Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p6720"

Monesti ruotsinkielisyyden määritelmänä Suomessa pidetään ruotsinkieliseen yhteisöön syntymistä ja ruotsin kielen omaksumista ensikielenä. Kuitenkin joka vuosi korkeakouluista valmistuu lukuisia ruotsia toisena kielenään käyttäviä, ensikielenään suomea puhuvia opiskelijoita, joilla on ensikieleen rinnastettava ruotsin kielen taito. Maisterintutkielmassani tarkastellaan ruotsia toisena kielenään puhuvien suomalaisten ruotsin kielen käyttöä ja kielellistä identiteettiä ruotsin kielen käyttäjinä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kokevatko ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset itsensä ruotsinkielisiksi, ja jos kokevat, mitä ruotsinkielisen identiteetin muodostumiseen vaaditaan. Tutkielmassa tarkastellaan myös, millaisissa tilanteissa ruotsia toisena kielenään puhuvat käyttävät ruotsin kieltä yliopisto-opinnoissaan ja niiden ulkopuolella. Tutkimus on toteutettu käyttäen laadullista kyselytutkimusmenetelmää. Aineisto tutkimukseen kerättiin nettilomakkeen kautta, jota lähetettiin ruotsin- ja kaksikielisiin yliopistoihin Suomessa. Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen mukaan osa ruotsia toisena kielenään puhuvista suomalaisista ilmoittivat kokevansa itsensä ruotsinkielisiksi, eli Suomen kontekstissa kaksikielisiksi. Kyselytutkimuksen vastaukset viittasivat siihen, että muodostaakseen uuden ruotsinkielisen identiteetin, ruotsin kielellä suoritettujen yliopisto-opintojen ja niiden myötä kehittyvän kielitaidon lisäksi ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset tarvitsivat mahdollisuuden reflektoida kielellistä identiteettiään matalan valtaetäisyyden ihmissuhteissa. Tietä ruotsinkielisyyden kokemukseen näytti eniten vauhdittavan se, että ruotsia ensikielenään puhuvat luulivat toisen kielen puhujia ensikielen puhujiksi, ja myös viestivät sen toisen kielen puhujille. Tutkimus osoitti, että keskeinen edellytys sille, että ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset kokivat itsensä myös ruotsinkielisiksi, on se, että he kokevat tulevansa hyväksytyiksi ja tervetulleiksi Suomen ruotsinkieliseen yhteisöön.

Tässä tutkielmassa käsittelen koodinvaihtoa kaunokirjallisuudessa ja käännöksissä. Koodinvaihto määritellään olevan useamman kielen tai variaation käyttöä saman tekstin sisällä. Tutkielmassa keskitytään eri kielten väliseen vaihteluun, ei kielen sisäiseen vaihteluun, kuten murteeseen. Aineistona on Ilkka Remeksen tuotantoa ja saksannoksia, jotka on tehnyt Stefan Moster. Tutkielma on teoriasidonnainen laadullinen tutkimus, jossa käytetään kvantifiointia aineiston analyysin apuvälineenä. Aineisto on kerätty manuaalisesti Remeksen romaaneista Ruttokellot ja Hiroshiman portti kirjaamalla koodinvaihtoesiintymät taulukkoon sivunumeroineen. Lisäksi aineistoa on kerätty näiden romaanien saksankielisistä käännöksistä Blutglocke ja Das Hiroshima-Tor. Kummallakin romaanilla on oma taulukkonsa, ja tähän taulukkoon on merkitty kunkin romaanin käännöksen koodinvaihtoesiintymät. Mikäli koodinvaihtoesiintymää ei ole käännöksessä, tai sitä ei ole alkuperäisessä romaanissa, tämä on kirjattu näkyviin. Mikäli alkuperäisen romaanin tai käännöksen kohta on löytynyt ilman koodinvaihtoa, se on kirjattu ylös sivunumeroineen. Tutkielmassa analysoidaan romaaneissa esiintyvää koodinvaihtoa käyttämällä lähtökohtana Cincottan (1996) esittämiä käännösstrategioita, joiden mukaan käännöksissä joko (1) vierasperäistä ainesta ei ole säilytetty, vaan kaikki on käännetty kohdekielelle, (2) vierasperäinen aines on säilytetty samalla lähdekielellä tai (3) vierasperäinen aines on käännetty kohdekielen slangilla tai puhekielellä tai vierasperäinen aines on käännetty toisella kohdekielellä. Analyysini tuloksena on, että kääntäjä on pääosin käyttänyt käännösstrategiaa, jonka mukaisesti koodinvaihto on säilytetty käännöksissä pääosin sellaisenaan. Tätä päästrategiaa on noudatettu kummankin romaanin käännöksessä, ja yhteensä sitä on käytetty yli puolessa koodinvaihtotilanteista. Käännösstrategiaa, jossa koodinvaihto on käännetty kohdekielelle, on käytetty erittäin vähän eikä kahta muuta strategiaa ole käytetty ollenkaan. Cincottan mainitsemien strategioiden lisäksi on käytetty lisäystä, poistoa ja muutosta, jotka tarkoittavat, että koodinvaihtoa on lisätty käännökseen, sitä on poistettu käännöksestä tai koodinvaihtoa on muokattu käännöksessä.

Tutkielma tarkastelee suomalaisten Instagram-käyttäjien kielivalintoja englannin ja suomen välillä Helsingin Senaatintorilta kerätyssä aineistossa. Tutkielma selvittää, miten erilaiset tekijät kuten julkaisuajankohta ja viestin sisältö vaikuttavat käyttäjien kielivalintoihin. Tutkielman aineisto koostuu lähes 120 000 Instagram-julkaisusta. Julkaisut on ladattu palveluun ja paikkaleimattu Senaatintorin lähistölle vuosina 2013-2018. Käyttäjille määriteltiin todennäköisin kotimaa sen perusteella, missä he olivat olleet pisimpään aktiivisia Instagram-julkaisujen perusteella. Päivitysten kieli määriteltiin automaattisen kielentunnistuksen avulla. Koska tavoitteena oli tutkia suomalaisten käyttäjien kielivalintoja englannin ja suomen välillä, lopulliseen aineistoon sisältyivät ainoastaan suomalaisten käyttäjien tekemät päivitykset, joiden kieli oli joko englanti tai suomi. Lopullisen aineiston koko oli 16 987 päivitystä. Tutkimuksen pääasiallinen menetelmä on logistinen regressio, joka on määrällinen tilastollinen metodi, jolla voidaan mallintaa kaksiarvoisen muuttujan todennäköisyyksiä usean riippumattoman muuttujan avulla. Regressioanalyysin tulokset ilmaistaan ns. riskeinä (engl. ‘odds’). Tässä tutkimuksessa riippuva, kaksiarvoinen muuttuja oli valinta englannin ja suomen välillä. Riippumattomat muuttujat, joiden avulla riskit määriteltiin, liittyivät päivitysten julkaisuajankohtaan ja siihen, sisältyikö päivitykseen maininta sijainnista tai tietyistä tapahtumista. Logistinen regressio toteutettiin Python-ohjelmointikielen avulla. Tieto jokaisen päivityksen julkaisuajankohdasta oli valmiiksi kirjattuna aineistoon, ja aikaan liittyvät muuttujat luotiin näiden tietojen perusteella. Päivitysten sisältöön liittyvät muuttujat taas määriteltiin sisältöanalyysin avulla. Analysoin ensin AntConc-sovelluksen avulla aineistossa useimmin esiintyviä sanoja. Seuraavaksi otin aineistosta kaksi satunnaisotosta ja analysoin näiden otosten sisältöä laadullisesti. Analyysi paljasti kaksi aineistossa usein toistuvaa aihetta: julkaisun sijainti (Senaatintori, Helsinki tai Suomi) sekä Senaatintorilla järjestettävät tapahtumat ja juhlat (esim. Lux Helsinki ja joulu). Näistä teemoista tehtiin muuttujia tarkistamalla, esiintyykö julkaisuissa tiettyjä näihin aiheisiin liittyviä avainsanoja. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Suomen mainitseminen Instagram-julkaisussa kasvattaa riskiä valita kieleksi englanti huomattavasti. Yksi selitys tälle yllättävälle tulokselle saattaa olla se, että kansainväliselle yleisölle suunnatussa julkaisussa tarvitaan todennäköisemmin erillinen maininta Suomesta. Myös Helsingin mainitseminen kasvattaa riskiä valita englanti jonkin verran. Sen sijaan tapahtumien tai juhlien mainitseminen kasvattaa riskiä valita suomi. Nämä tapahtumat saatetaan kokea erityisen paikallisina tai suomalaisina. Julkaisuajankohdalla sen sijaan ei näyttäisi olevan mitään vaikutusta kielivalintaan. Hypoteesini oli, että englantia käytetään enemmän iltaisin, viikonloppuisin ja kesäisin, mutta tulokset eivät tue tätä. Vaihtoehtoinen regressiomalli, joka ei sisältänyt ajallisia muuttujia, ei muuttanut sisältöön liittyvien muuttujien tuloksia. Tulos tukee sitä, että julkaisuajankohta ei vaikuta kielivalintaan. Tutkielma osoittaa, että logistisen regression kaltaiset tilastolliset menetelmät soveltuvat erinomaisesti kielivalintojen tutkimiseen. Regressioanalyysin ja laadullisten menetelmien yhdistelmä tuo uusia näkökulmia kielivalintoihin vaikuttaviin tekijöihin. Tutkimassani aineistossa viestin sisältö vaikuttaa kielivalintoihin huomattavasti enemmän kuin julkaisuajankohta. Tuloksia tulkitessa tulee kuitenkin ottaa huomioon, että aineisto sijoittuu maantieteellisesti tarkasti rajatulle alueelle, joten tuloksia ei välttämättä voi yleistää. Tarvitaan siis lisää vastaavanlaisia tutkimuksia muista aineistoista selvittämään, pätevätkö tutkimuksen tulokset yleisesti.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on soveltaa monikielisyysdidaktiikan periaatteita suomalaisen peruskoulun saksanopetukseen. Tutkielmassa laaditaan opetus- ja oppimateriaalia saksan B2-oppimäärän opettamiseen monikielisyysdidaktiikan pohjalta. Kieliä vertaileva opetus tukee tutkitusti oppilaiden kielitietoisuutta ja monikielisyyttä. Tutkielman teoriatausta koostuu monikielisyystutkimukseen perehdytyksestä, monikielisyysdidaktiikan periaatteiden analysoinnista sekä peruskoulun opetussuunnitelman (2014) että eurooppalaisen viitekehyksen perusteiden erittelystä. Sen avulla kuvailen ja perustelen laatimaani opetus- ja oppimateriaalia. Tutkielman teoreettinen lähtökohta on monikielisyystutkimus. Sen avulla selvitetään toisen vieraan kielen oppimiseen vaikuttavia tekijöitä ja havainnoidaan sitä, miten kielet eroavat toisistaan. Lisäksi avataan monikielisyyden ja kielitietoisuuden käsitteitä. Monikielisyysdidaktiikka tukeutuu kielten opettamisessa aiemmin opittuihin kielitaitoihin. Niiden avulla oppilaat opiskelevat uutta kieltä nopeammin ja muistavat helpommin opittuja tietoja. Tämä vieraan kielen pedagogiikkaan kuuluva suuntaus pyrkii yhdistämään vanhaa ja uutta kieliin liittyvää taitoa ja tietoa vertailemalla kieliä kolmella eri tietotasolla: deklaratiivisen, proseduraalisen ja kulttuurienvälisen oppimisen tietotasolla. Deklaratiiviseen tietoon kuuluu muun muassa fonologiaa, sanastoa, morfologiaa ja syntaksia koskeva tieto. Proseduraalisella tietotasolla käsitellään oppimaan oppimisen taitoja, toisin sanoen tietoa omasta oppimistyylistä, oppimisstrategioista ja opiskelutaidoista. Kulttuurienvälisessä oppimisessa muokataan ja kyseenalaistetaan omiin kulttuurisiin taustoihin perustuvia näkökulmia. Opetussuunnitelman ja eurooppalaisen viitekehyksen perusteet antavat puitteet monikieliseen ja monikulttuuriseen kieltenoppimiseen. Suomalaisissa peruskouluissa pakollisen vieraan kielen opiskelu alkaa viimeistään kolmannella luokalla (tavallisesti englanti). Sen lisäksi peruskoulun oppilaat opiskelevat kuudennesta kouluvuodesta lähtien toista vierasta kieltä pakollisena (yleensä ruotsi). Valinnaisen saksan kielen opiskelu (B2-oppimääränä) alkaa kahdeksannella luokalla kolmantena vieraana kielenä englannin ja ruotsin jälkeen. Tästä johtuen on mahdollista käyttää aiemmin saatuja kielitaitoja saksan opetuksessa. Laatimani oppimateriaali koostuu kahdesta kappaleesta, joihin sisältyy harjoituksia, pelejä, reflektoinnin ja itsearvioinnin tehtäviä sekä arviointiehdotuksia. Tämän materiaalin kautta oppilaat perehtyvät seuraaviin teemoihin: Tutustuminen, harrastukset ja vapaa-aika. Tärkeimpiin havaintoihin kuuluu, että monikielisyysdidaktiikan periaatteet ovat opetussuunnitelman ja eurooppalaisen viitekehyksen perusteiden ansiosta soveltuvia saksan B2-oppimäärän opettamiseen. Lisäksi aiemmin opitut kielitiedot ja -taidot englannin ja ruotsin opetuksesta tarjoavat optimaalisen pohjan kieliä vertailevaan ja kielirajoja ylittävään saksan opetukseen. Jatkotutkimuskohteena voitaisiin tutkia esimerkiksi, miten monikielisyyttä huomioivat ja kielitietoisuutta edistävät harjoitukset vaikuttavat kielen oppimisprosesseihin sekä oppilaiden motivaatioon.

The increase of multilingual children in Finnish ECEC has highlighted the need to assess its inclusivity and effectiveness in educating and caring for children from various backgrounds. As early childhood is a crucial time for the development of language, social-emotional skills, and experiences of participation, it is essential that all children are effectively supported in developing these skills and provided with experiences of belonging. This study aims to investigate multilingual children’s participation opportunities during a shared reading and discussion activity. Eleven video-recorded shared reading sessions from different ECEC groups were analysed using qualitative content analysis. Finnish was the language of instruction in all groups. Multilingual children’s behaviour was examined in reference to three categories: active engagement and participation, passive engagement with little participation, or interfering behaviour with limited engagement and participation. Based on these observations, groups were divided into three categories depending on if they were considered to have a lot, some or little participation and engagement for multilingual children. Teachers’ methods for facilitating participation and engagement were also investigated, which resulted in 6 main themes and 19 categories being identified. The analysis revealed that most multilingual children actively participated in the activity, and teachers used multiple methods to facilitate participation and engagement. However, there were several groups where some children did not participate actively and received little support and attention from the teacher. Children’s multilingual competence was also rarely made visible during the sessions, as Finnish was the only language used in all groups. While the findings were generally positive, the lack of support for some multilingual children’s participation and the prevalence of monolingual practices indicate that the use of language-aware and inclusive methods could be developed especially in reference to shared reading.

Monikielistä koodinvaihtoa tutkivan Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, missä tarkoituksessa videopelejä pelaavat nuoret käyttävät pelaamisen aikana eri kieliä: missä kontekstissa kieliä käytetään, onko kielen vaihtamisella välitön yhteys pelitilanteeseen ja onko eri kielillä kullakin omat funktionsa. Tutkimuksen menetelmä on laadullinen. Analyysissa hyödynnetään keskusteluanalyysin menetelmiä, funktionaalisen koodinvaihdon teorioita ja käsitteitä, nuorten videopelien pelaamisen aikana tehtyjä vuorovaikutustutkimuksia sekä kaksi- ja monikielisiä koodinvaihtotutkimuksia. Aineistona ovat videoinnit, joilla kaksi vironkielistä, Suomessa asuvaa veljestä pelaa FIFA 15-jalkapallovideopelejä. Pelitilanteet on kuvattu kahdesta suunnasta niin, että sekä pelaajien että pelitilanteen tarkastelu on mahdollista. Litteroituja esimerkkejä on tutkimuksessa 16. Työssä analysoidaan viiden kielen, suomen, englannin, venäjän, turkin ja arabian (bismillah- rukousformula), käyttöä ja neljää vuorovaikutusilmiötä: monikielisiä direktiivejä, rukousformulan ja turkin kielen käyttöä, toistojen ja toiston kaltaisten ilmausten käyttöä ja vieraskielistä kiroilua. Englanninkielinen toiston kaltainen ilmaus ja englanninkielinen direktiivi sekä suomenkielinen direktiivi liittyvät yleensä välittömästi pelitilanteeseen, poikkeuksena imperatiivi ehdotuksena. Vieraskielisten direktiivien avulla merkitään neuvottelujakso päättyneeksi ja siirrytään seuraavaan tilanteeseen. Kielen vaihtuessa pelaajan osallistumiskehikko muuttuu ja pelaaja siirtyy vuorovaikutuksesta toisen pelaajan kanssa vuorovaikutukseen pelin kanssa. Englanninkielisillä toistonkaltaisilla ilmauksilla pelaaja myös joko samastuu pelikentällä pelaavan pelijoukkueeseen tai puhuttelee vastustajan pelihahmoa. Kieltä vaihtamalla syntyy joko asetelma me > we tai me > you. Suomenkielisillä toistoilla pelaajat jakavat maalintekemisen iloa; ilmaukset ovat tulos onnistuneesta pelitilanteesta. Sekä suomenkielisillä toistoilla että vieraskielisillä toistonkaltaisilla ilmauksilla pelaajat luovat lisäksi yhteistä pelikokemusta ja tulkintaa pelitilanteesta. Venäjänkielisellä monitulkinnallisella, puhekielellisellä davai-ilmauksella ei ole pelin kannalta itsenäistä merkitystä. Ilmausta käytetään joko vironkielisen tai englanninkielisen direktiivin yhteydessä ja se on itsekin direktiivinen. Bishmillah-formulaa, turkin kieltä ja kiroilua käytetään aineistossa affektiivisesti. Bishmillah liittyy välittömästi pelitilanteeseen ennen jännittävää pelitilannetta ja sen jälkeen. Pelaaja käyttää ilmaisua muslimeille ominaiseen tapaan. Turkinkielisellä ilmauksella pelaaja purkaa tunteitaan epäonnistuneen pelitilanteen jälkeen. Muilla vieraskielisillä affektiivisilla ilmauksilla, kuten kiro- ja haukkumasanoilla pelaajat ilmaisevat pettymystä, purkavat väsymystä ja provosoivat toista pelaajaa. Monikieliselle videopelien pelaajien vuorovaikutuksen lisätutkimukselle on tarvetta. Esimerkiksi bismillah-rukousformulan käyttö pelaamisen aikana ja vieraskielisten toiston kaltaisten ilmausten käyttö kaipaavat lisäselvitystä. Tarvetta on myös viro-suomi-sekakielen vertailevalle tutkimukselle Suomessa syntyneiden äidinkieleltään virolaisten nuorten ja lapsuusiässä Suomeen muuttaneiden nuorten kielenkäytössä.

Tutkielmassa tarkastellaan terveysalan henkilökunnan kokemuksia kielellisistä toiminnoista monikielisessä työympäristössä. Työperusteinen maahanmuutto on lisääntynyt Suomessa viime vuosina. Terveysalalla työskentelee yhä enemmän vieraskielisiä sairaanhoitajia ja lääkäreitä, joiden on osattava kommunikoida oman alan ammattikielellä suomeksi. Tutkimuksessa pyritään selvittämään erityisesti päivystävän vuodeosaston kielellisiä toimintoja sekä monikielisen työympäristön kommunikaatioon vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen pääaineisto koostuu päivystävän vuodeosaston henkilökunnan haastatteluista. Haastateltavia on yhteensä 18, joista 12 on suomenkielisiä ja 6 vieraskielisiä. Haastateltavat ovat sairaanhoitajia, sairaanhoito-opiskelijoita, osastonhoitajia, apulaisosastonhoitaja ja fysioterapeutti. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastatteluissa terveysalan henkilökunta vastasi mm. omaa taustaa, kielitaustaa, työpaikan kielellisiä tilanteita, monikielistä työympäristöä ja perehdytystä koskeviin kysymyksiin. Haastattelujen lisäksi täydentävänä aineistona on käytetty vuorovaikutusaineistoa, osaston kielimaisemaa sekä pro gradu -tutkielman tekijän omia havaintoja tutkimusympäristöstä. Aineiston analysointi osoittaa, että päivystävän vuodeosaston henkilökunta kohtaa työssään monipuolisia kielellisiä tilanteita, joista selviytyminen edellyttää ammattikielistä kielitaitoa kaikilla kielitaidon osa-alueilla. Vieraskieliset sairaanhoitajat ja opiskelijat kokivat, että he osaavat paremmin vastaanottaa kieltä kuin tuottaa sitä. Haastavimpina tilanteina sekä vieraskieliset että suomenkieliset mainitsivat puhelimessa puhumisen, kirjaamisen sekä kielellisten virheiden korjaamisen. Kommunikaatiota haittaa erityisesti puuttuva ammattikielen taito. Vieraskielisiltä toivotaan hyvää kielitaitoa, rohkeaa ja aktiivista kielenkäyttöä sekä oma-aloitteisuutta. Suomenkielisiltäkin toivotaan aktiivisuutta sekä positiivista suhtautumista vieraskielistä kohtaan. Tutkimustulokset osoittavat, että informantit toivovat esimerkiksi pitkää perehdytystä sekä perehdytykseen sisältyvää kielellistä ohjausta, jotka voivat helpottaa heidän mielestään uuden vieraskielisen työntekijän kielitaidon kehitystä. Tilanteiden läpikäyminen työpaikalla suomenkielisen kollegan tai mentorin kanssa voisi ehkäistä vastaavia kielellisiä haasteita tulevaisuudessa. Työpaikan järjestämien koulutuksien avulla voisi edistää mahdollisesti koko työyhteisön monikulttuurisuuden sekä suomen kielen tuntemusta. Hyvä ilmapiiri, joka on salliva ja jossa on helppo kysyä, ja positiivinen suhtautuminen vieraskieliseen ovat tärkeitä edellytyksiä vieraskielisen suomen kielen oppimiseen.