Browsing by master's degree program "Yhteiskunnallisen muutoksen maisteriohjelma"

This thesis dives into the lives and experiences of Finnish nonbinary people. With this project, I aim to participate in the expansion of Finnish gender diversity research, and it is also my own contribution to the ethnography of Western nonbinary people. I used participant observation in online groups, interviews with nonbinary individuals, and reflected on my own experiences as a nonbinary person. I also traced the history of sexuality and gender diversity, and the development of queer anthropology from both a Euro-American and a Finnish point of view in order to create a strong historical context for the analysis of current nonbinary identities. I went through the many challenges that transgender people face in Finland, without forgetting the positive effects of being nonbinary on their lives. Using Gershon's theory, I illustrated how porous social orders can be found in the lives of nonbinary people, and how, with the extensive knowledge of queer social orders, the cisheteronormative dominant social order could be adjusted to be more accepting and equal. This thesis had several goals, but the main goal was to create more visibility for nonbinary identities and allow them to tell their own stories in their own words. By amplifying the voice of a marginalized group, I hope to serve that minority to the best of my ability and promote a more equal society where gender diversity is visible and common, but also valued as it deserves.

Tutkielman tavoitteena on kuvata merimetson rauhoitetun aseman merkitystä ihmisten ja merimetsojen välisen konfliktin muodostumisessa Suomen Pohjanmaalla sijaitsevassa Kristiinankaupungin kunnassa. Tutkielma vastaa kysymyksiin, mitä merkityksiä merimetsoon ja sen suojeluun Kristiinankaupungissa liitetään ja millä tavoin paikallistason näkemysten koetaan olevan ristiriidassa lain tuottaman merimetson suojelun kanssa. Tutkielma osallistuu näin laajempaan keskusteluun ihmisten ja merimetsojen välisen konfliktin syistä. Teoreettiseesti tutkielma pohjautuu antropologiseen tutkimukseen ihmisen ja luonnon suhteesta sekä poliittisessa ekologiassakin sovellettuun oikeuspluralistiseen näkökulmaan. Tutkielman aineistonkeruu toteutettiin Kristiinankaupungissa kesän 2019 aikana. Aineisto koostuu kymmenestä haastattelusta, yhdestä ryhmähaastattelusta, noin 200 lehtileikkeestä ja etnografisista kenttämuistiinpanoista. Aineisto analysoitiin temaattisesti koodaamalla. Tutkielma osoittaa, että merimetsoon ja sen suojeluun liitetään moninaisia, toisistaan poikkeavia merkityksiä. Merimetsoon kriittisesti suhtautuville merimetso merkitsee luontoa likaavaa ja tuttua rannikkomaisemaa muuttavaa lajia, joka voi uhata myös käsitystä luonnon tasapainosta. Toisille merimetso taas merkitsee luonnon monimuotoisuutta edistävää lintulajia. Merimetson suojelu puolestaan merkitsee lainsäädännöllistä toimea, joka vaikuttaa merimetsoyhdyskuntien lähellä aikaansa viettävien elämään. Tutkielmassa arvioidaan, että kerroksittaiset oikeusjärjestelmät ovat merimetsokonfliktissa jännitteisessä suhteessa toisiinsa. Paikallistason oikeudenmukaisuutta koskevien käsitysten mukaan merimetsokantojen rajoittamista pidettiin oikeudenmukaisena, mutta käsitykset törmäsivät Suomen luonnonsuojelulakiin ja EU:n lintudirektiiviin. Oikeusjärjestelmien hierarkkinen suhde puolestaan tuottaa ja kiristää konfliktia.

Tämä maisterintutkielma pyrkii osoittamaan pakkoavioliittoihin liittyviä globaaleja keskinäisriippuvuuksia ja laajentamaan käsitystä ilmiöstä Suomessa. Erityisesti tutkielma pyrkii ymmärtämään, kuinka asiantuntijat konstruoivat pakkoavioliitosta poistumisen haasteita Suomessa ja miten nämä suhteutuvat intersektionaalisuuteen sekä teoriaan ja pakon ja suostumuksen jatkumosta pakkoavioliitossa. Pakkoavioliitot ovat nousseet ilmiönä yhä enemmän esille Suomessa, mutta tutkimus aiheesta on ollut vähäistä ja ilmiöön liittyy paljon vääristyneitä ja haitallisia uskomuksia pakkoavioliitoista tiettyjen globaalin etelän maiden, kulttuurien tai vähemmistöjen ongelmana. Näin ollen tutkielma on paitsi ajankohtainen, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, tarjoaa myös kaivatun näkökulman, sillä tutkimus pakkoavioliitoista poistumisesta on puutteellista, eikä teoriaa pakon ja suostumuksen jatkumosta ole aikaisemmin hyödynnetty yhtä systemaattisesti etenkään Suomessa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii teoria pakon ja suostumuksen välisestä jatkumosta pakkoavioliitossa sekä Crenshaw’n intersektionaalinen lähestymistapa. Jatkumoteoria painottaa, että pakon ja suostumuksen välinen raja ei ole useinkaan selvärajainen tai helposti määriteltävissä, sillä pakkoavioliitot ovat monikerroksinen ilmiö, jossa pakko tapahtuu usein prosessinomaisesti. Tutkielma tunnustaakin merkityksen ymmärtää myös solmimisen hetken ulkopuolella tapahtuva pakko ja nähdä suostumuksen konsepti läpi avioliiton kestävänä osana pakkoavioliiton ja järjestetyn avioliiton välistä erottelua. Merkittävää on, onko henkilöllä aito mahdollisuus kieltäytyä avioliitosta sitä ennen ja sen aikana. Intersektionaalinen lähestymistapa puolestaan ottaa huomioon pakkoavioliittojen uhriksi joutuneiden henkilöiden ja tekijäosapuolten moninaiset taustatekijät ja tukee näkemystä ilmiön moninaisuudesta. Näin ollen tutkielma kontribuoi paitsi feministisen ja sukupuolittuneita kehityskysymyksiä käsittelevän kehitystutkimuksen, myös oikeudellisen pluralismin saralla. Globaali kehitystutkimus antaa myös kaivatun, globaalia kietoutuneisuutta osoittavan näkökulman pakkoavioliittoihin. Tutkielman aineisto koostuu pakkoavioliiton uhriksi joutuneiden henkilöiden parissa työskentelevien asiantuntijoiden kanssa kesän ja syksyn 2022 aikana tehdyistä teemahaastatteluista sekä heidän lausunnoistaan liittyen hallituksen esitykseen pakkoavioliittojen erilliskriminalisoinnista, mutta haastateltujen anonymiteetin säilyttämiseksi suoria lainauksia esitetään vain haastatteluaineistosta. Tutkimusaineiston analysointiin käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka mukaisesti aineiston analysoinnissa hyödynnetään sekä tutkimuksen teoriaa, että aineistosta nousevia havaintoja. Tutkimustulokset esitetään sisällönanalyysin avulla löytyneiden teoreettisten käsitteiden avulla. Sisällönanalyysin perusteella voidaan havaita, että pakkoavioliiton uhriksi joutumiseen vaikuttavat monet erilaiset intersektionaaliset tekijät, sekä, että pakon konsepti on pakkoavioliitoissa binäärin sijaan liukuva osoittaen ilmiön moninaisuutta. Tämä näkyy myös tarkasteltaessa asiantuntijoiden näkemyksiä pakkoavioliitosta poistumisen haasteista. Yleisiä haasteita ovat tunnistamisen vaikeus, pakon ja suostumuksen moniulotteiselle jatkumolle sijoittuvat erilaiset, vaikeastikin tunnistettavat pakottamisen keinot, uhrilähtöisyyden puute lainsäädännössä ja rikosprosesseissa sekä haasteiden pitkäkestoisuus ja kokonaisvaltaisuus. Asiantuntijoiden mukaan ratkaisuina näihin haasteisiin ovat erityisesti tiedon lisääminen, uhriksi joutuneeseen henkilöön ja tekijäosapuoleen kohdistuvat ratkaisut sekä lainsäädännölliset ratkaisut, kaikkein tärkeimpänä yksilöllisyyden huomioiminen. Ilmiön moninaisuuden ja siihen vaikuttavien erilaisten taustatekijöiden ymmärtäminen ovat avainasemassa etsittäessä ratkaisuja, sillä muuten riskinä on, että Suomessa luodaan tasa-arvopolitiikkaa, joka ei ole tosiasiassa tasa-arvoista tiettyjä vähemmistöjä kohtaan. Tutkielma osoittaa, että pakkoavioliittoja on hedelmätöntä tarkastella vain yhdestä näkökulmasta tai nähdä tiettyihin konteksteihin rajattuna ilmiönä, sillä ilmiöön liittyy vahva globaalin etelän ja pohjoisen yhteen kietoutuminen, joissa yhdistävänä tekijänä ovat patriarkaaliset rakenteet. Lisäksi tutkielma ilmentää kehitystutkimuksellisen klassikon, riippuvuusteorian merkityksen yhä tänä päivänä myös pakkoavioliittojen kaltaisia ilmiöitä tarkasteltaessa osoittaen tieteenalan relevanssia pakkoavioliittojen tutkimukseen sekä tarvetta lisätä ja laajentaa ilmiöön kohdistuvaa tutkimusta.

Tämän tutkimuksen aiheena on köyhäinapua saaneiden helsinkiläisnaisten työ ja toimeentulo 1920-luvulta 1950-luvulle. Selvitän, millä aloilla köyhäinapua saavat naiset työllistyivät. Selvitän myös, miten taloudelliset velvollisuudet jakautuivat näissä perhetalouksissa ja mikä rooli naisten ansioilla oli perheen toimeentulossa. Tutkimani joukon työmarkkina-asemaa leimaa epävarmuus, eli prekaariuus. He työllistivät itsensä lyhytkestoisissa palkkatyösuhteissa, erilaisella kotituotannolla, pienkaupalla tai palveluilla. Työttömyys ja työnpuute oli usein riittämättömien ansioiden taustalla. Tutkielmassa pohditaan myös, miten Helsingin kaupunki järjesti työttömyystyötä naisille ja mikä oli toiminnan tarkoitus. Saivatko työttömät parempia ammatillisia valmiuksia ja palveliko toiminta heidän kiinnittymistään työmarkkinoille. Lähestyn aihettani kahden eri aineiston kautta. Käyttäen aineistonani Helsingin kaupungin huoltoviraston henkilöakteja, pyrin selvittämään niissä esiintyvien naisten ansaintastrategioita ja rakentamaan kuvaa tyypillisistä lyhytkestoisista ja epävarmoista naisten ammateista. Toisaalta käytän kaupungin työnvälitystoimiston dokumentteja naistyöttömyyttä ja sen hoitoa koskien. Oletuksena on, että tutkimani epävakaassa työmarkkina-asemassa olevien naisten joukko on usein sekä köyhäinhoito- että työnvälitysviranomaisten toimien kohteena. Tutkimusaiheita lähestytään naishistoriallisella tutkimusotteella. Tarkoituksena on tehdä näkyväksi naisten toimijuutta ja työtä sektoreilla, jotka ovat jääneet työmarkkinahistoriassa varjoon. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään Marcel van der Lindenin sorrettujen tai alistettujen luokkien käsitettä ja erityisesti teoretisointia vapaan palkkatyön ja alisteisen työn välimuodoista. Tutkimus antaa viitteitä, että itsensä erilaisilla yrittäjämaisilla palveluilla ja käsitöillä tai lyhytkestoisilla palkkatöillä elättäneiden naisten joukko pysyi työtätekevinä köyhinä lähes koko työuransa ajan. Köyhäinavustus oli liian pieni ja toimeentuloa täydennettiin melkein aina työansioilla. Toimeentulo saatiin riittämään myös hyödyntämällä muita resursseja, esimerkiksi pitämällä alivuokralaisia. Köyhyyteen oli usein syynä myös tulojen epäsäännöllisyys ja työttömyys, jota kaupungin työllistämistyöt eivät korjanneet. Kaupungin työttömille naisille tarjoama hätäaputyö ei antanut työttömille eväitä työllistyä vapailla työmarkkinoilla, vaan oli lähinnä keino välttää rahallisen avustuksen maksamista. Työtuvat eivät järjestelmänä edistäneet työllistymistä ja niitä oli kallista ylläpitää. 1930-luvun laman myötä niiden toimintalogiikka oli lähinnä välttää rahallisen avustuksen maksamista. Työtupiin ja ammattikursseihin liittyikin kiinteästi tuottavuuden vaatimus, joka minimissään tarkoitti palkkana saadun avustuksen korvaamista työllä. Tuottavuuden vaatimus näkyy myös siinä, miten osallistuja ohjattiin osallistumaan työttömyystöiden ympärille luotuihin eri järjestelmiin. Osallistujien luokittelu perustui heidän oletettuun tehokkuuteensa.

Tutkielman aiheena on, miten sosiaalinen media vaikuttaa 60–70-vuotiaiden suomalaisten elämään. Tavoitteenani on erityisesti selvittää, miten tarkastelemani ihmiset käyttävät ja kuluttavat sosiaalista mediaa, miten he kokevat tämän, miksi he käyttävät tätä ja millaisia vaikutuksia tällä on heidän elämäänsä. Tutkimuksessani rajaan sosiaalisen median määritelmän käsittämään verkkopalveluita, joiden ensisijainen käyttötarkoitus liittyy keskusteluun, sisältöjen tuottamiseen ja jakamiseen tai verkostoitumiseen. Sosiaalisen median tarkasteleminen nyky-yhteiskunnassa on relevanttia, koska useat ihmiset viettävät siellä runsaasti aikaa. Tarkastelen aihetta puolistrukturoitujen haastattelujen ja havainnoinnin kautta. Tutkielman aineisto koostuu kahdeksasta tutkimushenkilöstä. Toteutin kenttätyötäni lähinnä viikonloppuisin 12/2022–3/2023 välisenä aikana. Tutkielmani henkilöt ovat pääosin korkeasti koulutettuja ja aktiivisia. Keräsin aineistoa lähinnä tutkittavien henkilöiden kotona. Osa nauhoitetuista puolistrukturoiduista haastatteluista tehtiin myös muualla kuin henkilöiden kotona. Havainnointia tein lähinnä henkilöiden kotona ja sosiaalisessa mediassa. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän media-antropologi Johanna Sumialan teoretisointia ihmisten mediakäyttäytymisestä ja hänen ajatuksiaan median ja yhteisöllisyyden suhteesta sekä erityisesti mediasta rituaalina. Toisena teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän Daniel Millerin et al How the World Changed Social Media -kirjan esittämiä ajatuksia sosiaalisesta mediasta ja onnellisuudesta. Hyödynnän onnellisuuden tarkastelussa lisäksi antropologi Neil Thinin ajatuksia. Tutkielmani myötä olen osoittanut sen, että sosiaalisella medialla on vaikutusta 60–70-vuotiaiden suomalaisten elämään ainakin jossain määrin. Vaikutukset eivät välttämättä ole yhtä merkittäviä kuin nuoremmilla ikäryhmillä, mutta ikääntyvät suomalaiset eivät ole kuitenkaan tältä täysin voineet välttyä. Sosiaalinen media on tunkeutunut vahvasti perinteisempiin medioihin, kuten televisioon ja radioon, joten sen vaikutukset näkyvät monikanavaisesti. Mikäli käytön osaa rajata itselleen sopivaksi, sosiaalisesta mediasta voi olla hyötyä ja se voi tuoda iloa elämään. Mutta jos käyttöä ei osaa rajata, se voi pahimmillaan aiheuttaa harmia ja pahaa mieltä. Sosiaalista mediaa voi lisäksi hyödyntää ikääntyvien ihmisten yksinäisyydentunteen ehkäisyssä ja ikääntyvien aktivoinnissa.

There is very limited amount of previous research on Finnish housing-related mortgage market during the 1920s, 1930s, and 1940s, that were characterized by the Great Depression and World War II. There is no previous consistent picture on the functioning of mortgage market that time nor full dataset on the mortgage interest rates from different banks. Also, the determination of mortgage interest rates in a historical context has been neglected in previous research. This study examines the functioning of Finnish mortgage market and determination of mortgage interest rates from 1926-1949. The study also explores, how the Great Depression and World War II as financial crises impacted interest rates and mortgage market. The functioning of Finnish mortgage market is examined based on previous housing-related historical research and archival material. The determination of interest rates is studied utilizing multivariate instrumental variable regression (2SLS) model. The model was built on three macroeconomic indicators based on the Keynesian liquidity preference theory, the variables selected to be gross domestic product, living-cost index, and money supply. The data for the research was collected from the Central Archives for Finnish Business Records, and includes for example loan registers, board minutes and banks’ internal guides. The archival materials were from Suomen Asuntohypoteekkipankki, Pohjoismainen Yhdyspankki, Kansallis-Osake-Pankki and savings banks from Uudenmaa savings bank region. The interest rate data has been collected from the Official Banking Statistics of Statistics Finland. As observed in the study, between 1926 and 1949 the Finnish mortgage market faced constant uncertainty and change due to economic and political instability. Legislation, evaluation of collaterals, as well as information retrieval on candidate debtors began to develop during this period. Despite that, banks were operating in an unpredictable environment where political steering was strong and risk evaluation difficult. The results of econometric analysis prove that the determination of interest rates cannot only be explained by the liquidity preference theory. They were determined also by political factors, like the interest rate agreements formed by the banks in 1930s and 1940s. The agreements sought to provide stability in turbulent times. The dataset on interest rates utilized in this study was very small, and that is why the econometric analysis cannot provide final conclusions on the interest rate movements and determination dynamics between 1926-1949. However, the results obtained in this study can provide a comprehensive picture on the actors participating the loan market, principles behind granting loans, and changes in the aforementioned. This information helps, for example, to re-evaluate the functioning of housing markets at the time and asses the coping of households during the Great Depression and World War II. Additionally, the regression analysis provides one perspective to the dynamics behind interest rate determination. This information can be useful in modern context while assessing the impact of interest rate level alterations as well as in societal problem solving.

Tämä maisterintutkielma tarkastelee Suomen toimijuutta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa (Etyk) vuosina 1989–1992. Tarkemmin toimijuutta tutkitaan Etykin sotilaallisten neuvotteluiden eli luottamusta ja turvallisuutta lisääviä (LTL) -toimia ja tavanomaisia asevoimia Euroopassa (TAE) koskevien neuvotteluiden kautta. Tutkielman primääriaineistona toimivat Suomen hallituksen kertomukset vuosilta 1989–1992 sekä ulkoasianministeriön LTL- ja TAE-neuvotteluita koskeva aineistokokonaisuus. Menetelmänä on Margrit Schreierin laadullinen sisällönanalyysi (QCA). Tutkielman teoreettisen viitekehyksen ytimessä on toimijuus, joka määritellään tietyn ryhmän tai yksittäisten ulkopoliittisten toimijoiden toimintana heidän valintojensa, mieltymyksiensä ja ideoidensa kautta. Nämä huomiot toimijuudesta yhdistetään Matti Pesun tutkimuksesta johdettuun ajatukseen ulkopoliittista koulukunnista valtion ulkopoliittisessa diskurssissa. Suomen Etyk-toimijuuden ilmentymiksi tapahtumahistoriasta vuosilta 1989–1992 tunnistettiin aktiivisuus ja yhteistyö. Tapahtumahistoriaa tarkastellessa LTL- ja TAE-neuvottelut nousivat esille korostuneesti, mikä vaikutti tutkielman aiheen tarkempaan rajaukseen. Toimijoista keskiössä oli Suomen neuvotteluvaltuuskunta, joka koostui diplomaateista ja sotilaista. LTL- ja TAE-neuvottelut todettiin merkittäviksi, ja merkittävyyden ytimessä oli Suomen omien turvallisuushuolien puolustaminen. Turvallisuushuolet liittyivät puolustusjärjestelmien eroihin sekä neuvotteluiden merelliseen ja alueelliseen ulottuvuuteen. Suomen toimijoita huolestutti erityisesti Neuvostoliiton aseistuksen siirtyminen Suomen rajojen tuntumaan. Yhteistyön osalta korostuneeseen rooliin nousi NN-ryhmä ja sieltä erityisesti Ruotsi. NN-ryhmän yhteistyössä ilmeni ongelmia muun muassa koordinoinnissa sekä maiden puolustaessa omia etujaan yhteisen edun sijasta. Ryhmä näyttäytyi rutinoituneena työskentelytapana ja jäänteenä historiallisesta jatkumosta, joka tulikin päätökseensä 1990-luvun alussa. Myös Ruotsin kanssa kohdattiin ongelmia NN-ryhmässä, mutta kyseessä oli tulkintani mukaan erillinen ongelmakokonaisuus ja yhteistyö nähtiin Suomen toimijoiden kesken tavoittelemisen arvoisena. Kaksinapaisen maailmanjärjestelmän murtumisella ja sen johdosta syttyneillä kriiseillä oli konkreettisia vaikutuksia sekä neuvotteluihin että niiden ilmapiiriin. Primääriaineistossa esiintyi Pesun määrittelemistä ulkopoliittisista koulukunnista ainoastaan pienvaltiorealisteja ja integrationisteja. Vahvinten pienvaltiorealistista koulukuntaa määritteli käsitys naapuruudesta eli Neuvostoliitosta ja sittemmin Venäjästä, mitä leimasi geopoliittinen realismi. Käsitys naapuruudesta oli myös pienvaltiorealisteja ja integrationisteja eniten erottava tekijä. Integrationisteja vahvinten määritteli heidän Etyk-korostuksensa. Neuvotteluissa oli kyse sekä valtion suvereniteetin kannalta elintärkeistä ominaisuuksista, eli puolustuskyvystä ja siihen liittyvän tiedon jakamisesta, että valtion intressien ytimessä olevasta tulevaisuutta määrittelevästä turvallisuuspolitiikasta. Nämä huomiot selittivät tulkintani mukaan sitä, että neuvotteluihin suhtauduttiin realistisesti kansainvälispoliittisia realiteetteja kunnioittaen.

Violent radicalization is a process in which proponents of an ideology become convinced that the use of violence is necessary to bring about societal change. In this master's thesis, I examine how the Finnish red's party press contributed to the process of violent radicalization in 1917. The data consists of 1025 articles from the Työmies newspaper throughout the year. I have analyzed the radicalism and persuasion tactics of the articles using a method based on extremist core frames. I have developed the method by combining the diagnostic, prognostic, and motivational core frame model with modern conception on the communication of extremist movements. My analysis confirms that Työmies' writing emphasizing radicalism and societal crisis increased during the year 1917. Työmies' writing evolved into fear-mongering and intensified social division. In the early year Työmies had hopeful perceptions of the future and the perception of the enemy was based on proponents of the tsarist regime. In the later year this shifted into fear-inducing crisis consciousness and contemptuous attitude towards domestic political enemies. My work demonstrates that the method based on the utilization of extremist core frames is well-suited for studying the radicalization of text-based materials.

Tutkielmassa tarkastellaan Suomen suurimman maahanmuuttajaryhmän, Neuvostoliitossa ja Venäjällä syntyneiden naisten, terveyttä suhteessa kantaväestöön kuuluvien naisten terveyteen. Terveyserojen mittarina toimii naisten kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus 1973–2017. Lisäksi verrataan saman maahanmuuttajaryhmän ja muun naisväestön osallistumista kohdunkaulan syövän joukkoseulontoihin 1991–2017. Kohdunkaulan syöpä on terveydenhuollon toimenpitein parhaiten estettävissä olevia ja hoidettavia syöpiä, ja seulontojen ansiosta syövästä on viime vuosikymmenien kuluessa tullut Suomessa harvinainen. Venäjällä kehityssuunta on ollut päinvastainen, eikä kansallista seulontaohjelmaa ole. Tutkimusaineistona on neljän valtiollisen rekisterin tiedoista Suomen Syöpärekisterissä koostettu yksilötason seuranta-aineisto. Tilastollisissa analyyseissä käytetään menetelmänä Poissonin regressiomallia. Syövän ilmaantuvuutta tutkimusjoukossa ja koko suomalaisessa naisväestössä verrataan käyttäen tunnuslukuna vakioitua ilmaantuvuussuhdetta (SIR), lisäksi lasketaan ilmaantuvuuden suhteelliset erot (IRR) maahanmuuttajien kesken. Seulontaan osallistumisen vertailussa käytetään tunnuslukuna vakioitua osallistumissuhdetta (SPR). Ilmaantuvuutta ja seulontaosallistumista tarkastellaan yleisesti ja taustamuuttujien mukaan. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus oli Venäjällä ja Neuvostoliitossa syntyneiden naisten keskuudessa 62 prosenttia yleisempää kuin suomalaisessa naisväestössä. Tutkimusjoukkoon kuuluneiden naisten osallistumisaktiivisuus kohdunkaulan syövän seulontaan oli kuusi prosenttia alhaisemmalla tasolla kuin muun naisväestön osallistuminen. Ikäryhmästä, äidinkielestä, koulutustaustasta sekä maassaoloajan pituudesta ja maahanmuuttoiästä riippumatta muu naisväestö osallistui seulontaan Neuvostoliitossa ja Venäjällä syntyneitä naisia aktiivisemmin. Tutkimus lisää ymmärrystä maahanmuuttajien ja kantaväestön pitkän aikavälin terveyseroista sekä vahvistaa aiemmissa tutkimuksissa havaittuja eroja. Vaikka seulontaan osallistumattomuudella ei yksistään voida selittää Venäjällä ja Neuvostoliitossa syntyneiden naisten korkeampaa kohdunkaulan syövän ilmaantuvuutta, on tärkeää kannustaa Suomeen muuttaneita osallistumaan joukkoseulontoihin.

Tutkielman aiheena on Britanniassa vuosien 2020–2021 Black Lives Matter -protestien yhteydessä käyty, julkisia monumentteja koskeva yhteiskunnallinen keskustelu, sekä siihen välittyvä ja sen tuottama ymmärrys Britannian modernin historian merkityksestä. Protesteissa ilmennyttä halua poistaa tai siirtää tiettyjä, imperialistiseen historiaan assosioituvia monumentteja käsitellään vaatimuksena arvioida uudelleen näiden symbolien tuottamia ja ylläpitämiä historiallisia käsityksiä sekä narratiiveja, joihin monumentit kutsuvat identifioitumaan. Tarkastelun keskiössä ovat eri hallinnollisten toimijoiden vastaukset tällaiseen haasteeseen. Tutkielmassa britannialaisen historiakulttuurin kenttää lähestytään jälkikoloniaalisen uudelleenneuvottelun tilana, jossa esiintyvät monet jälkikoloniaalisen eurooppalaisen historiakulttuurin taipumukset. Erityisesti huomiota kiinnitetään kahteen tällaiseen virtaukseen: vaikean historian käsittelyyn ja kulttuuriperintöön, sekä näiden toimintaan institutionaalisten tahojen työkaluina. Tutkielman aineisto koostuu Britannian parlamentin keskusteluista, mediakeskustelusta sekä institutionaalisten tahojen aiheen tiimoilta tuottamista materiaaleista. Tarkastelujakson ajallinen kaari kulkee protestien kiivaimmasta vaiheesta kesällä 2020 aina tässä epätavallisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa alulle pantujen institutionaalisten prosessien päättymiseen pääasiassa vuoden 2021 aikana. Protestien huomataan synnyttäneen hallinnollisissa toimijoissa tarpeen ilmaista kyvykkyyttä tarkastella Britannian modernin ajan historiaa kriittistä etäisyyttä ottavalla, tutkijanomaisella otteella. Tämä ilmeni uusien merkitysten liittämisenä tiettyihin monumentteihin, mikä vuorostaan mahdollisti epäsuorasti instituutioille viestimisen omasta luotettavuudestaan ja kypsyydestään. Tämä itsetutkiskeleva taipumus yhdisti muutoin erilaisia lähestymistapoja, kuten konservatiivihallituksen ja perintösektorin organisaatioiden muotoilemaa perintöpolitiikkaa, monumenttien poistamiseen optimistisemmin suhtautunutta Bristolin komissiota, sekä Oriel Collegen komissiota, jonka merkitys Collegen toimintaa ohjaavana työryhmänä jäi vähäiseksi. Esitellylle taipumukselle huomataan myös vastaesimerkkejä, jotka viittaavat ristiriitaisiin narratiiveihin Britannian historian merkityksestä. Johtopäätöksissä perintöä ja vaikean historian käsittelyä analysoidaan syvemmin työkaluina, jotka mahdollistivat tällaisen itsetutkiskelun ilmaisemisen. Tämä taipumus yhdistetään erityisesti imperialismin aikaan assosioituviin monumentteihin, mitä vastoin Britannian uudempaa historiaa kansallisvaltiona käsiteltiin aineistossa eri painotuksin. Samalla pohditaan myös näiden työkalujen rajoitteita historiallisten käsitysten neuvottelussa. Juontaen niiden suosiosta hallinnollisten tahojen käytössä tällaiset kehykset yhdistetään identiteettipoliittisiin päämääriin, jotka asettivat britannialaiselle poliittiselle yhteisölle tiettyjä rajoja.