Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p411"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2018)Tutkielmassa tarkastellaan naapurisuhteiden yhteyttä asuinalueeseen kiintymiseen 1960–1970-luvuilla rakennetuissa suomalaisissa kerrostalolähiöissä. Kiintyminen ymmärretään kaupunkitutkimuksellisen kiintymystutkimuksen perusteella vahvana emotionaalisena siteenä asuinalueeseen. Kiintymys hahmotetaan moniulotteisena, mutta tarkastelussa keskitytään naapurien väliseen vuorovaikutukseen, yhteishenkeen sekä epäjärjestyksen ja yhteispystyvyydestä kertovan sosiaalisen kontrollin tarkasteluun. Tutkielma on osa suomalaista kaupunkitutkimuksen perinnettä, jolle on leimallista asuinalueiden välisten erojen kartoittaminen. Lähiöitä on 1990-luvun laman jälkeen vaivannut työttömyyden kasautuminen ja epäjärjestyksestä ja turvattomuudentunteesta johtuva muuttoliike. Tätä taustaa vasten tutkielmassa kartoitetaan lähiöiden sosiaalista elämää ja paikannetaan tekijöitä, jotka selittävät emotionaalista sidettä asuinalueisiin, joita ryhmänä vaivaa huonontunut maine. Tutkielman aineisto on Uusi kaupunkiköyhyys ja lähiöiden peruskorjaus (PREFARE) -hankkeen vuonna 2013 keräämä koko Suomen kattava kyselyaineisto. Analyysin pääasiallinen menetelmä on SPSS-ohjelmalla ajettu monitasoinen logistinen regressioanalyysi, jota tukevat faktorianalyysi ja monitasoinen lineaarinen regressioanalyysi. Lähiöasukkaat ovat kiintyneitä asuinalueeseensa ja suurin osa pitää naapurisuhteitaan hyvinä, mutta lähiöiden välillä on eroja keskimääräisessä kiintymyksessä. Kokemus yhteishengestä ja vuorovaikutus naapurien kesken ovat yhteydessä korkeampaan kiintymykseen, kun taas epäjärjestyksen havaitsemisen ja asuinalueen keskimääräisen työttömyystason yhteys kiintymykseen on negatiivinen. Asukkaiden luottamus siihen, että naapurit puuttuvat häiriöihin selittää kiintymystä yllättävän vähän lukuun ottamatta heitä, joilla ei ole suhteita naapurustoon. Heidän kiintymyksensä näyttää olevan vahvasti yhteydessä naapuruston sosiaaliseen kontrolliin luottamiseen. Luottamus naapureihin on asuinalueen mainetta parantavan paikallisyhteisön toiminnan edellytys sekä kriminologisen kaupunkitutkija Robert J. Sampsonin että köyhyystutkija Serge Paugamin teorioissa. Naapurien välinen yhteistyö torjuu työttömyydestä ja stigmatisaatiosta aiheutuvaa huono-osaisuuden kasautumista Paugamin teoriassa ja häiriöiden havaitsemista Sampsonin teoriassa. Tutkielman perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että luottamus naapurien alttiuteen kontrolloida aluetta ei ole keskeinen kiintymyksen selittäjä. Asuinalueeseen kiintymisen kohdalla ei liene perusteltua puhua yhteispystyvyydestä pelkkien naapurisuhteiden asemesta. Tutkielmassa oletettiin naapurisuhteiden varaan rakentuvan luottamuksen vähentävän epäjärjestyksen yhteyttä kiintymykseen. Yhteyden puuttumista selittäväksi hypoteesiksi esitetään hyvinvointivaltion eroja tasaavaa vaikutusta: Suomessa ei ole Yhdysvaltojen tai Ranskan syvää alueellista segregaatiota, joka tekisi yhteispystyvyyden ja naapurisuhteiden varaan rakentuvan tunnustuksen ja turvan välttämättömäksi. Tärkeitä jatkotutkimuksen aiheita ovat puuttuvien naapurisuhteiden ja sosiaaliseen kontrolliin luottamisen interaktio sekä sellainen alueisiin kiintymisen tutkimus, jossa huomioidaan sosiaaliset suhteet, rakennettu ympäristö ja alueellista eriytymistä edesauttavat prosessit.
-
(2019)Tekijä/Författare – Author Kokkola, Susanna Mari-Anne Työn nimi / Arbetets titel – Title Sosiaalityön metodikiista yhteisöteoreettisessa valossa Oppiaine /Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji/Arbetets art – Level Maisterintutkielma Aika/Datum – Month and year 25052019 Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 57 Tiivistelmä/Referat – Abstract Tutkimuksessa tutkitaan suomalaisen sosiaalityön metodikiistaa yhteisöteoreettisessa valossa. Metodikiistassa oli kysymys uuden menetelmän etsimisestä ja juurruttamisesta sosiaalihuoltoon, ammatillisen metodin puuttuessa silloisesta 1950-luvun sosiaalityöstä. Tutkin metodikiistaa sosiaaliantropologisesta näkökulmasta, yhteisön symbolisen rakentumisen kautta. Tutkimuksessa sivutaan myös sosiologian klassikoita, koska he ovat luoneet pohjaa myöhemmälle yhteisöllisyyttä koskevalle sosiaalitieteelliselle tutkimukselle. Metodikiista liittyy aikalaiskontekstiinsa ja siinä tapahtuneisiin sosiaalityön rakentumiseen ja prosesseihin. Tutkimus on teoreettinen sisältäen tietyn empirian. Tutkimusmetodina on teoreettinen argumentointi. Keskeisin käyttämäni tutkija on Anthony P. Cohen ja hänen tulkintansa yhteisön symbolisesta rakentumisesta. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu Mirja Satkan tulkinnasta metodikiistasta ja siihen liittyvistä aineistoista. Tarkastelen, millaisia yhteisöjä metodikiistasta löytyy? Mitkä ovat niiden yhtäläisyydet ja erot? Yhteisöllisyyden ja rajan kautta haen vastausta siihen, mitä metodikiista oli? Miksi aikalaistoimijat eivät kokeneet olevansa saman alan edustajia? Metodikiistassa ilmeni kaksi yhteisöä: casework-yhteisö ja huoltotyön yhteisö, jotka pyrkivät kehittämään sosiaalityötä ei-materiaalisen avustamisen suuntaan. Menetelmäuudistuksen tarkoitus oli asiakkaan yksilöllisen valinnan mahdollistaminen sosiaalityössä. Yhteisöjen rakennetta ulkokohtaisesti tarkastellen yhteisöt näyttäytyivät symbolisina asiayhteisöinä – yhteisöllisen dynamiikan paljastaessa niistä merkityksellisen ulottuvuuden. Yhteisöissä sallittiin yksittäisten jäsenten vapaus, mikä ilmeni mielipiteen ilmaisun vapautena ja ammatillisena substanssina. Diagnostisen caseworkin kannattajat loivat uuden yhteisön, joka rikkoi sosiaalihuollon valtavirran normia edistämällä yksilöllisyyden huomioonottavaa caseworkia, ja siinä naiset asettivat itsensä asiantuntija-asemaan. Huoltotyön yhteisö edusti sosiaalityön valtavirtaa: yhteisö vahvisti symbolista pohjaansa sen rajojen hämärtyessä riitein, jotka symboloivat yhteisön arvoja ja käsityksiä hyvästä huoltajasta. Huoltotyön yhteisö muovasi uudelleen yhteisönsä rajaa sosiaalisen vaihdon seurauksena, nostamalla saksalais-sveitsiläisen perhehuollon menetelmän kehityksen keulakuvakseen. Kiistassa tapahtui normien rikkomista kirjoituksin, jotka sisälsivät sosiaalityön ammatillisuuden itsensä vähättelyä. Normien rikkominen oli osa laajemmin jäsentynyttä sosiaalista dynamiikkaa. Yhteisöt erottautuivat suhtautumisessaan ammatillisuuteen. Ne omasivat erilaiset traditiot, yhteisöllisen dynamiikan ja symbolisen todellisuuden. Metodikiistassa ”taistelu” oli symbolista: siinä kamppailivat enemmän asiat kuin ihmiset. Siinä tapahtunut symbolinen kumoutuminen normeja kyseenalaistamalla ei järkyttänyt vallitsevaa sosiaalista struktuuria. Pohjimmaltaan yhteisöjen välinen taistelu oli riitti, tarkoituksenaan vähentää jännitteitä vaihtoehtokulttuurin ja valtakulttuurin välillä. Sallimalla vaihtoehtoisuutta, vallitseva sosiaalihuollon systeemi pystyi uusintamaan itsensä, koska liiallinen hierarkia olisi aiheuttanut vastarintaa. Sosiaalista vaihtoa ei tapahtunut aidosti, koska caseworkia ei otettu sosiaalihuoltajien opetusohjelmaan. Kiistassa oli kysymys vallitsevan sosiaalisen järjestyksen säilyttämisestä sosiaalihuollossa. Yhteisöjen muutos on hidas ja prosessin omainen, mikä on osaltaan vaikuttanut ammatilliseen kehitykseen. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Yhteisöllisyys, sosiaaliset suhteet, asiantuntijuus, oppihistoria, sosiaalityö Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
Now showing items 1-2 of 2