Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p9001"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan naapurustosuhteiden aktiivisuuden vaihtelua alueellisesti pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, miten alueen sosioekonominen taso, jota mitataan tulotason, koulutustason ja työllisten määrän avulla, on yhteydessä naapurustosuhteiden aktiivisuuteen. Tutkimus kytkeytyy naapurustovaikutusten, paikallisen yhteisöllisyyden sekä naapuruston sosiaalisen kontrollin ja koheesion tutkimusperinteisiin. Naapurustosuhteiden on kansainvälisessä ja suomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa havaittu olevan yhteydessä asumistyytyväisyyteen, asukkaiden hyvinvointiin ja häiriökäyttäytymiseen naapurustossa. Eri tutkimuksissa on kuitenkin saatu ristiriitaista tietoa siitä, miten alueen ja yksilön sosioekonominen tausta on yhteydessä naapurustosuhteiden aktiivisuuteen. Tutkielmassa tuotetaan lisää tietoa aiheesta pääkaupunkiseudun kontekstissa. Aineistona tutkimuksessa käytetään vuonna 2012 toteutettua laajaa koko pääkaupunkiseudun kattavaa kyselytutkimusta. Aineisto on kerätty osana Helsingin metropolialueen kaupunkitutkimuksen tutkimus- ja yhteistyöohjelmaa. Aineiston otanta-asetelma perustuu 250x250 metrin kokoisille tilastoruuduille ja ottaa huomioon alueen tulotason. Aineisto rajataan tutkielmassa käsittämään Espoon, Helsingin, Vantaan ja Kauniaisten muodostama pääkaupunkiseutu. Tutkimuksen analyyseihin käytetään SPSS 24 -tilasto-ohjelmaa. Pääasiallisena analyysimenetelmänä käytetään useamman selittävän muuttujan lineaarista regressioanalyysiä. Selitettävänä muuttujana käytetään itse raportoitua naapurustoaktiivisuutta, jota selitetään alueen sosioekonomisella tasolla. Lisäksi vakioidaan yksilötason sosiodemografisia tekijöitä ja alueen rakenteesta kertovia tekijöitä. Tulosten perusteella alueen sosioekonominen tausta on yhteydessä naapurustosuhteiden aktiivisuuteen. Sosioekonomisesti kaikkein parhaimmin toimeen tulevilla alueilla aktiivisuus on suurempaa. Alueen yhteys selittyy kuitenkin analyyseissä vakioiduilla yksilötason taustatekijöillä, kuten alueella asutulla ajalla, perhemuodolla, asumismuodolla ja asunnon hallintamuodolla. Alueen sosioekonominen taso ja yksilön sosioekonominen tausta vaikuttavat naapurustoaktiivisuuteen päinvastaisesti. Alueen korkea sosioekonominen taso lisää naapurustoaktiivisuutta, mutta kaikkien muuttujien huomioimisen jälkeen yksilön korkea sosioekonominen asema vähentää aktiivisuutta. Omistusasuminen liittyy yhteyteen kiinteästi. Analyysin perusteella omistusasuminen tuottaa naapurustovuorovaikutusta, mutta kun tämä yhteys otetaan huomioon, löytyy yksilön sosioekonomisesta taustasta lähes lineaarinen suhde naapurustoaktiivisuuteen, siten että alhaisempi sosioekonominen tausta on yhteydessä suurempaan naapuriaktiivisuuteen. Pääkaupunkiseudulla korkeampi naapurustoaktiivisuus selittyy tämän tutkielman analyysien perusteella yhdistelmällä alueen ja yksilön piirteitä. Korkean sosioekonomisen tason alueilla on enemmän omistusasumista ja pientaloasumista. Tämän tyyppisiin asumismuotoihin liittyy keskimäärin pidempi asumisaika ja lapsiperheisyys. Naapurustoaktiivisuus on korkean sosioekonomisen tason alueilla keskimäärin kaikkien alueen asukkaiden keskuudessa runsaampaa. Tämä voi osaltaan vaikuttaa alueellisen eriytymisen syntymistä. Matala sosioekonomisen yksilötausta näyttäisi analyysin perusteella olevan yhteydessä suurempaan naapurustoaktiivisuuteen. Matala sosioekonominen yksilötausta voi analyysin perusteella olla yhteydessä suuremman paikallisen yhteisöllisyyden tarpeeseen.
-
(2018)Tutkielmassa tarkastellaan naapurisuhteiden yhteyttä asuinalueeseen kiintymiseen 1960–1970-luvuilla rakennetuissa suomalaisissa kerrostalolähiöissä. Kiintyminen ymmärretään kaupunkitutkimuksellisen kiintymystutkimuksen perusteella vahvana emotionaalisena siteenä asuinalueeseen. Kiintymys hahmotetaan moniulotteisena, mutta tarkastelussa keskitytään naapurien väliseen vuorovaikutukseen, yhteishenkeen sekä epäjärjestyksen ja yhteispystyvyydestä kertovan sosiaalisen kontrollin tarkasteluun. Tutkielma on osa suomalaista kaupunkitutkimuksen perinnettä, jolle on leimallista asuinalueiden välisten erojen kartoittaminen. Lähiöitä on 1990-luvun laman jälkeen vaivannut työttömyyden kasautuminen ja epäjärjestyksestä ja turvattomuudentunteesta johtuva muuttoliike. Tätä taustaa vasten tutkielmassa kartoitetaan lähiöiden sosiaalista elämää ja paikannetaan tekijöitä, jotka selittävät emotionaalista sidettä asuinalueisiin, joita ryhmänä vaivaa huonontunut maine. Tutkielman aineisto on Uusi kaupunkiköyhyys ja lähiöiden peruskorjaus (PREFARE) -hankkeen vuonna 2013 keräämä koko Suomen kattava kyselyaineisto. Analyysin pääasiallinen menetelmä on SPSS-ohjelmalla ajettu monitasoinen logistinen regressioanalyysi, jota tukevat faktorianalyysi ja monitasoinen lineaarinen regressioanalyysi. Lähiöasukkaat ovat kiintyneitä asuinalueeseensa ja suurin osa pitää naapurisuhteitaan hyvinä, mutta lähiöiden välillä on eroja keskimääräisessä kiintymyksessä. Kokemus yhteishengestä ja vuorovaikutus naapurien kesken ovat yhteydessä korkeampaan kiintymykseen, kun taas epäjärjestyksen havaitsemisen ja asuinalueen keskimääräisen työttömyystason yhteys kiintymykseen on negatiivinen. Asukkaiden luottamus siihen, että naapurit puuttuvat häiriöihin selittää kiintymystä yllättävän vähän lukuun ottamatta heitä, joilla ei ole suhteita naapurustoon. Heidän kiintymyksensä näyttää olevan vahvasti yhteydessä naapuruston sosiaaliseen kontrolliin luottamiseen. Luottamus naapureihin on asuinalueen mainetta parantavan paikallisyhteisön toiminnan edellytys sekä kriminologisen kaupunkitutkija Robert J. Sampsonin että köyhyystutkija Serge Paugamin teorioissa. Naapurien välinen yhteistyö torjuu työttömyydestä ja stigmatisaatiosta aiheutuvaa huono-osaisuuden kasautumista Paugamin teoriassa ja häiriöiden havaitsemista Sampsonin teoriassa. Tutkielman perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että luottamus naapurien alttiuteen kontrolloida aluetta ei ole keskeinen kiintymyksen selittäjä. Asuinalueeseen kiintymisen kohdalla ei liene perusteltua puhua yhteispystyvyydestä pelkkien naapurisuhteiden asemesta. Tutkielmassa oletettiin naapurisuhteiden varaan rakentuvan luottamuksen vähentävän epäjärjestyksen yhteyttä kiintymykseen. Yhteyden puuttumista selittäväksi hypoteesiksi esitetään hyvinvointivaltion eroja tasaavaa vaikutusta: Suomessa ei ole Yhdysvaltojen tai Ranskan syvää alueellista segregaatiota, joka tekisi yhteispystyvyyden ja naapurisuhteiden varaan rakentuvan tunnustuksen ja turvan välttämättömäksi. Tärkeitä jatkotutkimuksen aiheita ovat puuttuvien naapurisuhteiden ja sosiaaliseen kontrolliin luottamisen interaktio sekä sellainen alueisiin kiintymisen tutkimus, jossa huomioidaan sosiaaliset suhteet, rakennettu ympäristö ja alueellista eriytymistä edesauttavat prosessit.
Now showing items 1-2 of 2