Browsing by master's degree program "Sosiaalitieteiden maisteriohjelma (SOSM)"

Tämän tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miten kolmas sektori näkee Suomessa tapahtuvan demografisen muutoksen ja miten tämä muutos vaikuttaa heidän toimintaansa tässä hetkessä, sekä tulevaisuudessa. Suomen väestö ikääntyy muiden globaalisti kehittyneiden maiden tavoin nopeasti ja tämä vaikuttaa niin huoltosuhteeseen, kuin yksittäisiin henkilöihin. Kolmas sektori on yleisesti vähän tutkittu sektori julkisen sektorin ja yksityisen sektorin rinnalla. Tutkimuksen keskiössä on se, miten kolmannen sektorien edustajat näkevät väestön ikääntymisen vaikuttavan järjestön toimintaan. Mitä väestön ikääntyminen tarkoittaa vapaaehtoistyölle ja mitä positiivista järjestöjen edustajat näkevät väestön ikääntymisessä yleisellä ja järjestön tasolla. Tutkimus toteutettiin analysoimalla viiden eri sosiaali- ja terveysalalla toimivan järjestön edustajan haastatteluja. Aineisto kerättiin kevään ja kesän 2023 aikana. Tarkasteluun valittiin järjestöt, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä ikääntyneiden ihmisten kanssa Suomessa. Tutkimuksessa hyödynnettiin laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, minkä tavoitteena oli löytää aineiston avulla tutkimuskysymykset. Kaikkien järjestöjen edustajilla oli selkeä yhteinen huoli tulevaisuudesta ja etenkin kolmannen sektorin rahoituksen kestävyydestä. Kaikki järjestöt halusivat myös lisätä entisestään jo hyvällä tasolla olevaa yhteistyötä julkisen sektorin kanssa. Ikääntyminen halutaan järjestöissä nähdä myös voimavarana ja positiivisena ilmiönä järjestöissä. On tärkeää saada mediaan, myös positiivista vanhuuskuvaa negatiivisen median ympärille, jotta vanhuuteen ja siihen liittyvien ilmiöiden stigmaa voidaan vähentää.

Maisterintutkielmassani tutkin koronaepidemian vaikutuksia päihdepalveluiden asiakkaisiin Turun seudulla. Tutkimusten perusteella päihdeongelmista kärsivät lukeutuvat ryhmiin, joihin koronaepidemia on vaikuttanut negatiivisesti. Koronaepidemian on myös havaittu heikentäneen päihdepalveluiden saatavuutta ja aiheuttaneen kasvokkaisten päihdepalveluiden muuttamista etäpalveluiksi. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen realismi. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Miten koronaepidemia on vaikuttanut päihdepalveluiden asiakkaiden päihteiden ja päihdepalveluiden käyttöön sekä päihteidenkäyttöön liittyvään tuen saantiin? 2. Miten koronaepidemia on vaikuttanut asiakkaiden etäpäihdepalveluiden käyttöön ja millaisia kokemuksia ja käsityksiä heillä on etäpäihdepalveluiden ja etäpalveluiden käytöstä yleisesti? Tutkielmani toteutustapa on monimenetelmäinen tapaustutkimus, jossa yhdistän kaksi tutkimusaineistoa. Ensimmäinen aineistoni on kvantitatiivinen Turun seudun vuoden 2021 päihdepalvelukysely (N=207), joka on kerätty Turun ja sen lähikuntien päihdepalveluiden asiakkailta. Toisena aineistonani on kahdelle Turun A-klinikan avopalveluiden asiakkaalle tekemäni haastattelu. Päihdepalvelukyselyn analyysimenetelminä käytin suoria jakaumia ja lineaarista regressioanalyysiä. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä oli teorialähtöinen sisällönanalyysi. Päihdepalvelukyselyn analyysin perusteella koronaepidemia ei aiheuttanut merkittäviä muutoksia päihdepalveluiden asiakkaiden päihteiden ja päihdepalveluiden käyttöön, vaan tuloksissa korostui käytön samana pysyminen epidemian aikana. Päihteiden ja päihdepalveluiden käyttö väheni hieman useammin kuin lisääntyi. Tutkielmassani löysin yhteyden vastaajien päihteiden ja päihdepalveluiden käytön kasvun välillä. Päihdepalveluiden asiakkaiden haastattelussa korostuivat haastateltavien alkoholinkäytön kasvu epidemian aikana sekä kokemukset avomuotoisten päihdepalveluiden, sosiaalityön ja päihteidenkäyttäjien vertaisryhmien toimintaan liittyvistä muutoksista. Lisäksi päihdepalvelukyselyssä ja haastatteluaineistossa korostuivat vastaajien tuen saannin haasteet päihteidenkäyttöön liittyen koronaepidemian aikana. Päihdepalvelukyselyssä ja haastattelussa painottuivat yleisten etäpalveluiden käyttö ja niihin liittyvä osaaminen, mutta myös kokemusten puuttuminen etäpäihdepalveluiden käytöstä. Tutkielmani perusteella koronaepidemia aiheutti Turun seudun päihdepalveluiden asiakkaiden elämään kahdenlaisia muutoksia päihteiden ja päihdepalveluiden käyttöön sekä haasteita tuen saantiin. Tuloksissa korostui myös se, että valtaosa päihdepalveluiden asiakkaista oli jäänyt etäpäihdepalveluiden ulkopuolelle.

Maisteritutkielmani aiheena on lasten ja sosiaalityön kentällä toimivien työntekijöiden välinen kosketus. Tutkimuksen tarkoituksena on luoda vähän tutkitusta aiheesta yleiskuva ja laajentaa ymmärrystä kosketuksesta ja sen käytöstä sosiaalityön kontekstissa. Tavoitteena on tarjota aineksia ammatillisten kosketuskäytänteiden kriittiselle reflektoinnille. Tutkimus tehtiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen lähestymistapa perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja siinä hyödynnetään Lorraine Greenin (2017) esittämää laadullista jakoa hyvään, pahaan ja puuttuvaan kosketukseen tutkimustulosten analysoinnissa. Tutkimusaineisto koostuu kahdestatoista vertaisarvioiduista artikkelista, jotka ovat julkaistu vuosina 2003–2022. Kosketuksen määrittely tarpeelliseksi tai tarpeettomaksi, hyväksi tai paheksuttavaksi on kontekstisidonnaisen, tietyssä ajassa ja paikassa tapahtuvan neuvottelun tulos. Aikuisten ja lasten välisen kanssakäymisen uhkia korostava kulttuurinen diskurssi ja riskienhallinnan vaatimus heijastuvat myös sosiaalityön kontekstissa näkemykseen kosketuksesta riskialttiina toimintana. Kosketukseen liitettyjen riskien ja turvattomuuden kuvaukset paikantuvat aineistossa asymmetrisen vallan väärinkäytön epäilyksiin, yksilöllistettyyn vastuun kantamiseen viranomaisena sekä pelkoon ammatillisten rajojen huokoistumisesta ja ammatillisen objektiivisuuden vaarantumisesta. Työyhteisön ja alan eettiset ohjeistukset ohjaavat välttelemään kosketusta, joka on nykykulttuurissa vahvasti seksualisoitu. Pelko joutua syytetyksi epäammattimaisesta toiminnasta sekä epävarmuus kosketuksen oikeanlaisesta käytöstä sosiaalityön kontekstissa muokkaavat kosketuksen käyttöä koskevia asenteita, arvoja ja käytänteitä. Sosiaalinen ympäristö ja kosketukseen osallistuvien keskinäiset roolit ja suhde luovat osaltaan odotuksia kosketustapahtumalle, sen oikeutukselle ja sen turvalliseksi kokemiselle. Kosketuksen avulla pyritään vastaamaan erityisesti pienten lasten tunnetarpeisiin ja tunteiden- ja toiminnansäätelyyn. Riski- ja ongelmakeskeinen suhtautuminen kosketukseen voi heikentää ammattilaisen omaa harkintaa kosketuksen käyttämisestä tilanteissa, jossa se voisi olla lapsen tai nuoren etu. Lapsen tarpeista ja suostumuksesta lähtevä näkökulma korostaa lapsen ja nuoren toimijuutta ja arviointikykyä intervention käytössä. Eettisesti kestävän kosketuksen käytön perustana tulee huomioida vahvemmin lapsen oikeuksien ja lapsen kokonaisvaltaisen edun näkökulma.

Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Shahram Hatami Työn nimi: Kotoutumisen edistäminen pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: 5/2022 Sivumäärä: 77 Avainsanat: kotouttaminen, kotoutuminen, maahanmuuttajat, osallisuus, sosiaalityö Ohjaaja tai ohjaajat: Heidi Muurinen ja Marja Katisko Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kotoutumisen edistämistä ja kotoutumisen ulottuvuuksia pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmat pyrkivät edistämään kotoutumista? ja 2) Mitkä kotoutumisen eri ulottuvuudet nousevat esiin pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa? Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka teoreettisen viitekehyksen muodostavat kotoutumisen edistäminen, sosiaalinen osallisuus ja Friedrich Heckmannin kotoutumisen neljä ulottuvuutta, jotka ovat rakenteellinen, kulttuurinen, vuorovaikutuksellinen ja identifioiva ulottuvuus. Tarkastelun kohteena on Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien kotouttamisohjelmat, sillä maahanmuuttajien osuus on suuri erityisesti pääkaupunkiseudulla. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysillä aineistoa teemoitellen, jonka jälkeen aineistosta esiin nousevia huomioita tarkasteltiin tutkielman teoreettisen viitekehyksen ja aiemman tutkimuksen kautta. Tutkielmassa kotoutumisen edistäminen pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa hahmottuu kolmen pääluokan kautta, jotka ovat kotouttamisohjelma yleisesti ja kotoutumisen edistäminen, eri tahojen vastuut ja yhteistyön rooli kotoutumisen edistämisessä sekä toimenpiteet kotoutumisen edistämisessä. Tulosten perusteella pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa painottuvat eri asiat kotoutumisen edistämisessä. Kotouttamisohjelmissa nousee esiin erityisesti maahanmuuttajien työllisyyteen, osaamiseen ja palveluihin liittyviä asioita sekä kotoutumisen edistämisestä vastuussa olevat tahot ja monialainen yhteistyö kotoutumisen edistämiseksi. Kaikissa kotouttamisohjelmissa on havaittavissa Heckmannin neljään kotoutumisen ulottuvuuteen liittyviä osa-alueita. Eroja kotouttamisohjelmien välillä on siinä, miten ja missä määrin ulottuvuudet tulevat niissä esiin. Selkeimmin neljästä ulottuvuudesta esiin nousee rakenteellisen kotoutumisen ulottuvuus identifioivan kotoutumisen ulottuvuuden jäädessä muita kotoutumisen ulottuvuuk-sia vähemmälle huomiolle. Tutkielman perusteella käy ilmi, että kotouttamisohjelmissa vähälle huomiolle jää erityisesti maahanmuuttajan vastuu kotoutumisesta ja maahanmuuttajan osallisuuden tukeminen, jotka nostetaan teoriassa tärkeiksi kotoutumisen osa-alueiksi kotoutumisen edistämisen näkökulmasta. Kotoutumisen ulottuvuudet nousevat esiin painottuen erityisesti yhteen ulottuvuuteen. Eri kotoutumisen ulottuvuuksia on tärkeä huomioida kotouttamisohjelmissa tasapuolisesti, sillä eri kotoutumisen ulottuvuudet tukevat toisiaan maahanmuuttajan kotoutumisessa.

Tutkielmassa tarkastellaan koulutusta ja koulutuksen tasa-arvoa eduskuntapuheessa. Tarkoituksena on tutkia puhetta koulusta ja koulutuksen tasa-arvosta poliittisessa puheessa. Olennaista tutkielmassa ei siis ole poliittisten argumenttien vertailu. Tutkimuskysymys on: Miten koulutuksen tasa-arvoa perustellaan politiikassa? Tutkielmassa tarkastellaan siis käytännössä, millaisia diskursseja puheenvuoroissa nousee koulutuksesta ja koulutuksen tasa-arvosta. Tutkielmassa yhdistyy niin politiikan kuin kasvatuksen ja koulutuksen tutkimuksen kentät. Ennen kaikkea tutkielmassa keskitytään kuitenkin kasvatuksen ja koulutuksen sosiologiaan ja tutkimaan sitä, mitä ja miten koulusta ja koulutuksen tasa-arvosta puhutaan. Tutkimusaineistona on eduskunnan täysistunnon pöytäkirja vuodelta 2018, jossa vastataan opposition esittämään välikysymykseen koulutuksen tasa-arvosta. Pöytäkirja on yhteensä 73 sivua pitkä ja sisältää lyhyempiä sekä pidempiä puheenvuoroja eri puolueiden edustajien esittäminä. Tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi, jota käyttäen aineisto on analysoitu. Analyysin yksikkö on puheenvuoro. Aineistosta nousee neljä erilaista diskurssia, jotka analyysi tuotti. Yksi keskeisimmistä diskursseista aineistossa on koulutuksen tasa-arvon perusteleminen taloudella, kilpailukyvyllä ja työllisyydellä. Puheenvuoroissa nousee esiin vahvasti, että hyvästä ja tasa-arvoisesta koulusta tulee pitää kiinni siksi, että se takaa Suomen kilpailukyvyn. Toisaalta tässä diskurssissa esiin nousee myös taloudelliset resurssit ja erityisesti resurssien niukkuus. Tämä diskurssi kuuluu analyysin tuottamien keskeisimpien diskurssien joukkoon. Toisena diskurssina aineistosta nousee tietynlainen puhe nuorista ja nuoruudesta elämänvaiheena yhteiskunnassa. Aineistossa nuorista tavataan puhua pitkälti ongelmien kautta ja katsotaan, että nuorista tulee huolehtia koko yhteiskunnan tasolta, etteivät he syrjäydy. Kolmantena diskurssina aineistosta nousee koulutus osana suomalaista historiaa ja perintöä. Aineistossa nähdään suomalaisen tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän tuottavan suomalaisille erityistä osaamista itsessään ja tekevän Suomesta Suomen ja nostaneen Suomen aikoinaan myös köyhyydestä. Koulusta luodaan aineistossa kuvaa keskeisenä osana kansakunnan identiteettiä. Neljäntenä olennaisena diskurssina aineistosta nousee mahdollisuuksien tasa-arvon diskurssi. Aineistossa puhutaan mahdollisuuksien tasa-arvosta hyvin retorisella ja abstraktilla tasolla. Samanaikaisesti esille tuodaan kuitenkin myös aluepolitiikka ja tässä hetkessä tarjoutuvia keinoja. Puheenvuoroissa esiintyy kauttaaltaan mahdollisuuksien tasa-arvo. Esimerkiksi puheenvuoroissa ei juuri lainkaan tuoda esiin ajatusta, että koulun pitäisi tuottaa ja taata tasa-arvo. Kiinnostavaa on, kuinka kaikki edustajat puolueesta riippumatta korostavan koulutuksen ja koulutuksen tasa-arvon tärkeyttä. Yksikään puheenvuoro ei asetu poikkiteloin ja väittäisi, että koulutukseen ja koulutuksen tasa-arvoon panostaminen ei olisi tärkeää.

Viime vuosina koulu-uupumus on lisääntynyt merkittävästi peruskoululaisten ja toisen asteen opiskelijoiden keskuudessa, etenkin korona-ajan etäopiskelujaksojen seurauksena. Koulu-uupumus voidaan nähdä sosiaalisena ja yhteiskunnallisella tasolla merkityksellisenä ilmiönä. Koulu-uupumukseen on 2000-luvun aikana kiinnitetty yhä enemmän huomiota tutkimuksessa, mutta uupumuksen laadullinen tutkimus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Yhteiskunnassa vallalla olevat puhetavat ovat vaikuttaneet suomalaisen koulutuspolitiikan määrittelyyn, mikä korostaa puhetapojen tarkastelun merkitystä. Tutkielman tarkastelun kohteena ovat koulu-uupumuksen puhetavat suomalaisessa verkkokeskustelussa. Aineisto koostuu kolmen vuonna 2022 julkaistun suomenkielisen verkkouutisartikkelin kommenttikentistä. Tutkimuksen teoreettismetodologisen viitekehyksen muodostavat sosiaalinen konstruktionismi ja kriittinen diskursiivinen psykologia. Tärkeimpinä analyyttisina työkaluina hyödynnetään tulkintarepertuaarin ja subjektiposition käsitteitä. Sosiaaliselle konstruktionismille on keskeistä ajatus tiedon muodostumisesta osana vuorovaikutusta. Kriittisen diskursiivisen psykologian avulla voidaan tarkastella arkitilanteissa tuotettua puhetta tai kirjoitusta, mutta lähestymistapa huomioi myös laajemman historiallisen ja kulttuurisen kontekstin. Analyysin perusteella aineistosta on tunnistettavissa viisi erilaista koulu-uupumuksen tulkintarepertuaaria: kohtuuttomat vaatimukset uuvuttavat, kilpailuyhteiskunta uuvuttaa, sosiaalisen tuen merkitys, yksilön vastuu ja valinnat sekä vapaa kasvatus uuvuttaa. Repertuaarit eroavat toisistaan sen perusteella, millaisia uupumuksen syitä ja ratkaisuja niissä rakennetaan, ja kenelle vastuuta uupumuksesta osoitetaan. Tulkintarepertuaarit tuottavat erilaisia subjektipositioita uupuneelle lapselle tai nuorelle. Kolme ensimmäistä repertuaaria kytkeytyvät suoritusyhteiskunnan sekä yksilöllistymiskehityksen kritiikkiin, ja kaksi jälkimmäistä tulkintarepertuaaria mukailevat selkeämmin uusliberalistista ajattelua yksilön vastuusta ja valinnanmahdollisuudesta. Näiden kahden puhetavan välille rakentuukin aineistossa ideologinen dilemma, eli uusliberalistista puhetapaa joko vastustetaan tai mukaillaan eri repertuaareissa. Tulkintarepertuaareille keskeistä on myös vastuun rakentaminen eri tahoille. Ensimmäiset tulkintarepertuaarit rakentavat vastuuta uupumuksesta koulujärjestelmälle sekä kilpailuyhteiskunnalle, ja jälkimmäiset repertuaarit puolestaan rakentavat vastuuta uupumuksesta joko nuorelle tai hänen vanhemmilleen.

Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Lily Huuhtanen Työn nimi: ”Köyhyys koskee aivan terveitä työkykyisiä ihmisiä myös. Ja se ei ole heidän vikansa.” Kehysanalyysi toimeentulotuen keskusteluista internetin keskustelupalstoilla Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: joulukuu, 2023 Sivumäärä: 49, lähteineen 58. Kaksi liitettä: liite 1, 1 sivua; liite 2, 1 sivu. Avainsanat: sosiaaliturva, kehysanalyysi Ohjaaja: Minna Zechner Säilytyspaikka: Helsingin yliopisto Tiivistelmä: Tutkielmassa tarkastellaan internetin keskustelupalstoilla käytyä keskustelua toimeentulotuesta. Tutkielmassa selvitetään, minkälaisissa kehyksissä toimeentulotuesta syntyvää keskustelua internetin keskustelupalstoilla käydään. Toimeentulotuki on tarveperustainen ja viimesijainen tuki Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä. Tukeen on oikeutettu, kun muut varat eivät riitä kohtuulliseksi katsottuun elämiseen. Toimeentulotuen hakuprosessia on kritisoitu monimutkaiseksi ja hakijaa nöyryyttäväksi sekä tuen saaminen on koettu häpeälliseksi ja leimaavaksi. Hakuprosessin vaikeus ja nöyryyttävä vaikutus on myös aiheuttanut tuen hakematta jättämistä, joka on todettu tulevan kalliimmaksi yhteiskunnalle kuin tuen nostaminen. Internetin keskustelupalstat ovat vuorovaikutuksellisia keskustelualustoja ja tiedonhankinnan kanavia. Keskustelupalstat ovat vakiinnuttaneet paikkansa tietoyhteiskunnassamme ja on sanottu, että siellä käyty keskustelu heijastelee kansan mielipiteitä. Tutkielman aineisto on kerätty kahdesta käyttäjämääriltään suurimmalta Suomessa toimivalta keskustelupalstalta; Suomi24.fi ja Vauva.fi -sivustoilta. Aineisto koostuu yhteensä 20 viestiketjusta ja 498 kommentista. Aineisto analysoidaan kehysanalyysin keinoin, joka on sosiologi Erving Goffmanin tunnetuksi tekemä analyysimenetelmä. Kehysanalyysissä tekstistä tunnistetaan erilaisia kehyksiä, joiden avulla voidaan tulkita mitä keskusteluissa tapahtuu sekä miten todellisuutta tulkitaan. Keskusteluissa esiintyvien kehysten avulla voidaan ymmärtää keskustelijoiden antamia merkityksiä toimeentulotuesta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä. Tässä tutkielmassa internetin keskustelupalstojen viestiketjuista jäsennettiin seuraavia kehyksiä; tiedon, tunteen, toiseuden, oikeudenmukaisuuden ja kiistan kehys. Kehysten perusteella voidaan todeta, että toimeentulotuki tuottaa tiedontarpeita tuen hakuprosessin monimutkaisuuden sekä viranomaiskielen epäselkeyden takia. Tunteen kehyksessä toimeentulotukeen liitettiin pääosin negatiivisia tunteita. Toiseuden kehyksessä toimeentulotuen hakeminen ja saaminen toi esiin toiseuden kokemuksia. Toiseus on yhteiskunnan yleisten normien ja odotusten vastaista olemista. Oikeudenmukaisuuden kehyksessä toimeentulotuen keskustelut nivoutuivat keskusteluihin omista oikeuksista ja oikeusvaltion periaatteista sekä toimeentulotuen hakemis- ja myöntämisperusteiden ristiriitaisuuksista suhteessa perusoikeuksiin. Kiistan kehyksessä ilmeni toimeentulotuesta heränneitä erimielisyyksiä keskustelijoiden välillä, jotka linkittyivät, moraalisiin ja eettisiin pohdintoihin. Toimeentulotuki on yhteiskunnan viimesijainen tuki, joka herättää keskustelua ja ennakkokäsityksiä. Aineiston keskustelijat tuovat ymmärrystä, että toimeentulotuki on monimutkainen tukimuoto. Selkeämpi tuen hakuprosessi ja -ohjeet sekä viranomaiskielen selkeyttäminen nostaisi hakijoiden tyytyväisyyttä tukea kohtaan ja lisäisi hakijoiden hyvinvointia.

Seksuaaliväkivalta loukkaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta, joka on edellytys turvalliselle seksuaaliselle kanssakäymiselle. Suostumusperusteinen seksuaalirikoslainsäädäntö astui voimaan Suomessa 1.1.2023. Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen kansanedustajien puheenvuorojen kautta, minkälaisiin seksuaaliväkivallan diskursseihin he tukeutuvat, millaisiin toimija-asemiin he sijoittavat väkivallan kokijoita ja tekijöitä sekä suostumusta ja millaisin legitimaatiostrategioin he argumentointiaan perustelevat lainsäädäntöuudistusta koskevissa lähetekeskusteluissa. Tutkimusaineistoni muodostavat lähetekeskustelut Suostumus2018-kansalaisaloitteesta ja hallituksen esityksestä eduskunnalle seksuaalirikoksia koskevaksi lainsäädännöksi. Tutkielmani teoreettis-metodologinen viitekehys rakentuu sosiaalisen konstruktionismin ja siihen perustuvan kriittisen diskurssianalyysin varaan. Kriittinen diskurssianalyysi tarkentuu diskurssien ja puhetapojen legitimoinnin analyysiksi. Analyysini perusteella seksuaaliväkivalta merkityksellistyy lähetekeskusteluissa vallitsevan väkivaltakulttuurin, vastuutettavan seksuaaliväkivallan tekijän, suojeltavan seksuaaliväkivallan kokijan ja uudistavan suostumuksen diskurssien kautta. Väkivallan tekijä määrittyy toimija-asemiltaan sekä oikeuslaitoksen suojaamaksi ja kontrollin tarpeessa olevaksi että oikeudelliselle tarkastelulle ja väkivaltakulttuurille altistuvaksi. Väkivallan kokijalle kansanedustajat osoittavat neljä subjektipositiota: lainsäätäjää velvoittava ja oikeuksia nauttiva kansa mahdollisena väkivallan kokijana, jokaisen tuntema seksuaaliväkivallan kokija, seksuaaliväkivaltaa sietäneet rohkeat naissukupolvet sekä oikeusvaltion sivuuttama ja neuvoton seksuaaliväkivallan kokija. Suostumus puolestaan asemoituu kansanedustajien puheessa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden toteutumista merkitseväksi sekä problemaattiseksi suostumukseksi. Eduskuntakeskustelu seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja sitä loukkaavasta seksuaaliväkivallasta ilmentää viime vuosikymmenten kulttuurista muutosta seksuaaliväkivallan vähättelystä ja normalisoinnista kohti väkivallan kokijoiden oikeudet tunnustavaa lähestymistapaa. Lähetekeskusteluista piirtyy kuva seksuaaliväkivallasta vakavana oikeudellisena ongelmana, johon puuttumiseen ei ole riittävästi kyetty, mutta jonka vastustaminen todetaan jokaisen asiaksi. Tulkintani mukaan kansanedustajat osallistuvatkin suomalaisen yhteiskunnan väkivaltaongelman laajuuden tunnustamiseen, mistä myöskin heidän ehdottamansa laaja keinovalikoima seksuaaliväkivallan vähentämiseksi kumpuaa. Kansanedustajat jakavat tavoitteet vahvistaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta, parantaa seksuaaliväkivallan kokijan asemaa ja lisätä seksuaaliväkivallan tekijän vastuuta teostaan, mitkä viime kädessä perustelevat lainsäädännön uudistamisen tarpeen. Keinot ovat kuitenkin erilaisia suostumusperusteisuutta painottavien ja ankaraa kriminaalipoliittista linjaa kannattavien edustajien välillä; suostumusperusteisesta raiskausmääritelmästä ei vallitse yksimielisyyttä. Kansanedustajat osallistuvat väkivallan kokijoita ja tekijöitä asemoidessaan tunnistamiseen ja tunnustamiseen, määrittämiseen ja kategorisointiin sekä rajoittamiseen ja marginalisoimiseen. Heidän puhetapansa toisintavat historiallisia ja totunnaisia väkivaltadiskursseja, mutta myös diskursiivista vastarintaa ja hegemonisten diskurssien haastamista on havaittavissa. Kansanedustajien hyödyntämistä legitimaatiostrategioista aineistossani korostuvat perus- ja ihmisoikeuksiin vetoaminen ja kertomuksellinen ja emotionaalinen legitimointi yli puoluerajojen. Esitän loppukaneettinani, että se, miten yhteiskunnassa suhtaudutaan seksuaaliväkivaltaan ja pyritään vähentämään sitä, kuvaa hyvinvointi- ja oikeusvaltion arvoja ja sitoumuksia perustavanlaatuisesti. Siksi yhteiskuntapoliittisesti painottuneelle väkivaltatutkimukselle on tarvetta. Totean niin ikään, että keskustelun väkivaltakäsitteistä on syytä jatkua, ja etenkin seksuaaliväkivallan käsite tulisi ottaa laajempaan käyttöön seksuaalisen väkivallan sijasta.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kunniaan liittyvää väkivaltaa kahden yleismedian tekstien kautta. Tutkimustehtävänä on luoda kuva viimeaikaisesta julkisesta keskustelusta kunniaan liittyvästä väkivallasta suomalaisessa yleismediassa. Kunniaan liittyvää väkivaltaa pidetään verrattain uutena ilmiönä Suomessa. Kunniaan liittyvästä väkivallasta on vähänlaisesti tutkimusta, erityisesti sosiaalityön ja lastensuojelun näkökulmista. Tutkielman aineisto koostuu Ylen ja Helsingin Sanomien artikkeleista (N=31), joissa käsitellään kunniaan liittyvää väkivaltaa. Aineiston analyysi tehtiin abduktiivisella ja teemoittelevalla sisällönanalyysilla. Tutkielmassa teemaa lähestytään sosiaalisen konstruktivismin kautta, jossa todellisuus ja ymmärrys käsiteltävästä ilmiöstä muodostuvat sosiaalisesti yleismedian välityksellä. Analyysia raamittivat sosiaalityön ja lastensuojelun kontekstit. Tutkielman tulosten mukaan kunniaan liittyvää väkivaltaa kuvaillaan ja käsitellään yleismediassa kolmen teeman kautta. Nämä ovat: 1) tieto, 2) yhteiskunta ja 3) yhteisöt. Yhteiskunnassa tarvitaan lisää tietoa kunniaan liittyvästä väkivallasta. Tiedon lisääminen eri yhteisöissä ja ammattitahoissa nähdään tärkeänä esimerkiksi yksilön oikeuksien toteutumisen kannalta. Tuloksissa korostuvat myös palvelunäkökulmat sekä ammattilaisten toimijuus kunniaan liittyvän väkivallan ehkäisyssä. Aineistossa kritisoidaan yhteiskunnallisia rakenteita, ja paikannetut haasteet kunniaan liittyvän väkivallan ehkäisemisessä liittyvät muun muassa oikeusjärjestelmään sekä politiikkaan. Mediassa kunniaan liittyvää väkivaltaa selitetään yhteisöjen toiminnan kautta, ja yhteisöjen sukupuolistuneiden normien ja sulkeutuneisuuden nähdään ylläpitävän kunniaan liittyvää väkivaltaa. Lisäksi kulttuuriset näkökulmat kytketään kunniaan liittyvään väkivaltaan. Kulttuurisiin ulottuvuuksiin liitetään integroitumisen kysymykset sekä ylirajaiset tilanteet. Kunniaan liittyvä väkivalta näyttäytyy kompleksisena ilmiönä, josta tarvitaan lisää tutkimustietoa. Kunniaan liittyvään väkivaltaan puuttumisessa tärkeää on antirasistinen toiminta, tiedon lisääminen sekä ammattilaisten ja yhteisöjen välinen dialogi ja luottamus. On tärkeää, että lastensuojelun ammattilaisten näkökulmat pääsevät entistä paremmin esille mediassa.

Undocumented people are people living in Finland without a valid residence permit. In this master’s thesis I consider the effect of societal structures to undocumented people living in Finland, as well as undocumented people’s own agency and acts against exclusion. As a background, I use theories of citizenship, noncitizenship, and everyday citizenship. Undocumentedness has not been researched much from citizenship perspective in Finnish literature, but internationally theories of citizenship have been used diversely in the research of undocumented. Citizenship refers to a membership of a society, which can be officially recognized or unofficial. I view undocumented as noncitizens who physically live inside a country but are excluded from many rights of a citizen. Everyday citizenship refers to unofficial membership of a community or a society, arising from individual’s own actions. I ask, how undocumentedness affects undocumented people’s experiences of citizenship and noncitizenship, and how undocumented people act as everyday citizens in Finland. I interviewed six people, who had been undocumented, using semi-structured thematic interviews. Deaconess Foundation reached five of the participants, and one of the participants was reached via my personal networks. To minimize the risk of exposing identity I only interviewed people who had gotten a residence permit at the moment of interviewing and whose residence in Finland was legal. I transcribed the records from the interviews and analyzed them using content analysis. I used the concepts of citizenship, noncitizenship and everyday citizenship to analyse the data. I detected three dimensions of citizenship of undocumented people: official recognition related to state, rights and agency related to an individual, and belonging to society and communities related to community. In the dimension of official recognition, rigorous conditionality of immigration regulation and strict and unclear practices of Finnish Immigration Service produced noncitizenship. Severe lack of rights, especially the lack of right to work, restricted the individual agency of undocumented people. The last resource social and health services were virtually the only rights that belonged to undocumented people, but even they might indirectly restrict the agency of undocumented people. Inequality in relation to other members of society produced noncitizenship, but personal relations to Finland and Finnish people produced everyday citizenship and belonging. Undocumented people acted as everyday citizens by actively pursuing official recognition and normal life that residence permit enables. As individuals undocumented people strived to live normal life, sometimes using strategies that were suspicious from the point of view of the state or government. In community level undocumented people acted as everyday citizens by creating connections to local people and communities. As they acted as everyday citizens, undocumented people were sometimes able to create spaces between inclusion and exclusion. As per my results, citizenship appears as an unequal practice. To enhance the position of the undocumented, their rights should be increased so they can live normal life as a part of a society.