Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p21063"
Now showing items 1-13 of 13
-
(2021)Syftet med avhandlingen är att undersöka hur rederierna Viking Line och Tallink Siljas reaktioner på coronaviruspandemin tog sig i uttryck på Facebook på våren 2020. Forskningen tar både fasta på hur kommunikationen på Facebook har sett ut samt hur rederierna säger sig ha upplevt krisen. Avhandlingen svarar på frågan hur kommunikationen har sett ut och på vilket sätt den skiljer sig från tiden före pandemin. Dessutom ger analyserna svar på hur rederiernas kommunikation skiljer sig från varandra. Avhandlingen strävar efter att belysa de teman som rederierna har kommunicerat på Facebook under coronaviruspandemins första fas i Finland, samt vilka metoder som använts för att förstärka budskapen i inläggen. Detta analyseras ur mottagarens synvinkel, alltså på vilket sätt Facebookinläggen kan tolkas och vilka upplevelser de väcker. Studien grundar sig i teori om kriskommunikation och intryckshantering. Metoderna som används är kvalitativ forskningsintervju, tematisering och kvalitativ semiotisk innehållsanalys. Den sistnämnda är av störst relevans eftersom den möjliggör breda insikter i hur kommunikationen på Facebook har sett ut. Analyserna av inläggen fokuserar på inläggens bilder och texter, medan exempelvis kommentarer och reaktioner utesluts. Eftersom det inte är ändamålsenligt att analysera varje inlägg som publicerats, görs en innehållstematisering av inläggen. Tematiseringen bidrar med ett målstyrt urval bestående av totalt tio inlägg som analyseras noggrannare med hjälp av den semiotiska analysen. Forskningens resultat tyder på liknande upplevelser av pandemin hos både Tallink Silja och Viking Line. De teman som lyftes fram i kommunikationen var också i stort sett samma, men skillnader i kommunikationen noteras också. En signifikant skillnad är rederiernas förhållningssätt till social media som kriskommunikationskanal. Viking Line använder sig på ett bredare plan av social media i kriskommunikationen, medan Tallink Silja främst utnyttjar andra kanaler. Avhandlingen kan fungera som grund för vidare forskning i kriskommunikation på social media. Det som exempelvis inte tas upp i denna forskning är vilka reaktioner kommunikationen har väckt hos mottagarna. Avhandlingen riktar sig till kommunikatörer som med hjälp av social media vill utveckla sin kommunikation eller kriskommunikation, särskilt när krisen slår till mot organisationen utifrån.
-
(2017)Tutkimuksen kohteena on digitaalisten työkalujen sekä sosiaalisen median hyödyntäminen yritysmarkkinoinnissa. Tutkimuksessa käytetään hyödyksi tapausyrityksen ydinosaamista eli verkkokouluttamista. Tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: Vaikuttaako maantieteellinen sijainti verkkokoulutuksesta koettuun hyötyyn ja toimiiko jokin tutkimuksessa esitetyistä arvoväittämistä paremmin kuin toinen. Tutkimuksessa selvitetään, miten digitaalisia työkaluja on mahdollista yritysmarkkinoinnissa hyödyntää sekä miten digitaalista markkinointia mitataan. Tutkimuksessa haetaan vastausta kysymykseen, miksi yritysmarkkinoinnissa on lähdetty kuluttajamarkkinointia hitaammin digitaaliseen ja varsinkin sosiaaliseen mediaan mukaan. Tutkimuksessa katsastetaan myös yritysasiakkaiden ostoprosessiin sekä pyritään tarjoamaan digitaalisia ratkaisuja yritysostopäätösten helpottamiseksi. Lähtökohdat digitaaliselle markkinoinnille esitetään viitekehyksessä. Viitekehys yhdistää digitaaliseen yritysmarkkinoinnin strategiaan myös sosiaalisen median ja esittää sosiaalisen median integroimisen kuuluvan osaksi yritysten muuta markkinointia. Tutkimus osoittaa, minkälainen digitaalisen markkinoinnin strategia on sopiva yritysmarkkinoilla toimiville yrityksille. Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena tutkimuksena käyttäen vertailevaa tutkimusmetodia eri arvoväittämien kesken. Tutkimuksessa ei kuitenkaan vertailla eri työkalujen suhdetta toisiinsa. Verkkokoulutuksesta koetut arvoväittämät toimivat eri tavoin riippuen siitä, millä digitaalisen markkinoinnin työkalulla niitä tarkastellaan. Näin ollen tutkimuksessa ei kerrota jonkin arvoväittämän toimineen paremmin kuin muut, vaan todetaan niiden kaikkien herättäneen kohderyhmässä kiinnostusta.
-
(2022)Tutkielmassa tutkitaan ulkosuomalaisten poliittista poikkikansallisuutta viidessä ulkosuomalaisille suunnatussa Facebook-ryhmässä. Ulkosuomalaiset ovat aliedustettu ryhmä suomalaisessa päätöksenteossa ja esimerkiksi heidän äänestysprosenttinsa on hyvin alhainen. Valtio-opillisessa tutkimuksessa ulkosuomalaisia käsitellään useimmiten vaalisubjektina ja osaltaan tutkielmassa pyritään tutkimaan heidän poliittista elämäänsä myös vaalien ulkopuolella. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja ne ovat seuraavat: 1) millaista on poliittinen poikkikansalaisuus viidessä ulkosuomalaisten Facebook-ryhmässä? 2) millaisia poliittisen osallistumisen mahdollistajia ja esteitä niissä esiintyy? Tutkielma lähtee liikkeelle eksploratiivisesta lähtökohdasta ja perustuu digitaalisen etnografian menetelmään. Kenttänä toimii viisi Facebook-ryhmää, jotka sijoittuvat Ruotsiin, Yhdysvaltoihin, Espanjaan, Saksaan ja Belgiaan. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisenä ryhmissä tehtiin havainnointia aikavälillä 01.01.-01.04.2022 ja havainnot kirjattiin ylös päiväkirjamaisina muistiinpanoina. Toinen osa havainnointiaineistosta koostuu asiasanahakuilla etsityistä päivityksistä, jotka ulottuvat vaalikevääseen 2019 asti. Kolmantena tutkielmaa varten on haastateltu kahdeksaa vapaaehtoista ryhmistä etsittyä informanttia. Analyysin tuloksena havaitaan, että ryhmien julkaisuvirrassa politiikka esiintyy suhteellisen vähän verrattuna muuhun sisältöön, mikä osaltaan saattaa johtua siitä, että osissa ryhmiä politiikasta keskusteleminen on rajoitettua tai kiellettyä. Ryhmien välillä on kuitenkin eroja eikä poliittista keskustelua rajoittavat säännöt välttämättä sitä kuitenkaan estä. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset kohtaavat monia poliittiseen osallistumiseen liittyviä esteitä, jotka liittyvät esimerkiksi käytännön haasteisiin ja puutteelliseen informaatioon. Ryhmistä kuitenkin etsitään ahkerasti oikeaa tietoa näistä asioista ja ryhmäläiset useimmiten sitä myös toisilleen antavat. Kaksoiskansalaisuuden hakemiselle annetaan kaksi pääasiallista syytä, jotka ovat äänestysoikeuden laajentaminen ja arkielämän helpottaminen. Analyysin perusteella ryhmät vaikuttavat melko heikolta poliittisen aktivoinnin paikoilta, vaikka ne ovat muuten tärkeitä sosiaalisten verkostojen paikkoja ulkosuomalaisille. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset vaikuttaisivat olevan enemmän kiinnittyneitä suomalaiseen poliittiseen elämään kuin nykyisten asuinmaidensa. Tämä saattaa johtua siitä, että ryhmäläiset ovat mahdollisesti henkilöitä, joiden side Suomeen on vahvempi. Tutkielman tulokset ovat linjassa sellaisten poikkikansalaisuuden teorioiden kanssa, missä se hahmotetaan päällekkäisinä jäsenyyksinä kahden eri maan poliittisiin yhteisöihin, eikä kansallisvaltion ideaa haastavana poliittisen muutoksen tekijänä.
-
(2015)Tutkin pro gradu-tutkielmassani Kirkkohallituksen ylläpitämän Kirkko Suomessa-Facebook-sivu julkaisuja vuoden ajalta alkaen 15.09.2014. Aineisto koostui tutkimusajankohtana sivun aikajanalla näkyneistä julkaisuista. Koska sivua päivitetään usein, eivät kaikki sivulle tuodut julkaisut pysy aikajanalla. Tämän vuoksi aineistoni edustaa satunnaisotantaa koko vuoden julkaisuista. Tutkimusmetodina sovelsin laadullista sisällönanalyysiä. Perinteisestä sisällönanalyysistä poiketen erottelin metodologisesti sisällön erittelyn omaksi kokonaisuudekseen kerätäkseni aineistosta numeerista dataa, jonka tarkoitus oli tukea myöhempää analyysiä. Kolmannessa tutkimusluvussa refelektoin analyysiäni kuviteltujen yhteisöjen ja median rituaalien teorioihin. Tutkimustehtävänä oli selvittää mistä Kirkko Suomessa-Facebook-sivun aineisto koostuu, kuinka erilaiseen aineistoon on sivulla reagoitu sekä kuinka sivu pyrkii rakentamaan yhteisöllisyyttä. Aineisto koostui 109 julkaisusta, joista valtaosa oli kuvallisia, joihin oli liitetty lyhyt teksti. Aineisto sisälsi rukouksia, videoita, linkkejä radiohartauksiin ja muihin kirkon sosiaalisen median palveluihin. Aineiston aihepiirien, tykkäysten, kommenttien ja jakojen analyysi osoitti, että yhteisöllisyyttä rakennetaan kahdesta näkökulmasta: yksilö- ja yhteisökeskeisestä. Esimerkiksi paljon tykkäyksiä saaneet julkaisut, joissa esiteltiin seurakuntalaisten toimintaa seurakunnassa, eivät olleet kovin jaettuja. Persoonaan sidottu julkaisu näytti tukevan yksilöllistä yhteyttä yhteisöön. Yksilöimättömiä rukouksen ja sananlaskun tyylisiä julkaisuja puolestaan jaettiin aktiivisesti. Kirkko Suomessa-sivun ohjeistuksissa mainitaan, että sen tarkoitus on tavoittaa kirkosta vieraantuneita. Aineiston kuvamateriaalissa oli paljon kepeää materiaalia, joka puhui tämän puolesta. Selkein havaintoni tutkimuksessa kuitenkin oli, että juuri perinteinen kirkollinen symboliikka liitettynä kristilliseen rituaaliseen kokonaisuuteen kuten kirkkovuoteen tukee yhteisöllisyyttä kepeää arkista sisältöä paremmin. Esimerkkinä toimii 2014 Pyhäinpäivän julkaisu, jossa medioitu hautakynttilärituaali loi tuhansille ihmisille kohtaamispaikan kristillisen rituaalin ääressä. Tästä muodostui koko aineiston tykätyin ja kommentoiduin juilkaisu.
-
(2017)Tässä tutkielmassa perehdytään Helsingin eri kaupunginosien Facebook-ryhmiin.Tutkimuskohteena on selvittää millaista yhteisyyttä asukkaiden välisissä keskusteluissa esiintyy. Näiden kaupunginosaryhmien keskusteluista pyritään löytämään asuinalueiden välillä laadullisia eroja sekä tutkimaan sosiaalisen kontrollin määrää suhteessa koheesioon kvantitatiivisen tarkastelun avulla. Tarkoituksena on löytää johdonmukaisia eroja, jotka voidaan yhdistää asuinalueen ominaisuuksiin. Tutkimuksen taustalla on teoria yhteispystyvyydestä siinä muodossa kuin Robert J. Sampson on sitä tutkimuksissaan käyttänyt. Yhteispystyvyys perustuu luottamukselle, joka on edellytys sosiaaliselle koheesiolle. Sosiaalinen koheesio ja luottamus mahdollistavat sen, että asukkaat yhteisönä kontrolloivat asuinalueensa häiriötekijöitä. Tutkimuksessa keskitytään kaupunginosaryhmien yleisen kuvauksen lisäksi siihen, miten yhteispystyvyys ilmenee asukkaiden Facebook-keskusteluissa. Kvalitatiivista ja kvantitatiivista metodologiaa yhdistävää tutkimusta kutsutaan mixed methods –menetelmäksi. Tämä tutkimus etenee laadullisesta eksploratiivisesta lähestymistavasta spesifimpään kvantitatiiviseen tarkasteluun kontrollin ja koheesion suhteesta. Voidaan puhua eksploratiivisesta sekventiaalisesta mixed methods –tutkimuksesta. Aineistona tutkimuksessa on käytetty noin neljänkymmenen Helsingin asuinalueen Facebook-ryhmän sisältöä. Tätä on tutkittu sisällönanalyysin keinoin. Kvantitatiivista analyysia varten kukin keskustelunaloitus on koodattu joko koheesioksi tai kontrolliksi. Näiden koodien lukumääristä on saatu aikaan määrällinen aineisto. Kvantitatiivisesta aineistosta käy ilmi kaupunginosaryhmän koheesion ja kontrollin välinen suhde. Tämä mahdollistaa vertailun kontrollialttiudessa kaupunginosien välillä. Myös kaupunginosien osto-, myynti- ja kierrätysryhmät on tutkimusta varten kartoitettu. Kvalitatiivinen sisällönanalyysi kertoo, että Facebook-ryhmiä käytetään pääasiassa pragmaattisesti arkielämän apuna. Kvantitatiivisesta aineistosta paljastuu, että harjoitetun kontrollin määrää selittää voimakkaimmin alueen pientalovaltaisuus. Myös korkealla koulutustasolla on jonkinlainen positiivinen yhteys kontrollin määrään. Havaitaan, että Facebookia käytetään paikkaamaan sellaista tarvetta, johon aiemmat verkostot eivät vastaa. Pientaloalueilla luodaan paikallista verkostoa sosiaalisen kontrollin tarkoituksiin. Kerrostaloalueilla tiivistä paikallista verkostoa laajennetaan Facebookin kautta yhteiseen avunantoon. Tuloksia voidaan tulkita niin, että paikallinen Facebook-ryhmä on uusi keino luoda sosiaalisia sidoksia, jotka ovat luonteeltaan heikkoja, mutta siltaavat tiiviitä pieniä yhteisöjä laajemmaksi verkostoksi. Tämä edistää avunantoa ja yhdistää ihmisiä, joiden intressit ovat samanlaiset. Sosioekonomisesti huono-osaisilla alueilla kaupunginosaryhmä auttaa ylittämään sosiaalisen disorganisaation ja taloudellisen epätasa-arvon aiheuttamia esteitä keksinäiselle solidaarisuudelle. Facebookin kaupunginosaryhmät vahvistavat käsitystä, jonka mukaan yhteisöä ei enää voida tarkastella kokonaisuutena ottamatta huomioon reaaliseen limittynyttä virtuaalista yhteisyyttä.
-
(2016)Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä markkinointiviestinnässä käytetyillä direktiiveillä ja kysymyksillä konkreettisesti tehdään ja mitä eri direktiivi- ja kysymystyypeillä tavoitellaan sekä mitä vaikutuksia ja merkityseroja niiden välinen yhteistyö tuo viestintään. Tarkastelu on lingvististä tekstianalyysia, joka nojaa vahvasti syntaktis-semanttiseen analyysiin. Tekstien vuorovaikutuksellisen luonteen tarkastelussa hyödynnetään myös keskustelunanalyysista kumpuavia ideoita, vaikka analyysi ei metodisesti ole keskus-telunanalyyttista. Tutkimuksen aineistona on Suomen kolmen suurimman matkanjärjestäjäyrityksen, Oy Finnmatkat Ab:n, Oy Aurinkomatkat - Sun-tours Ltd Ab:n ja Tjäreborgin, julkisten Facebook-sivujen tilapäivitykset kuukauden ajalta (16. huhtikuuta - 16. toukokuuta 2016). Aineisto on kerätty toukokuussa ja kerätystä aineistosta on rajattu kokonaan ulos sellaiset päivitykset, joissa ei esiinny tutkimuksen kannalta olennaisia ilmiöitä (kysymyksiä ja direktiivejä) sekä sellaiset päivitykset, jotka ovat selkeästi osa jotain tiettyä laajempaa kampanjaa eivätkä siten ole vertailukelpoisia tavanomaisten tilapäivitysten kanssa. Rajauksen jälkeen aineistoksi jäi 60 tilapäivitys-tä. Keskeisimmiksi tuloksiksi kysymyksien analyysissa työssä nousee hakukysymysten ja vaihtoehtokysymysten tavoitteelliset erot. Hakukysymyksien avulla pyritään useimmiten saamaan kommentti ja kasvattamaan näkyvyyttä, kun taas vaihtoehtokysymyksillä tyypillisesti markkinoidaan mielikuvaa eikä vastaanottajalta tavoitella konkreettista toimintaa. Kuitenkin, mikäli hakukysymys on ennen direktiiviä, ei vastausta kysymykseen odoteta lainkaan tai sitä odotetaan vasta seuraavan direktiivin ohjaamassa paikassa. Direktiiveissä puolestaan erityishuomioon nousee imperatiivien tyypillisyys. Imperatiivia pidetään tyypillisimpänä direktiivinä, joten tyypillisyys ei sinällään ole yllättävää, mutta imperatiivi ei ole kuitenkaan yhtä suosittu kaikenlaisissa direktiivisissä toimintasar-joissa. Tarkasteltu tekstilaji ja sen direktiivit osoittautuvat siis imperatiivin kannalta ongelmattomiksi. Imperatiivimuotoisilla direktii-veillä ohjataan vastaanottajaa konkreettiseen toimintaan, useimmiten linkin klikkaamiseen. Kysymysten ja direktiivien yhteistyöstä käy ilmi, että järjestyksellä ei niinkään ole väliä, mutta sen sijaan kysymystyypillä on huomattava merkitys tavoiteltuun toimintaan. Tutkimus avaa ovia mahdollisille jatkotutkimukselle. Tutkimus osoittaa, mitä toimintaa markkinoivissa Facebook-tilapäivityksissä tavoitellaan kielen tasolla. Olisi mielenkiintoista selvittää, miten tavoitteita konkreettisesti saavutetaan.
-
(2015)In this study the religious representations in the Facebook following of India’s current Prime Minister, Narendra Modi, are explored and analysed. The study is a theoretically informed netnographic study and its background is in the previous studies of charisma and the concept of natural religion or natural cognitions related to religion. On the essentialist–social constructionism scale the study situates itself in the essentialist end, treating the research material as an expression of the reality behind it, not just as socially constructed. As far as is known, this study is the first study using online material to analyse religious representations in the following of a secular leader figure. The research material, or data, for this study comes from Narendra Modi’s official Facebook fan page http://www.facebook.com/narendramodi.official and the comments on it. A total of of 6,617 comments were manually collected from the fan page on four separate dates: 6 November 2012, 20 November 2012, 20 July 2014 and 6 August 2014. After the collection of the comments, a software tool in python language was written to index the comments. The nature of social media, and the Internet in general, makes it mandatory to treat the research material as a mere snapshot of Modi’s rapidly changing Facebook fan page and not as a continuously existing mass of data. The different years for the material gathering represent two different political and social positions of Modi. In 2012 he was the Chief Minister of the state of Gujarat and a popular Prime Minister candidate. In 2014 his party, the Bharatiya Janata Party (BJP), won the general election, which consequently made Modi the Prime Minister of India. The analysis of the comments and the religious representations in them thus also includes a comparative aspect, taking note of his changed social position. The analysis of the research material shows that while some of the commenters are passionate haters of Modi, the majority of his Facebook followers are big supporters of him and are charismatically oriented in their following. On his fan page, Modi is treated as a god, as a messenger of god and compared to religious figures such as Buddha and Swami Vivekananda. A savior belief in Modi is also strongly present in the comments. Some comments also show deep emotional commitment to Modi. As a new finding the study also shows that online charismatic following includes belief in reaching the leader personally through the comments despite there being hundreds of thousands of messages: some of the comments contain very personal requests and messages to Modi. As a conclusion, this study clearly supports earlier findings on charismatically oriented following drawing from natural cognitions related to religion, and shows that even in the following of a non-religious leader religious representations are clearly present. The study also reveals that social media provides a fruitful platform for the study of non-reflective beliefs. The main references for this study are: Kimmo Ketola’s The Founder of the Hare Krishnas as Seen by Devotees. A Cognitive Study of Religious Charisma (2008), Ann Ruth Willner’s The Spellbinders: Charismatic Political Leadership (1984), Justin Barrett’s Cognitive Science, Religion, and Theology: From Human Minds to Divine Minds (2011), Lee A. Kirkpatrick’s Attachment, evolution and the psychology of religion (2005), Kingshuk Nag’s The NaMo story: A Political Life (2014), Edward Luce’s In Spite of the Gods: The Strange Rise of Modern India (2011) and Robert V. Kozinets’s Netnography: Doing Ethnographic Research Online (2010).
-
(2020)Sosiaalista mediaa hyödyntävistä naisten uraverkostoista on tullut suosittuja Suomessa, mutta niitä on ehditty tutkia vasta vähän. Tutkielma kysyykin, millaisesta ilmiöstä näissä ryhmissä on kyse. Kysymystä lähestytään käyttäen esimerkkinä lähes 34 000 jäsenen Facebook-ryhmää Ompeluseuraa, jossa naiset ja sukupuolivähemmistöt keskustelevat työelämään liittyvistä kysymyksistä. Ompeluseura on myös esimerkki siitä, miten vapaaehtoisilla ylläpitäjillä on keskeinen rooli verkkoyhteisöjen rakentajina. Viime vuosina ylläpitämisen tutkimus on keskittynyt sosiaalisen median alustojen vastuuseen sekä kaupalliseen moderointiin. Tutkielma paikkaa tätä aukkoa kysyessään, miten naisten uraryhmiä ylläpidetään sosiaalisessa mediassa ihmisen ja teknologian yhteistyössä. Tutkielman keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimi Jenny Preecen määritelmä verkkoyhteisöjen luonteesta. Tätä määritelmää täydennetään muun muassa Barry Wellmanin verkostotutkimukseen perustuvalla lähestymistavalla. Ompeluseuraa tarkastellaan osana sosiaalista mediaa hyödyntävää feminististä aktivismia käyttäen erityisesti Katie Blevinsin määritelmää sosiaalisen median feminististä tietoisuutta levittävistä yhteisöistä. Vapaaehtoista ylläpitämistä tarkastellaan hoivan logiikan käsitteen kautta. Käsite perustuu Annemarie Molin työhön, jota Minna Ruckenstein ja Linda Lisa Maria Turunen ovat kehittäneet tutkiessaan kaupallista moderointia. Hoivan logiikkaa noudattavassa ylläpitämisessä päätöksiä pohditaan vuorovaikutuksessa ajatellen yhteisön kulttuuria. Tutkielman aineistona toimivat Ompeluseuran perustajien, ylläpitäjien ja jäsenten teemahaastattelut. Analyysimenetelmänä toimi teemoittelu, jonka avulla pyrittiin tarkastelemaan erityisesti Ompeluseuran luonnetta, tavoitteita, ryhmän merkitystä haastateltaville, osallistumisen motiiveja sekä ylläpidon logiikkaa. Myös sukupuolen ja alustan merkitystä analysoitiin omina teemoinaan. Ompeluseuraa voi pitää luonteeltaan verkkoyhteisönä, joka on muovautunut yhteisen kiinnostuksen kohteen ympärille. Ryhmän jäsenet hakivat Ompeluseurasta vertaistukea ja tietoa. Vuorovaikutusta ohjasi vahvasti Nancy Baymin kuvaama ystävällisyyden etiikka, jossa jäsenet pyrkivät välttämään konflikteja. Ompeluseuraa voi pitää myös sosiaalista mediaa hyödyntävänä feminististä tietoisuutta levittävänä yhteisönä. Ryhmän selvä yhteinen tarkoitus oli tasa-arvon edistäminen työelämässä. Tähän pyrittiin erityisesti tukemalla yksilöitä, vaikka toiminnan toivottiin edesauttavan myös laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Vaikka voimaannuttamisen kohteena olivat yksilöt, ylläpitämisen kohteena oli yhteisö. Ylläpitämisen keskeiseksi tavoitteeksi oli muodostunut Ompeluseuran hyvähenkiseksi kuvaillun kulttuurin vaaliminen hoivan logiikan keinoja noudattaen. Myös jäsenet osallistuivat tähän hoivaamiseen aktiivisesti. Tutkielma laajentaa kuvaa erityisesti tavoista, joilla vapaaehtoiset ylläpitäjät hoivaavat yhteiskunnallista yhteisöä, joka ei ole järjestäytynyt. Feministisyys oli keskeinen osa ryhmän luonnetta, mutta liian poliittisuuden pelättiin myös vaarantavan hoivan kohteen eli Ompeluseuran hengen. Hoiva oli tässä suhteessa monimutkaista tasapainoilua. Tutkielma täydentää myös kuvaa verkkoyhteisöjen ylläpitäjien, jäsenten ja alustan välisestä vuorovaikutuksesta. Facebook nähtiin Ompeluseuran synnyn ja kasvun mahdollistaja, mutta se loi myös haasteita hoivalle. Haastateltavat halusivat suojella ryhmää Facebookin kehnona pitämältään keskustelukulttuurilta. Alustan algoritmit taas näyttäytyivät arvaamattomana toimijana hoivan prosesseissa.
-
(2015)Tutkimukseni käsittelee Suomen evankelisluterilaisen kirkon sosiaalisen median käyttöä ja viestintää sen Facebook-sivun päivitysten kautta. Tutkin miten kirkko viestii ja kenelle, sekä millaista sivun viestintä on verrattuna kirkon strategisiin asiakirjoihin sekä verkkopalveluiden kuvauksiin kirkon verkkoviestinnästä. Facebook-päivitykset muodostavat käytetyn aineiston ja ne voivat sisältää tekstiä, kuvaa, videoita ja linkkejä. Ne ovat pituudeltaan tyypillisesti muutaman lauseen mittaisia. Tutkin sivun kohokohta-päivityksiä vuosilta 2011–2014, joita on yhteensä 419 kappaletta. Päivitysten viestintätapaa ja mahdollista yleisöä selvitän muodostamani kolmen sisältökategorian sekä retorisen tutkimuksen käsitteiden avulla. Kolme kategoriaa ovat tiedottavat, interaktiiviset ja julistavat sisällöt. Tarkastelen myös päivitysten tyyliä sekä oletusyleisöä kirjoittajan ja yleisön jakamien arvojen ja esisopimusten kautta. Analyysin muodostamaa kuvaa sivun viestinnästä vertaan verkkoviestintää käsitteleviin strategisiin asiakirjoihin ja verkkopalveluiden kuvauksiin. Tutkimuksen mukaan kirkko viestii Facebook-sivullaan laajalle yleisölle monipuolisesti ja sosiaaliseen mediaan sopivalla tavalla. Viestintä seuraa osittain strategisia asiakirjoja ja verkkopalveluiden kuvauksia. Sisällön jakaminen ja epävirallisuus, henkilökohtaisuus, huumori sekä perinteisten tiedotteiden vähäisyys viittaavat uudenlaiseen viestintätapaan, jonka voi katsoa sopivan sosiaalisen median kontekstiin. Sivulla viestitään laajalle yleisölle, jolla voi olla monenlaisia mielipiteitä ja arvoja. Myös muutamia viittauksia kirkon aktiivijäseniin ja kirkosta vieraantuneisiin on löydettävissä. Laajan yleisön tavoittelu näyttäytyy ymmärrettävänä nykyajan tilanteessa, jossa uskonnollisuus on aikaisempaa monimuotoisempaa ja yksilöllisempää sekä verkkoympäristössä, jossa nämä erilaiset näkemykset kohtaavat. Sivun viestinnästä löytyy yhteneväisyyksiä strategisiin asiakirjoihin ja verkkopalveluiden kuvauksiin, mutta sivun tavoittelema yleisö näyttäytyy niissä kuvattuja kohderyhmiä laajempana. Verkkoviestintää käsittelevien asiakirjojen ja kuvausten yleisluontoisista suuntaviivoista on mahdollista tulevaisuudessa siirtyä viestintätapojen ja itse viestin tarkentamiseen sekä tarvittaessa pohdintaan eri kohderyhmien tavoittamisesta.
-
Small talkia 50 000 tytön kanssa : Demin Facebook-sivu toimituksen ja lukijoiden kohtaamisen tilana (2013)Tutkimus tarkastelee aikakauslehti Demin Facebook-sivua tilana, jossa toimituksen on mahdollista kohdata lehden lukijat. Työn taustalla on huoli siitä, että journalismi on etääntymässä kauas yleisöstään eikä enää kerro yleisöä kiinnostavista asioista. Toisaalta tutkimus kumpuaa visiosta, jonka mukaan sosiaalisen median, Facebookin, avulla voidaan muodostaa tila, jossa toimitus voi tutustua lukijaan ja tehdä hänen kanssaan lukijalähtöistä journalismia. Tutkimustehtävä on selvittää, millainen kohtaamisen tila Demin Facebook-sivu on lehden toimitukselle ja lukijoille. Työ asettaa kaksi tutkimuskysymystä. Ensinnäkin tarkastellaan, miten ja millaisen yhteisön Demin Facebook-ryhmä muodostaa. Toiseksi selvitetään, millä tavalla Facebook-ryhmän avulla voidaan tehdä lukijalähtöistä journalismia. Kysymyksiin pyritään vastaamaan analysoimalla haastatteluaineistoa teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Teoria koostuu ensinnäkin Josuah Meyrowitzin ja Seija Ridellin käyttämään tila-käsitykseen. Teoria nojaa myös Henry Jenkinsin ajatukselle median konvergenssista, jonka mukaan teknologinen, kulttuurinen ja sosiaalinen konvergenssi ovat muuttamassa median kuluttamista monikanavaisemmaksi, osallistuvammaksi ja yhteisöllisemmäksi. Kolmanneksi, teoriaa muodostetaan Heikki Lehtosen, Michael Wun ja Howard Rheingoldin käsitteillä yhteisöstä ja verkkoyhteisöstä. Tiedonkeruumenetelmänä on käytetty ensin määrällistä esitutkimusta, jonka vastaajien joukosta on poimittu Demin Facebook-ryhmän jäseniä (12 tyttöä) ryhmähaastatteluihin. Tämän lisäksi on haastateltu Demin toimituksen jäseniä (2 kappaletta). Analyysimenetelmänä on käytetty Anu Kantolan muodostamaa teoreettiseen viitekehykseen pohjaavaa tulkintaa. Vastauksena ensimmäiseen tutkimuskysymykseen esitetään, että Demin Facebook-yhteisö muodostuu toimituksen ja ryhmän jäsenten välisestä monologisesta ja pinnallisesta vuorovaikutuksesta. Yhteisön kokema yhteisöllisyys on löyhää, eivätkä lukijat koe tutustuvansa Demin toimitukseen Facebook-ryhmän kautta. Vastauksena toiseen kysymykseen esitetään, että toimitus kokee tutustuvansa lukijoihinsa Facebook-ryhmässä käytävän vuorovaikutuksen avulla ja kokee antavansa lukijoille mahdollisuuden osallistua lehden tekoon. Lukijat sen sijaan haluaisivat osallistua lehden tekoon mutta kokevat vaikutusmahdollisuutensa melko löyhinä. Jotta lukija osallistuisi sisällön tekoon, hänen täytyy olla kiintynyt lehteen ja koettava, että vaikuttamisesta on hänelle aidosti hyötyä. Johtopäätöksenä on, että Demin Facebook-ryhmän muodostamassa tilassa on olemassa potentiaali yhteisöllisyyden, vuorovaikutuksen ja lukijalähtöisen journalismin rakentamisessa. Tällä hetkellä kohtaaminen tilassa on kuitenkin melko pinnallista, sillä ryhmän normit ovat sellaiset, ettei vapaata, lukijoista lähtevää keskustelua synny aidosti.
-
(2013)The purpose of this thesis is to shed light on the way Facebook is used during the parliamentary election campaign in 2009 in Germany by Frank-Walter Steinmeier, the candidate for the German Social Democratic Party (SPD). The purpose is to find out which topics are presented to his fans by his communication and in which way he tries to appeal to his readers emotions. The data has been collected from the candidate’s Facebook posts that he published between spring and autumn 2009. The main findings show that even though some topics are repeated none of them are used consistently throughout the election campaign. Moreover, Steinmeier tries to rebuild the image of the SPD and wants to build up an image for himself. Another important reason to use Facebook, as the analysis has shown, was to mobilize the citizens.
-
(2020)Tässä tutkielmassa selvitän, minkälaisia merkityksiä maahanmuutonvastainen, rasistinen diskurssi liittää sen alle joutuviin ihmisiin maahanmuuttovastaisen Facebook-ryhmän keskusteluissa sekä, minkälaista valtaa tämä sisältää. Lähtökohtana on, ettei Suomi ole irtonainen eurooppalaisen kolonialismin perinnöstä ja kehitystutkimuksella on rooli tämän purkamisessa. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuttovastaisuuteen liittyvä, rasistisesti motivoitunut kieli ei toimi vain syrjässä, vaan näkyy myös medioissa ja politiikan kentällä. Siksi on tärkeää tutkia, kuinka tämän diskurssin merkitysrakenteet muodostuvat ja operoivat. Tutkielman sekä teoreettisena että kontekstin viitekehyksenä toimii postkoloniaalinen teoria. Teorian moninaisen kirjon joukosta käytetään Sara Ahmedin postkoloniaalisen kohtaamisen teoriaa tutkielman teoreettisena työkaluna. Avainkäsitteinä ovat läheisyys ja sijainti, tunnistaminen ja tunteminen (knowing someone) sekä kuuluminen (belonging), jotka käsitteinä pyrkivät avaamaan postkoloniaalisuuden lokaaleja suhteita. Ahmedia seuraten tuntematon vieras täytyy tunnistaa, jotta hänet voidaan paikantaa, ja tunnistaminen edellyttää vieraan tuntemista sekä riittävää spatiaalisen tai diskursiivisen rajan ylittämistä paikaan kuuluvien ”meidän” läheisyyteen. Postkoloniaalisessa kohtaamisessa luodaan, sanoitetaan, tunnistetaan ja rajataan sekä kuuluvien – ”meidän” – että kuulumattomien vieraiden – ”niiden” – ryhmät. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta kokonaisuudesta: loppuvuodesta 2017 kerätyt keskustelutaltioinnit sisältäen tekstin lisäksi emojit, gif-animaatiot, kuvat ja ryhmään jaetut sisällöt sekä kesän 2019 etnografisen aineistonkeruujakson kenttämuistiinpanot. Tutkielmassa käytetään kahden metodologian yhdistelmää, jossa foucault’lainen diskurssianalyysi ja nettietnografia täydentävät toisiaan. Keskusteluaineiston analysoinnissa pääpaino on ollut foucault’laisessa diskurssianalyysissä, mutta myöhempää sosiaalisiin käytäntöihin painottunutta etnografista tutkimusjaksoa on myös ohjannut diskursiivinen katse. Tutkimuseettisistä syistä aineiston ryhmästä käytetään tutkielmassa pseudonyymiä. Aineistossa rakentuu postkoloniaalisessa kohtaamisessa toisistaan erilliset ja erilaiset joukot ”me” ja ”ne”. Nimet nousevat suoraan ryhmän omasta kielenkäytöstä. Tekstin ”meidän” ja ”niiden” välistä suhdetta määrittää rasistinen, ulossulkeva diskurssi, joka ulottuu koskemaan jokaista tekstin tietojen ”niiden” joukkoon tunnistettua siirtolaista, maahanmuuttajaa, turvapaikanhakijaa tai iholtaan joukkoon tunnistettua ihmistä. Suhdetta määrittää neljä osittain päällekkäistä, toisiinsa kytkeytyvää ja toisistaan tukea saavaa diskursiivista tiedon osaa: suomalaisuuden tavoittamattomuus ja sisään päästämättömyys, resurssien ansaitsemattomuus tai ansainta työllä ja historiallisella kiinnittymisellä Suomeen, väkivallan ja rikollisen toiminnan vääjäämättömyys ominaisuutena ja tämä väkivaltaisuus uhkana suomalaisuudelle ja suomalaisille, sekä seksi reproduktiivisena tai väkivaltaisena uhkana tai vaarana aina jollekin (Suomelle) tai jollekulle (suomalaisille naisille). Diskurssin alla ”niiden” joukkoon tunnistettujen on mahdotonta välttää suhteessa kuvattujen tietojen leimaa. Diskurssi pyyhkii jokaisen ”niiden” oman yksilöyden yli peittäen sen omilla merkityksillään. Tutkielma kuvaa myös erilaisia tapoja, joilla diskurssin tietojärjestelmä suojautuu vastapuheelta sekä ylläpitää itseään. Kuvattu diskurssi tukeutuu ja yhdistyy myös valkoisuuden, kansallisuuden ja nationalismin, maskuliinisuuden ja patriarkaatin sekä uusliberalismin diskursseihin. Tutkielman metodologiayhdistelmän valinta on onnistunut, jotta päästiin aineiston diskursiivisten merkitysten ja vallan lisäksi arvioimaan diskurssin lausumien käyttöä ja toimintaa ryhmän sosiaalisissa käytännöissä. Kehitystutkimuksen kannalta tutkielma on osoittanut, että postkoloniaalisuus tarjoaa hyödyllisen kehyksen tarkastella Suomen kontekstia ja, ettei Suomi poikkeuksena asetu koloniaalisuuden jälkioireiden ulkopuolelle. Kuten todettu, tutkielmassa esitellyn diskurssin kieli näyttäytyy myös politiikan kentällä, joten diskurssin toiminnan ymmärtäminen on olennaista myös, kun halutaan arvioida, mitä esimerkiksi maahanmuuttoon tai kehitysyhteistyöhön liittyvässä politiikan keskustelussa todella sanotaan.
-
(2020)This thesis studies Facebook founder Mark Zuckerberg’s discourse on connectivity in the context of Free Basics. As a specific focus, this paper looks at a Facebook connectivity initiative called Internet.org. The initiative was launched in 2013 and it aims at connecting all of the world’s population to the internet. As a part of Internet.org, Facebook developed a smartphone application called Free Basics. As mobile data can be costly in many less developed countries, Free Basics provides free internet access to a limited number of websites. These usually include categories such as Facebook, news sites, job listings, weather and health information. As of 2018, the application was active in over fifty countries around Asia, Africa and Latin America. The method used for analysing the data set is framing analysis. The data, which consists of 54 text documents published between 2013 and 2018, is collected from a single source, an American database called The Zuckerberg Files. This thesis finds that Zuckerberg frames connectivity and Free Basics in three different ways. The first frame, Free Basics as altruistic philanthropy, shows how Zuckerberg focuses on downplaying any possible business benefits that Facebook might have from Free Basics. He stresses the charitable nature of the connectivity initiative and claims that Facebook simply acts on the deep belief for their mission: connecting everyone in the world. The only possible economic profit, according to Zuckerberg, could be for the partnering telecommunications companies. The second frame, Free Basics for universal benefits, displays Facebook’s global outlook on the connectivity issue. In this discourse, Zuckerberg imagines Free Basics as an all-encompassing solution for the five billion people who are currently unconnected. He also argues for universal benefits from increased connectivity by referring to the “global knowledge economy”, where even the already connected people can gain from the new ideas that can now be shared through the internet. The third and last frame, Free Basics accelerating development, looks at Zuckerberg’s statements on how Free Basics can help people in developing countries improve their lives. In comparison to the second frame, here Zuckerberg uses individual people’s stories to give examples on all the areas Free Basics can be helpful in. These stories tie into themes of development, such as health and education, and Zuckerberg frames Free Basics and connectivity as simple, first-step fixes to a variety of issues. In conclusion, the results of this study seem to be in line with the previous studies on Zuckerberg’s discourse. Many elements discussed in the literature also occurred in my data: Facebook’s desire to appear neutral, the debate on net neutrality as well as the giant technology companies and their profound belief in technological determinism in development have been widely discussed earlier. By critically studying Zuckerberg’s argumentation, we gain a better understanding of the company’s actions and motives. This research is valuable because it uses a unique data set to provide an outlook to the way in which Zuckerberg frames Free Basics, as well as connectivity in general.
Now showing items 1-13 of 13