Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p20388"

Sort by: Order: Results:

  • Tarkela, Mia (2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoin Yhdysvaltain suosituimpien naisille ja tytöille suunnattujen lehtien verkkosivuilla esiintyviä naismetaforia. Näitä naismetaforia analysoimalla voidaan tarkastella sitä kuvaa naiseudesta, jota metaforilla aktiivisesti konstruoidaan. Vaikka naistenlehtien naismetaforien konstruoima naiseus kytkeytyy yhteiskunnan näkemyksiin naiseudesta, sillä on tulosteni mukaan myös omat erityispiirteensä. Kognitiivisen metaforateorian mukaan metaforat ovat keskeisiä ajattelun välineitä. Metaforia tarkastelemalla voidaan paljastaa niiden taustalla toimivia ideologioita, sillä kieli kantaa kulttuuriin kuuluvia arvoja ja asenteita. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että kieli vaikuttaa ajatteluumme silloinkin kun emme ole siitä tietoisia. Metaforien välittämät arvot ja asenteet ovat erityisen piileviä metaforien luonteen tähden ja siksi tutkimuksen kohteina antoisia ja tärkeitä. Aineistossani naisia ymmärretään elottomien objektien, kasvien, ruokien, eläimien, lapsien, äitien, kuninkaallisten ja yliluonnollisten olentojen kautta. Naismetaforien analysoiminen paljastaa, millaisia uskomuksia yhteiskunnallamme on naisista ja naiseudesta. Naismetaforia sekä naistenlehtiä on tutkittu paljon sekä kielentutkimuksen että feministisen tutkimuksen saralla. Niin naistenlehtien kuin naismetaforienkin on osoitettu vaikuttavan siihen, millaisena naiset ja naiseus koetaan ja nähdään. Aiemmassa naismetaforien tutkimuksessa näen ongelmallisena naiseuden universalisoimisen siten, ettei erilaisten naisten kokemusta naiseudesta ja siihen liittyvistä vaatimuksista oteta huomioon. Pyrin tässä pro gradu -tutkielmassa ottamaan naisten moninaisuuden huomioon intersektionaalisuuden teorian avulla. Koska naistenlehdet kertovat pääasiallisesti tietynlaisista naisista, kuvaavat myös tutkielman naismetaforat vain tietynlaisia naisia, pääosin valkoisia, cis-sukupuolisia, heteroita, nuoria, kyvykkäitä ja ylä- tai keskiluokkaisia. Analysoin 38 naismetaforaa Seventeen.com- ja Cosmopolitan.com -sivustoilta keräämistäni 420 artikkelista. Analyysissa vertailen keskenään sanakirjojen ja Metalude-metaforatietokannan määritelmiä käytetyistä sanoista, käytön kontekstia sekä aiempaa tutkimusta. Lisäksi pohdin metaforien kuvaamien naisten risteäviä identiteettejä intersektionaalisuuden käsitteen avulla ja vertaan analysoimiani naismetaforia yleisimpiin miesmetaforiin. Aineistossa käytetyt naismetaforat konstruoivat naiseutta, jolle keskeisiä ominaisuuksia ovat fyysinen viehättävyys, seksuaalinen haluttavuus, passiivisuus sekä tottelevaisuus. Miesmetaforat puolestaan korostavat aktiivisuutta, älykkyyttä ja seksuaalista halukkuutta. Naismetaforien korostamat ominaisuudet ovat ristiriidassa lehtien virallisesti edustaman naiskuvan sekä useiden omien artikkeleidensa sisällön kanssa. Naismetaforien ulkonäkökeskeisyyttä sekä edellä mainittua ristiriitaa saattavat selittää yhteiskunnallisten tekijöiden lisäksi lehtien mainostajien intressit, joista johtuen naistenlehdissä ulkonäkö ja menestys esitetään kuluttamisen kautta saavutettuina etuina. Naistenlehdet ja nuortenlehdet ovat keskeisiä kulttuurisia tuoteitta. Näin ollen lehdillä on valtaa vaikuttaa siihen, millaiseksi naiseus käsitetään. Jos lehtien tavoitteena tosiaan on naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen, olisi lehtien omankin edun mukaista, että niiden käyttämä kieli tukisi tätä päämäärää. Tutkimukseni osoittaa, ettei näin ole ainakaan naismetaforien osalta.
  • Frisk, Matleena (2008)
    Tutkimuksen kohteena ovat sukupuolidiskurssien muutokset 1960-luvulla kahdentyyppisissä nuoria käsittelevissä aineistoissa: Väestöliiton valistusoppaissa vuosilta 1959–1970, 1977 ja 1979 ja Suosikki-lehdessä 1961–1970. Näistä valistusoppaat edustavat institutionalisoitua sukupuolen tietoisen määrittelyn diskurssia ja Suosikki-lehti kaupallista populaarikulttuuria, jolla ei ainakaan 1960-luvun alussa ollut aktiivista päämäärää sukupuolen tuottamisessa. Tutkimus edustaa kvalitatiivista sisällönanalyysia, tutkimusote on diskurssianalyyttinen. Aineiston analysoimisessa on hyödynnetty Atlas.ti -ohjelmaa. Tärkeimpinä lähteinä tutkimuksessa on käytetty oppaiden ja Suosikki-lehden lisäksi Väestöliiton vuosikertomuksia ja toimintasuunnitelmia. Tutkimuksen teoreettinen asetelma nojautuu Michel Foucault'n näkemyksiin diskursseista, sukupuolesta ja seksuaalisuuden määrittelyihin liittyvästä vallasta. Tutkimuksessa rakentuvia käsityksiä sukupuolista verrataan myös Judith Butlerin ajatteluun. Tutkimuksessa oletetaan seksuaalisuuden olevan keskeinen sukupuolta koskevien "totuuksien" tuottamisen alue. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat molemmat sukupuolet, koska sukupuolten oletetaan muuttuvan suhteessa toisiinsa. Sukupuolta määrittävien ja tuottavien tahojen tarjoamien sisältöjen muuttuminen ja tahojen välisten valta-asemien uudelleenmäärittyminen muuttavat myös sukupuolia. Valistus ja kaupallinen populaarikulttuuri ovat esimerkkejä tällaisista tahoista. Syntyvät kuvat sukupuolista ovat erilaisia ja muuttuvat eriaikaisesti. Sukupuolidiskursseissa nähdään varsinkin valistuksen osalta muutoksen lisäksi myös pitkäikäistä jatkuvuutta. Suosikki-aineistossa näkyy, että populaarikulttuuriin liittyi sukupuolen rajojen asettamiseen liittyvää keskustelua, mutta myös kapinaa tai erottautumista sukupuolen "arveluttavina" pidetyillä puolilla. Kummassakin aineistotyypissä tulee esiin murrosvaihe suhteessa sukupuolten esittämiseen, Väestöliiton oppaissa vuosien 1965 ja 1967 välillä, Suosikissa vuonna 1968. Vuosikymmenen puolivälissä yliopistomaailmasta alkaneessa keskustelussa seksuaalisuudesta Väestöliiton valistus nähtiin riittämättömänä ja vanhanaikaisena. Liitto reagoi nopeasti tähän yhteiskunnalliseen keskusteluun ja muokkasi sanomaansa. Oppaissa esiaviollista seksuaalisuutta ei enää nähty luonnonvastaisena, vaan olikin luonnollista toteuttaa itseään ja omaa seksuaalisuuttaan. Suhteen oikeuttamista pelkällä rakkaudella ei enää vastustettu, vaan rakkaus kytkettiin vastuun kantamiseen kumppanista. Valistajien aiempaan tytön ihanteeseen kuului seksuaalinen koskemattomuus, tyttö torjui pojan sopimattomat lähestymisyritykset. Kun seksuaalisen koskemattomuuden merkitys tytön ihanteena väheni, poikaa kiellettiin yrittämästä murtaa tytön vastarintaa. Ihanteeksi tuli yhteinen päätöksenteko, luonnollinen seksuaalisuuden toteuttaminen. 1960-luvun loppuvuosina Suosikissa, jolla aiemmin ei ollut aktiivista agendaa seksuaalisuuden alueella, alettiin ottaa kysymyksiin avoimemmin kantaa ja haastaa vanhanaikaisiksi koettuja näkemyksiä. Tyttöjen ujous ja estoisuus muuttuivat ongelmallisiksi Suosikissa, ja tytön tuli olla vapautunut ja uudenaikainen seksuaalisuutensa suhteen. Kuitenkin Suosikissa tyttöjen seksuaalisuuden ilmaisuun liittyvä moraalinen arviointi jatkui. Toisaalta kahden aineistotyypin diskursiiviset asemat myös lähestyivät jonkin verran toisiaan. 1960-lukuun liitetty suuri seksuaalisuuden muutos paljastuu läheltä tarkasteltuna muotoutuvan pieninä katkeamina ja muutoksina sukupuolidiskursseissa.