Browsing by discipline "Näringslära"

Finland has a tradition of children having a “Sweets day”. Sweets day was originally established as a prophylactic measure for dental caries. To my knowledge, the sweets day phenomenon has not been investigated in relation to sugar intake. Previous studies have reported that the intake of dietary sugar is a bit higher than recommended in Finnish children. However, comparing to other countries sugar intake in Finnish children is modest. There are no recent studies on added sugar intake in Finnish children. To my knowledge free sugar has not been studied in any age group in Finland before. The aim of the study was to investigate the prevalence of sweets day, and its association with savory and sugar-sweetened snack and sugar-sweetened beverage (SSB) consumption frequency, as well as socioeconomic factors related to sweets day habit. Another aim was to create a method for assessing added and free sugar in food record data and to investigate the intake of added and free sugar, and associations between having a sweets day and added and free sugar intake. The DAGIS study examined health behaviors among Finnish preschool children. The participants were 3–6-year-old children and their guardians. Altogether 66 preschools (n=864) in Southern Finland and Southern Ostrobothnia regions participated in the study. Dietary assessment was done with Food Frequency Questionnaire (FFQ, n=805) and food a three-day food record (n=813) data. Parents filled (FFQ) for children and reported if the child had a specific sweets day. FFQ data was used to assess the frequency of snack consumption. Parents and daycare personnel filled a 3-day food record for the child. Parents reported background information such as highest education in the family and number of children living in the same household. Food record data was used to assess dietary added and free sugar. Participants were divided in two groups based on their sweets day habit. Pearson’s Chi-square was used to study the association between the sweets day habit and background variables. Mann-Whitney’s U-test was used to compare the consumption frequency of snacks and SSB’s. T-test was used to compare the added and free sugar intakes between the children with and without a sweets day. Altogether 63% of the children had a sweets day. Mean intake of added sugar was 9.0 E% and free sugar 9.8 E%. Children who had a sweets day obtained slightly more added sugar than did the children without a sweets day ((9.2 E% vs. 8.5 E%, p=0.03). Free sugar intake was higher in the sweets day group as well compared to non-sweets day group (10.1 E% vs. 9.3 E%, p=0,01). Having a sweets day was more common in families with less education (p=0.001). Frequency of candy consumption did not differ between the groups. Having a sweets day was associated with more frequent consumption of SSB’s and savory snacks (p=0,007 and p=0,001, respectively). Children without a sweets day consumed more often chocolate (p=0.004) than did the children without a sweets day. Our results suggest that in Finland, having a sweets day is popular, and more common in families with less education. Having a sweets day was associated with slightly higher intake of added and free sugars compared to children who do not have a sweets day. The mean added and free sugar intake did not exceed the recommendations for sugar intake in Finland.

Tausta: Eurooppalaisista nuorista lähes joka viides on työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Näiden nuorten ajatellaan olevan syrjäytymisvaarassa, ja heistä käytetään termiä NEET (Not in Education, Employment or Training). Vaikka NEET-vuodet ovat nuorilla yleisiä, niiden on havaittu lisäävän riskiä myöhempiin toimeentulo- ja hyvinvointiongelmiin. Alempi sosioekonominen asema on yhdistetty muun muassa lyhyempään eliniänodotteeseen, terveydelle epäedullisiin elintapoihin sekä heikompaan arvioon omasta terveydestä. NEET-nuorten elintavoista on vain vähän tutkimustietoa. Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten syömistottumuksista ja koetusta terveydestä sekä näihin yhteydessä olevista tekijöistä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, onko tavoitteellisen toiminnan ryhmämallilla mahdollista vaikuttaa nuorten syömistottumuksiin tai koettuun terveyteen. Aineisto ja menetelmät: Suomen Syöpäyhdistyksen terveyden edistämisen hankkeeseen osallistui vuosina 2016-2018 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia 1531-vuotiaita nuoria (N=92). Nämä NEET-nuoret täyttivät Hyvä päivä -toiminnan aikana kolmesti kyselylomakkeen, jossa kartoitettiin ateriarytmiä, käytettyjä elintarvikeryhmiä sekä koettua syömisen terveellisyyttä ja terveyttä. Aineistoa tulkittiin kuvailevasti ja regressioanalyysien avulla tutkittiin sosiodemografisten sekä elintapataustamuuttujien yhteyttä ateriarytmin säännöllisyyteen, elintarvikesummamuuttujiin, koettuun syömisen terveellisyyteen sekä koettuun terveyteen. Ajallisia muutoksia tutkittiin ei-parametrisillä menetelmillä (n=24). Tulokset: Osallistujista 60 %:lla oli säännöllinen ateriarytmi. Ateriarytmi oli todennäköisemmin säännöllinen vanhempien kanssa asuvilla ja toisen asteen koulutuksen käyneillä. Terveellisinä pidettyjä elintarvikkeita käytettiin useammin kuin epäterveellisinä pidettyjä. Vanhempien kanssa asuvat, säännöllisesti liikkuvat, raittiit ja naiset käyttivät useammin terveellisiä elintarvikkeita. Epäterveellisiä elintarvikkeita käyttivät useammin kuntoliikuntaa harrastamattomat ja harvemmin naiset sekä lukion käyneet. Osallistujista 34 % koki ruokavalionsa terveelliseksi ja 39 % terveytensä hyväksi. Vanhempien kanssa asuvat kokivat terveytensä paremmaksi ja syömisensä terveellisemmäksi, puolison ja kämppäkaverin kanssa asuvat kokivat syömisensä epäterveellisemmäksi. Koettu syömisen terveellisyys ja terveys paranivat toiminnan myötä. Ateriarytmin säännöllisyys ja terveellisten tai epäterveellisten elintarvikkeiden käyttötiheys ei muuttunut toiminnan myötä. Johtopäätökset: NEET-nuoret kokivat terveytensä vertailuaineistojen opiskelevia nuoria huonommaksi. Erityisesti yksin asuvien ja vain peruskoulun käyneiden NEET-nuorten elintapoihin tulisi kiinnittää huomiota. Terveellisemmät elintarvikevalinnat näyttivät yhdistyvän muihinkin terveellisiin elintapoihin ja naissukupuoleen. Hyvä päivä -toiminnan myötä koettu terveys ja koettu syömisen terveellisyys paranivat, mikä tukee ajatusta toimintamallin toimivuudesta nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Undernutrition and chronic micronutrient deficiency (hidden hunger) are serious problems around the world. Deficiencies in vitamin A, iron and iodine are the most common and they also cause the most health problems. In Mozambique there are micronutrient deficiencies in calcium, iron, iodine, selenium and zinc. Iodine deficiency decreases levels of thyroid hormones in the body. Thyroid hormones are in central role for example in fetal growth and child development. Furthermore, iodine deficiency causes different kinds of health problems in all age groups. Selenium deficiency can also affect levels of thyroid hormones. Selenium is needed in the activation of thyroid hormones. Also syanogenic glycosides from food can disturb thyroid metabolism. Cassava, which is commonly used food plant in Mozambique, is rich in these compounds. This master’s thesis focused on the iodine and selenium nutrition of teenage girls in Zambézia Province in Central Mozambique. I also studied how much these teenage girls use cassava as food. This master’s thesis is part of population-based cross-sectional ZANE-study. In ZANE-study diet and nutritional status of adolescent girls (15-18 years old) was studied in different types of communities in two seasons in 2010 in Quelimane, Maganja de Costa and Morrumbala. Iodine status of the girls was analysed by determining iodine concentration in urine spot samples (n=502). The selenium concentrations were determined from 522 serum samples. The thyroglobulin concentrations were also determined from the serum samples as another marker of iodine status. The results revealed that adolescent girls especially in Maganja de Costa and Morrumbala suffer from mild to moderate iodine deficiency. The median of urinary iodine concentration was 54,7 µg/l in Maganja de Costa (Q1 31,2; Q3 90,2) and 46,4 µg/l in Morrumbala (Q1 24,4; Q3 75,7). Urinary iodine concentration range 100-199 µg/l is an indicator of optimal iodine status. In Quelimane the median was 138,8 µg/l (Q1 86,8; Q3 199,4). Urinary iodine concentrations of pregnant girls were below the reference values in all areas. Serum thyroglobulin concentrations indicated also sub-optimal iodine intake. The serum selenium concentrations in the other hand were optimal in all areas. In Maganja de Costa, cassava was a staple food. In this study, iodine deficiency was observed in adolescent girls in Zambézia Province. Especially pregnant girls and their children are vulnerable group for iodine deficiency. Iodination of salt is an efficient way to increase iodine intake and iodination programmes should be made more efficient. In areas where cassava is commonly used, people should be advised to prepare it in a proper way. In this way possible disadvantages of cassava on iodine nutrition could be avoided.

Introduction: Working conditions have not only been found to impact work ability and productivity, but the overall health of employees. The working environment is a relevant health factor for a considerable part of the population. In research, work-related mental strain has been associated with body weight change, yet no causal relationship can be confirmed based on the existing evidence. Of the psychosocial factors, low job control, as well as both high and low job demands have been associated with weight gain. Most of the research so far has been done with cross-sectional data; long-term follow-ups are scarce and only little research has been done on the association between changing working conditions and body weight change. Aim: The general aim of this study was to examine the association between changes in psychosocial working conditions and body weight change among midlife women and men. The association between two psychosocial work characteristics, job demands and job control, and weight gain during the follow-up was examined in a cohort study among the employees of the City of Helsinki in Finland. The main research question was: (i) Is change in job demands and job control associated with major weight gain during a 10- to 12-year follow-up period among midlife employees? In addition, the contribution of several background and lifestyle factors were taken into account. Especially the contribution of baseline BMI-status, dietary habits and leisure-time physical activity to the association between psychosocial working conditions and major weight gain was studied. Methods: The data were collected from a mail survey among the employees of the City of Helsinki in 2000–2002, 2007 and 2012. The study sample consisted of employees who were 40, 45, 50, 55 and 60 years old at the beginning of the survey in 2000–2002. Exclusion criterions were BMI <18.5kg/m2 in phase 1, retiring before phase 2, and drop out before phase 3. Hence, the final study sample (n=4,630) consisted 52% of the original study population, of which 83% were women. Psychosocial working conditions were assessed with a validated Job Content Questionnaire (JCQ) by Karasek and Theorell in phase 1 and 2. Weight change was assessed between phases 1 and 3, and major weight gain was defined as at least 10% weight gain during that time period. Dietary habits were assessed using a 20-item Food Frequency questionnaire (FFQ). Based on the current national dietary recommendations, nine food habits were chosen and their usage frequency was used as a determinant of healthy food habits. Leisure time physical activity was assessed with metabolic equivalent tasks (METs). Logistic regression analysis was used to examine the associations between changing job demands, job control, and major weight gain. All the analyses were stratified by gender. In addition, further stratification was made by the baseline BMI. Results: Weight gain was common among the study population. Major weight gain was observed among 27% of women and 15% of men. A weak association between change in job demands and major weight gain was found among both genders. Among women, the risk of major weight gain was higher among those who reported persistent high job demands (OR 1.22 95% CI 1.02–1.48 full adjusted model) compared with those with persistent low job demands. Among men, in contrast, the risk was higher among those who reported decreased job demands compared with those who reported persistent low job demands (OR 1.80 95% CI 1.02–3.16 full adjusted model). When further stratified by the BMI in phase 1, the risk was higher only among overweight or obese women, whereas among men the increase in risk was seen among both normal weight and overweight or obese participants. Dietary habits and leisure time physical activity did not affect the association of changing psychosocial working conditions with major weight gain. However, they had a minor own effect on the risk. Change in job control was not associated with the risk of major weight gain. Conclusions: The study shows that change in job demands is weakly associated with major weight gain. Future research is needed especially among other employers than municipalities, and especially among men. Changing working conditions should be studied with shorter follow-up periods, while taking into account also the role of social support at the workplace.

The proportion of older adults has dramatically increased in developed countries due to longer life expectancy. The wellbeing of this group has large economic implications. Self-rated health (SRH) is a globally used method to measure both physical and psychosocial health and in some conditions considered as a better indicator than medical records. The main aim of this thesis was to study whether socioeconomic (SES) factors as well as nutritional intake are associated with physical and psychosocial SF-36 score change during a ten year period. Helsinki Birth Cohort Study (HBCS) consists of 8760 participants who were born at Helsinki University Central Hospital between 1934 and 1944. HBCS is a longitudinal study where data has been collected along the life span. In this thesis material was used from the baseline clinical visit (years 2001-2004) and the follow-up clinical visit (years 2011-2013). During the follow-up, 1094 participants (men n=478, women n=616) were traceable and took part in the follow-up visit which makes the participants 67 to 77 years old at that point. At the baseline clinical examination (n=2003), diet was assessed with a validated food-frequency questionnaire from which the Baltic Sea diet score (BSDS) was calculated. Higher scores indicated better adherence to the Baltic Sea diet. Self-rated psychosocial and physical wellbeing was assessed with the Short Form 36 scale (SF-36) in 2001-2004 and 2011-2013. The difference between baseline and follow-up SF-36 psychosocial and physical measurement was calculated. Socioeconomic indicators included degree of education, length of education and the average monthly taxable income. Men and women were studied separately. Also the group of those still in work life at baseline were evaluated separately from those who were already retired. Associations between BSDS and the SES factors were also tested. The statistical analysis program SPSS version 22 was used to calculate associations between the SES factors and BSDS with psychosocial and physical change. Linear regression method was used for the analyses. In addition, a comparison of the follow-up SF-36 scores according to socioeconomic factors were examined with ANOVA post hoc Tukey HSD test. Degree of education was positively associated with changes in psychosocial functioning at old age among men (p=0.009), whereas length of education associates positively among women (p=0.027). Both degree and length of education were positively associated with psychosocial functioning within the group that was still in work life at baseline. Change in physical functioning was not associated with SES or BSDS. Adherence to the BSD was not significantly associated with either of the SF-36 measurement factors but was related to higher income. Degree of education and length of education seem to indicate the direction of psychosocial functioning in early old age. Physical degeneration during late adulthood is normal and is less predictable by SES factors. BSDS did not predict physical or psychosocial wellbeing among this population but was positively associated with income among the participant.

Johdanto: Kohonnut verenpaine lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja se on maailmanlaajuisesti merkittävin yksittäinen terveitä elinvuosia vähentävä riskitekijä. Verenpaineeseen vaikuttavat sekä perinnölliset tekijät että ympäristötekijät, kuten ravinto. Kaakaon sisältämillä flavonoideilla, flavanoleilla, saattaa olla edullinen vaikutus verenpaineeseen. Useissa kokeellisissa tutkimuksissa kaakaon ja tumman suklaan on havaittu alentavan verenpainetta. Monet aiheesta tehdyt tutkimukset ovat kuitenkin olleet kestoltaan melko lyhyitä. Tavoite: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko tumman suklaan säännöllisellä nauttimisella (49 g/vrk) 8 viikon ajan vaikutusta verenpaineeseen henkilöillä, joiden verenpaine on lievästi koholla, kun suklaalla korvataan tavanomaisia välipaloja. Kontrollijaksolla tutkittavat vähensivät välipalojaan 49 g tummaa suklaata vastaavan energiamäärän verran, mutta eivät saaneet mitään vähentämiensä välipalojen tilalle. Aineisto ja menetelmät: Tutkittavat (n=22) olivat iältään 33 - 64 vuotiaita miehiä ja naisia, joiden verenpaine oli lievästi koholla. Tutkimusasetelma oli satunnaistettu vaihtovuorokoe. Tutkittavilla oli kaksi 8 viikon koejaksoa: suklaa- ja kontrollijakso. Suklaajaksolla tutkittavat nauttivat 49 g suklaata/vrk ja vähensivät välipalojaan suklaan sisältämän energiamäärän verran. Kontrollijaksolla tutkittavat ainoastaan vähensivät välipalojaan, mutta eivät saaneet mitään tilalle. Toistettujen mittausten varianssianalyysin avulla selvitettiin, oliko systolisen tai diastolisen verenpaineen muutoksessa tai tutkittavien painon muutoksessa eroa suklaa- ja kontrollijakson välillä. Kovariaatteina huomioitiin alkuverenpaine, alkupaino sekä natriumin ja kaliumin saanti. Tulokset: Tummalla suklaalla ei ollut vaikutusta tutkittavien verenpaineeseen. Suklaajakson alussa tutkittavien systolinen/diastolinen verenpaine oli 141,6 ± 11,5/ 89,5 ± 8,4 mmHg ja lopussa 141,8 ± 14,2/ 88,5 ± 9,4 mmHg. Kontrollijaksolla tutkittavien paino laski keskimäärin yhden kilon, mutta suklaajaksolla tutkittavien painossa ei havaittu muutosta. Ero painon muutoksessa kontrolli- ja suklaajakson välillä oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0,027). Johtopäätökset: Tämän tutkimuksen perusteella välipalojen korvaaminen tummalla suklaalla päivittäin 8 viikon ajan ei vaikuta verenpaineeseen henkilöillä, joiden verenpaine on lievästi koholla.

Johdanto: Ruoan laadullisilla valinnoilla ja ateriarytmillä on mahdollista edistää tai heikentää lasten ja nuorten oppimista. Esimerkiksi verensokerinvaihtelun on todettu vaikuttavan kognitioon ja käyttäytymiseen (Benton 2002, Bellisle 2004). Säännöllisen ateriarytmin on katsottu edistävän koulumenestystä (Hye-Young ym. 2003). Yhä useammalta suomalaisnuorilta aamupala jää väliin (Räsänen 2004). Vain 13 % syö kouluaterian kokonaisuudessaan: pääruokaa, salaattia, leipää ja maitoa (Urho ja Hasunen 2004). Virvoitusjuoma- ja makeisautomaatteja on nykyisin monissa yläkouluissa, varsinaista välipalatarjoilua vain harvoissa. Tavoite: Tässä pro gradu -työssä tutkittiin yläkoululaisten ruokailua ja ateriarytmiä kouluviikon aikana sekä näiden mahdollista yhteyttä koulumenestykseen. Selvityksen tavoite oli tuottaa taustatietoa ja hypoteeseja jatkotutkimusta varten. Aineisto ja menetelmä: Tämä työ oli kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus, joka suoritettiin internet-pohjaisella kyselylomakkeella helmikuussa 2006. Selvitykseen osallistui 881 yläkoululaista yhdeksästä koulusta seitsemältä paikkakunnalta ympäri Suomea. Tulokset: Reilu kolmas nuorista ilmoitti jättävänsä yleensä yhden tai kaksi päivän ateriaa väliin. Aamupala jää väliin joka kuudennelta. Joka kolmas syö koululounaan enintään kolme kertaa viikossa. Nuorten koululounas on yksipuolistunut: pääruoan, leivän ja maidon nauttiminen lounaalla on vähentynyt verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin (Urho ja Hasunen 1999, 2004). Suurin osa nuorten välipaloista oli terveellistä perusruokaa, lähinnä leipää, maitoa, mehua ja leivänpäällisiä. Poikkeuksen tekivät koulupäivän aikana nautitut välipalat. Nuorten yleisimmät koulupäivän aikaiset välipalat olivat makeiset ja virvoitusjuomat. Välipalat hankittiin useimmiten koulun automaateista tai koulun ulkopuolella sijaitsevasta kaupasta, kioskista tai huoltoasemalta. Kouluissa, jossa oli välipalatarjontaa, nuoret ostivat harvemmin makeisia ja virvoitusjuomia. Nuoret itse pitivät välipalatarjoilua ja vesipisteitä automaatteja ja kioskia tarpeellisempana kouluympäristössä. Lähes kaikki nuoret (89 %) ilmoittivat kärsineensä oireista kuten vatsakivuista, päänsärystä, huonosta olosta, ärtyisyydestä ja jännityksestä viimeisen viikon aikana. Yleisimpiä oireita olivat väsymys ja ärtyneisyys. Joka viides ilmoitti olevansa yleensä suurimman osan koulupäivää väsynyt, suurin osa ainakin jossain vaiheessa päivää. Ateriarytmin säännöllisyys ja kouluruokailu sekä elintavat kuten nukkuminen ja koettu terveyden tila olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kuvattuihin oireisiin sekä koulumenestykseen. Tytöillä myös liikunnan harrastaminen ja aamupalan syöminen olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä koulumenestykseen. Johtopäätökset: Nuoret tekevät yhä useammin itsenäisesti valintoja ruoan ja ateriarytminsä suhteen. Kun nuoret ruokailevat yksin, mallioppimisen edut ja ravitsemussuositukset saattavat jäädä saavuttamatta. Koululounaan sisällön yksipuolistuminen, koulupäivän aikaisen välipalan laatu ja ateriatyyppien päällekkäisyys saattavat olla seurausta tästä. Säännöllinen ateriarytmi ja kouluruokailu olivat merkitsevästi yhteydessä sekä koulumenestykseen että stressinkaltaisten oireiden määrään.

Johdanto: Riittävä ja hyvälaatuinen uni sekä terveellinen ja monipuolinen ruokavalio ovat välttämättömiä ihmisen fyysiselle ja psyykkiselle toimintakyvylle. Uniongelmat ovat yleinen ja kansanterveyden kannalta merkittävä ongelma. Hyvät ruokatottumukset edistävät terveyttä, ja siten vähentävät sairastavuutta ja kuolleisuutta. Unen ja ruokatottumusten yhteyttä ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa mahdollisimman laajasti unen keston ja uniongelmien yhteyttä ruokatottumuksiin. Aineisto ja menetelmät: Helsinki Health Study (HHS) –kyselyssä, joka toteutettiin 2000 – 2002, tutkittiin Helsingin kaupungin 40-, 45-, 50-, 55- ja 60 -vuotiaiden työntekijöiden terveydentilaa ja hyvinvointia. Ruokatottumuksia kysyttiin ruoankäyttötiheyskyselyn avulla. Osallistujia tähän postitse tehtyyn kyselyyn saatiin 8 960 (vastausaste 67 %), joista 7 168 (80 %) oli naisia. Tämä tutkimus oli kartoittava poikkileikkaustutkimus. Analyysi tehtiin SPSS 17.0 –ohjelmalla naisille ja miehille erikseen ristiintaulukoimalla. Tulokset testattiin Khiin neliötestillä. Tilastollisesti merkitsevän tuloksen rajana käytettiin p-arvoa, joka oli alle 0,05. Lisäksi laskettiin 95 %:n luottamusvälit. Tulokset: Tuoreiden vihannesten ja maidon suositusten mukainen käyttö unen keston ja uniongelmien mukaan toteutuivat parhaiten oletusten mukaisesti naisilla. Tuoreiden vihannesten ruokatottumukset olivat useammin suositusten mukaiset normaalisti nukkuvilla ja vähiten uniongelmista kärsivillä. Maidon käyttö oli unen keston mukaan sitä paremmin suositusten mukaista, mitä pidempään nukkui sekä mitä vähemmän oli uniongelmia. Naisilla yhteyksiä oli myös muiden ruokamuuttujien kohdalla. Miehillä yhteyksiä oli harvemmin. Johtopäätökset: Tämän tutkimuksen perusteella ei voida todeta, että unen kesto ja uniongelmat olisivat vahvasti yhteydessä suositusten mukaisiin ruokatottumuksiin. Naisilla oli kuitenkin unen ja ruokatottumusten välillä heikkoja yhteyksiä. On mahdollista, että unen keston ja uniongelmien yhteys ruokatottumuksiin on vahvempi epäterveellisten ruokatottumusten mukaan. Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta saadaan tarkempaa tietoa unen yhteydestä ruokatottumuksiin.

Johdanto: Ruoka-allergiat yleistyvät länsimaissa ja syyksi epäillään mm. hygienian paranemista ja mikrobialtistusten vähenemistä. Ruoka-allergiat ovat yleisiä leikki-ikäisillä ja niistä toivutaan yleensä muutaman vuoden kuluessa. Kasvisten, hedelmien ja marjojen välttämistä on tutkittu vain vähän. Kalaa saatetaan välttää varmuuden vuoksi, sillä vielä 10 vuotta sitten kalaa pidettiin yleisesti allergisoivana ruokana. Suomalaislapset syövät kasviksia, hedelmiä, marjoja ja kalaa suosituksiin nähden niukasti ja välttämisruokavaliota noudattavat ruoka-allergiset saattavat olla matalan kulutuksen riskiryhmä. Koska vanhemmat ovat vastuussa leikki-ikäisen lapsen ruokavaliosta, tulisi heidän allergiatietämystään ja sen vaikutusta lasten ruoankäyttöön kartoittaa. Tavoite: Tutkielman tavoitteena on selvittää, eroaako tavanomaista ruokavaliota ja allergiaruokavaliota noudattavien lasten ruokavalio kasvisten, hedelmien, marjojen ja kalan käyttökertojen tai valikoiman laajuuden osalta. Samalla kartoitetaan vanhempien ruoka-allergiatietämystä ja sen yhteyttä lasten kasvisten, hedelmien, marjojen ja kalan käyttöön. Aineisto ja menetelmät: Tutkielman aineisto on osa LILLA-tutkimusta (Leikki-ikäisten ravitsemuksen ja allergiaterveyden edistäminen), joka toteutettiin vuosina 2013 ja 2014 41:ssä päiväkodissa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Ruoankäyttötutkimukseen osallistui yhteensä 78 lasta vanhempineen. Lasten ikä vaihteli 11 kuukauden ja 6 vuoden välillä. Lapsista 35 noudatti allergiaruokavaliota päiväkodissa ja verrokkeina toimivat 43 lasta noudattivat tavanomaista ruokavaliota. Työssä hyödynnettiin 3 päivän ruokapäiväkirjoja, taustatietolomaketta sekä vanhempien ruoka-allergiatietämyslomaketta. Ruokapäiväkirjojen avulla laskettiin, kuinka monta kertaa lapset söivät kasviksia, hedelmiä marjoja ja kalaa tutkimusjakson aikana. Taustamuuttujien yhteyttä kasvisten, hedelmien, marjojen ja kalan kulutukseen tutkittiin Mann-Whitneyn ja Kruskall-Wallis’in mediaanitesteillä. Ruoka-allergiatietämyslomakkeesta laskettiin oikeiden vastausten lukumäärä kaikille väittämille (12 kpl) ja erikseen 3:lle kasviksiin ja hedelmiin liittyville väittämille. Logistisella regressioanalyysilla tutkittiin lasten kasvisten, hedelmien, marjojen ja kalan käyttöä selittäviä tekijöitä. Tulokset: Ruoka-allergiset söivät verrokkeja enemmän kypsennettyjä hedelmiä niin käyttökertoina (p 0.030) kuin valikoiman monipuolisuutena (p 0.020) tarkasteltuna. Kalan osalta eroja ei havaittu. Vanhempien ruoka-allergiatietämys erosi kolmen kasviksia ja hedelmiä koskevan väittämän osalta, siten, että verrokkien vanhemmilla oli keskimäärin enemmän oikeita vastauksia (p 0.003). Verrokkien vanhemmat vastasivat myös harvemmin ”En osaa sanoa” (p 0.010) kasviksiin ja hedelmiin liittyviin kysymyksiin. Regressiomallin perusteella vanhempien heikko ruoka-allergiatietämys oli yhteydessä lasten pienempään todennäköisyyteen kuulua tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen ylimpään käyttökolmannekseen (OR: 0.06 [CI: 0,07-0,49], p 0.009). Tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja monipuolisimmin käyttävien kolmannekseen kuuluminen oli myös vähemmän todennäköistä (OR: 0.12 [CI: 0.02-0.81] p 0.029). Johtopäätökset: Tämän tutkimuksen perusteella ruoka-allergisten lasten ei voida sanoa olevan kasvisten, hedelmien, marjojen ja kalan riskiryhmä verrattuna tavanomaista ruokavaliota noudattaviin suomalaislapsiin. Aihetta olisi tosin syytä tutkia suuremmalla otoksella, jotta mahdolliset erot havaittaisiin paremmin. Vanhempien allergiatietämyksessä oli jonkin verran puutteita ja vanhempien parempi ruoka-allergiatietämys ennusti lasten runsaampaa tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä ja valikoiman suurempaa monipuolisuutta. Koska vanhempien merkitys lapsen ruokavalion koostamisessa ja sen rakentumisessa on suuri, tulisi heidän tietämystään ruoka-allergian hoidosta lisätä.

Background: A few Finnish municipalities have chosen to offer the option of a vegan diet at day-care if the parents request it. The food offered at day-care plays an important part in a child’s nutrition and should be guided by official recommendations. As little evidence exists for the adequacy of a vegan diet for children in day-care more studies on the subject is needed. The food provided by the day-care should cover 2/3 of the daily energy requirements and the quantity of saturated fat, salt and sucrose should be limited. Aim: The aim of this thesis is to compare and analyse the nutritional adequacy of vegan and omnivore meals offered by the municipality of Helsinki. Additionally, to describe the dietary sources of intakes from both meals. Data and methods: This thesis is part of the MIRA Helsinki study, conducted by the University of Helsinki. The objective of the project is to study the impact of a vegan diet on the nutritional status of children in day-care in Helsinki. The data for this thesis was collected through food diaries. The children range in age from one to six years and are divided into two groups based on meals eaten at day-care, vegan meals (n=9) and omnivore meals (n=16). All statistical analyses were done with the SPSS program (version 25). Results: In most cases the dietary intake followed official recommendations. Of concern is that salt intake was high in both groups. The two diets provided similar amounts of energy, carbohydrates and sucrose at day-care. However, protein (p<0,001), fat (p=0,008) and fibre (p<0,001) intakes were significantly more favourable when eating vegan meals. The group eating vegan meals also had a higher intake of monounsaturated and polyunsaturated fat (p=0,007; p<0,001) as well as linolenic acid (p<0,001) and α-linolenic acid (p<0,001) in comparison to the omnivore group. Further, the omnivore group had higher intakes of cholesterol (p<0,001) and saturated fat (p=0,007). There was no dietary intake of EPA and DHA in the vegan meals. Intakes of saturated fat and cholesterol outside the day-care were higher than at day-care. The vegan meal group had significantly higher intakes of folate (p<0,001), iron (p<0,001) and zinc (p=0,001) while lower intakes of iodine (p=0,006) and calcium (p=0,01), were noted in comparison to the omnivore group. Although the intake of vitamin C does not significantly differ between the groups, the intake at day-care is low in both groups (vegan meals 38 %, and omnivore 21 % of total intake). In the diet of the children eating vegan meals at day-care, fortified plant-based milk played a central role as a source of many nutrients. Conclusions: Because of the small sample size no general conclusions can be drawn from these results, but it seems the vegan meals have many positive characteristics compared to the omnivore meals. The results may give an insight to nutritional differences between a vegan and an omnivore diet of under school age children in Helsinki. A more plant-based diet would be a sustainable choice for the future, but supplementation is recommended to guarantee sufficient intakes of critical nutrients. More studies are needed on the long-term effects of a vegan diet on young children and the characteristics of a vegan diet in Finland.