Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p371"

Sort by: Order: Results:

  • Öhman, Mia (2016)
    Opinnäytetyön aihe on Andrej Tarkovskijn (1932–1986) elokuvan Peili (1974) synty ja vastaanotto. Vastaanottona käsitellään sekä tekijän taiteellisen prosessin vastaanottoa tuotantosysteemissä, että valmiin elokuvan vastaanottoa Neuvostoliitossa ja Suomessa. Tutkimuskysymyksenä on: Miten elokuva Peili syntyi, ja miten se otettiin vastaan kotimaassa ja Suomessa. Tutkimus kuuluu elokuvahistorian alaan. Työ perustuu pääosin venäjänkieliseen kirjalliseen materiaaliin (muistelmat, haastattelut, tieteelliset artikkelit, lehtiartikkelit, stenogrammat) sekä elokuviin, dokumentteihin ja tehtyihin haastatteluihin. Peilin ympärille on pyritty rakentamaan ymmärrettävä kertomus sen syntyhistoriasta keskitetyssä, puoluejohtoisessa elokuvatuotantosysteemissä aikana, jolloin Neuvostoliitossa määriteltiin taiteen tehtäväksi esittää kansalle sosialistisen realismin keinoin elämän totuuksia positiivisessa valossa. Tutkimuksesta selviää, että Tarkovskijn vuosia kypsynyt omaelämäkerrallinen, omasta perheestä kertova elokuva oli Neuvostoliitossa jo lähtökohtaisesti vääränlainen, ja muotoutui tekoprosessin aikana täysin päättäjille käsittämättömäksi. Keskeinen toimija tuotantomyllyssä oli Goskinon ylin johtaja Filipp Ermaš, joka yritti toisaalta toteuttaa Keskuskomiteasta annettuja määräyksiä, toisaalta keksiä luovia ratkaisuja mahdollisuuksien puitteissa. Tapahtumaketju vaikuttaa mielivaltaiselta, mutta Peili kuitenkin päätyi valkokankaalle, mikä on ilmeisesti luettava Ermašin ansioksi. Elokuvasta kirjoitetun perusteella Peilin katsojat jakautuivat karkeasti kolmeen ryhmään: niihin, jotka eivät ymmärtäneet elokuvaa ja joille sen katsominen oli tuskallista, niihin, jotka pitivät kauniista kuvista mutta eivät ymmärtäneet, miten ne liittyvät toisiinsa ja niihin, jotka elivät elokuvan mukana. Tämä asetelma kertautuu läpi tuotantoprosessin ja elokuvan vastaanotossa kotimaassa ja Suomessa. Tarkovskijn luomaa elokuvakieltä pidettiin kryptisenä, yritettiin tulkita ja sanallistaa. Peilin kuvat ovat kuitenkin taiteilijan intuition tuottamia tiivistymiä, kuvarunoja, joihin ei ole olemassa tyhjentäviä selityksiä. Jokainen katsoja kokee Peilin omalla tavallaan.