Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p9700"

Now showing items 1-11 of 11

Ammatillisen koulutuksen inkluusio : Historiallisista takuista hyviin käytänteisiin?

Raudasoja, Ida-Maria (2022)

Aims. The goal of my thesis is to find out how teachers teaching in vocational education and training (VET) understand inclusion in their own practices and how, according to their under- standing, inclusion is realized in different learning environments. For a long time, efforts have been made to introduce the principle of inclusivity into the education system, which is used to try to dismantle the paradigm of special education. However, inclusion is most often studied in the context of basic education, and the discussion about inclusion in the context of VET is not as lively. However, the same international and national obligations also apply to VET, so research would be equally needed in this context as well. Methods. The research data is part of the Governance for Inclusive Vocational Excellence (GIVE) project. The target group of this partial study consisted of 13 teachers from VET, whose thematic interviews formed the data. The themes of the interviews included the definition of inclusion, its appearance in practices and as an object of evaluation, as well as in documents and strategies. The data was analysed using phenomenography and abductive analysis. Results and Conclusions. Teachers understood inclusion through the ideals presented in official documents and through the implementation of laws and degree structures. However, many inclusive practices were found in the teachers' descriptions, especially through the preparation of personal competence development plan (PCDP) and the provision of support. For the most part, the teachers did not know how to verbalize these practices as part of inclusion. This could possibly be because there is not enough discussion about inclusion in VET, or that inclusion is spoken of under some other name, such as personalisation, participation, accessibility or support and guidance. The teachers hoped for a joint time to develop and unify various inclusive practices in both educational institutions and workplaces in order to create a common operating culture and develop inclusive structures. This is also strongly related to the development of the teachers' own competence, for which more support and sharing of competence was hoped for, as well as a stronger link to practical work.
Digitalisaation lupauksien lunastajat? : lukiolaisten käsityksiä ohjelmoinnista ja teknologisesta kehityksestä

Eloholma, Mikko Aleksi (2017)

In the 1970s information technology started to become part of everyday life and as a result of this process, computer programming has become an important theme in the digital society both in the labor-market and on the educational field. In this study, I examine high school students' everyday conceptions of computer programming and technological development. I explore these conceptions relying on the theory of social representations which is focused on defining how people make foreign technical and scientific phenomena familiar. I interpreted the meanings produced by the high school students in relation to the cultural history of computer programming and especially in relation to the general meanings given to computer programming on the educational field. As a separate research question I examined computer programming in relation to meanings that are connected to technological development. The aim of this study is to offer more understanding about how computer programming is made familiar in an increasingly digital society where it has emerged as an important skill, especially through education. I produced my data by interviewing seven high school students who had attended a voluntary high school course combining electronics and programming. I analyzed the interviews discourse-analytically by defining oppositions that describe the social representation of programming. I also produced concepts that seemed to synthesize the oppositions and examined subject positions that were constructed in the speech. Besides, I analyzed how the representations of programming and technological development were connected in the speech. The representational field of programming was constructed by the oppositions of human-computer, material-virtual, technical-playfulness and proximity-remoteness. I defined the opposition human-computer to be the most fundamental themata of the social representation of computer programming. Programming was perceived as taking technological development to the next level. Technological development was seen as a partly autonomous process but humans were still given the most fundamental role in the definition and delimitation of technologies. On the basis of this study it can be summarized that high school students saw programming as an important phenomenon which at the same time was difficult to approach and define. This observation r a challenge for the establishment of programming both in education and in the wider society.
Indigenous Empowerment and the Localized Educational Plan in Oaxaca : Indigenous Grassroots’ Views in Conflict with the State in Southwestern Mexico

Mononen-Matias, Meri (2023)

I study the conflict between the state and the social movement in Oaxaca, Mexico since 2006. The recent phase is the resistance to the national educational reform. My research question is: what are the main issues to advance and views of the Indigenous teachers and citizens on the grassroot level in the Oaxacan social movement and in its conflict with the Mexican state? My method is an Indigenous collaborative method, which is holistic and relational and includes dialogue. My research results consist of three thematic findings. I conducted semi-structured collaborative ethnographic interviews in 2013 and 2016 with fourteen people, 8 men and 6 women, 9 of whom were teachers, all from one of the following Indigenous cultures: Zapotec, Mazatec, Mixe, Afro Mexican and Mixtec. Within the Indigenous discourse emphasis is on the non-fragmented, holistic nature, the metaphysical and pragmatic, language, place, values, and relationships. Indigenous pedagogies are intergenerational, relational and land based. Schools should offer differentiated educational plans in the bioregions and should care for the interdependence between language, culture, and territory, and consider multispecies thinking. The first thematic finding was that the Oaxacan teachers have the special knowledge needed: concerning environmental issues, Indigenous epistemology, pedagogies, and learning systems, all in the Sección 22 proposed land-based PTEO -educational reform plan. The second important theme was the cultural changes in Oaxaca connected to the Guelaguetza Popular making it an Indigenous celebration and the Indigenous women’s empowerment in the context of taking over the Canal 9 TV station. The third finding is that the teachers and other actors in the social movement have a strong social commitment, which is the optimal goal for a teacher to have. But there cannot be reciprocal cooperation if the governments of Oaxaca and Mexico do not start respecting the national and international law, especially concerning the human rights.
”Me raadetaan, me yritetään, meidän tehtävät hävitetään”: sietämisen ja yrittämisen oppiminen sekä institutionaalinen rasismi lähihoitajaksi kouluttautumisessa : "We sweat, we try, our assignments get lost": learning to tolerate and to try and institutionalised racism in practical nurse schooling

Hanse, Lucie (2022)

Maahanmuuttajataustaisten lähihoitajaksi kouluttautumisessa kietoutuvat yhteen monet ajankohtaiset yhteiskunnalliset ilmiöt. Hoiva on ollut arvostamatonta työtä, ja hoivapulan myötä on edetty kohti maahanmuuttajien ohjaamista alalle, sen sijaan, että työehtoja parannettaisiin. Lisäksi ammatillinen koulutus on nostattanut huolta siitä, millä ehdoin sieltä voi valmistua. Samalla nais- ja maahanmuuttajavaltaiset alat muodostavat työmarkkinoiden alaluokan. Tämä on tutkielman yhteiskunnallinen konteksti, jota vasten somalitaustaisten naisten lähihoitajaksi kouluttautumista peilataan. Tutkielman aineisto koostuu viidestä saman lähihoitajakoulun käyneistä somalitaustaisten naisten haastatteluista. Aineistoa analyysi pohjautuu aineistolähtöiseen grounded theory -menetelmään, jota on kuitenkin täydennetty yhdellä työvaiheella eli jäsenkategoriatasojen lisäämisellä. Tutkimus antaa tietoa siitä, miten haastateltavat päätyivät lähihoitajiksi ja mikä merkitys työlle annetaan nykyisenlaisessa yhteiskunnallisessa järjestyksessä. Lisäksi se antaa tietoa siitä, minkälaista on lähihoitajaksi opiskelu, ja mitä sen aikana opitaan. Tulosten mukaan tiedonpuute tai ristiriitainen tieto vaatii opiskelijoilta vahvaa toimijuutta. Itseohjautuvuuden vaatimus näyttäytyy haastateltaville niin, että heitä pidetään vastuussa sellaisistakin asioista, joihin he eivät voi vaikuttaa. Tällaiset käytännöt, jotka voidaan nimetä institutionaalisen rasismin ilmentymiksi, heikentävät opiskelijan tunnetta siitä, että häntä arvostetaan ja että hän voi luottaa kouluinstituutioon. Haastateltavia yhdistää sama somalitausta, joka on Suomessa erityisen leimattu. Haastateltavat ovat sekä Suomessa syntyneitä että tänne myöhemmin muuttaneita, mikä antaa hyvän kokonaiskuvan siitä, millä tavoin etnisyys näyttäytyy kouluttautumisessa. Yhtäältä opiskelijoiden eri kielitaidot vaikuttavat siihen, kuka hyväksyy ymmärtämättömyytensä, ja uskaltaako pyytää apua. Toisaalta maahanmuuttajakategoria näkyy instituutioiden käytänteissä tukea tarvitsevana taakkana, sillä koulutus on näennäisestä monikulttuurisuudesta huolimatta suomalaisuuteen kasvattaja. Työelämässä etnisyys näkyy ennakkoluuloissa ja rasismin kohtaamisina, joihin ei kuitenkaan puututa, vaan selviämistä varten täytyy jälleen rohkaistua puhumaan vääryyksistä ja painottaa omia oikeuksia. Selviytyäkseen haastateltavat ovat saaneet tukea omilta verkostoiltaan koulun ulkopuolella. He joustavat, raatavat, poissulkevat, ja hakeutuvat paikkoihin, joissa he voivat tehdä töitä yksin tai hyväksyvässä työympäristössä. Tämä kaikki vaatii valtavan määrän tunnetyötä, mikä on lähtökohtaisestikin yksi lähihoitajan tärkeimmistä kompetensseista.
När det är svårt att producera text i andra stadiet : en kvalitativ studie i varför andra stadiets studerande har svårt vid textproduktion

Nordman, Rebecca (2020)

Syftet med denna avhandling är att undersöka varför studerandena i Borgå Gymnasium uppvisar svaga resultat i studentexamensproven i modersmål och litteratur, samt att kartlägga vad studerandena upplever att är svårt i textproduktion. Dessutom undersöker avhandlingen huruvida Borgå Gymnasiums insatser att förbättra vitsorden samt resultaten i textproduktion gett de önskvärda resultaten. Fokuset på denna avhandling är ämnet modersmål och litteratur i andra stadiet, men tangerar också realämnen och dess essäuppgifter. Undersökningen i denna avhandling består av tre delar, varav den första består av enkätundersökningar som skolan i fråga utfört. Enkätundersökningarna var sammanlagt tre till antalet och frågorna hade sammanställts av lärarkollegiet vid Borgå Gymnasium. Som mest var deltagarantalet 118, alla av dem studerande i skolan. Den andra delen består av analys av läskompetenssvar från ämnet modersmål och litteratur samt analys av realämnesessäer från ämnet filosofi. Läskompetenssvaren var 10 till antalet, medan realessäerna var 18. Den tredje delen består av en sammanställning av intervjusvar som utförts i skolan med studerandena. Sammanlagt 7 studeranden intervjuades. Resultaten visar att studerandena vid Borgå Gymnasium upplever att terminologin vad kommer till uppgiftsformuleringen är svår. Dessutom anser de att det är svårt att hålla sig objektiv i sina texter. Det gick att påvisa att studerandena använt sig flitigt av de dispositionsmodeller och andra hjälpmedel Borgå Gymnasium använt sig av i undervisningen. Studerandena upplevde dessutom att lärarkollegiet vid Borgå Gymnasium gjort ett gott jobb i undervisningen och att den har blivit bättre sedan skolans extra insatser.
Opettajien ja koulutuksen järjestäjien näkemyksiä henkilökohtaisesta osaamisen kehittämisen suunnitelmasta (HOKS)

Lehikoinen, Mirjami (2023)

Competence-based orientation guides secondary vocational education. An important tool for implementing competence-based education is personal competence development plan (PCDP). At PCDP a learning path is planned for each student that meets her/his needs. The purpose of this study was to expand the understanding of PCDP: to explore the guiding legislation governing PCDP and the experiences of teachers and education organizers. The empirical part of this thesis was carried out as qualitative research in June-September 2023 in Finland. Totally 19 teachers and representatives of education organizers were interviewed. In addition, educational institution’s forms and guidelines were analysed. The main purpose of PCDP is to guide the student. Through PCDP the fulfilment of compulsory education is monitored, information is collected for the funding of the institutions and for different feedback. The whole PCDP process is guided by several laws, regulations, and binding instructions. PCDP is seen as an important tool for student counselling. But in its current form it does not fully meet its main goal - to help the student to reach for her/his best. PCDP is seen as a bureaucratic process that takes too much time. The reason for this is that a lot of detailed information about the student must be recorded in PCDP. New regulations and claims have increased the amount of information recorded to PCDP. In addition, the educations institutions collect also other information in PCDP. There is also variation in the extend of the collected data. As a result, it is suggested that due to the strong regulation, heavy student administrations systems and various further data transfer needs from PCDP to eHOKS (ePCDP) and KOSKI-services, make the process heavy and guide PCDP to wrong direction – away from student guidance and counselling. The process currently takes a significant number of resources: time and attention from meeting the student. Time pressure and responsibility also burden teachers and educational institutions. Based on the results, is recommended that PCDP must be simplified to the information that is essential in terms of teaching and counselling. For example, data collected for educational institution´s funding could be partly separated from PCDP-process. Data transfers to eHOKS and KOSKI-services must be streamlined and the cooperations between supervising authorities and study administration system producers must be increased. In addition, the educational institutions must reserve sufficient resources for PCDP work and review the other data collected at the educational institutions. By clarifying the PCDP-process the quality of guidance can be further improved and free up time for teaching and student counselling.
"Ota haaste vastaan, hae mukaan meidän jengiin!" : Kielelliset vaikutuskeinot Haaga-Helia ammattikorkeakoulun koulutusmarkkinoinnissa

Alhanen, Milla-Maria (2018)

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Haaga-Helia ammattikorkeakoulun markkinointitekstien kieltä. Tutkimus on rajattu markkinointimateriaaleihin, joita laitos käytti kampanjassaan kevään 2018 korkeakoulujen yhteishaun aikana. Tavoitteena on selvittää, millaisia kielellisiä vaikutuskeinoja markkinoinnissa on sovellettu, kuinka niillä pyritään yleisön vaikuttamiseen ja millaista kuvaa markkinoinnissa rakennetaan Haaga-Helian toiminnasta ja siellä opiskelusta. Samalla selvitetään, kuinka analysoidut markkinoinnin osat sopivat mainonnan genreen. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Haaga-Helian kolmea markkinoinnin välinettä: iskulauseita, hakijoille tarkoitettua opaskirjasta ja laitoksen Facebook-tilillä julkaistuja päivityksiä, joiden tekstit käsittelevät Haaga-Heliassa opiskelua, työelämää tai yhteishakua. Iskulauseita kuuluu aineistoon yhteensä viisi erilaista, hakijan oppaan tekstejä 45 ja Facebook-julkaisuja 19. Niitä on analysoitu sillä ajatuksella, että ne ovat mainostekstejä. Tutkimuksessa on hyödynnetty aikaisempaa retoristen ilmiöiden ja mainonnan vaikutuskeinojen tutkimusta. Analyysissa on sovellettu retorista diskurssianalyysia. Sen avulla on pyritty selvittämään, mitä markkinoinnissa käytetyillä retorisilla keinoilla on tilanteisesti haluttu tavoitella. Tutkimuksesta käy ilmi, että Haaga-Helia on hyödyntänyt markkinoinnissaan retoristen keinojen kirjoa laajasti. Runsaimmin esiintyy metaforien, narratiivien ja me-muotoisen puheen käyttöä, sekä yksikön toisessa persoonassa olevaa puhuttelua käskevine ja kysyvine lauseineen. Näiden piirteiden lisäksi tutkimuksessa on analysoitu rinnastettuja sanapareja sekä erikseen iskulauseita ja niiden tehtäviä. Tutkimuksen tuloksena on, että retorisilla keinoilla on pyritty lukijan huomion kiinnittämiseen, suostutteluun, samastamiseen ja vakuuttamiseen. Niillä rohkaistaan myös opiskelijaksi hakemiseen ja tehdään esitettyjä abstrakteja asioita konkreettisiksi. Tavoitteineen ja keinoineen iskulauseet, Facebookin päivitykset ja hakijan opas osoittautuvat tyypilliseksi mainonnaksi. Yhteenvedossa käydään läpi sitä, mitä tulokset kertovat Haaga-Helian markkinoinnista: minkä tyylistä mainontaa se oikeastaan on, ja minkälaisena ammattikorkeakoulumaailma siinä esitetään. Oppilaitoksen arvoina erottuvat dynaamisuus, nuorekkuus, käytännönläheisyys ja hyvä yhteishenki.
”Se on omasta aktiivisuudesta kiinni” : Työntekijäkansalaisuus maahanmuuttajataustaisten ammatillisten opiskelijoiden kokemuksissa ja uratoiveissa

Isoaho, Mikael (2017)

Ammatillista koulutusta on Suomessa viime vuosina kehitetty pitkälti työelämälähtöisesti ja työmarkkinoiden tarpeisiin, ja sitä määrittävää koulutuspolitiikkaa ovat hallinneet markkinalähtöiset ajattelusuuntaukset. Tässä tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden työelämään liittyviä kokemuksia ja odotuksia työntekijäkansalaisuuden viitekehyksessä. Työntekijäkansalaisuudelle ominaisinta on kansalaisuuden inklusiivisen osallisuuden kytkös palkkatyöhön osallistumiseen: työntekijäkansalainen ansaitsee työstään palkkaa, maksaa palkastaan veroja ja sosiaaliturvamaksuja, ja on oikeutettu niiden nojalla työeläkkeeseen ja muihin ansiosidonnaisiin sosiaaliturvaetuuksiin sekä työsuhteensa perusteella työterveydenhuoltoon. Työntekijäkansalaisuus onkin ytimeltään kansalaisuutta, jossa osallisuus yhteisön jäsenyydestä toteutuu työmarkkinoilla palkkatyöntekijän asemassa. Työntekijäkansalaisuudelle läheisenä käsitteenä tutkimuskirjallisuudessa esiintyy aktiivinen kansalaisuus, johon sisältyy vahva ajatus yksilön vastuusta omasta pärjäämisestään ja toimijuudesta yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla. Tutkielman keskeisenä tutkimustehtävänä on selvittää, ovatko ammattiin opiskelevat maahanmuuttajataustaiset opiskelijat omaksuneet työntekijäkansalaisuuden eetoksen ja millaisia työntekijäkansalaisuudelle ominaisia arvoja heidän puheessaan ilmenee. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta pääkaupunkiseutulaisissa toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa toteutetusta ryhmäkeskustelusta, joissa osallistujia on yhteensä 31. Osallistujat suorittivat ammatillista perustutkintoa maahanmuuttajille suunnatussa koulutuksessa. He edustivat kaikkiaan 20 eri kansallisuutta ja heidän mediaani- ikänsä oli 30 vuotta. Ryhmäkeskusteluaineistot on analysoitu diskurssianalyyttisin menetelmin tarkastellen keskusteluissa ilmeneviä teorialähtöisiä merkityskehyksiä: kunnollisuutta, maahanmuuttajuutta, suomalaisuutta ja osallisuutta sekä kehysten yhtymäkohtia toisiinsa. Merkityskehykset ovat tässä tarkastelussa näkökulmia työntekijäkansalaisuuden eri ulottuvuuksia ilmentäviin puhetapoihin. Tutkielman analyysissa ilmeni, että ryhmäkeskustelujen opiskelijat näkevät palkkatyön ja työuran moraalisesti velvoittavana elämänpolkuna. Opiskelijoiden puheessa korostui yksilön vastuu omasta tekemisestään ja aktiivinen uran edistämiseen suuntautuva toimijuus. Tämä ilmeni eritoten optimistisena suhtautumisena koulutuksessa toistuvaan viestiin siitä, että maahanmuuttajien ja kantaväestön mahdollisuudet työmarkkinoilla ovat samat ja että pärjääminen on itsestä kiinni. Hyvinvointivaltiolliset rakenteet ja sosiaaliturva nähtiin oikeutettuina silloin, kun niitä nauttiva kansalainen maksimoi oman toimijuutensa olemalla mahdollisimman aktiivinen työmarkkinoilla ja kehittämällä osaamistaan ja ammattitaitoaan. Opiskelijoiden puheessa korostui vahva usko siihen, että vastoinkäymiset ja jopa rakenteellisen syrjinnän työmarkkinoilla voi suurelta osin selättää omalla aktiivisuudella. Avointa kritiikkiä koulujärjestelmää, ammatillista opetusta ja suomalaista yhteiskuntaa kohtaan opiskelijat toivat esiin lähinnä vain puhuessaan yksittäisistä vastoinkäymisistään koulutuksessa ja työssäoppimisjaksoilla. Opiskelijat eivät juuri korostaneet maahanmuuttajataustaansa työmarkkinatilanteeseensa vaikuttavana erityisasemana, vaan katsovat omaavansa lähtökohtaisesti samat uramahdollisuudet kantasuomalaisten kanssa. He kuitenkin liittivät maahanmuuttajuuteen vahvoja moraalisia velvoitteita, olettaen, että maahanmuuttajina heiltä odotetaan korostunutta aktiivisuutta ja vastuullisuutta. Tutkielman keskeisinä johtopäätöksinä esitetään, että ryhmäkeskusteluihin osallistuneet opiskelijat olivat omaksuneet sellaisen työntekijäkansalaisuuden eetoksen, jossa palkkatyön ja siihen liittyvän aseman kautta haettiin oikeutusta suomalaisen yhteiskunnan jäsenyydelle. Palkkatyö ja normatiivinen työntekijäkansalaisuus eivät kuitenkaan olleet opiskelijoille itsetarkoitus tai elämän mielekkyyden ensisijainen lähde. Palkkatyö ei tuonut osallisuutta esimerkiksi harrasteyhteisöissä tai perhe-elämässä, vaan sen kautta haettiin nimenomaan legitiimiä asemaa siinä yhteisössä, joka on miellettävissä laajasti suomalaiseksi yhteiskunnaksi. Opiskelijoiden puheesta välittyvän eetoksen nähtiin heijastelevan koulutuspolitiikkaa hallitsevia äänenpainoja. Tutkielma miellettiin osaksi työntekijäkansalaisuuden käsitteen kautta ammatillista koulutusta lähestyvää tutkimussuuntausta, ja sen katsottiin täydentävän erityisesti niiden tutkimusartikkelien näkökulmia, joissa tarkastelun kohteena ovat joko ammatillisten oppilaitosten opettajat tai koulutuspoliittisten asiakirjojen kieli.
Social representations of multiculturalism amongst national experts in Finnish vocational education and training

Seitamaa, Antti (2019)

The purpose of this study is to understand how Finnish educational policy experts made sense of multiculturalism in the context of vocational education and training (VET). VET is responsible for integrating migrants and students with a migrant background into Finnish working life and society. National experts have a unique perspective on how increasing cultural diversity amongst students is changing institutional and grassroots reality in VET. Social representation theory was selected as the theoretical framework for this study. Semi-structured interviews were conducted with eleven national experts from key organizations working with VET. The interview data was qualitatively first analyzed in terms of thematic content and finally in search of potential social representations and possible corresponding anchors and objectifications. All of the experts were experienced and knowledgeable about multiculturalism in VET and openly expressed their thoughts. The VET reform was a central part of the background of this study but was not itself the focus. The experts’ social representation of multiculturalism included descriptive and normative dimensions. The descriptive focused on the lived reality of multiculturalism in VET from various perspectives while the normative focused on normative institutional, organizational and cultural responses to it. Experts described different tensions, conflicts and anxieties caused by increasing cultural diversity in both VET as well as civic and working life in Finland. These descriptions were combined with critical reflections on how multiculturalism is currently being prioritized and accommodated in educational policy and practice. Finally, the experts’ speech was infused with metarepresentations about the way different social actors engage in collective struggle over the meaning of multiculturalism. Experts used their social representation of multiculturalism in order to defend and uphold the social values at the core of the Finnish education system and contribute to a better future in which everyone studying in VET can be themselves.
Tarkoitus vai keinot edellä? : osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen tavoista ammatillisessa koulutuksessa

Paloheimo, Reetta (2021)

The current research has proven that recognition of prior learning in Vocational Education and Training (VET) is based on lifelong learning. Also, that recognition of prior learning means making competence visible and giving formal status for evaluated competence. According to earlier studies, implementations of recognition of prior learning have been for example interviews, tests, personal learning plans and documents. It has also found that these implementations have an influence for example on documentation, showing proficiency or evaluation of own competence. In addition, it has been shown there are also some benefits of recognition of prior learning, such as students’ increasing motivation and productivity of VET organizations, and on the other hand some challenges like lack of resources and national insufficient instructions. The aim of this study was to increase understanding about implementations of recognition of prior learning and also the motivations behind these implementations. The study examines what kind of implementations of recognition of prior learning exist in VET. Furthermore, the study looks into reasons, benefits and improvement expressed for the implementations. The qualitative study involved persons who have participated in the recognition of prior learning in VET: four of these were part of personnel, and two of these students. The data was collected through semi-structured theme interviews. The interviewees were gathered through the contacts of Finnish National Agency of Education. The interviews were conducted as individual interviews with remote access. The data was transcribed and analyzed by using content analysis. More specific analysis was applied by Mayring’s model of inductive category development and reflectively discussed with theorical bases. This study showed that recognition of prior learning is a uniform process. Prior learning was recognized through discussions, interviews, sorting out, documentation, diplomas and other documents, tests and proof in sectors of vocational education and yet centralizing work to specific persons. The reasons expressed for implementations were portability and usability of competence data, organizing, examination of timeliness of competence, mandatory by law, organization financing, answering to students’ personal needs and personal studying paths or common teaching frame. Improvement suggested for implementations of prior learning recognition were functionality of systems, trust in competence in working life, having academic curriculums, recognition of informal learning, time and human resources, increasing the information of studying and making work easier. The last three of these were mentioned also as benefits. The results verified general meanings and challenges in recognition of prior learning.
Vertaismentorointi maahanmuuttajataustaisten nuorten ammatillisten opintojen tukena

Alanko, Tiina (2020)

Suomessa peruskoulun jälkeinen tutkinto on usein käytännössä edellytys työelämään pääsemiselle. Vieraskielisen väestön määrä on Suomessa jatkuvassa kasvussa, ja koulutus on perinteisesti ollut täällä kotouttamispolitiikan keskiössä. Tilastojen mukaan, maahanmuuttajataustaiset henkilöt keskeyttävät toisen asteen opinnot useammin kuin kantaväestöön kuuluvat. Tutkielman tavoitteena on tarkastella maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden koulutuksessa kohtaamia haasteita ja vertaismentoroinnin mahdollisuuksia niiden ratkaisussa. Nuorten sosiaalisen tuen lähteiksi nimitetään useimmiten vanhemmat, opettajat ja vertaiset. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuttajavanhemmat eivät puutteellisen kielitaidon tai koulutusjärjestelmän heikon tuntemuksen vuoksi usein pysty auttamaan lapsiaan opinnoissa. Kouluilla ei välttämättä ole resursseja tai osaamista tukea vieraskielistä opiskelijaa. Koulutyöhön tukea etsitäänkin usein vertaisilta, sisaruksilta tai vanhemmilta kavereilta. Maahanmuuttajataustaisten nuorten koulutuspolkuja ja sosiaalisia suhteita on Suomessa tutkittu jonkin verran, mutta koulutukseen liittyvästä vertaismentoroinnista ei juuri ole aiempaa tutkimusta. Maisteritutkielma toteutettiin toimeksiantotyönä Maahanmuuttajien työ, koulutus ja kulttuuri ry:n vetämälle MUN KAVERI -hankkeelle. Hankkeessa opinnoissaan pidemmällä olleet opiskelijat auttoivat ja tukivat ammatilliset opintonsa haasteelliseksi kokevia nuoria. Aineisto koostuu vertaismentorointitoimintaan osallistuneiden nuorten haastatteluista. Tutkielman teoreettinen tarkastelu keskittyy sosiaaliseen ja kulttuuriseen pääomaan ja siihen, miten ne vaikuttivat nuorten koulutuspolulla etenemiseen ja näkyivät vertaismentoroinnin aikana. Aineiston analyysissä käytettiin narratiivista tutkimusmenetelmää ja A.J. Greimasin luomaa aktanttimallia. Analyysin myötä aineistosta hahmottui kaksi tarinan tasoa: yhteiskunnallinen ja yksityinen. Niiden pohjalta muodostettiin tyyppitarinat, joiden kautta tutkimuskysymyksiä tarkasteltiin. Aineiston perusteella päädytään tulokseen, että kohderyhmälle opiskeluhaasteita tuovat yhteiskunnallisella tasolla erityisesti ohjauksen ja kielitaidon puute, maahanmuuttajien heikko tietämys mielenterveys- ja oppimisvaikeuksista sekä niihin avun saamisesta ja ammattikoulutuksen opintouudistuksen mukanaan tuomat haasteet. Yksilötasolla korostuvat elämänhallinnan ongelmat, priorisoinnin vaikeus sekä oikea-aikaisen ja asiantuntevan tuen tavoittamisen hankaluus. Haastatellut nuoret kokevat päässeensä opinnoissa eteenpäin hankkeen tarjoaman vertaistuen avulla. Vertaismentoroinnin etuja ovat etenkin samaan ikäryhmään ja kulttuuritaustaan kuuluminen sekä mahdollisuus löytää samaistuttavia roolimalleja. Tulosten perusteella on tärkeää, että tarjolla oleva apu on joustavaa, henkilökohtaista ja saavutettavaa. Aineiston nuoret kärsivät kulttuurisen pääoman vajeesta, jota he paikkaavat kerryttämällä sosiaalista pääomaa vertaistuen muodossa. Vertaismentoroinnin myötä lisääntynyt sosiaalinen pääoma mahdollistaa myös kulttuurisen pääoman kerryttämisen eli tutkinnon suorittamisen. Sosiaalisen pääoman kohdalla maahanmuuttajataustaisille henkilöille merkityksellisinä pidetään ennen kaikkea silloittavan sosiaalisen pääoman suhteita kantaväestöön kuuluvien henkilöiden kanssa. Tulosteni perusteella, tällaisia suhteita voidaan solmia myös samaan vähemmistöryhmään kuuluvien kesken. Tutkitussa tukimuodossa on kuitenkin riskinä, että maahanmuuttajataustaisten nuorten tutkinnon saavuttaminen jää kolmannen sektorin tuottaman, sosiaaliseen yhteisöön sidotun ja usein projektiluonteisesti rahoitetun tuen varaan. Yhteiskuntapoliittisesti on tärkeää, että palvelujärjestelmä takaa kasvavalle maahanmuuttajataustaiselle väestölle riittävät tukitoimet kouluttautumisen turvaamiseksi.

Now showing items 1-11 of 11

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p9700"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO