Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p4099"
Now showing items 1-2 of 2
-
Meikkauksen monia merkityksiä : Meikkaus ja sukupuoli Cindy Shermanin ja Marilyn Minterin taiteessa (2023)Tutkielma käsittelee meikkausta kahden yhdysvaltalaisen feministiseen taiteeseen yhdistetyn nykytaiteilijan, Cindy Shermanin (s. 1954) ja Marilyn Minterin (s. 1948) tuotannoissa. Tutkielma kysyy, minkälainen rooli meikkauksella on nykytaideteoksessa: miten sillä representoidaan sukupuolta, voidaanko sen käyttö nähdä feministisenä kritiikkinä ja voiko se samaan aikaan olla kaupallista ja kriittistä, sekä ovatko aineiston meikkaukset joko kantajiaan peittäviä naamioita, heidän identiteettiään esiintuovia ilmaisun välineitä vai kenties jotain muuta. Lähilukemalla feministisiä nykytaideteoksia pyrin tarjoamaan meikkauksen tarkasteluun vaihtoehtoisia tapoja kriittiselle näkemykselle meikkauksesta paheksuttavana turhamaisuutena tai naisia alistavana mahdottomiin kauneusihanteisiin sopeutumisena. Feministinen tutkimusperinne ja sukupuolentutkimuksen näkökulmat ohjaavat kriittistä luentaani, joka pohjaa taidehistorian käsitykseen representaatiosta: merkitykset syntyvät taideteoksen ja siitä tehdyn luennan vuorovaikutuksessa. Aineistoksi on valikoitunut yhteensä 16 kuvaa, joista 10 on nykytaideteoksia, viisi kummaltakin taiteilijalta. Lisäaineistona toimii kuusi kuvaa, jotka ovat peräisin taiteilijoiden toteuttamista mainoskampanjoista. Tutkielman teoreettinen viitekehys hyödyntää sukupuolentutkimuksen teoriaa sukupuolesta performatiivisesti tuotettuna kategoriana sekä teoriaa meikkauksesta naamioitumisena. Tutkielma avaa lyhyesti myös meikkauksen historiaa ja ontologiaa. Taidehistoriaan paljon sovellettu groteskin ruumiin teoria ja abjektin käsite toimivat apuvälineinä aineiston analyysissä. Hyödynnän myös taiteilijoiden teoksista aiemmin kirjoitettuja analyysejä ja heidän haastatteluitaan. Tutkielma osoittaa, että aineiston meikkauksissa sukupuolta parodioidaan ja sen rakentuneisuutta tehdään näkyväksi epäkonventionaalisilla meikkauksilla. Kahden taiteilijan teoksissa esiintyvät meikkaukset edustavat sen hyvin erilaisia muotoja: Shermanin kohdalla ne liittyvät sukupuolen ja muiden identiteettikategorioiden merkitsemiseen, kun Minter esittää meikin abstraktina materiaalina ihon pinnalla. Tulkitsen molempien taiteilijoiden teokset feministisiksi taktiikoiksi, jotka rikkovat stereotyyppisen feminiinisyyden kuvastoa. Taiteilijoiden mainoskuvat ovat teosten tapaan kriittisiä stereotypioita ja kauneusihanteita kohtaan, mutta niillä on myös kaupallinen agenda, mikä luo kuviin sisäisen ristiriidan. Mainokset vieraannuttavat itsensä tyypillisestä mainoskuvastosta ja vetoavat valveutuneeseen yleisöön. Meikkaukset Shermanin teoksissa ovat monimutkaisia kokonaisuuksia, joissa identiteetillä ja meikillä on suhde, mutta se on ironinen ja ristiriitainen. Minterin teoksissa meikin ja identiteetin suhde ei ole yhtä olennainen, vaan teokset esittävät ruumiin rajattomana ja lihallisena materiaalina, jonka pinnalla oleva meikki sulautuu osaksi sitä.
-
(2019)”Musteella merkitty minuus – Tatuoinnit taiteena” on tutkielma tatuointien yhteydestä taiteeseen ja estetiikkaan. Se sisältää kaksi eri lähestymiskulmaa tatuointeihin: miten tatuoinnit sijoittuvat taiteen kentälle ja miksi ihmiset ottavat tatuointeja. Tutkielma perustuu pääsääntöisesti ulkomaalaiseen kirjallisuuteen. Suomessa tatuoinneista on vähän tieteellisiä julkaisuja, samoin estetiikan alalla tatuoinneista ei ole erityisemmin mainintoja. Tuon tutkielmassa esille myös omaa kokemustani tatuointien ottamisesta sekä tatuointikulttuurista. Tutkielma rajoittuu käsittelemään länsimaalaista tatuointikulttuuria eikä käsittele iholla väliaikaisesti olevia tatuointeja kuten henna- tai kosmeettisia tatuointeja. Tutkielma jakautuu kolmeen lukuun. Luku 1 esittelee tiiviisti tatuointien historiaa maailmalla ja Suomessa. Lisäksi luvussa valotetaan lyhyesti nykyaikaisten tatuointien tekotavat, hoitaminen ja mahdollinen poistaminen. Luvussa 2 vertaillaan nykyajan tatuointeja ja tatuointikulttuuria taideperinteeseen. Tässä luvussa pohditaan muun muassa, millainen tatuointikuvien tyyli on verrattuna perinteisiin taidemuotoihin ja millä tavalla iho tekee tatuoinnista teoksena erikoisen. Tässä luvussa esitellään muita taidemuotoja, jotka ovat saaneet tatuointien tavoin taiteen aseman vasta modernina aikana: graffiti- ja kehotaide. Käsittelyssä ovat myös tatuointikulttuuriin liittyvät tatuointimessut- ja kilpailut. Luvussa 3 käsitellään tatuointien ottamiseen liittyviä psykologisia puolia: miksi tatuointeja otetaan, mikä niiden merkitys on yksilölle ja miten merkitys muuttuu ajan myötä. Kuten iho muuttuu, myös tulkinta omista tatuoinneista muuttuu ajan myötä. Näiden lisäksi luvussa käsitellään individualistista kulttuuria, tatuointeihin liittyvää symboliikkaa ja muistoja, tatuointeja ei-toivottujen jälkien peittäjinä sekä yksilöä tatuoinnin kantajana. Tatuoinnit lainaavat perinteisiltä taidemuodoilta ja luovat omaa kulttuuriaan. Ne myös haastavat meidät pohtimaan, mitä taide on. Tatuointi on teos, jota voidaan tarkastella kuvana, mutta siihen on otettava mukaan teoksen kantaja eli ihminen. Niin graffiteilla, kehotaiteella kuin tatuoinneilla on pitkä historia ja kaikkia on varjostanut rikollisuus ja laittomuus. Ihmiselle tatuointi on keino tarkastella itseään, muistojaan ja merkittäviksi kokemiaan asioitaan eri aikoina. Tatuoinneilla halutaan kertoa omasta itsestään, mutta samalla tatuoitu henkilö kuuluu laajempaan yhteisöön. Tatuoinnit tarjoavat estetiikalle paljon tutkimusaiheita.
Now showing items 1-2 of 2