Browsing by master's degree program "Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma"

Tämän maisterintutkielman keskiössä ovat suomen kielen uniikkiainekset ruututekstityksissä. Uniikkiainekset ovat kielellisiä elementtejä, joille ei löydy monissa muissa kielissä yksiselitteistä vastinetta ja joita lähdekielen ilmaus ei yksiselitteisesti stimuloi käyttämään käännöksessä. Suomen kielen uniikkiaineksia ovat muun muassa useat liitepartikkelit (-kin, -kAAn, -hAn ja -pA) ja tietyt modaalisuutta ilmaisevat verbit (mm. ehtiä, joutua, jaksaa, viitsiä). (Tirkkonen-Condit, 2005) Uniikkiainesten tutkiminen ja siihen liittyvät hypoteesit liittyvät käännösuniversaaleihin eli käännösprosessissa toistuviin ilmiöihin. Käännöstieteissä uniikkiaineksia tutkitaan esimerkiksi korpusaineistoista. Muun muassa Sonja Tirkkonen-Conditin tutkimus (2005) antaa viitteitä siitä, että suomen kielen uniikkiaineksia, esimerkiksi liitepartikkeleita esiintyy vähemmän käännetyssä kuin ei-käännetyssä suomessa. Tutkielman tarkoitus on havainnoida uniikkiaineksia kahden espanjankielisen televisiosarjan suomenkielisissä tekstityksissä ja pohtia, mikä on stimuloinut kääntäjää käyttämään uniikkiaineksia. Lisäksi tutkielmassa perehdytään ruututekstittämiseen käännösympäristönä ja tekstittämiseen liittyviin rajoituksiin ja lainalaisuuksiin, esimerkiksi AV-kääntäjien laatusuosituksiin. Tavoitteena on pohtia ja osoittaa tekstityksistä poimittujen esimerkkien avulla, miten käännösympäristö, tekstitysten rajoitteet ja universaaliteoria vaikuttavat käännöstuotokseen ja erityisesti uniikkiaineksen ilmenemiseen. Teorialuvussa tarkastellaan kääntämisprosessin ja käännösuniversaalien vaikutusta kohdekieliseen tuotokseen. Tutkielmassa käsitellään myös käännöstekstittämistä omana käännösympäristönään ja esitellään alalle laaditut laatusuositukset. Teorialuvun tarkoitus on antaa kuva siitä, mitä kääntämiseen liittyviä universaaleja on, mitä uniikkiaineshypoteesi väittää, mitä kielelle tapahtuu käännettäessä sekä minkälaisia rajoitteita ja sääntöjä on ruututekstittämiselle. Esitellyt teoriat ja käännöstekstityksissä sovellettavat käytännöt sopivat tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi, koska ne vaikuttavat yleisesti käännösprosessiin, tekstitysten ulkoasuun, laatuun ja kääntäjän käyttämiin käännösratkaisuihin. Tutkimusaineistoa analysoidaan kvalitatiivisin menetelmin: selektiivisen esimerkkien taulukoinnin ja havainnoinnin avulla. Lisäksi uniikkiainesta sisältäville tekstitysratkaisuille laaditaan niin kutsutut varjokäännökset eli rinnakkaiskäännökset, joiden avulla uniikkiaineksia voidaan analysoida ja niitä voidaan vertailla keskenään. Samalla voidaan myös hahmotella, kuinka paljon uniikkiaineksia sarjojen jaksoissa esiintyy, sillä uniikkiaineshypoteesin (jonka mukaan uniikkiainekset ovat käännöksissä aliedustettuja) toteutuminen audiovisuaalisessa kääntämisessä saattaa hyvin olla pohtimisen arvoista. Tulokset osoittavat, että uniikkiaineksia (liitepartikkeleita, modaaliverbejä, UtU-verbejä ja partikkeleita) esiintyi monipuolisesti ja melko runsaasti tekstityksissä: 45 kappaletta molemmissa jaksoissa, joiden pituus oli noin 50 minuuttia. Liitepartikkeli -hAn oli yleisin, minkä lisäksi aineistosta nousi esiin myös harvinaisempia tapauksia (mm. partikkelit muka ja kas). Uniikkiaineksia näyttäisi stimuloivan lähdeilmauksen äänensävy, ekstralingvistiset piirteet, subjunktiivi, äänen ja kuvan tulkinta, eksplisiittistyminen sekä kääntäjän kompetenssit. Tutkimustulokset ovat jokseenkin ristiriitaisia, sillä aineiston perusteella ei voida varmasti sanoa, johtuuko uniikkiaineksen käyttö esimerkiksi eksplisiittistymisestä vai tarkoituksellisesta koheesiokytkentöjen lisäyksestä. Osa kääntäjien ratkaisuista osoitti sen, että tekstityksiin oli luotu lisää koheesiota esimerkiksi liitepartikkelien, keskeneräisten lähdeilmausten loppuun kirjoittamisen tai pronominien lisäysten avulla. Tutkimusta tulisi jatkaa yksityiskohtaisemmin ja määrällisin menetelmin, jotta saataisiin lisää varmuutta edellä mainituille havainnoille.

Tässä tutkielmassa perehdyn suomi–japani-kieliparin tulkkauksen erityispiirteisiin. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiset japanin kielen ominaisuudet aiheuttavat haasteita suomalaistaustaisille tulkeille ja minkälaisia kulttuurieroja tulkit kohtaavat tulkkaustilanteissa. Japanin kieli eroaa suomesta niin sanaston, kieliopin ja rakenteen tasolla kuin pragmaattisella ja kielen käyttötilanteisiin liittyvällä sosiolingvistisellä tasolla. Suomen ja japanin välisissä tulkkaustilanteissa tapahtuu myös kulttuurien kohtaamista. Koska tulkki on kielten ja kulttuurien välisen viestinnän ammattilainen, on tärkeää selvittää, millaisia kieleen ja kulttuuriin liittyviä seikkoja tulkkien on otettava huomioon tässä kieliparissa tulkatessaan. Toteutin tutkimuksen haastattelemalla neljää suomi–japani-tulkkia. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja ne olivat metodiltaan avoimia teemahaastatteluja. Kysymysrunko koostui taustakysymysten lisäksi kieleen ja kulttuuriin liittyvistä kysymyksistä sekä muutamasta lisäkysymyksestä. Haastattelut olivat keskustelunomaisia, eikä niissä noudatettu täysin samanlaista formaattia. Litteroin haastatteluaineiston ja käytin analyysin apuna teemaluokittelua. Tulkatessaan suomi–japani-kieliparissa tulkit kokevat haasteelliseksi muun muassa japanin kielen erilaisen sanajärjestyksen, subjektin puuttumisen, sanaston ja sen sisältämät lukuisat homonyymit, kiteytyneet (kohteliaisuus)fraasit ja erilaisen numerojärjestelmän. Japanissa verbi sijoitetaan virkkeen loppuun, ja koska verbi sisältää koko viestin kannalta keskeistä informaatiota, tulkit joutuvat odottamaan sitä ennen tulkkaamisen aloitusta. Japanin kielessä subjekti jätetään usein pois kuuntelijan päätellessä sen kontekstista, mikä ei ole tulkille aina helppoa. Vaikeita tulkattavia ovat myös kiinalaisperäiset kango-sanat, koska niitä on runsaasti ja niitä on vaikeaa erottaa toisistaan, sekä fraasit, joille ei löydy suomen kielessä vastineita. Haastateltavat eivät koe kulttuurieroja voimakkaiksi, eivätkä kulttuurierot vaikuta heidän mielestään merkittävästi tulkkaustilanteisiin. Kulttuurintuntemusta pidetään kuitenkin tärkeänä. Tulosten perusteella tärkeää on esimerkiksi huomioida japanilaiset kohteliaisuussäännöt, mikä konkretisoituu tulkeilla kohteliaisuusrekistereiden käyttönä ja joskus ilmaisutavan huolellisella valinnalla heidän tulkatessaan japaniin päin. Lisäksi tulkit törmäävät työssään kulttuurisiin käsitteisiin, joita saattaa olla vaikeaa tulkata.

Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä, kielipari ruotsi ja suomi Tekijä: Satu Hannula Työn nimi: Suunnistusta kääntämisen eettisten periaatteiden johdattamana: Miten eettisyys näkyy modernin runon kääntäjien kokemuksissa, erityisesti kieliparissa ruotsi ja suomi? Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Syyskuu 2023 Sivumäärä: 52 s., liitteitä 2 kpl, ruotsinkielinen lyhennelmä 11 s. Avainsanat: Modernin runouden kääntäminen, runouden kääntämisen eettisyys, kulttuurin sisäinen kääntäminen Ohjaaja tai ohjaajat: Svetlana Probirskaja Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tarkastelen tutkielmassani modernin runouden kääntäjien kokemuksissa ilmeneviä eettisiä periaatteita, erityisesti kieliparissa ruotsi ja suomi. Ammattieettiset periaatteet ohjaavat eri ammateissa toimivia ihmisiä, niin myös kääntäjiä. Kääntämisen etiikkaa on tutkittu erityisesti deskriptiivisessä käännöstieteessä, ja tutkimuksen kohteena ovat olleet kääntäjät. Aineisto tutkielmassani on kahdenlainen ja koostuu sekä kääntäjien paratekstejä (alku- tai loppulauseita) että erilaisia julkaisuja, joissa kääntäjät kertovat kokemuksistaan käännöstyössä. Aineisto koostuu kuudesta eri nettihaulla saadusta julkaisusta, joista neljä on artikkeleita, yksi on haastattelu ja yksi on blogikirjoitus. Parateksteistä koostuva materiaali on Edith Södergranin kuuden runoteoksen suomentajien alku- tai loppulauseita. Kaksi aineiston kuudesta julkaisusta on muuta kieliparia kuin ruotsi ja suomi. Menetelmä tutkielmassani on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jonka toteutan kolmivaiheisena. Kolmivaiheisen analyysin avulla aineistosta löytyvä eettisyyteen viittaava materiaali jakautuu eri piirreluokkiin. Piirreluokitus nousee aineistosta, eikä menetelmässä käytetä valmista matriisia tai teoriaa. Analyysin perusteella aineisto jakaantuu kahteentoista eri piirreluokkaan, jotka ovat esiintyvyydeltään suuruusjärjestyksessä seuraavat: 1) Ammattitaito käännöstyössä 2) Runouden kääntämisen haasteellisuus 3) Suhde runouteen 4) Kirjailijan tekstien tunteminen 5) Runon tulkinta 6) Suhde lähtökieleen 7) Runouden puolesta tekeminen 8) Kollegiaalinen tuki 9) Suhde lähtö- ja kohdekieleen 10) Kääntäjän vapaus 11) Kriittisyys omaa työtä kohtaan 12) Suhde kohdekieleen. Tutkielman tulosten perusteella modernin runouden kääntäjien kokemuksissa eettisyys käännöstyössä näkyy aineistossa 134 alkuperäisilmauksessa. Eniten (49/134) eettisyys näkyi piirreluokassa Ammattitaito käännöstyössä. Tähän piirreluokkaan kuului sellaisia alkuperäisilmauksia, jossa kääntäjä kertoi esimerkiksi käyttäneensä käännöstyössä apunaan sanakirjoja tai taustakirjallisuutta. Vähiten eettisyys modernin runon kääntäjien kokemuksissa ilmenee piirreluokissa Kriittisyys omaa työtä kohtaan tai Suhde kohdekieleen (3/134). Tutkielman tuloksissa ilmeni myös, että kulttuurin sisäisessä kääntämisessä kieliparissa ruotsi ja suomi ei voitu osoittaa muista tuloksista merkittävästi poikkeavaa trendiä.

Tässä maisterintutkielmassa tutkin, heikentävätkö tekstitys kauhuelokuvan katselukokemusta. Tutkimus on kyselylomakkeella toteutettu vastaanottotutkimus, jonka vastauksien analysointiin sovellan kehittämääni metodia. Tutkimuksen osallistujat vastasivat 1–5 portaisella järjestysasteikolla kysymyksiin, joissa arvioivat oma subjektiivista näkemystään meksikolaisesta kauhuelokuvasta Veneno para las hadasista (1986) katsomistaan otteista. Kyselyyn osallistui kaksi ryhmää: suomenkielinen ryhmä ja espanjankielinen verrokkiryhmä. Suomenkielinen ryhmä katsoi otteet tekstityksen kanssa ja espanjankielinen verrokkiryhmä katsoi otteet ilman tekstitystä. Otteista ensimmäinen sisälsi paljon dialogia ja siten myös paljon tekstitystä, toinen ote taas ei sisältänyt juuri laisinkaan dialogia ja siten ei myöskään tekstitystä. Tutkin, laskivatko suomenkielisen ryhmän jäsenten subjektiiviset arviot aineiston pelottavuudesta ja laadusta toisen otteen kohdalla tavalla, jota ei ilmennyt espanjankielisen verrokkiryhmän vastauksissa. Oleellista on siis ymmärtää, että en tutkinut sitä, kumpi ryhmä piti elokuvaa pelottavampana tai laadukkaampana, vaan sitä, arvioko suomenkielinen ryhmä ensimmäisen ja toisen otteen katsomiskokemuksen välille samanlaisen eron kuin espanjankielinen verrokkiryhmä. Analysoin tuloksia sekä tilastollisesti että sisällöllisesti. Kauhuelokuvaksi Veneno para las hadas on suhteellisen kevyt sisällöltään ja ehkä myös vanhanaikainen nykyaikaiselle nykykatsojalle, mikä saattoi heikentää tutkimuksen validiteettia. Kehittämäni metodi osoittautui toimivaksi. Tutkimukseni ei antanut syytä epäillä, että tekstitys heikentäisi kauhuelokuvan katsomiskokemusta. Tähän tulokseen viittasivat sekä sisällöllinen että tilastollinen analyysi.

Tämän tutkielman tavoitteena on testata terminologisen kehysanalyysin soveltuvuutta oikeustulkin sanastotyöhön, ja koota kehysanalyysin avulla rikosnimikekohtainen kollokaatiosanasto. Erikoiskielen kollokaatiot ovat kahden tai useamman saneen yhteisesiintymiä, joissa termi toimii pääsanana erikoistaen oman vierustoverinsa eli kollokaatin merkityksen. Oikeuskielessä esiintyvien kollokaatioiden hallinta palvelee tulkkauksen sujuvuutta, oikeuskielessä vakiintuneiden ilmaisujen käyttöä, ja sitä kautta myös tulkattavien oikeusturvaa. Kollokaatioiden hakuun sovellettavat sanastotyötaidot kuuluvat pätevän tulkin kompetensseihin, joita painotetaan tulkkien koulutuksessa sekä tulkkien ja kääntäjien edunvalvontajärjestöjen eettisissä säännöissä. Tutkielman sanastotyön lähtötermeinä toimivat 10 yleisintä rikosnimikettä, joista Suomessa on vuosina 2015 – 2019 tuomittu sekä Suomessa vakinaisesti että ei-vakinaisesti asuvia Venäjän kansalaisia. Rikosnimikkeisiin liittyvät oikeuskielen kollokaatiot haetaan tutkimalla oikeusalan autenttista kielenkäyttöä sähköisissä suomen- ja venäjänkielisissä juridisissa korpuksissa, jotka ovat saatavilla Kielipankissa. Kehysanalyysin avulla muodostetaan tapahtumakehys, jonka avulla tulkki voi hahmottaa rikosnimikekohtaisen oikeuskäsittelyn terminologiset osa-alueet, niihin liittyvät kehykset ja käsitteiden keskinäiset suhteet. Analyysin tulokset osoittavat, että terminologista kehysanalyysiä voi pitää tehokkaana tapana koota relevantti juridinen kollokaatiosanasto oikeustulkin tarpeisiin. Tutkielmassa suoritettu korpuspohjainen terminologinen kehysanalyysi soveltuu erityisen hyvin tuomioistuinkielessä käytettävien kollokaatioiden hakuun. Merkittävä osa analyysin kollokaatioista on predikaattirakenteita, joissa substantiivitermi toimii pääsanana ja erikoistaa verbin merkityksen. Nämä kollokaatiot vievät oikeudellista tapahtumaa eteenpäin ja linkittävät toisiinsa rikoskehyksen elementit. Osa kollokaatioista on kiinteitä ilmaisuja, jotka liittyvät rikosten luokitteluun ja rangaistusasteikkoon. Ne toistuvat samanmuotoisina useimpien rikosnimikkeiden kuvauksissa, ja ovat näin tärkeä osa tulkin oikeudellista vakiosanastoa. Kollokaatioiden vastinemuodostuksessa painottuu tulkkauksen pragmaattinen näkökulma: kollokaatioiden venäjänkieliset vastineet ovat kielten morfologisista eroista johtuen useimmiten huomattavasti lähdekielisiä pidempiä, ja silloin tulkkauksen selkeyttä palvelevat käännöslainat voivat toimia funktionaalisina vastineina.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani käännetyn ja supisuomalaisen kaunokirjallisen proosan sanaluokka-n-grammien eli n sanaa pitkien sanaluokkaketjujen suhteellisten frekvenssien eroja. Tarkoituksenani on etsiä käännetylle suomelle tyypillisiä syntaktisia piirteitä ja katsoa, voiko löydösten perusteella sanoa jotakin aiemmin esitettyjen käännösuniversaalihypoteesien paikkansapitävyydestä. Metodini on jatkokehitetty Borinin ja Prützin (2001) artikkelissaan käyttämästä metodista. Aineistonani on kaksi korpusta, Käännössuomen korpus ja Englantilaisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden klassikoita Kersti Juvan suomentamina, englanti–suomi-rinnakkaiskorpus, joista ensin mainittu sisältää supisuomalaista kaunokirjallista proosaa ja useista eri lähtökielistä suomennettua kaunokirjallista proosaa ja jälkimmäinen Kersti Juvan suomentamia romaaneja ja niiden lähtötekstit. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että tilanteissa, joissa lähtösysteemissä on vain yksi tapa ilmaista jokin tietty asia mutta kohdesysteemissä lähtösysteemin tavan lisäksi muita tapoja, lähtösysteemin tapa yliedustuu ja muut tavat aliedustuvat käännöksissä. Tämä on sekä interferenssiä eli lähtösysteemin vaikutusta kohdetekstiin että kohdekielen uniikkiainesten aliedustumista (Tirkkonen-Condit 2004). Näiden universaalien lisäksi myös konventionaalisuus-käännösuniversaalihypoteesi saa aineistosta tukea. Konventionaalisuus näkyy niin interjektioiden frekvensseissä kuin mahdollisesti sanajärjestyksessäkin. Tulevaisuudessa metodia voitaisiin kehittää käyttämällä sanaluokkakategorioiden sijasta dependenssisuhdekategorioita n-grammien tarkasteltavana ominaisuutena. Tutkimuksessa havaittujen ilmiöiden tunnistamisella voisi olla sovelluksia niin automaattisessa käännösevaluoinnissa, konekääntämisessä kuin kääntäjänkoulutuksessakin.

Tämän maisterintutkielman päämääränä on tutkia, kuinka kulttuurisidonnaiset elementit on käännetty Disneyn Zootropolis-elokuvassa. Tärkeimpinä lähteinä ovat Fredric Chaume (2012) dubbausosiossa, Lawrence Venuti (1995) kotouttamisessa, Ritva Leppihalmeen teos (1997) alluusioiden kääntämisestä ja Jan Pedersenin (2011) teoria kielen ulkopuolisista kulttuuriviittauksista. Tutkielman materiaalina ovat Zootropoliksen alkuperäinen englanninkielinen versio ja sen suomenkielinen käännös. Elokuvassa esiintyvät kulttuurisidonnaiset elementit on listattu ja jaettu kuuteen kategoriaan: nimet, lempinimet ja haukkumanimet, puhuttelut, instituutiot, ammatit ja yhteiskunta, idiomit ja puhekielisyydet, yleinen kulttuuritietous ja viittaukset pop-kulttuuriin. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että kääntäjä ei ole noudattanut yhtä globaalia käännösstrategiaa, vaan jokainen kulttuurisidonnainen elementti on käännetty tilannekohtaisesti, välillä kotouttavalla ja välillä vieraannuttavalla strategialla. Käytetyimmät strategiat olivat tilannekohtainen korvaus ja suora käännös, jotka jakaantuivat melko tasaisesti eri kategorioiden kesken. Suurimmat erot olivat kategoriassa instituutiot, ammatit ja yhteiskunta, jossa suora käännös oli selkeästi yleisin strategia ja korvausta käytettiin hyvin vähän, sekä kategoriassa idiomit ja puhekielisyydet, jossa tilannekohtainen korvaus oli selkeästi yleisin ja suoraa käännöstä käytettiin todella vähän.

Tutkielmassa tarkastellaan sanelutekstityksessä tarvittavia taitoja webinaarien kielensisäisessä suoratekstityksessä. Sanelutekstittäjän taitojen kuvaamisessa hyödynnetään Pablo Romero-Frescon (2011) taksonomiaa, joka tarkastelee sanelutekstitystaitojen limittymistä ohjelmatekstityksessä ja simultaanitulkkauksessa tarvittaviin taitoihin. Tämän tutkielman avulla halutaan selvittää erityisesti sitä, liittyykö juuri webinaarien sanelutekstittämiseen sellaisia taitoja, joita Romero-Frescon (2011) taksonomia ei huomioi. Lisäksi tarkastellaan sitä, onko saneluprosessin jälkeen koetulla onnistumisen tai epäonnistumisen tunteella yhteyttä syntyneen sanelutekstityksen tarkkuuteen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on audiovisuaalisessa kääntämisessä ja erityisesti intermodaalisessa kääntämisessä, jolla tarkoitetaan lähtötekstin välittämistä toisella aistikanavalla vastaanotettavaan muotoon. Yksi intermodaalisen kääntämisen muoto on av-teosten kielensisäinen tekstitys. Tämän tutkielman näkökulma on kielensisäisessä suoratekstityksessä ja erityisesti sanelutekstityksessä, joka on yksi suoratekstityksen tuottamisen menetelmistä. Tutkimus on itse tuotettua aineistoa hyödyntävä tapaustutkimus, jonka tuloksia analysoidaan kvalitatiivisin ja osin kvantitatiivisin menetelmin. Analysoitava aineisto koostuu seitsemästä sanelujaksosta, jotka on tuotettu itse kahden eri webinaaritallenteen pohjalta. Sanelutekstittäjän taitoja kuvataan kaksivaiheisen retrospektiivisen analyysin avulla. Retrospektion lisäksi tutkimusmetodina käytetään NER-analyysiä, jossa tekstityksen tarkkuutta arvioidaan harkittujen editointien ja virheiden luokittelun avulla. Analyysi osoitti, että webinaarien sanelutekstittäminen edellyttää Romero-Frescon (2011) määrittelemien taitojen lisäksi nopeaa päätöksentekoa tilanteissa, joissa alkuperäisen puheen sisältämää informaatiota on näkyvissä myös luentokalvoilla. Webinaarin sanelutekstittäjän taitoihin kuuluukin analyysin mukaan kyky käyttää monipuolisia kielellisiä strategioita, joilla voi viitata luentokalvoilta saatavaan informaatioon. NER-analyysin mukaan sekä onnistuneimmaksi että epäonnistuneimmaksi koettu sanelu ylsivät samaan 95 %:n tarkkuusarvoon. Johtopäätösten mukaan NER-analyysi ei kuitenkaan välttämättä sellaisenaan sovellu webinaarien sanelutekstityksen tarkasteluun, sillä NER-analyysin virhepisteytys ei huomioi luentokalvoilta saatavaa informaatiota. Onnistumisen tai epäonnistumisen tunteen ja sanelutekstityksen tarkkuuden välistä yhteyttä ei siis pystytty luotettavasti osoittamaan. Mahdollisissa jatkotutkimuksissa voisikin tarkastella sitä, miten NER-analyysiä voisi soveltaa webinaarien sanelutekstitysten tarkkuuden arvioinnissa.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää työelämän muutoksia ja epävarmuuden kokemuksia käännös- ja tulkkausalalla itsensä työllistäjien keskuudessa prekarisaation viitekehyksessä. Prekarisaatio on työelämän ja yhteiskunnallisen muutoksen ilmiö, jossa työsuhteet muuttuvat poispäin palkkatyönormista kohti epävarmuutta aiheuttavia ansiotyön muotoja. Käännös- ja tulkkausalalla on pitkälti luovuttu työsuhteissa työskentelystä ja työtä tehdään itsensä työllistäjänä, useimmiten yrittäjänä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kyselylomaketta, jota on jaettu Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton sähköpostilistalle sekä alan sosiaalisen median ryhmiin. Lomakkeessa on sekä monivalinta- että avoimia kysymyksiä, joiden avulla kerätään kvalitatiivista ja kvantitatiivista dataa. Vastausten analysointiin käytetään temaattista analyysia avointen kysymysten kohdalla. Monivalintakysymysten tulokset esitetään erilaisina graafeina. Kyselyyn vastasi yhteensä 208 henkilöä. Yli puolet kyselyyn vastanneista on työskennellyt alalla yli 15 vuotta, joten vastaukset tarjoavat pitkän aikaperspektiivin alalla tapahtuneisiin muutoksiin. Vastaajat tekevät alan sisällä useita eri työtehtäviä ja vastaajista 60 % työskentelee ainoastaan käännös- ja/tai tulkkausalalla. Alalla alle viisi vuotta olleita kyselyyn vastanneista oli vain 17 % ja heistä alle vuoden alalla olleita on 2 %. Kyselyn tulokset osoittavat, että suurimmat epävarmuutta aiheuttavat tekijät liittyvät toimeentuloon. Huolimatta epävarmuuden kokemuksista, monet vastaajista työskentelevät nyt ja tulevaisuudessa mielellään itsensä työllistäjinä. Töiden vaihtelevuus ja sitä kautta työaikojen määrittelemisen vapaus on monille myös epävarmuutta vähentävä tekijä. Itsensä työllistäminen ja kokoaikainen työskentely alalla on vastaajien kesken ehdottomasti suosituin työskentelyn muoto. Pitkän uran tehneiden kohdalla muutoksiin ja epävarmuustekijöihin on totuttu.

Tämän tutkielman aiheena ovat Venäjän sosiaaliturvajärjestelmän rahamääräisten sosiaalietuuksien nimitykset, niiden suomenkieliset vastineet ja niiden takana olevien käsitteiden vertailu. Työssä tarkastellaan 30 Venäjän sosiaaliturvajärjestelmän termiä, jotka kuuluvat seuraaviin neljään ryhmään: eläke-etuuksiin, perhe-etuuksiin, työttömyysetuuksiin ja vammaisetuuksiin. Tarkasteluun on valittu termejä, jotka on kuvattu ja määritelty Venäjän keskeisessä sosiaaliturvalainsäädännössä. Sosiaaliturva on keskeinen osa Venäjän ja Suomen asukkaiden arkielämää, ja myös kääntäjät ja tulkit voivat joutua pohtimaan muun muassa sosiaalietuuksien ominaisuuksia ja nimityksiä eri kulttuureissa. Tutkimuksesta voikin olla hyötyä esimerkiksi auktorisoiduille kääntäjille, joiden on tunnettava venäläisten sosiaalietuuksien piirteet ja kyettävä tarjoamaan niille suomenkieliset vastineet. Lisäksi tutkimus voi hyödyttää sosiaalialan asiantuntijoita ja opiskelijoita, jotka ovat erikoistuneet Venäjään tai joita kiinnostaa sosiaaliturvajärjestelmien kontrastiivinen tarkastelu. Sosiaalietuuksien analyysiä pohjustetaan tarkastelemalla Suomen ja Venäjän sosiaaliturvajärjestelmien piirteitä ja osia sekä oikeuskielen ominaisuuksia ja sen kääntämistä. Tutkimuksen menetelmänä on terminologinen käsiteanalyysi, jonka avulla kartoitetaan etuuskäsitteiden ominaispiirteet, erotetaan käsitteet toisistaan ja selvitetään käsitteiden väliset suhteet. Tutkimuksen teoriataustan muodostavat terminologian teoria sekä käännöstiede, jonka osalta keskitytään pääasiassa vastinetyöhön ja käännösstrategioihin. Tutkimuksen aineistona toimii Venäjän ja Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö sekä sosiaalialan toimijoiden ja asiantuntijoiden tuottamat sanastot, verkkosivut ja esitteet. Tutkimuksen keskeisin havainto on se, että Venäjällä ja Suomessa on runsaasti sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä, jonka perusteella hyvin monenlaisten maissa käytössä olevien sosiaalietuuslajien vastaavuuden tarkastelu on verrattain ongelmatonta. Etenkin tarkastellut perhe-etuudet sekä maiden eläkejärjestelmät vastaavat pitkälti toisiaan, mutta Venäjän valtioneläkejärjestelmä on rinnastettavissa sekä Suomen julkisten alojen eläkkeisiin että kansaneläkejärjestelmään. Toisena keskeisenä havaintona voidaan pitää sitä, että sosiaalietuuksien vertailu on sinänsä haastavaa etuuksien tarkkarajaisuuden vuoksi. Etuuksien kohderyhmä ja myöntämisperusteet eroavat usein toisistaan eri maissa, jolloin yksittäinen venäläinen työttömyys- tai vammaisetuus voi vastata useaa suomalaista etuutta. Tämä ongelma on tutkimuksessani ratkaistu siten, että venäläisille sosiaalietuuksille on tarjottu pääasiassa muodollisia vastineita, joiden muodostamisessa on hyödynnetty vieraannuttavaa käännösstrategiaa. Tutkimukseen sisältyneen analyysin pohjalta on luotu suppea suomalais-venäläinen sosiaalietuussanasto, joka käsittää 30 Venäjän sosiaaliturvajärjestelmän käsitteen määritelmät ja suomenkieliset vastineet.