Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p18168"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2017)Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan, oliko yhteiskuntavastuullisella toiminnalla ja viestinnällä sijaa Nordean kriisiviestinnässä keväällä 2016 Nordeaa ja monia muita pankkeja kohdanneen Panama-paperit -kriisin aikana. Tutkielmassa eritellään Nordean itsensä julkilausumat sen toimintaa ohjaavat eettiset ohjeet, toisin sanoen Nordean moraali. Tähän peilataan kriisin aikaista viestintää tavoitteena tutkia sanojen ja toiminnan välistä korrelaatiota, mahdollista yhdenmukaisuutta tai eroavaisuutta. Tutkielman tarkoituksena on saada vastaus kysymykseen siitä, millaisin retorisin keinoin Nordea jäsentää arvojaan, erityisesti yhteiskuntavastuullisuutta, kevään 2016 Panama-paperit -kriisin aikaisessa kriisiviestinnässään. Tutkimus on osa organisaatioviestinnän tutkimusta. Tapausta käsitellään kriisiviestinnän, yhteiskuntavastuun ja sidosryhmäteorioiden valossa. Aineistoa analysoidaan retorisen argumentaatioanalyysin avulla. Tutkimuksessa ammennetaan retoriikan synnyn historiasta kumpuavia tutkimussuuntia ja peilataan niitä nykytutkimuksen suuntaan. Yhä edelleen käytetty ja arvostettu aristotelinen logokseen, eetokseen ja paatokseen jaettu retoriikka auttaa tutkimuksessa aineiston jäsentämisessä. Aineisto koostuu yhdeksästä mediatekstistä, neljästä audiovisuaalisesta mediasisällöstä sekä Nordean viidestä tiedotteesta ja Vastuullisuus Nordeassa - Luottamus ansaitaan joka päivä –esitteestä. Tutkimuksessa havaitaan Nordean sisäisen viestinnän toimineen siinä määrin, että kaikki analysoidut puhujat käyttivät lähes samanlaista retoriikkaa samanlaisin argumentein, joiden perustelu löytyy myös edellä mainituista Nordean eettisistä ohjeista. Henkilötasolla voidaan nähdä pieniä eroavaisuuksia liittyen pääosin puhujan olemukseen, eetokseen. Nordean edustajien argumenteissa vedotaan paljon auktoriteettiin, erityisesti lakiin ja yleisiin yhteiskunnallisiin velvoitteisiin. Panama-paperit -kriisin normalisointi ja väheksyminen nousevat myös keskeisiksi tuloksiksi. Yhteiskuntavastuun rooli yrityksen kriisiviestinnässä ankkuroituu tutkimuksen pohjalta nimenomaisesti kriisiviestinnän esivaiheeseen, eli sidosryhmien kuuntelemiseen. Mitä aiemmin yhteiskuntavastuullinen toiminta on sisällytetty yrityksen toimintasuunnitelmaan, sitä pienempi riski on itse kriisin syntymiseen. Tämä liittyy vahvasti myös omavalvontaan ja sen tulosten raportoimiseen sidosryhmille. Johtopäätöksenä todetaan, että Nordean kriisiviestintä oli onnistunutta pääosin sen johdonmukaisuuden, nopeuden ja asianmukaisuuden vuoksi. Aineistosta nousi esiin toistuvina teemoina puhe konkreettisista korjaavista toimenpiteistä, sekä analysoitavat argumentit pohjautuivat pitkälti niin faktapohjaisiin, kuin myös tunteisiin vetoaviin perusteluihin. Retoriikka oli suurimmaksi osaksi yhteneväistä niin puhujien ulosannin kuin argumenttien ja niiden perustelujen osalta. Lopuksi tutkimuksessa herää kysymys siitä, missä määrin omavalvonta oikeuttaa tehdyt vastuuttomat toimet, ja mikä on omavalvonnan perimmäinen funktio, sekä siitä, kenen vuoksi omavalvontaa tehdään.
-
(2019)Talletussuojalla on vakiintunut rooli yhtenä osana yhteiskunnan taloudellista suojaverkostoa. Pankkien ollessa keskeisessä roolissa valtioiden rahoituksen välitystoiminnassa on tärkeää kiinnittää huomiota pankkijärjestelmän toimivuuden ylläpitämiseen ja suojaamiseen. Pankit mahdollistavat rahoituksen tehokkaamman kanavoitumisen kohti tuottavampia kulutus- ja investointipäätöksiä, joista on koko yhteiskunnan taloudelliselle kehitykselle hyötyä. Näin ollen pankkijärjestelmän toimintaa tulee suojata tehokkaasti, jotta pankit kykenevät toimimaan tarkoituksenmukaisesti, eikä pankkijärjestelmän toiminta häiriinny edes talouden turbulenttisina aikoina. Talletussuojan perimmäisenä tarkoituksena on ylläpitää ja suojata kriisiherkkien rahoitusmarkkinoiden ja pankkijärjestelmän luotettavuutta ja tasapainoa kaikissa talouden tilanteissa. Konkreettisesti tämä näkyy tallettajien varojen suojaamisena ja sitä kautta tallettajien luottamuksen ylläpitämisenä pankkijärjestelmän toimintaan. Tallettajien luottamuksen ylläpitämisen taustalla on pankkijärjestelmän toimintaympäristön suojaaminen ja paniikinomaisten talletusten nostotarpeiden ehkäiseminen. Toimintakykyisen pankkijärjestelmän suojaaminen on taas välttämätön elinehto rahoitusmarkkinoiden toiminnalle. Talletussuojan suurimpana haasteena pidetään yleisesti pankkien liiallista riskinottoa. Talletussuojan katsotaan vähentävän pankkien ja tallettajien kannusteita monitoroida sijoitustensa riskipitoisuutta. Tallettajilla ei ole suurempia kannusteita kiinnittää huomiota kohdepankkiensa riskiprofiiliin tai niiden riskinoton lisääntymiseen omien varojen ollessa joka tapauksessa suojattuina. Pankeilla on näin insentiivi nostaa riskitasojaan, koska tallettajien markkinakuri on löyhentynyt ja näin lisääntynyt riskinotto ei välttämättä nosta tallettajien korkovaatimuksia samassa suhteessa. Pankkiin virtaa näin halvempaa talletussuojattua lainarahaa, jolloin pankin on kannattavampaa rahoittaa toimintaansa ennemmin halvemmalla lainarahalla kuin omalla pääomalla. Tämä voi mahdollistaa suuremman velkavivun avulla paremmat tuotot. Pankkien riskinoton on nähty osin johtuvan myös moraalikadosta. Talletussuoja alentaa pankkien moraalista korvausvastuuta, jolloin pankeille muodostuu kannuste lisätä riskinottoaan, koska riskinotosta saatavat tuotot voidaan jakaa pankin ja sen osakkaiden kanssa, kun taas mahdollisen pankin sijoitusten epäonnistumisen maksaisi lopulta talletussuojarahasto tai viimeistään valtio ja veronmaksajat pankin ajautuessa liian suuren riskinoton takia konkurssiin. Voidaan siis sanoa, että talletussuoja on ikään kuin kaksiteräinen miekka, toisaalta se antaa rahoitusmarkkinoille ja kaikille talouden toimijoille suojaa ja turvaa, mutta toisaalta turvallisuudentunne voi johtaa näiden toimijoiden riskipitoisempaan käyttäytymiseen. Talletussuojajärjestelmän tavoitteena on siten luoda mahdollisimman optimaalinen talletussuoja, joka toisaalta suojelee rahoitusjärjestelmää ja ennaltaehkäisee talouden kriisitilanteita, mutta toisaalta aiheuttaa mahdollisimman vähän negatiivisia ulkoisvaikutuksia taloudessa. Haitallisten ulkoisvaikutuksien ehkäisemisessä tulee keskittyä talletussuojajärjestelmän rakenteellisiin ja institutionaalisiin ratkaisuihin, jotka pyrkivät toiminnallaan lievittämään talletussuojan negatiivisia vaikutuksia. Toimivissa talletussuojajärjestelmissä yhdistyy talletussuojan tasapainottava vaikutus sekä sen negatiivisia ulkoisvaikutuksia lieventävä järkevä suunnittelu ja valvonta. Tärkeimpinä talletussuojajärjestelmän rakenteellisina ratkaisuina pidetään yleisesti talletussuojan kattavuutta, kannatusmaksujen hinnoittelua sekä institutionaalista ympäristöä, koska niillä on merkittävä vaikutus siihen, miten tehokkaasti talletussuoja toimii.
Now showing items 1-2 of 2