Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p24614"

Monesti ruotsinkielisyyden määritelmänä Suomessa pidetään ruotsinkieliseen yhteisöön syntymistä ja ruotsin kielen omaksumista ensikielenä. Kuitenkin joka vuosi korkeakouluista valmistuu lukuisia ruotsia toisena kielenään käyttäviä, ensikielenään suomea puhuvia opiskelijoita, joilla on ensikieleen rinnastettava ruotsin kielen taito. Maisterintutkielmassani tarkastellaan ruotsia toisena kielenään puhuvien suomalaisten ruotsin kielen käyttöä ja kielellistä identiteettiä ruotsin kielen käyttäjinä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kokevatko ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset itsensä ruotsinkielisiksi, ja jos kokevat, mitä ruotsinkielisen identiteetin muodostumiseen vaaditaan. Tutkielmassa tarkastellaan myös, millaisissa tilanteissa ruotsia toisena kielenään puhuvat käyttävät ruotsin kieltä yliopisto-opinnoissaan ja niiden ulkopuolella. Tutkimus on toteutettu käyttäen laadullista kyselytutkimusmenetelmää. Aineisto tutkimukseen kerättiin nettilomakkeen kautta, jota lähetettiin ruotsin- ja kaksikielisiin yliopistoihin Suomessa. Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen mukaan osa ruotsia toisena kielenään puhuvista suomalaisista ilmoittivat kokevansa itsensä ruotsinkielisiksi, eli Suomen kontekstissa kaksikielisiksi. Kyselytutkimuksen vastaukset viittasivat siihen, että muodostaakseen uuden ruotsinkielisen identiteetin, ruotsin kielellä suoritettujen yliopisto-opintojen ja niiden myötä kehittyvän kielitaidon lisäksi ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset tarvitsivat mahdollisuuden reflektoida kielellistä identiteettiään matalan valtaetäisyyden ihmissuhteissa. Tietä ruotsinkielisyyden kokemukseen näytti eniten vauhdittavan se, että ruotsia ensikielenään puhuvat luulivat toisen kielen puhujia ensikielen puhujiksi, ja myös viestivät sen toisen kielen puhujille. Tutkimus osoitti, että keskeinen edellytys sille, että ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset kokivat itsensä myös ruotsinkielisiksi, on se, että he kokevat tulevansa hyväksytyiksi ja tervetulleiksi Suomen ruotsinkieliseen yhteisöön.

Denna avhandling handlar om läromedlens medieinnehålls användbarhet, dvs. usabilityn. I denna avhandling försöker jag fastställa usabilityn (användbarheten) för medieinnehållet av läromedel i svenska som andra främmande språk enligt den finska läroplanen från 2014. De läromedel jag koncentrerar mig på är Megafon 1, Hallonbåt 1 och Pä gång 1. Elevernas åldersgrupp är årskurs 6, som enligt den nya läroplanen har påbörjat undervisningen i svenska redan på klass 6 istället för klass 7. Läraren kan därmed antingen vara en klasslärare eller en ämneslärare med mycket varierande pedagogisk och ämnesdidaktisk utbildning. För att kunna göra en bedömning av läromedlens usability, måste man definiera de finländska läroplanens kompetensmål i svenska, som bygger på de allmänna kompetensmålen samt på finsk lagstiftning. Ett läromedel som inte uppfyller dessa krav är inte användbar i undervisningen. Jag går tillbaka till de allmänna pedagogiska målen som ligger bakom kompetensmålen och som stöder Lim & Lees usabilitykriterier för undervisning i främmande språk. Jag kontrollerade dessa användbarhetskriterier för sjätte klassens Megafon 1, Hallonbåt 1 och Pä gång 1 (dvs. läromedlens första halva). Jag kom fram till att enbart den tekniska usabilityn kan mätas någorlunda tillförlitligt, för den pedagogiska usabilityn beror såväl på användarens kunskaper och personlighet samt målgruppens behov och förväntningar. I sista kapitlet tar jag även upp olika förbättringsförslag för framtida digitala läromedel.

Tutkielmassa tarkastellaan modaalisten lauseadverbiaalien esiintymistä oppijanruotsissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä modaaliset lauseadverbiaalit esiintyvät kielenoppijoiden teksteissä eri taitotasoilla, ja miten lauseadverbiaalien käyttö eroaa L1- ja L2-ruotsissa. Kielenoppijoiden tekstejä verrataan kahteen eri ensikielen aineistoon: oppikirjateksteihin ja blogiteksteihin. Vertailulla pyritään havaitsemaan modaalisten lauseadverbiaalien mahdollista yli- tai alikäyttöä kielenoppijoiden teksteissä. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan automaattisesti annotoitujen korpusten soveltuvuutta tämän tyyppiseen tutkimukseen. Tutkimus on korpuspohjainen, ja analyysin teoreettisena pohjana toimii kontrastiivinen välikielianalyysi. Tutkimusmateriaali koostuu yhteensä 25:ä Göteborgin yliopiston Språkbankenin korpuksesta. Taitotasoa tutkimuksessa mitataan Eurooppalaisen kielitaidon viitekehyksen (CEFR) mukaisesti. Tutkimus osoittaa, että modaalisten lauseadverbiaalien käyttö alkaa oppijankielessä taitotasolla A2 sanan kanske käytön alkamisen myötä. Suuremmissa määrin modaalisten lauseadverbiaalien käyttö alkaa kuitenkin vasta taitotasolla B1. Kielitaidon kehittyessä paitsi modaalisten lauseadverbiaalien esiintyvyys, myös niiden leksikaalinen variaatio teksteissä kasvaa. Kanske on selvästi yleisin modaalinen lauseadverbiaali oppijanruotsissa, minkä voidaan olettaa johtuvan ennen kaikkea sanan monikäyttöisyydestä. Myös ju esiintyy yleisesti kielenoppijoiden teksteissä tasolta B1 lähtien, mikä selittynee sanan runsaalla esiintyvyydellä sekä oppikirjateksteissä että puhekielessä. Muista modaalisista lauseadverbiaaleista erityisesti verkligen, naturligtvis ja egentligen esiintyvät yleisesti kielenoppijoiden teksteissä. Vertailu ensikielen aineistoihin osoittaa, että mahdollista modaalisten lauseadverbiaalien alikäyttöä esiintyy kielenoppijoiden teksteissä sanojen väl ja gärna osalta, kun taas sanaa naturligtvis voidaan materiaalin perusteella epäillä ylikäytettävän. Varmojen johtopäätösten tekeminen tämän tutkimuksen materiaalin pohjalta ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan edellyttää lisää tutkimusta aiheesta, sillä mahdollinen lauseadverbiaalien yli- tai alikäyttö saattaa selittyä eri tekstityyppien välisillä eroavaisuuksilla. Tutkimuksessa osoitetaan myös automaattisen annotoinnin vaikuttavan vääristävällä tavalla tutkimuksen lopputuloksiin, minkä johdosta tuloksiin täytyy suhtautua kriittisesti. Tutkimuksessa todetaan, että tutkimusmateriaalin edustavuuteen, eri materiaalien keskinäiseen vertailukelpoisuuteen sekä automaattiseen annotointiin liittyvät ongelmat vaikuttavat merkittävästi tulosten luotettavuuteen. Tämän vuoksi varmoja johtopäätöksiä modaalisten lauseadverbiaalien käytöstä oppijanruotsissa ei tämän tutkimuksen perusteella voida tehdä, vaan tulokset tulee nähdä suuntaa antavina. Tutkimus luo kuitenkin hyvän pohjan jatkotutkimuksille aiheesta ja tarjoaa myös hyödyllistä tietoa automaattisen annotoinnin tämänhetkisistä mahdollisuuksista ja haasteista.

Tutkielmassani tarkastelen, kuinka Ruotsiin muuttaneet suomalaisopiskelijat kokevat sopeutuneensa ruotsinkieliseen ympäristöön. Tarkoituksenani on selvittää, mitä kieliä he Ruotsissa puhuvat ja millaisia kielellisiä vaikeuksia heillä Ruotsissa on. Lisäksi tarkastelen, kokevatko he saaneensa lukion ruotsin opetuksesta riittävät kielelliset valmiudet pärjätäkseen Ruotsissa. Teoriaosiossa käsittelen Ruotsin ja Suomen välistä muuttoliikettä, suomenruotsin ja ruotsinruotsin välisiä eroja sekä ruotsin opetusta suomalaisessa koulujärjestelmässä. Tutkimukseni perustuu kyselylomakevastauksiin, jotka keräsin maaliskuun 2017 aikana. Kyselylomakkeeni koostui sekä avoimista että suljetuista kysymyksistä, joten myös analyysini on sekä määrällinen että laadullinen. Esittelen tuloksia diagrammein ja esimerkein. Kyselyyni vastasi 109 Ruotsiin muuttanutta suomalaisopiskelijaa, joiden kaikkien äidinkieli on suomi. Analyysini osoittaa, että eniten kielellisiä ongelmia Ruotsiin muuttaneille suomalaisopiskelijoille tuottaa puhuttu kieli. Ruotsissa puhuttavaa ruotsia on monien mielestä vaikea ymmärtää, sillä se poikkeaa suomenruotsista erityisesti ääntämyksellisesti. Lisäksi eri murteiden ja puhekielisten ilmaisujen ymmärtämistä pidetään hankalana. Myös puheen tuottaminen on monien mielestä vaikeaa, ja he kertovat, että osaavat keskustella abstrakteista asioista ruotsiksi, mutta arkikieleen kuuluvat ilmaisut ovat heille vieraita. Tekstinymmärtäminen ja kielioppi eivät sen sijaan tuota vaikeuksia. Suurin osa vastaajista käyttää ruotsin kieltä hoitaessaan virallisia asioita, mutta vapaa-ajalla käytetään paljon myös englantia ja suomea. Vastauksista käy ilmi, että ruotsia haluttaisi puhua enemmän myös vapaa-ajalla, mutta ruotsalaisiin tutustuminen koetaan vaikeaksi. Monet myös kokevat, etteivät saa tarpeeksi tilaisuuksia harjoitella ruotsin puhumista, sillä ruotsalaiset vaihtavat keskustelukielen herkästi englanniksi. Ne vastaajat, jotka ovat saaneet ruotsalaisia ystäviä, kokevat, että se on helpottanut heidän sopeutumistaan ja parantanut heidän kielitaitoaan. Suurin osa kyselyyni vastanneista henkilöistä kokee, ettei lukion ruotsin opetus antanut heille riittäviä valmiuksia pärjätä Ruotsissa. Kuullun ymmärtämistä ja puheen tuottamista olisi heidän mielestään pitänyt harjoitella tunneilla enemmän, kun taas kielioppia opeteltiin monen mielestä liikaa muiden kielen osa-alueiden kustannuksella. Monet kuitenkin kokevat, että lukion ruotsin opetus antoi hyvän pohjan myöhemmälle oppimiselle.