Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p3478"

Sort by: Order: Results:

  • Tohka, Taru (2023)
    Tulojen alueellinen jakautuminen on samanaikaisesti pitkäaikainen sekä ajankohtainen alueellisiin hyvinvointieroihin liittyvä ilmiö. Tämä tutkielma tarkastelee tulojen alueellista jakautumista Suomessa kunnittain ajalla 1995–2020 kiinnittäen erityistä huomiota historiallisiin syvärakenteisiin alueellisten tuloerojen taustalla. Tutkielmassa käsitellään erityisesti Pähkinäsaaren rauhan rajan (1323) yhteyttä 2000-luvun alueellisiin tuloeroihin erilaisten tilastollisen menetelmien sekä graafisen analyysin avulla. Aineisto koostuu Suomen virallisen tilaston tulonjakotilastosta sekä muista erilaisia väestöindikaattoreita sisältävistä täydentävistä alueaikasarjoista. Tutkielman tulosten perusteella tulojen alueellinen jakautuminen vaikuttaa varsin pysyvältä ilmiöltä, jonka taustalla on useita historiallisia prosesseja ja rakenteita. Suomen jakolinjana aikaisemmassa tutkimuksessa usein mainittu Pähkinäsaaren rauhan raja ei kuitenkaan ole ainakaan pääasiallinen tulojen alueellinen jakolinja, vaikka tulotaso Pähkinäsaaren rauhan rajan pohjoispuolella onkin koko tutkimusajanjakson selvästi rajan eteläpuolta matalampi. Tulojen jakolinja seuraa pitkälti samaa linjaa sairastavuuden ja itäisen ja läntisen geeniperimän jakautumisten kanssa, itäisen Suomen ollessa lounaista Suomea ja Lappia matalatuloisempi alue. Lisäksi keskeinen merkitys tulojen alueellisessa jakautumisessa on kasvukeskuksilla, mutta niiden sijainti riippuu samoista tekijöistä kuin muukin väestön alueellinen jakautuminen. Näin ollen tutkielman keskeisenä tuloksena on historiallisista syvärakenteista erityisesti väestön alueelliseen sijoittumiseen ja jakautumiseen vaikuttaneiden tekijöiden vaikutus yhä 2000-luvun alueellisiin tuloeroihin.
  • Mascher, Matleena (2018)
    Suomen väestöennusteen mukaan työikäisen väestön määrä on vähentynyt ja huollettavien määrä työikäisiä kohden kasvanut. Väestönrakenteen muutoksen ohella hoiva-ala käy läpi ikärakenteellista muutosta, jonka lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon taloudelliset tehostamistavoitteet uudistavat alaa. Muutokset ovat nostaneet pinnalle huolen siitä, kuinka vanhusten hoiva tulevaisuudessa järjestetään. Ratkaisuna on nähty esimerkiksi siirtolaisten rekrytoiminen alalle. Tutkielman teoreettinen näkökulma liittyy resursseihin. Resurssin käsite on väline, jonka avulla tutkielmassa eritellään siirtolaisten työllistymiseen ja työyhteisön jäsenyyteen vaikuttavia tietoja, taitoja, verkostoja ja ominaisuuksia. Resurssit jaetaan tutkielmassa taloudellisiin ja materiaalisiin, sosiaalisiin sekä kulttuurisiin ja inhimillisiin resursseihin. Tutkielmassa selvitetään siirtolaistaustaisten työntekijöiden työmarkkinoilla ja työssä kohtaamia haasteita sekä haasteiden kytkeytymistä resursseihin. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti, miten siirtolaiset kokevat ja tulkitsevat kielitaitoon liittyviä haasteita. Lisäksi tutkielma kysyy, millaisena resurssina suomen kielen taito näyttäytyy siirtolaisten kohdatessa työelämän haasteita, kuten eriarvoisuutta. Haasteiden ja resurssien tarkastelun kautta tutkielma hahmottaa, millaisena työnä vanhustenhoivatyö siirtolaisille näyttäytyy ja tekee näkyväksi prosesseja, jotka tuottavat eriarvoisuutta, ehdollistavat pääsyä työmarkkinoille ja työyhteisön jäseneksi sekä ylläpitävät eroja myös siirtolaistaustaisten työntekijöiden välillä. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin kaupungin kotihoidon siirtolaistaustaisten hoitajien teemahaastatteluista, joita on yhteensä 16 kappaletta. Aineisto on kerätty vuonna 2012 ja se on osa Suomen Akatemian rahoittamaa ”Maahanmuuttajataustaisten hoitajien ammatilliset subjektiviteetit: Monipaikkainen analyysi glokalisoituvasta vanhustenhoidosta” tutkimushanketta. Tutkielmassa haastatteluja analysoidaan teema-analyysin ja paikoitellen odotusanalyysin menetelmin, joilla pyritään havaitsemaan sekä siirtolaisten haastattelijalle kertomia kokemuksia että niitä oletuksia, odotuksia ja tuntemuksia, joita tuodaan esiin erilaisten ilmaisujen keinoin. Tutkielman mukaan suomalaisilla työmarkkinoilla ja kotihoidossa arvostettuja ovat sellaiset resurssit, joilla siirtolainen pystyy häivyttämään erilaisuuttaan suhteessa valtaväestöön kuuluviin työntekijöihin. Tutkielma nostaa merkittävimpänä resurssina esiin suomen kielen taidon, sillä se mahdollistaa myös muiden arvostettujen resurssien hyödyntämisen ja kerryttämisen. Myös työntekijöiden oman aktiivisuuden merkitys korostuu työelämässä usein resurssien puutteen kautta. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että työelämän rakenteet tuottavat eriarvoisuutta ja ehdollisuutta sekä työmarkkinoilla että työyhteisöissä vaatimalla työntekijöiltä määrättyjä resursseja, joita kaikilla ei kuitenkaan ole yhtä paljon. Resursseja ei myöskään arvosteta työelämässä tasavertaisesti, jonka lisäksi niiden arvostus ja määrä vaihtelee olosuhteiden mukaan. Tutkielma osoittaa myös, ettei siirtolaisten pääsy hoiva-alalle näyttäydy heille itselleen yhtä itsestään selvänä kuin mitä esimerkiksi media ja poliittinen keskustelu antavat ymmärtää. Puheet siirtolaistyöntekijöiden poliittisesta ohjaamisesta hoiva-alalle uhkaavat häivyttää näkyvistä siirtolaisten hoivatyössä kohtaamia haasteita ja sitä vaivaa, jonka useat heistä ovat nähneet alalle päästäkseen. Tutkielma tunnistaa työmarkkinoilla käynnissä olevan jonkinasteisen eriytymisen siirtolaisten ja valtaväestön töihin, mutta korostaa siirtolaisten kohtaavan haasteita ja esteitä myös siirtolaisten töiksi leimatuissa töissä.
  • Ylönen, Joonas (2024)
    Tutkielmani toimii aatehistoriallisena esityksenä Jean-Jacques Rousseaun käsitteestä yleistahto. Lähteenäni käytän ensisijaisesti Rousseaun Emilé-, Eriarvoisuudesta-, Tunnustuksia- ja Yhteiskuntasopimuksesta-teoksia. Laajennan argumentaatiotani hyödyntämällä muiden Rousseau-tulkitsijoiden aikaisempia esityksiä. Lisäksi kontekstualisoin Rousseaun yhteiskuntasopimusajattelua vertaamalla sitä Thomas Hobbesin vastaavaan. Käsittelen tutkielmassani luonnontilaisen ihmisen olotilaa, sekä Rousseuan kuvailemaa ihmisen asteittaista yhteiskunnalliseen olotilaan siirtymisprosessia. Luonnontilainen ihminen on esisosiaalinen ja esijärjellinen, mutta määräytyy itsestään käsin, omaten kyvykkyyden tyydyttää rajatut tarpeensa samalla ammentaen nautintoa olemassaolontunteestaan. Ollen täten täysin vapaa. Yhteiskunnallinen ihminen on riippuvainen muista ihmisistä, niin rikkaana kuin köyhänä. Yhteiskunnallinen ihminen kärsii sielullisesta ristiriidasta, kun hän haluaisi toimia toisin kuin joutuu toimimaan, jolloin hän ei ole vapaa. Tulkitsen yleistahdon käsiteen toimivan Rousseaun moraalipsykologian ja yhteiskuntafilosofian kohtauspaikkana, jossa yleistahdon käsite toimii käytännöllisimpänä mahdollisena ajateltavissa olevana ajatuksena, jonka johdattamana yhteiskunnallinen ihminen voi saavuttaa sielullisen tasapainonsa uudelleen yhteiskunnallisessa tilassaan. Argumentoin Rousseuan pyrkivän korostamaan myös yhteiskunnallisessa tilassa olemassaolon tunteen merkitystä, minkä takia myös vapaus on niin tärkeää. Tulkinnalleni omaleimaisena piirteenä toimii kuitenkin eriarvoisuuden merkityksen korostus. Ihminen on luonnontilassa eriarvoinen, mutta eriarvoisuudella ei ole merkitystä. Sosiaalisuus tuo eriarvoisuuden esiin, mikä muuttuu yhteistoiminnan kannalta ongelmalliseksi. Vaikka laki onkin nostettu ihmisten yläpuolelle kohdellen kaikkia yhtäläisesti, ilmenee todellisuudessa tilanteita, joissa äärimmäisen eriarvoisuuden ruumiillistumana jopa orjuus voi Rousseaun mukaan olla hyväksyttävää, mikäli vain sielullinen harmonia kyetään valtaosalle ihmisistä palauttamaan. Näin ollen sosiaalisuuden, eriarvoisuuden ja vapauden keskinäinen jännite nivoutuvat tutkielmassani tiiviisti toisiinsa.
  • Kotisaari, Kasper (2024)
    This master's thesis examines how perceived neighbourhood safety is associated with socioeconomic status in Finland from 2002 to 2018. The research questions of the thesis are, firstly, how well do measures of socioeconomic status explain perceived neighbourhood safety within people living in Finland, and secondly, has the importance of socioeconomic status in explaining experiences of insecurity changed over time. As perceived insecurity in the neighbourhood is observed to be a markedly gendered phenomenon, it is thirdly examined whether the association of socioeconomic status with perceived neighbourhood safety is different according to gender. The examination is based on the European Social Survey (ESS) data of Finland, which are somewhat representative samples of the population living in Finland. Perceived neighbourhood safety is part of the ESS core questionnaire, which has been carried out in EU countries every second year since 2002. The data used in this thesis has been collected in nine waves, in such a way that data from every even year in the timeframe 2002-2018 is used. For this purpose, the data have been merged and the final analyses include a total of 17 955 respondents. The development of perceived neighbourhood safety or insecurity over time is examined through three periods of years, which are 2002-2006, 2008-2012, and 2014-2018. The method used in the work is logistic regression, for the needs of which the response variable that measures insecurity has been coded as binary. Perceived neighbourhood safety over time in the light of the ESS surveys has not previously been investigated in Finland with a similar method and perspective. Looking at the relationship between socioeconomic status and perceived neighbourhood safety, it is observed that a lower level of education explains the experiences of insecurity in both women and men, but the connection disappears in men when background variables and other measures of socioeconomic status are held constant. On the other hand, for women, the level of education remains a statistically significant factor for experiencing insecurity in all models. When examining changes over time, it is found that the experiences of insecurity in the neighbourhood area have decreased for women, so that, above all, insecurity has decreased for those who have completed higher education. Within men, perceived insecurity in the neighbourhood is experienced less, and no statistically significant changes are detected over time according to the level of education. Instead, within male respondents, a process of differentiation according to perceived adequacy of income is observed during the time period, in such a way that those men who felt that they could get by with their current income experienced a decrease in perceived insecurity, while this did not happen to the other male respondents. At the level of all respondents, perceived insecurity in the residential area has decreased during the time period observed, but indications are found that the positive development has been slower or even stagnant in population groups of lower socioeconomic status. Experiences of insecurity have negative health effects on the ones having the experience. The connection of socioeconomic status to perceived insecurity points to an additional dimension of inequality among those living in Finland. On a general level, it was observed that lower socioeconomic status, measured according to several different indicators, predicted higher perceived neighbourhood insecurity.
  • Reiman, Jenna (2024)
    Tutkielmassa tarkasteltiin kuusivuotiaiden lasten sukupuolen, heidän vanhempiensa koulutuksen ja tulotason sekä perheen asuinalueen yhteyttä lasten koettuun hyvinvointiin. Sen lähtökohtana oli tuottaa tietoa lasten koettuun hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä yhteiskunnalliseen tarpeeseen perustuen. Kansallinen lapsistrategia ja YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittavat kuulemaan lapsia heitä koskevassa päätöksenteossa ja lisäämään heidän osallisuuttaan. Osallisuus, turvallinen lähiympäristö sekä vaikutusmahdollisuudet omassa arjessaan lisäävät lasten koettua hyvinvointia. Aineistona käytettiin kolmea eri Lapsibarometritutkimusta (n = 414, n = 152, n = 402) vuosilta 2016–2020 ja niitä analysoitiin tilastollisin menetelmin. Lapsibarometrit ovat ainoa laaja kansallinen alle kouluikäisten lasten koettua hyvinvointia selvittävä tutkimus. Ne tuottavat tietoa kuusivuotiaiden lasten subjektiivisesta hyvinvoinnista säännöllisen tiedonkeruun avulla. Taustamuuttujien yhteyksiä lasten hyvinvointia kuvaaviin vastemuuttujiin (luottamus, lähiympäristöön tyytyväisyys ja myönteiset lähisuhteet) analysoitiin ristiintaulukoinnin khiin neliötestin sekä logistisen regressioanalyysin avulla. Faktorianalyysia käytettiin tuomaan tilastollista voimaa vanhempien sosioekonomista asemaa kuvaaviin muuttujiin yhdistämällä koulutusta ja tulotasoa kuvaavat muuttujat. Analyysien perusteella perheen taustatekijät olivat yhteydessä lapsen koettuun hyvinvointiin vain pienin osin tilastollisesti merkitsevästi. Vanhempien koulutus ja perheen asuinalue olivat merkitsevästi yhteydessä lapsen lähiympäristöön tyytyväisyyteen. Suurissa kaupungeissa asuvat lapset kokivat huomattavasti useammin kotinsa lähellä olevan hyviä liikuntapaikkoja kuin pienemmissä kunnissa tai maaseudulla asuvat. Lisäksi erityisesti äidin korkeakoulutus ennusti lapsen lähiympäristöön tyytyväisyyttä. Lapsen sukupuoli ei selittänyt tämän koettua hyvinvointia minkään vastemuuttujan osalta, eikä luottamusta ja positiivisia lähisuhteita kuvaavissa muuttujissa löytynyt tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Lapset kokevat elinympäristönsä ja tilanteensa jokainen eri tavoin, ja ilmiö on moniulotteinen sekä konteksti- ja kulttuurisidonnainen, eikä siksi perheen taustatekijöillä ollut tutkielmassa suurta yhteyttä koettuun hyvinvointiin. Aiemmankaan tutkimuksen mukaan perheen sosioekonominen asema ei ollut suuresti yhteydessä lasten koettuun hyvinvointiin. Kuitenkin joidenkin tutkimusten perusteella koettuun hyvinvointiin vaikuttivat muun muassa lasten positiiviset lähisuhteet perheeseen ja ystäviin, vaikutusmahdollisuudet omaa elämänpiiriään koskevissa asioissa sekä asuinalueen turvallisuus. Lasten koettuun hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä voidaan ymmärtää ja tasa-arvoista hyvinvointia lisätä tuottamalla enemmän lasten omaa hyvinvointitietoa ja näkemällä lasten kokemukset tärkeinä.