Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p16550"

Sosiaalisen median palveluita hyödynnetään muun viestinnän ohella poliittiseen keskusteluun, mutta tutkimuksessa palveluiden on myös todettu edistävän vihapuheen, valheellisen tiedon leviämisen sekä polarisaation kaltaisia ongelmia. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan käyttäjien näkemyksiä siitä, millaisia mahdollisuuksia sosiaalisen median palvelut tarjoavat poliittiseen keskusteluun ja millä tavalla palveluita tulisi kehittää keskustelun kannalta. Teoreettisenä viitekehyksenä tutkielmassa toimii affordanssi, jolla viitataan siihen, millaista toimintaa palvelut mahdollistavat niiden käyttäjille, ja millaista taas rajoittavat. Affordanssit syntyvät vuorovaikutuksessa teknisten ominaisuuksien, kontekstin sekä käyttäjän välillä. Käytössä oli neljän ylätason affordanssin jaottelu, jossa sosiaalisen median keskeisiksi affordansseiksi on nostettu näkyvyys, pysyvyys, muokattavuus ja yhteenliittyminen. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin seitsemän yhteiskuntatieteiden ja informaatiotieteiden opiskelijan virikehaastatteluilla sekä niiden temaattisella analyysilla. Haastattelujen virikeosuudessa ammennettiin myös muotoilun tutkimuksesta, ja tutkittavia pyydettiin tekemään kehitysehdotuksia kolmea eri sosiaalisen median palvelua esittäviin tulosteisiin. Haastatteluaineiston analyysin perusteella politiikasta kiinnostuneet ja sosiaalista mediaa aktiivisesti käyttävät opiskelijat suhtautuivat kriittisesti palveluissa käytyyn poliittiseen keskusteluun. Esille nousi esimerkiksi epäilyksiä siitä, suodattaako palvelu sisältöä parhaalla mahdollisella tavalla ja palveleeko se yksilöä riittävästi. Sosiaalisen median keskusteluiden nähtiin olevan kärkkäitä ja tunteiden ohjaamia, mihin vaikuttivat haastateltavien mukaan sekä käyttäjät että palveluiden tekninen toiminta. Palveluita parantaakseen haastateltavat ehdottivat palveluihin esimerkiksi lisää moderointia, läpinäkyvämpää sisällön suodattamista, uusia keinoja löytää mieluisan sisällön äärelle, perustelukehotuksia sekä sääntöjen näkyvyyden kasvattamista. Tutkimuksen perusteella affordanssi-viitekehys on edelleen toimiva väline hahmottamaan sosiaalisen median palveluiden käyttömahdollisuuksia. Käytetyn jaottelun affordanssien uudenlaiselle hahmottamiselle löytyi myös perusteita, sillä esimerkiksi näkyvyys tulisi tulosten perusteella ulottaa myös siihen, millä perusteella eri sisällöille jaetaan näkyvyyttä, ja muokattavuus siihen, millä tavalla yksittäinen käyttäjä voi muovata koko palvelua mieleisekseen. Muotoilukirjallisuudesta sekä muotoilun tutkimuksen menetelmistä ammentaminen osoittautui myös hedelmälliseksi, mikä tukee tutkijoiden suosituksia poikkitieteellisestä yhteistyöstä digitaalisten järjestelmien tutkimuksessa.