Browsing by discipline "Lantbruksekonomi"

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää maatalousyritysten vakuuksien muodostumista Etelä-Pohjanmaan Osuuspankin suurimmilla maatiloilla sekä tutkia vaikuttaako konttori, velkamäärä, liikevaihto ja tuotantosuunta pellon vakuusarvoon. Tutkimuksen aineisto koostui pankin konttoreiden 145 velkaisimmasta maatilayrityksestä. Näiden tilojen vastuut olivat yli 350 000 euroa. Aineiston analysoinnissa käytettiin ristiintaulukointia, varianssianalyysia, t-testiä ja regressioanalyysiä. Maatalouden rakennekehitys on ollut voimakasta viimeisien vuosien aikana ja investoinnit ovat vaatineet yhä enemmän vierasta pääomaa. Vieraan pääoman kasvava määrä aiheuttaa haasteita pankeille. Suurten asiakasriskien takia pankkien riskienhallinnan täytyy olla kunnossa. Vakuudet ovat pankin kannalta tärkein riskienhallintakeino ja niiden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään maatalouden rakennekehitystä, rahoitusta, riskienhallintaa ja vakuuksia. Tutkimustilat jaettiin ryhmiin konttorin, tuotantosuunnan ja velkaisuuden mukaan. Tutkimustilojen vakuudet muodostuivat pellosta, metsästä, tuotantorakennuksesta, yrityskiinnityksestä ja muista vakuuksista. Pelto oli vakuutena 137 tilalla, metsä 132 tilalla, tuotantorakennus 131 tilalla, muu vakuus 131 tilalla ja yrityskiinnitys 92 tilalla. Laskennallista vakuusvajetta oli 45 tilalla. Tuotantosuunnittain tarkasteltuna pellon osuus vakuutena oli suurin kasvitiloilla ja kotieläintiloista maitotiloilla. Pienin pellon osuus oli siipikarjatiloilla, joilla oli puolestaan suurin rakennusten osuus. Velkamäärän mukaan tarkasteltuna tuotantorakennuksen osuus vakuuksista oli suurin ja pellon osuus pienin suurimmassa velkaluokassa. Myös vakuusvajeen määrä suurimmassa velkaluokassa oli suurin (10 %). Konttorin vaikutus pellon vakuusarvoon oli tilastollisesti erittäin merkitsevä varianssianalyysin mukaan. T-testin mukaan Jalasjärven konttorin alueella pellon arvostus oli tilastollisesti merkitsevästi alempi kuin muilla alueilla. Tuotantosuunnittain tarkasteltuna t-testin mukaan ainoastaan sianlihantuotannossa p-arvo oli tilastollisesti melkein merkitsevä. Tutkimuksessa tuli selkeästi ilmi se, miten maatilayritysten vakuudet muodostuvat konttorin/alueen, tuotantosuunnan ja velkamäärän mukaan. Regressioanalyysin mukaan velkamäärällä oli tilastollisesti merkitsevä positiivinen vaikutus pellon arvostukseen. Sianlihantuotantoa harjoittavilla tiloilla pellon vakuusarvo oli korkeampi kuin muissa tuotantosuunnissa. Konttoreilla oli myös tilastollisesti yhteys pellon vakuusarvoon. Regressioanalyysin avulla saatiin vastaukset tutkimuksen alussa asetettuihin kysymyksiin. Maatilojen rakennekehitys on ollut voimakasta ja velat ovat keskittyneet pienelle joukolle maatiloja. Pankin kannalta riski keskittyy näihin tutkimustiloihin, jotka vastaavat pankin maatalouden velkamäärästä 70 %. Lainoja tulisi hinnoitella riskin mukaan ja siinä vakuuksilla on merkittävä rooli. Tuotantorakennuksen ja yrityskiinnityksen osuus vakuuksista kasvoi velkamäärän kasvaessa, joka lisää pankin riskiä entisestään.

Vuokratun pellon osuus kaikesta viljelysmaasta on kasvanut Suomessa 1970-luvulta lähtien. Maatalousmaan vuokrauksen yleistymisen taustalla on tilojen lukumäärän väheneminen ja peltoalalla mitatun tilakoon kasvu. Usein tuotannon lopettavat maatilat vuokraavat pellot aktiiviviljelijöille lisämaaksi. Pellon vuokrahinnat vaihtelevat merkittävästi ja vuokrahinnoista ei ole olemassa valtakunnallisesti kattavaa tilastotietoa. Vuokrahintaan vaikuttavia tekijöitä on kuitenkin tutkittu paljon. Vuokrattavan viljelysmaan hintaan vaikuttavat muun muassa maatalouden kannattavuus, maatalouspolitiikka, tilakoko ja pellon viljelytekniset ominaisuudet. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin pellon vuokramarkkinoita, niihin liittyviä tekijöitä ja vuokramarkkinoiden kehittymistä Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Porin maaseutuhallinnon yhteistoiminta-alueella toteutuneita pellon vuokrahintoja sekä erilaisten tila-, lohko- ja viljelijäkohtaisten tekijöiden mahdollista yhteyttä vuokrahintaan. Tutkimusaineistona käytettiin Porin maaseutupalveluihin vuosina 2011–2014 toimitettuja maanvuokrasopimuksia. Näytteen kooksi muodostui 319 viljelijän 692 vuokrasopimusta. Kerätty aineisto oli pääsiassa numeerinen ja asetettuihin tutkimusongelmiin löytyi perusteluja aiemmista tutkimuksista. Tutkimustavaksi valittiin kvantitatiivinen tutkimusote. Tutkimustulosten perusteella saatiin tutkimukselle asetettujen vaatimusten mukaista tietoa peltovuokran hintatasosta. Tulokset osoittavat, että vuokrapeltoa viljelevän tilan tuotantosuunnalla, tilakoolla ja vuokrattavalla pinta-alalla on yhteys maksettuun hehtaarivuokraan. Myös kuntien välillä oli eroja maksetuissa hehtaarihinnoissa ja kunnan maatalousvaltaisuudella oli yhteys hehtaarihintoihin.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yrittäjän roolia lähiruoan kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen edistämisessä. Lähiruoan kysyntä on kasvussa ja erilaisia lähiruoan tarjontamuotoja ilmestyy markkinoille jatkuvasti. Myös erilaiset julkishallinnon ohjauskeinot tukevat lähiruoka-alan kasvua. Lähiruoka-alan kasvusta huolimatta kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Syitä tähän ovat muun muassa tarjontaa suurempi kysyntä tiettyä tuotetta tai palvelua kohtaan tai lähiruokatuotteiden haasteellinen tunnistaminen tavanomaisten tuotteiden joukosta. Aiempiin tutkimuksiin perustuen lähiruokayrittäjän tulisi toimia markkinalähtöisemmin ja kiinnittää huomiota tuotteista ja palveluistaan viestimiseen, jotta asiakkaat löytäisivät ne helpommin. Tässä viestimisessä arvolupaus nousee keskeiseksi elementiksi. Tutkielman viitekehys rakentuu yrittäjyyden ympärille. Lähiruokayrittäjä johtaa lähiruokayritystä, jonka liiketoiminnan taustatekijöihin vaikuttavista tekijöistä tässä tutkimuksessa tarkastellaan lähiruokamarkkinoita, lähiruoan julkisohjausta, sekä niiden aikaansaamia liiketoimintamahdollisuuksia. Lähiruoka-alan kilpailuvoimien seurauksena liiketoimintamahdollisuuden jäsentäminen erilaistamisstrategian avulla voi mahdollistaa lähiruokayrityksen menestymisen ja aseman vahvistamisen lähiruoka- ja elintarvikemarkkinoilla. Erilaistamisstrategian täytäntöönpanossa tärkeää on lisäarvon tunnistaminen ja arvolupauksen määritteleminen. Lähiruokayrityksen hyödyntämän liiketoimintamahdollisuuden, liiketoiminnan strategian ja liiketoimintamallin tarkastelu toteutettiin tapaustutkimuksena yksilöteemahaastattelua menetelmänä käyttäen. Haastateltuja lähiruokayrityksiä oli yhteensä 17 kappaletta ja ne toimivat Uudenmaan, Etelä-Savon ja Varsinais-Suomen alueilla. Haastatteluaineisto kerättiin osana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) koordinoimaa ja Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) lähiruokaohjelman rahoittamaa Lähiruoan kysynnän ja tarjonnan kohtaamista edistävät toimenpiteet FOREFOOD -hanketta keväällä 2013. Tutkimuksessa selvisi, että osa lähiruokayrityksistä oli perustettu lähiruoka-alan tarjoamia liiketoimintamahdollisuuksia hyödyntäen ja moni yritys oli kiinnostunut kehittämään liiketoimintaansa kannattavammaksi, mutta vain muutama yrityksistä oli halukas laajentamaan liiketoimintaansa. Muun muassa epävarmana nähty tulevaisuus politiikan osalta voitiin nähdä vaikuttavan joidenkin lähiruokayritysten liiketoiminnan kehittämisen tavoitteisiin. Tutkimuksessa selvisi myös, että lähiruokayrityksen liiketoimintamalli ja arvolupaus oli määritelty yrityksen resurssien, ei asiakkaan näkökulmasta ja arvolupauksen viestimisen systemaattisuudessa oli yritysten kesken suuriakin eroavaisuuksia. Voitiin kuitenkin huomata, että mitä selkeämmät liiketoiminnan kehittämisen tavoitteet yrityksellä oli, sitä tarkemmin myös liiketoimintamalli ja arvolupaus oli yrityksen osalta määritelty. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta lähiruokayrityksillä oli jonkin verran haasteita omien asiakkaiden ja asemoitumisen tunnistamisessa. Keskeisten tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että lähiruokayrittäjän rooli kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen edistämisessä perustuu lähiruokamarkkinoiden muokkaamiseen, muuttuviin markkinoihin sopeutumiseen sekä lähiruoan tarjonnan saavutettavuuden edistämiseen. Lähiruoan saatavuutta yrittäjän on mahdollista parantaa omaa liiketoimintaa kehittämällä muun muassa asemoitumisen ja viestinnän osalta. Tutkielman tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan koko lähiruoka-alaa, mutta voivat antaa yhdenlaisen näkökulman lähiruoan kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen edistämiseksi. Tutkielma voi toimia myös apuna pohdittaessa oman yrityksen markkinalähtöisyyden edistämistä.

Maatalouden rakennekehityksen suunta on ollut pitkään tilalukumäärien väheneminen ja toisaalta tilakoon kasvaminen. Samalla maataloudenharjoittamisen perinteisen yritysmuodon rinnalle on tullut maataloudenharjoittaminen osakeyhtiömuodossa. Osakeyhtiöittämisen keskeisinä etuina yksityiseen elinkeinonharjoittajaan nähden pidetään verotusta ja osakeyhtiön oikeudellista asemaa. Osakeyhtiötä ei kuitenkaan tule perustaa pelkästään mahdollisen verohyödyn vuoksi, vaan yritysmuodon muutoksen tueksi on tehtävä tarkat taloudelliset laskelmat. Maatilojen heikko kannattavuus ja maksuvalmius ovat olleet viimevuosina paljon esillä mediassa. Tilastojen mukaan maatalouden kannattavuuskertoimet ovat olleet useamman vuoden hyvin alhaiset. Talouden heikko tilanne on aiheuttanut useille maatiloille maksuvalmiusongelmia. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako yritysmuoto maatilayrityksen maksuvalmiuteen. Tutkittavat yritysmuodot olivat yksityinen elinkeinonharjoittaja ja osakeyhtiö. Tutkimuksen teoriaosuudessa on käyty läpi maksuvalmiutta käsitteenä, maksuvalmiuden arviointia sekä eri yritysmuotoihin liittyvää teoriaa verotuksen ja yrityksen oikeudellisen aseman osalta. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena kahdelle maatilalle, joita molempia harjoitettiin yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Tarkasteltava ajanjakso tutkimuksessa on 2012–2016. Tälle ajalle tehtiin kuukausittaiset toteutuneet maksuvalmiuslaskelmat yksityiselle elinkeinonharjoittajalle. Vastaavat maksuvalmiuslaskelmat tehtiin osakeyhtiölle hyödyntäen kolmea eri skenaariota. Nämä skenaariot olivat tulojen jättäminen osakeyhtiöön, osingon nostaminen yrityksestä ja palkan maksaminen osakkaalle. Tulosten perusteella voidaan todeta, että osakeyhtiöllä voi olla suuri vaikutus maksuvalmiuteen, mutta mahdollisista saavutetuista verohyödyistä huolimatta vaikutus ei aina ole positiivinen. Skenaario, jossa tulot jätetään osakeyhtiöön, nousi molemmissa tapauksissa maksuvalmiuden kannalta edullisimmaksi vaihtoehdoksi. Verotuksen osalta kyseinen vaihtoehto ei ollut molemmille tapauksille edullisin. Vaihtoehto ei myöskään ollut yrittäjille realistinen, koska yrittäjillä ei ole tilan ulkopuolisia tuloja. Osakeyhtiön paremmuuteen maksuvalmiuden kannalta vaikuttavat erityisesti yrityksen koko, yrittäjien lukumäärä, investointien määrä sekä tulon nosto tarpeet yrityksestä. Laskelmat on toteutettu käyttäen tutkimuksessa määritettyjä olettamia nostettavan tulon määrän osalta. Laskelmien mukaan muut osakeyhtiön skenaariot ovat maksuvalmiuden kannalta yksityistä elinkeinonharjoittajaa huonompia. Erot eivät kuitenkaan olleet kaikissa tapauksissa isoja, joten nostettavan tulon optimoinnilla voidaan vaikuttaa tietyn skenaarion paremmuuteen.