Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p2421"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2018)Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Helsinfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten Laitos/Institution– Department Svenska social- & kommunalhögskolan och Statsvetenskapliga fakulteten Tekijä/Författare – Author Jägerhorn-Tabermann, Jenny Työn nimi / Arbetets titel – Title Den finlandssvenska kulturjournalistiken i förändring – ”kris” eller paradigmskifte? En granskning av kultursidornas utveckling i HBL, VBL och ÅU 2007–2017. Oppiaine /Läroämne – Subject Journalistik och kommunikation Työn laji/Arbetets art – Level Pro gradu-avhandling Aika/Datum – Month and year Augusti 2018 Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 97 Tiivistelmä/Referat – Abstract Syftet med denna pro gradu-avhandling är att undersöka hur de finlandssvenska tidningarnas kulturbevakning förändrats under åren 2007–2017 via en studie av Hufvudstadsbladet, Vasabladet och Åbo Underrättelser. Såväl inom den offentliga debatten som inom forskning har kulturjournalistikens ”kris” diskuterats med jämna mellanrum. Avhandlingen granskar vad som menas med ”kris” och om det finns belägg för krisdiskussionen när det gäller den finlandssvenska kulturbevakningen. I den teoretiska delen tar jag avstamp i Pierre Bourdieus teori om kulturens fält och kulturellt kapital, samt i Maarit Jaakkola och Heikki Hellmans (2009, 2012) tidigare forskning om friktionen mellan det estetiska och det journalistiska paradigmet. Jag undersöker om man också i Svenskfinland kan se samma tendens av ett paradigmskifte inom kulturjournalistiken mot ett mera nyhetsorienterat innehåll. Undersökningsmetoden är kvantitativ innehållsanalys. Mina resultat visar att kultursidorna i Svenskfinland har utvecklats väldigt olika. HBL:s och ÅU:s kultursidor präglas av en kontinuitet och en viss konservatism, medan VBL:s kultursidor genomgått större förändringar. I VBL syns den journalistiska vändningen således klarast. VBL sticker ut i mina resultat på flera sätt; vad gäller den ökade populariseringen, den växande andelen kulturnyheter i förhållande till recensioner, maskuliniseringen av recensioner, och också genom att antalet kulturartiklar ökat till skillnad från de andra två tidningarna. Att man i Österbotten starkt följer med utvecklingen i Sverige, där populariseringen och paradigmskiftet syntes redan för tio år sedan, kan delvis förklara det här. Antalet recensioner har minskat i alla undersökta tidningar. Men i HBL kvarstår recensionen 2017 som den klart vanligast förekommande artikeltypen, den utgör drygt hälften av allt material på kultursidan. Antalet kulturartiklar har under 2007–2017 minskat i både HBL och ÅU, medan de har ökat i VBL. Andelen kultursidor i jämförelse med det totala antalet sidor har ändå procentuellt sett hållits intakt i alla tre tidningar. Det vittnar om att tidningarna trots ekonomiska utmaningar och nedskärningar fortfarande värdesätter kultursidorna. Att tala om en ”kris” inom kulturjournalistiken i Svenskfinland finns det därför inte belägg för. Samtidigt visar min avhandling att det är svårt att ge ett generellt svar, eftersom variationen mellan de tre tidningar jag har undersökt är så stor. Kan tänkas är hela krisdiskussionen en del av det maktspel inom kulturfältet som också Bourdieu hänvisar till – ett sätt att bevara kulturjournalistiken fin och exklusiv. Att tala om kulturjournalistiken i kris är därför onödigt ödesmättat, mera träffande är det att tala om kulturjournalistiken i förändring. Ett exempel på detta är hur tv-drama börjat uppfattas som finkultur på kultursidorna, och bidrar till att omdefiniera distinktionen mellan högt och lågt. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Journalistik, kulturjournalistik, kultur, nyheter, paradigmskifte, kulturkritik, tidningar, recensioner, Svenskfinland, kris. Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
-
(2023)Maisterintutkielmassani tutkin Pohjois-Amerikan suomalaisten työväenluokkaisten naisten ja lasten luontoon liittyviä spatiaalisia käsityksiä ja merkityksiä 1900-luvun alussa. Tarkasteluni kohdentuu erityisesti luonnossa vietettyyn vapaa-aikaan. Tavoitteenani on selvittää, miten luonnosta kirjoittaminen nivoutuu osaksi työväenluokan poliittista retoriikkaa niin konkreettisen, eletyn ympäristön kuin mielikuvienkin tasolla. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, miten asutuskolonialistinen rakenne on mahdollistanut työläisten tilallisia haltuunottoja sekä siitä, miten luonnosta kirjoittamalla toisinnetaan asutuskolonialistista epistemologiaa. Aineistoni koostuu sosialistisen Toveritar-naistenlehden paikkakuntakirjeitä vuosilta 1916–1917. Paikkakuntakirjeet ovat lehden lukijoiden, eli naisten, nuorten ja lasten omaehtoisesti kirjoittamia tekstejä. Kirjeet lähetettiin yleensä oman asuinpaikkakunnan tai paikallisen sosialistiosaston nimissä – myös ilman virallista kirjeenvaihtajamandaattia. Kirjeiden kirjoittajat ovat Pohjois-Amerikan suomalaisia siirtolaisia ensimmäisessä tai toisessa polvessa. Analyysimenetelmänä käytän teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analysoin aineistosta vapaa-aikaan sekä luonnon spatiaalisuuteen liitettyjä merkityksiä soveltaen Edward Sojan (1996) kehittämää kolmannen tilan käsitettä. Kolmannen tilan metodologisen käsitteen avulla tarkastelen luontoa 1) havaittuna ja koettuna, 2) elettynä ja sosiaalisena sekä 3) kuviteltuna ja ajateltuna tilana. Analysoin paikkakuntakirjeiden luontoa ja vapaa-aikaa käsitteleviä tekstejä erityisesti sään ja ilmaston sekä vapauden toisiinsa kietoutuvien teemojen kautta. Lisäksi tarkastelen aineistoa asutuskolonialistisessa viitekehyksessä soveltaen geohistoriallisen kuvittelun käsitettä (Massey 1993; Skurnik 2022). Geohistoriallisella kuvittelulla viitataan siihen, että suuri osa maantieteellisestä tiedosta on nykyisten ja menneiden ihmisten mielissä. Käsitteen avulla tarkastelen, miten luontoon tilana liittyvät käsitykset ja merkitykset asettuvat osaksi siirtolaisuuteen vaikuttaneita asutuskolonialistisia rakenteita ja epistemologiaa. Luonnon merkitykset ovat Toverittaren lukijakirjoittajille ambivalentteja. Luonto niin mahdollistaa kuin haastaa työläisnaisten- ja lasten toimintaa vapaa-aikana. Luonto nähtiin toisaalta tasa-arvoisena, kaikille yhteiskuntaluokille ”vapaana”, mutta toisaalta työväenluokan sortoa korostavana ja esiintuovana tilana. Luontoon ja vapaa-aikaan liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia hyödynnetään paikkakuntakirjeissä myös metaforisesti ja symbolisesti. Esimerkiksi käsitykset säästä ja ilmastosta perustuvat aistein havaittuun tilaan, mutta niihin liittyviä merkityksiä hyödynnetään kuvaamaan työväenluokan kokemaa sortoa myös abstraktilla kuvittelun tasolla. Tutkimukseni pohjalta esitän, että luonto tarjosi kirjoitettuna kolmantena tilana työläisille eskapistisen tilan, johon oli mahdollista kuvitella vaihtoehtoisia työväen tulevaisuuksia sekä muistella menneisyyttä ja toisintaa suomalaisuutta. Lisäksi luonto on kirjeissä kielellinen merkitysresurssi, jota hyödynnetään kahdessa toisiinsa kietoutuvassa kommunikatiivisessa rekisterissä. Vernakulaarissa ilmasto- ja sääraportoinnin rekisterissä kirjoittajat välittivät tietoja elinoloista eri paikkakunnilla. Lisäksi tätä kommunikatiivista rekisteriä hyödynnettiin metaforisesti osana agitaatiorekisteriä. Agitaatiorekisterissä luonnosta kirjoittamalla korostettiin työläisten luokka-asemaa ja innostettiin lehden lukijoita luokkataisteluun. Työläisten luokkataistelun tavoitteena oli laajin mahdollinen vapauden tila, jota erityisesti kesäinen luonto symboloi. Suomalaissiirtolaisten omaksuman asutuskolonialistisen epistemologian mukaan työväenluokalla oli oikeus ja vapaus hyödyntää Pohjois-Amerikan luontoa omiin tilallisiin ja poliittisiin sekä identiteettiin liittyviin tarpeisiinsa. Toverittaren paikkakuntakirjeissä hyödynnetyt luontoon ja vapaa-aikaan liittyvät kielelliset merkitysresurssit välittävät ja uusintavat tätä asutuskolonialistista epistemologiaa. Luonto kolmantena tilana sisältää sekä toiveen että oletuksen totaalisesta vapaudesta, joka on mahdollinen valkoiselle, työväenluokkaiselle suomalaissiirtolaiselle.
-
(2020)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin Oulussa vuonna 2018 tapahtuneita lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia koskevaa uutisointia Oulun paikallislehti Kalevassa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaista kuviteltua yhteisöllisyyttä Kalevassa julkaistut uutisartikkelit muodostivat Oulun seksuaalirikosten uutisoinnissa. Aihetta käsiteltiin kolmen tutkielmalle asetetun tutkimuskysymyksen valossa: (1) Millaisia narratiivisia keinoja Kaleva käyttää uutisissaan Oulun seksuaalirikoksista? (2) Millaista kuviteltua yhteisöllisyyttä Oulun seksuaalirikoksista muodostunut mediatapahtuma muodosti? (3) Millaisille tekijöille kuviteltu yhteisöllisyys muodostui kriisitilanteessa? Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä painottuivat kulttuuri- sekä mediasosiologian teoriat. Tutkimusaineisto koostui Oulun paikallislehti Kalevan nettisivuilla julkaistavasta näköislehdestä kerätyistä uutisartikkeleista ajalta 2.12.2018 – 2.2.2019. Tutkielman analyysimenetelmänä toimi narratiivinen sisällönanalyysi. Lisäksi analyysissa hyödynnettiin uutisten narratiivisten piirteiden tutkimusta. Tutkielman analyysi tuo esille, että Kalevalla on merkittävä rooli seksuaalirikosten tapahtumien tiedottajana, kehystäjänä sekä kuvitellun yhteisöllisyyden rakentajana. Uutisoinnista muodostui rituaalinen mediatapahtuma, jossa Kalevan voidaan väittää osin luopuneen neutraalista ja objektiivisesta uutisten tuotannon tavastaan. Analyysin tuloksena aineistosta nousi esiin uutisissa käytettyjä narratiivisia keinoja, kuten tapahtumien kehystämistä aikaan ja paikkaan sekä tunteita herättävien ilmaisujen käyttöä. Narratiivisten keinojen analyysin avulla tutkielmassa oli mahdollista tarkastella uutisten sisältämiä ja uutisista välittyviä symboleita, jotka ovat uutisten tuotannon kautta osa ympäröivää kulttuuria. Tutkielman yksi keskeisimmistä tuloksista on, että Kalevan rituaalinen uutisten tuotanto muodosti kuviteltua yhteisöllisyyttä yhteisön vastakkainasettelun kautta, jossa vastakkain asettuivat kantasuomalaiset uhrit ja ulkomaalaistaustaiset seksuaalirikosten tekijät. Ryhmien kahtiajakautuneisuutta korostettiin kuvitellun yhteisöllisyyden symboleilla, jotka perustuivat muun muassa kansalaisuuteen sekä kulttuurissa opittuihin tapoihin. Kuvitellun yhteisöllisyyden rakentumista käsiteltiin lisäksi yhteisön siirtymäriitin teorian avulla. Kuvitellun yhteisöllisyyden katsotaan muodostuneen rituaalisessa mediatapahtumassa kolmesta yhteisön siirtymäriitin vaiheesta: murroksesta, liminaalivaiheesta sekä takaisin liittämisen vaiheesta. Liminaalitila kuvaa mediakatastrofin aiheuttamaa yhteisön välitilaa, jossa yhteisöllä oli mahdollisuus käsitellä seksuaalirikosten syntyyn johtaneita syitä. Aikaisemmissa tutkimuksissa rituaalisten mediatapahtumien on havaittu auttavan yhteisöä pääsemään liminaalitilan aiheuttaneen tragedian yli. Toinen tutkielman keskeisistä tuloksista kuitenkin on, että Kaleva ei tarjoa lukijoilleen selkeää ulospääsyä liminaalitilasta. Tutkielman analyysin tuloksena Kaleva jättää tilanteen ambivalentiksi korostamalla samaan aikaan yhteisön mahdollista koheesiota sekä kahtiajakautuneisuutta, ja jättää tällä tavalla yhteisön hajaantuneeksi. Median kierrättäessä seksuaalirikoksista käsitteleviä uutisia, vahvistaa kierrätys liminaalitilaa ja vaikeuttaa entisestään yhteisön mahdollisuutta rituaaliseen yhteisymmärrykseen.
-
”Päivä pääsköhön talohon” : tapaustutkimus Helsingin Sanomain Säätiön taide- ja arvoesinekokoelmasta (2020)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Sanomain Säätiön taide- ja arvoesinekokoelmaa ja sen merkitystä. Tarkasteltava ajanjakso on Päivälehden perustamisen vuodesta 1889 nykyhetkeen asti. Noin 270 teoksen laajuisen kokoelman alkuperäinen omistaja on mediakonserni Sanoma Oyj, mutta kokoelma on sittemmin siirretty yritykseen sidoksissa oleville säätiöille. Tutkielman tavoitteena on kuvailla, miten kyseinen kokoelma on muodostunut ja mitä se pitää sisällään sekä selvittää, mikä on motivoinut Sanoman taiteenkeräilyä ja mitä tehtäviä kokoelmalla on ollut yrityksessä. Tutkielma pyrkii myös tarkastelemaan kyseistä kokoelmaa osana suomalaisten yritysten taiteen keräilyn traditiota. Tutkimus sijoittuu yritysten taidekokoelmien eli yritystaiteen tutkimuksen kentälle. Moniaineistoinen tutkielma hyödyntää lehdistöhistorian tutkimuksen sekä kokoelma- ja yritystutkimuksen ohella rinnakkain Päivälehden arkiston aineistoja, Helsingin Sanomien lehtikirjoittelua sekä Sanoman ja Helsingin Sanomain Säätiön työntekijöiden tiedonantoja. Deskriptiivinen tapaustutkimus tuo kuvailun kautta näkyväksi tutkimuskohdetta, kokoelmaa, jota ei ole tutkittu aiemmin ja joka ei suurimmaksi osaksi ole julkisesti esillä. Kokoelman teoksia tarkastellaan niiden sisällöllisten ulottuvuuksien kautta sekä nostamalla yksittäisiä, kokonaisuutta havainnollistavia teoksia lähemmin analysoitavaksi. Helsingin Sanomain Säätiön taide- ja arvoesinekokoelman teokset kuvaavat yritystaiteelle tyypillisesti etenkin yrityksen johtajia, henkilökuntaa ja toimitiloja. Kokoelmaa ei pääsääntöisesti kartutettu suunnitelmallisesti eikä sitä yritysomistuksen aikana hallinnoitu kokoelmana: teokset tulivat yritykselle tilaustöinä, huutokauppahankintoina, liikelahjoina ja journalistiseen käyttöön tai markkinointiviestintään toteutettuina teoksina. Monia kokoelman teoksia yhdistää Sanomaan ja sen julkaisuihin myös aatteellinen, sittemmin yrityshistoriallinen motiivi, nuorsuomalaisuus. Sen ohella yrityksen taidehankintoja ohjasi käytännön tarve eli toimitilojen sisustaminen. Tutkielma tarjoaa uutta tietoa journalismin, yritystoiminnan ja kuvataiteen kohtaamisesta ja myös niiden yhteisistä pyrkimyksistä Sanoman ja sen keskeisten julkaisujen piirissä.
-
(2022)Tutkielmani aihe on messiaaninen juutalaisuus, jota tarkastelen Israelin valtion kontekstissa. Tarkastelun kohteena ovat israelilaisten sanomalehtien messiaanisista juutalaisista luomat representaatiot ja niissä tapahtuneet muutokset aikavälillä 1977–2020. Aineistoni koostuu 282 israelilaisissa sanomalehdissä julkaistusta artikkelista. Toteuttamani media-analyysi on kolmivaiheinen kehysanalyysi. Aluksi kategorisoin aineiston, minkä jälkeen tein suppean tilastollisen analyysin. Analyysin edellisten vaiheiden ohjaamana tein lopuksi kvalitatiivisen kehysanalyysin. Tutkielman tulosten mukaan messiaaniset juutalaiset on esitetty Israelin valtakunnallisissa sanomalehdissä toisinaan joukkona, joka uhkaa yhteiskunnan rauhaa ja juutalaisen kansan yhtenäisyyttä ja toisinaan hyväntahtoisena ja elämäntavoiltaan esimerkillisenä uskonnollisena vähemmistönä. Heistä on kerrottu ylivoimaisesti eniten heidän kohtaamansa vastustuksen ja ongelmien kautta. Tapausten joukossa on konkreettisten hyökkäyksien lisäksi syrjintään, lähetystyön vastustamiseen ja maahanmuuton haasteisiin liittyviä aiheita. Uutisoinnissa on korostettu vastakkainasettelua, tilanteiden jännittyneisyyttä ja kristinuskon ja juutalaisuuden välisiä negatiivisia historiallisia assosiaatioita. Toisaalta messiaanisia juutalaisia vastustavia osapuolia on myös kritisoitu, ja toimittajat ovat painottaneet suvaitsevaisuutta ja arvostelleet Israelin uskonnonvapaustilannetta. Monet messiaaniset juutalaiset yksilöt ovat saaneet äänensä sanomalehdissä kuuluville, mutta heitä on myös kuvattu lokeroivilla, stereotyyppisillä ja epäluuloisilla määritelmillä. Lisäksi sanomalehdissä on kerrottu Israelin lainsäädännön ja muiden israelilaisten toiminnan vaikutuksista messiaanisten juutalaisten valintoihin ja elämäntapoihin. Aineistossa näkyy joitakin muutoksia messiaanisten juutalaisten representaatioissa noin 40 vuoden aikana. Aineiston jälkipuoliskolla sanomalehdissä on oltu aiempaa kiinnostuneempia messiaanisista juutalaisista yhteisöistä ja yksilöistä sekä messiaanisesta juutalaisuudesta ilmiönä. Israelissa voimakkaasti vastustettavaa lähetystyötä ei toisaalta ole yhdistetty messiaanisiin juutalaisiin yhtä vahvasti kuin aiemmin. Messiaanisten juutalaisten määrällisen lisääntymisen myötä israelilaiset sanomalehdet ovat alkaneet aiempaa useammin esittää heidät osana Israelin juutalaista kansaa, mutta ei uskonnoltaan juutalaisina.
-
(2016)Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka yleisesti ruotsin olla-verbin (vara) konjunktiivimuoto vore esiintyy nykyruotsissa ja vertailla sen käyttöä suomenruotsissa ja ruotsinruotsissa. Tutkimusaineisto koostuu Språkbankenin vapaasti käytettävistä korpuksista, jotka sisältävät muun muassa sanomalehtitekstiä, kaunokirjallisuutta ja internet-keskustelupalstojen keskusteluja. Kaikkiaan aineistossa on noin 9 miljardia sanetta 192 erillisessä korpuksessa. Aineistoon on tehty hakuja Språkbankenin Korp-käyttöliittymän kautta ja tarkasteltu näiden hakujen tuloksia. Sananmuodon vore esiintymistiheyttä tarkastellaan yleisesti kaikissa Språkbankenin vapaasti käytettävissä korpuksissa sekä vertailevasti suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Sanomalehtiaineistoja on yhteensä 652 miljoonaa sanetta 37 ruotsalaisessa ja 30 suomenruotsalaisessa korpuksessa. Vertailtavaksi on valittu nimenomaan sanomalehtiteksti, koska noin 9 % Språkbankenin sanomalehtiaineistojen tekstistä on peräisin suomenruotsalaisista lehdistä, kun kaikissa Språkbankenin aineistoissa suomenruotsalaista tekstiä on vain 0,9 %. Tarkemman tutkimuksen kohteena ovat hypoteettiset ehtolauseet, joissa predikaattiverbi on joko konjunktiivissa, indikatiivin preteritissä tai skulle + infinitiivi -rakenteen osana. Tutkielmassa vertaillaan näiden eri ehtolausetyyppien esiintymistiheyttä suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Tutkimus osoittaa, että vore esiintyy suomenruotsalaisessa aineistoissa selvästi harvemmin kuin ruotsalaisissa aineistoissa. Sananmuodon esiintymistiheys on keskimääräistä suurempi vanhemmissa aineistoissa, mutta yllättäen myös joissakin internetin keskustelufoorumeilta kerätyissä aineistoissa. Sananmuodon vore keskimääräinen esiintymistiheys kaikissa Språkbankenin korpuksissa on 182,8 kertaa miljoonaa sanetta kohti, mutta suomenruotsalaisissa aineistoissa vain 97,3. Tutkielman tulosten perusteella skulle vara -rakenteen käyttö on suomenruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa yleisempää kuin ruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa. Havainto on linjassa sen muun muassa Svenska Akademiens Grammatikin (Teleman et al. 1999) esittämän näkemyksen kanssa, että tätä rakennetta käytetään suomenruotsissa laajemmin kuin muissa ruotsin alueellisissa kielimuodoissa.
Now showing items 1-6 of 6