Browsing by master's degree program "Master's Programme in Translation and Interpreting"

Tässä tutkielmassa tarkastelen av-kääntäjien käyttämiä käännösstrategioita ajankuvaa rakentavien elementtien kääntämisessä sekä kääntäjän roolia av-teoksen merkitysten välittäjänä. Vieraan kulttuurin vaikutusta käännösstrategioihin ja kääntäjän roolia vieraan kielen ja kulttuurin välittäjänä on tutkittu paljon. Tavoitteenani on selvittää, miten vieraan kulttuurin lisäksi kohdeyleisölle vieras ajankuva näkyy av-teoksessa ja sen suomenkielisten tekstitysten kahdessa eri käännösversiossa. Tutkielman aineisto koostuu Peaky Blinders -sarjan ensimmäisen kauden jaksoista, joita on yhteensä kuusi sekä Netflixin ja Ylen tekstityksistä. Selvitän laadullisella analyysilla, millaisia käännösstrategioita Ylen ja Netflixin käännösversioissa on käytetty ajankuvallisten elementtien kääntämiseen. Tutkin dialogissa esiintyviä ajankuvallisia viittauksia sotaan, poliittiseen ilmapiiriin, työväenluokan elinolosuhteisiin, teollistumiseen sekä kulttuurisidonnaisiin elementteihin, kuten valuuttaan, esineisiin, henkilöihin ja paikkoihin. Otan huomioon kuvan ja dialogin yhteyden sekä tutkittavana olevan ilmauksen yhteyden kohtauksen muuhun dialogiin. Lisäksi tarkastelen kääntäjien käyttämien käännösstrategioiden perusteella sitä, millainen rooli kääntäjillä on ollut lähdeteoksen merkitysten välittäjinä. Tuloksista kävi ilmi, että kääntäjien roolit merkitysten välittäjinä olivat erilaiset, vaikka suora käännös oli molemmissa käännösversioissa ylivoimaisesti käytetyin strategia. Ylen käännöksissä oli kuitenkin käytetty monipuolisesti erilaisia käännösstrategioita ja tehty niin semanttisia kuin pragmaattisiakin muutoksia. Ylen käännösversiossa vähiten käytetty käännösstrategia oli säilytys, kun taas Netflixin käännöksissä se oli toiseksi suosituin käännösstrategia. Semanttisia muutoksia oli Netflixillä tehty lähes yhtä paljon kuin Ylellä, mutta pragmaattisia muutoksia huomattavasti vähemmän. Yhteenvetona voidaan sanoa, että Ylen kääntäjän käännösstrategiat kertovat selittävästä ja jopa katsojaa auttavasta roolista, sillä Ylen tekstityksissä oli avattu monien ilmausten merkityksiä suomenkielisille katsojille. Netflixin kääntäjän roolin voi taas nähdä olevan vieraannuttava, sillä kääntäjä oli pysytellyt hyvin lähellä alkuperäistä dialogia ja säilyttänyt useita vieraskielisiä elementtejä tekstityksissä.

Tämä maisterintutkielma käsittelee lähtökohtaisesti tulkinnan kääntämistä englannin ja suomen kielen välillä. Yksityiskohtaisemmin tutkielmani tarkoituksena on selvittää, voidaanko maailmankuulun psykologian professorin, Jordan Petersonin, raamatullisten tarinoiden psykologisten merkitysten tulkinnat, jotka hän on muodostanut englanninkielisen Raamatun perusteella, saada aikaan myös suomenkielisestä Raamatusta. Tutkimusaineistoni on tämän tutkielman puitteissa siis käytännössä kolmiosainen. Ensimmäinen osa koostuu Raamatun englanninkielisistä otteista, näiden englanninkielisten otteiden psykologisista tulkinnoista, jotka Jordan Peterson on muodostanut, ja suomenkielisen Raamatun vastaavista otteista. Englanninkieliset otteet sekä niitä koskevat tulkinnat olen kerännyt Jordan Petersonin YouTube-luentosarjasta The Psychological Significance of the Biblical Stories ja vastaavien suomenkielisten raamattuotteiden lähde on Kirkkoraamattu (1992). Tutkielmani teoreettinen pohja on poikkitieteellinen, sillä hyödyntämäni tieteelliset teoriat ovat hermeneutiikka ja vastaavuuden periaatteet. Hermeneutiikka tarkoittaa käytännössä oppia tekstien tulkinnasta, kun taas vastaavuuden periaatteet käsittävät lähdetekstin ja kohdetekstin väliset erot ja yhtäläisyydet. Tutkielmani puitteissa sovelsin hermeneutiikkaa ja vastaavuuden periaatteita luodakseni sopivan lähestymistavan, jonka olen nimennyt hermeneuttisen tulkinnan vastaavuudeksi. Teoriaosuuteen sisältyy myös The Hermeneutic Approach in Translation -tutkimussuuntauksen sekä käyttäjäkeskeisen kääntämisen esittelyä ja pohdintaa. Tutkielman varsinaisessa analyysiosuudessa jokaista Raamatun otetta käsitellään omana analyysikokonaisuutenaan, johon sisältyy Jordan Petersonin tulkinnan syvällisempi tarkastelu sekä käännösvertailu englannin- ja suomenkielisen Raamatun otteen välillä kyseisen tulkinnan puitteissa. Analyysiosuudessa keskityn pääsääntöisesti niihin seikkoihin, jotka joko mahdollistavat tai estävät saman tulkinnan muodostumisen englannin- ja suomenkielisen tekstin pohjalta. Analyysin perusteella päädyin seuraaviin johtopäätöksiin: Tulosten perusteella Jordan Petersonin tulkinta on mahdollista saada aikaan myös suomenkielisestä Raamatun tekstistä lähes jokaisen analysoidun otteen tapauksessa. Toki pieniä eroavaisuuksia oli myös havaittavissa, mutta nämä olivat pääasiassa vain kieliopillisia vivahteita, jotka eivät sinällään vaikuttaneet saman tulkinnan muodostamiseen. Mukaan kuitenkin mahtui muutama todellinenkin tulkintaero, joiden voidaan katsoa johtuvan erityisesti siitä, ettei suomenkielinen vastine välittänyt kaikkia samoja konnotaatioita kuin englanninkielinen vastine, jolloin muodostunut tulkinta saattoi olla joko vajavainen tai vähintään erilaisen päätelmän mahdollistava.

Videopelien lokalisoinnin tutkimus ottaa vieläkin ensimmäisiä askeliaan käännöstutkimuksen alalla verrattuna käännöskirjallisuuden tutkimukseen. Videopelien tutkimus käännöstieteellisestä näkökulmasta tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia pelejä interaktiivisena tarinankerrontavälineenä. Pelien interaktiivisuus ja tarinankerrontamekaniikat ovat kehittyneet 1970-luvulta asti huimaa vauhtia ja yhdeksi uusimmaksi pelien alalajiksi ovat nousseet elokuvalliset pelit, jotka tunnetaan niiden elokuvallisista animointi- ja tarinankerrontatavoistaan. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin elokuvallisen pelin Detroit: Become Human interaktiivisten tekstityksien käännösstrategioita hyödyntäen Peter Newmarkin kahdeksaa käännösstrategiaa. Tutkimuskysymys oli kolmiosainen: minkälaisia käännösstrategioita on käytetty elokuvallisen pelin dialogikehotteissa ja repliikeissä, onko kyseisten kehotteiden ja repliikkien käännösstrategioiden suhteissa havaittavissa merkittäviä kaavoja, ja miten hyvin kirjallisuuteen painottuvaa käännösteoriaa voi soveltaa pelikäännökseen. Detroit: Become Human -pelin dialogijärjestelmä perustuu dialogipuihin: pelaajalle annetaan keskusteluissa neljän vaihtoehdon kehotelista, joista hän saa valita haluamansa. Lyhennetty, usein yhden sana pituinen dialogikehote edustaa pidempää repliikkiä. Lyhennetyn kehotteen pitää edustaa seuraavaa repliikkiä tarpeeksi tarkasti, jotta pelaaja voi keskusteluissa tehdä haluamiaan eettisiä ja moraalisia valintoja. Peter Newmarkin kahdeksan käännösstrategiaa, joiden avulla kehotteiden ja repliikkien käännöksiä analysoitiin, ovat suora, kirjaimellinen, uskollinen, semanttinen, adaptaatio, vapaa, idiomaattinen ja kommunikatiivinen. Detroit: Become Human on Detroitin kaupunkiin vuonna 2038 sijoittuva tarina androideista, jotka palveltuaan ihmiskuntaa alkavat kapinoida ihmisiä vastaan. Pelattavat hahmot ovat etsiväandroidi Connor, joka tutkii androidien kapinaa; kotihoitaja-androidi Kara, joka pelastaa lapsen tämän väkivaltaiselta isältä; ja henkilökohtainen avustaja-androidi Markus, josta tulee androidivallankumouksen johtaja. Peli pelattiin englanninkielisellä ääniraidalla ja suomenkielisillä tekstityksillä. Pelistä valittiin yhdeksän dialogipainotteisinta kohtausta analysoitavaksi, kolme kohtausta per pelattava hahmo. Valittujen kohtauksien dialogipuiden repliikit ja niitä edustavat kehotteet taulukoitiin ja analysoitiin Newmarkin kahdeksan strategian avulla. Korpukseen kertyi 220 dialogikehotetta ja repliikkiä. Korpuksen 220 dialogikehotteesta 94 prosentissa käytettiin suoraa käännösstrategiaa. Yli 80 prosenttia kehotteista ovat vain yhden sanan pituisia, minkä uskottiin helpottaneen niiden kääntämistä kontekstista huolimatta. Vain 12 kehotetta 220:stä käännettiin jollain toisella metodilla: nämä olivat myös ainoat kehotteet, joissa lähdetekstin sanaluokka tai verbin sijamuoto muuttui. Tästä voimme päätellä, että vain suora käännösmetodi säilytti lähdekielen kieliopin täydellisesti. Muita kehotteissa hyödynnettyjä strategioita olivat uskollinen 4 %, kirjaimellinen 1 % ja semanttinen 1 %. Repliikkien käännöksistä 66 prosentissa käytettiin uskollista käännösstrategiaa. Suoraa käännösstrategiaa käytettiin repliikkien käännöksessä 18 %:ssa tapauksista, kirjaimellista 14 %:ssa tapauksista. Adaptaatiota, idiomaattista, vapaata ja semanttista käännösstrategiaa hyödynnettiin yksittäisissä tapauksissa (<1 %). Repliikissä ja sitä edustavassa dialogikehotteessa hyödynnettiin samaa käännösstrategiaa 46 tapauksessa. Suoran ja kirjaimellisen käännösstrategian esiintyvyyden selittänee suomen kielen agglutinatiivisuus, jonka ansiosta sanajärjestys ei ole niin tiukka kuten lähdekielessä englannissa. Eniten esiintyvä käännösstrategiapari oli suora kehote uskollisella repliikillä: 138 tapausta 220:stä. Suorassa ja uskollisessa käännösmetodissa ei havaittu kuitenkaan mitään luontaisia piirteitä, jonka takia ne esiintyivät yhdessä niin usein. Erityisesti Markuksen kohtauksissa ja toistuvien dialogikehotteiden tapauksissa havaittiin johdonmukaisuusongelmia käännöksessä. Peter Newmarkin käännösmetodien hyödyntäminen tutkimuksessa osoittautui ongelmalliseksi. Kun jo olemassa olevaa käännöstä analysoitiin takautuvasti erilaisten käännösmetodien kautta, ei voinut syntyä tarkkaa kuvaa käännösmetodeista, koska ei ollut tiedossa, mitä kääntäjällä itsellään oli mielessään käännöstä tehdessään. Erityisesti kehotteiden ja repliikkien käännösstrategioiden havaitut suhteet ovat haavoittuvaisia tämän tiedon valossa, koska kyseessä voi hyvinkin olla vain kehotteiden ja repliikkien kieliopin yksinkertaisuudesta johtuva sattuma, eikä tarkoituksellinen käännösstrategioiden valinta. Johdonmukaisuusongelmat, vaikka ajoittain merkittävät, eivät ole helposti havaittavissa pelin aikana dialogimekaniikan takia; pelaaja saa usein valita dialogipuusta vain yhden vaihtoehdon per puu, joten repliikkien väliset johdonmukaisuusongelmat jäävät helposti huomaamatta.

Kouluratsastus on yksi olympialajeista. Lajin kansainvälisen järjestötoiminnan alusta lähtien sen kilpailuissa käytettävien sääntöjen ja arvosteluperusteiden harmonia on ollut yksi eri maiden lajiorganisaatioiden tärkeimmistä tavoitteista. Tämä tutkielma tutkii suomen-, englannin- ja saksankielisten kouluratsastuksen termien ja käsitteiden vastaavuutta kouluratsastuksen erikoiskielessä. Sen tavoite on esittää erityisesti käsitteiden vastaavuuden ongelmakohdat ja tehdä näkyväksi käsitteiden nimeämisen periaatteet suomen kielessä sekä tarkastella nimitysten laatua lajin yhteiskunnallisen hyväksynnän näkökulmasta. Tutkimuksen aineistona toimivat kansainvälisen ratsastajainliiton lajille laatimat arvosteluohjeet, Suomen ja Saksan kouluratsastuksen kilpailusäännöt sekä Suomessa käytössä olevat kouluratsastusohjelmat. Suomen- ja saksankielisiä käsitteitä verrataan englanninkielisestä kiinteästä esikuvasta kerättyihin keskeisiin käsitteisiin. Käsitteiden suomenkieliset nimitykset luokitellaan sen mukaan, miten ne ovat erikoiskieleen tulleet, eli millainen niiden suhde on suomen yleiskieleen ja vieraisiin kieliin. Analyysi kertoo, että suurin osa aineiston käsitteistä on tutkittujen kielten välillä harmoniassa keskenään. Kolmen käsitteen vastaavuus on osittaista saksan ja muiden tutkittujen kielten välillä. Suomen kielestä puuttuu neljä käsitettä, joista kaksi esiintyy vakiintumattomilla nimityksillä kouluratsastusohjelmissa. Kaksi kouluratsastuksen arvostelun peruskäsitettä puuttuu suomen kielestä kokonaan. Tämä tutkimus ehdottaa kaikille puuttuville käsitteille ja termeille vastineet. Suurin osa käsitteiden nimityksistä on tähän erikoiskieleen luotuja, ja ne ottavat pääosin mallia muista kielistä. Erikoiskieleen hyväksyttyjä ja motivoidusti valittuja nimityksiä esiintyy luotuja vähemmän. Aineistosta nousee esiin myös viisi kieleen tuotua nimitystä, jotka ovat sitaattilainoja muista kielistä. Ratsastuksen erikoiskielessä ei juurikaan ole piirteitä, joiden voisi kuvitella olevan merkityksellisiä lajin sosiaaliselle hyväksynnälle. Hevosen kuuliaisuuden arvioimisesta pitäisi pitäytyä ja arvioida sen sijaan hevosen saaman koulutuksen onnistumista. Tutkimus ei rakenna varsinaista sanastoa kouluratsastuksen erikoiskielelle, mutta sitä voidaan pitää sellaisen luomisen pohjana.

Fakultet: Humanistiska fakulteten Utbildningsprogram: Magisterprogrammet i översättning och tolkning Studieinriktning: Översättnings- och tolkningskommunikation, språkparet svenska och finska Författare: Kristiina Antinjuntti Arbetets titel: En ny inställning till prima vista-tolkning genom utbildning – En kvalitativ enkätstudie bland tolkstudenter vid OsloMet – storbyuniversitetet Arbetets art: Magisteravhandling Månad och år: April 2024 Sidantal: 73 sidor, bilagor 9 sidor och finskspråkig sammanfattning 7 sidor Nyckelord: Prima vista-tolkning, tolkning från skrift till tal, tolkutbildning, professionalisering, OsloMet – storbyuniversitetet Handledare: Ritva Hartama-Heinonen Förvaringställe: Helsingfors universitets bibliotek Abstrakt: Magisteravhandlingen fokuserar på studenters inställningar till prima vista-tolkning, dvs. tolkning från skrift till tal. Prima vista är en typ av intermodal kommunikation som innebär även en övergång från ett språk till ett annat, och anses därför som kognitivt belastande. Tolkar har ofta en skeptisk syn på metoden. De senaste åren har undervisning i prima vista blivit en del av de flesta tolkutbildningar i Norden. I denna avhandling undersöks undervisningens inverkan på studenters inställning till prima vista genom att kartlägga deras syn på kommunikations¬formen både innan de fått undervisning i prima vista och vid under¬visningens slut. På så sätt är det möjligt att identifiera ändringar i studenters uppfattningar om prima vista och jämföra eventuella ändringar i studentgruppen. Den teoretiska ramen för magisteravhandlingen utgörs av professionssociologerna Molander och Terums teori, och den version av teorin som Skaaden vidareutvecklat för tolkning. Inte minst påverkas avhandlingens teoretiska grund av tidigare tolknings¬¬forskning, speciellt prima vista-forskning av Määttä, Havnen, Nilsen och Felberg. Synen på tolkning som interaktion (Wadensjö 1995) har inverkat på formuleringen av frågorna och analysen av svaren, men också principen om tolkning som en form av översättning är närvarande. Forskningsmaterialet insamlades från studenter under den tredje terminen i tolkutbildningen bachelor i tolking i offentlig sektor vid OsloMet – storbyuniversitetet. Referensgruppen bestod av medlemmar i Norsk tolkeforening. Läraren i prima vista intervjuades om kursen och undervisningen i allmänhet. Studenterna fick svara på två enkäter, först vid kursstarten i januari och sedan vid kursslutet i april 2023. Enkäterna hade likartat innehåll och bestod av flervalsfrågor med påståenden inom olika delområden av prima vista och med möjlighet att komplettera svaren i fritext. Den första studentenkäten gav 17 svar och den andra 18 svar. Antalet professionella tolkar som deltog var 23. De svarade på en elektronisk enkät med samma innehåll som studenterna. Utgångspunkt för analysen av enkätsvaren är materialorienterad innehållsanalys enligt principerna för kvalitativ forskning. Därtill kvantifieras studenternas flervalssvar för att få fram tendenserna i gruppens utveckling. Den kvantitativa informationen kombineras med innehållsanalysen av studenternas fritextsvar. Här är den fenomenografiska ansatsen fruktbar. Studentgruppen är heterogen, men alla har tidigare erfarenhet av professionell tolkning, de flesta också av prima vista. Synen på prima vistas användbarhet, genom¬förings¬¬sätt och utmaningar varierar bland studenterna, men inställningen blir enhetligare under kursen. Den största förändringen ses i svaren från studenterna med minst 10 års erfarenhet av tolkning. Vid slutet av kursen närmar de sig allt mer förhållningssättet som stämmer överens med den kommunikativa synen på tolkning och synen som de flesta professionella tolkarnas svar gir uttryck för. Osäkerheten ligger i att enkätsvaren kan reflektera den teoretiska kunskap som studenterna lärt sig utantill. Studenterna har ändå tagit till sig kunskapen och tar den med sig till yrkeslivet. Utöver detta uttrycker svaren en starkare professionell självsäkerhet hos studenterna och större medvetenhet om möjligheten att förhandla med uppdragsgivaren om tillvägagångssättet i samband med prima vista.

Lääketieteessä terminologian selkeys ja yksiselitteisyys on tärkeää. Alalla työskennelleenä olen kuitenkin havainnut, että variaatiota esiintyy. Tutkielmani käsittelee lääketieteen erikoisalakääntämistä ja erityisesti variaatiota erisnimeen perustuvissa sairauksien tai oireyhtymien nimityksissä, eli diagnoosinimikkeissä. Tutkimuksessani selvitän minkälaista variaatio on ja paljonko sitä esiintyy. Tutkin myös tekstin abstraktiotason vaikutusta varianttien valintaan kohderyhmään perustuvien aineistoryhmien avulla. Tutkin näitä seikkoja sekä englannin- että suomenkielisessä aineistossa 20 valitun diagnoosinimikkeen avulla. Valitut sairaudet edustavat laajasti eri lääketieteen osa-alueita. Perusteena teoriapohjalleni on Risto Haaralan terminmuodostuksen periaatteet. Myös käyttäjäkeskeinen kääntäminen sekä terveydenhuollon erikoisalalla tehdyt tutkimukset alan terminologiasta ovat tutkimukseni teoriapohjana. Aineistona olen käyttänyt sekä termipankkeja että rinnakkaistekstejä molemmista kielistä. Nämä otteet olen valinnut sillä perusteella, että ne ovat tekstejä, joita erikoisalakääntäjä työssään käyttäisi rinnakkaisteksteinä. Aineistoni on jaettu kolmeen ryhmään oletetun käyttäjäryhmän mukaisesti. Ryhmien käyttäjät ovat lääkärit (ryhmä 1), hoitajat ja muut alan toimijat (ryhmä 2), potilaat, läheiset ja muut maallikot (ryhmä 3). Aineistoni edustaa monipuolista otantaa lääketieteen tekstejä, ja ne osoittavat omalta osaltaan kuinka monenlaisille vastaanottajille lääketieteen erikoisalan viestintä suuntautuu. Tutkittavat 20 diagnoosinimikettä on kartoitettu kunkin aineistoryhmän jokaisen lähteen valitussa tekstissä tai termipankkihaussa. Tulokset on esitelty liitteissä 1-3 taulukkomuodossa. Liitteistä löytyy myös lyhyet kuvaukset kaikista valituista sairauksista tai oireyhtymistä. Abstraktiotason laskiessa oli havaittavista jonkin asteista variaation lisääntymistä. Esittelen havaintojani sekä aineistoryhmittäin että nimikekohtaisesti englantia ja suomea verraten. Kääntäjän kannalta tutkimukseni osoitti variaation runsaan olemassaolon ja rinnakkaistekstien käytön hyödyllisyyden.

In this study, I use the elements of two machine translation quality evaluation approaches: test suites and error analysis. I conduct a surname-focused error analysis of machine-translated news text segments. Surname rendering is not a widely studied topic in machine translation studies but deserves attention. Machine translation of infrequent words, such as surnames, has a higher chance of resulting in translation errors. Furthermore, morphologically rich languages, like Finnish, have a higher chance for inaccurate translation due to the way they form words. This makes surnames in Finnish texts an interesting subject of study. The nature of my study is descriptive, and the goal is to gain a better understanding of surname rendering challenges in Finnish-to-English machine translation. My dataset is based on a news texts corpus that consists of news items in Finnish, sent to other media channels by the Finnish News Agency (Suomen Tietotoimisto) between 2019 and 2021. I compiled a dataset of 4,000 surname-containing segments and translated them from Finnish to English using two free web-based neural machine translation engines, DeepL and Google Translate. Afterwards, I identified the errors and categorised them. I analysed the surname rendition errors from different perspectives. Most of the surnames in news segments were rendered correctly, however, error analysis still offers interesting insights. Most of the errors came from only two error categories, both of which are characterised by incorrect lemmatisation of the surname. Although surnames in nominative made up more than a half of all the surnames in the dataset, most were rendered correctly. The highest number of errors came from the second biggest grammatical case group, genitive. None of the surnames in the sentence-initial position were translated as common nouns, even though quite a few of them were based on root words. Both translation engines had a similar number of incorrect surname renditions, with a total number of 191 for DeepL and 186 for Google Translate. Additionally, they displayed similar patterns of error distribution when comparing different grammatical case groups, and surname origin. However, there were some differences as well. Google Translate showed more case ending errors in its output compared to DeepL. On the other hand, DeepL had more than double the number of errors in the nonsensical output category compared to Google Translate. The overrepresentation of the Finnish surnames in the error list, as well as the two biggest error categories that are closely linked to Finnish morphology, demonstrate that Finnish surnames are, indeed, problematic when it comes to surname rendition.

Tässä tutkielmassa tutkin, toteutuuko uudelleenkääntämisen hypoteesi Eeva-Liisa Mannerin kolmen runon neljän englanninkielisen käännöksen kontekstissa. Hypoteesin toteutumista selvitetään laadullisin ja määrällisin tutkimusmenetelmin, ja tavoitteena on saada numeerinen arvo jokaisen käännöksen kotouttamisen ja vieraannuttamisen asteesta, joiden pohjalta toteamuksia uudelleenkääntämisen hypoteesin toteutumisesta voidaan tehdä. Tutkielma jatkaa kandini aihetta. Materiaali koostuu kolmesta Eeva-Liisa Mannerin suomenkielisestä modernista runosta, ja näiden runojen neljästä englanninkielisestä käännöksestä Ritva Poomilta (1986), Herbert Lomakselta (1991 ja 1997) ja Emily Jeremiahilta (2009). Näistä käännöksistä ensimmäinen on suunnattu amerikkalaiselle yleisölle kulttuurinvälitysvihkosen (chapbook) muodossa ja loput brittiläiselle yleisölle isompien käännösrunoteosten muodossa. Tutkielman teoriatausta koostuu runokääntämisestä ja sen eri metodeista (Lefevere 1975 ja Vahid Dastjerdi ym. 2008), uudelleenkääntämisen hypoteesista ja siihen linkittyvistä kotouttamisen ja vieraannuttamisen käännösstrategioista sekä näiden asteittamisesta ja esiintyvyyden mittaamisesta (Van Poucke 2012). Tutkielman metodi on monivaiheinen ja koostuu laadullisesta käännösvertailusta, vertailun nostattamien käännösyksiköiden arvottamisesta kotouttamisen ja vieraannuttamisen asteittaisella jatkumolla sekä näiden arvotettujen käännösyksiköiden esiintyvyyden laskemisesta runokäännöksissä määrällisin menetelmin. Tutkielman tuloksiin pohjaten on mahdollista todeta, että uudelleenkääntämisen hypoteesi toteutuu pääosin tämän tutkielman materiaalissa, mutta ei välttämättä jokaisen käännöksen välillä. Toteutumiseen näyttääkin linkittyvän taustatekijöitä. Tulosten perusteella tällaisia taustatekijöitä voivat olla käännösten välillä kulunut aika, käännöksen tarkoitus, saman kääntäjän tekemät uudelleenkäännökset, kääntäjien kieli- ja kulttuuritaustojen läheisyys toisiinsa sekä lähtötekstiin, kääntäjän käännöskokemus ja mahdollisesti jopa kääntäjän sukupuoli. Lisätutkimukselle uudelleenkääntämisen hypoteesiin sekä yleisesti kotouttamiseen ja vieraannuttamiseen vaikuttavista taustatekijöistä on tarvetta. Tutkielman analyysi todisti myös, että tutkielman asetelman määrittelemisessä esimerkiksi uudelleenkääntämisen hypoteesin ja materiaali- sekä kielipiirteiden erityisyyksien suhteen on parantamisen varaa, ja niihin tulisi keskittyä huolella uusissa tutkimuksissa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan suoratoistopalveluiden ja harrastelijatekstitysten laatua niissä sovellettujen ruututekstikonventioiden näkökulmasta. Vertailevan tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälaisia käytäntöjä harrastelijakääntäjät ja suoratoistopalveluiden kääntäjät noudattavat työssään, ja miten ne vertautuvat tässä tutkielmassa esiteltäviin yleispäteviin käännöstekstitysten laatusuosituksiin. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimivat Esko Vertasen esittelemät ruututekstikonventiot artikkelissa Ruututeksti tiedon ja tunteiden tulkkina (2007) sekä Suomen av-kääntäjien laatimat Käännöstekstitysten laatusuositukset (2020). Analyysi keskittyy kolmeen eri ruututekstikonventioiden kategoriaan: ruututekstien kesto, merkkimäärä ja segmentointi. Tutkielman aineisto koostuu suoratoistopalveluiden Netflix, HBO Nordic ja Viaplay tekstityksistä yhteen kunkin palvelun tarjoamaan tv-jaksoon, sekä Divx Finland -yhteisön harrastelijakääntäjien vastaavista tekstityksistä kyseisiin jaksoihin. Tutkimusaineiston vertailu toteutetaan kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimus osoittaa, että suoratoistopalveluiden käytännöt yltävät keskimäärin hieman paremmin vertailtuihin suosituksiin, mutta monella osa-alueella tulokset ovat vaihtelevia, ja myös tutkittujen suoratoistopalveluiden väliset eroavaisuudet ovat ajoittain huomattavia. DivX Finland suosii tekstityksissään enemmän kaksirivisiä ruututekstejä, kun taas suoratoistopalvelut keskimäärin enemmän yksirivisiä ruututekstejä. Suoratoistopalveluiden ruututekstit ovat merkkimäärältään tiiviimpiä, mutta DivX Finlandin tekstitykset yltävät jonkin verran paremmin ruututekstien keston suosituksiin. Yhteistä sekä suoratoistopalvelulle että DivX Finlandille on tuloksissa se, että kaksirivisten ruututekstien kesto jää usein suositeltua lyhyemmäksi. Epäsuotuisia segmentointiratkaisuja esiintyy prosentuaalisesti melko vähän kummankin toimijan tekstityksissä. Tarkasteltaessa eri suoratoistopalveluiden tuloksia yksitellen, voidaan todeta, että käytännöiltään lähimpänä av-alan laatusuosituksia ovat HBO Nordicin tekstitykset, kun taas Viaplayn tekstityksissä ilmenee huomattavin määrä epäsuotuisia tuloksia eri osa-alueilla. Merkittävin havainto tarkasteltaessa DivX Finlandin tekstityksiä on se, että ruututekstin rivien merkkimäärän ylärajat ovat yhteisön tekstityksissä selkeästi joustavampia kuin tekstitysalalla yleisesti.

Tämä tutkielma käsittelee henkilönnimien funktioita ja niiden välittymistä käännöksissä. Aineistoni muodostaa Nikolai Gogolin romaani Kuolleet sielut ja sen kolme suomennosta vuosilta 1882, 1939 ja 1970. Tutkimuksessa vertaan alkutekstin ja suomennosten henkilönnimien funktioita ja pyrin selvittämään kuinka paljon funktioita välittyy käännöksiin ja kuinka paljon jää välittymättä. Analysoin myös suomentajien käännösratkaisuja ja -strategioita sekä niiden valinnan vaikutusta funktioiden välittymiseen kohdetekstiin. Alkuhypoteesina on, että käännöksissä suurin osa nimistä on lainattu, minkä vuoksi kohdetekstin lukijat menettävät paljon tärkeää informaatiota, joka piilee nimissä, eivätkä käännökset aukea lukijoille samalla tavalla kuin lähtöteksti. Tarkastelen nimien funktioita kirjallisuudessa, niiden kääntämisen teoriaa sekä venäläisen nimistön kääntämisen ongelmia muun muassa Vehmas-Thesslundin (2015) sekä Ainialan, Saarelman ja Sjöblomin (2008) tutkimusten pohjalta. Lisäksi tarkastelen henkilönnimien käännösratkaisuja, joiden luokitteluun käytän Van Coillien (2006) käännöskeinoluokittelua. Tätä tutkimusta varten myös jaan käännöskeinot kotouttaviin ja vieraannuttaviin nojaten Van Poucken (2012) kotouttamisen ja vieraannuttamisen luokitteluun. Analyysistani paljastuu, että kääntäjien tekemillä käännösratkaisuilla on suuri vaikutus funktioiden välittymiseen. Tutkimuksen tulokset myös osoittavat, että kotouttava käännösstrategia välittää funktioita huomattavasti paremmin kuin vieraannuttava. Funktioiden analyysista käy ilmi, että yleisesti ottaen kahdessa vanhimmassa käännöksessä välittyy vain alle puolet henkilönnimien funktioista. Uusimmassa käännöksessä tilanne on hieman parempi, sillä suurin osa alkutekstin funktioista välittyy käännöksen lukijalle. Tulos kuitenkin vaihtelee eri nimiryhmien välillä, joten voidaan todeta, että hypoteesini ei päde käännösten kaikkien nimiryhmien kohdalla.