Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p7569"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2020)The determinants of FDI have been a topic of interest in economics since the 1980s and this paper aims to contribute to this field. This study aims to measure how associated FDI is with the political risk as well as to see the extent of this relationship in Turkey in the years 1996–2017. The political risk is measured as a change in indexes that are provided by the World Bank, Freedom House, and Transparency International. These political indicators are Political Rights, Civil Liberties, the Corruption Perceptions Index, Regulatory Quality, Voice and Accountability, Rule of Law, Government Effectiveness, Control of Corruption, and Political Stability. The earlier literature on FDI and political risks is mostly empirical and there has not been much theoretical research. Chakrabarti analyzed the past studies on FDI and its determinants in 2001 and found out that in the earlier research, almost every explanatory variable of FDI except the market size was sensitive to small changes in the conditioning information set, casting doubt on the robustness of the results. There have also been conducted studies that address political risk or equivalent concepts. The 2005 research of Busse and Hefeker had the same topic as this paper but their data consisted of many countries and they employed two different panel models. One was a fixed-effects panel analysis while the other utilized a generalized method of moments estimator. I selected three model specifications for the time-series regression analysis. All three specifications have market size as a control variable and the other two also have the economy’s growth rate and trade openness. The third has the inflation rate as the final control variable. The data have a small number of observations which limits the options available for the empirical part of the study. Out of the nine political indicators, Regulatory Quality is the only political indicator that is not associated with FDI, while the results on the Corruption Perceptions Index and Control of Corruption are inconclusive. The rest six are associated with FDI. The Rule of Law index has the highest estimated coefficient value of the World Bank indicators and the Political Rights index has the highest estimated coefficient value of the Freedom House’s indicators.
-
(2019)Sustainability transitions literature addresses societal challenges relating to sustainability and offers alternative visions as solutions. Transition of the energy system is central in mitigating climate change and attaining sustainability. District heating is a fundamental part of the Finnish energy system, and the majority of heat is produced with fossil fuels. This case study investigates the low temperature and two-way district heating experiment of Skanssi in Turku. Transitions evolve from local experiments i.e. niche innovations, which propose visions of sustainable alternatives. The implementation and diffusion of these alternatives is challenged by various hindrances, such as institutionalized practices. The aim of the study is to investigate the district heating experiment of Skanssi by utilizing sustainability transition literature. In addition, the study examines the institutions that hampered the implementation of the local niche innovation. The research data was collected by interviewing the central actors related to the development and implementation of the local district heating experiment. The interview data was analyzed using theory-guided content analysis. Internet based material of the case was utilized as secondary data. The local district heating experiment was initiated by the regional energy company in cooperation with the city of Turku. The experiment was expected to decrease greenhouse gas emissions and to provide decentralized heat production in the Skanssi area. The implementation of the experiment had halted in 2018, and a two-way heating system had not been realized. Slow construction of the houses in the area hindered the implementation of the experiment. In addition various regulative, normative and cultural-cognitive institutions effected the planning and implementation of the experiment. The lack of regulation concerning two-way heating systems increased uncertainty around the experiment. Furthermore, the experiment did not suit the practices, roles and interests of both the inhabitants and housing developers. The findings show that two-way district heating systems are still highly uncommon, and thus their implementation is inert and uncertain. After the data collection of this study there have been changes in the district heat sector, which may have influenced the development of the experiment in Skanssi. Since local experiments are essential in advancing the energy transition, it would be important to continue implementation of the local district heating experiment.
-
(2018)Pro gradu -tutkielmassa ”Riippumattoman organisaation luotettavuus, Valtiontalouden tarkastusviraston luotettavuuden tarkastelua standardien perspektiivistä” tutkitaan Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) luotettavuutta viraston sidosryhmien näkökulmasta. Sidosryhmiä ovat Eduskunta, valtionhallinto, media ja kansalaiset. Tutkielmassa selvitetään, kuinka luotettavana VTV:n sidosryhmät pitävät organisaatiota. Lisäksi selvitetään, onko sidosryhmien välillä eroja suhtautumisessa tarkastusvirastoon. Luotettavuuden tarkastelussa hyödynnetään luottamusta ja riippumattomia organisaatioita käsittelevää teoriakirjallisuutta. Todetaan, että suomalaisessa kulttuurissa vallitsee vahva luottamus valtion instituutioihin, ja että myös VTV hyötyy todennäköisesti tästä luottamuksesta. Lisäksi luotettavan tarkastusviraston toiminnan vaatimuksia etsitään kansainvälisestä tarkastusorganisaatioiden standardikokoelmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan teoriakirjallisuuden esittämien luottamuksen perusteiden relevanssia VTV:n kannalta. Luottamuksen tutkimiseksi työssä yhdistetään standardien vaatimukset ja luottamusta käsittelevä teoriakirjallisuus temaattisiksi kokonaisuuksiksi: riippumattomuus, uskottavuus, pätevyys ja tilivelvollisuus. Tutkielman empiirisessä osassa VTV:n toimintaa tarkastellaan näiden teemojen pohjalta. Työn aineistona toimivat VTV:n vuonna 2013 toteuttaman survey-muotoisen mainetutkimuksen aineisto, sekä kesällä 2018 kerätty haastatteluaineisto. Tutkielmassa VTV:n luotettavuutta tarkastellaan sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin metodein. Kvantitatiivisen osan aineistona toimii aineiston muodon vuoksi kuvaileva tilastollinen analyysi. Kvalitatiivisessa osassa työn metodi on sisällönanalyysi. Tutkielman perusteella VTV on sidosryhmiensä näkökulmasta luotettava. Kvantitatiivisen analyysin perusteella sidosryhmät arvioivat VTV:n melko luotettavaksi. Kvalitatiivisen analyysin perusteella VTV on erittäin luotettava. Tutkimuksessa havaitaan että sidosryhmien välillä on eroja suhtautumisessa VTV:hen. Kvantitatiivisen analyysin perusteella Eduskunta suhtautuu virastoon positiivisemmin kuin valtionhallinto, ja valtionhallinto positiivisemmin kuin media. Kansalaisten suhtautumista ei voida aineiston perusteella tutkia. Haastattelujen avulla syvennytään eroon Eduskunnan ja valtionhallinnon välillä. Analyysin perusteella erot vastauksissa johtuvat vastaajien erilaisista rooleista ja näkökulmista. Luottamuksen tekijät toteutuvat tutkimuksessa vaihtelevalla tasolla. VTV:n luotettavuutta voidaan siitä huolimatta pitää korkeana. Havainnon perusteella voidaan arvioida, että tutkimukseen valitut teemat eivät ole riittävän kattavia luottamuksen kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Lisäksi teemojen välillä vaikuttaa vallitsevan hierarkia. Riippumattomuus vaikuttaa olevan VTV:n kohdalla tärkein ja parhaiten toteutuva luottamuksen tekijä. Tilivelvollisuus toteutuu tutkimuksen perusteella vaihtelevasti, mutta sen ei nähdä vaikuttavan luottamukseen. Lisäksi tutkimuksen aikana vahvistuu käsitys luottamuksen institutionalisoitumisesta, jonka seurauksena sidosryhmät luottavat VTV:hen tuntematta sitä kovinkaan hyvin.
-
(2020)Suomen kehittyminen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi toista maailmansotaa seuranneina vuosikymmeninä vaati yhtäaikaista muutosta useilla yhteiskunnan osa-alueilla. Suomi teollistui ja palveluvaltaistui, ja myös kaupungistuminen kiihtyi. Väestön terveyttä, hyvinvointia ja tasa-arvoa parantavia instituutioita kehitettiin aikana, jolloin koko yhteiskunta oli suurten muutosten ikeessä. Muutokset rantautuivat myös liikunnan saralle. Kunnat ottivat päävastuun liikuntapalvelujen tuottamisesta 1960-luvulta lähtien, ja liikuntarakentaminen kiihtyi kaikkialla Suomessa. Mielipideilmasto muuttui, ja vähitellen tasa-arvoajattelu rantautui koskemaan myös ihmisten liikkumismahdollisuuksia. Tasa-arvoperiaatteita peräänkuuluttava Suomen ensimmäinen liikuntalaki säädettiin vuonna 1979. Koko kansa tahdottiin saada liikkeelle! Tässä maisterintutkielmassa selvitetään, kuinka liikuntamenot ja -rakentaminen ovat kehittyneet Suomen eri kunnissa hyvinvointivaltion kasvukaudella vuosina 1960–1989. Lisäksi tutkitaan, mitä selittäviä tekijöitä kuntien liikuntamenojen kehityksen taustalta löytyy. Tutkielmassa perehdytään myös siihen, kuinka liikunnan valtionapujärjestelmä on luonut raamit ajan liikuntarahoitukselle sekä vaikuttanut ohjauksellaan liikuntakulttuurin kehitykseen kunnissa. Huomio kiinnitetään institutionaalisiin muutoksiin ja liikuntapoliittisten linjausten ja lainsäädännön vaikutuksia kuntien liikuntamenoihin kartoitetaan. Lisäksi tutkitaan, ovatko paikallistason rahoitustoimet johtaneet liikuntapaikkojen maantieteelliseen keskittymiseen vai onko liikuntapaikkoja rakennettu hajautetummin ja alueellisen tasa-arvon periaatteita toteuttaen. Tutkimuskysymyksiä lähestytään hyvinvointivaltioteoreettisista lähtökohdista käsin ja instituutioteorioita hyödyntäen. Tutkielman pääasiallinen aineisto kuntien liikuntamenoista on kerätty Suomen Virallisen Tilaston (SVT) vuosien 1960–1972 Kuntien finanssitilastoista ja vuosien 1973–1989 Kuntien talous -tilastoista. Myös LIPAS-liikuntapaikkatietokannasta on kerätty aineistoa tutkielman tarpeisiin. Aineiston analysoinnissa eri maantieteellisten alueiden kehityksen vertailu nousee keskeiseksi. Lisäksi analyysissa tukeudutaan paneeliregressioihin. Tutkimusajanjakso oli erittäin vilkkaan liikuntarakentamisen aikaa. Myös kuntien liikuntamenot kasvoivat vuosina 1960–1989 huomattavasti, joskin menojen kasvuvauhdissa ja tasossa oli selkeitä alueellisia eroja. Menojen kasvun lisäksi liikunnan arvostus kunnissa kasvoi, mikä näkyi liikuntamenojen kasvavina osuuksina kuntien kokonaismenoista. Menojen reaalikasvun taustalla vaikutti yhteiskunnan yleinen vaurastumiskehitys. Paneeliregressioista käy ilmi, että myös demografiset tekijät ja kuntaomisteisten liikuntapaikkojen lukumäärän kasvu selittävät liikuntamenojen kehitystä tilastollisesti merkitsevästi. Sen sijaan liikuntalailla ei näytä tehtyjen regressiomallien valossa olevan juuri selitysvoimaa suhteessa liikuntamenoihin. Laki näyttää kuitenkin kiistattomasti vaikuttaneen liikuntapaikkaverkoston kehitykseen. 1980-luvun myötä Suomen liikuntapaikkaverkosto laajentuikin lähes koko maan kattavaksi. Aluepoliittisen liikuntalain vaikutus paitsi paikallistason liikuntarakentamiseen ja liikuntapaikkojen maantieteelliseen levinneisyyteen myös kuntien liikuntamenoihin olisi saattanut tulla tutkielmassa havaittua voimakkaammin esiin kunniltaan monipuolisemmalla ja yksityiskohtaisemmat valtionaputiedot sisältävällä tutkimusaineistolla.
-
(2023)This master’s thesis provides context to social change related to Sustainable Development and the factors influencing it from the perspective of Finnish National Art Institutions. The aim of this research is to examine how the principles – or the idea – of Sustainable Development have historically been adopted as part of Finnish society, and to compare how and in what time frame these principles have begun to be reflected in the strategies and operations of the Finnish National Art Institutions over the past 30 years. The research looks at the period from 1992 – determined by the adoption of the United Nations Agenda 21 on Sustainable Development – through to 2020. Institutional theory is used as the main theoretical framework of this study. Stakeholder Typology is used to examine the impact of the stakeholders in the process of adopting the principles and forming the expectations of Sustainable Development. There are four types of data used for this research: newspaper archives (Päivälehti Archives, Helsingin Sanomat), minutes from the plenary sessions of the Finnish Parliament, annual reports of the organisations under the investigation, and background interviews made with the key personnel in the Finnish National Art Institutions. A qualitative research method was selected to support the research and to answer the research questions. The analysis of the collected data is descriptive, highlighting meaningful themes, and following an inductive approach. The idea of Sustainable Development in the Finnish National Art Institutions is visible relatively late compared to the adoption of the principles of Sustainable Development by the Finnish government. Hence, the idea of Sustainable Development is recognised first in the political and public debate, and later in the National Art Institutions. The adoption of Sustainable Development at the operational level started in the Finnish National Art Institutions around 2010, with adoption at the strategic level first occurring around 2020. The pressure to adopt the principles of Sustainable Development in the National Art Institutions has emerged both from internal and external stakeholders. The change has been slow and has taken place primarily from the bottom up. The highest impact for adopting the principles of Sustainable Development comes from the staff and the artists of the organisation, but also from loyal customers, political decision makers, competitors, and sponsors. Based on the academic literature, a change taken place informally is the main driver for a long-term, constant institutional change. Therefore, based on the institutional theory, the long-standing, informal change among the Finnish National Art Institutions identified in this research – and formed through stakeholder expectations – indicates a substantial and permanent change at the operative and strategic level in adopting the idea of Sustainable Development.
-
(2021)Tässä tutkielmassa tarkastellaan työllisyyden muotoutumista ja vakiinnuttamista suomalaisen yhteiskunnan sekä työmarkkinoiden yhdeksi keskeiseksi hyvinvoinnin ongelmaksi 1900-luvun lopulla. Tutkimusta on motivoinut erityisesti ajatus työllisyydestä taloudellisen kestävyyden ja hyvinvoinnin yleismittarina, joka on ohjannut julkista keskustelua yhä enemmän tehokkuuden, kilpailukyvyn ja tuottavuuden suuntaan. Tutkimuksen kohteena ovat työmarkkinoiden ja suomalaisen korporatismin kaksi historiallisesti merkittävintä toimijaa, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK) ja Suomen Työnantajain Keskusliitto (STK). Tutkimus kohdentuu näiden kahden työmarkkinakeskusjärjestön työllisuuspuheeseen, näkemyksiin talous- ja työpolitiikasta, sekä talouden rakenteiden ja työmarkkinoiden muutoksen käsittelemiseen 1970-luvun puolivälin ja 1990-luvun laman työllisyyden kriiseissä. Tutkimusaineisto on muodostettu työmarkkinakeskusjärjestöjen edellä mainittujen ajanjaksojen keskeisimmistä järjestölehdistä, Palkkatyöläisestä (SAK), Työnantajasta (STK) sekä Teollisuusviikosta (STK). Tutkimus on rajattu ajallisesti tarkemmin korkean työttömyyden kausiin, 1970-luvun osalta vuosiin 1975–1976 ja 1990-luvun laman osalta vuosiin 1991–1992. Tutkimus on toteutettu laadullisen sisällönanalyysin ja kriittisen diskurssianalyysin menetelmiä soveltaen. Tutkimuksessa hyödynnetään aiempaa työmarkkinoiden ja talouspolitiikan tutkimusta, sekä uusinstitutionalismin, sosiaalisen konstruktionismin ja korporatismin tutkimuksen näkökulmia. Työllisyysongelma ja työpolitiikka ovat perinteisesti ilmenneet Suomessa muille talouspoliittisille näkökannoille, kuten viennin kilpailukyvylle ja kasvupolitiikalle, alisteisina tulokulmina hyvinvointikysymyksiin. Työllisyyden laajempaan yhteiskunnallisen merkityksen kasvuun havahduttiin järjestölehdissä merkittävässä määrin vasta 1990-luvulla suurtyöttömyyden myötä. Esimerkiksi työttömyyden kustannusten ja kilpailukyvyn haasteiden ilmaiseminen työllisyyspuheessa yleistyi tutkimusajanjaksolla. Tästä huolimatta työllisyyden perinteinen toissijainen rooli muihin talous- ja hyvinvointitavoitteisiin nähden ei vielä murtunut työllisyyspuheessa, vaikka työllisyysongelman käsitteellistäminen alkoi yleistyä ja kehittyä. SAK:n ja STK:n yhteiskunnallinen vahva toimijuus työvoiman ja työllisyyden tehtävien määrittelyssä vahvisti jatkuvuutta myös työllisyyspuheessa. 1970-luvulta 1990-luvulle korporatistinen työmarkkinajärjestelmä sitoi osapuolten toimijuuden työmarkkinainstituutioihin, kuten tulopolitiikkaan. Tutkimus vahvistaa, ja työmarkkinajärjestöjen osalta täydentää, aiemman työmarkkinahistorian tutkimuksen käsityksiä työllisyydestä erillisenä yhteiskunnallisena ongelmana erityisesti ennen 1990-lukua, sekä tuo esiin suomalaisten työmarkkinajärjestelmän polkuriippuvuuden. 1990-luvun alussa työmarkkinasuhteet joutuivat koetukselle ja sidos löyheni, muttei rauennut. Elinkeinoelämän ja työnantajien intressien sekä vaikutusvallan jatkumo ja toisaalta uusi vahvistuminen työllisyyskysymyksissä on kuitenkin merkille pantavaa.
Now showing items 1-6 of 6