Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p5736"

Tutkin pro gradu -työssäni järjestölehden merkitystä harrastusidentiteetin rakentajana ja sitä, miten lehti pyrkii luomaan suhdetta lukijoihinsa. Tarkastelen sitä, kuka teksteissä pääsee ääneen sekä sitä, minkälaisia paikkoja lukijalle tekstissä osoitetaan. Aikakauslehtijutut ovat lähtökohtaisesti moniäänisiä: niissä kuuluvat niin haastateltavien, toimittajan kuin muidenkin toimijoiden äänet. Harrastelehtien ensisijainen tehtävä on usein yhteishengen luominen. Pro gradu -tutkielmani on laadullinen teksti- ja diskurssianalyysi, ja aineistoni koostuu kuudesta Suomen Partiolaisten Partio-lehden ja kuudesta Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Heppu-lehden jutusta. Järjestölehtiä ja niiden merkitystä harrastajien tai jäsenten identiteetin rakentajana ei ole aiemmin tutkittu laajasti. Tutkielmani teoreettisena taustana toimii erityisesti teoria sosiaalisista ryhmistä sisä- ja ulkoryhminä. Sen mukaan ihmisryhmät tuotetaan diskurssissa ja ne ovat tarkasteltavissa diskurssina. Kun ryhmä tuotetaan kielellisesti, sen ajatellaan olevan paikannettavissa kielellisiin rakenteisiin. Teorian keskeiset käsitteet ovat sisäryhmä ja ulkoryhmä. Sisäryhmä tarkoittaa yksilön omaa ryhmää, ulkoryhmä puolestaan ryhmää, johon yksilö ei kuulu. Sisäryhmään sisältyy ajatus positiivisesta yhteisöllisyydestä ja positiivisista ryhmäominaisuuksista. Ihmiset luokitellaan erilaisiin ryhmiin kategorisoimalla heitä. Lähestyn tutkimuskysymyksiäni tarkastelemalla eri referointikeinojen avulla, keiden äänet kuuluvat aineistonani olevissa teksteissä. Tutkielmani mukaan toimittaja tuo suorilla sitaateilla tekstiin haastateltavansa omaa ääntä ja siten haastattelutilanteen autenttisuutta ja ainutlaatuisuutta. Sitaateilla rakennetaan myös yhteenkuuluvuutta oman jäsenistön kanssa. Samalla toimittaja osoittaa tekstissä muun muassa nollapersoonan avulla lukijalle paikkoja, joissa tämä voi samastua partiolaisten kokemuksiin. Usein toimittaja saattaa olla myös yksi kuvaamansa partiotapahtuman osallistujista, joka yhdistää juttujen eri ääniä ja lähteitä. Tutkielmani vahvistaa, että järjestölehtien tehtävä on tukea jäsenten mielissä positiivista kuvaa harrastuksesta. Yksi merkittävä sisä- ja ulkopiiriläisyyttä luova tekijä on aineiston jutuissa käytetty, harrastusidentiteettiä tukeva kieli ja partiotermistö. Partiolehtien jutuissa partiolaiset näyttäytyvät positiivisina, toiminnallisina, yhteisöllisinä, osaavina, vastuullisina ja oikeamielisinä. Partiolaiset kuvataan usein myös muiden auttajina. Partiolaisuus näkyy sisäryhmän toiminnassa tavoiteltavana piirteenä. Ulkoryhmät kokevat harrastuksen puolestaan kiehtovaksi, mutta ajoittain hieman oudoksi toiminnaksi. Muita partiolehtien muodostamalle tekstilajille ominaisia piirteitä ovat tutkielmani mukaan juttujen opetuksellisuus sekä tietynlainen kotikutoisuus, joka liittyy toimittajien harrastajataustaan: kirjoittajat ovat pääsääntöisesti nuoria, eivät ammattitoimittajia.

Tutkielmani pohjautuu verkossa tehtyyn kyselytutkimukseen. Kyselyn avulla selvitin, miten suomalaiset henkilöt, joiden äidinkieli on muu kuin englanti, suhtautuvat englanninkielisiin, eri etnisiin ryhmiin viittaaviin termeihin. Keskityn tutkielmassani erityisesti siihen, tuntevatko kyselyyn vastaajat heille esitetyt termit ja kuinka loukkaavina he pitävät niitä. Osaa tutkimuksessa mukana olevista termeistä pidetään englanninkielisissä maissa yleisesti loukkaavina. Koska tällaisia sanoja ei yleensä opeteta vieraiden kielten oppitunneilla, tutkin myös vaikuttaako termien tuntemiseen henkilön asuminen englanninkielisessä maassa tai englanninkielisen koulun käyminen. Lisäksi tarkastelen, onko suomenkielisten ja ruotsinkielisten vastaajien välillä eroja siinä, kuinka todennäköisesti termit tunnistetaan ja kuinka loukkaavina niitä pidetään. Kyselyyn vastasi yhteensä 165 henkilöä, joista suurin osa oli suomen- tai ruotsinkielisiä. Vastaajia pyydettiin arvioimaan termien African-American, American Indian, Black, Chinaman, Cracker, Eskimo, Frenchman, Jap, Jew, Jewish, Kike, Mulatto, Native American, Nigger, Paki, Redskin, ja White trash loukkaavuutta tai ilmoittamaan, jos englanninkielinen termi ei ole tuttu. Vastaajilla oli myös mahdollisuus antaa avoimia kommentteja valinnoistaan. Taustatiedoissa vastaajilta kysyttiin, olivatko he asuneet englanninkielisessä maassa tai käyneet englanninkielistä koulua ja kuinka kauan. Tutkimus osoitti, että mikäli vastaaja oli asunut englanninkielisessä maassa tai käynyt englanninkielistä koulua, hän tunsi useammin tutkimuksessa olleet termit kuin muut tutkimukseen vastaajat. Kaiken kaikkiaan kyselyyn osallistujat kuitenkin tunsivat tutkimuksen termit melko hyvin. Sanat Cracker, Kike ja Paki olivat kyselyn vastaajille kaikkein tuntemattomimmat. Ruotsinkieliset vastaajat tunnistivat tutkimuksen termit hieman suomenkielisiä vastaajia useammin. Ruotsinkieliset vastaajat myös pitivät yleisesti ottaen tutkimuksen termejä hieman vähemmän loukkaavina kuin suomenkieliset vastaajat. Vastaajan iällä tai sukupuolella ei näyttäisi tutkimuksen valossa olevan merkitystä sille, kuinka loukkaaviksi termit koettiin.