Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p18909"
Now showing items 1-20 of 21
-
(2018)84 s. + bilagor 6 s. Tiivistelmä – Referat – Abstract Studien granskar yrkeshögskolestudenternas upplevelse av översättningsmetoden, det vill säga att studera svenska genom att översätta yrkesrelaterade texter, uppfattning om sin motivation, syn på sina kunskaper i svenska och prefererade inlärningsmetoder. Avsikten med studien är att utforska om översättning kunde vara en lämplig undervisningsmetod inom yrkeshögskoleutbildningen i svenska som det andra inhemska språket. Undersökningsmaterialet består av två enkäter som studenter som deltar i studieavsnittet i teknisk svenska vid Kymmenedalens yrkeshögskola i utbildningsprogrammen i logistik och byggnadsteknik besvarar; en utgångsenkät innan undervisningen enligt översättningsmetoden inleds i augusti 2016 som alla 49 studenter besvarar och en senare enkät efter studieavsnittets del enligt metoden i november som 45/49 studenter besvarar. Studiens teoretiska bakgrund utgår från dialogiskt lärande, sociokonstruktivism och problembaserat lärande vilka utgör grunden för översättningsmetoden i studien. Det dialogiska lärandet baserar sig på Michail Bachtins tankar om dialogiskt tänkande och sociokonstruktivismen har sina rötter i bland annat Lev Vygotskijs psykologiska och pedagogiska studier om tanke och språk. Den teoretiska referensramen inkluderar även tidigare forskning i användning av översättning i språkundervisning och motivationens roll i språkstudier. Metodiskt sett är avhandlingen en enkätundersökning. Enkäterna består av påståendesatser som analyseras både kvalitativt och kvantitativt. Den kvantitativa analysen bygger på mätvärden från 1 till 5 enligt den femgradiga Likert-skalan som presenteras i form av 20 tabeller. Analysen beskriver och söker orsaker till enkätsvaren samt söker samband mellan upplevelsen av översättningsmetoden, synen på kunskaperna i svenska, motivationen och bakgrundsfaktorerna som består av kön, ålder och tidigare utbildning. Avhandlingens slutledning är att studier enligt översättningsmetoden lämpar sig för undervisning i svenska på yrkeshögskolor. Översättningsmetoden får generellt ett positivt gensvar hos studenterna. Ett samband mellan synen på kunskaperna i svenska och mellan tidigare utbildning, motivation, kön och upplevelsen av översättningsmetoden framkommer. Studentens tidigare utbildning och kön påverkar synen på kunskaperna på så sätt att kvinnliga studenter och studenter med studentexamen har positivare syn på sina kunskaper i svenska. Vidare finns ett samband mellan positiv syn på kunskaperna och både positiv motivation och positiv upplevelse av översättningsmetoden.
-
(2016)Työssä tutkitaan chengyu-idiomien käännöksiä Lu Wenfun Herkkusuu-romaanin suomennoksessa. Kiinalaisiin chengyuihin on kiteytynyt pieneen tilaan paljon kulttuurispesifiä informaatiota, minkä takia ne ovat haastavia kääntää. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia käännösstrategioita chengyuiden kääntämisessä on Herkkusuun suomenoksessa käytetty. Tutkimus on luonteeltaan deskriptiivinen. Tutkimuksen aineiston muodostavat alkuteoksesta ja suomennoksesta kerätyt 168 idiomaattista chengyuta sekä niiden suomenkieliset käännösvastineet. Käännöstapoja luokittelemalla huomataan, että yleisin käännöstapa on epäidiomaattinen parafraasi (79.2%). Muita käännöstapoja ovat kääntäminen suomenkielisellä idiomilla (13.1%), suora käännös (4.1%) sekä poisto (3.6%). Käännöstavan valintaan vaikuttavat olennaisesti konteksti ja käännöksen skopos. Käännösvastine on useimmiten alkutekstiä semanttisesti läpinäkyvämpi. Puolet (50%) idiomien käännöksistä sisältää osittain samoja leksikaalisia komponentteja alkutekstin kanssa, 5% käännöksistä sisältää likimain samat leksikaaliset komponentit ja 45% täysin erilaiset leksikaaliset komponentit. Aineistossa ei esiinny yhtäkään suoraa käännöstä kiinankielisestä idiomista suomenkieliseen idiomaattiseen ilmaukseen.
-
(2018)Syftet med denna avhandling pro gradu har varit att undersöka vad som ligger bakom finlandssvenskars språkval i digitala webbmiljöer. Samhället har sedan 1990-talet digitaliserats i rask takt och i den västerländska civilisationen har ett liv utan internet blivit allt mer främmande. Därför är det viktigt att det uppkopplade samhället även fungerar för språkliga minoriteter och därför behöver vi undersöka hur denna grupp navigerar på internet och när de använder vilka språk och varför. Urvalet består av unga finlandssvenskar från Helsingforsområdet som alla är födda mellan åren 1995–2000. Alla talar svenska som L1-språk, men de flesta talar även finska som L1-språk, vilket avspeglar den finlandssvenska populationen väl som till hög grad är tvåspråkig, speciellt i den finländska huvudstadsregionen. Informanterna kontaktades och datan samlades in under år 2017 där det totala inspelade materialet var lite över 9 timmar långt. I studien används modern mjukvara för skärminspelning samt annoteringsprogrammet Elan vilket ger en bild av hur informanterna navigerar på sex olika webbsidor och möjliggör mätning av tiden med hög precision. Den insamlade datan operationaliserades och fördes in i SPSS där de olika variablerna kunde mätas mot varandra och jämföras med den enkätundersökning som också utgjorde en del av undersökningen. Tillvägagångsättet att samla in den här typen av data för språkforskning är relativt nytt och öppnar upp för nya framtida möjligheter inom språkforskningen. Resultaten pekade på att kompetens i finska och identifikation med den finskspråkiga folkgruppen korrelerade negativt med hur lång tid informanterna uppehöll sig på webbsidor med svenskspråkigt innehåll, det vill säga att inga belägg kunde efter hypotesprövning finnas för att en finlandssvensk identitet eller kompetens i svenska skulle ha någon påverkan på hur mycket finska eller svenska informanterna använder sig av i webbmiljöer. En negativ korrelation innebär att tiden på svenskspråkiga sidor blir mindre när informanterna uppger en högre identifikation med och kompetens i det finska språket.
-
(2018)Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on maailmanlaajuisesti merkittävimpiä kielen ja auditiivisen havaitsemisen vaikeuksien aiheuttajia. Viime vuosikymmeninä musiikin ja kielen harjoittamisen on havaittu edistävän aivoissa paitsi modaliteetin sisäistä (kieli–kieli, musiikki–musiikki) havaitsemista myös siirtymävaikutusta erityisesti musiikista kielen havaitsemiseen. Tämä Pro Gradu -tutkielma selvitti äänikirjojen ja musiikin kuuntelun vaikutuksia varhaiseen puheen ja musiikin havaitsemiseen ensimmäisestä aivohalvauksesta toipuvissa aivoissa. Kontrolloituun tutkimusasetelmaan kuului kaksi interventioryhmää, joista toinen kuunteli päivittäin äänikirjoja ja toinen musiikkia ensimmäisten kahden kuukauden aikana aivohalvaukseen sairastumisesta; kontrolliryhmä ei saanut kuunneltavaa materiaalia. Potilaiden (N = 55) varhaista puheen ja musiikin havaitsemista aivoissa mitattiin äänisarjassa poikkeavan tavun (puhe) ja soinnun (musiikki) magneettisella poikkeavuusnegativisuusvasteella (magnetic mismatch negativity, MMNm) akuuttivaiheessa sekä seurantamittauksissa kolme ja kuusi kuukautta aivohalvaukseen sairastumisesta. Magnetoenkefalografisten (MEG) vasteiden lähteet aivoissa paikannettiin erotuskäyrien miniminormiestimaateilla (MNE) potilaiden yksilöllisissä, rakenteellisiin magneettiresonanssikuviin (MRI) perustuvissa aivomalleissa. Vasteiden lähteet rajoitettiin kuuteen puheen ja musiikin havaitsemisen kannalta keskeiseen alueeseen (keskimmäinen ja alempi otsalohkopoimu, ylempi ja keskimmäinen ohimolohkopoimu sekä supramarginaalinen ja kulmapoimu). Ryhmä- ja leesion hemisfäärin interaktiot analysoitiin tilastollisesti toistomittausten varianssianalyysillä näillä alueilla. Lisäksi interaktiotulokset korreloitiin (Pearson) neuropsykologiseen kuntoutumiseen verbaalisen muistin, työmuistin, kielen ja musiikin havaitsemisen osa-alueilla aivovasteiden laajemman osallisuuden selvittämiseksi auditiivisessa tiedonkäsittelyssä. Tutkimuksessa havaittiin, että äänikirjojen kuuntelu tehosti varhaista kielen havaitsemista vasemmanpuoleisilla otsalohkon alueilla kontrolliryhmään verrattuna; MMNm:n lateralisoituminen vasemmalle ilmeni kolme kuukautta aivohalvaukseen sairastumisesta ja oli lisäksi yhteydessä verbaalisen muistin paranemiseen äänikirjaryhmällä. Musiikin havaitseminen puolestaan herätti MMNm- ja P3a-komponentin yhdistelmän, jonka amplitudi vasemmalla alemmalla otsalohkopoimulla korreloi negatiivisesti työmuistin ja verbaalisen muistin paranemiseen kuusi kuukautta aivohalvaukseen sairastumisesta. Musiikin kuuntelu paransi suoriutumista, kun äänikirjojen kuuntelu oli yhteydessä kasvavaan amplitudiin ja heikkenevään työ- ja verbaaliseen muistiin; ilmiö todennäköisesti liittyy musiikin aikaansaamaan aktivaation levittäytymiseen aivoissa. Yhdessä tulokset viittaavat siihen, että äänikirjojen kuuntelu voi kehittää varhaista auditiivista havaitsemista kielimodaliteetin sisällä, joskaan se ei suoraan tue myöhempää, tarkkaavuuteen ja/tai musiikkimodaliteettiin liittyvää havaitsemista. Musiikin kuuntelu sen sijaan ei tue varhaista puheen havaitsemista suoraan, mutta voi edistää aivohalvauksen jälkeisiä plastisia muutoksia havaitsemisen ja verbaalisen muistin kannalta edullisemmalla tavalla.
-
(2018)Sosiolingvistinen pro gradu-tutkielmani käsittelee englanninkielisen terminologian integraatiota suomalaiseen lumilautasanastoon. Tavoitteena on perehtyä tasoihin, joilla suomalaisessa lumilautasanastossa käytettävä englannista peräisin oleva sanasto on sulautunut osaksi suomalaisten lumilauta-lajisanastoa. Tutkielman teoriatausta perustuu kielensekoittamiseen ja anglismeihin, englannin asemaan Suomessa ja käytäntöyhteisöihin. Aineisto kerättiin haastattelulla, johon osallistui kaksi suomalaista lumilautayhteisön aktiivista ja pitkäaikaista jäsentä. Haastateltavat katsoivat lumilauta-aiheista videota ja keskustelivat vapaasti niin videon sisällöstä kuin lumilautailusta yleisemmällä tasolla. Haastattelun nauhoite oli noin tunnin mittainen ja siitä litteroimani kirjallinen versio koostui 6128 sanasta. Analysoin tätä keräämääni aineistoa kvalitatiivisin keinoin. Haastateltavieni käyttämän lumilautasanaston integraatio voidaan jaotella neljään eri tasoon: (1) Muuttumattomana englanninkielisenä säilyneeseen; (2) englanninkieliseen jota on muutettu hieman ääntämisen helpottamiseksi, (3) englanninkieliseen jota on muutettu hieman suomenkieliopin mukaan taipuvaksi sekä (4) englanninkielisiin muokattuihin, joiden englanninkielistä alkuperää saattaa olla jopa vaikea hahmottaa tuntematta sanan etymologiaa. Näillä eri tasoilla suomen kieleen integroituneilla englanninkielisillä sanoilla kuvataan muun muassa temppujen nimiä, pyörimissuuntia ja joitakin esteitä. Lisäksi pieni osa lumilautajargonia on täysin suomenkielistä. Tällaisia tapauksia ovat yleisimmin varusteita koskeva sanasto ja ilmassa pyörimisen määrää ilmaisevat asteluvut. Englanninkielinen lumilautasanasto on lumilautailijoiden käytäntöyhteisön ulkopuolisille suomalaisille usein täysin mahdotonta ymmärtää ja voidaankin ajatella, että heidän kohdallaan tässä ilmiössä on kyse koodinvaihdosta. Lumilautayhteisön jäsenille tilanne on kuitenkin toinen. Heille sama sanasto on arkipäiväinen, täysin ymmärrettävä osa lumilauta-aiheista keskustelua. Voidaankin ajatella, että heille ne ovat anglismeja, englantilaisia lainasanoja jotka ovat integroituneet osaksi kohdekieltä, tässä tapauksessa suomea
-
(2018)Sosiolingvistinen pro gradu-tutkielmani käsittelee englanninkielisen terminologian integraatiota suomalaiseen lumilautasanastoon. Tavoitteena on perehtyä tasoihin, joilla suomalaisessa lumilautasanastossa käytettävä englannista peräisin oleva sanasto on sulautunut osaksi suomalaisten lumilauta-lajisanastoa. Tutkielman teoriatausta perustuu kielensekoittamiseen ja anglismeihin, englannin asemaan Suomessa ja käytäntöyhteisöihin. Aineisto kerättiin haastattelulla, johon osallistui kaksi suomalaista lumilautayhteisön aktiivista ja pitkäaikaista jäsentä. Haastateltavat katsoivat lumilauta-aiheista videota ja keskustelivat vapaasti niin videon sisällöstä kuin lumilautailusta yleisemmällä tasolla. Haastattelun nauhoite oli noin tunnin mittainen ja siitä litteroimani kirjallinen versio koostui 6128 sanasta. Analysoin tätä keräämääni aineistoa kvalitatiivisin keinoin. Haastateltavieni käyttämän lumilautasanaston integraatio voidaan jaotella neljään eri tasoon: (1) Muuttumattomana englanninkielisenä säilyneeseen; (2) englanninkieliseen jota on muutettu hieman ääntämisen helpottamiseksi, (3) englanninkieliseen jota on muutettu hieman suomenkieliopin mukaan taipuvaksi sekä (4) englanninkielisiin muokattuihin, joiden englanninkielistä alkuperää saattaa olla jopa vaikea hahmottaa tuntematta sanan etymologiaa. Näillä eri tasoilla suomen kieleen integroituneilla englanninkielisillä sanoilla kuvataan muun muassa temppujen nimiä, pyörimissuuntia ja joitakin esteitä. Lisäksi pieni osa lumilautajargonia on täysin suomenkielistä. Tällaisia tapauksia ovat yleisimmin varusteita koskeva sanasto ja ilmassa pyörimisen määrää ilmaisevat asteluvut. Englanninkielinen lumilautasanasto on lumilautailijoiden käytäntöyhteisön ulkopuolisille suomalaisille usein täysin mahdotonta ymmärtää ja voidaankin ajatella, että heidän kohdallaan tässä ilmiössä on kyse koodinvaihdosta. Lumilautayhteisön jäsenille tilanne on kuitenkin toinen. Heille sama sanasto on arkipäiväinen, täysin ymmärrettävä osa lumilauta-aiheista keskustelua. Voidaankin ajatella, että heille ne ovat anglismeja, englantilaisia lainasanoja jotka ovat integroituneet osaksi kohdekieltä, tässä tapauksessa suomea
-
(2018)Under de senaste åren har det flitigt diskuterats att de finska elevernas språkkunskaper försvagats. För att detta påstående ska stämma betyder det att de språkregler eleverna numera behärskar inte i lika hög grad stämmer överens med målspråkets normer som tidigare. Syftet med denna avhandling är att ur ett grammatiskt och lexikalt perspektiv kartlägga ifall det skett någon förändring i provtexter i svenska som det andra inhemska språket i studentexamen under de senaste årtiondena. Hypotesen är att det har skett någon slags förändring i det språk skribenterna använder. Forskningsfrågorna lyder som följande: 1. Vilka avvikelser från målspråksformen förekommer det i studenters uppsatser i studentexamen? 2. Hur har avvikelserna förändrats med tiden? Materialet för denna undersökning består av 26 studentexamensuppsatser i A-svenska, varav hälften är skrivna år 1994 och andra hälften år 2014. Uppsatserna är bedömda med 62-78 poäng, vilket betyder medelgod nivå. Analysmetoden är felanalys. Avvikelserna identifieras och kategoriseras i syntax, morfologi, lexikon samt ortografi. Resultaten visar att det har skett en förändring i det språk som studenterna använder. Skribenterna år 2014 är sinsemellan mer jämna, dvs. avvikelsefrekvenserna mellan de uppsatser som bedömts med under 70 poäng skiljer inte lika stort från de uppsatser som bedömts med över 70 poäng jämfört med 1994. De som bedömts med 62-68 poäng år 1994 har en större avvikelsefrekvens överlag och framförallt i huvudsatsordföljden jämfört med 2014. Däremot har de som år 1994 bedömts med 70-78 poäng en mindre avvikelsefrekvens än 2014. 1994 gör skribenterna överlag fler avvikelser på nivå 4 på Processbarhetsteorins inlärningsskala (PT) medan skribenternad 2014 har en större avvikelsefrekvens i framförallt nominalfrasen som ligger på nivå 3 i PT men samtidigt har de bara en lite större avvikelsefrekvens i syntaxen, som ligger på en högre nivå i PT än nominalfrasen, än vad skribenterna 1994 har. Fastän skribenterna 2014 har en större avvikelsefrekvens på en lägre nivå i PT än skribenterna 1994 har 2014 däremot en mindre avvikelsefrekvens i de betydelsetunga lexikonen verb och substantiv. Där 1994 har större avvikelsefrekvens i de allra vanligaste verben gör 2014 avvikelser i framförallt i sådana verb och substantiv som är ämnesspecifika. Skribenterna 2014 har ett mer kommunikativt språk eftersom syntax och lexikon är de komponenter som anses vara viktiga för kommunikationen, medan skribenterna 1994 noggrannare följer stegen i PT.
-
(2017)Vesikauppias (kiinaksi Mai shui) on vuonna 1961 syntynyt puolen tunnin mittainen jingju- eli peking-oopperateos, jonka Mei Ying -nimisen huadan-roolikategorian pääroolin kantaesitti Liu Changyu. Kyseinen teos on jingju-versio monilla perinteisen kiinalaisen teatterin tyyleillä (xiqu) esitetyn näytelmän Liekkiratsu (Huoyan ju) yhdestä kohtauksesta. Tutkielmassa analysoidaan Vesikauppiaan keskeisen laulun ”Käyskentelen, käveleskelen” (Xing xing zou, zou xing xing) lukemattomia kulttuurisia symboleita ja viittauksia kiinalaiseen tarustoon, vuodenkierron juhliin, runouteen ja muihin kiinalaisiin oopperoihin. Samalla tutkielmassa tullaan esitelleeksi Suomessa vähemmän tunnetun peking-ooppera-taidemuodon keskeisiä tyylipiirteitä. Laulussa tarinan päähenkilö palvelijatar Mei Ying esittelee nuorelle emännälleen Huang Guiyingille puutarhassa kukkia. Mei Ying improvisoi jokaiselle kuukaudelle oman säkeistönsä luetellen kukkivia kukkia, mutta lisäksi hän luo laulunsa sisältöä mainitsemalla kiinalaisia vuodenkiertoon liittyviä juhlia, referoimalla kiinalaisia tarinoita ja siteeraamalla tunnettuja runoja. Tutkimuksessa laulusta hahmotetaan kuusi teemakokonaisuutta, joihin Mei Ying viittaa: kiinalainen ajanlasku ja kalenteri, kukkasymboliikka, kiinalaiset vuodenkierron juhlat, rakkaustarinat, kaunistautuminen sekä viittaukset avioliittoon ja seksuaalisuuteen. Tutkimuksessa selviää, että Mei Ying valitsee laulunsa kehyskertomukseksi kukkien kuvailun, koska ne kantavat kiinalaisessa kulttuurissa poikkeuksellisen vahvoja symbolisia merkityksiä. Laulun viimeiset säkeistöt poikkeavat kuitenkin tästä, sillä kuukaudet loppuvat jo ennen kuin Mei Ying haluaa lakata laulamasta. Mei Ying ratkaisee ongelman ryhtymällä listaamaan ensin naisen kaunistautumiseen liittyviä kukkia ja sen jälkeen makuuhuoneeseen ja erityisesti vuoteeseen liittyviä esineitä. Tutkielmassa laulun tulkitaankin sisältävän vahvasti avioliittoon ja seksuaalisuuteen liittyvää symboliikkaa. Tutkimuksesta käy ilmi, että analysoitu laulu ei ole pelkästään juonellinen osa Vesikauppiasta vaan se on poikkeuksellisen runsas ikkuna kiinalaiseen kulttuuriin. Tutkimus osoittaa, että peking-oopperan seuraaminen ja syvempi ymmärtäminen edellyttävät huomattavaa kiinalaisen kulttuuriperinnön ja -historian tuntemusta. Samalla tutkimuksessa käy ilmi, että erityisesti laulun avioliittoon ja seksuaalisuuteen liittyvät viittaukset eivät näyttäydy merkitykseltään samanlaisina eri kulttuuritaustaisille tutkijoille ja taiteilijoille.
-
(2017)Työn tavoitteena on kuvailla ja analysoida intialaisen kirjailijan Qurrantulain Hyderin (1927-2007) novellien puhuttelumuotojen käännöksiä urdusta ranskaksi. Tutkimustyö nojautuu vertailevaan kielitieteeseen. Tutkimuksen materiaali on koottu kolmesta Hyderin novellista: Yād kī ek dhanak jale; Ḍālan vālā ja Patjhar kī āvāz (1967) sekä niiden ranskankielisistä käännöksistä: L'Arc-en-ciel des souvenirs; Dalanwala, mémoires d'une enfance indienne ja Le bruissement des feuilles d'automne (2012). Näistä teoksista on poimittu pronominaaliset, verbaaliset ja nominaaliset puhuttelumuodot ja niiden esiintymät on koottu taulukoihin. Puhuttelumuotojen käyttöä tarkastellessa tukeudutaan urdun ja ranskan kielen sosiolingvistisiin tutkimuksiin ja niiden käännöksiä analysoidessa nojaudutaan käännöstutkimukseen. Urdun ja ranskan puhuttelumuotojen rakenteet eivät vastaa toisiaan. Urdussa on kolme pronominaalista puhuttelumuotoa, kun taas ranskassa niitä on kaksi. Tutkimuksessa päädytään tulokseen, että sekä urdun āp- (87,5%) että tum-pronominit (98,6%) on useimmiten käännetty vous ranskaksi, kun taas tū on käännetty tu (84,6%). Vaikka urdun tum vaatii monikon, sen käyttö vastaa ranskankielen yksikköpronominin käyttöä. Analyysissä todetaan, että urdun pronominien kohteliaisuusvivahteet ovat mahdottomia kääntää. Toinen ero kielten välillä on, että verbaalisia puhuttelumuotoja esiintyy ranskassa vain imperatiivissa, kun taas urdussa niitä voi käyttää muissakin tapaluokissa. Niinpä useat urdun verbaaliset puhuttelumuodot on täytynyt käännöksessä muuttaa pronominaalisiksi puhuttelumuodoiksi. Nominaaliset puhuttelumuodot on luokiteltu tutkimuksessa viiteen eri kategoriaan: sukulaisuussuhdetta ilmaisevat termit (40% esiintymisistä alkuperäistekstissä), tittelit (30,6%) nimet (21,2%), positiiviset affektiiviset termit (4,7%) ja negatiiviset affektiiviset termit (3,5%). Näistä suurin osa on käännetty ranskaksi. Joihinkin termeihin on lisätty nimiä käännöksessä. Kaikki emotionaaliset termit on käännetty mahdollisimman kirjaimellisesti. Tarkempi analyysi vahvistaa, että puhuttelumuodon kirjaimellinen ja sosiaalinen merkitys ei aina ole sama. Niissä tapauksissa, joissa kirjaimellista merkitystä ei ole käännetty, sosiaalinen merkitys on kuitenkin säilytetty. Tutkimuksessa todetaan, että novelleissa L'Arc-en-ciel des souvenirs ja Dalanwala kääntäjä on käyttänyt lähdetekstin strategiaa enemmän kuin kohdetekstin strategiaa. Jean-René Ladmiralin (1986) lähdetekstin strategiassa kääntäjä pysyy uskollisena alkuperäiselle tekstille ja kääntää tekstin kirjaimellisesti. Kohdetekstin strategiassa kääntäjä puolestaan muokkaa tekstiä vastaamaan kohdekielen rakenteita, jotta lukija ymmärtäisi tekstin paremmin. Le bruissement des feuilles d'automne ei sisällä tarpeeksi esiintymiä, jotta siinä käytetystä käännösstrategiasta voisi tehdä johtopäätöksiä.
-
(2017)Työn tavoitteena on kuvailla ja analysoida intialaisen kirjailijan Qurrantulain Hyderin (1927-2007) novellien puhuttelumuotojen käännöksiä urdusta ranskaksi. Tutkimustyö nojautuu vertailevaan kielitieteeseen. Tutkimuksen materiaali on koottu kolmesta Hyderin novellista: Yād kī ek dhanak jale; Ḍālan vālā ja Patjhar kī āvāz (1967) sekä niiden ranskankielisistä käännöksistä: L'Arc-en-ciel des souvenirs; Dalanwala, mémoires d'une enfance indienne ja Le bruissement des feuilles d'automne (2012). Näistä teoksista on poimittu pronominaaliset, verbaaliset ja nominaaliset puhuttelumuodot ja niiden esiintymät on koottu taulukoihin. Puhuttelumuotojen käyttöä tarkastellessa tukeudutaan urdun ja ranskan kielen sosiolingvistisiin tutkimuksiin ja niiden käännöksiä analysoidessa nojaudutaan käännöstutkimukseen. Urdun ja ranskan puhuttelumuotojen rakenteet eivät vastaa toisiaan. Urdussa on kolme pronominaalista puhuttelumuotoa, kun taas ranskassa niitä on kaksi. Tutkimuksessa päädytään tulokseen, että sekä urdun āp- (87,5%) että tum-pronominit (98,6%) on useimmiten käännetty vous ranskaksi, kun taas tū on käännetty tu (84,6%). Vaikka urdun tum vaatii monikon, sen käyttö vastaa ranskankielen yksikköpronominin käyttöä. Analyysissä todetaan, että urdun pronominien kohteliaisuusvivahteet ovat mahdottomia kääntää. Toinen ero kielten välillä on, että verbaalisia puhuttelumuotoja esiintyy ranskassa vain imperatiivissa, kun taas urdussa niitä voi käyttää muissakin tapaluokissa. Niinpä useat urdun verbaaliset puhuttelumuodot on täytynyt käännöksessä muuttaa pronominaalisiksi puhuttelumuodoiksi. Nominaaliset puhuttelumuodot on luokiteltu tutkimuksessa viiteen eri kategoriaan: sukulaisuussuhdetta ilmaisevat termit (40% esiintymisistä alkuperäistekstissä), tittelit (30,6%) nimet (21,2%), positiiviset affektiiviset termit (4,7%) ja negatiiviset affektiiviset termit (3,5%). Näistä suurin osa on käännetty ranskaksi. Joihinkin termeihin on lisätty nimiä käännöksessä. Kaikki emotionaaliset termit on käännetty mahdollisimman kirjaimellisesti. Tarkempi analyysi vahvistaa, että puhuttelumuodon kirjaimellinen ja sosiaalinen merkitys ei aina ole sama. Niissä tapauksissa, joissa kirjaimellista merkitystä ei ole käännetty, sosiaalinen merkitys on kuitenkin säilytetty. Tutkimuksessa todetaan, että novelleissa L'Arc-en-ciel des souvenirs ja Dalanwala kääntäjä on käyttänyt lähdetekstin strategiaa enemmän kuin kohdetekstin strategiaa. Jean-René Ladmiralin (1986) lähdetekstin strategiassa kääntäjä pysyy uskollisena alkuperäiselle tekstille ja kääntää tekstin kirjaimellisesti. Kohdetekstin strategiassa kääntäjä puolestaan muokkaa tekstiä vastaamaan kohdekielen rakenteita, jotta lukija ymmärtäisi tekstin paremmin. Le bruissement des feuilles d'automne ei sisällä tarpeeksi esiintymiä, jotta siinä käytetystä käännösstrategiasta voisi tehdä johtopäätöksiä.
-
(2016)Tutkielmani aiheena on periodinen virkerakenne ruotsin kielessä. Periodiksi kutsutaan latinasta periytyvää pitkää ja mutkikasta virketyyppiä, jolle ominaista on alisteisten ja sisäkkäisten lauseiden käyttö. Ruotsissa periodeita on ennen käytetty muodollisessa kielessä, ja ne ovat rikastuttaneet kielen syntaksia. Tutkijat ovat kuitenkin erimielisiä siitä, miten periodi tulee määritellä ruotsissa. Muutamat hyväksyvät periodeiksi vain sellaiset virkkeet, joiden keskelle on upotettu liikkuva kiilalause latinan tapaan. Toisten mukaan periodeita ovat ylipäänsä kompleksiset virkkeet, joissa on paljon sivulauseita, lauseenvastikkeita ja pitkiä lausekkeita. Jotkut taas pitävät periodia etupäässä taidokkaasti hallittuna ajatuskokonaisuutena. Näistä lähtökohdista tutkimukseni tavoitteena on analysoida ja kuvata periodista virkerakennetta tehtailija ja taidekeräilijä Paul Sinebrychoffin liikekirjekokoelmassa. Aineistoni käsittää 130 ruotsinkielistä kirjettä, jotka Sinebrychoff on kirjoittanut kolmelle taidekauppakumppanilleen tai saanut heiltä vuosina 1899–1907. Tutkin, kuinka yleisiä periodit ovat kirjeissä, mistä osista ja miten ne rakentuvat sekä mitä eroja on eri kirjoittajien periodeissa. Perimmäinen tarkoitukseni on saada lisätietoa siitä, mikä periodi on ja miten sen voisi määritellä ruotsissa. Tutkimusmenetelmäni on määrällinen. Ensin poimin kirjeistä periodiset virkkeet aiempien tutkijoiden mainitsemien kieliopillisten tunnusmerkkien avulla. Sitten analysoin periodien pituutta, sivulauseiden ja lauseenvastikkeiden määrää, sijoittelua ja tyyppejä, fundamenttien pituutta, muotoja ja funktioita sekä lauseadverbiaaliposition käyttöä. Tilastoin tulokset ja vertaan niitä muihin tutkimuksiin, joissa samoja syntaktisia piirteitä on analysoitu eri teksteissä. Tulokset osoittavat, että periodien osuus kaikista virkkeistä on pieni. Pituutensa tähden ne kattavat silti usein huomattavan osan koko tekstimäärästä. Periodisessa rakenteessa on tyypillisesti erilaisia kiilalauseita, monia virkkeen alkuun tai sisään sijoitettuja sivulauseita, jotka ovat poikkeuksellisen usein adverbiaalisia, runsaasti etenkin latinalaisperäisiä lauseenvastikkeita, raskaita ja monesti adverbiaalisia fundamentteja sekä tavallista enemmän muita adverbiaaleja lauseadverbiaalin paikalla. Uusia löytöjä ovat erilaisten adverbiaalisten elementtien yleisyys eri puolilla virkettä sekä taipumus sijoittaa lauseita ja määritteitä virkkeessä vasemmalle, mikä aiheuttaa epätavallista etupainoisuutta kauttaaltaan koko rakenteessa. Syntaktinen kompleksisuus vaihtelee kuitenkin kovasti eri periodien ja kirjoittajien välillä. Vaihtelua voivat osin selittää kirjoittajien keskinäiset suhteet, koulutus ja asema sekä kirjeiden sisältö ja tarkoitus. Johtopäätös on, että on vaikeaa muodostaa täsmällistä ja yksiselitteistä määritelmää periodille. Edes liikkuva kiilalause tai sivulauseiden lukuisuus ei ole riittävä tai välttämätön ehto periodiselle virkerakenteelle. Olennaisia piirteitä tuntuvat silti olevan runsas ja monimuotoinen alisteisuus sekä etupainoisuus, jotka antavat periodille vieraan ja kirjakielisen leiman.
-
(2017)Japanin kielessä da- ja desu/masu-tyyli ovat puhetyylejä, joista puhujan on keskustelussa valittava jompikumpi sen mukaan, millainen on keskustelutilanne ja puhujan suhde keskustelukumppaniin. Da-tyyli yhdistetään epämuodollisissa tilanteissa ja tasavertaisille ja läheisille ihmisille käytettävään puheeseen, desu/masu-tyyli puolestaan muodollisissa tilanteissa ja tuntemattomille ja statukseltaan korkea-arvoisemmille käytettävään puheeseen. Helposti ajatellaan, että puhetyyliä vaihdetaan vain silloin, kun keskustelutilanteessa tai osallistujissa tapahtuu muutos. Tässä tutkielmassa nostan kuitenkin tarkasteltavaksi sen, että puhetyylejä voidaan keskustelussa vaihtaa muistakin syistä. Tutkielmassani käsittelen japaninkielisessä keskustelussa havaittavaa strategista kielenkäyttöilmiötä, jossa puhuja hetkellisesti meneillään olevan vuorovaikutustilanteen sisällä vaihtaa puhetyyliään da- ja desu/masu-tyylien välillä, vaikka keskustelutilanne ja keskustelun osallistujat pysyisivät samoina. Käytän tästä ilmiöstä tutkielmassani nimitystä ’tyylinvaihto’. Tutkielmani fokus on keskenään läheisten ja tasavertaisten ystävien välisessä keskustelussa esiintyvässä, da-tyylistä desu/masu-tyyliin tapahtuvassa tyylinvaihdossa, jota ei ole vielä paljon tutkittu. Päämääränä on keräämääni keskusteluaineistoa analysoiden selvittää 1) millaisissa puhetoiminnoissa tyylinvaihtoa esiintyy ja 2) millaisia funktioita tyylinvaihto tuo kyseiselle puhetoiminnolle ja miksi. Teoriaosiossa selkeytän käsitystä da- ja desu/masu-tyyleistä ja tyylinvaihdosta keskusteluaineistoni käsittelyä varten. Tutkimuskirjallisuutta hyödyntäen osoitan, miksi japanin puhetyylejä voidaan käyttää sekä sosiaalisten normien mukaan että kielellisenä strategisena keinona. Nostan myös esiin näkemyksen da- ja desu/masu-tyylien deiktisestä, kontekstiriippuvaisesta luonteesta: puhetyylit saavat niin normien mukaisen oletetun tulkintansa kuin ei-oletetun strategisen tulkintansa vasta esiintymiskontekstiaan vasten. Käsittelen myös tutkielmani kannalta relevanttien tyylinvaihtotutkimusten näkökulmia. Tutkielmani on kvalitatiivinen tapaustutkimus, ja tutkimusmetodina käytän keskustelunanalyysiä. Keskusteluaineistoni koostuu seitsemästä 3–4 hengen eri ystäväryhmän äänityksestä, jotka ryhmät ovat nauhoittaneet ilman tutkijan läsnäoloa aikavälillä 2014–2015. Keskustelijat ovat kaikki 18–22 vuoden ikäisiä yliopisto-opiskelijoita. Kunkin ryhmän keskustelijat ovat keskenään läheisessä ja tasavertaisessa ystäväsuhteessa käyttäen pääpuhetyylinään da-tyyliä. Kaikkien ryhmien keskustelut rakentuvat murresanoihin liittyvän tietovisapelin ympärille, mutta muilta osin keskustelua ei ole rajattu. Nauhoitusten pituudet vaihtelevat 30 minuutin ja 100 minuutin välillä. Analyysi- ja pohdintaosiossa selvisi, että tyylinvaihtoa esiintyy diskursiivisissa eli keskustelun kulkuun ja puhujan rooliin liittyvissä puhetoiminnoissa (esimerkiksi ’ilmoitus siirtymästä seuraavaan aiheeseen’) ja interpersonaalisissa eli keskustelijoiden ihmissuhteisiin liittyvissä puhetoiminnoissa (esimerkiksi ’valittaminen’). Myös tyylinvaihdon puhetoiminnoille tuomat funktiot olivat luokiteltavissa diskursiivisiksi (esimerkiksi ’osoitetaan kontrasti huumorimoodin ja vakavan välillä’) tai interpersonaalisiksi (esimerkiksi ’kompensoidaan negatiivista sisältöä’). Tyylinvaihdon funktioiden perustana on tyylien tunnusmerkkisyys normeista poikkeavassa kontekstissa esiintyessään, ja sitä kautta tyylinvaihdon osoittama kontrasti. Aineisto tuki myös näkemystä siitä, että sama tyylinvaihto voidaan tulkita sekä diskursiiviseksi että interpersonaaliseksi, ja että tyylinvaihdolla voi samanaikaisesti olla useampia eri funktioita. Keskusteluaineistoni tietovisatyylisyydestä johtuen kiinnitän analyysissäni erityisesti huomiota tyylinvaihdon ja arvuuttajan ja arvaajan roolien välisiin suhteisiin. Aineiston perusteella näyttää siltä, että tyylinvaihto kytkeytyy tiukemmin arvuuttajan rooliin siten, että tyylinvaihtoa esiintyy kaikissa arvuuttajalle ominaisissa puhetoiminnoissa, mutta ei arvaajalle ominaisissa.
-
(2016)Tutkielmassa tarkastellaan 18 quebeciläisen yliopistoihmisen ääntämyksen piirteitä Youtube-videopalvelussa julkaistuissa haastatteluissa suhteessa paikalliseen eli endogeeniseen foneettiseen normiin. Quebec on Kanadan ainoa yksikielisesti ranskankielinen provinssi, jossa keskustelua ranskan kielen normatiivisuudesta on historiallisesti käyty paikallisten eli endogeenisten piirteiden puolustajien ja pariisilaisen standardiranskan eli eksogeenisen normin kannattajien välillä. Lisäksi quebecinranskan erityispiirteiden arvostusta on heikentänyt kielellisen turvattomuuden tunne (insécurité linguistique), joka on seurausta ranskankielisten alemmasta sosioekonomisesta asemasta englanninkielisiin nähden. Kielipoliittisilla toimilla ranskan kielen asemaa ja normatiivisuutta on Quebecissä kuitenkin parannettu 1960- ja 1970-luvuilta lähtien. Aiempi tutkimus on melko yhtä mieltä siitä, että endogeenisen normatiivisen ääntämyksen mallina Quebecissä toimivat paikallisen television uutistenlukijat, joiden puheen foneettisen normin kuvailevat artikkelissaan Bigot ja Papen (2013). Tähän pro gradu -tutkielmaan on valittu viisi quebeciläistä ääntämyspiirrettä, joiden yleisyyttä 18 yliopistoihmisen muodostamassa aineistossa verrataan piirteiden yleisyyteen Bigot’n ja Papenin kuvailemassa normissa. Jokaiselta puhujalta analysoidaan ääntämystä noin kahden minuutin ajan, joten aineiston yhteispituus on noin 36 minuuttia. Päätavoitteena on selvittää, mihin aineiston yliopistolaisten ääntämys sijoittuu suhteessa Quebecin endogeeniseen normiin ja eksogeeniseen Pariisin standardiranskan normiin. Johdannossa esitetään kolme hypoteettista vastausvaihtoehtoa: yliopistolaisten ääntämys voi joko (1) vastata endogeenista foneettista normia, (2) olla lähempänä pariisilaista ääntämystä kuin endogeeninen normi on tai (3) poiketa endogeenista normia enemmän Pariisin standardista. Analyysissa on sosiofoneettisen metodin mukaisesti kaksi osaa: ensiksi akustisen fonetiikan metodilla selvitetään kvantitatiivisesti viiden ääntämyspiirteen yleisyys yliopistolaisten puheessa ja toiseksi sosiolingvistisesti verrataan tuloksia Quebecin endogeeniseen foneettiseen normiin ja analysoidaan lähdekirjallisuuden, pääasiassa Ostiguyn ja Tousignantin (2008), pohjalta erojen sosiaalisia merkityksiä. Tutkielman perusteella quebeciläisten yliopistoihmisten ääntämys sisältää television uutistenlukijoita enemmän paikallisia foneettisia piirteitä. Aineiston yliopistolaisten ääntämys on siis quebeciläistä endogeenista foneettista normia kauempana Pariisin standardiranskasta. Eri puhujien normatiivisuudessa on kuitenkin suuria eroja, eikä tuloksista välity yhtenäistä ääntämysmallia analysoitujen piirteiden valossa. Koska aiempia tutkimuksia quebeciläisten yliopistoihmisten ääntämyksestä ei ole, voi tutkielman tuloksista tehdä vain alustavia johtopäätöksiä. Verrattaessa puhujien erityisalaa paljastuu, että kielitieteen ja kirjallisuuden alojen tutkijat käyttävät quebeciläistä normia lähinnä olevaa ääntämystä. Johtopäätöksenä voi siis sanoa, että ääntämyksen normatiivisuus riippuu puhujan tietoisuudesta quebecinranskan endogeenisesta normista.
-
(2016)Tutkimuksessa tarkastellaan muinaislänsiskandinaavin /ǫ/-foneemin äännevastineiden muodostumista fäärin kielessä. Etymologisesti länsiskandinaavin /ǫ/ on u-umlaut -äänteenmuutoksen vaikutuksesta labiaalistunut a-vokaali, *[ɔ], joka kuitenkin on niin islannissa kuin fäärissäkin myöhemmin pyrkinyt sulautumaan takaisin muihin vokaaleihin. Fäärin kielessä /ǫ/-äänteen vastineena esiintyy yleensä /ø/, mutta nasaalikonsonanttien m, n ja ŋ edellä se on sulautunut /o/-foneemiin. Tutkimuskirjallisuudessa tämä yksinomaan nasaalien yhteydessä tavattava kehityskulku on yleensä vain deskriptiivisesti määritelty, eikä poikkeuksen alkuperää pyritä selittämään foneettisesti. Työn tavoitteena on analysoida /ǫ/:n kahtiajakautumisen syitä ja äänteellisiä edellytyksiä. Koska poikkeava refleksi esiintyy vain nasaalikonsonanttien edellä, kiinnitetään erityistä huomiota alkuperäisen vokaaliäänteen nasalisoitumiseen refleksien jakautumista mahdollisesti selittävänä tekijänä. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: (1) Milloin ja missä foneettisissa ja fonologisissa olosuhteissa etymologisen /ǫ/:n jakautumisen on täytynyt tapahtua? sekä (2) Mikä oli nasalisoitumisen merkitys vokaalin kehityksessä kohti /ø/:tä ja /o/:ta, ja mitä seurauksia /ǫ/:n allofonisella nasalisoitumisella on varhaisen fäärin rekonstruktiolle? Jakautumisen ajankohdan määrittämiseksi tutkimuksessa selvitetään /ǫ/-foneemin ilmenemismuoto fäärin kielen varhaisimmissa historiallisissa lähteissä, joita ovat Seyðabrævið-lain (1298) jäljennös (1600-l.), Húsavíkarbrøvini -kirjeaineisto (1400-l.), keskiaikaisissa tanskalaisissa maa- ja käräjäkirjoissa (1584–) esiintyvät fäärinkieleiset nimet sekä Jens Christian Svabon runokäsikirjoitukset (1770–). Tässä kartoituksessa hyödynnetään etupäässä aiempia u-umlaut -vokaalin ilmentymistä käsitteleviä tutkimuksia, joiden alkuperäiset tutkimuskysymykset ovat kuitenkin olleet erilaiset kuin tässä tutkimuksessa. Muilta osin teoreettisessa äännehistoriallisessa analyysissä lähtökohtana on edellä kuvatun empiirisen ajoittamismenetelmän ohella käytetty aikaisempia fäärin kielen ja /ǫ/-vokaalin historiaa käsitteleviä tutkimuksia. Tutkimuksessa havaittiin, että /ǫ/-foneemin jakautuminen /ø/- ja /o/-vokaaleiksi käynnistyi todennäköisesti 1600-luvun alussa, jolloin ø- ja o-kirjoitusasut näyttävät ilmaantuvan aineistoon. Tämä kuitenkin edellyttää vanhimmissa maakirjoissa esiintyvien a-kirjaimella kirjoitettujen paikannimien tulkitsemista tanskalaisen interferenssin piilottamiksi *[ɔ]-äänteeksi, mikä on aiemmin esittämätön, joskin perusteltavissa oleva tulkinta. Suhteellisen äännehistorian perusteella voidaan lisäksi osoittaa, että /ǫ/:n jakautuminen on todennäköisesti tapahtunut ennen tavurakenteeseen perustuvan vokaaliallofonian kehittymistä. Tutkimuksessa kehitettyä rekonstruktiomallia seuraten on perusteltua olettaa, että /ǫ/:n refleksien kahtalaisuus on perua foneemin äänteenmuutoksia edeltäneestä allofonisesta nasalisoitumisesta. Muutoksen *[ɔ] > [ø] taustalla lienee ollut yleinen länsiskandinaavinen kehityssuunta, jolla ei fäärissä kuitenkaan ollut vaikutusta m-, n- tai ŋ-konsonantin edellä allofonisesti nasalisoituneeseen *[ɔ̃]-varianttiin. Koska äänteen jakauma kielijärjestelmässä jäi tämän ensimmäisen äänteenmuutoksen seurauksena hyvin marginaaliseksi, sulautui nasaaliallofoni myöhemmin pian yhteen /o/-vokaalin kanssa. Vokaalin /ǫ/ nasalisoituminen oli färsaarelainen innovaatio, jolla ei ole historiallista yhteyttä muinaisislannista löydettyyn vokaalien nasaalisuuteen.
-
(2016)Tutkimus käsittelee semanttista teoriaa ja siitä erityisesti polysemiaa sekä psykolingvistiikan alaan kuuluvia prototyyppiteoriaa ja mielen sanakirja -mallia tutkimalla yhden englannin kielen sanan merkityshistoriaa. Tutkimusmenetelmänä on sanakirjaan pohjautuva tapaustutkimus, ja sen lähteenä on Oxford English Dictionary (3. päivitetyn laitoksen luonnosversio). Aineiston rajaus ajoittuu 1200-luvulta nykypäivään, joten muinaisenglanti sivuutetaan kokonaan. Lisätutkimusaineistona ovat The Helsinki Corpus of English Texts -korpuksen keski- ja varhaisnykyeng-lannin tekstit. Tutkimuksen tuloksena roll-sanalle löytyy 153 eri merkitystä, jotka jakautuvat viidelle erilliselle sanalle, joilla on kaikilla sama muoto. Kaksi sanoista on substantiiveja ja kolme verbejä. Kaksi verbiä on hävinnyt käytöstä – toisella näistä on yksi merkitys ja toisella kaksi. Loput kolme sanaa, kaksi substantiivia ja yksi verbi, osoittautuvat sangen polyseemisiksi: ensimmäisellä substantiivilla on 42 merkitystä kolmessa eri semanttisessa ryhmässä, toisella 18 merkitystä ja viimeisellä verbillä 90 merkitystä, jotka jakautuvat vielä yhdeksään eri semanttiseen ryhmään. Lisäksi kuusi nominilauseketta, 50 yhdyssubstantiivia, yksitoista verbilauseketta ja 92 partikkeliverbiä käyttävät kolmea elossa olevaa roll-sanaa. Osa vielä elossa olevien kolmen sanan sivumerkityksistä on ajan kuluessa kuollut pois, mutta suurin osa on edelleen käytössä, tosin osa ainoastaan erityissanastona. Tällaisia erityismerkityksiä esiintyy muun muassa arkkitehtuurissa, geologiassa, kielitieteessä ja musiikkiterminologiassa. Lisäksi osalla merkityksistä on vastaava merkitys toisessa roll-sanassa: esimerkiksi substantiivi ja verbi voivat liittyä samaan asiaan – toinen kuvaa objektia tietyssä liikkeessä ja toinen kyseistä liikettä. Tutkimuksen lopputulokseksi muodostuu hypoteesin mahdollinen paikkansapitävyys. Käytetty menetelmä ja aineisto eivät kuitenkaan osoita aukottomasti hypoteesin paikkansapitävyyttä vaan teoriakatsauksessa käsiteltyjä muita selitysmalleja on pidettävä myös mahdollisina. Asia vaatii lisätutkimusta, jossa kiinnitettäisiin huomiota erityisesti historiallisen korpuslingvistiikan tarjoamiin tutkimusmahdollisuuksiin sekä toisaalta joidenkin muiden tieteenalojen, kuten antropologian, psykologian ja sosiologian, tarjoamien selitysmallien yhdistämiseen lingvistiseen tutkimukseen laajemmin mitä pelkkä psykolingvistinen teoria tarjoaa.
-
(2018)Jo vuosikymmeniä jatkunut keskustelu kielten suullisen osakokeen lisäämisestä ylioppilastutkintoon sai uusia kierroksia keväällä 2017, kun opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti ylioppilastutkintolautakunnan käynnistäneen suullisen kielitaidon osakokeen kehittämisen. Tässä tutkielmassa kartoitettiin lukion englannin kielen opettajien näkemyksiä suullisen kielitaidon opetuksesta ja arvioinnista sekä tulevasta suullisen kielitaidon osakokeesta englannin ylioppilaskokeessa. Tutkielma toteutettiin verkkopohjaisena kyselytutkimuksena, johon osallistui yhteensä 85 lukion englannin kielen opettajaa ympäri Suomea. Tutkielmassa etsittiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten lukion englannin kielen opettajat opettavat ja arvioivat suullista kielitaitoa? 2. Miten he arvioivat tämänhetkisen tietämyksensä suullisen kielitaidon opetuksesta ja arvioinnista? 3. Miten he uskovat suullisen kielitaidon osakokeen vaikuttavan opetus- ja arviointikäytänteisiin? Tutkielman tulokset osoittavat, että lukion englannin kielen opettajat suhtautuvat positiivisesti suullisen kielitaidon opetukseen ja arviointiin, mutta ajanpuute, suuret ryhmäkoot ja opiskelijoiden motivaation puute tekevät siitä haasteellista. Myös opetussuunnitelman suullisen kielitaidon arviointikriteerejä pidetään liian epämääräisinä. Ottaen huomioon ylioppilastutkinnon takaistusvaikutuksen lukio-opetukseen, suullisen osakokeen käyttöönotolla on mitä todennäköisimmin positiivisia vaikutuksia suullisen kielitaidon opetukseen ja arviointiin. Opettajat kannattavatkin suullisen osakokeen lisäämistä englannin ylioppilaskokeeseen, joskin sen käytännön toteutus herättää epäluuloa. Kokelaiden suuri määrä, opettajien työmäärän lisääntyminen ilman riittävää korvausta, autenttisen vuorovaikutuksen puute testitilanteessa, arvioinnin käytännön toteutuksen haasteet sekä kokeen kuormittavuus opiskelijoiden näkökulmasta herättävät huolta opettajissa. Suullisen kielitaidon opetuksen, testaamisen ja arvioinnin täydennyskoulutukselle näyttäisi olevan tarvetta, ja opettajien täydennyskoulutusta voidaankin pitää suullisen osakokeen onnistumisen kannalta ensisijaisen tärkeänä.
-
(2017)Tämä Pro gradu – tutkielma käsittelee “n-sanan” eli niggan käyttöä kaupallisesti menestyneessä amerikkalaisessa rap-musiikissa. Vaikka sanan käyttö yleisesti ei ole hyväksyttävää, etenkään valkoisen valtaväestön keskuudessa, sen käyttö on hyvin yleistä eräissä afroamerikkalaisissa kulttuurituotteissa, kuten rap musiikissa ja stand-up komiikassa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, missä määrin kaupallisesti menestyneet amerikkalaiset rap-artistit sanaa sanoituksissaan käyttävät ja millä tavalla he sitä käyttävät. Tutkielmani on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa tutkin noin 6,7 miljoonan sanan korpuksella käytön yleisyyttä 66 amerikkalaisen rap-artistin musiikin sanoituksissa pyrkimyksenäni selvittää, onko selviä ekstralingvistisiä muuttujia, jotka vaikuttavat käytön määrään. Tutkittuina ekstralingvistisinä muuttujina käytin sukupuolta, etnisyyttä, alueellista sijaintia ja ensimmäisen virallisen albumin julkaisupäivää. Toisessa osassa tutkin tarkemmin, miten sanaa käytetään. Toinen osa suoritettiin lähilukemalla viiden eniten albumeita myyneen afroamerikkalaisen rap-artistin sanoituksista yhteensä 500 lausetta, missä sanaa käytettiin, ja näiden lauseiden kategorisoimista käytön mukaan. Käytön tutkimuksella pyrittiin selvittämään, kehen sanalla viitataan ja millaisia asenteita rap-artisti viitattua henkilöä kohtaan omaa, ja millaisia tekoja hän henkilöä kohtaan väittää suorittavansa. Tutkimukseni osoittaa, että sanan käyttö on hyvin yleistä afroamerikkalaisten ja latino rap-artistien keskuudesssa 1990-luvun alusta lähtien, huolimatta artistin sukupuolesta tai kotiosavaltiosta. Tutkittu sana on noin 0.85% kaikista sanoista rap musiikissa ja 40.9% yksittäisiin miehiin ja miehisiin tai sukupuolisesti kategorisoimattomiin ryhmiin viittaavista termeistä. Tutkimukseni osoittaa myös, että sanaa käytetään viittamaan itseen (14,8% käytöstä), sosiaalisesti läheisiin ihmisiin (10,4%), musiikin kuuntelijaan (13,6%), sekä sosiaalisesti kaukaisiin ihmisiin (60,8%) . Tutkimukseni osoittaa myös, että 50,2% sanan käytöstä on sanalla viitatun kohteen näkökulmasta negatiivista; 25,8% sanan käytöstä koostuu loukkauksista henkilöä kohtaan ja 24.4% sanan käytöstä koostuu viittauksista väkivaltaan tai väkivallan uhkauksista henkilöä kohtaan. 28,4% sanan käytöstä on viitatun henkilön näkökulmasta neutraalia. Loput 21,4% käytöstä koostuu viitatun henkilön suhteen positiivisesta käytöstä; 14,2% kehuista ja 7,2% materiaalisen tai henkisen tuen ja empatian ilmaisuista.
-
(2016)Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka yleisesti ruotsin olla-verbin (vara) konjunktiivimuoto vore esiintyy nykyruotsissa ja vertailla sen käyttöä suomenruotsissa ja ruotsinruotsissa. Tutkimusaineisto koostuu Språkbankenin vapaasti käytettävistä korpuksista, jotka sisältävät muun muassa sanomalehtitekstiä, kaunokirjallisuutta ja internet-keskustelupalstojen keskusteluja. Kaikkiaan aineistossa on noin 9 miljardia sanetta 192 erillisessä korpuksessa. Aineistoon on tehty hakuja Språkbankenin Korp-käyttöliittymän kautta ja tarkasteltu näiden hakujen tuloksia. Sananmuodon vore esiintymistiheyttä tarkastellaan yleisesti kaikissa Språkbankenin vapaasti käytettävissä korpuksissa sekä vertailevasti suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Sanomalehtiaineistoja on yhteensä 652 miljoonaa sanetta 37 ruotsalaisessa ja 30 suomenruotsalaisessa korpuksessa. Vertailtavaksi on valittu nimenomaan sanomalehtiteksti, koska noin 9 % Språkbankenin sanomalehtiaineistojen tekstistä on peräisin suomenruotsalaisista lehdistä, kun kaikissa Språkbankenin aineistoissa suomenruotsalaista tekstiä on vain 0,9 %. Tarkemman tutkimuksen kohteena ovat hypoteettiset ehtolauseet, joissa predikaattiverbi on joko konjunktiivissa, indikatiivin preteritissä tai skulle + infinitiivi -rakenteen osana. Tutkielmassa vertaillaan näiden eri ehtolausetyyppien esiintymistiheyttä suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Tutkimus osoittaa, että vore esiintyy suomenruotsalaisessa aineistoissa selvästi harvemmin kuin ruotsalaisissa aineistoissa. Sananmuodon esiintymistiheys on keskimääräistä suurempi vanhemmissa aineistoissa, mutta yllättäen myös joissakin internetin keskustelufoorumeilta kerätyissä aineistoissa. Sananmuodon vore keskimääräinen esiintymistiheys kaikissa Språkbankenin korpuksissa on 182,8 kertaa miljoonaa sanetta kohti, mutta suomenruotsalaisissa aineistoissa vain 97,3. Tutkielman tulosten perusteella skulle vara -rakenteen käyttö on suomenruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa yleisempää kuin ruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa. Havainto on linjassa sen muun muassa Svenska Akademiens Grammatikin (Teleman et al. 1999) esittämän näkemyksen kanssa, että tätä rakennetta käytetään suomenruotsissa laajemmin kuin muissa ruotsin alueellisissa kielimuodoissa.
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan, miten kaunokirjallisuuden vastaanotto nyky-Venäjällä eroaa tavallisten lukijoiden ja kaunokirjallisuuden kriitikkojen välillä. Tavoitteena on selvittää, miten näiden kahden ryhmän odotushorisontti eroaa kirjallisuudesta, joka saa kirjallisia palkintoja, ja kirjallisuudesta, joka myy eniten, ja miten kirjallisuuspalkinnon saaminen mahdollisesti vaikuttaa lukijoiden käyttäytymiseen eli kirjojen myyntiin. Tutkielmassa käytetään kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Aineistona on Knižnoe obožrenie -aikakausilehden kaunokirjallisuuden bestseller-listoja, kaunokirjallisuuspalkintoja saaneiden kirjailijoiden tilastoja, lukijuuden tilasta tehtyjä mielipidemittauksia, virallisia tilastoja eniten painetuista kirjailijoista, tilastoja teoksista kirjoitetuista arvosteluista sekä maininnoista kirjallisuusaikakauslehdissä. Työssä analysoidaan vuosia 2001—2014. Tutkielman toisessa luvussa käsitellään kirjallisuuspalkintojen instituuttia. NL:n hajoamisen jälkeen kirjallisuuspalkintojen määrä on kasvanut merkittävästi. Niiden merkitys on muuttunut teosten arvostelusta ja kirjailijoiden suorasta rahallisesta avustuksesta suosituslistojen laatimiseksi ja kirjailijoiden mainostamiseksi. Koko kirjallisuuskenttä on tullut riippuvaiseksi liiketoiminnasta. Nykypäivänä kirjallisuuspalkintojen maine ei ole kovin korkea lukijoiden keskuudessa. Kolmannessa luvussa huomion keskipisteenä on kaunokirjallisuuden lukemisen tila nyky-Venäjällä. Kirjallisuuden painosmäärät putosivat NL:n hajoamisen jälkeen jyrkästi, mutta sitten alkoivat nousta vuoden 1995 pohjalukemista. Vuoden 2008 jälkeen alkoi taas pudotus, ja vuonna 2015 painettiin jo vähemmän kuin vuonna 1995. Nimikkeiden määrässä mitattuna tilanne on paljon parempi. Nykyään painetaan yli kaksi kertaa enemmän nimikkeitä kuin NL:n huippuvuosina, mutta myös nimikkeiden määrä on laskenut vuodesta 2008 alkaen. Mielipidemittausten ja virallisten tilastojen mukaan lukijoiden suosikkilistoilla nykyään on enimmäkseen viihdekirjallisuutta – jännitystä, salapoliisikirjoja, tieteiskirjallisuutta, fantasiaa ja rakkausromaaneja. Neljännessä luvussa analysoidaan joka vuoden bestseller-taulukkoja ja tilastoja ja annetaan lyhyt kuvaus vuoden tilanteesta. Vuosia verrataan keskenään. Kirjailijoista annetaan lyhyt biograafinen kuvaus. Merkittävimpiä teoksia/kirjailijoita analysoidaan laajemmin. Kirjallisuuspalkintoja saaneisiin teoksiin liittyen annetaan tietoja ilmestymishistoriasta ja palkintoprosessihistoriasta. Tietoja verrataan myyntihistoriaan tarkoituksena selvittää palkintojen vaikutusta kirjojen myyntimenestykseen. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että lukijoiden ja kirjailijoiden odotushorisontti eroaa toisistaan hyvin paljon. Kirjat, joista kriitikot kirjoittavat eniten, melkein poikkeuksetta saavat palkintoja, mutta aika harvoin nousevat kärkisijoille bestseller-listoilla. Vastaavasti kirjoista, joita myydään eniten, kriitikot eivät kirjoita paljon. Tutkielman tuloksia tukevat mielipidemittauksia ja virallisia tilastoja lukijoiden suosikeista. Ne kirjat, jotka saavat palkintoja ja nousevat bestseller-listoille, useimmiten on kirjoitettu realistisessa muodossa ja helpolla kielellä. Tutkielman perusteella myös voidaan sanoa, että palkintoprosessi vaikuttaa myyntiin lisäämällä kirjojen näkyvyyttä. Eniten siitä hyötyvät vähemmän tunnetut kirjailijat. Venäläisen nykypäivän kaunokirjallisuuden kehityksen erikoispiirteistä voidaan mainita dystopiakirjallisuuden nousu vuodesta 2006, realismin uusi tuleminen, romaanit, jotka kertovat uusrikkaista sekä tieteis- ja fantasiakirjallisuuden nousu vuodesta 2004.
-
(2016)Työssä selvitetään tunguusilaiseen kantakieleen rekonstruoitavien pitkien vokaalien määrä ja laatu. Pitkien vokaalien olemassaolo kantatunguusissa on tunnettu V. I. Cinciuksen klassisesta rekonstruktiosta (1949) lähtien, mutta niiden yksityiskohtainen tutkimus ei ole ollut mahdollista ennen luotettavien lähteiden ilmestymistä. Tässä työssä tarkistetaan 98 Cinciuksen esittämää mahdollisesti pitkän vokaalin sisältävää sanaa ja affiksia tarkimpien käytettävissä olevien sanakirjalähteiden avulla. Lisäksi esitetään alustavia huomioita kantakielen pitkien vokaalien fonotaksista, synnystä ja kehityksestä eri tunguusikieliin. Jokainen Cinciuksen esittämä pitkä vokaali analysoidaan historiallis-vertailevaa metodia käyttäen seuraavissa vaiheissa: 1. Kunkin esimerkkisanan ja -affiksin etymologia hyväksytään tai hylätään uuden aineiston valossa. 2. Vokaalivastaavuudet kantatunguusiin hyväksytyissä etymologioissa kootaan kantakielen foneemeiksi. 3. Kullekin foneemille esitetään äännearvo (pitkä vokaali, diftongi, äännejono, lyhyt vokaali). Työssä käytetty aineisto vahvistaa kantatunguusiin 7 pitkää vokaalifoneemia, yhden vähemmän kuin perinteisessä rekonstruktiossa. Lisäksi aineistossa vaikuttaa esiintyvän 7 diftongia ja 1 triftongi, joista osa lienee analysoitavissa vokaalin ja sonorantin jonoiksi. Työn ansio on erityisesti kiistanalaisten pitkien monoftongien ja diftongien erottaminen uuden aineiston perusteella. Kiinassa ja Japanissa julkaistuja lähteitä ei ole aiemmin hyödynnetty kantatunguusin rekonstruoinnissa. Lisäksi työssä esitetään useita tarkennuksia varhaisimman tunguusilaisen kirjakielen, džurtšenin, kirjoituksen purkamiseen.
Now showing items 1-20 of 21