Browsing by discipline "U-landsforskning"
Now showing items 101-120 of 128
-
(2013)Empowerment became a major purpose for development interventions in the 1990s. Many interventions also include capacity building that can boost partners’ empowerment and aid effectiveness. Yet, what is an empowered organisation and how or if empowerment occurs, lacks evidence and agreement. There is also limited evidence on capacity building of civil society organisations (CSOs), and when studied, actors have faced methodological and practical challenges. Public support to development cooperation has been weak. There is demand for well grounded, context sensitive studies of development interventions. This thesis participates in discussion related to these themes by applying the non-mainstream realistic evaluation in studying CSOs’ empowerment and its facilitation with capacity building. Three research questions focus on CSOs’ mechanisms and mechanism changes and their influence on CSOs' development and empowerment during capacity building. The study also intends to analyse the influence of the intervention and other context on related developments in CSOs. The fourth question touches a tool that was to be developed to facilitate studying these issues with the approach of realistic evaluation and thus to increase understanding on the application of the approach to the evaluation of capacity building and empowerment of CSOs in development interventions. The data was collected with ethnographic and participatory methods as part of an evaluation of the studied capacity building intervention in Kenya and Finland. The data analysis involved narrative analysis and analytical induction. The thesis shows that mechanisms are closely linked to each other and the context that together strongly influence CSOs’ development and empowerment. They bring more potential to develop in all capacity dimensions and empower sustainably the more a CSO has mechanisms beneficial for all organisational development. The most important is the mechanism of holistic development. According to the results, interventions can contribute to the existence and establishment of such mechanisms. However, changing mechanisms hindering CSOs’ overall development may stay beyond interventions’ reach. Intervention efforts and beneficial mechanisms do not guarantee CSO empowerment which depends on various internal and external conditions. Nevertheless, considering mechanisms could help both interventions and CSOs reach their goals and generate empowerment. The findings confirm that realistic evaluation seems a promising alternative for evaluating social change in interventions. The developed tool could be suitable for studying also other kind of interventions, situations and actors. The research recommends its application and further development or the development of other tools of realistic evaluation for the use of intervention and evaluation practitioners.
-
(2012)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten ihmisten mielipiteitä kehitysmaiden köyhyyden syistä ja niiden yhteyttä lahjoitusja kulutuskäyttäytymiseen sekä mielipiteisiin hyväntekeväisyydestä. Kehittyneiden maiden ihmisten mielipiteet kehitysmaiden köyhyydestä ovat tärkeitä kehitysavun oikeutukselle. Myös hyväntekeväisyysjärjestöille on hyödyllistä tietää potentiaalisten lahjoittajien mielipiteistä köyhyyden syistä ja hyväntekeväisyydestä. Tutkimus tehtiin empiirisenä kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Tutkimuksen perusjoukko on Salon aikuisväestö. Kysely lähetettiin 497 salolaiselle. Vastauksia saatiin 131. Vastausprosentiksi tuli 26,3 %. Kehitysmaiden köyhyyden syitä kartoitettiin väitteillä, jotka kuvasivat oletettuja köyhyyden syitä. Kehitysmaiden köyhyyden suurimmiksi syiksi nähtiin kehitysmaiden sisäiset rakenteelliset syyt. Kehitysmaiden epädemokraattisuus ja hallinnon epätehokkuus saivat korkeimmat kannatuksen vastaajien keskuudessa. Seuraavaksi korkeinta kannatusta saivat kansainvälistä hyväksikäyttöä syyttävät väitteet. Erityisesti rikkaiden valtioiden ja kansainvälisten suuryritysten hyväksikäytön nähtiin aiheuttavan köyhyyttä kehitysmaissa. Kulttuuri ja perinteiset elämäntavat nousivat esille omana ulottuvuutenaan ja saivat suhteellisen korkeaa kannatusta. Pienintä kannatusta saivat yksilön ominaisuuksia, kuten älykkyyttä, kuvaavat väitteet. Mielipiteet kehitysmaihin suuntautuvasta hyväntekeväisyydestä olivat suhteellisen negatiivisia. Neljä viidestä uskoi, että apu on tehotonta, sillä suurin avusta joutuu vääriin käsiin. Myös Reilun ja muun eettisen kaupankäynnin tulojen päätymisestä viljelijöille oltiin epäluuloisia. Kehitysavun kannatus oli yhteydessä köyhyyden syihin. Yksilön, kulttuurin ja kehitysmaiden hallinnon näkeminen köyhyyden syynä oli yhteydessä kehitysavun määrärahojen näkemiseen liian suurena. Kansainvälisen hyväksikäytön näkeminen köyhyyden syynä puolestaan oli yhteydessä kehitysavun määrärahojen näkemiseen liian pienenä. Kehitysmaihin suuntautuvasta avusta ja sen saavutuksista tiedottaminen voisi olla ratkaisu kehitysmaihin suuntautuvan avun profiilin parantamiseksi. Kehitysmaihin suuntautuva apu on harvoin esillä mediassa positiivisessa valossa. Totuudenmukainen tiedottaminen saaduista tuloksista saattaisi lisätä avun uskottavuutta potentiaalisten lahjoittajien silmissä ja siten kannustaa ihmisiä lahjoittamaan.
-
(2017)More than a half of the population in Southern Africa is young. In Mozambique, majority of the population lives in the rural area, gaining their livelihoods in subsistence farming. The growing urban population in the region is mainly occupied in the informal sector, where rights of the workers are not considered. This work is about young people and their opportunities to find employment and get settled in normal life. This work is based on interviews of young people from the poor neighborhood of Chamanculo in Maputo, Mozambique, and young people living in the streets in Nairobi, Kenya. Despite of differences between these two groups, they face similar challenges and prejudices. Also their dreams and strategies to reach these dreams do not differ much. The material is collected over a time span of over two years during monitoring trips to NGOs working for empowerment os marginalized youth. In addition to young people, material includes interviews with staff of NGOs working with marginalized youth, and representatives of respective government officers and school staff. Different from Western societies, being young is not considered a privilege in Southern Africa. Instead it’s a period in a life when possibilities for influencing and participating in social life are limited. Status of an adult is gained after establishing a family, and securing income that is enough to sustain oneself and his family. Especially young men are expected to be able to provide for their wife and the family. In a situation when access to decent jobs and income is limited, young people from difficult circumstances are easily stuck in a situation in which they do not have the option of becoming fully recognized adults. Weak educational background and connections to formal economy create obstacles for poor young people to integrate into formal society and labor force. In this work, the challenge of becoming adult is studied using concepts of child agency, agency, social navigation and capability. Agency of children and youth is a relatively new topic of studies, because decision-making has until recently been considered the responsibility of adults. However, recent studies show that children already in young age make decisions concerning their education, selection of future profession and entrance into vocational training. Young people make their decisions based on the information available for them about their societies, in this case especially about labor markets and income earning possibilities. Navigating in insecure environment requires continuous monitoring and keeping eyes open for any opportunity. Often youth in difficult situation have to consider both immediate survival and long term plans in the same time. Chances of young people from poor background are limited not only due to economic hardship, but also because of lacking social capital and networks. Possibility to choose between different options is often limited, and in many cases it’s necessary to accept any opportunity that turns up. Made choices are evaluated continuously; and corrective actions taken if a decision does not lead to a desirable outcome. Youth from poor neighborhood of Chamanaculo in Maputo tell that they search their models somewhere else, because the environment does not support education, and abuse of alcohol and drugs is common. In the same time, young people who have little formal education are in difficult position on the labor market, and those with less formal education end up in informal jobs. While informal sector is widespread. Even the poorest youth are usually aware of this, and employment in the formal sector is the ideal for most. Young people also dream of continuing their studies, and continuing to higher education after completing vocational training and earning some money. Costs related to formal education and lacking social capital prevent young people from poor families to pursue this dream. Especially young men who have grown up as street children face fear and discrimination. For youth from the margins of the society, placement on a training course is not enough, but they also need moral support and counseling to prepare them for the social life at workplace. When this support is available, they have all the possibilities to succeed, and most youth are employed after traineeship. Usually girls are more vulnerable than boys, and their opportunities in earning income are more limited than for young men. While young men from poor neighborhoods are easily labeled criminals, girls with the same background are often considered prone to prostitution. Selection of trades in vocational training is strongly gendered, and young women end up in professions that are less paid than male dominated ones.
-
(2018)Taxation has been trending in the financing for development agenda once again since the Monterrey Consensus in 2002. It has been widely stated amongst developing countries, donors and international institutions, that there is a growing importance for enhancing developing countries’ capacity to collect taxes in order to secure financing of SDG’s and reduce dependence on development assistance. Furthermore, it is believed that taxation plays a central role in building democratic and accountable states. Many donor countries, including Finland, have committed to double their support by the year 2020 to improve tax systems in developing countries. Namibia is one of the signatories of the Addis Tax Initiative (ATI), and has committed to step up its revenue collection in accordance with the principles aligned in the ATI. Although it is a popular idea that direct taxing of the citizens can lead to more responsive and accountable governments in developing countries, little research has been conducted that shed light on the complexity of this relationship in practice. The aim of this thesis is to provide insight on how legitimate do Namibian citizens consider the fact that they are being taxed, and which factors influence emergence or lack of this legitimacy. In order to gain understanding on this topic, qualitative thematic interviews have been conducted with Namibians and various tax experts. Three theoretical concepts – fiscal contract proposition, legitimacy and economic citizenship – are applied to the analysis of the interview material to illuminate different aspects that affect the perceived legitimacy of taxation. Although Namibia has a particularly high ratio of tax revenue to GDP in comparison to other sub-Saharan countries and collects a remarkable share of its revenues from direct taxes, it seems that the fiscal contract is unfounded in Namibia. None of the respondents thought that they are directly benefitting from paying taxes and saw very few benefits in paying taxes in general. Particularly the government’s irresponsible spending and corruption were major factors undermining the legitimacy of taxation in Namibia. Taxpayer education and possibilities to influence on the government’s decision-making were considered as very limited. Political culture matters; due to the dominant party system and weak civil society, there seems to prevail an attitude within the Namibian government that they do not need to be accountable toward the taxpaying citizens, as there is no alternative to vote for. The limitations of the fiscal contract proposition in the Namibian context are also discussed considering the demographic, geographic and economic structure, as well as the structure of political decision-making in Namibia. This thesis intends to draw attention to the context-specificity of taxation and its role in shaping state-society relations.
-
(2015)This thesis examines the European Union’s involvement in the Security Sector Reform (SSR) in the Democratic Republic of the Congo (DRC). It focuses on the implementation of the EU’s normative human security approach in the context of the Congo. In particular, the thesis asks, to what extent the EU security sector reform support action in the DRC has succeeded in understanding and adopting an approach that focuses on security system thinking and the concept of broad security, and that seeks to promote human security. The study has adopted a qualitative research approach that aims to look at the implementation of the EU SSR policies from a case-specific point of view. Firstly, it examines the EU SSR policy documents and other sources outlines the normative aspects of the EU SSR approach. This is followed by an analysis of the primary data, obtained through key stakeholder interviews with the identified EU officials in the DRC. Finally, it presents the findings by answering the above-presented research question. The most important conclusion that can be drawn from the findings of this study is that the practical implementation of the EU SSR appporach in the DRC does not correspond to the normative aspirations spelled out in the policy.
-
(2018)The tourism industry has a big impact on world economies since it is a leading sector in employment. The big growth of the tourism industry since 1950s brought many problems to destinations. Mass tourism caused overuse of local resources which has led to environmental degradation in destinations. In order to stop the overexploitation of destinations, sustainable development and further sustainable tourism development concepts have been created. Implementation of sustainable tourism development should ensure environmental, economic, social and cultural sustainability of destinations. However, this concept is defined vaguely, and it lacks specificity, and therefore, it allows many different interpretations of its application. This case study is located in Sade village on Lombok island in Indonesia. It is focused on exploring the impact of tourism development on sustainability of local livelihoods. Livelihood sustainability is analyzed through the Sustainable Livelihoods Framework for Tourism to which was added cultural capital as a livelihood asset since cultural capital has a big impact on sustaining traditional livelihoods. The TALC model is also used to analyze stages of tourism development in said location. Finally, the discourse of tourism sustainability is examined in the location. The results show that currently tourism is an additional livelihood activity to farming, which is a main livelihood activity of the local community. Thus, tourism serves as a diversification tool of local livelihoods; therefore, local livelihoods are sustainable over a long term. However, further findings indicate that this situation might not last long, since big governmental tourism development interventions are ongoing. Foreign direct investment, which is part of this intervention can have negative impact on local livelihoods and can break established ties between local people and tourists. Massive tourism development that includes construction of the Mandalika all-inclusive resort will exclude the majority of the local population from involvement. Furthermore, tourists staying in this resort will have no need to go outside the resort, thus; local community will not profit from this type of tourism in the future. Furthermore, this study reveals the impact of tourism development on the economic situation of the local population, which is improving due to tourism activities. On the other hand, negative impacts are visible on culture, such as acculturation and cultural commodification phenomena, and in the environment, where landscape transformation and land grabbing are taking place. This tourism development cannot be labelled as sustainable, since local people are not involved in any stage of the tourism process, environment is being slowly degraded and cultural and social impacts are extensive. Local population is considered in governmental tourism development only on paper but not in reality. This qualitative research was conducted in Sade village among Sasak population on Lombok island. The data were collected during one month visit at the beginning of the year 2017 through 20 semi-structured interviews, supported by informal conversations and participant observations. The data was transcribed and analyzed together with field diary through qualitative content analysis.
-
(2018)This is a qualitative case study that contributes to the discussion of political ecology of water in the region where the water resources are scarce. Empirically, the thesis focuses on the meaning of water scarcity around the region of the Sea of Galilee in Israel. To discuss water scarcity around the Sea of Galilee, this thesis examines the concepts of governance, politics of scale, dimensions of water and environmental justice that are part of wider academic discussion of political ecology. This study collects the experiences and perceptions of local farmers from the Sea of Galilee and reflects these with the relevant aspects in current political ecology discussion. The data of the study consist of individual experiences and narratives of water scarcity in the agricultural sector, collected from Israeli farmers. The ethnographic research consisted of 10 interviews, participant observation and document analysis of news articles, NGO-report, Israeli national water plan and OECD-report of Israeli agriculture. The data was analyzed using qualitative thematic analysis tools, against the theoretical framework of political ecology of water. The findings of this study demonstrate that water scarcity is a multi-scalar phenomenon that is both natural and human-made. Water scarcity needs to be examined from various perspectives that are interconnected as well as overlapping. Through analysis, the thesis demonstrates that the role of agriculture had and still has an important meaning for nation-building in Israel. The thesis also demonstrates that water governance is a complex process that includes several actors and where the power structures create dynamic imbalances. Water governance in Israel is shaped by institutions and legal framework, cultural values, historical development, technologies and physical access to water. The result of the thesis adds understanding to the challenges of water scarcity in contemporary world where power asymmetries are constantly present. Conflicts over water and water scarcity are already seen in globalized world and therefore the findings of this thesis opens further dimensions to study water-related challenges in areas where water scarcity is witnessed.
-
(2016)This Master’s Thesis discusses the politicization of social movements through the case study of the Chilean university student movement between the years 2011 and 2017. The main objective of this research is to identify the effects of the politicization of the national university movement on the educational reforms carried by the government from 2014 onwards. The term politicization shall be related to the movement’s levels of embedded autonomy across time and is assumed to be essential to the changes taking place at the political dimension. The research was carried through an extensive analysis of both primary and secondary data, including more than 170 news articles; books written by two former student leaders; organizational and governmental reports; public and private statistics; and six reform bills. The collected data was examined through a diachronic incorporated comparison and a temporal qualitative comparative analysis (QCA). This Master’s Thesis main theoretical framework is aligned with Markus Kröger’s Theory of Contentious Agency and his notion of embedded autonomy within the state. Through a temporal qualitative analysis of five contentious mechanisms that define the level of embeddedness of social movements, it was possible to analyze the strategies used by the Chilean university student movement on a yearly basis, since 2011, and relate it to their overall influence on the national educational agenda. The findings presented point out to the embeddedness of the university student movement within the State – and therefore its politicization - from 2014 onwards, mainly as a result of the mobilization space and efforts from the previous years. I assume that the effects of the politicization of the Chilean university student movement, in line with its embedded autonomy post-2014, can be verified through the approval of four educational reform laws that addressed some of the students’ main demands, including: increasing public spending on higher education and strengthening public universities; implementing new criteria for access to public universities; gradual universal gratuity in higher education; criminalization of profit in the education system; recognition of education as a right; and progressive advancements on students’ participatory rights in state-controlled universities.
-
(2017)The politics of land acquisitions in the time of convergence of multiple capitalist crises recently have received international scholarly attention. However, land grabbing has arguably resulted in inevitable resistance, conflicts, and the inability of the landless to adapt with a new socioeconomic transformation after dispossession. This is due to unequal power between a powerful, compatible interests, and predatory state-capital alliance, on the one side, and powerless rural local people affected by the land acquisitions, on the opposite side. This thesis problematizes the current mainstream assumptions around land grabbing, and generate additional insights about the politics of land acquisition, and outcomes in the context of the post-socialist contemporary Vietnam. This is done by critically unpacking the interactive triangular matrix of state-capital-resistance, and corresponding outcomes during the implementation phase of land acquisition at local level. The particular focus is put on various roles deployed by state actors at the local level who justify, adjudicate, and implement land investment; and by societal groups, especially business, and resistance agents, to assert control over land for many purposes in the context of the post-socialist Vietnam. Drawing from the two-case studies in contemporary Vietnam, the thesis argues that the outcomes of large-scale land acquisition are diverse, complex, and far beyond the dominant assumptions, as showed in both “exceptional” case studies. While one case is characterized by the lack of resistance and inclusive development outcomes of land acquisition that benefits all involved parties; the other is associated with an unprecedented collective protest by rural people at the beginning, that significantly slowed down the project. The thesis argues that in order to understand the unexpected outcomes of land investment, i.e. why some investments are implemented more “successful” than others, it is necessary to deeply examine the dynamics of interactive roles by state-capital-resistance in micro-land politics of land acquisition. This study reveals a centrality of the “developmental local state mediators”, either proactively or reactively, in the land politics that largely explains the conflict resolution/prevention, and inclusive outcome in both case studies. The “developmental local state mediators” are characterized by the high level of the authoritative capacity/power to enforce the state‟s autonomous goals, and infrastructural capacity/power to deeply, and intensively engage with different, normally conflicting, social groups in order to facilitate the alignment of interests among them. This thesis sheds light on the importantly supportive roles by business actors in conflict presentation, particularly by directly participating in mediating process as team members, and indirectly financing the process. It also indicates surprising findings that even in the context of a hybrid land regime in Vietnam where land is owned by the state constitutionally, and the state, therefore, plays decisive roles in land acquisition, a combination of different strategies by a dynamics of segments within resistance (such as militant protest, communication, and networking) which resonates closely to theory of “rightful resistance”, led to the resistance having their demands answered. Fieldwork was conducted in two case studies in Hanoi city, and Thanh Hoa province. Primary data was collected by interviews, focus groups, and participant observations with key informants. Secondary data, such as records, interviews, images, videos, and documentation, were provided by various key stakeholders such as journalists, landless people, investors, and local officials.
-
(2016)This Master’s Thesis discusses the Publicness of public telecommunications services through the case study of the Empresa de Telecomunicaciones de Bogotá – ETB. Dimensional Publicness is a degree to which an organization is endowed or constrained by political authority. The main objective of this research was to identify an alternative point of view to the public versus private discourse, taking a closer look to what influences organizational behavior and how these influences affect the public character of an organization. It is a qualitative case study that contributes to the discussion on the governance of infrastructure and service delivery, critical urban research, and organization theory. This work also serves as a case study of the current dynamics of planning politics in the global south. The data consists of primary and secondary sources, which consisted of digital newspaper articles, interviews, official reports, legal documents, information requests, academic literature, and raw data. The findings highlight a strong regulated political authority and affinity to public values, that has had both a positive and negative impact on ETB’s behavior, and affirm that a debate on ownership is minimal if we think on the greater picture of the role of companies for development. The focus should not only be on questioning which sector is best to deliver, rather answer what do we want out of companies and public services, or any service in general. There is a need to place organization behavior in a context of affinity to public sector values, enriched with political inputs from both society and the State, without discarding the imperative of financial and organizational sustainability. This research hopes to be a source of unified information on the privatization debate of ETB, a unique approach to Dimensional Publicness, and input for alternative arguments outside the outdated public-private ownership divide. Answering these inquiries also provide inputs on discovering empirically the current telecommunications framework in Colombia, spaces for improvement for ways to strengthen community and promote citizenship in the city’s telecommunication service delivery framework.
-
The Spirit of Philanthrocapitalism : Philanthrocapitalism in the nexus of development and capitalism (2017)The study explores, what is philanthrocapitalism and its spirit, and maps some of its historical continuities and discontinuities when the phenomenon is positioned in the juxtaposition of capitalism and development. Philanthrocapitalism is philanthropic giving by the wealthy new elites, that conflates business and social goals through corporatist practices. The study is based on a critical hermeneutic interpretation of key philanthropic texts written to clarify the phenomena and form its cultural basis. Theoretically the study is informed by a Weberian lineage of studying the culture of capitalism, and the rationalities and subjectivities of capitalism. The study demonstrates, how philanthrocapitalism ushers in a specific type of subjectivity and spirit based on a hacker-subject, and engrained in a market-driven, technology-focused rationality inclined towards taking risks. Philanthrocapitalism’s value hierarchy is rationalized through an informational network similar to that of soft capitalism, which ultimately leads to the conflating philanthrocapitalism with soft capitalism. Further, the phenomenon has a distinct culture with specific rules, logiques, and ways of rearticulating value, which opens up different ways of historicizing it. Philanthrocapitalism is seen as a vehicle for a newly-established global elite to invoke moral legitimation and social stability for their accumulated wealth. Simultaneously the phenomenon enables the marketization of development, which marginalizes other forms of knowledge and subjectivity embedded in discourses of development. Philanthrocapitalism can, therefore, be interpreted as a new formation of the continuing renegotiation of the nexus of capitalism and development.
-
Toiseus maahanmuuttodiskurssissa : Suomen maahanmuuttopolitiikka ja -keskustelu Suomessa vuonna 2015 (2019)Tutkielma käsittelee maahanmuuttajadiskurssiin kätkeytyviä merkityssisältöjä Suomessa vuonna 2015. Vuosi 2015 oli Suomen lähihistoriassa poikkeuksellinen vuosi maahanmuuton näkökulmasta aiempiin vuosiin nähden moninkertaisen turvapaikanhakijamäärän vuoksi. Turvapaikkatilanne heijastui koko yhteiskuntaan ja siinä käytävään maahanmuuttokeskusteluun. Tämän johdosta vuosi 2015 luo mielenkiintoisen kontekstin tarkastella maahanmuuttodiskursseja. Tutkimuksen keskeinen asiakirja-aineisto koostuu Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategiasta, joka on maahanmuuttopolitiikan pitkän aikavälin strategia-asiakirja sekä pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisesta ohjelmasta. Tutkielmassa analysoidaan näissä asiakirjoissa käytettyjä maahanmuuttajadiskursseja sekä verrataan niitä laajemmin maahanmuuttopolitiikassa esiintyviin diskursseihin. Tutkielman tavoitteena on tiedostaa maahanmuuttopolitiikan kätkettyjä valtarakenteita. Tutkielma liittyy kehitysmaatutkimukseen siinä mielessä, että kansallinen maahanmuuttokeskustelu saattaa peilata myös globaalin vastuunkannon asenteita. Tutkielman metodina sovelletaan diskurssianalyysiä. Sen avulla pyritään purkamaan maahanmuuttodiskurssiin kätkettyjä merkityssisältöjä ja tekemään näkyviksi siihen sisäänrakennettuja valtarakenteita sekä vallan toisintamista maahanmuuttodiskurssissa. Maahanmuuttokeskustelun käsitteet ovat latautuneita ja niihin liittyy sekä tiedostettuja että tiedostamattomia mielikuvia ja ennakko-oletuksia. Niin ikään merkityssisältö vaihtelee eri asiayhteyksissä ja keskustelijoiden välillä, jolloin voidaan puhua samasta asiasta ymmärtämättä keskustelukumppania. Tutkielma pyrkii merkityssisältöjä avaamalla luomaan keskusteluyhteyden, jossa maahanmuutosta puhuttaisiin eri näkökulmienkin välillä samalla kielellä. Toiseus ja toiseuttaminen diskurssissa on tutkielman keskeinen kiinnostuksen kohde. Tutkielmassa haetaan vastausta kysymykseen, millaista toiseuttamista maahanmuuttokeskustelussa tapahtuu, kenen ääni siinä kuuluu ja kenellä on valta päättää maahanmuuttokeskustelun käsitteiden merkityssisällöstä. Tutkimuksessa esiintyviä keskeisiä monimerkityksellisiä käsitteitä ovat esimerkiksi: toiseus, maahanmuuttaja, monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus ja rasismi. Tutkielman tutkimusosio on jaoteltu Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategian suuntaviivojen mukaisiin osioihin: ”Suomi on turvallisesti avoin”, ”Jokainen löytää paikkansa” ja ”Moninaisuus on arkea”. Ensimmäinen suuntaviiva käsittää liikkuvuuden Suomelle tuomat mahdollisuudet, valmiudet vastata liikkuvuuden tuomiin haasteisiin, kansainvälisen vastuun kantamisen sekä toimivan maahanmuuttohallinnon. Työ- ja opiskeluperäinen maahanmuutto on periaatteen tasolla kannustettavaa kansantaloudellisten näkökulmien johdosta, mutta käytännön tasolla sitä rajoitetaan monin tavoin, mikä tutkielmassa nähdään kuvastavan myös toiseuden pelon diskurssia. Liikkuvuuden tuomista haasteista puhutaan tutkielmassa joko uhriutuvan maahanmuuttajan (esim. ihmiskaupanuhrin) näkökuomasta tai turvallisuus- ja taloudellisina uhkina suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta. Kansainvälisen vastuun kantaminen näyttäytyy tutkimuksen mukaan ristiriitaisena diskurssina: yhtäältä korostetaan ihmisoikeuksien ja heikomman suojelun ihannetta toisaalta heikomman auttamiseen ei haluta antaa voimavaroja yhtään muita EU-maita enempää. Diskurssiteoriassa puhutaan kelluvasta merkitsijästä eli käsitteestä, joka voidaan määritellä kontekstista riippuen useasta eri näkökulmasta. Joustavampi maahanmuuttohallinto ja toimivammat menettelyt on tästä malliesimerkki: sillä voidaan viitata yhtäältä nopeaan ja toimivaan maahantuloprosessiin että tehokkaaseen maastapoistamisprosessiin. Toinen suuntaviiva kattaa kotoutumisen näkökulmat niin yksilön kuin suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Tutkielman mukaan vastaanottavaan yhteisöön assimiloituneen maahanmuuttajan ihanne näyttäytyy kyseenalaistamattomana, hegemonisena kotoutumisdiskurssina. Vaikka maahanmuuttajien tuomasta kansainvälisyydestä puhutaan, vuoden 2015 keskustelussa on tutkielman mukaan vallinnut diskurssi maahanmuuttajista kustannuseränä. Myös kotoutumispalvelut kohdistuvat niin sanotuille ongelmaryhmille sen sijaan, että kansainvälisiä huippuosaajia kannustettaisiin jäämään Suomeen. Kolmannessa suuntaviivassa käsitellään yhteiskunnallista keskustelukulttuuria sekä yhdenvertaisuuden toteumista. Yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumisen keskeinen edellytys on syrjinnän ja syrjivien rakenteiden tunnistaminen ja näkyväksi tekeminen. Keskusteluilmapiiri luo pohjan moninaisuuden hyväksymiselle. Tutkimuksen kohde, vuosi 2015, on tästä näkökulmasta kiinnostava, sillä tutkimuksen mukaan vuoden aikana oli havaittavissa keskusteluilmapiirin polarisoitumista. Tutkielman loppupäätelminä todetaan, että vuoden 2015 tapahtumat jättivät jälkensä maahanmuuttodiskurssiin. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että maahanmuuttoon liittyvät aiemmin merkityssisällöltään vakiintuneet käsitteet kuten suvaitsevaisuus ja ihmisoikeudet tulivat haastetuiksi ja diskurssiteorian kelluviksi merkitsijöiksi. Tutkielmassa toiseutta lähestytään Leena Suurpään maa- hanmuuttajan roolien nelikentän kautta. Näitä maahanmuuttajan rooleja ovat ”hiljainen uhri”, ”harmiton kaveri”, ”vaativa vieras” ja ”uhkaava sivullinen”. Tutkielman keskeisenä lopputulemana todetaan ”vaativan vieraan” -roolin korostuneen ulkomaalaisen toiseudessa. Tulevaisuuden näkymänä tutkielmassa arvioidaan, että mikäli ”vaativan vieraan” vaatimuksiin maahanmuuttajien toiseuden uudelleen määrittelystä ja globaalista solidaarisuudesta ei nyt reagoida, ”uhkaavan sivullisen” -toiseus saattaa tulla tulevaisuudessa korostumaan.
-
(2010)Globalisation has created a new world order wherein individual countries' powers have diminished. This is especially true for developing countries, such as those in Africa. Africa has been striving to combat the negative impacts of globalisation using regionalisation and continental unity projects for decades, but the results thus far are not convincing. Currently, the African Union is discussing an initiative to establish a United States of Africa. Contrary to previous unity projects, this initiative is based on transnationalism, which implies the ceding of state powers to supranational bodies like a Union Government. Therefore, it is important to examine this new initiative and to evaluate whether it could help Africa turn the negative implications of globalisation into possibilities for the continent. This thesis argues that this is possible, but only if Africa is ready to accept the restrictions that are restricting unity. Due to a lack of existing research, there is also a need to examine the debate on a United States of Africa at national levels in Africa. Therefore, in this thesis, Zambia is used as a case study of one country’s internal discussion in relation to the debate at the African Union level. This thesis thus contains a larger literature review section and a section dealing with the case study. The research data consists of Zambian newspaper extracts, as well as official documents from the Zambian state and the African Union. The main research method is qualitative content analysis. The theoretical framework draws on theories of the African state and civil society, regionalisation, governing globalisation, pan-Africanism and political integration, as well as the history of African unity. The underlying aim is to increase understanding of the African state and its politics. The findings of this thesis demonstrate an existing gap between the official view of the state actors and the concerns of the African civil society. Official actors seem to support a United States of Africa more than the civil society and while the official actors emphasise ideological unity, the civil society is more concerned about the feasibility of the initiative. Moreover, the importance of how notions of 'African' identity and citizenship are defined, as well as improvements to communication between states and civil society have been identified.
-
(2017)Migration has increased exponentially since WWII. According to the World Bank in 2016, economic remittances sent from developed countries to developing countries have increased from $ 31.1 billion in 1990 to $ 441 billion in 2016. There is therefore a link between migration and economic remittances. The debate on the positive and negative effects of migration has swayed back and forth over the years. The effect of remittances on the development of a country is likewise a contested issue. Remittances can have both positive and negative impact. This thesis compares the lived experiences of Somalis in Finland with the theory of New Economics of Labour Migration theory (NELM). NELM views migration as an economic strategy of a household. The household invests in the migration of one or several members to other destinations where the migrant can work and send economic remittances to the household. The household uses migration as a strategy to overcome market restraints in the domestic economy. NELM has been criticised for being unable to account for the cause of migration when it comes to forced migration. It has also been criticised for seeing economic remittances to be the purpose of migration and for linking migration necessarily to development. Others have argued that remittances might not be the purpose of migration at the onset and migrants might not always send remittances. In this thesis, NELM has been broken down into seven assumptions that it relies on. The assumptions have been compared with the experiences Somalis in Finland where the interview questions have focused on the seven assumptions made in NELM. The empirical material have been gathered by using a semi-structured interview method. This thesis is therefore a qualitative study. To strengthen the findings a literature study of Somali history and of the academic discourse regarding the developmental effects of remittances have been included. The main conclusions of this study is that the decision to migrate is made by a household or community and not only by an individual. This is in accordance with NELM. However, the study shows that intra-household relations are an important aspect in the decision-making process. The power of deciding who can migrate and who cannot varies greatly. The empirical evidence shows that the unit of deciding and enabling a migrant’s migration varies along the flight trajectory. The decision to migrate, and the help to do so, is made jointly but not always by the same people. It also shows that when Somalis fled from Somalia as many as possible from the immediate family where enabled to leave. However, at the primary flight destination only few where enabled to migrate further according to the financial possibilities available. This thesis shows that NELM is unable to explain the cause of migration from Somalia but is able to explain the cause of migration from the primary destinations. Migrants found peace but no means of livelihood and therefore they had to migrate further. The empirical evidence shows that the purpose of migration is not to enable a migrant to send remittances but to seek safety, a new livelihood and to enhance the capabilities of the household left behind. The findings in this thesis suggest that the migrants sought to help their families in any way that they could after they arrived to Finland. Primarily, to help left-behind family members to migrate and by sending economic remittances. However, both options were not available for all the informants. Only the latter, sending remittances, was possible for all. The empirical evidence shows that all of the informants sent remittances. The purpose of migration differs from NELM but does support the view that migration is linked to development. This study suggests that the cost-benefit calculation of whether to migrate or not needs to be made visible in NELM. In addition to that, it needs to be enlarged to include an understanding of how migrants take into account the different kinds of societies that they aim for and how different types of immigration avenues grant different possibilities at these destinations. The restrictions of migration and integration are therefore crucial in understanding the choices migrants do. Furthermore, a better understanding of different types of capital needed for migration should be included in a theory that explains the link between forced migration and remittances. The thesis arrives to the same conclusions as NELM in assuming that there is an implicit family agreement of co-insurance that the migrants and the household rely on. It also arrives at the same conclusions for how remittances are used by the household and the developmental effect they have. NELM assumes that migration at large ends when there is sufficient market structures and this thesis supports that view. However, there cannot be a functioning market without peace and a functioning state. In the end, a new theory is proposed: the Economic Livelihood Migration Theory that is a further development of NELM but specifically aimed at explaining forced migration.
-
(2012)This thesis explores transnational migrant spaces in the social media. Transnational migrants are an important resource to the development of the country of origin, especially those in the developing world. Migrants with a feeling of belonging to the country of origin and a cultural identity connected to it transfer economic, political, social and cultural benefits there. Social media has added a new medium to create and recreate feelings of belonging and cultural identity in virtual migrant communities. The aim of this study is to examine these virtual migrant communities: to see how migrants construct their cultural identities, maintain relationships and create networks as a part of such a community. The study focuses on five Dominican migrant sites in Facebook and examines the economic, political, social and cultural dimensions of transnationalism present on the sites and looks at the specific aspects of virtual communality. The discussions on the sites were followed throughout the year 2010. A content analysis with a theory-guided approach is employed so that the data was the starting point and theory was used as an instrument of analysis. The analysis revealed that political and cultural topics received most attention on the sites examined. Politics of both Dominican Republic and the US were critically discussed. Although a driving force behind migration, economic topics received less attention. Shared experiences and sharing everyday life events was an important part of the discussions and of social transnational practices creating the feeling of a community. Some sites themselves proved to be examples of social transnational practices. Dominican identity appeared in many ways in the discussions. The dominant discourse on these sites was the pride of being a Dominican. As elsewhere in the surrounding society of the migrants the categories for self-identification are often imposed upon Dominicans, here they could and did define their own Dominican identity with the identity markers they saw as relevant. This identity was structured around language, historical, ethnic and racial identity markers that form the core of the Dominican identity. Particularly interesting was the discussion regarding ethnicity and race as a concept and the racial categorizations in the US differ from those of the Dominican Republic. The identity and community were further reproduced in cultural practices, especially in discussions concerning food, music, dance and literature. It was also reflected in social practices in shared experiences that are typical to specifically Dominicans. The communities contained features typical for both migrant communities as well as for virtual communities. The study concludes that social media offers an avenue for various practices useful in the migration-development nexus. It can be used in intra-diaspora communication, as the groups examined did to provide sociability, support, information, sense of belonging and identity. It can be used to include second- and third generation migrants in transnational communities. Diaspora-home communication between the country of origin government or communities and the migrants at an individual or migrant community level has not yet reached its full potential. Social media’s role could be, for example, in improving openness and transparency of government in the country-of origin as well as informing of services offered in migrants’ destination communities. This new media is not equally available to all but should be embraced wherever possible also in the migration and development contexts.
-
(2012)Nuorisotyöttömyys on tällä hetkellä merkittävä ongelma sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa. Sitä on käsitelty mm. hiljattain arabimaissa nähtyjen kansannousujen syynä. Tällaisessa yhteydessä nuorisotyöttömyyden nähdään johtuvan ylisuuresta nuorisoväestöstä, joka käsitetään helposti uhkana yhteiskunnalliselle vakaudelle. Tämän tutkielman lähtökohtana on osoittaa, että suuri nuorisoväestö voi olla mahdollisuus yhteiskunnalliselle kehitykselle, jos nuorten taloudellista potentiaalia osataan tukea oikein. Tutkimuksessa käsitellään, kuinka tätä potentiaalia voidaan tukea kehitysyhteistyöllä. Tutkimus on tehty tapaustutkimuksena nuorisotyöttömyyden käsittelystä Suomen kehitysyhteistyöstä. Tämä tapaus on valittu siitä syystä, että nuorisotyöttömyys on ollut viimeisen vuoden aikana esillä kehityspoliittisessa keskustelussa ja sen johdosta nuorten työllisyys on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi Suomen uusimmassa kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa. Tapauksen tausta-aineisto on kerätty kansainvälisten kehitysyhteistyöorganisaatioiden nuorisoa käsittelevistä raporteista ja tutkimuksista. Niistä on koottu sekä nuorisotyöttömyyttä selittäviä tekijöitä että mahdollisia malleja sen ratkaisuun. Keskeisin asia, joka tästä aineistosta ilmeni, on että nuorisotyöttömyyden ratkaisu vaatii interventioita sekä työvoiman tarjonta- että kysyntäpuolella. Tarjontapuolella on varmistettava työvoiman koulutus- ja taitotaso, joka vaatii investointeja laadukkaaseen koulutusjärjestelmään ja työelämävalmennukseen. Koulutuksen on tarjottava nuorille sekä yleissivistävää opetusta että käytännöllisiä elämäntaitoja, jotka auttavat menestymään työmarkkinoilla. Kysyntäpuolella on taattava toimivat työmarkkinat ja kasvua edistävä taloustilanne. Tässä kohdin ratkaisun on lähdettävä sellaisen institutionaalisen ympäristön edistämisestä, joka luo edellytyksiä yksityisen sektorin ja paikallisen elinkeinoelämän kehitykselle. Kasvuun on kuitenkin otettava köyhiä hyödyttävä näkökulma. Tämä tarkoittaa sellaisen kasvun edistämistä, joka on mahdollisimman laaja-alaista ja jolla on suurimmat vaikutukset köyhyyden vähentämiseen. Analyysi Suomen kehitysyhteistyöstä on tehty tarkastelemalla kehityspoliittisia linjauksia virallisista dokumenteista, etsimällä esimerkkejä nuorisotyöttömyyteen liittyvästä konkreettisesta toiminnasta sekä haastattelemalla kymmentä kehitysyhteistyön piirissä toimivaa asiantuntijaa. Analyysin tavoitteena on hahmottaa, kuinka hyvin Suomen kehityspolitiikka ja -yhteistyö vastaa tausta-aineistosta esiin nostettuja nuorisotyöttömyyden ratkaisumalleja. Keskeinen löytö on, että suomalaisilla kehityspoliittisilla toimijoilla on paljon tietämystä ja nuorten työllistämiseen liittyvää toimintaa, mutta niitä ei ole yhdistetty tavalla, joka loisi kokonaisvaltaisen lähestymistavan nuorisotyöttömyyden ratkaisuun. Tutkimuksessa esitetään kehitysehdotus siitä, miten näitä toimijoita voitaisiin nuorisotyöllisyys -aiheisen klusteritoiminnan kautta kannustaa vaihtamaan tietoja, verkottumaan ja pohtimaan yhdessä mahdollisia toimintamalleja. Tutkimuksessa esitetään myös, kuinka nuorten työllistäminen saataisiin integroitua laajemmin kehitysyhteistyöhön ottamalla työllisyysvaikutukset paremmin huomioon hankesuunnittelussa ja arvioinnissa. Tällä tapaustutkimuksella kautta on pyritty osoittamaan, että keräämällä näkemyksiä eri sidosryhmien toimijoilta ja tutkimalla kuinka heidän lähestymistapansa voitaisiin sovittaa yhteen, on mahdollista kehittää kokonaisvaltaisempia strategioita erilaisten kehityshaasteiden käsittelyyn. Tämä on erityisen huomionarvoista nyt, kun kehitysyhteistyöhön on muuttuneen toimintaympäristön myötä tullut mukaan uusia toimijoita perinteisten (valtion ja kansalaisjärjestöjen) rinnalle. Yhteistyön kannustaminen parantaa kehitysyhteistyön vaikuttavuutta.
-
(2014)Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee uskonnon merkitystä eteläsudanilaisten kristittyjen pakolaisten kotoutumisessa Suomeen. Tutkielman teoreettisena taustana käsitellään tutkimusta uskonnon osuudesta kotoutumisessa. Tutkielma asettuu kotoutumistutkimukseen kansainvälisen muuttoliikkeen kontekstissa. Muuttoliikkeestä erotetaan pakolaisuus. Tutkielmassa käytetään käsitettä muuttoliikeprosessi kuvaamaan eri vaiheita, joita pakolainen kohtaa paetessaan ja lopulta asettuessaan vastaanottavaan maahan. Tutkielmassa nousee esiin uskonnon monet ulottuvuudet kotoutumisessa. Uskonnolla on ristiriitaisia puolia kotoutumisessa. Yhtäältä sen nähdään voimistuvan ja toisaalta heikkenevän muuttoliikkeen myötä. Yhtenäinen kanta muodostuu uskonnon merkityksestä omaa etnisyyttä säilyttävänä tekijänä sekä sen mahdollisuudesta toimia henkisenä voimavarana. Molempien nähdään puolestaan edesauttavan kotoutumista. Lisäksi tutkielmassa huomioidaan uskonnollisten yhteisöjen ja ylikansallisen uskonnon merkitys. Tämä tutkielma toteutettiin kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin. Tutkielman aineisto koostuu 12 litteroidusta haastattelusta. Haastatteluista kymmenen on pakolaisten haastatteluja ja kaksi seurakunnan työntekijöiden. Haastattelut toteutettiin käyttäen puolistrukturoitua haastattelumenetelmää. Aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tämä työ rajautuu käsittelemään tiettyä eteläsudanilaisten yhteisöä eräässä keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa. Tutkitut pakolaiset ovat tulleet Suomeen kiintiöpakolaisina vuosituhannen vaihteen jälkeen. He pakenivat Sudanista maassa vallinnutta sisällissotaa. Sudan on sittemmin jakautunut Sudaniin ja Etelä-Sudaniin. Haastatellut pakolaiset ovat kotoisin jälkimmäisen alueelta. Tultuaan Suomeen pakolaiset ovat olleet aktiivisesti tekemisissä suomalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan kanssa. Aineiston perusteella uskonnon merkitys ilmeni ennen kaikkea henkisenä voimavarana, suomalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan roolissa, sen osuudessa etnisen yhteisön aktiviteetteihin, etnisyyden säilyttämisessä sekä yhdistävänä ja voimaannuttavana tekijänä. Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan uskonnon merkitys kotoutumisessa jakaa kolmeen tasoon: 1) institutionaalinen, 2) yhteisöllinen ja 3) henkilökohtainen. Uskonnon merkitys on ennen kaikkea välillistä. 1) Institutionaalisella tasolla uskonnolla on ollut suuri merkitys kotoutumisen edistymisessä. Suomalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan rooli on ollut kiistattoman suuri. Se on edesauttanut pakolaisten tärkeiksi kokemien asioiden toteuttamisessa. Suora merkitys näkyy siinä, että toiminta seurakunnan parissa on toisinaan johtanut siihen liittymiseen ja joidenkin kontaktien syntymiseen. 2) Yhteisön tasolla uskonto on edesauttanut yhteisön syntyä ja toimimista. Yhteisö on toiminut turvallisena alustana, josta käsin lähestyä suomalaisuutta. Näin se on edesauttanut kotoutumista välillisesti. 3) Henkilökohtaisella tasolla uskonto on edesauttanut kotoutumista välillisesti toimiessaan henkisenä voimavarana. Lisäksi uskonnolla on merkittävä asema etnisen identiteetin ja kulttuurin säilymisessä, mitä pidetään Suomen monikulttuurisuutta korostavassa politiikassa sekä itseisarvona että välinearvona kotoutumiselle. Evankelis-luterilaisen kirkon toiminta on muodostunut itsenäisesti valtion harjoittaman monikulttuurisen politiikan mukaiseksi. Tutkielman päätteeksi voidaan todeta, että uskonnolla ja uskonnollisilla toimijoilla on suuri rooli tutkittujen pakolaisten kotoutumisessa, ja että uskonnollisilla toimijoilla olisi potentiaalia toimia aktiivisemminkin kotoutumisen hyväksi.
-
(2020)Tässä tutkielmassa selvitän, minkälaisia merkityksiä maahanmuutonvastainen, rasistinen diskurssi liittää sen alle joutuviin ihmisiin maahanmuuttovastaisen Facebook-ryhmän keskusteluissa sekä, minkälaista valtaa tämä sisältää. Lähtökohtana on, ettei Suomi ole irtonainen eurooppalaisen kolonialismin perinnöstä ja kehitystutkimuksella on rooli tämän purkamisessa. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuttovastaisuuteen liittyvä, rasistisesti motivoitunut kieli ei toimi vain syrjässä, vaan näkyy myös medioissa ja politiikan kentällä. Siksi on tärkeää tutkia, kuinka tämän diskurssin merkitysrakenteet muodostuvat ja operoivat. Tutkielman sekä teoreettisena että kontekstin viitekehyksenä toimii postkoloniaalinen teoria. Teorian moninaisen kirjon joukosta käytetään Sara Ahmedin postkoloniaalisen kohtaamisen teoriaa tutkielman teoreettisena työkaluna. Avainkäsitteinä ovat läheisyys ja sijainti, tunnistaminen ja tunteminen (knowing someone) sekä kuuluminen (belonging), jotka käsitteinä pyrkivät avaamaan postkoloniaalisuuden lokaaleja suhteita. Ahmedia seuraten tuntematon vieras täytyy tunnistaa, jotta hänet voidaan paikantaa, ja tunnistaminen edellyttää vieraan tuntemista sekä riittävää spatiaalisen tai diskursiivisen rajan ylittämistä paikaan kuuluvien ”meidän” läheisyyteen. Postkoloniaalisessa kohtaamisessa luodaan, sanoitetaan, tunnistetaan ja rajataan sekä kuuluvien – ”meidän” – että kuulumattomien vieraiden – ”niiden” – ryhmät. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta kokonaisuudesta: loppuvuodesta 2017 kerätyt keskustelutaltioinnit sisältäen tekstin lisäksi emojit, gif-animaatiot, kuvat ja ryhmään jaetut sisällöt sekä kesän 2019 etnografisen aineistonkeruujakson kenttämuistiinpanot. Tutkielmassa käytetään kahden metodologian yhdistelmää, jossa foucault’lainen diskurssianalyysi ja nettietnografia täydentävät toisiaan. Keskusteluaineiston analysoinnissa pääpaino on ollut foucault’laisessa diskurssianalyysissä, mutta myöhempää sosiaalisiin käytäntöihin painottunutta etnografista tutkimusjaksoa on myös ohjannut diskursiivinen katse. Tutkimuseettisistä syistä aineiston ryhmästä käytetään tutkielmassa pseudonyymiä. Aineistossa rakentuu postkoloniaalisessa kohtaamisessa toisistaan erilliset ja erilaiset joukot ”me” ja ”ne”. Nimet nousevat suoraan ryhmän omasta kielenkäytöstä. Tekstin ”meidän” ja ”niiden” välistä suhdetta määrittää rasistinen, ulossulkeva diskurssi, joka ulottuu koskemaan jokaista tekstin tietojen ”niiden” joukkoon tunnistettua siirtolaista, maahanmuuttajaa, turvapaikanhakijaa tai iholtaan joukkoon tunnistettua ihmistä. Suhdetta määrittää neljä osittain päällekkäistä, toisiinsa kytkeytyvää ja toisistaan tukea saavaa diskursiivista tiedon osaa: suomalaisuuden tavoittamattomuus ja sisään päästämättömyys, resurssien ansaitsemattomuus tai ansainta työllä ja historiallisella kiinnittymisellä Suomeen, väkivallan ja rikollisen toiminnan vääjäämättömyys ominaisuutena ja tämä väkivaltaisuus uhkana suomalaisuudelle ja suomalaisille, sekä seksi reproduktiivisena tai väkivaltaisena uhkana tai vaarana aina jollekin (Suomelle) tai jollekulle (suomalaisille naisille). Diskurssin alla ”niiden” joukkoon tunnistettujen on mahdotonta välttää suhteessa kuvattujen tietojen leimaa. Diskurssi pyyhkii jokaisen ”niiden” oman yksilöyden yli peittäen sen omilla merkityksillään. Tutkielma kuvaa myös erilaisia tapoja, joilla diskurssin tietojärjestelmä suojautuu vastapuheelta sekä ylläpitää itseään. Kuvattu diskurssi tukeutuu ja yhdistyy myös valkoisuuden, kansallisuuden ja nationalismin, maskuliinisuuden ja patriarkaatin sekä uusliberalismin diskursseihin. Tutkielman metodologiayhdistelmän valinta on onnistunut, jotta päästiin aineiston diskursiivisten merkitysten ja vallan lisäksi arvioimaan diskurssin lausumien käyttöä ja toimintaa ryhmän sosiaalisissa käytännöissä. Kehitystutkimuksen kannalta tutkielma on osoittanut, että postkoloniaalisuus tarjoaa hyödyllisen kehyksen tarkastella Suomen kontekstia ja, ettei Suomi poikkeuksena asetu koloniaalisuuden jälkioireiden ulkopuolelle. Kuten todettu, tutkielmassa esitellyn diskurssin kieli näyttäytyy myös politiikan kentällä, joten diskurssin toiminnan ymmärtäminen on olennaista myös, kun halutaan arvioida, mitä esimerkiksi maahanmuuttoon tai kehitysyhteistyöhön liittyvässä politiikan keskustelussa todella sanotaan.
-
(2015)Vapaaehtoisturismi on yhdistelmä kehitysyhteistyötä, opetusta ja turismia. Globaaliin etelään suuntautuva vapaaehtoisturismi on matkailualan nopeiten kasvavia sektoreita, ja myös Suomessa kiinnostus vapaaehtoisturismia kohtaan on kasvussa. Vapaaehtoisturismia ei ole kuitenkaan tutkittu aiemmin Suomessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä motivoi vapaaehtoisia osallistumaan kansainväliseen vapaaehtoistyöhön ja minkälaisia vaikutuksia kokemuksella on vapaaehtoisiin. Tutkimuksen tarkoituksena on lisäksi selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat vapaaehtoisturismin vastuullisuuteen. Vapaaehtoisturismisektorin kasvaessa ja kaupallistuessa on tärkeää, että vapaaehtoisturismia voidaan rakentaa vastuulliselle pohjalle. Ilman syvempää ymmärrystä ilmiöstä ja siihen vaikuttavista tekijöistä voi vapaaehtoisturismi kääntyä tulovirtojen kasvun ohjatessa toimintaa pahimmillaan jopa täysin alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka kohderyhmänä oli Kapua 2013 Guatemala -hankkeen vapaaehtoiset. Vapaaehtoiset keräsivät varoja ja tiedottivat kehitysyhteistyöstä Suomessa, jonka jälkeen ryhmä matkusti Guatemalaan tutustumaan avustuskohteeseen, jota tuettiin keräysvaroin. Tutkimuksen aineisto koostuu teemahaastatteluista, matkapäiväkirjoista, osallistuvasta havainnoinnista ja videomateriaalista. Vapaaehtoiskokemuksen pysyvien vaikutusten kartoittamiseksi vapaaehtoisille tehtiin seurantakysely vuosi ja kolme kuukautta matkan jälkeen. Tutkimusmenetelmiä yhdistämällä ja tutkimuksen pidemmällä aikajänteellä saatiin kattava otos vapaaehtoisturismin motiiveista ja vaikutuksista. Tutkielman osaksi koostettiin videodokumentti 'Askel kerrallaan – vapaaehtoisena Kapuan matkassa'. Tutkimuksen pohjalta käy ilmi, että vapaaehtoisia motivoi vapaaehtoisturismin alkuperäiseen ideologiaan sisältyvä halu auttaa ja tehdä hyvää. Epäitsekkääseen motiiviin on lähes aina kietoutunut itsekäs motiivi, kuten halu oppia ja kehittyä ihmisenä. Osallistumispäätöksen takaa voi löytyä myös muita, kuten kulttuurisia tai sosiaalisia motiiveja. Tutkimuksen mukaan vapaaehtoiskokemus on osallistujille vaikuttava kokemus. Vapaaehtoisturismin välitön vaikutus osallistujiin voidaan jakaa kolmeen luokkaan, joita ovat itseluottamuksen vahvistuminen, kulutustottumusten ja köyhyyskäsitysten haastaminen sekä elämän suunnan selkeytyminen. Vapaaehtoiskokemuksen pysyviksi vaikutuksiksi jäivät tutkimuksen mukaan henkilökohtainen kasvu ja oppiminen, kulutuskäyttäytymisen muutos ja kehitysyhteistyöhön sitoutuminen. Vapaaehtoisturismin vastuullisuutta voidaan edistää tutkimuksen mukaan neljän tekijän avulla. Ensimmäinen on toiminnan rakentuminen vastaanottavan paikallisyhteisön lähtökohdista ja tarpeista käsin, joka on vapaaehtoisturismin ydin. Toinen tekijä on toiminnan ja vapaaehtoisten sitouttaminen osaksi järjestön pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä, jolloin vapaaehtoisturismi palvelee kehitysyhteistyön pitkäaikaisia päämääriä ja rakentuu kestävälle pohjalle. Kolmas vastuullisuuteen vaikuttava tekijä on vapaaehtoisten koulutus osana vapaaehtoisohjelmaa, jolloin turismi voi toimia siltana sosiaaliselle muutokselle ja globaalien valtarakenteiden muuttamiselle. Neljäntenä tekijänä on toiminnan evaluointi ja monitorointi, joiden avulla varmistetaan toiminnan vastuullisuus ja oikea suunta myös vastaisuudessa.
-
(2011)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Bolivialaisten naisvankien (alkuperäisväestön) ja globaalin huumesodan ('War on Drugs') välistä yhteyttä. Keskustelu sijoitetaan laajemmin kokan viljelyn politiikkaan ja alkuperäisväestön kulttuuriin. Kokaa viljeleviä köyhiä maalaisia, joista huomattava osa on naisia, on vangittu Boliviassa kiihtyvää tahtia viime vuosikymmeninä. Moni naisista on kokan tuotannossa ja kaupassa mukana, sillä se on monesti ainoa keino taloudelliseen selviämiseen. Yleisesti ottaen naisvangit ja naisrikolliset ovat marginaalinen ilmiö. Kansainvälisesti tarkasteltuna naisvankien suhteellinen osuus koko vankilaväestöstä on noin 5,2 % (keskiarvo). Boliviassa osuus on vaihdellut 6,1 %:n ja 17,1 %:n välillä vuosina 2000-2008. Naisvankien määrä yleisesti ottaen on ollut rajussa kasvussa, suurin syy naisten vangitsemiseen on huumausaineisiin liittyvät rikokset. Näyttää myös siltä että vähemmistöt ja etnisen taustan omaavat henkilöt ovat yliedustettuina vankilaväestössä. Bolivia seuraa tätä kansainvälistä trendiä. Tämä tutkielma on rajattu kysymyksiin Bolivian intiaaniperäisten naisten osuudesta maan huumerikollisuudessa, sekä heidän suhteellisen korkeaa vangitsemisastetta selittäviin yhteiskunnallisiin tekijöihin. Kysymykset sukupuolesta, etnisyydestä ja kokan viljelyn politiikasta ovat keskiössä. Yleisiä kriminologisia teorioita peilataan kriittisesti suhteessa aineistoon ja Bolivian kontekstiin. Huumesodan ja Bolivian ankaran huumelainsäädännön seurauksista keskustellaan kriittisesti, sekä pohditaan köyhän alkuperäisväestön massavangitsemisen tarpeellisuutta. Tutkimuskysymykseni ovat: mitkä tekijät selittävät kohtuullisen korkean intiaaniperäisten naisvankien määrän Boliviassa, ja mikä on heidän asemansa globaalissa huumesodassa? Tutkielmassa on analysoitu kvantitatiivista ja kvalitatiivista aineistoa. Päälähteenä on ollut Bolivian tilastokeskuksen tuottamat rikostilastot. Tutkielman tärkeimpänä löydöksenä voidaan pitää havaintoa, että vastoin tiettyjä olettamuksia, intiaaniperäiset naiset ovat hyvinkin aktiivisia perinteisesti miehisiksi käsitetyillä aloilla kuten rikollisuudessa ja politiikassa. Tutkielmassa osoitetaan myös, että pidätysten määrät ovat moninkertaistuneet muutamassa vuosikymmenessä. Koska kokan viljelyssä on kyse pääasiallisesti taloudellisesta toimeentulosta, tämä tutkielma kysyy, onko hengissä pysyminen rikos?
Now showing items 101-120 of 128