Browsing by discipline "Uskontotiede"

Tämän tutkielman kantava kysymys on, kuinka eläminen sekä katolisen kirkon että amerikanitalialaisen järjestäytyneen rikollisuuden, mafian, piirissä on vaikuttanut elokuvaohjaaja Martin Scorseseen ja siihen, kuinka hän kuvaa syntiä, katumusta ja sovitusta elokuvassaan Sudenpesä. Vahvat amerikanitalialaiset juuret omaava Scorsese, joka haaveili ryhtyvänsä katoliseksi papiksi, eli nuoruutensa kahden täysin erilaisen maailman välissä. Yhtäältä häntä kiinnosti alamaailman salamyhkäinen ja jännittävä elämä, kun taas toisaalta hän halusi elämäänsä ryhtiä sekä järjestystä osallistumalla kirkon toimintaan. Vaikka Scorsese ei saanut katolista kasvatusta, hän uppoutui katolisen kirkon menoihin harkiten vakavasti pappisvihkimyksen ottamista. Samaan aikaan hän kuitenkin vietti aikaa kotikatunsa Elizabeth Streetin rikollisten kanssa nähden elämän karumman puolen. Vanhetessaan Scorsese huomasi, ettei institutionaalisen kirkon toiminta ole sitä, mitä hän uskoi sen olevan, joten hän irrottautui kirkon huomasta suunnaten kiinnostuksensa elokuvien pariin. Työssäni tarkastelen Scorsesen vuonna 1973 julkaistua elokuvaa Sudenpesä, jota pidetään hänen ensimmäisenä merkittävänä julkaisuna. Tavoitteenani on tarkastella, kuinka kirkon vaikutuspiiristä eronnut, ja osittain jopa kirkkoa kohtaan katkeroitunut, ohjaaja projisoi omat elämäkokemuksensa elokuvan päähenkilöön Charlie Civelloon. Työssäni vastaan siihen, kuinka Scorsesen uskonnollinen tausta ja kaduilla opitut tiukat mafiakoodit ovat vaikuttaneet siihen, miten elokuvan julkaisun aikaan 31-vuotias Scorsese kokee synnin, katumuksen ja sovituksen teemat. Tutkimukseni kuudennessa pääluvussa käyn läpi katolisen kirkon virallisia dogmeja synnistä, katumuksesta ja sovituksesta, kun seitsemännessä pääluvussa selvitän amerikanitalialaisuuden historiaa ja sen yleistä suhtautumista katoliseen uskoon. Kahdeksas luku tarkastelee amerikanitalialaisia rikollisia ja mafiaa sekä organisoidun rikollisjärjestön ja katolisen kirkon välistä suhdetta. Päästäkseni lähelle Scorsesen juuria tutkin yhdeksännessä luvussa hänen biografiaansa, jossa tarkastelen hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan kahden erilaisen maailman välissä. Pyrin tällä pääsemään mahdollisimman lähelle Scorsesen ajatuksia tutkittavia teemoja kohtaan. Käyttämieni metodien pääpaino on biografisessa kirjallisuudentutkimuksessa. Tarkastelen Sudenpesää William Schrererin kehittelemän suunnan valossa. Biografismin psykologisemmassa suuntauksessa teosta tutkitaan eletyn, perityn ja opitun kautta. Biografismin tukena käytän myös Francois Truffaut n kehittelemää versiota auteur-teoriasta, jonka mukaan ohjaaja oli tekijä, joka vaikuttaa sekä teoksen kuviin että teksteihin.

Coloradon Crestonessa sijaitsee pieni, lakotakansan perinteisiä seremonioita toteuttava Singing Stone -yhteisö, jossa yhteisön jäsenet saavat näkykokemuksia muun muassa näynetsintäseremoniassa. Jäsenet eivät itse ole lakotoja, vaan edustavat eri väestöryhmiä muista Amerikan alkuperäisasukkaista tavallisiin amerikkalaisiin. Näkykokemuksissa on havaittavissa tasankointiaaneille tyypillisiä piirteitä, mutta myös perinteelle vieraita ominaisuuksia; uushenkisyyttä. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, millä tavoin Singing Stonen jäsenien näkykokemuksissa ovat havaittavissa tasankointiaanien perinne sekä uushenkisyyden vaikutteet. Tutkielman aineistona on yksitoista Helsingin yliopiston e-lomake -sivustolle laaditun lomakehaastattelun vastausta, yhdeksän Singing Stonessa toteutettua haastattelua, yksi puhelinhaastattelu sekä kenttäpäiväkirjaan kirjoitetut havainnot yhteisön elämästä. Aineistoa analysoidaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysi jakautuu kahteen osaan; tasankointiaanien perinteisiin näkykokemuksiin sekä uushenkisyyden vaikutteisiin. Tasankointiaanien perinteisiä näkykokemuksia tarkastellaan kuuden ulottuvuuden kautta. Ulottuvuuksia ovat näkyjen tulkinta, sisällöt, vaikutukset ja saamistavat sekä näyistä saatava voima ja näkyihin liittyvät tunteet. Analyysissa käy ilmi, että haastateltavat saavat perinteelle tyypillisiä näkyjä, ja perinne nousee esiin kaikissa näyn ulottuvuuksissa. Perinteen esiintyminen uudessa kontekstissa osoittaa, että tasankointiaanien uskonto on itsessään sopeutumiskykyistä ympäristön muutokseen. Uushenkisyyttä tutkielmassa puolestaan tarkastellaan eklektisyyden, holismin, individualismin, auktoriteetin ja henkisen etsinnän kautta. Analyysin alussa tarkastellaan myös uushenkisyyden suhdetta esimerkiksi Amerikan alkuperäiskansoihin. Analyysi osoittaa, että uushenkisyys näkyy haastateltavilla selvästi; erityisesti eklektisyydessä, auktoriteetissa ja henkisessä etsinnässä. Analyysista käy ilmi, että perinne ja uushenkisyys kohtaavat toisensa Singing Stonessa selvästi. Lakotat ovat toisinaan nähneet Singing Stonen kaltaisten yhteisöjen toiminnan ongelmallisena, ja osa heistä haluaisi säilyttää seremoniat vain itsellään. Lakotat voivatkin nähdä ilmiön itselleen joko uhkana tai mahdollisuutena. Uhkana on, että heidän perinteensä sekoittuu muihin perinteisiin ja heidän uskonnostaan tulee julkista omaisuutta. Mahdollisuutena puolestaan on nähdä tasankointiaanien perinteessä piilevä sopeutumiskyky ympäristön muutokseen, jolloin lakotat voivat antaa uskontonsa elää ja kehittyä ympäröivän yhteiskunnan mukana.

In Mongolia wrestling is the national sport and it is connected to Buddhism, Shamanism and the cult of Chinggis Khaan. This thesis explores these connections and answers the question: What religious elements are key to becoming a successful Mongolian wrestler? There is very little prior research done in English on Mongolian wrestling and its relation to religion, and the research question could not be answered using existing materials. Because of this I made a field trip to Mongolia where I collected new material. The aim of this study is to not only answer the question, but also to incorporate new data into the larger field of studies on Mongolian wrestling. The ethnographic material of my study was collected during the summer of 2017, when I visited Mongolia and interviewed five men who were experts in either wrestling or religion. The interviews were recorded, transcribed and translated. The translations were categorized using theory directed content analysis with the help of Atlas.ti. New data was introduced and analyzed alongside contradicting and supporting elements of prior research. The analysis paints a picture where various religious elements are deemed necessary to becoming a successful Mongolian wrestler. The most relevant are karma, hiimori (luck and fortune), the right state of mind, proper ethical conduct, protective rituals, date of birth and bloodlines. The interviews were contradicting on many occasions, and the prior research was on some points in conflict with the new material. Because of this the results have elements which were not accepted by all of my interviewees. My material provides a new point of view to the research of the relationship between Mongolian wrestling and religion, which were not covered by previous studies. Many new and interesting questions arise from the research project.

Tutkielmassa käsitellään transhumanismina tunnettua ideologiaa, jonka edustajat näkevät tieteen ja teknologian mahdollistavan ihmiskunnan radikaalin kehityksen. Analysoin retorisen analyysin avulla pääasiassa transhumanismin puolestapuhujien ja kriitikoiden käyttämää retoriikkaa, liittyen sen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja toisaalta uhkaskenaarioihin. Huomioin myös pääsääntöisesti tieteellisistä näkökohdista nykymuotonsa saaneen transhumanismin uskonnollisia ulottuvuuksia, soveltaen Ninian Smartin metodologiaa, transhumanistista uskontoa tutkineen Gregory Jordanin esseen Apologia for the Transhuman Religion pohjalta. Luon myös läpileikkauksen vuosisataiseen aatehistorialliseen jatkumoon, jota valotan Jeff Pruchnicin teoksen Rhetoric and Ethics in the Cybernetic Age: The Transhuman Condition tarjoaman näkökulman avulla antiikin ajan filosofian vaikutuksesta tieteen ja uskonnon välisen juovan syntyyn. Kaikki tämä punotaan yhteen tutkielmani myötä, kun tarkastellaan transhumanismin myötä tapahtuvaa tieteellisen huippututkimuksen paluuta uskonnon piiriin perinteisesti sijoitettujen teemojen pariin. Keskiössä on retorisen analyysin avulla analysoitu tutkielman hyödyntämien tutkimuskohteiden käyttämä retoriikka; transhumanistien retoriikkaa käsitellään MaxMoren ja Natasha Vita-Moren tuottaman The Transhumanist Reader: Classical and Contemporary Essays on the Science, Tehcnology And the Human Future-teoksen esseiden pohjalta. Merkittävää osaa tutkielmassa esittää Tom Horn, joka tunnetaan alan piireissä transhumanismin kriitikkona. Hänen teoksensa Forbidden Gates puitteissa analysoin Hornin teologista Raamatun tulkintaa, jonka myötä korostuu uskonnon merkitys tutkielman lähestymisnäkökulmana. Toisaalta, kristillisen ajattelun vaikutus länsimaiseen ajatteluun huomioidaan, unohtamatta sen sidoksia antiikin filosofeihin. Tämä puolestaan ilmenee Pruchnicin esittämissä näkökulmissa. Ympyrä sulkeutuu näiden elementtien myötä; antiikin ajattelu loi puitteet vuosisatoja kestäneelle vastakkainasettelulle uskonnon ja tieteen välille. Viittaan sen vaikutuksiin sekä kristillisen, että tieteellisen ajattelun taustalla. Transhumanismin myötä tämä vastakkainasettelu tutkielmani mukaan on hiljalleen kuroutumassa umpeen, mikä herättää kirjavaa debattia eri osapuolten välillä. Tutkielmani keskeinen tutkimuskysymys keskittyy tarkastelemaan, kuinka tieteellinen tutkimus alkaa lähestyä aihepiirejä, jotka tuovat sen hyvin lähelle uskonnon käsittelemiä kysymyksiä. Kuten nimikin jo antaa ymmärtää, kyseessä on tutkielma tieteen, teknologian ja uskonnon välisistä rajapinnoista.

Median tarjoamien uskontoon liittyvien uutisten tutkiminen on uskontotieteellisesti ajankohtainen tutkimuskohde, sillä vaikka uskonnollinen aktiivisuus on vähentynyt, uskontojen näkyvyys mediassa on kasvanut. Tämän tutkielman aiheena ovat uskonnot televisiouutisissa TV1-kanavalla. Tutkin siis sitä, millainen uskonnollisuus on esillä tv-uutisissa, mistä uskonnoista puhutaan ja millä tavalla – millaisen uskonnollisen maiseman tv-uutiset piirtävät. Tutkimuksen keskeisenä metodina käytän sisällönanalyysia. Lähestyn aihetta poikkitieteellisesti ja lainaan aineksia ja käsitteistöä uskontotieteen lisäksi muun muassa mediatutkimuksen alalta, sillä tutkimusaihe käsittelee keskeisesti sekä uskontoja että mediaa. Tarkemman analyysin kautta avaan myös tapoja, joilla audiovisuaalinen uskontouutinen rakentaa mielikuvaa uskonnosta. En kuitenkaan keskity tutkimuksessani pelkästään perinteisiin uskontotraditioihin, vaan laajennan uskonnon käsitettä kattamaan myös kansanomaisen uskonnollisuuden ja uskontokritiikin aiheet. Käyttämällä tällaista kolmijakomallia aineistosta on mahdollista saada esiin myös muita kuin vakiintuneisiin uskontoperinteisiin liittyviä uutisia. Tulosten vertailukohtana toimii lehtiuutisoinnista tehdyt tutkimukset, sillä vertailukelpoista tutkimusta tv-uutisista ei ole tehty. Näin tutkimukseni omalta osaltaan täydentää kuvaa suomalaisesta mediasta uskonnollisen maiseman tuottajana. Aineistoni kattaa kaikki vuoden 2019 aikana Yleisradion TV1-kanavalla klo 20.30 lähetetyt uutislähetykset, joissa on käsitelty uskontoihin liittyviä aiheita. Yksittäisiä uutisjuttuja aineistossa on 205 kappaletta. Uskontoviitteet esiintyvät aineistoni perusteella useimmiten jutuissa, jotka käsittelevät ensisijaisesti jotakin muuta kuin uskonnollista sisältöä, mutta uskonnolla saattaa olla merkittävä rooli esimerkiksi toiminnan motivoijana tai kulttuurisena taustana. Tällaiset uutisjutut kattavat noin 90 % kaikista aineistooni kuuluvista uutisista. Eniten viittauksia löytyy islamiin (124 kpl) ja kristinuskoon (52 kpl) liittyen, ne kattavat noin 86 prosenttia koko aineistosta. Viittaukset muihin maailmanuskontoihin jäävät uutisissa vähäisiksi, luonnonuskontoja tai ateismia ei käsitellä uutisissa lainkaan. Sekä juutalaisuutta että uskontokriittisiä aiheita käsittelevät uutiset kattavat kumpikin 4 % aineistosta, kansanomaiseen uskonnollisuuteen liittyviä aiheita löytyy 3 %. Uskontojen osuus on jokapäiväisen tv-uutisoinnin kannalta merkittävä: uskonto on jollakin tavalla mukana – toimijana tai taustavaikuttajana – yli joka kolmannessa uutislähetyksessä. Keskimäärin joka neljännessä uutislähetyksessä käsitellään uutista, johon liittyy islam. Vuoden suurinta uskontoon liittyvää narratiivia hallitsevat Syyrian sotaan, jihadistiseen Isis-liikkeeseen ja al-Holin pakolaisleiriin liittyvät uutiset. Myös muut radikaali-islamistiset järjestöt ja terrori-iskut nousevat uutisissa esiin. TV1:n pääuutislähetyksissä uskontoja ei kuitenkaan käsitellä erityisen kriittisesti: vaikka aineistoon kuuluvien uutisjuttujen pääaiheista 75 % on kielteisiä, vain hieman yli puolet uutisista käsittelee uskontoa sävyltään kielteisesti. Myönteisiä uskontouutiset ovat etenkin kotimaan uutisissa, joiden joukossa kielteiset uutisjutut liittyvät lähinnä vain islamiin. Kansanomaiseen uskonnollisuuteen liittyvät aiheet esimerkiksi esitellään kotimaan uutisissa myönteisissä, harrastuksiin ja taiteeseen liittyvissä konteksteissa. Uskontoperinteisiin liittyvät erot piirtyvät selvästi esiin uutisaiheiden käsittelytavoissa: uskonnollinen maisema on jakautunut eikä valtavirran uskonnollisuudelle ole uutisissa tilaa. Valtaosa ulkomaan uutisista yhdistää islamin väkivaltaan ja radikaali-islamistisiin liikkeisiin. Muista tutkimuksista poiketen tv-uutiset kytkevät islamin väkivaltaan ja rikoksiin osin myös kotimaan uutisissa. Kristinuskolla, etenkin Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla, sen sijaan on tv-uutisissa vahva asema, ja varaa jopa neuvotella uutisten sisällöistä.

Tutkielma tarkastelee Vauva.fi:n ja Suomi24:n kahdessa keskustelussa käytettäviä uskonnollisuuden tai sen kritiikin perusteluita. Metodina tutkielmassa on käytetty retorista vaiheanalyysia. Käytettyjen keskustelujen kommenttien argumentit on kategorisesti jaoteltu kolmeen pääteemaan, jotka jakautuvat edelleen neljään rajatumpaan teemaan. Sen lisäksi on tarkasteltu argumenttien syitä ja luotu retorisia malleja. Analyysissa pohditaan laajempia diskursseja ja sosiaalisia käytänteitä, joihin ne liittyvät. Pääteemoista ensimmäinen on tiedettä ja rationaalisuutta koskevat argumentit: Tieteen saavutukset haastavat kristillistä uskoa. Evoluutioteoria näyttäytyy suurimpana tieteen uskolle esittämänä haasteena. Jokainen pitää itseään järkevänä maailman- ja elämänkatsomuksesta riippumatta. Merkittävimpänä ongelmana pidetään sitä, ettei uskoa voi empiirisesti todistaa. Tässä teemassa esiintyvät seuraavat retoriset mallit: vastakkainasettelumalli, arkaaisuusmalli, elämän ongelman malli, primus motor -malli, revelatio generalis -malli, sivistysmalli, ansiomalli ja todistemalli. Toinen pääteema on historiaa ja perinnettä koskevat argumentit: Raamatun historiallisuus aiheuttaa erimielisyyksiä. Ateistit haastavat kristinuskon ainutlaatuisuuden. Uusi testamentti nähdään tienä kristinuskon ymmärtämiseen. Positiiviseen uskonnonvapauteen sisältyy oikeus uskonnonopetukseen ja tradition välittämiseen. Tässä teemassa esiintyvät seuraavat retoriset mallit: historiallisen Jeesuksen malli, evankeliumimalli, aukkojen jumala -malli, teologisten lähteiden malli, oikean ymmärtämisen malli ja onnellisen sattuman malli. Kolmas pääteema on kokemusta ja tunnetta koskevat argumentit: Uskovalle tärkeää on henkilökohtainen kokemus, Jumalan kohtaaminen. Elämäntapahtumilla oikeutetaan omaa uskoa. Kristitty uskoo Jumalan tietävän, mitä ihminen tarvitsee. Uskonnollisuutta perustellaan ihmisyksilön ja ihmiskunnan tarpeella uskoa itseä suurempaan voimaan. Tässä teemassa esiintyvät seuraavat retoriset mallit: henkilökohtaisen kokemuksen malli, haluamisen malli, uskonyhteisömalli, individualismin malli, etääntymisen malli, avun saamisen malli, valinnanvapausmalli, ihmekertomusmalli, huolenpidon malli, välineellistämismalli ja moraalimalli. Ateistit ja uskonnollisuutta kritisoivat oikeuttavat uskonnollisuuden kritiikkiä tiedettä ja rationaalisuutta painottavilla argumenteilla. Kristityt ja uskonnollisuutta puolustavat painottavat perusteluissaan enimmäkseen kokemus- ja tunnepohjaisia argumentteja. Historiaa ja perinnettä käyttävät argumentoinnissaan molemmat osapuolet. Retoriset peruskeinot ilmenevät teksteissä kirjoittajien omien ilmaisutaitojen, ei vakaumuksen mukaisesti.

Israelilaisten ja palestiinalaisten välinen konflikti on jatkunut vuosikymmenten, joidenkin näkemysten mukaan jopa vuosisadan ajan, eikä sille näy tulevan loppua. Konflikti ei ole helposti ratkaistavissa, sillä siihen liittyy monenlaisia ja eri tasoisia ongelmia. Esimerkiksi sen pitkäkestoisuus on johtanut siihen, että molempien osapuolien katkeroituminen ja vihanpito on siirtynyt sukupolvelta sukupolvelle. Kyseisenkaltaiseen pitkäkestoiseen konfliktiin vaikuttavia tekijöitä on lukuisia ja niiden kaikkein yksityiskohtainen analysointi ja arviointi on käytännössä mahdotonta. Kuitenkin jo aiheeseen paneutuminen ja sen ymmärtäminen voi johtaa siihen, että konfliktin ratkaisemiseksi kyettäisiin ottamaan askeleita eteenpäin. Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella, millä tavalla uskonnollisuuden rooli ilmenee israelilaisten ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa. Tähän pyrin saaman vastauksia kolmen eri tutkimuskysymyksen avulla: 1) Millaisia uskonnollisia piirteitä israelilaisten ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa esiintyy 2) Miten konfliktin osapuolten näkemykset konfliktin uskonnollisista piirteistä eroavat toisistaan ja missä ne ovat yhteneväisiä 3) Millaisia negatiivisia ja/tai positiivisia vaikutuksia uskonnollisuudella on konfliktissa. Tutkimukseni aineisto on peräisin neljältä haastattelemaltani Suomessa asuvalta israelilaiselta ja kolmelta palestiinalaiselta. Haastatteluni ovat puolistrukturoituja haastatteluja eli teemahaastatteluja. Teemakysymykset antavat mahdollisuuden tutkia konfliktia laajemmasta näkökulmasta käsin. Tutkimusmetodinani puolestaan toimii laadullinen teema-analyysi Haastatteluaineistostani nousi esiin kuusi erillistä teemaa, joissa ilmenee uskonnollisia elementtejä konfliktiin liittyen. Teemat koskevat osapuolten identiteettejä, Israelin politiikkaa, Israelin siirtokuntia, Hamasia, uskonnollisia paikkoja, erityisesti Jerusalemia sekä uskontojen/uskonnollisuuden roolia konfliktin ratkaisemisessa. Haastateltavat näkemyksissä oli nähtävissä enemmän yhteneväisyyksiä kuin eroavaisuuksia, vaikkakin molempia esiintyi tutkimuksessa. Eroavaisuuksia oli erityisesti nähtävillä Israelin politiikkaa koskevassa teemassa, kun taas siirtokuntia, Hamasia ja uskonnollisia paikkoja käsittelevissä teemoissa näkemykset olivat ennemmin yhteneväisiä. Tutkimukseni mukaan konfliktissa esiintyvä uskonnollisuuden rooli on ennemminkin negatiivinen kuin positiivinen. Tämä näkyy erityisesti siirtokuntia ja Hamasia koskevissa teemoissa, mutta myös silloin, kun uskonnollisia elementtejä haluttiin liittää vastakkaiseen osapuolen toimintaan. Toisaalta uskonnollisuudella nähtiin teoriassa olevan myös mahdollisuuksia positiiviseen vaikutukseen, mutta käytännössä se ei ole näkynyt Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kulttuurisen monimuotoisuuden liittyvät haasteet ja kysymykset, vaikuttavat sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta aikuissosiaalityöhön. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti uskonnon paikkaa aikuissosiaalityön kontekstissa. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi taustoituksena yhteiskunnallista ja ajallista kontekstia. Tutkimus toteutettiin pääkaupunkiseudulla sijaitsevan suuren kaupungin alueella yksilöllisinä puolistrukturoituna teemahaastatteluina, joihin osallistuivat aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijöinä toimivat tai toimineet henkilöt. Tutkimusaineisto koostuu viidestä haastattelusta. Tutkimuskysymykset jakautuivat kolmeen osaan. 1. Millaisia tiedollisia ja toiminnallisia valmiuksia sosiaalityöntekijöillä on kulttuurien kohtaamiseen? 2. Millaisia kokemuksia sosiaalityöntekijöillä on kohtaamisista kulttuurien välisten asiakkaiden kanssa? 3. Millaisia koulutus- tai kehitystarpeita sosiaalityöntekijät kokevat työssään? Työn teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään sosiaalisen konstruktion käsitettä sekä Merja Aniksen kehittelemää kehysanalyysia. Sisällön- ja diskurssianalyysien avulla esille nostetaan viisi pääteemaa, joiden avulla koottiin yhteen tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia. Analyysin tuloksena huomattiin, että erilaiset kulttuurit paikantuvat aikuissosiaalityön kontekstissa yhtäältä koko alan ja käytännön sosiaalityön kentän läpäiseviksi valta- ja vähemmistökulttuurien yhdessä muotoilemaksi työn ja vuorovaikutuksen lähtökohdiksi. Toisaalta taas ilmiöksi, jonka juuret ovat paikannettavissa suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuus- ja hyvinvointipolitiikan osana olevan muutoskeskusteluun. Sosiaalityöntekijöiden mukaan koulutuksen lisäksi keskeisiä kulttuurisen kompetenssin määrittäviä tekijöitä ovat asenne ja oma kiinnostus. Aikuissosiaalityöntekijöiden esittämien selontekojen perusteella kulttuurisia piirteitä tunnistetiin hyvin, mutta ne luokiteltiin pääsääntöisesti selvärajaisina ja liikkumattomina. Tulkintojen voidaan katsoa olevan tilannekohtaisia, mutta niissä esiintyi myös säännönmukaisuuksia. Kehysanalyysin perusteella tuotetusta puheesta voitiin havaita osallistavaa, kulttuuritietoista, tasa-arvoistavaa, sopeuttavaa ja rasismitietoista puhetta. Tämän puheen avulla asiakkaille tuotettiin erilaisia identiteettejä, joiden kautta sosiaalityöntekijät määrittelivät työtapojaan ja -käytänteitä. Aineiston perusteella uskonto paikannettiin aikuissosiaalityön kentällä vahvasti osaksi kulttuuria. Yleisesti koettiin, että uskontoa ilmiönä ei tunneta hyvin. Aineiston perusteella uskontoa edustamaan nostettiin usein islam, jonka kautta tulkittiin uskonnon erilaisia ilmenemismuotoja. Sosiaalityötekijät kokivat tarvitsevansa koulutusta ja työn kehittämistä monikulttuurisuuden erilaisten ilmaisumuotojen kohtaamiseen.

Pro graduni tutkimustehtävänä on selvittää, minkälaisia psyykkisiä vaikuttimia ihmisen jumalakäsityksen taustalla vaikuttaa. Lisäksi vertailen Matti Hyrckin, Julia Kristevan ja Erich Frommin taustoja ja näkemyksiä keskenään. Tutkimusmetodina toimii systemaattinen analyysi. Psykoanalyysi on alun perin Sigmund Freudin kehittämä teoria ihmismielen toiminnan tarkastelemiseksi. Keskeistä on tuoda tietoisuuden piiriin se, joka tiedostamattomalla tasolla aiheuttaa psyykkistä kärsimystä. Jo Sigmund Freud otti kantaa uskontoon psykoanalyysin näkökulmasta, päätyen pitämään Jumalaa pakkoneuroosina. Matti Hyrckin jumalakäsitys muuttui radikaalisti hänen käytyään läpi oma psykoanalyysi hänen kouluttautuessaan psykoanalyytikoksi. Hän oli kokenut Jumalan rankaisevana 15-vuotiaasta asti. Psykoanalyysin kuluessa hän tuli tietoiseksi omasta psyykkisestä historiastaan ja sen vaikutuksesta myös hänen jumalakäsitykseensä. Matti Hyrckin tekemien havaintojen mukaan ihminen kokee Jumalan usein samoin kuin omat vanhempansa. Jos omat vanhemmat ovat olleet esimerkiksi tuomitsevia, ihminen kokee myös Jumalan tuomitsevana. Julia Kristeva on tarkastellut myös aihetta erityisesti teoksessaan In the beginning was love, psychoanalysis and faith. Hänen tutkimustensa mukaan ihminen etsii psykoanalyysista ja Jumalalta samaa asiaa, rakkautta. Tämä tuo hänelle myös mieleen Raamatun sanat ”alussa oli rakkaus”, jonka mukaan hän on myös nimennyt aihetta käsittelevän kirjansa. Hänen mukaansa myös Raamatussa esiintyy paljon niitä ihmisen perusfantasioita, joita hän on kohdannut psykoanalyytikon työssään. Esimerkiksi Jeesuksen kärsimys ristillä kuvaa hänen mukaansa ihmisen väistämätöntä irrottautumista vanhemmista. Jeesuksen kärsimys saa kuitenkin lopulta onnellisen lopun ja tähän perustuu myös Kristinuskon suosio Julia Kristevan mukaan. Erich Fromm on tarkastellut aihetta teoksessaan Uskonto ja psykoanalyysi. Hän korostaa autoritaarisen uskonnon sijaan humanistisen uskonnon löytämistä. Frommin mukaan psykoanalyysissa keskiössä on tällaisen humanistinen ajattelutavan löytyminen, joka kohdistuu niin uskontoon kuin ympäröivään maailmaan: syyllisyyden tilalle astuu omatuntunto, alistumisen ja tottelemisen sijalle oma kriittinen ajattelu. Frommin mukaan keskeistä ei ole onko ihminen niin sanotusti uskovainen: kaikkein keskeisintä on kyky rakastaa ja elää oman totuutensa mukaisesti. Tutkimukseni osoittaa, että ihmisen historialla ja varhaisilla kokemuksilla on vahvasti yhteys siihen, kuinka hän Jumalan kokee. Hoitajien ollessa esimerkiksi tuomitsevia tämä sama ominaisuus liitetään myös Jumalaan alitajuisesti. Huolenpidon mielentilaan pääseminen on tästä syystä keskeistä. Ihmisessä oleva syvä rakkauden kaipuu ajaa ihmisen niin psykoanalyytikon kuin Jumalan luo. Raamatussa esiintyy paljon niitä ihmisen perusfantasioita, joita myös psykoanalyytikon vastaanotolla tulee vastaan. Oman äänen ja kriittisen ajattelun löytyminen on keskeistä, niin suhteessa uskontoon kuin ympäröivään maailmaan, valmiiden sääntöjen kritiikittömän vastaanottamisen sijaan: autoritaarisen uskonnon tilalle astuu tällöin humanistinen uskonto.

Tutkielma tarkastelee erään helsinkiläisen yläkoulun 9.-luokkalaisten oppilaiden ja opettajan kokemuksia koulussa toteutettavasta osittain integroidusta katsomusopetuksesta. Tutkielman tavoitteena on selvittää oppilaiden ja opettajan näkemyksiä osittain integroidun mallin toimivuudesta ja tarkastella sitä, mitä asioita he nimeävät mallin vahvuuksiksi ja toisaalta millaisia kriittisiä huomioita ja kehityskohteita aineiston pohjalta nousee. Lähestymistapa on osa monikulttuurisuuskasvatuksen ja dialogisuuden kontekstia. Työn taustoituksena toimii katsaus moniarvoistuvan yhteiskunnan nykykehitykseen ja erityisesti katsomusopetuksen suuntaviivoihin Suomessa. Keskeisiä käsitteitä ovat katsomusdialogi ja katsomuksellinen kompetenssi. Tutkimustyyppi on laadullinen tapaustutkimus ja survey-tutkimus. Työn aineisto koostuu kahdesta opettajan haastattelusta, puolistrukturoidusta teemahaastattelusta ja avoimesta teemahaastattelusta, sekä 90:lle oppilaalle toteutetusta palautekyselystä. Aineiston analyysimenetelmänä toimii aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Aineiston perusteella on mahdollista havaita, että suuri osa oppilaista kokee yhdessä opiskelun mielekkäänä. Niin opettaja kuin oppilaat pitävät opetusta katsomusdialogiin rohkaisevana sekä katsomuksellista kompetenssia vahvistavana. Yhteisopetuksen etuna pidetään lisäksi monipuolista ja tasavertaista tiedonsaantia. Mieluisimpana asiana oppitunneissa nostettiin esiin keskustelevuus ja niin omien kuin muiden mielipiteiden esiintuominen. Nämä koettiin sekä mielenkiintoisena että opettavaisena, ja niiden todettiin lisäävän ymmärrystä eri katsomuksista sekä kehittävän vuorovaikutustaitoja. Opetuksen integrointi on edistänyt uusien toteutustapojen keksimistä opetuksessa sekä yhteistyötä ja reflektointia kollegoiden kanssa. Opettajan kokemus jatkuvasta itsensä kehittämisestä ja eteenpäin menemisestä ilmeni esimerkiksi opetuksen materiaalin luomisessa ja suunnittelutyössä. Osittain integroidun mallin haasteena koettiin paikoin opetuksen sisällön laajuus, ajan rajallisuus, opettajan työmäärän kasvu sekä oppimateriaalin ja opettajan asiantuntijuuden kehittämiseen liittyvät tekijät. Opiskeltavien aiheiden moninaisuus aiheutti joissakin oppilaissa opetuksen sekavuuden tai monimutkaisuuden kokemusta. Yhdistetyn opetuksen rinnalle opettaja näki tarvetta eriytetyn opetuksen kehittämiselle. Tutkimuksen pohjalta voidaan sanoa, että osittain integroitu katsomusopetus on varteenotettava malli punnittaessa oppiaineiden vaihtoehtoisia tulevaisuudennäkymiä. Integrointi näyttää edistävän sekä katsomusdialogin että katsomuksellisen kompetenssin rakentumista.