Browsing by discipline "Samhällspolitik"

Social assistance is a means-tested benefit that is granted on the basis of low income. However, based on previous research there can be accumulated social problems, e.g. health problems behind the need of social assistance. In this study the morbidity of adult social assistance recipients was compared to the morbidity of the general population in Helsinki in 2010. The differences in the sociodemographic characteristics between the groups were considered. The data was combined from the registers of Department of Social Services of the City of Helsinki and Kela, the Social Insurance Institution of Finland. The indicators of morbidity were special reimbursements for medicine expenses and purchases of prescription medicines. The incidences of mental health problems, cardiovascular diseases, asthma and chronic obstructive pulmonary disease (COPD), and diabetes were examined. To compare the incidences, the shares of the general population were standardised to respond the shares of the social assistance recipients with weighting. The standardised factors were age, sex, personal taxable income, immigration, and student status. A logistic regression analysis measuring the association between the use of psychotropic medication and the length of the social assistance receiving during the year was made. Social assistance recipients were more often entitled to reimbursements for severe and long-term diseases (19.5 %) than the general population (14.9 %). A similar difference was seen in reimbursements for severe mental disorders (6.2 % vs. 3.9 %) and psychotropic medicine purchases (33.7 % vs. 14.2 %), cardiovascular diseases reimbursements (5.0 % vs. 4.2 %) and medicine purchases (20.9 % vs. 13.2 %), asthma and COPD reimbursements (3.2 % vs. 2.1 %) and medicine purchases, and diabetes reimbursements (3.6 % vs. 2.4 %) and medicine purchases (6.1 % vs. 3.4 %). The psychotropic medicine consumption was the more common the more months of social assistance was received during the year. The association was similar both in the original population and in the immigrant groups. The statistically significant odds ratios for the groups receiving social assistance from 1 to 3 months and from 9 to 12 months during the year were 2.78 and 5.27 (the original population), 2.44 and 7.79 (population immigrated from the OECD countries), 2.31 and 3.57 (population immigrated from the former Soviet Union area), and 2.04 and 5.10 (population immigrated from other countries). The reference group was the population not receiving social assistance. When measured with medicine consumption, the morbidity of the social assistance receivers is higher than the morbidity of the population with the same income level and similar sociodemographic characteristics. Receiving social assistance does not only indicate economic problems, but also problems with health. When reducing the need for social assistance, attention must be paid particularly to the treatment of mental health problems.

Vuosituhannen alussa Suomessa käytiin laajaa keskustelua perheistä, vanhemmuudesta, pienten lasten parhaasta hoidosta sekä koululaisten yksinäisistä iltapäivistä. Mediassa perheasia näkyi tiuhaan ja äänessä olivat usein kotiäidit sekä perhearvoja puolustavat järjestöt. Tätä ajanjaksoa Riitta Jallinoja on kutsunut familistiseksi käänteeksi. Familistinen perhekäsitys on modernissa maailmassa vuorotellut individualistisen perhekäsityksen kanssa. Jallinojan mukaan familistisen käänteen myötä perheasia, eli familistinen perhekäsitys, politisoitui ja muuttui familistiseksi ideologiaksi. Ideologia näkyi esimerkiksi perhepoliittisissa ohjelmissa ja ulostuloissa sekä konkreettisesti kotihoidon tuen ja kotihoidon kuntalisien kasvussa 2000-luvun alussa. Suomessa on perinteisesti hoidettu alle 3-vuotiaita lapsia kotona päivähoidon sijaan. Tämä jakolinja kotihoidon ja julkisen, usein kokoaikaisen, päivähoidon välillä on sävyttänyt perhepoliittista keskustelua sekä erottanut Suomen muista Pohjoismaista, jossa lapset aloittavat päivähoidon nuorempana. Tutkielmassa Jallinojan teoriaa familistisesta ideologiasta ja sen vahvistumisesta pyritään todentamaan lapsiperhepalveluissa analysoimalla Helsingin kaupungin avoimen varhaiskasvatuksen palveluita. Menetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä ja aineistona on Helsingin varhaiskasvatuksesta vastaavien virastojen tuottamia asiakirjoja vuosilta 2000–2018. Asiakirjat sisältävät toimintakertomuksia, strategioita, talousarvioita ja perhepoliittisia ohjelmia. Modernin familistisen ideologian kulmakiviä; kotiäitiyden korostamista, hyvää vanhemmuutta, lastenhoidon valinnaisuutta ja laadun kehittämistä sekä työn ja perheen yhteensovittamista käytettiin aineiston analyysissä paikantamaan familistisen ideologian ilmentymiä. Tutkielman keskeinen tulos on, että perheen asema on Helsingin kaupungin varhaiskasvatusasiakirjoissa muuttunut niin, että vuosituhannen vaihteen perhekeskeisyydestä on siirrytty lapsikeskeisyyteen. Perhe, joka asiakirjoissa aikaisemmin kuvattiin lasten hyvinvoinnin itsestään selvänä ja keskeisenä edistäjänä, on 2010-luvun loppuun tultaessa häivytetty taustalle. Sen sijaan yksilöllisyys, lasten leikki, oppiminen ja kokemusmaailma on nostettu keskiöön. Vanhemmat nähdään ammattilaisten kumppanina lasten kasvatuksessa, sen sijaan että heihin halutaan vaikuttaa ja vanhemmuutta tukea. Toinen, merkittävä tulos, liittyy kotiäitiyteen. Familistiseen ideologiaan kuuluva kotiäitiyden ihannointi ei näy aineistossa lainkaan, mutta moni varhaiskasvatuksen kehittämistoimi vaikuttaa ohjaavan perheitä kotihoidon pariin. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi avoimen varhaiskasvatuksen kerhotoiminnan laajentaminen ja Helsinki-lisä. Helsingin kaupungin varhaispalveluissa familistinen ideologia näkyi varsin lyhyen aikaa ja korvaantui vähitellen yksilöllisyydellä ja lapsikeskeisyydellä. Samaan aikaan varhaiskasvatuspalveluiden laatuun kiinnitettiin enemmän huomiota ja palveluista tuli yhä monimuotoisempia, räätälöidympiä ja yksilöllisiä. Vanhemmille haluttiin myös antaa mahdollisuus valita parhaat palvelut oman elämäntilanteen mukaan. Familistisen ideologian vakiintumisen sijaan individualistinen perhekäsitys näyttää vahvistuneen Helsingin avoimessa varhaiskasvatuksessa 2010-luvulle tultaessa.

Vuonna 2011 toteutettiin merkittävä eläkepoliittinen uudistus – takuueläke – minkä myötä eläkejärjestelmään luotiin kolmas elementti kansaneläkkeen ja työeläkkeen rinnalle. Takuueläkkeestä tuli uusi vähimmäiseläketurvan muoto, mikä takaa vähimmäiseläkkeen yhdessä kansaneläkkeen kanssa muun eläkkeen jäädessä pieneksi. Uudistuksen taustalla oli mm. perusturvan tason jälkeenjääneisyys muusta ansiotason kehityksestä ja sen avulla pyrittiin parantamaan pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa. Tutkimuksessa tarkastellaan takuueläkettä lainsäädäntövaiheessa sekä periaatteellisesta että käytännöllisestä näkökulmasta. Historiallisesti ansiosidonnainen ja universaali sosiaalipolitiikka ovat olleet kaksi osin kilpailevaa sosiaalipoliittista strategiaa. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata sitä, miten universalismin periaate ja vakuutusperiaate oli mahdollista nähdä takuueläkkeessä, siihen suhtautumisen perusteella. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu sekä universalismitulkinnoista että vakuutusperiaatteen käsitteestä. Lisäksi osana viitekehystä toimii eläketurvan historiakuvaus, jotta takuueläke voidaan sijoittaa osaksi kokonaiseläketurvaa. Eläketurvan kehityksen kuvaus hahmottaa eläkepoliittisia intressejä, niiden ristiriitoja ja kamppailua eri aikoina. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella suhtautumista takuueläkkeeseen kansanedustajien sekä laista annettujen lausuntojen näkemysten perusteella. Aineistona tutkimuksessa käytetään dokumenttiaineistoa, joka jakautuu lausuntoaineistoon ja eduskuntaaineistoon. Aineisto koostuu pääosin laista annetuista lausunnoista sekä kansanedustajien puheenvuoroista. Lakiesitystä takuueläkkeestä käsiteltiin eduskunnassa kolmessa täysistunnossa huhti-toukokuussa vuonna 2010. Tutkimusaineistoa analysoitiin soveltaen aineistolähtöistä temaattista sisällönanalyysiä sekä dokumenttianalyysin menetelmiä. Takuueläkekeskustelussa tuli esiin historialliset rintamalinjat sosiaalidemokraattien työeläkelinjan ja keskustalaisen (ent. maalaisliittolaisen) tasaeläkerintaman välillä. Kamppailu eläkepoliittisten strategioiden välillä näkyi siinä, mitä takuueläkkeestä sanottiin. Analyysiluvussa on käyty läpi keskeinen kritiikki ja näkemykset, mitä lausujat ja kansanedustajat esittivät takuueläkkeestä universalismin periaatteen, vakuutusperiaatteen ja käytännön toteutuksen teemoista. Takuueläkettä pidettiin pääasiassa positiivisena ja tarpeellisena uudistuksena sen tuoden parannusta pienituloisten eläkeläisten toimeentuloon ja vähentäen eläkeläisten köyhyysriskiä. Takuueläke nähtiin siinä mielessä toteuttavan universalismin periaatetta. Lausuntojen ja kansanedustajien puheenvuorojen perusteella voi todeta, että takuueläkkeen nähtiin olevan ristiriidassa vakuutusperiaatteen kanssa eli vakuutusperiaate heikentyi takuueläkkeessä. Toisin sanoen takuueläkkeen ei nähty edistävän vakuutusperiaatetta eikä toteuttavan sen mukaista eläkepolitiikkaa. Johtopäätöksenä voi todeta, että universalismin periaate voitti vakuutusperiaatteen takuueläkkeessä. Takuueläkkeen nähtiin edustavan vakuutusperiaatteen sijaan pikemminkin universaalia sosiaalipolitiikkaa, jossa kaikille kuuluu oikeus vähimmäiseläkkeeseen.

Ylivelkaantuneisuuden on osoitettu olevan yhteydessä velkaantuneiden heikentyneeseen sosiaaliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin sekä heikompaan terveyteen. Vanhempien ylivelkaantumisen vaikutuksista lasten hyvinvointiin on kuitenkin olemassa vähän tutkittua tietoa. Ylivelkaantumisen seurauksien tutkiminen on ajankohtaista: vuonna 2008 alkanut talouden taantuma jatkuu edelleen ja maksuhäiriöisten kuluttajien määrä on kasvanut vuodesta 2008 lähtien ja vuonna 2013 maksuhäiriömerkintöjen määrä ylitti 1990-luvun laman huippuvuosien määrän. Huono-osaisuuden ylisukupolvisuudella tarkoitetaan yhteiskunnallisen huono-osaisuuden, kuten köyhyyden, siirtymistä vanhemmilta heidän lapsilleen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää onko vanhempien ylivelkaantuminen yhteydessä lasten taloudelliseen huono-osaisuuteen. Tutkimusaineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen syntymäkohortti 1987 –tutkimushankkeen aineistoa, joka käsittää 59476 henkilöä. Aineistoon on yhdistetty useita rekistereitä ja se sisältää tietoa sekä 1987 syntymäkohorttiin kuuluvista henkilöistä että heidän vanhemmistaan. Taloudellisen huono-osaisuuden mittarina käytettiin toimeentulotuen saamista. Tutkimuksessa käytettiin menetelminä logistista regressioanalyysiä ja multinomiaalista regressioanalyysiä ja vanhempien ylivelkaantumisen ja lasten toimeentulotuen saamisen välistä yhteyttä ja sen voimakkuutta mitattiin vetosuhteiden (odds ratio, OR) avulla. Regressioanalyysi on yleisesti käytetty menetelmä sosiaalitieteissä ja sitä käytetään usein muuttujien välisten kausaalisuhteiden tutkimiseen. Tulokset osoittivat, että vanhempien ylivelkaantuminen oli yhteydessä lasten taloudelliseen huono-osaisuuteen. Vanhempien sukupuolen perusteella äidin ylivelkaantumisella oli isän ylivelkaantumista suurempi merkitys lasten toimeentulotuen saamiselle. Vanhempien ylivelkaantumisen yhteys toimeentulotuen saamiseen, säilyi myös sen jälkeen, kun muut toimeentulotuen saantia ennustavat, vanhempien taustaan liittyvät, tekijät vakioitiin. Tulosten perusteella vanhempien ylivelkaantuminen oli erityisesti yhteydessä pitkäkestoisiin toimeentulotukijaksoihin. Vanhempien sukupuolen perusteella äidin ylivelkaantuminen pitkitti lasten toimeentulotuen saamista enemmän kuin isän ylivelkaantuminen ja molempien vanhempien samanaikainen ylivelkaantuminen taas enemmän kuin äidin ylivelkaantuminen. Ylivelkaantumisen painottuessa yhteiskunnan huono-osaisiin se osaltaan ylläpitää, ja mahdollisesti jopa kasvattaa, eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Ylivelkaantuminen voi olla myös osatekijä huono-osaisuuden sukupolvet ylittävässä ketjussa.

Tutkimuksessa tarkastellaan nuoria 18–24-vuotiaita aikuisia, jotka ovat kohdanneet työttömyyden yhteydessä perusturvan aukkokohdan saaden samanaikaisesti kahta perusturvan etuutta. Nämä etuudet ovat työmarkkinatuki ja toimeentulotuki. Syyperusteinen työmarkkinatuki ei siis riitä ja toimeentulotukea paikataan toimeentuloturvalla. Aineistona tässä tutkimuksessa on Kelan tutkimusosastolla tuotettu TotuHelsinki-niminen aineisto ja Kelan työmarkkinatietoja. TotuHelsinki-aineisto on muokattu Helsingin kaupungin sosiaaliviraston asiakastietojärjestelmän tiedoista. Perusturvan aukkokohdan on Helsingissä kohdannut 1 168 nuorta aikuista vuonna 2009 ja 1 287 nuorta aikuista vuonna 2010. Samanaikaisesti perusturvan etuuksia saavista oli kumpanakin vuonna reilu puolet miehiä. Työmarkkinatukea ja toimeentulotukea samaan aikaan saaneet nuoret aikuiset, eivät ole saaneet tukia samaan aikaan kovin pitkään. Tukikuukausien keskimääräinen määrä on vain reilu kolme kuukautta. Jos tätä verrataan kaiken ikäisiin työmarkkinatukea ja toimeentulotukea samaan aikaan saaneisiin, nuorten 18–24-vuotiaiden tukikuukausien keskimääräinen määrä on noin puolta pienempi (3,2) kuin kaiken ikäisten tukikuukausien määrä (6,0). Nuoria 18–24 -vuotiaita aikuisia, jotka ovat saaneet koko vuoden 2009 tai 2010 työmarkkinatukea ja toimeentulotukea Helsingissä samaan aikaan on hyvin vähän. Kumpanakin vuonna näissä henkilöissä on ollut sekä miehiä että naisia. Nuorista aikuisista huomattavasti suurempi prosenttiosuus ikäluokasta ikävälillä 18–24 vuotta on Helsingissä saanut ainakin yhden kuukauden yhtä etuutta työmarkkinatukea tai toimeentulotukea kuin näitä kahta perusturvan etuutta samanaikaisesti Tarkasteltaessa postinumeroalueita Helsingissä suhteessa prosenttiosuuksiin tuensaajista, erottuu selvästi kolme aluetta, joissa on huomattavasti enemmän työmarkkinatukea ja toimeentulotukea ainakin yhden kuukauden samaan aikaan saaneita henkilöitä kuin muissa postinumeroalueissa. Vuonna 2009 näillä kolmella postinumeroalueella asui 60,9 prosenttia työmarkkinatukea ja toimeentulotukea samanaikaisesti saaneista nuorista aikuisista vuoteen 2010 osuus nousi 62,1 prosenttiin. Alueista positiivisesti erottuivat postinumeroalueet 001 ja 002, niissä oli kumpanakin vuonna vähiten työmarkkinatukea ja toimeentulotuke samaan aikaan saaneita nuoria aikuisia. Nämä negatiivisesti erottuneet postinumeroalueet 005, 007 ja 009 vastaavat Helsingin piirijakojärjestelmässä Keskistä, Koillista ja Itäistä suurpiiriä positiivisesti erottuneet postinumeroalueet 001 ja 002 vastaavat Helsingin piirijakojärjestelmässä eteläistä suurpiiriä. Työmarkkinatukea ja toimeentulotukea samaan aikaan saaneista 18–24 –vuotiaista vuonna 2009 yksin asuvia oli jopa 77,3 prosenttia ja vuoteen 2010 yksin asuvien määrä hieman nousi 78,8 prosenttiin. Sosiaaliturvan keskeisenä periaatteena Suomessa on pidetty sitä, että yhdessä asumistuen kanssa syyperustaisten perusturvaetuuksien tulisi olla tasoltaan sellaisia, että tarvetta turvautua toimeentulotukeen esiintyisi harvoin. Voidaan katsoa, että sosiaaliset oikeudet eivät toteudu nuorilla aikuisilla, jotka joutuvat olemaan työmarkkinatuella ja toimeentulotuella samanaikaisesti kohdattuaan perusturvan aukkokohdan. Positiivista on kuitenkin, että aikuistumisen kulttuurisen mallin ja elämänhallinnan kannalta nuorten 18–24 -vuotiaiden työmarkkinatuella ja toimeentulotuella samaan aikaan oleminen ei tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi olevan vielä erityisen suuri ongelma. Keskimääräinen tukikuukausien määrä ei nuorilla ole kovin suuri. Samanaikaisten tukikuukausien määrä on nuorilla huomattavasti pienempi kuin kaiken ikäisillä, jotka saavat näitä tukia samaan aikaan. Voidaan todeta, että tukien samanaikainen saaminen ei ole nuorten kohdalla kovin suuri ongelma Helsingissä, kunhan tukikuukausien määrä ei kasva huomattavasti, sillä mitä pidempään tukia saadaan sitä suurempi vaikutus sillä on sekä aikuistumisen kulttuuriseen malliin että elämänhallintaan nuorilla aikuisilla.

This qualitative research project studies the issue of social policy implementation gap from the labour process perspective within the Korean context. The purpose of this thesis is to find out how shift workers in the Korean manufacturing industry feel that the short work hour policy has influenced their work life. Also, it asks what roles employers and their decisions on shift systems might play in the issue of policy discrepancy. The 20 interviewed data has been collected by semi-structured interviews with 26 employers and employees and analysed with thematic analysis method. The results suggest that the respondents felt the 52-hour workweek policy negatively influenced their work life largely due to a decrease in wages, an increase in labour costs, and structural power imbalances between small and large firms. Powered by the superior position, large firms expanded its managerial control and surveillance to smaller firms; therefore, it took the role of marring the effects of work hour reduction policy in the employer-employer relationship.

Työelämän prekarisaatiolla tarkoitetaan epätyypillisten työn muotojen ja yleisen työelämän epävarmuuden lisääntymistä. Tämä työelämän muutos ei kuitenkaan typisty vain työpaikoille, vaan se on seurausta laajemmista yhteiskunnan muutoksista, joiden seurauksena epävarmuutta esiintyy myös yhteiskunnan instituutioissa. Työelämän prekarisaatiota voidaan paikantaa niin uusliberalismin nousuun kuin tieto- ja palvelutyön korostuneeseen asemaan jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Prekarisaatio on moniuloitteinen ilmiö, ja se kohdistuu samaan aikaan yhteiskunnan eri kerroksiin, mutta eriasteisesti.Prekarisaation on esimerkiksi todettu koskevan enemmän naisia, maahanmuuttajia ja nuoria. Lisäksi prekaarien työntekijöiden määrittely on tapauskohtaista: vaikka prekaarius yhdistetään työelämään ja palkkatyöläisiin, luetaan prekaariin työvoimaan usein niin yksityisyrittäjät kuin opiskelijatkin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan prekarisaation vaikutusta työtyytyväisyyteen ja elintasotyytyväisyyteen palkansaajien keskuudessa. Prekarisaatio määritellään kahden eri ulottuvuuden kautta: prekaarin työsuhteen tai prekaarin kokemuksen kautta. Vastaaja määritellään prekaariksi, mikäli hänellä on joko prekaari työsuhde tai prekaari kokemus tai molemmat. Tutkimuksen aineistona käytetään Euroopan unionin elämänlaatutukimuksen Suomen aineistoa vuodelta 2012. Tutkimus on tutkimusotteeltaan kvantitatiivinen. Tutkimusmenetelminä käytetään logistista regressioanalyysiä ja varianssianalyysiä. Tutkimuksessa huomattiin, että erityisesti nuori ikä ja naissukupuoli näyttävät olevan yhteydessä prekaariuteen. Aineiston valossa ei kuitenkaan voida väittää, että prekarisaatio vaikuttaisi subjektiiviseen työtyytyväisyyteen tai elintasotyytyväisyyteen tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Tutkimuksen valossa työtyytyväisyyttä selittävät pikemminkin korkea koulutus ja korkea ikä kuin prekarisaatio. Elintasotyytyväisyyttä tarkasteltaessa prekarisaatiota merkittävämpi tekijä näyttäisi olevan vastaajan koulutustausta.

Tutkimuksessa tarkastellaan nykyisen rahajärjestelmän ja sen uudistamisen ekologisia vaikutuksia. Tutkimusaihetta lähestytään Stadin Aikapankin jäsenien näkemyksien ja teorian avulla. Päätutkimuskysymykset ovat: 'miten haastateltavat haluaisivat uudistaa nykyistä rahajärjestelmää?' ja 'millaisia ympäristövaikutuksia nykyisellä rahajärjestelmällä ja uudistuksilla on?' Tutkimuksessa myös vertaillaan virallista rahajärjestelmää Stadin Aikapankkiin. Tutkimus pyrkii osoittamaan tapoja rahajärjestelmän ekologiseen uudistamiseen ja tuo kiinnostavan näkökulman Stadin Aikapankkiin. Tutkimusta varten on kerätty laadullinen aineisto, joka koostuu Stadin Aikapankin jäsenien haastatteluista. Aineisto koostuu kuudesta teemahaastattelusta ja Stadin Aikapankin internetsivuista. Haastateltavilta kysyttiin nykyisestä rahajärjestelmästä, sen uudistamisesta, Stadin aikapankista ja vaihdantajärjestelmien ympäristövaikutuksista. Lisäksi haastateltavilta kysyttiin vaihdantajärjestelmien ja euron ja aikapankkirahan eli tovin eroavaisuuksista. Tutkimusmenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimuksessä hyödynnetään erityisesti degrowth- ja paikallistalousteoriaa sekä rahajärjestelmään liittyvää teoriaa. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään aiempia rahajärjestelmän uudistamiseen liittyvään tutkimuksia. Rahajärjestelmä voidaan uudistaa tavoilla, jotka voivat vähentää rahajärjestelmän ekologista jalanjälkeä. Haastateltavat ehdottavat uudistuksia muun muassa koronkiskontakäytäntöön. Yhtenä ehdotuksena on myös se, että valtio saisi rahanluomisoikeuden itselleen, jolloin talletuspankit eivät voisi enää luoda uutta rahaa lainojen myöntämisen yhteydessä. Tällöin valtio voisi luoda velattomasti ja korkovapaasti tarvitsemansa rahan. Haastateltavat haluaisivat myös, että eettinen ja yhteiseen hyvään perustuva pankkitoiminta lisääntyisi. Tämän lisäksi aikapankkilaiset haluaisivat monipuolistaa ja täydentää nykyistä rahajärjestelmää paikallistalouksilla ja paikallisrahoilla. Näkemykset saavat myös teoreettista tukea. Tutkittavien näkemykset linkittyvät muun muassa talousdemokratiaan, yhteishyvän talouteen, solidaarisuustalouteen, paikallistalouteen ja kohtuutalouteen. Haastateltavat pitävät Stadin Aikapankkia nykyistä rahajärjestelmää ekologisempana, tasa-arvoisempana ja oikeudenmukaisempana vaihdantajärjestelmänä. Tutkimuksen pääjohtopäätös on se, että nykyinen rahajärjestelmä näyttää aiheuttavan lukuisia ongelmia sekä ympäristölle että ihmisille. Rahajärjestelmän rakenteet ja nykyinen rahapolitiikka velvoittavat ikuiseen talouskasvuun ja kannustavat kuluttamiseen säästämisen sijaan. Lisäksi järjestelmä ylläpitää rakenteellista niukkuutta rahasta, jonka takia muun muassa ympäristönsuojeluun ei ole tarpeeksi rahaa. Rahajärjestelmän suurimmat ongelmat liittyvät siihen, että järjestelmä perustuu velkarahaan ja koronkiskontaan. Lisäksi rahajärjestelmä näyttää johtavan lyhytnäköiseen ja välinpitämättömään talouselämään. Vallitseva rahajärjestelmä ei näytä myöskään olevan yhteensopiva degrowthin eli kohtuutalouden periaatteiden kanssa. Yleisesti ottaen rahajärjestelmää on tutkittu ekologisesta näkökulmasta verrattain vähän. Stadin Aikapankkia ei ole aikaisemmin tarkasteltu tästä näkökulmasta. Tutkielma pyrkii tuomaan esille tärkeän ja melko vähäiselle huomiolle jääneen tutkimuskohteen.

Societal norms guide the discussion on the transition to retirement. The norms dictate how and when one should retire and how one should spend retirement days. Norms are expressed in ways to speak about retirement, that is, in the narratives of retirement. The normative narratives guide individual choices and define who has retired successfully. If individual’s retirement does not meet the criteria described in the narratives, they may feel they have failed. In this Master’s thesis, the retirement narratives are searched from Finland’s largest online discussion forum Finland24, and the narratives are compared with the narratives found in previous studies. The data are the posts, mentioning the word retirement or pension, that were written on the forum between years 2001 and 2016. As the data consists of over 300 000 conversations threads, it is, first, thematically grouped using a machine learning method called Latent dirichlet allocation topic modeling. With the help of the model, it is possible to choose from the data only the conversations that contain relevant information on retirement narratives. Because computational topic modeling and internet’s big data have yet but few applications in the Social Science research, the second research question of the thesis is, how they can be applied in the research of this discipline. There is not yet consensus on the best practices of the method’s usage, hence the analytical choices made in this thesis are described in detail. An attempt is also made to develop the interpretation of the model’s results: a system is created for labelling the modelled topics and for finding the key themes among all the topics the model outputs. As a result of the modeling, five retirement specific themes were found from the forum: Social issues, Social security system, Social development, Retirement transition, and Life and feelings. Of these themes, Retirement transition was selected for the qualitative content analysis. The discussions within the theme reveal the typically normative nature of retirement discussion on the forum. What unifies the discussions is the view that choices and chances during career define how well one succeeds in retirement. This common narrative is called in the thesis the Retirement game. Before retirement, one has to work and pay pension payments. The most widely accepted reason for retirement is achieving pension eligibility age, and those who continue working after this are seen as cheating the game, threatening the younger workers. The winner of the game is the one who survives in paid work all the way to the pension eligibility age, manages to accumulate enough pension and enjoys their freedom to control how to use their time. By combining computational topic modeling and qualitative analysis, the thesis found retirement narratives that supplement the existing knowledge of them. The expressed norms were stronger in the discussion forum, but on the other hand, there were ways to retire that were completely against the norm. The results show that using similar data and methods it is possible to find new perspectives to existing scientific knowledge of Social Sciences’ research objectives. However, topic modeling and other computational methods require interdisciplinary expertise, and further research on their best practices and application possibilities is needed.

Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan nuorisotyöttömyyttä koskevaa kirjoittelua kahdessa ruotsalaisessa sanomalehdessä vuoden 2011 alusta vuoden 2012 kesäkuuhun asti. Ruotsin talous on yksi Euroopan vahvimmista, mutta silti nuorisotyöttömyys on siellä erittäin vakava ongelma. Nuorisotyöttömyys on erittäin haitallista sekä yhteiskunnalle että yksilölle, ja aiheen vakavuus nousi usein keskustelussa esiin. Työn aineistona on 97 artikkelia kahdesta ruotsalaisesta sanomalehdestä, Dagens Nyheteristä sekä Svenska Dagbladetista puolentoista vuoden ajalta. Molemmilla sanomalehdillä on tärkeä asema ruotsalaisessa mediassa, ja nuorisotyöttömyydestä kirjoitettiin molemmissa lehdissä usein. Tavoitteena oli selvittää, mitä nuorisotyöttömyydestä kirjoitetaan, minkälaisia ratkaisukeinoja siihen esitetään ja miten eri poliittisten toimijoiden ratkaisut eroavat toisistaan. Sisällönanalyysia käyttämällä työssä oli tarkoitus selvittää, minkälaisia teemoja ruotsalaisessa keskustelussa nousee esiin nuorisotyöttömyydestä keskusteltaessa. Diskurssianalyysilla teksteistä etsittiin esiin nousevia diskursseja. Päätuloksina löytyi neljä diskurssia, jotka hallitsevat ruotsalaisesta keskustelua. Ruotsissa nuorisotyöttömyys nähdään yhteiskunnan epäonnistumisena, eikä yksilöä syytetä hänen työttömyydestään. Samalla yhteiskunnassa on erittäin vahva usko koulutuksen voimaan. Ratkaisukeinot vaihtelivat keinoiltaan suuresti. Nuorten alkupalkkoja vaadittiin alas ja valtiolta vaadittiin nopeita ja tehokkaita ratkaisuja nuorisotyöttömyyttä kohtaan. Ehdotetuista ratkaisukeinoista löytyi selvä poliittinen aspekti, sillä oikeiston ja vasemmiston keinot erosivat toisistaan selvästi. Lisäksi selvisi, että Ruotsissa korkea nuorisotyöttömyys on osaksi vain tilastoharhaa, koska mittaustavan takia myös osa opiskelijoista lasketaan työttömäksi. Nuorisotyöttömyys on vaarallista sekä yhteiskunnalle että yksilölle. Taloudellinen tilanne ja toimimattomat työmarkkinat vaikeuttavat nuorisotyöttömyyden vastaista taistelua koko Euroopassa.