Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p20774"
Now showing items 1-19 of 19
-
(2019)Tiedekunta - Fakultet - Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos - Institution - Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä - Författare - Author Emmi Tissari Työn nimi - Arbetets titel Aitouden alleviivattu esittäminen – Strateginen profiilityö ja aitouden rakennuskäytännöt Instagramissa Oppiaine - Läroämne - Subject Viestintä Työn laji - Arbetets art - Level Pro gradu -tutkielma Aika - Datum - Month and year Toukokuu 2019 Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 121 + 8 Tiivistelmä - Referat - Abstract Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, kuinka ammattibloggaajat rakentavat ja käyttävät aitoutta Instagram-minäesityksissään. Tutkielma käsittelee sitä, kuinka aitoutta tuotetaan kaupallistuneessa ja editoinnin käytännöille nojaavassa palvelussa. Eräs keskeisistä sosiaalisen median tutkimuksen kysymyksistä liittyy minäesityksen käytäntöjen ja aitouden ylläpitämisen haasteisiin. Tutkielma osallistuu ajankohtaiseen ja toistuvaan julkiseen keskusteluun sosiaalisen median aitoudesta. Tutkielman viitekehys on sosiologis-filosofinen, nojaten Zygmunt Baumanin, Anthony Giddensin, Lionel Trillingin ja Erving Goffmanin käsityksiin minuuden aitouden rakentumisesta. Hahmotan aitouden sosiaalisena konstruktiona, joka saa merkityksensä subjektiivisesti. Lähestyn sosiaalista mediaa ensinnäkin jaettuna sosiaalisena kulttuurina, toisekseen käytäntöinä. Menetelmällisesti yhdistelen kategoria-analyysiä sekä kriittistä lähilukua ja -katsomista. Tutkimusalustana toimii sosiaalisen median palvelu Instagram, jossa bloggaajat jäsentävät minuuttaan verbaalisin ja visuaalisin keinoin. Monimuotoisen ja editoitavan sisällön jakamiseen keskittynyt Instagram on tutkimusalustana metodologisesti haastava, mutta muodostuu merkittäväksi tutkimuskohteeksi, sillä palvelussa tapahtuu paljon jokapäiväistä sosiaalista toimintaa ja identiteetin rakentamista. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen (10) Instagram-profiilin päivityksistä, 12 kuukauden ajalta. Tutkimusjoukon valinta on käyttäjätileihin, eli ryhmään identifioitumiseen perustuva. Aitouden rakennuskäytäntöjä ja tietoisen profiilityön käytäntöihin liittyviä ristiriitaisuuksia paikantamalla analyysistä nousee neljä (4) aitouden tuottamisen kategoriaa, sekä kaksitoista (12) alakategoriaa. Analyysin perusteella Instagram-profiilit muodostuvat minuuden strategisen esittämisen areenoiksi, joilla aitous on omaksuttu tuotannon käytännöksi. Aineiston perusteella päädyn tulokseen, että aitoutta tuotetaan pääasiallisesti korostamalla sen olemassaoloa. Toisaalta analyysissä käy ilmi, että aitoutta halutaan myös itserefleksiivisesti suojella. Tutkielman toinen löydös onkin, että aitoutta tuotetaan kahdella vastakohtaisella tavalla: laskelmoidusti ja norminvastaisesti. Työn kolmas löydös on, että aitoutta korostetaan erityisesti mainossisältöjen yhteydessä. Tulos viittaa aitouden tietoiseen tuotteistamiseen ja asettuu ristiriitaan toiminnalle itsesääntelynomaisen aidon kaupallisuuden periaatteiden kanssa. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että aitoutta kaupallistetaan tavalla, joka sulauttaa yhteen autenttisuuden ja markkinalogiikan käytäntöjä. Johtopäätöksenä totean, että sisällöntuottajien ammatillisen uskottavuuden näkökulmasta on tarpeen tarkastella ja uudelleen määritellä aidon kaupallisuuden käytäntöjä. Aineistoni valossa avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen pyrkiviä yhtenäisiä toimintakäytäntöjä tarvitaan. Avainsanat – Nyckelord - Keywords Instagram, aitous, sosiaalinen media, kulutuskulttuuri, eksistentialismi, postmoderni minuus, kriittinen lähiluku, kategoria-analyysi Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
-
(2019)The theme of this Master´s Thesis is the campaign rhetoric of a nonprofit organization. #Don´t tell Martti was a fundraising and brand building campaign of peace broker organization Crisis Management Initiative (CMI) during the spring 2017. This study aims to produce knowledge of what kind of rhetoric organizations are using in social media and how we can understand it through the theory of dramatism. Organization´s use of social media has not attracted a lot of research attention. Nonprofit organization´s campaign communication and persuasion to donate is new study field and lately it has captured the interest of many different scientific fields. Despite this, studies where nonprofit organizations campaign rhetoric and social media would have been studied together are rare. At the same time nonprofit organizations aim to fundraise more from the private sector and social media as a fundraising tool is very important to them. This qualitative study falls under the tradition of social constructionism. The method for analysis is dramatism that falls under to the tradition of new rhetoric and has been created by a philosopher and literature critic Kenneth Burke in the mid of 20th century. In this way this study combines old analysis method to very new and modern environment, social media. The data for the study are the campaign publications in Facebook from 20th of April to 15th of June 2017.These 48 publications included text, photos, photo album and videos. #Don´t tell Martti campaign had many different motivations: to surprise President Martti Ahtisaari on his birthday, to fundraise money to peace building, to raise CMI´s brand recognition and to create an image of CMI as a trustworthy, but relaxed and humorous nonprofit organization. In the campaign communication the context of social media is strongly present: the language is relaxed, interpersonal, not factual and informative. Building the trust to this not so well-known organization was done by advocates in high positions from different companies. This campaign combined the current moment, friskiness, humour, reliability and it was surprising. Social media has become the place for the organizations to be humorous. Humour is more and more popular in the nonprofit organizations communication as well. This study shows that humour works in fundraising at least when it was also combined with the professional image. Campaign communication in social media is more and more interactive and it is aiming to create content that would get likes, comments and it would be shared forward to get more visibility.
-
(2023)Aim. Previous research shows that social media use has increased among young people. There are many benefits to social media but also serious risks such as cyberbullying, which can have crucial consequences. The benefits of social media include contacting friends and family, gaining information and entertainment. It is important that children create good relationships with their classmates and that the students have a great class spirit, as it increases well-being at school and prevents bullying. Research shows that around 40 percent of students have witnessed bullying online and ten percent have been exposed. The teacher has an important role in creating a good class spirit, which has been proven to reduce bullying and that the teacher can be a safe support for victims. It is also important that the teacher teaches the student net etiquette. Since social media has increased in use over the past ten years there is a need for new research. The aim of the master´s thesis is to analyse how students in year 6 communicate with each other on social media and how social media affects students’ friendships and class spirit. Methods. The data for this qualitative research was collected through interviews with 21 students. The students were in year six in a Swedish-language school in southern Finland. The interviews were semi-structured and were done on site in school. The audio from the interviews was taped and transcribed. The data was analyzed using thematic analysis and the Atlas.ti program was used in the coding stage. Results and conclusions. The results show that all the students use social media in some form, but not all have permission from their parents to use more than one platform. Although no student confirmed that they are being excluded, some expressed that they sometimes feel outside of the community. The students said that no bullying had occurred in the past year. My conclusion is that the school has succeeded in building a strong class spirit and strong friendships. Even though cyberbullying cannot be completely monitored, the school has succeeded in preventing it. Based on the results, the school’s preventive work against bullying and how they create a good classroom spirit could be modeled in other schools, as it seems to work.
-
(2023)Aim. Previous research shows that social media use has increased among young people. There are many benefits to social media but also serious risks such as cyberbullying, which can have crucial consequences. The benefits of social media include contacting friends and family, gaining information and entertainment. It is important that children create good relationships with their classmates and that the students have a great class spirit, as it increases well-being at school and prevents bullying. Research shows that around 40 percent of students have witnessed bullying online and ten percent have been exposed. The teacher has an important role in creating a good class spirit, which has been proven to reduce bullying and that the teacher can be a safe support for victims. It is also important that the teacher teaches the student net etiquette. Since social media has increased in use over the past ten years there is a need for new research. The aim of the master´s thesis is to analyse how students in year 6 communicate with each other on social media and how social media affects students’ friendships and class spirit. Methods. The data for this qualitative research was collected through interviews with 21 students. The students were in year six in a Swedish-language school in southern Finland. The interviews were semi-structured and were done on site in school. The audio from the interviews was taped and transcribed. The data was analyzed using thematic analysis and the Atlas.ti program was used in the coding stage. Results and conclusions. The results show that all the students use social media in some form, but not all have permission from their parents to use more than one platform. Although no student confirmed that they are being excluded, some expressed that they sometimes feel outside of the community. The students said that no bullying had occurred in the past year. My conclusion is that the school has succeeded in building a strong class spirit and strong friendships. Even though cyberbullying cannot be completely monitored, the school has succeeded in preventing it. Based on the results, the school’s preventive work against bullying and how they create a good classroom spirit could be modeled in other schools, as it seems to work.
-
(2020)Moral panics are instances of public anxiety in response to a problem regarded as threatening the moral standards of society. Extant literature on moral panics has then tended to focus on individual deviants. In contrast, this study focuses on a moral panic where the morally objectionable actor is an entire industry which is portrayed as having intentionally manufactured the societal problem for their own personal gain. Thus, this study investigates how does the media create a moral panic around an industry? The context of this study is social media addiction. In order to answer this research question, a longitudinal, mixed methods media analysis of British newspapers in 2015–2019 is conducted. The constructivist media frame analysis then shows that while previously social media addiction was seen as an individual disorder, media then framed social media addiction as a manufactured epidemic. Thus, the study shows that a moral panic around social media addiction was created and that there were increased calls for regulation of the industry. However, it also that as these calls were seen as being responded to by the government, the moral panic dissipated. In addition, an automated text mining analysis also shows that, contrary to extant literature, the media framing does not rely on increasingly emotional rhetoric. The study then firstly contributes to extant literature on moral panics by showing how an industry, instead of groups of individuals, can become seen as the “folk devil”. This happens through powerful metaphors which are formed around social media companies. This can have considerable implications for the industry as even if this particular moral panic around social media addiction may remain short-lived, it may prove to be only one wave in the so-called spiral of signification, in other words, the increasing anxiety towards the social media industry. Secondly, the study also contributes to the understanding of emotions in a moral panic by showing that moral panics do not necessitate increased emotional rhetoric in the media framing. The study concludes with a discussion of the implications of the recent public policy measures in the UK.
-
(2020)Tämän tutkimuksen tarkoitus on kartoittaa asiantuntijoiden suhtautumista sosiaalista mediaa ja niiden algoritmeja sekä personointia kohtaan. Tutkimuksen lähtökohtana on sosiaalisen median muuttama tapamme vastaanottaa tietoa maailmasta ja ajankohtaisista aiheista. Sosiaalisen median vaikutus esimerkiksi sosiaalisten kuplien muodostumiseen on puhuttanut julkisuudessa paljon, mutta aihe jakaa tutkijoiden mielipiteitä vahvasti. Vaikka monet tutkijat ovat kyseenalaistaneet kuplien muodostumisen, niistä puhutaan edelleen paljon. Ja vaikka julkisessa keskustelussa on lisääntynyt puhe sosiaalisen median mahdollisista haittapuolista ja sen seurauksena luottamus palveluita kohtaan on käyttäjien keskuudessa horjunut, palveluiden käyttö ei ole suinkaan vähentynyt. Tässä tutkimuksessa pyrin selvittämään asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, kuinka sosiaalinen media vaikuttaa tapaamme saada tietoa ja mikä rooli käyttäjän omalla toiminnalla on tiedon kulussa. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla neljää sosiaalisen median ja algoritmien parissa työskentelevää asiantuntijaa. Kaksi haastateltavaa työskentelee tutkijana ja kaksi sosiaalisen median algoritmien parissa konsultteina. Haastattelut analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Haastateltujen asiantuntijoiden näkemykset sosiaalisesta mediasta ja algoritmeista sekä suhtautuminen niitä kohtaan mukailivat vahvasti yleistä asiantuntijoiden suhtautumista: he näkivät palveluissa paljon hyvää, mutta suhtautuivat kriittisesti moniin vallitseviin suuntauksiin ja kehityskulkuihin. Haastateltavien näkemyksen mukaan palveluiden käyttäjillä on merkittävä vaikutus siihen, millaista sisältöä algoritmit näille personoivat. Käyttäjät eivät kuitenkaan ole tietoisia omasta vaikutuksestaan tai mahdollisuuksistaan vaikuttaa sisältöjen personointiin. Kaikissa haastatteluissa korostui sosiaalisen median kasvanut merkitys ihmisten arjessa. Sosiaalisen median hyödyt yksittäisille käyttäjille ovatkin niin suuret, että mahdollisia haittoja on helppo ylenkatsoa. Sen sijaan, että käyttäjien tietoisuutta potentiaalisista ongelmista pyrittäisiin lisäämään, ehkä tärkeämpää olisikin saada käyttäjät välittämään. Vaikka sosiaalisen median vaikutusta sosiaalisten kuplien muodostumiselle on monissa tutkimuksissa kyseenalaistettu, ei ajatusta niistä kannata kuitenkaan haudata ja hylätä. Erityisesti, koska sosiaalisen median palvelut ja niihin liittyvä teknologia kehittyvät huomattavasti nopeammin kuin kattava tutkimustieto aiheesta, on sosiaaliseen mediaan liittyvä keskustelu ajankohtaista ja tärkeää.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan, miten muunsukupuoliset aktivistit hyödyntävät sosiaalisen median omakuvaa, selfietä, yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä. Muunsukupuolisten ja muiden transihmisten representaatiot ovat historiallisesti olleet paitsi vähäisiä myös lähes poikkeuksetta muiden ehdoilla tuotettuja. Ne ovat keskittyneet kuvaamaan häpeää, vaikeuksia ja huono-osaisuutta ja tuottavat siten yksipuolista ja vahingollista kuvaa transihmisten todellisuudesta. Selfiet visuaalisina itserepresentaatioina horjuttavat representaatioiden tuottamisen ja sitä kautta näkyvyyden sekä nähdyksi tulemisen hierarkiaa. Ne ovat keskeinen aktivismin työkalu erityisesti vähemmistöille, joiden representaatiot ovat muuten olemattomia tai olemassa hyvin tarkkarajaisissa konteksteissa. Tutkielmassa tarkastellaan muunsukupuolisten aktivistien selfie-kuvia visuaalisina vaikuttamisen keinoina ja havainnoidaan moninaisempien representaatioiden merkitystä. Sen käsitteellinen näkökulma rakentuu yhtäältä Stuart Hallin representaatioiden teoriasta juontuvan itserepresentaation käsitteen ja toisaalta Judith Butlerin sekä Erving Goffmanin esittämisen teorioiden viitepisteessä. Tutkielman aineisto koostuu viidestä muunsukupuolisen sosiaalisen median aktivistin haastattelusta. Haastatteluaineisto on kerätty soveltamalla kahta laadullista haastattelumenetelmää: teemahaastattelua ja valokuvilla haastattelutilannetta virittävää photo elicitation -menetelmää. Haastattelun virikkeinä on käytetty haastateltavien selfie-kuvia. Aineiston analyysi on tehty hyödyntäen temaattista analyysimenetelmää, jonka avulla tutkimusaineistosta on paikannettu keskeisiä teemoja suhteessa tutkimuskysymykseen. Aineiston analyysi on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä tarkastellaan, miten muunsukupuoliset sosiaalisen median aktivistit jäsentävät aktivismia käsitteenä ja toimintana. Haastateltavien kuvailemaa aktivismia on käsitteellistetty luonteeltaan intersektionaaliseksi. Sen yksi keskeisimmistä tavoitteista on tuottaa moninaisempia muunsukupuolisten ja muilla tavoin marginalisoitujen ihmisten representaatioita. Toisessa analyysiluvussa kuvataan, minkälaisia visuaalisia vaikuttamisen keinoja muunsukupuoliset aktivistit hyödyntävät selfie-kuvissaan. Vaikuttamisen keinot on jaettu kolmeen teemaan: ilon, aitouden ja rajattoman itseilmaisun representaatioihin. Ne kuvaavat aktivismin välineiksi tuotettuja itserepresentaatioita, jotka sekä haastavat olemassa olevaa muunsukupuolisuuden kuvastoa että luovat uutta. Lopuksi tarkastellaan aktivistien näkemyksiä representaatioiden merkityksestä niin yhteiskunnan kuin yksilön tasolla. Moninaisempien visuaalisten representaatioiden tuottamisen nähtiin muun muassa edistävän ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta ja identiteetin muodostumisen mahdollisuuksista sekä yksilön tasolla lisäävän hallinnan tunnetta ja toimijuuden kokemuksia. Tutkimus osoittaa, että selfie-kuvilla on merkittävä rooli yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä erityisesti marginalisoiduille toimijoille. Muunsukupuolisten aktivistien selfie-kuvat ruumiillistavat moninaisia, muuttuvia ja intersektionaalisia identiteettejä. Ne paitsi haastavat aiempaa, yksipuolista muunsukupuolisuuden kuvastoa myös luovat uusia, moninaisempia representaatioita marginalisoiduista ihmisistä ja kehoista. Vaikka moninaisemmat representaatiot eivät yksin aikaansaa sosiaalista tai yhteiskunnallista muutosta, voivat selfie-kuvat kuitenkin olla voimakas todistus oman identiteetin olemassaolosta kulttuurissa ja yhteiskunnassa, jossa muuten jää näkymättömäksi.
-
(2021)Tämä tutkielma käsittelee informaatiosodan pyrkimyksiä sekä näiden pyrkimysten edistämiseen käytettäviä keinoja. Teknologian kehitys ja digitalisaatio ovat mahdollistaneet informaatiosodankäynnille lukuisia uusia muotoja alati kasvavassa sosiaalisen median ympäristössä. Yksi keskeinen sosiaalisessa mediassa käytettävä informaatiosodan väline ovat tietynlaiset ohjelmistokoodit eli ihmisen virtuaalista toimintaa jäljittelevät botit, joiden avulla informaatiosodan pyrkimyksiä voidaan edistää erityisen tehokkaasti. Viestien levitys ja informaatioympäristön manipulaatio onnistuu bottien avulla ennennäkemättömän tehokkaasti, sillä ihmisinä esiintyvät botit voivat harhauttaa kokenuttakin sosiaalisen median käyttäjää. Tutkielman taustoituksessa esitellään bottien avulla tehtäviä vaikutusyrityksiä demokraattisiin prosesseihin, kuten vaaleihin, sosiaalisen median ympäristössä. Tutkielman teoriaviitekehys pohjautuu politiikan psykologiaan, sillä tutkielmassa tarkastellaan informaatiosotaa ontologisen turvallisuuden teorian avulla. Ontologisen turvallisuuden teoria perustuu käsitykseen siitä, että ihmisten turvallisuuden tunne pohjautuu sekä yhteiskunnassa jaettuihin narratiiveihin, että luottamukseen niiden jatkuvuudesta. Mitä tapahtuu, jos tämä luottamus onnistutaan murtamaan? Tutkimusaineisto koostuu kirjallisuudesta, taustahaastatteluista sekä Twitteristä kerätyistä bottitilien tuottamista viesteistä, joiden avulla informaatiosotaa lähestytään laadullisella sisällönluokittelulla. Tulokset tukevat aikaisempaa tutkimusta siitä, että informaatiosodassa pyritään ensisijaisesti vaikuttamaan ihmisen mieleen monipuolisen keinovalikoiman avulla. Bottien tuottamien viestit koostuivat propagandasta, jonka avulla pyrittiin vaikuttamaan ihmisten poliittiseen ajatteluun pyrkimällä manipuloimaan ajatuksia ja tunteita sekä heikentämään ihmisten luottamusta poliittisiin toimijoihin. Tutkimustulokset kannustavat näkemään informaatiosodan laajat psykologiset tavoitteet sekä tunnistamaan niiden edistämiseksi käytetyt viestinnälliset keinot.
-
(2020)Sosiaalista mediaa hyödyntävistä naisten uraverkostoista on tullut suosittuja Suomessa, mutta niitä on ehditty tutkia vasta vähän. Tutkielma kysyykin, millaisesta ilmiöstä näissä ryhmissä on kyse. Kysymystä lähestytään käyttäen esimerkkinä lähes 34 000 jäsenen Facebook-ryhmää Ompeluseuraa, jossa naiset ja sukupuolivähemmistöt keskustelevat työelämään liittyvistä kysymyksistä. Ompeluseura on myös esimerkki siitä, miten vapaaehtoisilla ylläpitäjillä on keskeinen rooli verkkoyhteisöjen rakentajina. Viime vuosina ylläpitämisen tutkimus on keskittynyt sosiaalisen median alustojen vastuuseen sekä kaupalliseen moderointiin. Tutkielma paikkaa tätä aukkoa kysyessään, miten naisten uraryhmiä ylläpidetään sosiaalisessa mediassa ihmisen ja teknologian yhteistyössä. Tutkielman keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimi Jenny Preecen määritelmä verkkoyhteisöjen luonteesta. Tätä määritelmää täydennetään muun muassa Barry Wellmanin verkostotutkimukseen perustuvalla lähestymistavalla. Ompeluseuraa tarkastellaan osana sosiaalista mediaa hyödyntävää feminististä aktivismia käyttäen erityisesti Katie Blevinsin määritelmää sosiaalisen median feminististä tietoisuutta levittävistä yhteisöistä. Vapaaehtoista ylläpitämistä tarkastellaan hoivan logiikan käsitteen kautta. Käsite perustuu Annemarie Molin työhön, jota Minna Ruckenstein ja Linda Lisa Maria Turunen ovat kehittäneet tutkiessaan kaupallista moderointia. Hoivan logiikkaa noudattavassa ylläpitämisessä päätöksiä pohditaan vuorovaikutuksessa ajatellen yhteisön kulttuuria. Tutkielman aineistona toimivat Ompeluseuran perustajien, ylläpitäjien ja jäsenten teemahaastattelut. Analyysimenetelmänä toimi teemoittelu, jonka avulla pyrittiin tarkastelemaan erityisesti Ompeluseuran luonnetta, tavoitteita, ryhmän merkitystä haastateltaville, osallistumisen motiiveja sekä ylläpidon logiikkaa. Myös sukupuolen ja alustan merkitystä analysoitiin omina teemoinaan. Ompeluseuraa voi pitää luonteeltaan verkkoyhteisönä, joka on muovautunut yhteisen kiinnostuksen kohteen ympärille. Ryhmän jäsenet hakivat Ompeluseurasta vertaistukea ja tietoa. Vuorovaikutusta ohjasi vahvasti Nancy Baymin kuvaama ystävällisyyden etiikka, jossa jäsenet pyrkivät välttämään konflikteja. Ompeluseuraa voi pitää myös sosiaalista mediaa hyödyntävänä feminististä tietoisuutta levittävänä yhteisönä. Ryhmän selvä yhteinen tarkoitus oli tasa-arvon edistäminen työelämässä. Tähän pyrittiin erityisesti tukemalla yksilöitä, vaikka toiminnan toivottiin edesauttavan myös laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Vaikka voimaannuttamisen kohteena olivat yksilöt, ylläpitämisen kohteena oli yhteisö. Ylläpitämisen keskeiseksi tavoitteeksi oli muodostunut Ompeluseuran hyvähenkiseksi kuvaillun kulttuurin vaaliminen hoivan logiikan keinoja noudattaen. Myös jäsenet osallistuivat tähän hoivaamiseen aktiivisesti. Tutkielma laajentaa kuvaa erityisesti tavoista, joilla vapaaehtoiset ylläpitäjät hoivaavat yhteiskunnallista yhteisöä, joka ei ole järjestäytynyt. Feministisyys oli keskeinen osa ryhmän luonnetta, mutta liian poliittisuuden pelättiin myös vaarantavan hoivan kohteen eli Ompeluseuran hengen. Hoiva oli tässä suhteessa monimutkaista tasapainoilua. Tutkielma täydentää myös kuvaa verkkoyhteisöjen ylläpitäjien, jäsenten ja alustan välisestä vuorovaikutuksesta. Facebook nähtiin Ompeluseuran synnyn ja kasvun mahdollistaja, mutta se loi myös haasteita hoivalle. Haastateltavat halusivat suojella ryhmää Facebookin kehnona pitämältään keskustelukulttuurilta. Alustan algoritmit taas näyttäytyivät arvaamattomana toimijana hoivan prosesseissa.
-
(2019)Sosiaalinen media on juurtunut tiiviiksi osaksi useimpien arkea ja mahdollistaa uudenlaiset vuorovaikutuksen ja sitä myötä kansalaisvaikuttamisen tavat. Kaupunkien hallinnoissa on herätty sosiaalisen median kasvavaan rooliin, sekä odotuksiin entistä avoimemmasta ja vuorovaikutteisemmasta hallinnoinnista ja yhä useampi kaupunkiorganisaatio on ottanut sosiaalisen median käyttöön. Sosiaalisessa mediassa tapahtuu myös kaupunkilaisten omaehtoista vaikuttamista ja kaupunkiaktivismia, josta hyvä esimerkki on Ravintolapäivä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mistä sosiaalisessa mediassa tapahtuvassa kansalaisvaikuttamisessa kaupunkien kontekstissa on kyse: millainen vaikuttamisen kanava sosiaalinen media on, miten se kytkeytyy laajempiin muutoksiin kansalaisyhteiskunnassa ja kaupunkilaisten roolissa päätöksenteossa sekä, millä tavalla kaupunkilaisten ja kaupungin hallinnon odotukset ja motiivit osallistua ja vuorovaikuttaa sosiaalisessa mediassa kohtaavat tai risteävät. Etsin vastauksia näihin kysymyksiin kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin pohjautuen neljään ryhmähaastatteluun. Niissä haastattelen espoolaisia ja helsinkiläisiä kaupungin virkamiehiä tai työntekijöitä, joilla on kokemusta sosiaalisesta mediasta osana työtä kaupungin hallinnossa sekä sellaisia espoolaisia ja helsinkiläisiä kaupunkilaisia, jotka osallistuvat sosiaalisessa mediassa kaupungin asioista keskustelemiseen ja niihin vaikuttamiseen. Analyysimenetelmänä käytän informoitua grounded theorya, jossa perinteisestä grounded theorysta poiketen perehdytään aihetta koskevaan kirjallisuuteen jo tutkimuksen alusta lähtien, tulkiten aineistoa erilaisia, myös kirjallisuudesta nousevia näkökulmia vasten. Analyysin perusteella kaupungin organisaatioon kohdistuu paljon odotuksia, mitä tulee avoimuuteen ja kaupunkilaisten suurempaan rooliin päätöksenteossa. Kaupunkilaiset ja kaupungin sosiaalisessa mediassa aktiiviset edelläkävijät ovat omaksuneet nämä odotukset, ja kaupungeissa ollaan innokkaita kokeilemaan erilaisia sosiaalisen median käyttömahdollisuuksia ja lisäämään sen avulla avoimuutta. Nämä asenteet eivät ole kuitenkaan läpäisseet koko organisaatiota, mikä aiheuttaa hankausta. Kaupunkilaisille tämä voi näyttäytyä turhautumista aiheuttavana ristiriitana: avoimuudesta on paljon puhetta, mutta käytännössä kohtaaminen jää vähäiseksi ja kaupunkien rooli sosiaalisessa mediassa etäiseksi. Kaupunkilaisten itseohjautuvissa sosiaalisen median kanavissa tapahtuu kuitenkin rikasta ja moninaisia muotoja saavaa vuorovaikutusta, joka muovaa kaupunkiympäristöä ja avaa myös uusia näköaloja kaupunkien hallinnolle.
-
(2020)Pop-artistin työ 2020-luvulla on muutakin kuin musiikin julkaisemista ja esiintymistä. Nykyään siihen kuuluu olennaisena osana myös markkinointi sosiaalisessa mediassa. Artistit kamppailevat verkossa kuluttajien rajallisesta huomiosta siinä missä muutkin markkinoijat, kun mediasisältöjä julkaistaan enemmän kuin koskaan aiemmin. On siis heidän etunsa mukaista pyrkiä aktiiviseen sisältöjen julkaisemiseen verkossa kuluttajien mielessä pysymiseksi. Yksi suosituimmista sosiaalisen median kanavista on kuvapalvelu Instagram, joka on erityisesti nuorille artisteille ja heidän faneilleen tärkeä kohtaamispaikka. Palvelua käyttää maailmanlaajuisesti yli miljardi käyttäjää, joista selvä enemmistö on alle 34-vuotiaita. Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee pop-artistien markkinointia Instagramissa. Tutkielman tutkimuskysymykset syntyivät teoriasidonnaisesti tutkimuskirjallisuuden pohjalta, ja ne ovat: 1. Millaisia tehtäviä Instagram-julkaisuilla on artistin markkinoinnissa? 2. Millaiset Instagram-julkaisut lisäävät aktiivisuutta ja sitoutuneisuutta artistien ja seuraajien välille? Markkinoinnin ja sosiaalisen median tutkimuksesta ilmeni, että markkinoijien yleisimmät tavoitteet sosiaalisessa mediassa ovat brändin rakentaminen, myynnin lisääminen ja yhteisöllisyyden luominen. Nämä kolme tavoitetta muodostavat tutkielman teoreettisen viitekehyksen, jonka läpi artistien Instagram-julkaisuja tarkasteltiin. Esiin nousi myös käytännön markkinointikeinoja, jotka edistävät näiden tavoitteiden saavuttamista. Tutkielman aineistoksi kerättiin yhteensä 75 Instagram-julkaisua kolmelta suomalaiselta, alle 30-vuotiaalta pop-artistilta. Instagram-aineistolle tyypillisesti julkaisut kerättiin kokonaisuudessaan, eli ne sisälsivät kuvia, kuvatekstejä, aihetunnisteita, emoji-kuvakkeita sekä kaikki julkaisujen yhteyteen kirjoitetut kommentit seuraajilta ja artisteilta itseltään. Aineisto kategorisoitiin sisällönanalyysin keinoin kolmeen kategoriaan edellä mainitun viitekehyksen mukaan: brändiä rakentaviin, myyntiä lisääviin ja yhteisöllisyyttä luoviin julkaisuihin. Julkaisujen tehon seuraamiseksi laskettiin samalla niiden sitoutuneisuusasteet, eli kuinka suuri osuus artistien seuraajista reagoi mihinkin julkaisuun joko kommentoimalla tai painamalla tykkäyspainiketta. Tutkimusaineiston pop-artistit julkaisivat Instagramissa päivityksiä kaikista kolmesta kategoriasta. Eniten artistit julkaisivat brändiä rakentavia sekä myyntiä lisääviä julkaisuja, joista ensimmäisiä hieman useammin. Selvästi vähiten julkaistiin yhteisöllisyyttä luovia julkaisuja. Aineiston perusteella eri markkinointitavoitteisiin liittyviä keinoja hyödynnettiin usein myös muiden kategorioiden julkaisuissa – erityisesti artistin brändiä rakennettiin lähes jokaisessa julkaisussa. Julkaisujen sitouttavuutta tarkastellessa kävi ilmi, että yhteisöllisyyttä luovat sekä brändiä rakentavat julkaisut keräsivät keskiarvoa enemmän reaktioita ja kasvattivat siten julkaisujen keskiarvoista sitoutuneisuusastetta. Vastaavasti myynnin lisäämiseen tähtäävät julkaisut laskivat sitä. Aineiston perusteella artistien oli kuitenkin mahdollista parantaa sitoutuneisuusastetta minkä tahansa kategorian julkaisuissa hyödyntämällä niissä yhteisöllisyyttä lisääviä ja brändiä rakentavia markkinointikeinoja, kuten seuraajien suoraa puhuttelua, kiitollisuuden osoittamista seuraajille, henkilökohtaisten asioiden paljastamista sekä lähikuvia. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että pop-artistien olisi kannattavaa julkaista Instagramissa nykyistä enemmän yhteisöä luovia sekä brändiä rakentavia päivityksiä, tai ainakin hyödyntää näihin kategorioihin liittyviä markkinointikeinoja, jos sosiaalisen median markkinoinnin tavoitteena on seuraajien sitouttaminen ja vuorovaikutuksen lisääminen. Vastaavasti heidän kannattaisi julkaista vähemmän päivityksiä, joiden ensisijainen tavoite on myynnin lisääminen, tarkoitti se sitten konserttilippujen myyntiä tai musiikin kuluttamista.
-
(2019)Instagramin käyttö on yleistynyt nopeasti 2010-luvulla, ja kansanedustajista 61,5 prosenttia käyttää tätä sosiaalisen median alustaa. Poliitikkojen Instagramin käyttöä on kuitenkin tutkittu hyvin vähän. Samaan aikaan viestintävälineiden kehitys on yhdistetty muihin poliittisen viestinnän ja politiikan julkisuuden muutoksiin. Tutkijoita ovat kiinnostaneet muun muassa politiikan medioituminen, henkilöityminen ja intimisoituminen, joilla tarkoitetaan politiikan toimijoiden mukautumista medialogiikkaan, julkisuuden keskittymistä yksittäisiin poliitikkoihin ja poliitikkojen yksityiselämän paljastamista. Ilmiöiden syiksi on esitetty muun muassa puolueiden suosion laskua ja median kaupallistumista. Osa tutkijoista on nähnyt muutokset mahdollisuutena politiikan legitimiteetin säilymiselle, toiset uhkana demokratialle. Tutkielmassa selvitetään, voidaanko kansanedustajien Instagram-julkaisuista tunnistaa piirteitä henkilöitymisestä, intimisoitumisesta ja medioitumisesta. Lisäksi työssä tutkitaan, eroavatko eri sukupolviin kuuluvien kansanedustajien julkaisut toisistaan suhteessa poliittisen viestinnän muutoksiin. Instagram-kuvia ja -kuvatekstejä tarkastellaan sisällönanalyysin keinoin, ja tuloksia havainnollistetaan kvantifioinnin avulla. Analyysissä hyödynnetään Hermansin ja Vergeerin luokittelua henkilöitymisen eri ulottuvuuksista, joihin kuuluvat työ, koti ja perhe sekä henkilökohtaiset mieltymykset, kuten vapaa-ajan harrastukset. Tutkielmassa havaitaan, että 82,5 prosenttia aineiston 359 Instagram-julkaisusta on henkilöityneitä, eli sellaisia, joissa kansanedustaja itse esiintyy. Suurin osa julkaisuista liittyy työhön, ja vain viidessä prosentissa julkaisuista aiheena ovat koti ja perhe sekä henkilökohtaiset mieltymykset. Toisaalta aineistosta havaitaan, että kansanedustajien tunteita ja yksityiselämään liittyviä asioita esitetään myös työhön liittyvissä julkaisuissa. Selkeää medioitumista ei aineistosta tunnisteta henkilöitymisestä huolimatta. Lisäksi tutkielmassa selviää, että vaikka nuoremmat kansanedustajat ovat ottaneet Instagramin käyttöön useammin, julkaisuiden aiheet eivät eroa merkittävästi ikäluokittain. Jürgen Habermas on sanonut henkilöitymiskehityksen heikentävän ihmisten kykyä julkisen vallan arvosteluun. Henkilöitymisestä huolimatta aineistosta voidaan havaita, että kansanedustajat ovat siirtäneet perinteisiä viestinnän tapoja Instagramiin. Vain pieni osa kansanedustajista kertoo aineiston julkaisuissa yksityiselämästään. Vaikka henkilöityneiden julkaisuiden osuus on huomattava, politiikan henkilöityminen ei ole uusi ilmiö ja liittyy Suomessa myös vaalitapaan. Poliitikkojen sosiaalisen median käyttöä ja viestintää onkin edelleen tutkittava, jotta tunnistetaan, millaisia vaikutuksia muutoksilla on politiikalle ja yhteiskunnan kehitykselle.
-
(2020)Sosiaalisen median informaatiovaikuttamiskampanjat ja niissä hyödynnetty laskennallinen propaganda nousivat pinnalle Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaalien myötä. Yhdysvaltojen viranomaiset syyttivät venäläisiä toimijoita pahantahtoisesta sekaantumisesta Yhdysvaltojen vaaleihin ja poliittisen järjestelmän toimintaan. Viranomaisten mukaan tahot pyrkivät ennen kaikkea lisäämään amerikkalaisen yhteiskunnan jakautumista. Tämä tutkimus tarkastelee niin sanotun Venäjän trollitehtaan, eli Internet Research Agencyn Yhdysvaltoihin kohdistunutta sosiaalisen median vaikuttamisoperaatiota. Tutkimus selvittää mitkä aihealueet, näkökulmat ja arvoasetelmat korostuvat Internet Research Agencyn Facebookissa julkaisemassa sisällössä vuosien 2015-2017 aikana ja mitä propagandalajeja hyödynnetään julkaisujen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Laskennallinen propaganda on nouseva ilmiö, mikä korostaa sitä koskevan tutkimuksen tarvetta. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 391 Internet Research Agencyn julkaisemasta Facebook-mainoksesta. Mainokset ovat verrattavissa tavallisiin Facebook-julkaisuihin ja ne voivat sisältää sekä tekstiä että kuvia. Internet Research Agencyn sosiaalisen median toimintaa kuvaavat Facebook-julkaisut on ladattu Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiedustelukomitean verkkosivuilta. Tutkimusaineistoa analysoidaan propagandatutkimuksen näkökulmasta. Keskeisessä roolissa ovat Jowettin ja O'Donnellin (2006) propagandan määritelmä ja Jacques Ellulin (1969) muodostamat propagandalajien luokat. Tutkimusaineistoa on analysoitu määrällisen sisällönanalyysin ja kehysanalyysin avulla. Sisällönanalyysin kautta on muodostettu kattava yleiskuva aineistosta ja selvitetty julkaisujen sisältämät yleisimmät aihealueet. Sisällönanalyysin yhteydessä on myös luokiteltu julkaisut viiteen luokkaan niissä hyödynnettyjen propagandalajien perusteella. Luokkiin lukeutuvat syyttävä propaganda, integroiva propaganda, analyyttinen propaganda ja emotionaalinen propaganda. Viidenteen luokkaan kuuluu sisältö, joka ei sovi yhteenkään varsinaiseen luokkaan. Sisällönanalyysin perusteella julkaisujen kolme yleisintä aihealuetta ovat afroamerikkalainen kulttuuri ja historia, afroamerikkalaisiin kohdistuva poliisiväkivalta ja meksikolainen kulttuuri ja historia. Yleisimmin käytetyt propagandalajit ovat integroiva propaganda, joka pyrkii luomaan yhteisöllisyyttä tietyn väestöryhmän sisällä ja emotionaalinen propaganda, joka hyödyntää viestinnässään tunteisiin vetoavaa sisältöä. Ensisijaisesti integroivaa propagandaa hyödyntää noin 33 % julkaisuista ja emotionaalista propagandaa noin 20 % julkaisuista. Kehysanalyysin kautta muodostuu viisi kehystä: etninen ylpeys ja yhteisöllisyys, yhteiskunnallinen rasismi ja syrjintä, kansallismielinen kamppailu, seksuaalinen identiteetti ja poliittinen kampanjointi. Hallitsevin näistä on etnisen ylpeyden ja yhteisöllisyyden kehys, joka sisältää noin 59 % kaikista julkaisuista. Kehyksen sisältämien julkaisujen viestintä on usein korostetun positiivista. Julkaisut painottavat etnisen identiteetin merkitystä ja korostavat samaan etniseen ryhmään tai muuhun vähemmistöryhmään kuuluvien ihmisten välistä yhteisöllisyyttä. Ympäröivää maailmaa tarkastellaan vahvan henkilökohtaisen identiteetin pohjalta ja julkaisut on kirjoitettu etenkin afroamerikkalaisen ja meksikolaisen väestönosan näkökulmasta. Valtaosa kehyksen julkaisuista käsittelee eri väestöryhmien kulttuuria, historiaa, yhteiskunnallista asemaa ja etnistä ulkonäköä. Yhteiskunnallisen rasismin kehys sisälsi noin 26 % julkaisuista, kansallismielisen kamppailun kehys noin 11 %, seksuaalisen identiteetin kehys noin neljä prosenttia ja poliittisen kampanjoinnin kehys prosentin kaikista julkaisuista.
-
(2024)Sosiaalisen median palveluita hyödynnetään muun viestinnän ohella poliittiseen keskusteluun, mutta tutkimuksessa palveluiden on myös todettu edistävän vihapuheen, valheellisen tiedon leviämisen sekä polarisaation kaltaisia ongelmia. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan käyttäjien näkemyksiä siitä, millaisia mahdollisuuksia sosiaalisen median palvelut tarjoavat poliittiseen keskusteluun ja millä tavalla palveluita tulisi kehittää keskustelun kannalta. Teoreettisenä viitekehyksenä tutkielmassa toimii affordanssi, jolla viitataan siihen, millaista toimintaa palvelut mahdollistavat niiden käyttäjille, ja millaista taas rajoittavat. Affordanssit syntyvät vuorovaikutuksessa teknisten ominaisuuksien, kontekstin sekä käyttäjän välillä. Käytössä oli neljän ylätason affordanssin jaottelu, jossa sosiaalisen median keskeisiksi affordansseiksi on nostettu näkyvyys, pysyvyys, muokattavuus ja yhteenliittyminen. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin seitsemän yhteiskuntatieteiden ja informaatiotieteiden opiskelijan virikehaastatteluilla sekä niiden temaattisella analyysilla. Haastattelujen virikeosuudessa ammennettiin myös muotoilun tutkimuksesta, ja tutkittavia pyydettiin tekemään kehitysehdotuksia kolmea eri sosiaalisen median palvelua esittäviin tulosteisiin. Haastatteluaineiston analyysin perusteella politiikasta kiinnostuneet ja sosiaalista mediaa aktiivisesti käyttävät opiskelijat suhtautuivat kriittisesti palveluissa käytyyn poliittiseen keskusteluun. Esille nousi esimerkiksi epäilyksiä siitä, suodattaako palvelu sisältöä parhaalla mahdollisella tavalla ja palveleeko se yksilöä riittävästi. Sosiaalisen median keskusteluiden nähtiin olevan kärkkäitä ja tunteiden ohjaamia, mihin vaikuttivat haastateltavien mukaan sekä käyttäjät että palveluiden tekninen toiminta. Palveluita parantaakseen haastateltavat ehdottivat palveluihin esimerkiksi lisää moderointia, läpinäkyvämpää sisällön suodattamista, uusia keinoja löytää mieluisan sisällön äärelle, perustelukehotuksia sekä sääntöjen näkyvyyden kasvattamista. Tutkimuksen perusteella affordanssi-viitekehys on edelleen toimiva väline hahmottamaan sosiaalisen median palveluiden käyttömahdollisuuksia. Käytetyn jaottelun affordanssien uudenlaiselle hahmottamiselle löytyi myös perusteita, sillä esimerkiksi näkyvyys tulisi tulosten perusteella ulottaa myös siihen, millä perusteella eri sisällöille jaetaan näkyvyyttä, ja muokattavuus siihen, millä tavalla yksittäinen käyttäjä voi muovata koko palvelua mieleisekseen. Muotoilukirjallisuudesta sekä muotoilun tutkimuksen menetelmistä ammentaminen osoittautui myös hedelmälliseksi, mikä tukee tutkijoiden suosituksia poikkitieteellisestä yhteistyöstä digitaalisten järjestelmien tutkimuksessa.
-
(2024)Tämä maisterintutkielma tarkastelee sosiaalisen median positiivisia mielenterveysvaikutuksia 18–29-vuotiaiden nuorten elämässä. Sosiaalisen median ja nuorten mielenterveyden kytköksiä on tutkittu aiemmin ensisijaisesti haittanäkökulma edellä ja tilastollisin menetelmin. Tutkimus pyrkii tuomaan sosiaalisen median ja mielenterveyden tutkimukseen näkyville nuorten omia näkemyksiä ja kokemuksia sosiaalisesta mediasta ja sen suhteesta mielenterveyteen. Aihetta tarkastellaan sosiologisen pääoma-ajattelun kautta. Tutkimus etsiikin kysymystä siihen minkälaista mielenterveyspääomaa nuoret rakentavat sosiaalisen median kautta. Lisäksi kiinnostus kohdistuu siihen minkälaista roolia sosiaalinen, kulttuurinen ja emotionaalinen pääoma näyttelevät mielenterveyspääoman sisällä. Tutkimuksen aineisto on luonteeltaan laadullinen ja koostuu viidestätoista 18–29-vuotiaan nuoren kanssa tehdystä teemahaastattelusta, jotka toteutettiin vuoden 2023 alkukesän aikana. Nuoret ovat kaikki naisoletettuja ja suurin osa korkeakouluopiskelijoita. Heidät rekrytoitiin yliopistojen sähköpostilistojen sekä mielenterveysaiheisten Jodel-keskustelukanavien kautta. Haastatteluun osallistuneista nuorista isolla osalla oli myös omia kokemuksia mielenterveyshaasteista mutta tämä ei ollut kriteerinä haastatteluun osallistumiselle. Haastatteluun etsittiin nuoria, joilla oli kokemusta sosiaalisen median mielenterveysaiheisten sisältöjen kuluttamisesta. Aineistoin analysointiin hyödynnettiin abduktiivista temaattista sisällönanalyysia. Aineistolähtöinen osuus suoritettiin analyysin alkuvaiheessa, jonka jälkeen mukaan kytkettiin teoriapohjainen näkökulma mielenterveyspääoman käsitteen myötä. Tutkimus osoitti, että nuoret rakentavat mielenterveyspääomaansa niin sosiaalisten, kulttuuristen kuin emotionaalistenkin resurssien myötä. Sosiaalista pääomaa rakennettiin erityisesti vertaistuellisen toiminnan kautta pienemmissä ryhmissä tai laajemmilla keskustelualustoilla. Vertaistuesta tunnistettiin myös passiivinen ja aktiivinen ulottuvuus, jotka molemmat toimivat nuorille erilaisissa tilanteissa mielenterveyttä tukevina tapoina olla vuorovaikutuksessa vertaisten kanssa. Kulttuurinen pääoma rakentui erilaisista mielenterveyteen liittyvien taitojen ja tietojen vahvistumisesta ja oppimisesta. Näitä resursseja saatiin niin vertaisilta kuin mielenterveysalan ammattilaisiltakin. Emotionaalisen pääoman rakentumisen rooli tunnistettiin mielenterveyspääoman sisällä usein yhteydessä sosiaaliseen pääomaan ja sen rooli jäikin sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman vierellä pienemmäksi. Lisäksi aineisto toi esille mielenterveyspääomaan kytkeytyvän yhteiskunnallisen ulottuvuuden, jonka kautta nuoret pohtivat omaa asemaansa ja mielenterveyshaasteitaan suhteessa rakenteellisiin ja laajempiin yhteiskunnallisiin tekijöihin sekä mielenterveyspääoman rakentamiseen. Tutkimus osoitti, että nuoret toimivat sosiaalisessa mediassa aktiivisina toimijoina, jotka rakentavat vertaistensa kanssa yhdessä toimien mielenterveyspääomaa, joka vahvistaa heidän henkilökohtaisen mielenterveydentilansa lisäksi myös heidän yhteiskunnallista toimijuuttaan ja asemaansa.
-
(2020)Sosiaalinen media ei ole erillään ihmisten muusta sosiaalisesta elämästä, vaan se on osa sitä. Internet on sosiaalityölle innovatiivinen toimintaympäristö, jossa toimintakulttuurikin on innovatiivista. Viime vuosina sosiaalityöhön liittyvät toimijat ovat alkaneet käyttää sosiaalisen median Instagram-palvelua. Tutkimuksen tavoite on selvittää, minkälaisia palveluita, arvoja ja periaatteita sekä menetelmiä on nähtävissä lastensuojelun sosiaalisessa mediassa. Aineistona ovat Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien Instagram-kuvapalvelun vuoden 2019 julkaisut. Julkaisuja on yhteensä 348. Aineisto on temaattisesti analysoitu. Temaattinen analyysi on analyysimetodi, jolla voi identifioida, analysoida ja raportoida teemoja aineistosta. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen avulla selvitetään lastensuojelun palveluita. Lastensuojelun palveluita tarkasteltaessa korostui alkuarviointi, avohuollon lastensuojelutyö ja sijaishuolto. Toisen tutkimuskysymyksen pohjalta tarkastellaan sitä, minkälaisia menetelmiä ja työtapoja lastensuojelussa käytetään. Lastensuojelussa käytetään menetelminä ja työtapoina läheisneuvonpitoa, systeemistä otetta, sirkusta, vertaisryhmiä, BBIC:tä, eläinavusteisuutta, jalkautumista, kortteja ja sosiaaliohjausta. Kolmas tutkimuskysymys liittyy siihen, minkälaiset arvot ja periaatteet ohjaavat lastensuojelun asiakastyötä. Arvoina ja periaatteina lastensuojelussa ovat osallisuus, se, että saa olla oma itsensä, ammatillisuus, kohtaaminen, kunnioitus ja kuulluksi tuleminen. Tutkimuksen tarjoama tieto lastensuojelun asiakastyöstä sosiaalisessa mediassa tulisi huomioida kehitettäessä sosiaalisen median käyttöä lastensuojelussa. Laajempana tarkoituksena on osaltaan herättää keskustelua sosiaalisen median hyödyntämisen mahdollisuuksista, tavoista ja käytännöistä lastensuojelussa. Toivottavasti tutkimus lisää kiinnostusta ja mielenkiintoa sosiaaliseen mediaan liittyviin kysymyksiin, mutta myös rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta tarttua sosiaalisen median kokeiluihin.
-
(2020)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Turussa 18.8.2017 tapahtuneen puukotusiskun tunteellisia reaktioita Twitter-keskustelussa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten erilaiset moraaliset tunnekäytännöt ja -normit vaikuttavat tavallisten ihmisten tulkitaan terrori-teosta sosiaalisen median kansalaiskeskustelussa. Tunteet käsitetään tutkielmassa sosiaalisena ilmiönä, joita ihmiset jakavat keskenään järkyttävissä tapahtumissa kiinnittäessään huomiota niiden sosiaalisesti, poliittisesti ja moraalisesti merkityksellisiin puoliin. Erityisen huomion kohteena työssä ovat moraaliset tunteet, joita ihmiset käyttävät tehdessään arvotuksia oikeasta ja väärästä edistääkseen yhteisön hyväksymien normien mukaista toimintaa. Tutkimusaineisto koostuu 2982 keskusteluviestistä, jotka kerättiin 18.8.2017 lähtien mikroblogipalvelu Twitteristä aihetunnisteella #turkuattack. Aineistoa analysoitiin kriittisen diskurssianalyysin menetelmiä käyttäen. Erityistä huomiota kiinnitettiin viesteissä tuotettuihin tapoihin oikeuttaa tunteita ja tulkintoja, sekä subjektipositioihin, joihin moraalisia arvotuksia liitettiin. Työn tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia moraalisia tunteita Turun puukotuksia käsittelevässä #turkuattack Twitter-keskustelussa nousi esiin? ja 2) Miten tunteet näkyivät tapahtuman määrittelyssä ja sitä käsittelevissä diskursseissa? Aineiston analyysi tuo esiin, että suurin osa kaikista keskustelujen viesteistä ilmaisi tai nimesi joitakin tunteita. Keskustelujen yleisimpiä moraalisia tunteita olivat ns. muita tuomitsevat negatiiviset tunteet eli inho (23,8 %), halveksunta (13,3 %), suuttumus (9,4 %) ja paheksunta (6,1 %). Myös muiden kärsimykseen eläytyvät tunteet eli myötätunto, sympatia ja empatia olivat aineistossa hyvin edustettuina (19,4 %). Pienempi joukko keskustelijoita näki iskussa aihetta myös ihailulle ja kiitollisuudelle (6,6 %). Lisäksi huomattiin, että terrorismin uhka ei saanut keskustelijoita juurikaan jakamaan ahdistusta, järkytystä ja pelkoa, jotka muodostivat yhdessä vain 9,8 prosenttia kaikista tunneilmauksista Tutkimuksessa havaittiin, että keskustelijoiden tavat tulkita ja tuottaa merkityksiä terrori-iskusta jakautuivat neljään diskurssiin, joiden tunneilmaisuja määritteli yksi neljästä moraalisesta tunteesta: myötätunto, ihailu, suuttumus ja inho. Myötätunnon diskurssissa muiden kärsimykseen eläytyvien moraalisten tunteiden tarkoituksena oli toimia uhrien hyväksi ja pyrkiä suojelemaan yhteiskunnan normeja ja yhtenäisyyttä terrorismin vaikutuksilta. Ihailun diskurssissa kriisitulkinnat kiinnittyivät iskussa aktiivisiin moraalisiin esimerkkitapauksiin eli sankareihin, jotka vahvistivat keskustelijoiden luottamusta kansallisiin instituutioihin ja ihmisten perustavanlaiseen tarpeeseen auttaa toisiaan hädässä. Suuttumuksen diskurssissa keskustelijat jakoivat moraalisia tuomioita niille, jotka olivat yhtäältä epäonnistuneet kriisin ehkäisemisessä ja joiden toiminta aktiivisesti hankaloitti kriisin rakentavaa ratkaisemista. Viimeisenä inhon diskurssia kuvaili vihamielinen asenne terroristia sekä syvä inho laittomia turvapaikanhakijoita kohtaan. Työn johtopäätöksissä diskursseista esitettyjä tulkintoja verrataan aikaisempaan teoriataustaan. Tulokset osoittavat muun muassa, että myötätuntoiset keskustelijat omaksuivat tulkinnoissaan monia valtavirtajulkisuudelle ominaisia rituaalisia tunnekäytäntöjä. Sen sijaan inhon diskurssi sijoittui selvimmin valtavirtajulkisuuden ulkopuoliselle vastajulkisuuden diskursiiviselle areenalle.
-
(2018)Tutkimuksen kohteena ovat YouTube-verkkopalveluun ammattimaisesti videoita tekevät käyttäjät eli niin kutsutut tubettajat. Tutkielmassa selvitetään, millaisia ammatillisia diskursseja ilmenee tubettajien puhuessa työstään, ja miten nämä diskurssit vertautuvat journalistien ammatti-identiteettiin. Tavoitteena on muodostaa käsitys tubettamisesta ammattina ja ymmärtää ammattikunnan merkitystä journalismin näkökulmasta. Tutkielma on monimenetelmätutkimus, jossa yhdistyy kyselytutkimus, netnografia ja diskurssianalyysi. Aineiston lähtökohtana käytettiin suomalaisille tubettajille suunnattua verkkokyselyä, jonka vastausten perusteella varsinainen aineisto kerättiin netnografisesti etsimällä YouTube-verkkopalvelussa videoita hakusanoilla liittyen tubettajien ammattiin, työhön ja uraan. Lisäaineistoa kerättiin löydettyjen videoiden yhteydessä suositelluista muista videoista. Harkinnanvaraisella otannalla valittuja videoita tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin hahmottamalla tubettajien puheessa esiintyviä ammatillisia teemoja. Tutkimuksessa esiin nousevia tubettajien ammatillisia diskursseja rinnastetaan journalistien ammatti-identiteetistä tehtyyn tutkimukseen. Tutkielmassa hahmottuu tubettajien ammatillisesta puheesta yrittäjän, yhteisön ja yksilön diskurssit. Yrittäjyys nousee esiin tubettajien käsityksenä itsestään yksityisyrittäjinä, jotka menestyvät suunnitelmallisen liiketoiminnan ja kellonajasta riippumattoman työmäärän avulla. Tubettajien yrittäjyys vertautuu uutismedian kaupallistumiseen ja viihteellistymiseen sekä journalistien ammatti-identiteetin muutoksiin kohti uutisorganisaatiosta irrallista täyden palvelun toimijuutta. Yhteisöllisyys ilmenee tubettajien tapana asemoida itsensä osaksi YouTube-yhteisöä, jossa videoiden tekijät ja katsojat ovat keskenään tasavertaisia jäseniä sekä tuntevat yhteisön säännöt ja normit. Yhteisödiskurssissa korostuu myös läpinäkyvyyden vaatimus, mikä koskettaa erityisesti tubettajien kaupallista yhteistyötä. Tubettajien yhteisöllinen toiminta kuvastaa kehitystä journalistien yleisösuhteessa lähemmäs yleisöjä. Yksilödiskurssi nousee esiin tubettajien puhuessa ihanteelliseen tubettamiseen vaadittavasta aitoudesta, intohimosta ja persoonallisuudesta. Tubettajien mukaan yksilön etujen kuten rahallisen menestyksen tai sosiaalisen suosion sijaan motiivina tulisi olla videoiden tekemisen nautinto. Tubettajien yksilökäsitys vertautuu journalistien näkyvämpään rooliin tekijöinä ja esiintymisenä sisältöjen yhteydessä omalla identiteetillään. Tutkielmassa käsitetään tubettajien ammatilliset diskurssit signaaleina tulevista haasteista ja muutospaineista, jotka journalismiin ammattina saattavat lähitulevaisuudessa kohdistua. Tubettajien ammatillinen puhe kuvastaa työkulttuurin kehittymistä kohti yrittäjämäisempää ajattelumallia, jossa työssä saatetaan koulutuksen sijaan arvostaa enemmän kokemusta, sopivaa asennetta ja nautinnollisuutta. Samalla myös työn ja vapaa-ajan välinen raja hämärtyy.
-
(2020)Professional sports have been of interest to economists in growing proportions since the 1950s, due to the rather straightforward nature of the measurement of performance and the easy access to data. In Finland, football has only lately been making its way towards the limelight of large audiences. To react to this surge of interest, the national football authorities opted for a large revamp of the league system between the 2018 and the 2019 seasons. The reform was welcomed by both partakers and the public, and the Finnish football boom continued with the help of positive results achieved by the national team. This thesis seeks to determine the factors that form the total demand of football in the Finnish Veikkausliiga with a special emphasis on the possible relationship with social media activity. The research question of this thesis is the following: what factors are significant in determining the demand of football, and does social media play a role in it? The research question is approached from the point of view of previous literature and an empirical part. Data about the matches of the 2019 season and the factors that potentially had relationships with their demand has been gathered from various sources, following closely procedures used in the relevant literature. The data is modeled with three OLS regressions involving different choices of variables. The regression results support earlier findings in the field, implying statistically significant relationships between the home team’s lagged attendance from the previous season, the home team’s position in the league table, the uncertainty of the result, bad weather, and the attendances in the 2019 season. Additionally, the self-constructed variable – based on the existing literature – depicting social media activity is found to have a statistically significant relationship with attendance demand, although no conclusions can be drawn on causality.
Now showing items 1-19 of 19