Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p554"

Sort by: Order: Results:

  • Alanko, Salli (2020)
    Suomessa dialogista ja dialogisuudesta puhutaan yhteiskunnan ja työelämän konteksteissa nykyisin yhä enemmän. Dialogi liitetään muun muassa työelämän muutoksiin, kehittämiseen ja johtamiseen. Suomalaista lastensuojelua kehitetään parhaillaan systeemisen lastensuojelun toimintamallin mukaisesti. Systeemisessä lastensuojelun toimintamallissa hyödynnetään systeemisiä, perheterapeuttisia ja dialogisia työtapoja sekä narratiivisen ja ratkaisukeskeisen terapian oppeja. Dialogi ja sen toteutumisen edellytykset ovat keskeisellä sijalla lastensuojelutyössä. Asiakastyötä tekevien työntekijöiden odotetaan toimivan dialogisesti suhteessa asiakkaisiinsa, mikä edellyttää dialogisuutta lastensuojeluorganisaation johtamiselta ja rakenteelta. Tässä puheviestinnän pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sitä, minkälaisia käsityksiä ja kokemuksia lastensuojelun henkilöstöllä on johtamisesta, sosiaalisesta tuesta ja vuorovaikutuksesta, työyhteisöjen ilmapiiristä sekä työn kehittämisestä ja systeemisestä lastensuojelun toimintamallista. Tutkimuksen aineisto koostuu SoteDialogit-hankkeen (2019-2021) lastensuojelun työpaikoille ja organisaatioille suunnatun työhyvinvointikyselyn avovastauksista (N=199). Hankkeeseen osallistuvat organisaatiot ovat kunnallisia ja yksityisiä lastensuojelun palveluja tuottavia organisaatioita useasta eri maakunnasta. Työhyvinvointikyselyn suurimmat vastaajaryhmät ovat ammattinimikkeiltään sosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja ja ohjaaja. Tutkimuksessa tarkastellaan lastensuojeluorganisaatioiden henkilöstön lausumia dialogisen työtavan toteutumisen näkökulmasta ja tehdään tulkintoja siitä, mitä asioiden tila merkitsee lastensuojelun henkilöstölle. Tässä tutkimuksessa nimettiin kirjallisuuteen perustuen dialogisen työtavan toteutumisen edellytyksiksi 1) dialoginen johtaminen, 2) sosiaalinen tuki, 3) tasavertainen vuorovaikutus ja osallistava viestintä, 4) avoimen, luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin rakentaminen sekä 5) ongelmien huomaaminen ja varhainen puuttuminen niihin. Tutkimuksen analyysimenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi, jossa teemoittelu yhdistetään teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin. Teoriaohjaavuus toteutui siten, että lastensuojeluorganisaatioiden henkilöstön kokemuksia ja käsityksiä peilattiin dialogisen työtavan toteutumisen edellytyksiin. Lastensuojelun henkilöstön työhyvinvointikyselyn vastauksissa keskeisiä teemoja ovat johtamistapa, arvostus, luottamus ja ilmapiiri, henkilöstön kuuleminen ja osallisuus, johdon ja esimiesten läsnäolo ja tuki, työkavereiden tuki, jälkipuinti ja työnohjaus, asiakas- ja työmäärät sekä henkilöstö- ja aikaresurssit. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lastensuojeluorganisaatioiden johtajien ja esimiesten dialogisen johtamisen taitoja pitäisi vahvistaa siten, että osallistava viestintä, sosiaalisen tuen tarjoaminen sekä ongelmien varhainen huomaaminen ja niiden ratkaiseminen mahdollistuisivat organisaatioissa. Tasavertaisen vuorovaikutuksen ja luottamuksellisen ilmapiirin rakentuminen edellyttäisi johdolta ja esimiehiltä aitoa arvostuksen osoittamista ja henkilöstön kuuntelemista. Johdon ja esimiesten pitäisi osallistaa henkilöstöä ja ennakoida muutoksia niin, että henkilöstölle tarjotaan vaikutusmahdollisuuksia jo ennen muutosten toimeenpanoa tai kehittämistyön aloittamista. Tämä tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että lastensuojelun organisaatioissa pitäisi turvata henkilöstöresurssit sekä rajata asiakas- ja työmäärää niin, että lastensuojelutyöntekijöiden olisi mahdollista toimia dialogisen työtavan ja lastensuojelun systeemisen toimintamallin mukaisesti. Olisi tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että myös organisaatioiden rakenteet olisivat dialogisia, mikä mahdollistaisi dialogisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen organisaation eri tasoilla toimivien henkilöiden välillä sekä asiakastyön ja verkostotyön rajapinnoilla.
  • Liimatainen, Markus (2017)
    Tutkimuksessa perehdytään Espoon kaupungin ympäristötavoitteisiin sekä ympäristöjohtamiseen. Teoreettisena viitekehyksenä on kestävä kehitys, joka on monimuotoinen ja usein vaikeasti määritettävä käsite, kuten tutkimuksessa havaitaan. Tavoitteena on löytää vastaus siihen, milloin Espoo on ottanut kestävän kehityksen mukaan tavoitteisiinsa, mitä termillä on tarkoitettu eri aikoina ja millaisia toimenpiteitä tämän seurauksena on tavoitteisiin asetettu. Tätä seurataan myös vasten kansallista ja kansainvälistä keskustelua aiheesta. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, miten Espoon ympäristötavoitteet ovat sisällöllisesti muuttuneet ajan myötä, ja millä tavalla ympäristöasioiden hallinto on muuttunut erityisesti sen jälkeen, kun vuoden 1995 kuntalaki ohjasi kunnat johtamaan toimintaansa uudella tavalla strategioiden kautta. Aineistona ovat Espoon kaupungin tuottamat ympäristöohjelmat vuodesta 1979 vuoteen 2000 sekä kaupungin strategiat siitä eteenpäin vuoteen 2017 asti. Näitä analysoitiin erilaisilla laadullisilla menetelmillä, erityisesti sisällön-, diskurssi- ja retorisella analyysilla. Tuloksena selviää, että kestävä kehitys näkyy ensimmäisen kerran Espoon tavoitteissa jo pian termin yleistymisen jälkeen, ja termin sisältö seuraa ajan myötä hyvin kansallista sekä kansainvälistä keskustelua aihepiiristä. Tavoitteet ja toimenpiteet kestävän kehityksen edistämiseksi kuitenkin vaihtelevat ajan myötä, ja jotkut ongelmat, erityisesti liikenne, pysyvät tavoitteissa koko ajan. Ympäristöohjelmien sisältö muuttuu ja kehittyy ajan kuluessa, mutta siirtyminen strategioihin vuonna 2000 aiheuttaa selkeän muutoskohdan ympäristötavoitteissa, kun laajat ympäristöohjelmat vaihtuvat suppeisiin strategioihin, jotka eivät palvele ympäristönsuojelua samaan tapaan. 2000-luvun kuluessa strategiatkin kehittyvät, ja sen myötä ympäristöasioidenkin näkyvyys ja hallinto palaavat osin vanhaan malliin. Tavoitelistauksista koostuvien strategioiden muuttuminen tarinallisiksi Espoo-tarinoiksi vuonna 2013 on ollut selkeä muutos kaupungin tavassa viestiä itsestään ja tavoitteistaan. Espoo-tarinatkin kuitenkin sisältävät avoimesta luonteestaan huolimatta paljon retoriikkaa, jolla peitetään usein ideologisia valintoja. Johtopäätöksinä voi esittää, että Espoo on tavoitteissaan osoittanut jo varhain kestävän kehityksen olevan sille tärkeää, mutta kaikilta osin tämä ei ole siirtynyt toimintaan. Ympäristöjohtaminen Espoossa on ollut suuressa muutoksessa 2000-luvulla, ja kaupungilla on ollut paljon opettelua asian suhteen. Strategiamalli siinä muodossa kuin se Espoossa otettiin käyttöön, ei selkeästikään ole ollut toimiva ympäristöasioiden hoidon suhteen. Ongelmat on kuitenkin tiedostettu, ja niihin on vastattu esimerkiksi ottamalla ympäristöohjelmia taas käyttöön sekä luomalla pitkäaikainen ympäristöpolitiikka. Nämä eivät kuitenkaan ole jääneet pysyviksi käytännöiksi, joten tällä hetkellä tahtotila asiassa on epäselvä. Ympäristöasioiden hoito on joka tapauksessa selkeästi aiempaa hajautuneempaa.
  • Wakkola, Rosita (2016)
    The aim of this study was to describe how managers establish relational leadership with remote employees and to investigate the special characteristics that remote work brings to managers' leadership. The study applies the leader-member exchange – theory (LMX) which is founded on the principles of trust and reciprocity. Technological and economical changes in people's working lives have made remote work a very topical and widely researched issue. However, up to now, few studies have focused on management of remote employees. This study will offer an insight into the subject of relational leadership in the context of leadership from a distance. The target group of the study consists of 12 managers from the capital region of Finland who are currently working as managers of partially remote employees. These managers work in companies, in the public sector or in associations. The data was gathered through theme interviews with the managers towards the end of the year 2015. The interview themes related specifically to the research questions, centering on the special characteristics of remote leadership and manager-employee interaction in the remote work context. The interviews were held in the interviewees' offices and the data was analyzed through content analysis. The study results indicated that relationships between managers and subordinates in remote work vary but were mainly positive. In addition, the study supports the theory that the manager plays an important role in building relational leadership with remote workers. Managers' ability to build and maintain trust was seen as important particularly in high-quality exchange relationships. The special characteristics of remote leadership primarily include technology-mediated communication, the need to adapt mentally to situations and the possibilities afforded to both employees and employers by remote work. In general, managers of remote employees need to have the ability to communicate effectively via technology, to build trust relationships with their subordinates, and to strengthen their team's sense of togetherness. This research highlights that while managing remote subordinates is a challenging form of leadership, it can be rewarding for the managers if successful, and is likely to enhance subordinates' well-being and efficiency at work.