Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p18496"

This master’s thesis treats native speakers’ attitudes to non-native speakers’ spoken vernacular and standard varieties. It examines which theoretical factors researchers have to pay special regard to when studying attitudes to non-native variation. Based on these factors, the thesis evaluates which methods of the language attitude paradigm suit the study of attitudes to non-native speakers’ varieties best. As theoretical background serves the Communication Accommodation Theory in its adapted form for intercultural communication. The thesis draws upon previous findings on relevant factors for the study of native varieties, upon previous findings on relevant factors for the study of non-native language and upon previous findings on the nature of non-native varieties. In order to gain further insights, a case study is conducted. The case study examines native Finnish speakers’ preference of non-native Finnish vernacular and standard varieties. As methods, it employs both a matched- and verbal-guise listening test and a direct question approach. Furthermore, it gathers the respondents’ justifications for their speaker choices in the listening test. The justifications allow an insight into the respondents’ attitudes to the varieties. A non-random sample of 101 native Finnish speaking students from the University of Helsinki is tested. The speaker choices in the listening test are analysed by statistical means (chi-square test). The answers to the direct question and the justifications for the speaker choices are classified into groups of similar answers. The results gained by the listening test and the results gained by the direct question are compared. The findings suggest that the students do not prefer either non-native variety per se. Their variety preference depends on the communication situation. The students do not prefer the same varieties in the case of native and of non-native speakers. While both non-native varieties may sound nice, enthusiastic, self-confident and clear, only vernacular speakers are seen as particularly natural, authentic, relaxed and close to native Finnish speakers. Only standard speakers are associated with professionality in a broad sense, but leave in some cases the impression of sounding foreigner-like or not natural. Differently than in earlier studies on non-native vernaculars, the non-native Finnish vernacular is thus seen as mainly positive. The results of the two different methods do not match. Either or both of them can thus not be fully reliable. This thesis shows that native speakers’ attitudes to non-native varieties are not necessarily the same as to native varieties. Attitudes to non-native varieties have to be studied in their own right, thus. A multitude of factors influences the formation of attitudes to non-native varieties. Non-native and native varieties differ from each other in their form, in the way they are learnt, used and perceived as well as in what they express. Non-native language not as objectively produced by the non-native speakers, but as subjectively perceived by the native interlocutors influences attitudes. Furthermore, attitudes to non-native varieties are likely even more prone to the social desirability bias than attitudes to native varieties. Methods that elicit the respondents’ attitudes directly should thus be avoided. The findings of the Finnish case study indicate that also matched-guise tests may suffer from the social desirability bias because of variety recognition. Furthermore, voice recognition is an increasing problem in the digital age. Most methods of the language attitude paradigm do not study natural language data in real-life communication situations. This thesis reveals the need for more innovative research designs. It suggests therefore several methods that researchers of attitudes to non-native variation may employ in future.

Tutkielma perehtyy ranskalais-saksalaiseen oppikirjahankkeeseen, jonka tuloksena ilmestyi vuosina 2006-2011 kolme yhteistä historian oppikirjaa Ranskan ja Saksan lukioiden käyttöön. Aihetta on tutkittu aiemmin pääasiassa oppikirja-analyysin keinoin, mistä poiketen tässä työssä tarkastellaan koko hanketta ja sen piirissä luotua eurooppalaisuutta. Aineisto koostuu hankkeen piirissä julkaistuista materiaaleista, kirjantekijöiden ja hankkeen taustavoimien julkilausumista sekä oppikirjoja käsittelevästä uutisoinnista ja tutkimuksesta. Kirjantekijöiden ja poliitikkojen lausunnoista ilmenee, että hankkeella oli pelkkää historianopetusta laajempia poliittisia tavoitteita, jotka kytkeytyivät Euroopan yhdentymiseen. Hanke tarjosi mahdollisuuden Euroopan unionin julkisuuskuvan muokkaamiseen, eurooppalaisen identiteetin rakentamiseen sekä Euroopan unionin legitimoimiseen. Hankkeen viestinnässä toistettiin hankkeen syntytarinaa johdonmukaisesti muodossa, jossa hankkeen kansalaislähtöisyys ylikorostui ja valtiollisten toimijoiden rooli ei tullut kokonaisuudessaan esiin. Tämä palveli hankkeen ja sen edustaman ylikansallisen kehityksen legitimointia esittämällä ne pikemminkin kansalaisten toivomina kuin poliittisen eliitin ajamina asioina. Hankkeen taustavoimat loivat omilla kertomuksillaan kuvaa läpikotaisin tasapuolisena yhteistyönä laadituista kirjoista. Näiden kertomusten mukaan hankkeessa onnistuttiin yhdistämään ranskalainen ja saksalainen opetusperinne uudenlaiseksi synteesiksi, josta muu maailma voi ottaa mallia. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että kirjojen toteutuksessa on hyvin tarkasti noudatettu ranskalaista mallia ja opetusperinnettä, eikä niihin ole juurikaan tuotu saksalaiseen opetusperinteeseen leimallisesti kuuluvia elementtejä. Tasapuolisen synteesin ja esimerkillisen yhteistyön korostaminen sopi Euroopan unionin mielikuvapyrkimykseen, johon kuului perinteisiä valtiotoimijoita parempi valmius katsoa yli kapeiden kansallisten etujen ja tehdä yleisen edun mukaisia ratkaisuja. Ranskalais-saksalainen oppikirja on hankkeen viestinnässä esitetty usein siihenastisena huipentumana kehityskululle, jossa vuosisataiset veriviholliset Ranska ja Saksa onnistuivat Euroopan yhdentymisen myötä löytämään kestävän sovun ja muodostamaan läheisen kumppanuuden. Tämä narratiivi auttaa Euroopan unionin oikeuttamisessa kuvaamalla sen tuomia pitkäaikaisia hyötyjä ja samalla tukee mielikuvaa Euroopan unionista stabiloivana voimana maailmanpolitiikassa. Oppikirjahanketta käsiteltiin laajasti kansainvälisessä mediassa ja tutkimuksessa, mutta vain harvoin niissä kyseenalaistettiin hankkeen viestinnässä tarjoiltuja narratiiveja. Useimmiten sekä uutisissa että tutkimuksissa päädyttiin toistamaan niitä. Oppikirjahankkeessa rakentui kuva Euroopasta, jonka ytimenä on Ranska-Saksa-moottori. Eurooppalaisuus määrittyi hankkeessa melko perinteisten rakennuspalikoiden kautta, ja oppikirjojen moninäkökulmaisuus rajoittui lähinnä Ranskan ja Saksan kansallisten myyttien esittämiseen rinnakkain. Eurooppalaisen identiteetin rakentamisen osalta oppikirjojen ansioksi voi lukea sen, että niissä ei ole käytetty siirtolaisväestöjä eurooppalaisuudelle "toisena". Toisaalta kirjoissa ei myöskään onnistuttu tarjoamaan eurooppalaisille materiaalia inklusiivisempaan identiteetinmuodostukseen, eikä niissä saavutettu todellista perspektiivinvaihdosta, joka antaisi tilaa myös "toisen" historialle ja kannustaisi luomaan dynaamisempia määritelmiä "meille".

For decades, fashion brand communications has been relatively one-way and focused on magazine advertising, press releases, direct marketing and well-established collection and runway show cycles. Digitalization has revolutionized brand communication practices and created the demand for omnichannel – fashion brands need to be simultaneously present in an increasing number of channels, platforms and marketplaces, in brick-and-mortars, online and mobile. Omnichannel has quickly become the defining factor and strategy of brand building and management which requires fashion brands cross-industry know-how across communications, marketing, public relations and commerce. Fashion brand communications is all about delivering brand images and desired echos. As brands meet their consumers at numerous touchpoints today, they must be able to convey a consistent message across channels and platforms. The ideal of seamless and well-integrated brand communications is increasingly challenging for brands as the operational environment becomes fragmented and channel-specific characteristics must be understood thoroughly. Interactive and flammable social networks have increased the number of actors and intermediaries, making consumers and fashion influencers part of branding operations.
 The purpose of this study is to examine the latest developments of global fashion industry in the context of brand communications and omnichannel. The study aims to find out how omnichannel affects brand communications, how omnichannel appears to brands, bringing them certain benefits and challenges, and to clarify the extent to which brands can follow the ideal of integration. The research aims to provide a holistic and integrated perspective on fashion brand communications and commerce – sales network, distribution and availability of fashion products can be seen more and more as communicative meaningful choices that fashion brands make when weighting both business objectives and image-related questions. The research method is semi-structured expert interview. The empirical findings are divided into the six themes related to the received results in the light of the research purposes: trends of fashion brand communications, channel structure, omnichannel environment, integration, segment differences and future prospects. Through these themes, this research seeks to answer to the complex, interdisciplinary and abstract phenomenon of the digital era, seeking to identify the most current brand communication needs and pitfalls. As findings, fashion brands are expected to master multiple channels, identify channel specific characteristics and produce quantitatively more content. Innovativeness and creativity in terms of communications and storytelling have become vital communication necessities. As a meaningful side effect, fashion brands have increased the amount and pace of products and collections, alongside other promotional actions, in order to inexhaustibly have something new to communicate about. The role of social media, brand's own media, events, fashion influencers and consumer experiences emphasize in results, although there exists differences between the segments. Creativity and commercial pressure are strongly in dialogue in all brand-related decisions. Maintaining the brand image and communicative standards have become increasingly challenging and brands have become significantly more vulnerable. As the amount of distribution networks, retailers and platforms rises, brands are finding it increasingly difficult to deliver seamless communications and brand experiences. While integration still appears to be a strong communication ideal, in the light of the final results, uniqueness and innovative brand communications mindset seem to become even more important.

Aiemmassa muuttoliikettä ja integraatiota käsittelevässä empiirisessä ja teoreettisessa tutkimuskirjallisuudessa on peräänkuulutettu integraation tutkimista monipaikkaisena ja -ulotteisena ilmiönä ylirajaisesta näkökulmasta. Tämän tutkielman tarkoitus on käsitellä Suomessa pysyvästi asuvia, vähintään 50 vuotta täyttäneitä venäjänkielisiä siirtolaisia kyseisestä näkökulmasta. Tutkielmassa integraatio ymmärretään minkä tahansa ryhmän – siis myös ei-siirtolaisten – integraationa mihin tahansa sosiaaliseen järjestelmään. Tarkastelu kuitenkin rajataan aiemman tutkimus- ja teoriakirjallisuuden perusteella kolmeen sosiaaliseen järjestelmään tai integraation kohteeseen: Suomen valtayhteiskuntaan, venäjänkieliseen paikallisyhteisöön sekä ylirajaiseen tilaan. Ne eivät tarkoita lopullista tai tyhjentävää kokonaisuutta, mutta mahdollistavat perustellun rajauksen monipaikkaisen integraation empiiriseen ja kvantitatiiviseen tarkasteluun. Integraatiosta tarkastellaan myös neljää eri ulottuvuutta: rakenteellista, sosiaalista, kulttuurista ja identifikationaalista. Aineistona on vuonna 2019 CHARM-hankkeessa (Care, Health and Ageing of Russian-speaking Minority in Finland) kerätty ainutlaatuinen, määrällinen kyselyaineisto (N=1082), joka tarjoaa ensi kertaa väestöllisesti edustavaa tietoa ikääntyvistä siirtolaisista. Menetelmänä käytetään moniulotteista korrespondenssianalyysia (MCA) tarkastelemaan Suomen valtayhteiskuntaan suuntautuvan integraation, venäjänkieliseen paikallisyhteisöön suuntautuvan integraation sekä ylirajaisen integraation taustalla vaikuttavia piiloisia rakenteita. Valtayhteiskuntaan ja ylirajaiseen tilaan suuntautuvan integraation taustalta löydetään kaksi ulottuvuutta: konsonantti sekä dissonantti integraatio. Konsonantissa integraatiossa siirtolaisen identifikaatio on yhdenmukaista rakenteellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen integraation kanssa. Dissonantissa integraatiossa puolestaan havaitaan identifikationaalista erottautumista tai välimatkaa muusta integraatiosta. Lineaarisessa regressioanalyysissa perehdytään tarkemmin Suomen valtayhteiskuntaan suuntautuvan integraation konsonanttiin ja dissonanttiin ulottuvuuteen ja katsotaan, miten valitut taustatekijät – sukupuoli, ikä, maahanmuuton ajankohta, maahanmuuton peruste, asuinsijainti, tulot sekä koettu syrjintä – ovat yhteydessä niihin. Havaitaan, että naissukupuoli sekä varhaisempi maahantulon ajankohta ovat yhteydessä sekä konsonanttiin että dissonanttiin integraatioon valtayhteiskuntaan. Tulos voi selittyä sillä, että miehillä ja vähemmän aikaa maassa olleilla integraation taso on matalampi, ulottuvuudesta riippumatta. On myös mahdollista, että pidempi maassaoloaika moninaistaa integraatiopolkuja, mistä syystä se on positiivisessa yhteydessä kumpaankin ulottuvuuteen. Maahanmuuton perusteista perhesyistä muuttaminen on positiivisessa yhteydessä vain dissonanttiin integraatioon. Voi olla, että jos päätös muutosta ei välttämättä ole ollut oma vaan toisen perheenjäsenen, voi identifikationaalinen integraatio olla vähäisempää tai hitaampaa kuin rakenteellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen integraatio, mikä selittäisi tulosta. Syrjintä on negatiivisessa yhteydessä konsonanttiin integraatioon, mikä puolestaan saattaa selittyä sillä, että valtaväestön taholta koetun syrjinnän on aiemmissa tutkimuksissa havaittu lisänneen kielteisiä kokemuksia ja vähentäneen siksi identifikaatiota kielteiseksi koettua valtayhteiskuntaa kohtaan. Väestön moninaisuuden pitäisi olla yhteiskuntapolitiikan lähtökohta. Mikäli siirtolaisten integraatiota valtayhteiskuntaan halutaan yhteiskunnallisella tasolla tukea, on syytä tarkastella, onko sille joitain rakenteellisia esteitä tai syrjäyttäviä ominaisuuksia, jotka saattavat aiheuttaa osattomuutta. Mikäli näin on, voitaisiin kyseisiä rakenteita muuttaa inklusiivisimmiksi ja syrjintään puuttua. Omankieliseen yhteisöön kiinnittymistä ja ylirajaisen elämäntavan toteutumista on myös tärkeää tukea, sillä nämä eivät ole pois integraatiosta valtayhteiskuntaan. Pohjimmiltaan integraatio ja syrjimättömyys lisäävät siirtolaisten hyvinvointia ja osallisuutta.

Tutkimuskohteena ovat Euroopan parlamentin jäsenten (mepit) poliittiset avustajat ja heidän työnsä, roolinsa sekä vallankäyttönsä. Tutkimuksen tarkoitus on luoda katsaus meppien avustajien profiiliin ja rooleihin sekä avustajainstituution muutokseen vuodesta 1995 vuoteen 2021. Ensimmäinen tutkimuskysymys on: Miten avustajien työ ja vallankäytön kokemukset sekä mahdollisuudet ovat muuttuneet Suomen EU-jäsenyyden aikana vuodesta 1995? Oletuksena on, että EU:n perussopimusmuutokset ja sitä myötä laajennetut Euroopan parlamentin valtaoikeudet ovat olleet merkittäviä vaikuttimia tässä kehityksessä. Toinen tutkimuskysymys tarkastelee avustajien ammattiryhmän sosiaalihistoriaa ja heidän kokemustaan politiikan ammattimaistumisesta: edustavatko avustajat käsitystä politiikan ammattimaistumisesta, ja kokevatko he itsensä politiikan ammattilaisiksi? Kokevatko avustajat edustavansa ylikansallista poliittista ryhmää vai kotimaataan ja sisältyykö heidän omakuvaansa ajatus ylikansallisesta EU-ammattilaisesta? Onko tässä suhteessa tapahtunut muutosta 1990-luvulta eteenpäin? Ammattiryhmän kuvauksen ohella tutkimuksen ydintä on tarkastella aineistoon pohjaten sitä, onko tutkimusaikana tapahtunut muutosta avustajien kokemuksissa, rooleissa, vallankäytössä ja identiteetissä. Mahdolliset sukupolvien väliset erot ja Suomen EU-suhteen kehittyminen ovat myös muutokseen vaikuttavia tekijöitä. Samalla esitellään meppien poliittisten avustajien työn luonnetta, minkälainen rooli heillä on europarlamentaarikkojen kabineteissa, millä tavoin he käyttävät valtaa ja vaikuttavatko he jollain tavoin poliittiseen päätöksentekoon. Tutkielman aineistona ja menetelmänä toimivat entisten ja nykyisten europarlamentaarikkojen poliittisten avustajien puolistrukturoidut teemahaastattelut neljältä määritellyltä eri aikakaudelta siten, että jokaiselta aikakaudelta edustettuina on useampi haastateltava. Haastattelussa hyödynnetään muistitietotutkimuksen menetelmiä. Lisäksi hyödynnetään suomalaisille avustajille tehtyä verkkokyselyä. Kvantitatiivinen osio tukee kokonaiskuvan muodostamista avustajien profiilista. Tutkimuksen teoriapohja rakentuu kahdelle pilarille: 1. avustajien työnkuvan, tehtäväkentän sekä vallankäytön muotojen kategorisointi ja muutoksen seuraus Euroopan parlamentin valtaoikeuksien päivittymisen mukana. 2. poliittisen luokan tutkimus ja politiikan ammatillistumisen teoriat. Voiko politiikassa töissä olevia ihmisiä pitää yhtenäisenä ryhmänä tai luokkana, yhtenevätkö intressit ja ovatko taustat homogeenisiä? Näkevätkö he yhteiskunnan ja mahdollisen urakehityksen samankaltaisista lähtökohdista? Tutkimuksen johtopäätöksenä havaitaan avustajatyön ammattimaistuminen ja institutionalisoituminen. Avustajat edustavat monessa mielessä politiikan ammattilaisten ryhmää, joiden tavoitteena on kerätä avustajatyöstä tarvittava kokemus ja jatkaa erilaisissa yhteiskunnallisissa tehtävissä. Avustajat käyttävät merkittävää valtaa parlamentaarisessa ohjausketjussa meppiensä luotettuina neuvonantajina. Parlamentin valtaoikeuksien kasvu perussopimusmuutosten myötä on ollut merkittävä tekijä avustajien vallankäytön kasvussa. Avustajien määrä on kasvanut parlamentissa käsiteltävän lainsäädännön mukana, ja edunvalvontajärjestöjen kiinnostus avustajia kohtaan on lisääntynyt. Avustajista on tullut keskeinen osa parlamentin henkilökuntaa ja oma tunnistettava ammattiryhmänsä.

Tämän maisterintutkielman tutkimuskohteena on eurooppalaisen identiteetin rakentaminen eurooppalaisen poliittisen eliitin toimesta. Tätä tutkittiin komission puheenjohtajien vuosittaisten Unionin tila -linjapuheiden kautta ja tutkielmassa pyrittiin erityisesti selvittämään, millä tavalla identiteetti ja arvot tulevat komission puheenjohtajien puheissa esiin. Lisäksi oltiin kiinnostuneita siitä, miten komission puheenjohtaja muuten strategisesti muokkaa ja kehystää EU-keskustelua, ja onko tämä muuttunut poliittisen kontekstin muutosten ja puheenjohtajavaihdosten myötä. Tutkielman aineisto koostuu Euroopan unionin tila -puheista vuosilta 2010–2021. Unionin tila -puhe on vuosittain Euroopan komission puheenjohtajan pitämä linjapuhe, jossa hän pohjustaa ja esittelee Euroopan parlamentille komission työohjelmasta vuoden poliittiset painopisteet, tulevan vuoden prioriteetit sekä uudet keskeisimmät aloitteet. Postfunktionalistinen Euroopan integraation teoria muodostaa tutkielman teoreettisen viitekehyksen. Edeltävistä Euroopan integraation teoriasuuntauksista poiketen postfunktionalistinen integraatioteoria sisältää ajatuksen eurooppalaisen tai EU:n yhteisestä identiteetistä integraation selittäjänä. Tutkimuksen analyysimenetelmä taas on kaksiosainen. Ensin aineisto käytiin läpi teemoitellen niin, että aineistosta tunnistettiin tutkimuskohteen kannalta mielenkiintoisia mainintoja, jotka lajiteltiin teemoittain. Tämän jälkeen analyysiä syvennettiin kehysanalyysillä, joka sopii syvempien merkityssisältöjen etsimiseen ja strategisen poliittisen keskustelun tai todellisuuden jäsentämisen tarkasteluun, sillä poliittinen keskustelu sisältää aina kilpailevia narratiiveja. Kehykset rakentavat sosiaalista maailmaa ja kehystämällä valitaan havaitusta todellisuudesta jokin puoli, jota korostetaan. Analyysin perusteella komission puheenjohtajan puheissa on havaittavissa teoreettisen viitekehyksen mukainen ajatus eurooppalaisesta identiteetistä. Tämä kehys on yhdessä talouden ja tehokkuuden kehyksen sekä globaalin toimijuuden kehyksen kanssa hallitsevimpia komission puheenjohtajien käyttämiä kehyksiä. Poliittinen konteksti myös vaikuttaa käytettyjen kehysten esiintyvyyteen. Lisäksi havaittavissa on aikaisemmankin kirjallisuuden tunnistama havainto siitä, että eurooppalaiset instituutiot ja poliittinen eliitti pyrkivät rakentamaan uutta, jälkinationalistista kansallisidentiteettiä alleviivaamalla yhteisesti jaettua arvomaailmaa. Analyysin avulla on myös todettavissa, että identiteetin rakentamista ja EU-keskustelun kehystämistä eurooppalaisuuden, yhteisen identiteetin ja arvopohjan kautta tapahtuu.