Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p17567"

The aim of this research is to identify and compare how Posti (as the employer of an ethnically diverse workforce) and PAU (as the labour union representing a constantly diversifying field) construct new postal workforce diversities. The once respected and fairly well paid civil service offices of postal officers have turned into low-paid, low-skilled, often part-time work, which is failing to attract ethnic-Finn employees. As a result, migrant workers have infiltrated postal warehouse work, daytime mail delivery and especially early morning delivery. The rapid entrance of non-ethnic Finns into the field has forced Posti and PAU to consider, how they wish to approach the growing diversity of their workforce. This research examines these approaches. Articles from Posti’s personnel magazine and PAU’s membership magazine form the empirical basis for this research. Altogether 24 articles, 12 from each magazine, were chosen based on their relevance to the topic of ethnic diversity and migrant workforce. The material was collected from publications that were released between January 2014 and August 2017. Acker’s (2006) theoretical framework of “inequality regimes” in organizations serves as the core theory as well as the methodological tool for this research. The theoretical and methodological concept of frame analysis is also used to further help understand, how Posti and PAU are able to explain and justify existing inequalities in the data. A critical discourse analytical approach is present throughout the research, from the initial reading and coding of the material to the presentation of the results. The critical analysis of the selected material suggests that Posti and PAU approach the growing diversity of postal workforce in very different ways. Posti presents the diversification of the workforce as a necessary and positive change, which will help the company expand the personnel’s skillset and even increase its financial results. Ethnic diversity and increased migrant workforce is discussed in a thoroughly positive light in the personnel magazine of Posti. Migrant workers’ lack of Finnish language skills is the only negativity of the ethnically diverse workforce of Posti, which is brought up in the material. The poor Finnish skills of migrant workers are also stressed in the membership magazine of the union, but the union is also concerned with Posti’s unfair treatment of the migrant workforce. On one hand, PAU stresses the necessity to include migrant workers into the Finnish working life and on the other hand, PAU stresses the possible culture clashes this might generate. The core finding of this research is that the way diversity is approached is closely related to the objectives and aims of the organization in question. Posti very purposefully aims to construct a new cohesive workforce diversity, which focuses on the possibilities of diversity and actively aims to hide existing inequalities. Posti still relies heavily on manual labour to carry out its core services, and therefore, it is in its interest to portray diversity in a positive light. The approach that PAU takes towards diversity in its membership magazine, is far less coherent and purposeful than that of Posti. It shows concern for the potential mistreatment of Posti’s migrant workers but fails to take a stand on the position of migrant workers within the field. This research concludes that PAU is still unsure of its approach towards the new diversities of postal work. On one hand, its mission has always been to protect the terms and conditions of the employees, to which the entrance of migrant workers into the field poses a threat, but on the other hand, one of the key values of the labour movement has always been solidarity. So far, PAU is still trying to fulfil both objectives, which results in inconsistent and limited views of what the diversification of the workforce means for postal work.

Maisterintutkielmani tutkii, miten Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa hiippakuntatasolla aktiivisesti ehkäistään kirkon sateenkaarevien työntekijöiden syrjintää, millaisia hiippakuntatason suunnitelmia ja ohjeistuksia on olemassa, ja miten piispat pyrkivät vaikuttamaan sateenkaari-ihmisten yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon hiippakunnissa. Tutkimusaineistoni koostuu hiippakunnista saamistani yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasiakirjoista sekä kahdeksan piispan haastatteluvastauksista, jotka olen anonymisoinut analyysiä varten. Tutkimusmenetelmänä käytän temaattista sisällön analyysiä. Analysoin tutkimusaineistosta nousseita teemoja intersektionaalisuuden, inklusiivisuuden ja kontekstuaalisen teologian käsitteiden näkökulmasta siten, että peilaan niitä sateenkaari-ihmisten kohtaaman hengellisen väkivallan ja siitä seuraavan vähemmistöstressin kontekstiin. Tutkimustuloksia analysoidessani hyödynnän myös seksologian alan viitekehystä pohtiessani sitä, onko sateenkaarevilla työntekijöillä ja sateenkaari-ihmisillä tosiasiallinen turvallinen mahdollisuus eli lupa puhua (Annon 1976) omaan seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiin liittyvästä syrjinnästä, häirinnästä ja hengellisestä väkivallasta evankelis-luterilaisen kirkon kontekstissa. Tutkielmani yhdistää siten uudella tavalla sukupuolen tutkimusta ja seksologiaa teologiseen viitekehykseen. Piispojen vastaukset ja hiippakuntien julkiset asiakirjat osoittavat, että hiippakunnissa on erilaisia käytäntöjä liittyen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien työntekijöiden yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon varmistamiseen. Osassa hiippakunnissa on olemassa yksityiskohtaisia ohjeistuksia, osassa hiippakunnista ei ole mainittu sateenkaari-ihmisiä ohjeistuksissa lainkaan ja osassa hiippakunnista ohjeistukset ovat puutteellisia. Haastatteluvastauksista käy ilmi, että piispat ovat tietoisia, että seurakuntien toimintatavat ovat keskenään epätasa-arvoisia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta. Evankelis-luterilaisen kirkon sisällä sateenkaarevien työntekijöiden yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kokemukseen liittyy olennaisesti se, että sateenkaarevat työntekijät kohtaavat syrjinnän lisäksi hengellistä väkivaltaa ja sen uhkaa. Sateenkaari-ihmisten kohtaamaan hengelliseen väkivaltaan liittyy erityisiä osa-alueita, joita ei ole riittävästi huomioitu yleisessä hengellisen väkivallan määrittelyssä eikä evankelis-luterilaisen kirkon sisällä määritellyssä hengellisen väkivallan käsitteessä. Oma tutkimukseni laajentaa ymmärrystä sateenkaari-ihmisten kohtaaman hengellisen väkivallan erityispiirteistä ja niiden huomioimisesta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmissa ja evankelis-luterilaisen kirkon työssä. Maisterintutkielmani tuloksia on mahdollista hyödyntää kokonaiskirkollisen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyön suunnittelussa.

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi 2017 on nostanut julkiseen keskusteluun suomalaisuuden ja Suomen kansalaisuuden. Keskusteluissa korostuu usein isänmaallisuutena esiintyvä ja kollektiivisesti jaettu käsitys yhteisestä Suomesta ja yhtenäisestä Suomen kansasta, jota yhdistää yhteinen historia, geeniperimä, kulttuuri ja kansallisuusaate. Myös ajatus tasa-arvosta liitetään yleisesti suomalaisuuteen. Keskusteluja leimaa kuitenkin myös ideologinen nationalismipuhe sekä rasismi. Suomi on monikulttuuristunut 2010-luvulla lisääntyneen maahanmuuton myötä. Moniarvoisen suomalaisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen on tasa-arvon kannalta ensiarvoisen tärkeää. Erittäin ratkaiseva rooli tässä tasa-arvotyössä on niin sanotulla virallisella Suomella eli julkisella hallinnolla. Julkishallinnon tasa-arvoon, vähemmistöihin ja monikulttuurisuuteen liittyvä päätöksenteko sekä kaikki aiheesta käytävä viranomaispuhe viestii Suomen valtion ja sen julkishallinnon toimijoiden poliittisia näkemyksiä, arvoja ja asenteita. Viralliset kannanotot vaikuttavat esimerkin tavoin myös suomalaisuudesta käytävään julkiseen keskusteluun sekä yksittäisten kansalaisten käsityksiin itsestä ja muista ihmisistä. Tutkielmassa tarkastellaan Kansaneläkelaitoksen verkkosivuilla www.kela.fi julkaistuja kuvia. Tutkielma keskittyy henkilöitä esittäviin kuviin visuaalisen media- ja kulttuurintutkimuksen sekä sukupuolentutkimuksen näkökulmasta. Lähestymistapa on konstruktionistinen. Tutkimusmetodeina käytetään sisällönerittelyä sekä Kress ja van Leeuwenin kehittämää sosiosemiotiikkaa. Sosiosemioottisessa analyysissä kuvia tarkastellaan yksittäisten semioottisten merkkien ja merkitysten sijaan sosiosemiotiikan funktioiden kautta prosesseina, interaktioina sekä kompositioina. Prosessit esittelevät kuvan sisäisiä suhteita, interaktiot keskittyvät tarkastelemaan kuvan ja sen katsojan välistä suhdetta ja kompositio käsittelee kuvan sisältyviä järjestyksiä. Kompositio yhdistää näin kuvien representaatiot ja interaktiiviset merkitykset toisiinsa. Kuvista analysoidaan rooleja ja asemia, joihin kuvien henkilöt sijoittuvat. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on sukupuolen ja etnisyyden esittäminen. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia käsityksiä suomalaisista naisista ja miehistä kuvat esittävät, mitä kuvat kertovat naisten ja miesten asemasta Suomessa ja millaisia sukupuolirooleja ja identifioitumisen paikkoja kuvat lukijalle tarjoavat. Kuvien voidaan katsoa tuottavan jakamansa informaation lisäksi myös Kelan käsityksiä asiakkaistaan, suomalaisuudesta ja Suomen kansalaisuudesta. Vertailukohtana tutkielmassa käytetään Suomi.fi-verkkopalvelua www.suomi.fi, joka toimii pääsyportaalina useisiin suomalaisen julkishallinnon palveluihin. Vertaamalla saadaan laajennettua analyysiä koskemaan yhtä toimijaa laajempaa suomalaista julkishallinnon kenttää. Lisäksi tutkielmassa peilataan tehtyjä havaintoja julkisuuslain ja hyvän hallinnon tavoitteiden mukaisiin tiedonsaannin, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vaatimuksiin tarkoituksena selvittää, toteutuvatko tavoitteet Kelan verkkosivujen kuvissa. Julkishallinnon ja viranomaistoiminnan virallisen tiedotuksen genreen liittyvinä Kelan verkkosivuilla olevien kuvien merkitykset asettuvat merkittävään asemaan kansalaisuuden, identiteetin ja joukkoon kuulumisen sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta tarkasteltuina. Sosiaalisen etäisyyden perusteella Kelan kuvat kutsuvat katsojan tuttavalliseen suhteeseen ja samastumaan kuvien henkilöiden asemaan sekä hyväksymään kuvista välittyvät asenteet, arvot ja kansalaisille tarjotut toiminta-asemat. Sekä Kelan että Suomi.fi-verkkopalvelun kuvissa esitettävät henkilöt edustavat lähes yksinomaan etnisesti valkoisiksi suomensuomalaisiksi tulkittavissa olevia henkilöitä. Toisenlaisesta etnisestä taustasta tulevat henkilöt voivat kokea ne vaikeatulkintaisina tai syrjivinä. Puhtaan valkoisen etnisyyden ylivalta merkitsee toisenlaiset etnisyydet ”toisiksi”, suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan kuulumattomiksi ja ulkopuolisiksi, jolloin identifioitumista kuviin ja niiden edustamaan kulttuuriin ja yhteiskuntaan ei välttämättä muodostu. Tästä näkökulmasta verkkopalveluista hahmotettavissa olevat etniset asemat eivät välttämättä toteuta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteita. Kuvat myös tarjoavat yksipuolista länsimaisen kulttuurin ja pohjoismaisen yhteiskuntajärjestyksen mukaista kuvaa naisten ja miesten sukupuolirooleista ja ammattiasemista ainoana oikeana toiminnan tapana, eivätkä representaatiot tue toisenlaisista kulttuurisista lähtökohdista nousevia samastumismalleja ja identifioitumisen mahdollisuuksia. Suomalainen yhteiskunta näyttäytyy muut järjestykset ulkopuolelle jättävänä, vain suomensuomalaiset tunnustavana järjestelmänä. Edellä kuvattua monipuolisempi ja erilaiset intersektionaaliset erot huomioon ottava kuvasto tarjoaisi identifioitumisen paikkoja useammille suomalaisille, myös Suomen vähemmistöille sekä uusille suomalaisille oman identiteettinsä rakentamiseen sekä mukaan kuulumiseen. Myös maahanmuuttajien kotoutuminen olisi helpompaa, jos virallinen Suomi-kuvasto tunnistaisi ja tunnustaisi myös uudet kansalaisensa osaksi tätä yhteiskuntaa.