeva Hartemaa), Taminoon (Tuomas Katajala), Sarastroon (Jyrki Korhonen) sekä Yön kuningattareen (Tuuli Takala). Tarkastelen intersektionaalisen metodin avulla, miten henkilöhahmot representoidaan alun perin Komische Operissa toteutetun Taikahuilun version näyttämötoiminnassa ja oopperan musiikissa erilaisten identiteetin tasojen ja erojen kautta. Pyrin selvittämään, miten haastatellut laulajat kokivat nämä representaatiot, ja kuinka he toteuttivat tai muokkasivat niitä omassa esiintymisessään. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on osoittaa, että sukupuolentutkimuksessa ja laajemmin kulttuurintutkimuksessa tärkeä intersektionaalisuuden käsite ja näkökulma on sovellettavissa myös oopperantutkimukseen. Käsitteen tuominen tälle musiikintutkimuksen osa-alueelle synnyttää uutta tietoa länsimaisesta oopperasta ja sen esittämisestä nykypäivänä. Tutkimustani varten sain arvokkaan tilaisuuden kerätä aineistoa haastattelemalla neljää Suomen Kansallisoopperan solistia eli Eeva Hartemaata (Pamina), Tuomas Katajalaa (Tamino), Jyrki Korhosta (Sarastro) ja Tuuli Takalaa (Yön kuningatar). Seurasin myös tutkimani Taikahuilun version lavaharjoituksia useana päivänä. Haastattelumenetelmänä käytin puolistrukturoitua teemahaastattelua, jonka kysymyksiin laulajat vastasivat yksitellen puhuen vapaasti haastattelun teemoista. Henkilöhahmojen intersektionaalinen analyysi toi esiin jokaisen hahmon monet ulottuvuudet, ja tutkielmaa voikin pitää hahmojen läpikotaisena tarkasteluna liittyen muun muassa sukupuoleen, luokka-asemaan ja ikään. Analyysi toi esiin paljon sellaista oopperan syntyaikaan liittyvää symboliikkaa, joka on relevanttia yhä nykypäivänä: esimerkiksi naisten ja miesten epätasa-arvoisuus, patriarkaalisuus ja suhtautuminen etnisiin “toisiin”. Hahmojen persoonat ja tavoitteet kuuluvat niille kirjoitetussa musiikissa, kuten myös oopperan muu symboliikka aina vapaamuurariudesta pyhiin toimituksiin ja verisiin kostojulistuksiin.
-
(2019)Tutkielmani tavoitteena on selvittää yhteissoittamisen merkityksiä ihmisille sekä sitä, miten sen koetaan vaikuttavan sosiaalisiin vuorovaikutustaitoihin. Tutkielma sijoittuu musiikkisosiologiseen tutkimuskenttään. Tarkastelen tutkielmassa yhteissoittoa länsimaisten yhteissoittomuotojen piirissä. Yhteissoittamista olen käsitellyt musiikkiterapian ja musiikkikasvatuksen lähdekirjallisuutta käyttäen. Olen esitellyt erityisesti musiikkiterapeutti Kimmo Lehtosen ajatuksia musiikista kommunikaatiovälineenä. Tutkielman toinen teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalisen vuorovaikutuksen ympärille, jonka tarkastelussa hyödynnän Lev Vygotskyn ja Daniel Golemanin keskeisiä ajatuksia. Analyysissa olen hyödyntänyt kokemuksen tutkimuksen teorioita. Tutkimusaineisto koostuu keväällä 2017 tekemistäni kirjallisista kyselyhaastatteluista. Kyselyyn vastasi 21 harrastelijamuusikkoa, joista osa on populaarimusiikin ja osa länsimaisen taidemusiikin harrastajia. Vastauksissaan ihmiset kuvaavat vapaasti ja kertomuksenomaisesti kokemuksiaan yhteissoittamisesta. Lähestyn aineistoa Juha Perttulan fenomenologista analyysimenetelmää soveltaen. Analyysi keskittyy etsimään aineistosta nousevia kategorioita, ja sen päämääränä on saavuttaa kokonaiskuva yhteissoiton koetuista merkityksistä ja vaikutuksista sosiaalisiin vuorovaikutustaitoihin. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että yhteissoittamisella koetaan olevan positiivisia vaikutuksia sosiaalisiin vuorovaikutustaitoihin. Yhteissoiton merkityksiksi aineistosta nousi yhteissoittamisesta saatu ilo, itsetunnon kohentuminen, musiikillinen oppiminen, yhteisöllisyys sekä vastaajien kuvaama yhteisen pulssin ja virtauksen kokemus. Annoin tälle ilmiölle nimen jaettu flow. Huomionarvoista on jaetun flown teeman korostuminen kaikissa vastauksissa. Vastaukset ovat hyvin samankaltaisia keskenään ja aineiston perusteella iällä, sukupuolella tai soittokokemuksen pituudella ei ole yhteyttä yhteissoitossa koettuihin merkityksiin tai siinä tapahtuvaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Sen sijaan sillä, minkä musiikkilajin yhtyeestä on kyse, voi olla vaikutusta kilpailun ja hierarkioiden syntymiseen soittoryhmässä. Näiden koettiin heikentävän yhteissoittamisessa tapahtuvaa vuorovaikutusta. Yhteissoittamisessa koettu ilo ja yhteisöllisyyden tunne näyttävät lisäävän ihmisten hyvinvointia monin tavoin. Aineiston perusteella yhteissoittaminen rohkaisee sosiaalisuuteen ja kehittää sosiaalisia vuorovaikutustaitoja.
-
(2020)Musiikillinen metri on ongelmallinen käsite, joka on ollut jatkuvassa muutostilassa, eikä sen määritelmästä olla päästy yksimielisyyteen. Ratkaistakseni ongelman, esitän tässä työssä musiikillisen metrin määritelmän, jonka mukaan musiikillinen metri on aikatietoisuutta musiikissa, eli välittömän havainnon kohteiden kestollista suhteuttamista toisiinsa. Perustan ehdotukseni Gallagher & Zahavin The Phenomenological Mind (2012) -kirjan tieteenfilosofiseen kontekstiin, ja luon sen pohjalta ensiksi fenomenologiapohjaisen määritelmän aikatietoisuudesta. Sen jälkeen kuvaan, miksi ja miten musiikillinen metri on aikatietoisuutta musiikissa, sekä osoitan kuinka tämä on käytännöllinen viitekehys musiikkianalyysissä. Tutkielman analyyttisessä osiossa sovellan määritelmääni empiirisesti tutkimalla Chopinin etydin cis-molli op. 25 nro. 7:n metrisiä rakenteita kolmella eri kerrostuneisuuden tasolla. Käytän analyysissä apuna jo olemassa olevia Harald Krebsin kirjassaan Fantasy Pieces. Metrical Dissonances in the Music of Robert Schumann (1999) ja William Rothsteinin kirjassaan Phrase Rhythm in Tonal Music (1989) esittelemiä teorioita sekä itse kehittämääni musiikin metristä hierarkiaa tutkivaa teoriaani. Analyysini kykenee ottamaan kattavasti huomioon teoksen metriset ominaisuudet alhaalta ylös koherentissa kokonaisuudessa, ja se ottaa huomioon myös metrin yhteyden teoksen harmoniaan, fraasirakenteeseen ja muotoon. Analyyttisesti uutta on muinaiskreikkalaisen metron-ajattelun käyttö nykyaikaisessa analyysin kontekstissa, sekä teoksessa havaittu metrisen hierarkian yhteismitallisuuden laajentumisen vaikutelma, mistä ilmiöstä ei vaikuta olevan aikaisemmin metriteorioissa puhuttu. Määritelmäni on edullinen musiikillisen metrin tutkimukseen, sillä sen avulla voidaan tarkastella kattavasti ja koherentisti saman tieto-opillisesti pohjustetun viitekehyksen sisällä paitsi jo tunnettuja musiikinteoreettisia termejä ja teorioita. Aikatietoisuuden käsitteen ansiosta malliin voidaan yhdistää tämän lisäksi hyvinkin uudenlaisia, esimerkiksi filosofisia ja semioottisia teorioita. Määritelmäni mahdollistaa musiikillisen metrin yhteyden löytämisen muiden taiteenmuotojen aikatietoisuutta ilmaiseviin termeihin, jolloin voitaisiin päästä yleiseen aikatietoisuuden määrittelyyn taiteissa.
Now showing items 1-3 of 3