Browsing by Title
Now showing items 10687-10706 of 32623
-
(2019)Tutkimuksen aiheena on huumeriippuvuudesta irrottautuminen ja äitiys. Tutkimustehtävänä on ollut tarkastella huumeriippuvuudesta irrottautuneiden äitien kuntoutumista päihteettömään äitiyteen, sekä toipumiseen ja äitiyteen liittyviä identiteettimuutoksia. Huumeita ja muita päihteitä ongelmaisesti käyttävät pienten lasten äidit ja raskaana olevat naiset ovat suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa lisääntyvä asiakaskunta. Äidin raskaudenaikaisella käytöllä on tutkimusten mukaan monia haitallisia vaikutuksia sikiön terveydelle. Syntyneen lapsen kohdalla äidin huumeidenkäyttö muodostaa vauvan terveydelle ja turvallisuudelle vakavan riskin. Terveysriskien lisäksi huumeita käyttävän äidin kyvyt vauvan psyykkisten tarpeiden kohtaamiseen eivät ole tutkimusten mukaan riittävät lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta. Tutkimus on toteutettu narratiivisen ja fenomenologisen tutkimuksen menetelmin. Valittujen menetelmien tavoitteena on ollut tarkastella huumeriippuvuudesta irrottautumista ja äitiyttä kokemuksellisena ja tarinallisena prosessina. Tutkimuksen toiminnallisena kontekstina on päihdeongelmaisille vauva- ja pikkulapsiperheille suunnattu ”Pidä Kiinni”–hoitojärjestelmä, jota toteutetaan Ensi- ja turvakotien liiton päihde-ensikodeissa ja avopalveluyksiköissä eri puolella Suomea. Tutkimuksen aineistona on kahdeksan huumeriippuvuudesta irrottautuneen äidin kertomukset. Aineisto koostuu 12:sta haastattelusta, kahden äidin kirjoittamista teksteistä ja havainnointipäiväkirjasta. Tutkimushaastattelut on toteutettu väljästi strukturoidun teemahaastattelun ja narratiivisen haastattelun menetelmin. Aineiston analyysi olen toteutettu narratiivisen analyysin keinoin. Tutkimusaineiston kertomusten valossa huumeriippuvuudesta irrottautuminen ja päihteettömän äitiyden identiteetin rakentuminen oli tapahtunut monessa vaiheessa ja tasossa. Huumeista irrottautuminen oli mahdollistanut uudenlaisen päihteettömän identiteetin rakentumisen vaiheittain etenevän identiteettityön avulla. Uusi päihteetön identiteetti oli muuttanut tutkittavien käsityksiä myös omasta äitiydestään. Äitien kertomuksissa erottautui erilaisia päihderiippuvuuteen, siitä irrottautumiseen ja äitiyteen kytkeytyviä identiteettinarratiiveja. Äitiyden identiteettinarratiivit – äitiyden käsikirjoitukset – jakautuivat voimaantuneen, voimattoman ja ristiriitaisen äitiyden käsikirjoitukseen. Haastateltavieni identiteetin uudelleenrakentumista tukeneita vuorovaikutuksellisia, kognitiivisia ja emotionaalisia prosesseja kutsun tutkielmassani tarinalliseksi identiteettityöksi. Sen avulla haastateltavani olivat rakentaneet koherentteja merkityksiä menneisyyden kipeille kokemuksille ja liittäneet ne osaksi uutta päihteetöntä identiteettiään. Päihde-ensikotien ja avopalveluyksikköjen kuntouttavat prosessit kulkivat haastateltavieni kertomuksissa rinnakkain heidän kuntoutumisensa sisäisten prosessiensa kanssa. ”Pidä kiinni”-hoitojatkumon tarjoama ”kiinnipitävä” ja välittävä tuki oli kannatellut haastateltavieni toipumisen etenemistä silloinkin, kun heidän omat voiman olivat olleet vähissä. Tutkimusaineiston valossa näyttää, että riittävän pitkä ja kuntoutujan tarpeisiin ajantasaisesti vastaava hoitojatkumo kannattelee parhaiten huumeriippuvuudesta irrottautuvan toipumista myös hoitojatkumon nivelvaiheiden yli. Keskeisimmät päihde-ensikodista kotiutumisen haasteet liittyivät äitien kertomuksissa arjessa selviytymiseen, vauvan tarvitsevuuteen vastaaminen ja päihteettömyyden säilyttäminen. ”Pidä kiinni”-hoitojatkumo rakentuu avo- ja laitosperhekuntoutuksen palveluista, joilla pyritään tukemaan toisaalta äidin tai vanhempien päihteettömyyttä, toisaalta äidin tai vanhempien ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta. Haastateltavieni kertomuksissa yksittäisiä perhekuntoutuksen käytäntöjä tärkeämpänä näyttäytyi perhekuntoutuksen yhteisöllisyys ja vuorovaikutus. Äitien kokemukset perhekuntoutuksen terapeuttisista elementeistä liittyivät sekä vuorovaikutussuhteisiin työntekijöiden kanssa että vertaissuhteisiin.
-
(2019)The purpose of this study is to compare special education teacher training programs of University of Helsinki and University of Jyväskylä trough the lenses of inclusion. Study has been made by comparing curriculums of special education using a theory of core-values of inclusion. According to Watkins and Donnelly (2014) there are four core-values of inclusion: valuing learner diversity, supporting all, working with others and professional personal growth. Study has been made by using qualitative content analysis. This study is a part of Oppijan oikeus – Opettajan taito -project, which aims to create com-mon teaching materials and equalize special education teacher training in universities and universities of applied sciences in Finland. This study is a part of the first step of the project: to find out what is the current situation of special education teacher training in Finland and what are the most important issues curriculums consist. Results show that all four core-values of inclusion are highly included in both curriculums of the universities, alltough the word inclusion does exist only once in curriculum of Jyväskylä. Common contents in both curriculums are special education in science and in practice, varie-ty of special needs in education, to plan, execute and evaluate the support in learning, work-ing with others and personal professional growth. The differences in curriculums are primarily in perspectives that contents are presented. Positive pedagogy, criminology, social exclusion, Finnish in second language -teaching and psychiatry exist only in curriculum of Helsinki. Mul-ti-professional teamwork, disablement and challenges in behavior are more visible in curricu-lum of Jyväskylä. Both of curriculums include rhetoric about troubles and hardships.
-
(2010)The literature review dealed with stunning of poultry. The effects of the stress induced by handling on the physiological and biochemical changes, and how they further affect the meat quality, were discussed. Suitability of different stunning methods for poultry was also reviewed. Methods for measuring the welfare of poultry before slaughtering and the meat quality were described, at the end of the literature review. The aim of the experimental work was to find out the influence of two different types of stunning gases, CO2 and N2, on turkey meat quality. An additional aim of the study was to examine how the chilling rate affects meat quality and also if there are any differences between the stunning methods concerning this. Furthermore, the most suitable gas stunning method for small-scale slaughterhouses, from a meat quality perspective, was hoped to be revealed by the results. Two-phase CO2-stunning was used as a control treatment. The turkeys were stunned using a gas stunning mask designed for the conditions of small-scale slaughterhouse. The post mortem metabolism was controlled with the rate of the pH fall as well as with the glycogen and lactate contents. Drip loss, cooking loss and tenderness were measured to predict the meat quality. The post mortem pH fall was significantly faster in the breast muscles of the nitrogen stunned turkeys than in the breast muscles of the turkeys stunned with other gases. Stunning with N2 could enable the fast chilling of the carcasses without the risk of cold shortening because the meat of the N2 stunned birds was not as tough as the meat of the CO2 stunned birds, when chilled at 0 °C. The pH fall of the CO2 stunned turkeys was similar to the birds stunned with the two-phase method. As a result, CO2 could be a good alternative for gas stunning. On the other hand, CO2 has been stated noxious for poultry to breath in high concentrations. In addition, there is a risk of cold induced toughening when using carbon dioxide if chilled rapidly.
-
(2004)Rakentamisen materiaalivirtoja eli luonnonvarojen kulutusta on tutkittu Suomessa aikaisemmin vain vähän. Tämän vuoksi oli tarvetta saada lisää tutkimustietoa aiheesta. Tutkimuksen kohteiksi valittiin kaksi Helsingin yliopiston rakennusta: Physicum ja Infokeskus. Tarkoituksena oli selvittää rakennusten luonnonvarojen kulutus ja sen jakautuminen eri rakennusosien kesken, tehdä tuloksille herkkyystarkasteluja tiettyjen tekijöiden suhteen sekä esittää suosituksia siitä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun rakennuksen luonnonvarojen kulutusta halutaan vähentää. Rakennusten luonnonvarojen kulutus selvitettiin MIPS-laskentamenetelmän avulla. MIPS tulee sanoista material input per service unit eli suomeksi materiaalipanos jaettuna palvelusuoritteella. MIPS-luku ilmaisee hyödykkeen luonnonvarojen kulutuksen suhteutettuna hyödykkeestä saatavaan hyötyyn. Mitä pienempi hyödykkeen MIPS on, sitä vähemmän sen ajatellaan kuormittavan ympäristöä. MIPS-menetelmä pohjautuu ajattelutapaan, jonka mukaan ihmisen liikkeelle laittamien materiaalivirtojen suuruus määrää ensisijaisesti inhimillisen toiminnan ympäristövaikutusten suuruuden. Näin ollen ympäristönsuojelun tärkeimpänä tavoitteena on vähentää luonnonvarojen kokonaiskulutusta eli dematerialisoida inhimillistä toimintaa. Rakennuksille laskettiin neljä erilaista MIPS-lukua: abioottisten eli elottomien luonnonvarojen, bioottisten eli elollisten luonnonvarojen, veden sekä ilman kulutuksesta kertovat MIPS-luvut. Infokeskuksen MIPS-luvut olivat jokaisessa luonnonvarakategoriassa pienemmät kuin Physicumin. Kummankin rakennuksen luonnonvarojen kulutuksen muodostumisessa erottuivat kuitenkin suunnilleen samat tekijät merkityksellisimpinä. Abioottisten luonnonvarojen kulutuksen muodostumisessa merkittävimmiksi tekijöiksi nousivat sähkönkulutus, talotekniikka, louhinta / maankaivut sekä Physicumin tapauksessa lämmönkulutuskin. Bioottisten luonnonvarojen kulutus jäi hyvin pieneksi verrattuna muihin kategorioihin, ja se jakautui vain ulko- ja väliseinien välille. Veden kulutus oli puolestaan todella suurta verrattuna muihin kategorioihin, ja se aiheutui lähes täysin sähkönkulutuksesta. Ilman kulutuksen muodostumisessa lämmön- ja sähkönkulutus olivat merkittävimpiä tekijöitä. Physicumin luonnonvarojen kulutuksen määräytymisessä korostuivat käytönaikainen sähkön- ja lämmönkulutus suhteessa enemmän kuin Infokeskuksen tapauksessa. Abioottisten luonnonvarojen kulutusta voidaan vähentää esimerkiksi valitsemalla tuulivoima sähköntuotantomuodoksi tavallisen verkkosähkön ostamisen sijaan, lisäämällä uusiometallien käyttöä, rakentamalla rakennuksia, joissa ei ole maanalaista pohjakerrosta sekä pienentämällä sähkönkulutusta. Veden kulutusta voidaan vähentää vaikuttamalla sähkönkulutukseen ja tapaan, jolla sähkö tuotetaan: tässä tutkimuksessa todettiin, että jos sähkö tuotetaan tuulivoimalla, rakennuksen veden kulutus vähenee todella merkittävästi. Ilmankin kulutuksen vähentämiseksi kannattaa valita tuulivoima sähköntuotantomuodoksi sekä keskittyä pienentämään rakennuksessa käytettävän sähkön ja lämmön määrää. Abioottisten luonnonvarojen ja ilmankin kulutuksen vähentämiseksi kannattaa myös tähdätä rakennusten pitkäikäisyyteen ja rakennusosien mahdollisimman pitkiin uusimisjaksoihin.
-
(2010)Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia käsityksiä Raahessa Pohjois-Pohjanmaalla asuvilla, kahta eri ikäryhmää (nuoret ja aikuiset) edustavilla maallikoilla on suomen murteista. Tutkielman tavoitteena on selvittää, poikkeavatko nuorten ja aikuisten käsitykset toisistaan, ja millaisia mahdolliset erot ovat. Toisena kysymyksenä on tutkia, miten käsityksissä muista murteista näkyvät informanttien oma pohjoispohjalainen murre ja informanttien mielteet siitä. Tutkielma kuuluu kansandialektologiseen tutkimusalaan. Tutkielman aineistona ovat lomakekyselyvastaukset 65 lukiolaiselta ja 63 aikuiselta raahelaiselta. Kyselyn ensimmäisessä osassa vastaajien tuli rajata Suomen kartalle murrealueet oman käsityksensä mukaan ja kuvailla murteita. Toisen osan kyselyssä muodostavat kuuntelunäytetehtävät, joissa informanteille soitettiin lyhyitä murrenäytteitä, jotka heidän tuli perustellen sijoittaa kartalle ja joita heidän tuli arvioida viidentoista adjektiiviparin avulla. Tutkielmassa selviää, että ryhmätasolla nuorten ja aikuisten murrekäsitysten välillä on ensinnäkin sellaisia eroja, joiden voi tulkita johtuvan vastaajien kuulumisesta eri sukupolviin. Aikuisten käsityksistä näkyvät vahvasti vanhat heimostereotypiat: murteita nimetään maakuntien mukaan ja kuvaillaan vakiintunein kansanlingvistisin termein ("viäntää", "puhua h:n päältä"). Nuoret erottelevat kartalle vähemmän murteita kuin aikuiset, ja aluejaoissa näkyy uuden läänijaon vaikutus. Eteläsuomalainen puhetapa on aineiston perusteella merkityksellisempi nuorille kuin aikuisille: he näyttävät tunnistavan sen piirteitä herkemmin kuin aikuiset, ja lukiolaisten asenteet pääkaupunkiseutulaista puhetapaa kohtaan ovat kielteisempiä kuin aikuisten asenteet. Aikuiset asennoituvat kielteisesti erityisesti lounaismurteisiin. Iän ja kokemusten vaikutus murrekäsityksiin näkyy siinä, että aikuiset tunnistavat varieteetteja tarkemmin ja sijoittavat ääninäytteiden puhujat lähemmäs näiden todellisia kotipaikkoja kuin nuoret. Vastaajien oma murre näkyy käsityksissä muista murteista siten, että sellaisia piirteitä, jotka vastaajat liittävät vahvasti omaan murteeseensa (svaavokaali, yleisgeminaatio ja mää, sää, nää -pronominit), he eivät tuo esiin kuvaillessaan muita murteita. Myös muunmurteiset puhujat sijoitetaan puhenäytetehtävässä toisinaan vastaajien omalle murrealueelle näiden piirteiden perusteella. Erityisesti kuuntelunäytetehtävien tulokset antavat aihetta kyseenalaistaa karttojen ja murteiden maantieteellisen paikantamisen mielekkyyttä. Varsinkin lukiolaiset näyttävät paikantavan varieteetteja myös muuten, esimerkiksi akseleilla maalainen–kaupunkilainen ja eteläinen–pohjoinen. Tästä kertoo myös se tutkimustulos, että siihen, miten vastaajat puhenäytetehtävässä arvioivat kuulemiaan varieteetteja, ei juuri vaikuta se, miten vastaajat paikantavat puhujan maantieteellisesti.
-
(2015)Conservation biological control is a strategy of biological control that aims to support natural enemies of pests. One of the potential ways to support natural enemies is to enhance diversity in agricultural landscapes. By establishing non-cultivated areas near crop fields natural enemies can be provided with many resources including food, shelter and overwintering sites. The availability of these resources potentially enhances the abundance and diversity of natural enemies and their efficiency to reduce pest populations. The goal of this study was to compare the effects of two different fallow strip types – meadow strip and grassland strip – on the abundance and species composition of predatory arthropods. To examine the differences between the strip types, data were collected from the strips and adjoining cereal fields. An experiment was conducted on two barley fields in Helsinki in summer 2014. Two fallow strips were established in the middle of each field. The strips were composed of four 3 m * 60 m-sized plots. Every other plot was sown with meadow seed mixture and every other with grassland mixture. Data on predatory arthropods were collected during June-July using pitfall traps. There were more predatory arthropods on the fallow strips than on the barley fields. However, there were no differences in the abundance of predatory arthropods between the fallow strip types. Moreover, the abundance of predatory arthropods on adjoining cereal field did not differ between the strip types. The species composition of predatory arthropods differed statistically significantly between barley fields and the fallow strips, and almost significantly between the strip types. The results indicate that the fallow strips succeeded to provide favorable habitats for predatory arthropods, which may be due to food or shelter that they provide. The lack of clear differences on the abundance and species composition of predatory arthropods between the strip types can be explained by the fact that the vegetation of the strips was not yet fully established in the first year. Other reasons include the substantial differences between the two study fields. However, it seems that fallow strips have potential to provide biodiversity benefits, which have previously been observed in environmental fallow fields, and to enhance ecosystem services such as biological control.
-
(2016)Tutkielman tarkoituksena on selvittää kirkollisten palvelujärjestöjen Suomen Kirkon Sisälähetysseuran (SKSS) vuosina 1905–1910 ja 1945–1950 sekä Suomen Kirkon Seurakunta-opiston Säätiön (SRKS) vuosina 1945–1950 esitettyjä arvoja, missiota ja visiota. Kohdistan mielenkiintoni siihen, mitä samanlaista ja mitä erilaista organisaatioiden tarkoituksesta, tehtävästä ja arvoista perustamisasiakirjoihin, hallinnon pöytäkirjoihin ja vuosikertomuksiin on kirjoitettu. Kartoitan, ketkä henkilöt olivat perustamisvaiheen johdossa. Selvitän, mitä tutkimukset perustajahenkilöiden teologiasta ja pyrkimyksistä kertovat. Analyysivaiheessa arvioin sitä, miten sanottu näyttäytyy suhteessa historioitsijoiden piirtämään ajan yhteiskunnalliseen ja kirkolliseen kontekstiin sekä aiempien tutkimusten tuloksiin. Tutkielma on kirkkohistoriallinen ja lähestyn aihetta historiatieteen menetelmien avulla. Aineistot löytyvät Kansallisarkistosta ja Kirkkopalvelut ry:n arkistosta. Molemmat tutkittavat palveluorganisaatiot rakentuvat aiemmin olemassa olevan yhdistyksen pohjalta. Tutkittavien järjestöjen toimintatapa ja organisoituminen muodostuu erilaiseksi. Kummankin organisaation johdossa on kirkkoa edustavia henkilöitä ja muutamia yhteisiä kirkon johtohenkilöitä hallintoelimissään. Suomen Kirkon Sisälähetysseura on yhdistysmuotoinen, jossa jäsenistöllä on muodollinen valta. Suomen Kirkon Seurakuntaopiston Säätiö rakentuu voittoa tavoittelemattomalle säätiöpohjalle, jonka taustalla vaikuttaa Laajennettu piispainkokous, Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliitto ja Suomen Pyhäkouluyhdistys. Strategiaa suunnittelevat miehet. Tasa-arvon näkökulmasta on syytä pohtia, millaisiksi strategiat rakentuvat, jos ylimmässä hallinnossa on myös naisia. Palvelujärjestöille yhteisellä kansankirkollisuudella voidaan pitää evankelis-luterilaista kirkollisuutta, jossa tunnustetaan raamatun ja tunnustuskirjojen mukaista kristillistä uskoa. Molemmat palvelujärjestöt ovat aloitteellisia, kehittävät ja edistävät uusia toimintamuotoja sekä kirkkoon että yhteiskuntaan. Kristilliset arvot tulevat esiin niin hädänalaisten etsivässä seurakuntatyössä, diakonisten laitosten toiminnassa kuin koulutuksessa seurakuntatyöntekijöille ja maallikoille. Sisälähetyksen toimintamuotona on tutkielman ajankohdan alussa raamattujen ja hengellisen kirjallisuuden kustantaminen, painaminen ja levittäminen, 1945 jälkeen myös evankelioimistyö sekä pyhäkoulutyö. Molempien palvelujärjestöjen kohdalla havaitsen koordinaatioroolin seurakuntien välillä sekä yhteyden rakentamisen seurakuntiin ja yhteiskuntaan.
-
(2023)The idea of this thesis was to build an understanding of the organizational cultures of two organizations that are parties to an acquisition. By characterizing the current culture of these organizations, it is possible to facilitate the merging and alignment of cultures, so that cooperation in the new situation would be successful. The research was a quantitative survey during fall of 2022, and based on the data from the survey, cultural profiles were built for both organizations. By comparing these cultural profiles, plan was to find the areas and entities in current cultures where they are similar and can so be seen as the company’s core competence and strength. Idea was also to find the areas where the current cultures are different and where the so-called collision of cultures could happen, or where the differences can be turned into strength. Both organizations were well represented in the data, but there were less answers in open questions than was expected. According to the results, the most important factor in both organizations is its employees and people-to-people cooperation. Also, both cultures emphasized their own industries, which are slightly different for these two organizations. The results did not reveal a large clash of cultures, but especially on the main group’s side, the organizational culture could require refinement and harmonization throughout the entire company.
-
(2014)Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää koirarotujen perinnöllistä monimuotoisuutta ja rotujen välisiä perinnöllisiä eroja. Lisäksi suomalaisia rotuja tarkasteltiin tarkemmin. Tutkimuksessa käytettiin Finnzymes Oy:ltä saatua mikrosatelliittimerkkeihin perustuvaa genotyyppiaineistoa, joka oli alun perin kerätty polveutumismäärityksiä varten. Tämä aineisto oli genotyypitetty 18:lla mikrosatelliittilokuksella. Tutkimuksessa oli mukana 500 yksilöä. Roduittain otokset vaihtelivat välillä 5-49. Rodut edustivat kahdeksaa eri FCI:n roturyhmää. Rotujen sisäisestä monimuotoisuudesta kertova alleelirikkaus vaihteli lokuksittain välillä 1,4-6,4. Keskiarvojen perusteella alleelirikkaus oli suurinta suomenlapinkoiralla ja pienintä bokserilla. Kaikkien rotujen kaikki mikrosatelliittilokukset olivat tilastollisesti merkitsevästi Hardyn-Weinbergin tasapainossa. Havaittu heterotsygotia-aste oli suurin lapinporokoiralla (0,76) ja pienin bokserilla (0,42). Rotujen välistä geneettistä etäisyyttä kuvaavien Fst-arvojen perusteella suurin etäisyys oli bokserin ja cavalier kingcharlesinspanielin välillä (0,39) ja pienin etäisyys oli lapinporokoiran ja chihuahuan välillä (0,07). Nei´n DA –etäisyyksistä suurin (0,58) oli bokserin ja cavalier kingcharlesinspanielin välillä. Pienin etäisyys (0,18) oli puolestaan chihuahuan ja coton de tulearin, chihuahuan ja jackrusselinterrierin, chihuahuan ja suomenlapinkoiran, coton de tulearin ja jackrusselinterrierin sekä jackrusselinterrierin ja suomenlapinkoiran välillä. Suomalaisista roduista karjalankarhukoiralla oli eniten populaation homotsygotiasta kertovia positiivisia Fis –arvoja (12 kpl) ja suurin keskiarvo. Lapinporokoiralla oli eniten populaation heterotsygotiasta kertovia negatiivisia Fis –arvoja (13 kpl) ja pienin keskiarvo. Kytkeytyneitä alleeleita oli eniten lapinporokoiralla (58 kpl) ja vähiten suomenajokoiralla (16 kpl). Suomalaisten rotujen teholliset populaatiokoot vaihtelivat välillä 65-81. Suurin oli suomenlapinkoiralla ja pienin karjalankarhukoiralla. Tutkimuksessa nousivat esille suomenlapinkoira suuren perinnöllisen monimuotoisuutensa vuoksi ja bokseri vähäisen monimuotoisuutensa vuoksi. Yleensä tapahtumat rotujen jalostushistoriassa ja perustajayksilöiden määrä ovat todennäköisesti olleet vaikuttamassa monien rotujen perinnölliseen monimuotoisuuteen.
-
(2016)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan prototyyppiteoriaa osana länsimaisen kielitieteen historiaa. Tavoitteena on selvittää, millaiset taustat prototyyppiteorialla on ja millä tavoin se otettiin vastaan kielitieteelliseen tutkimukseen. Tutkimus pyrkii kuvailemaan, millaisia kielellisiä ilmiöitä prototyyppiteorialla voidaan kuvata, mikä on sen sovellettavuusala kielitieteellisessä tutkimuksessa ja millaista kritiikkiä sitä vastaan on esitetty. Prototyyppiteoria on teoria kategorioista. Se pohjautuu 1970-luvulla suoritettuihin empiirisiin kokeisiin kognitiivisen psykologian saralla ja esittää tiivistetysti kaksi väitettä: (1) Kategorialla on keskeisempiä ja perifeerisempiä jäseniä. (2) Kategorian rajat ovat sumeat. Prototyyppiteoria ja prototyypin käsite ovat nousseet keskeiseen asemaan etenkin kognitiivisen kielitieteen keskuudessa. Tyypillisesti prototyyppiteoria nähdään vastakkaisena selkeärajaiselle klassiselle kategoriamallille, jonka kategoriakuuluvuuden ehdot määritellään binaaristen joko–tai -piirteiden perusteella. Klassinen kategoriamalli on erityisesti formaalin kielentutkimuksen käyttämä kategoriamalli. Kysymys kategorioista ja niiden olemuksesta on keskeinen tässä tutkimuksessa ja niitä koskevaan keskusteluun pyritään tutustumaan kattavasti. Sitoutuminen yhdenlaiseen kategoriamalliin nähdään usein kannanottona toisenlaista mallia vastaan, mikä on johtanut kiistoihin ja väittelyihin eri kielentutkimuksen suuntausten välillä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millainen on formaalin ja funktionaalisen kielentutkimuksen lähestymistavan suhde toisiinsa. Kysymys nähdään rationaalisen ja empiirisen tieteen vastakkainasetteluna, joka vuosisatoja kestettyään on tuskin ratkaistavissa helposti. Eri lähestymistapojen välille on kuitenkin koetettu rakentaa siltaa ja dialogi jatkunee tulevaisuudessakin. Tämän tutkimuksen aineistona toimivat toiset tutkimukset sekä eri tieteenalojen – kuten filosofian, psykologian ja kielitieteen eri osa-alueiden – lähteet. Tutkimus vertailee ja kokoaa yhteen näkemyksiä eri vuosikymmeniltä sekä pyrkii kontekstualisoimaan niitä vallitseviin yhteiskunnallisiin oloihin ja tapahtumiin. Tavoitteena on muodostaa hermeneuttinen kehä, jonka aikana ymmärrys tutkittavasta kohteesta – rationalismin ja empirismin vastakkainasettelusta, kategorioista sekä prototyyppiteoriasta – syvenee ja monipuolistuu. Prototyyppiteorian matka empiirisestä kategorisaatiomallista teoreettiseksi kielellisten kategorioiden kuvausmalliksi vaikuttaa olleen melko saumaton, joskaan ei täysin ongelmaton, siirtymä. Prototyyppiteoriaa on moitittu mm. epäselvästä käsitteenmuodostuksesta ja siitä, että prototyypin käsitettä voi kukin tutkija käyttää oman näkökulmansa ja kulloistenkin tutkimustarpeidensa mukaisesti. Tämä voi aiheuttaa sekaannusta ja tutkimustulosten yhteismitattomuutta. Toisaalta prototyyppiteoria nähdään eräänlaisena lingvistisenä yleistyökaluna, jonka vahvuuksia ovat joustavuus, selitysvoimaisuus ja sovellettavuus eri ilmiöiden tutkimiseen. Prototyyppiteoria vaikuttaa soveltuvan erityisen hyvin semantiikan alan kuvaukseen, mutta prototyyppisyyden käsitettä voidaan periaatteessa soveltaa kaikkiin ilmiöihin, jotka pohjautuvat kielelliseen luokitteluun.
-
(2013)Tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa asuvien somalialaistaustaisten maahanmuuttajien rahalähetyksiä sosiaalisessa kontekstissa. Keskeisenä osana tutkimusta ovat somalialaisten transnationaaliset eli ylirajaiset suhteet, jotka muodostavat perustan rahalähetyksille. Rahalähetykset ovat merkittävä osa kaikkea siirtolaisuutta. Erittäin merkittäviä ne ovat yleisesti diasporassa eläville siirtolaisille, joiden perheet tai sukulaiset saattavat elää edelleen epävarmoissa oloissa. On hyvin tavallista, että Somalian ulkopuolella asuvat somalialaiset lähettävät rahaa kotimaahansa. Tutkimuksen tehtävä on tuottaa tietoa rahalähetyksistä erityisesti somalialaistaustaisten maahanmuuttajien itsensä eli lähettäjän näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallinen tutkimuskysymys on: Miten somalialaistaustaiset maahanmuuttajat kokevat rahalähetykset? Tutkimuksessa vastataan myös kysymyksiin: Miksi rahaa lähetetään ja miten lähetettävä summa määräytyy? Ovatko rahalähetykset vapaaehtoisia vai pakollisia? Miten niitä perustellaan itselle ja muille? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii transnationalismi sosiologisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Transnationaalisia suhteita ja rahalähetyksiä tarkastellaan erityisesti jakautuneena huolenpitona sekä sosiaalisesti pakottavana transnationalismina. Myös diasporan käsite kulkee keskeisesti mukana läpi koko tutkielman. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä puolistrukturoidusta teemahaastattelussa. Kaikki haastateltavat ovat ensimmäisen polven somalialaistaustaisia maahanmuuttajia, jotka ovat asuneet Suomessa alle kymmenen vuotta. Haastattelut on toteutettu kolmella eri paikkakunnalla suhteellisen kaukana pääkaupunkiseudusta ja ne toteutettiin suomen kielellä. Kukaan haastateltavista ei ole palkkatöissä, joten haastateltavien toimeentulo muodostui erinäisistä toimeentulo-, kotoutumis- ja opintotuista. Haastateltujen kertomat asiat otetaan analyysissa vastaan faktatietona, mutta niitä peilataan myös haastattelutilanteiden vuorovaikutustilanteiden läpi. Aineisto on teemoiteltu teorioiden perusteella luotujen kategorioiden alle. Tutkimuksen tuloksena esitetään, että rahalähetyksillä on hyvin merkittävä asema somalialaistaustaisten maahanmuuttajien transnationaalisissa suhteissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että rahalähetykset ovat hyvin tavallisia somalialaistaustaisille maahanmuuttajille siitä huolimatta, että lähettäjien tulot perustuvat ainoastaan sosiaalietuuksiin. Seitsemän yhdeksästä haastattellusta kertoi lähettävänsä rahaa niin paljon kuin vain pystyi. Rahaa lähetetään lähisukulaisille, kuten omille lapsille tai vanhemmille sekä sisaruksille. Rahan lähettäminen kuvataan pakolliseksi ja erittäin merkitykselliseksi perheenjäsenten pärjäämisen kannalta. Se, miten paljon jokainen pystyy lähettämään, määräytyy lähettäjän ja vastaanottajan henkilökohtaisten, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden perusteella. Kertomansa mukaan kukaan haastateltavista ei pysty lähettämään niin paljon rahaa sukulaisilleen kuin haluaisi. Odotukset ovat kotimaassa usein epärealistiset ja sen ymmärtäminen, ettei Suomessa asuvilla sukulaisilla olisi rahaa lähetettäväksi, voi olla vaikeaa. Ristiriidan kokeminen saa haastateltavat tuntemaan olonsa stressaantuneiksi, syyllisiksi ja surullisiksi. Joskus Somaliasta tuleviin puheluihin ei vastata, jotta ei jouduta kohtaamaan näitä ristiriitaisia tilanteita. Sen enempää rahalähetyksiä kuin transnationalismiakaan ei tulisi nähdä yksiselitteisesti esteenä integraatiolle. Jokaisella lähettäjällä on omat henkilökohtaiset syynsä rahan lähettämiseen, mutta kaikkia mainittuja rahalähetysten syitä yhdistää myös yleisemmän tason selitykset: moraali, uskonto ja kulttuuri. Rahalähetyksiä kuvataan usein pakottavin termein. Pakonomaista transnationalismia ei muodosta niinkään mikään rahalähetyksiä vaativa taho, vaan haastateltavien oma käsitys oikein toimimisesta. Omat ja rahalähetyksiä vastaanottavien sukulaisten taloudelliset ja sosiaaliset tilanteet olivat niin epätasapainoiset, että rahalähettäjät kokevat jopa syyllisyyttä omasta turvallisesta ja hyvinvoivasta asemastaan Suomessa ja velvollisuus omia sukulaisia ja läheisiä kohtaan koetaan pakottavaksi. Tutkielmassa ehdotetaan suomen kielellä kirjoitettaessa pakkotransnationalismi-termin sijasta käytettäväksi termiä sosiaalisesti pakottava transnationalismi. Sosiaalisesti pakottava transnationalismi on terminä neutraalimpi sekä informatiivisempi. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että haastateltaville rahalähetysten keskiössä ei ole niinkään raha, vaan yhteydenpito, välittäminen ja huolenpito. Rahalähetykset voidaan nähdä lahjana, jonka ydin on sosiaalisuus. Transnationaalisia suhteita, moraalisia velvoitteita ja hyvänä muslimina, isänä, poikana tai tyttärenä toimimista ei voi mitata rahassa. Tutkielma tuottaa yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa rahalähetyksen merkityksestä transnationaalisten suhteiden ylläpidossa hiljattain Suomeen muuttaneiden somalialaistaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa.
-
(2014)Tutkielmassa tarkastellaan Anna-Maija Raittilan uusina vuoden 1986 virsikirjaan otettuja brittiläisten virsien käännöksiä ja niiden alkutekstejä sisällönanalyysin keinoin. Raittilan käännökset ovat virsikirjan virret 213, 228, 416, 449, 455, 508 ja 589. Virsiä tarkastellaan erityisesti kahden virsiryhmän osalta. Nämä ryhmät on nimetty alkutekstien kirjoittamisajankohdan perusteella. Keskeisin on Iso-Britanniassa 1960–70 -luvuilla vahvasti vaikuttanut yhteiskunnallisesti suuntautunut kausi, jota tutkielmassa nimitetään murroskaudeksi. Tätä verrataan varhaisempaan kauteen, joka ulottuu 1800-luvun alkupuolelta 1900-luvun alkupuolelle. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, poikkeavatko tutkimuskohteena olevien virsien alkutekstit ja Raittilan käännökset oleellisesti toisistaan eri aikakausina Jumalan ja ihmiset toimijuuden merkittävyyden suhteen. Tämä määräytyy kielitieteen teoriaan kuuluvien makroroolien aktori (Actor) ja läpikäyjä (Undergoer) esiintyvyyden perusteella tekstien toimija-viitteissä. Perusoletuksena tutkimuksessa on, että mitä merkittävämpi on jonkun tietyn henkilön toimijuus, sitä useammin tämä henkilö esiintyy teksteissä aktoriroolissa. Toimijoina voivat olla myös luontokappaleet ja koko luomakunta. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa virsiteksteihin sovellettiin diskurssianalyysin piiriin kuuluvaa makrorakenteiden teoriaa, jossa makrosääntöjen avulla etsittiin tekstien ylätason rakenteita ja teemoja. Näitä verrattiin keskenään eri aikakausiryhmissä, ja tämän perusteella muodostettiin tutkimusongelmaa koskeva hypoteesi. Hypoteesiksi tuli, että murroskauden virsiryhmän ja varhaisemman kauden virsiryhmän välillä on oleellinen ero niin, että murroskauden tekstien osalta alkuteksteissä painottuu varsin vahvasti ihmisen toimijuus ja käännöksissä Jumalan toimijuus. Sen sijaan varhaisemman kauden teksteissä alkutekstien ja niiden käännösten välillä ei ole mainittavaa eroa Jumalan ja ihmisten toimijuuden merkittävyydessä. Toisessa vaiheessa teksteihin sovellettiin makroroolianalyysiä siten, että teksteistä etsittiin ja taulukoitiin viittaukset kuhunkin toimijaan hänen aktoriroolinsa perusteella. Toissijaisesti tutkittiin myös joitakin patienttirooleja. Toimijaviittausten suhteellisten esiintymismäärien tarkastelun perusteella voitiin havaita, että alkuteksteissä Jumalaa aktoriroolissa koskevien viitemäärien suhteellinen osuus kaikista viitteistä oli 37 % ja ihmisten osuus on 58 %. Vastaavasti Raittilan käännösteksteissä Jumala oli aktoriroolissa 59 %:ssa henkilöviitteistä ja ihmiset 30 %:ssa. Varhaisemman kauden osalta alkuteksteissä Jumalaa koski 25 % viitteistä ja ihmisiä samoin 25 %. Raittilan käännöksissä Jumalaa koskeva osuus oli 29 % ja ihmisten 18 %. Näiden tulosten perusteella hypoteesi pitää paikkansa. Murrosajan tekstien osalta Raittila on muuttanut melko ihmiskeskeisiä tekstejä niin, että Jumalasta on tullut paljon ihmisiä merkittävämpi toimija. Varhaisemman kauden alkutekstien Jumalan ja ihmisten yhtäläinen toimijuus on Raittilan käännöksissä muuttunut Jumalan jonkin verran ihmisiä vahvemmaksi toimijuudeksi. Varhaisemmalla kaudella virren 455 myötä myös muut toimijat kuten luontokappaleet ovat olleet merkittäviä toimijoita.
-
(2009)Työn tarkoituksena oli tutkia kahden eri paperinkeräysmenetelmän ympäristövaikutuksia ja kustannuksia. Menetelmien tehokkuuksia vertailtiin kustannusvaikuttavuus-analyysiä apuna käyttäen. Tietoa tarvitaan, koska jätehuollon toimivuuteen, taloudellisuuteen ja ympäristömyötäisyyteen vaikuttaa suuresti se, miten jätteen keräys- ja kuljetustyö hoidetaan. Erilaiset astia- ja kuljetuskalustovalinnat sekä reittisuunnittelu vaikuttavat keräysmenetelmän aiheuttamiin ympäristöhaittoihin ja kustannuksiin. Tutkielma koskee hyötyjätteistä ainoastaan paperinkeräystä, mutta saatua tietoa voidaan mahdollisesti käyttää apuna myös muiden jätteiden keräysjärjestelmien kehittämistyössä. Soveltamisessa on kuitenkin oltava erityisen tarkkana taustaoletusten yhteensopivuudesta. Ympäristövaikutuksia tutkittiin selvittämällä paperin keräys- ja kuljetustyöstä aiheutuvia hiilidioksidi-, typpioksidi- ja hiukkaspäästöjä, koska nämä ovat oleellisimmat päästöt, joita raskas kuljetuskalusto aiheuttaa. Kustannustarkastelussa huomioitiin ainoastaan työn toimeksiantajalle eli Paperinkeräys Oy:lle koituvat yksityiset kustannukset. Vertailussa olivat seuraavat keräysteknologiat: 1) vallitseva menetelmä, jossa keräysastiat ovat pääasiassa 600-litraisia muoviastioita ja tyhjennys tapahtuu perästä täytettävällä pakkaajaautolla sekä 2) menetelmä, jossa keräysastiat tilavuudeltaan suurempia pinta- tai syväkeräysastioita jotka tyhjennetään nosturillisella lava-autolla (kutsutaan tässä työssä uudeksi keräysmenetelmäksi). Päästöjen laskennassa hyödynnettiin VTT:n Lipasto-tietokannan päästökertoimia sekä case-alueiden tietoja koskien tyypillisellä tyhjennyskierroksella käytettyjen autojen ominaisuuksia, kerättyjä tonnimääriä ja ajopäiväkirjoja. Kustannusten laskennan perustana käytettiin Paperinkeräys Oy:ltä saatuja tonnikohtaisia tai nostoperusteisia kustannustietoja. Tietoja täydennettiin tuloksiin vaikuttavilla oletuksilla, joita ovat esimerkiksi oletus menetelmien käyttökustannusten yhtäsuuruudesta sekä oletus, että yhdellä alueella on käytössä vain jompi kumpi keräysmenetelmä. Tulosten mukaan uusi keräysteknologia on ympäristöä säästävämpi. Kustannusvaikuttavuus-analyysi osoittautui relevantiksi ainoastaan Pirkanmaan case-tapauksessa, jonka mukaan on siirtyminen uuteen menetelmään aiheutti sekä ympäristölle, että yritykselle hyötyä, oletuksista riippuen päästöt laskivat 20-50 % ja kustannukset 34-60 %. Pääkaupunkiseudun kiinteistökeräysjärjestelmässä menetelmien tehokkuuksia vertailtiin ainoastaan päästöjen osalta, koska tuottajayhteisölle koituvat kustannukset eivät muuttuneet. Tulosten mukaan uuteen keräysmenetelmään siirtyminen vähensi aiheutuneita päästöjä oletuksista ja päästökomponentista riippuen 2-35 %. Lisäksi tulokset tukivat aiempien tutkimusten tuloksia siten, että aiheutuneet tonnikohtaiset päästöt olivat kiinteistökeräysjärjestelmässä pienemmät kuin aluekeräysjärjestelmässä, johtuen pääasiassa suuremmasta paperisaannosta sekä lyhyemmistä kuljetusmatkoista.
-
(2019)Aiemmin lähinnä viihdyttämään tarkoitetut videopelit ovat nykyään toisille ammatti, toisille tapa opiskella ja joillekin jopa mahdollisuus kuntoutua. Silti pelaamisesta syntyvää kokemusta tutkimaan luotuja mittareita on validoitu varsin niukasti. Pelaajakokemus on käyttäjäkokemukseen (eng. user experience, UX) pohjautuva käsite, jolle ei vielä ole yhtä virallista määritelmää. Sen puuttuminen johtuu toisaalta suhteellisen nuoresta alasta, toisaalta hankalasta tutkimuskohteesta, jonka mittaamiseen perinteiset metodit eivät sovellu; siksi pelaajakokemusta mittaamaan on kehitetty monia erilaisia kyselyitä. Tutkielman tavoite oli vertailla keskenään kahta pelaajakokemusmittaria: kyselyitä Game Experience Questionnaire (GEQ, IJsselsteijn, de Kort, Poels, Jurgelionis ja Bellotti, 2007) ja Game Engagement Questionnaire (GEngQ, Brockmyer, Fox, Curtiss, McBroom, Burkhart ja Pidruzny, 2009). 39 testaajaa pelasivat kahta peliä kumpaakin noin kymmenen minuuttia ja vastasivat heti pelikertojen päätteeksi kumpaankin kyselyyn. Tulosten korrelaatioita tutkimalla haluttiin selvittää, mittaavatko kyselyt samaa asiaa, ja miten erityisesti kyselyiden samoin nimetyt skaalat suhteutuvat toisiinsa. Käyttämällä kahta erilaista peliä testattiin, säilyvätkö korrelaatiot pelin vaihtuessa, ja haluttiin varmistaa, että kumpikin kysely antaa erilaiset tulokset käyttäjäarvioiltaan ja oletettavasti pelattavuudeltaan eroaville peleille. Molemmat kyselyt erottivat pelit, mutta GEQ:lla mitattuna erot olivat vahvemmat. Tutkimus paljasti, että vaikka kyselyt ovat osittain päällekkäiset, eroja tuli näkyviin huonomman pelin kohdalla. Samoin nimetyt alaluokat eivät mittaa täysin samoja asioita, ja kumpaakin kyselyä olisi mahdollista kehittää sopivammaksi kaikenlaisille peleille. GEQ mittaa pelaajakokemusta monipuolisemmin, muttei ole yhtä vertailukelpoinen kuin unidimensionaalinen GEngQ.
-
(2013)The aim of this research was to investigate the effects of two different probiotics on intestinal microbiota and secretory immunoglobulin A (sIgA) in healthy, well-trained adults from Canberra, Australia. Master thesis work was performed as a part of a clinical, placebo-controlled double-blind test, which aimed to investigate the ability of probiotics to improve immunity and reduce the risk of respiratory tract infections in above-mentioned group. Also research aimed to find out the possible correlation between health effects, changes in intestinal microbiota and sIgA. A hypothesis of this work is that amounts of probiotic L. acidophilus NCFM, B. lactis Bi-07, B. lactis Bl-04 strains, Bifidobacterium and Lactobacillus species will arise during intervention in groups using probiotics. A number of potentially pathogenic Clostridium cluster XIVab and Enterococcus species will decrease, whereas amounts of secretory IgA will supposedly grow towards the end of intervention. The total number of intestinal bacteria will presumably remain relatively stable. Totally 450 subjects participated in the study and 120 of them gave samples for microbiological and immunological analyses of this work. Intervention was performed in winter season and continued for 150 days. Flow cytometry was used to investigate the total number of intestinal bacteria and quantitative PCR (qPCR) was used to investigate the changes in intestinal microbiota respectively. Sandwich-ELISA was used study changes in sIgA concentrations. The total number of intestinal bacteria was typical for the large intestine and remained stable between time-points. The changes in amounts of sIgA and intestinal bacterial groups weren’t statistically significant in any group. The numbers of bacterial groups studied by qPCRmethod were also normal. Although the results for intestinal microbiota and secretory IgA weren’t statistically significant, a clinical part associated with this research showed that both probiotics reduced the frequency of lower respiratory tract infections and use of medicines. However, B. lactis Bl-04 strain was more effective in preventing upper respiratory tract infections in studied population. Intestinal microbiota and secretory IgA weren’t probably important parameters in the assessment of probiotic effects on respiratory tract infections in healthy, well-trained adults. The reliability of results for this work could be improved by adding the number of subjects and time-points.
-
(2023)Maailmanlaajuisen satelliittipaikannusjärjestelmän GNSS:n paikannustarkkuus ei yksistään riitä maataloudessa vaadittavalle senttimetritasolle, sillä GNSS:n tarkkuus on yksistään metrejä. Paikannuksen korjaamiseen halutulle tasolle käytetään avustepalveluita, joista tarkin saavutetaan RTK-menetelmällä. RTK on lyhenne sanoista real time kinematic, ja se tarkoittaa menetelmää, jossa paikannussignaali korjataan sijainniltaan tarkasti tiedossa olevan tukiaseman ja liikkuvan vastaanottimen avulla riittävän tarkalle tasolle. Maataloudessa RTK-korjausta käytetään esimerkiksi automaattiohjauksessa. Tässä maisterintutkielmassa vertailtiin kahden eri RTK-verkon paikannustarkkuutta. Verkkoina käytettiin Agritekin TOP-RTK -verkkoa ja Karera Oy:n verkkoa. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, eroaako palvelujen paikannustarkkuus toistaan samassa sijainnissa, liikkeessä samalla reitillä ja säilyykö paikannustarkkuus, kun mittaukset toistetaan viikkojen kuluttua. Mittaukset suoritettiin loka-joulukuussa 2022 Viikin Tutkimustilalla Helsingissä ja Ketolan tilalla Isossakyrössä. Mittaukset toistettiin samankaltaisina kummassakin sijainnissa. Mittaukset suoritettiin tallentamalla paikkatietodataa kummassakin RTK-verkossa paikalleen asennetusta mittauspisteestä. Paikallaan tehdyistä mittauksista suoritettiin kymmenen minuutin ja kahden tunnin mittaukset jokaisella kerralla. Liikkeessä tehdyissä mittauksissa ajettiin ajoneuvolla jokin lenkki paikkatiedon tallennus päällä, käyttäen kumpaakin RTK-verkkoa. Mitattu paikkatieto tallennettiin U-center -ohjelmaan, josta data siirrettiin CSV-tiedostona Matlabiin. Paikallaan tehdyistä mittauksista laskettiin Matlabilla Haversinen kaavan avulla poikkeama keskimääräisestä sijainnista. Tarkkuutta arvioitiin poikkeaman keskihajonnan ja suurimman arvon perusteella. Liikkeessä tehdyissä mittauksissa määritettiin vastaanottavan signaalin tarkkuuden todennäköisyyttä kuvaavat DOP (Dilution of precision) -arvot, sekä U-centerin tallentamat PACC-arvot. Saatujen tulosten perusteella palveluissa oli eroja paikallaan tehdyissä mittauksissa. Erot korostuivat, kun etäisyys tukiasemaan oli suurempi. Liikkeessä tehdyissä mittauksissa verkkojen välillä ei ollut suuria eroja. Yhtä mittauskertaa lukuun ottamatta sekä liikkeessä, että paikallaan tehdyissä mittauksissa Kareran verkko oli TOP-RTK -verkkoa tarkempi.
-
(2020)Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta / Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos Tekijä – Författare – Author Rutanen Kirsi Työn nimi – Arbetets titel – Title Kahden selkokielisen työelämäsanaston vertailu – Fokuksessa verbikonstruktiot Oppiaine – Läroämne – Subject Suomen kieli Työn laji – Arbetets art – Level pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 96 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa vertaillaan kahden työelämäsanaston verbikonstruktioita toisiinsa. Aineistona on kahden selkokielisen yhteiskuntaopin oppikirjan työelämäaiheiset sanastot. Toinen on selkokielen sertifikaatilla merkitystä julkaisusta, jonka kohderyhmä on kaikkein heikoimmin kieltä ymmärtävät. Vertailuaineisto on S2-oppikirjasta, joka on tarkoitettu nuorille ja aikuisille maahanmuuttajille. Kumpikin aineisto edustaa muokattua suomen kieltä, jonka rakenteiden, sanaston ja sisällön tulisi olla helpotettua ja suppeampaa kuin yleiskielessä. Analyysin teoreettinen viitekehys koostuu SF-teorian leksikkokieliopista, fennistiikasta ja sanastoteoriasta. Analyysissä tarkastellaan yksi- ja kaksipaikkaisia konstruktioita transitiivisuuden ja verbin valenssien mukaan. Siinä edetään ylhäältä alaspäin: lauseesta sanavalintoihin ja morfologisiin huomioihin. Tutkimuskysymykset koskevat konstruktioiden eroja, lauseiden osallistujarooleja ja todellisuuden työelämän kuvaamista. Tutkielmassa käsitellään myös sellaisia sananselityksiä, jotka rakentuvat lausekkeelle. Analyysissä on purettu substantiivia määrittäviä NP:itä ja relatiivilauseita niin, että määritteiden sisältämät konstruktiot on saatu näkyviin. Tutkielmassa osoitetaan, että aineistot eroavat toisistaan lauseiden informaatiorakenteen ja substantiivin laajennusten osalta. S-sertifioidun aineiston ominaisuuksia ovat virkekokonaisuudet, sidosteisuus ja konstituenttien toistot. Selitteet alkavat tyypillisesti kopulalauseella, joka on joko itsenäinen tai päälause relatiivilauseelle. S2-aineiston piirteitä taas ovat määritelmien lyhyys ja relatiivipronominiin sisältyvät transitiivi- ja intransitiivirakenteet. S2-määritelmissä ei kopuloita juuri ole, vaan sananselitys alkaa usein hakusanan hyperonyymillä, jota relatiivilause laajentaa. Tällaista pääsana–sivulause -paria tai NP-muotoisia määritelmiä ei S-sertifioidussa aineistossa ole. S2-aineistossa taas edussanoilla voi olla tiiviiksi pakattuja ja pitkiä määriteketjuja, joissa on morfotaktista samanmuotoisuutta. Isojen alkukirjainten puuttuessa konstituentteja, lausekkeita ja lauseita erottamassa on monenlaisia välimerkkejä. Analyysin tulokset ovat sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia. Tulosten perusteella sanastojen eroja ovat sananselitysten pituudet, sidosteisuus ja kompleksisuus. Verbikonstruktioiden valinnat sekä niiden sisäiset morfologiset motivaatiot vaikuttavat lauseiden osallistujarooleihin. Jonkin verran vastaavuutta todellisen työelämän rooleihin tulee näkyviin ihmistarkoitteisten substantiivien esittelyssä: S-sertifioidussa aineistossa tekijöitä kuvataan monipuolisesti dynaamisina toimijoina ja patientteina. Verbikonstruktioiden muodollisten erojen perusteella sanastot sijoittuvat eri vaikeustasoille: S-sertifioitu sanasto pysyttelee vaativan selkokielen kriteeristön tasolla, mutta S2-sanasto ylittää sen sekä eurooppalaisen viitekehyksen B1-taitotason. Avainsanat – Nyckelord – Keywords selkokieli, verbikonstruktio, lausetyyppi, sanavalinta, morfologia Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
-
(2017)Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Suomalaisen Kommunistisen Puolueen (SKP) alaista sotilasjärjestöä ja sen toimintaa Venäjän sisällissodassa vuosina 1918‒1920. Tavoitteena tutkielmassa on selvittää, minkälaista toimintaa sotilasjärjestö kokonaisuudessaan harjoitti Neuvosto-Venäjällä, ja miten toiminta sijoittui suhteessa Venäjän sisällissotaan sekä suunnitelmiin Suomen vallankumouksen edistämiseksi. Myös näiden kahden suuntautumisen välistä suhdetta sekä niiden muutoksia käsitellään jokaisen toimintamuodon kohdalla. Tutkimusaineistona käytetään sotilasjärjestön kannalta tarkastelemattomia Venäjän valtion sosiaalipoliittisen historian arkiston SKP:ta koskevia mikrofilmikokoelmia. Tutkielmassa käytettävät Opis 2 ja Opis 3 -kokoelmat saatiin käsiteltäviksi Kansallisarkiston kautta, ja suurin osa tutkielmassa käytetystä materiaalista sisälsi kirjeenvaihtoa sekä raportointia sotilasjärjestön ja muiden sisällissodan toimijoiden välillä. Aineisto mahdollisti uuden tiedon tuomisen esiin puutteellisen tutkimuskirjallisuuden valossa, ja vaikka aikaisemmissa tutkimuksissa on jossain määrin käsitelty sotilasjärjestön toimintaa Venäjän sisällissodan aikana, ei sen toiminnallista kokonaiskuvaa oltu kunnolla kartoitettu. Tutkielmassa käsitellään sotilasjärjestön sijoittumista SKP:n sisällä sekä sen suhteita suomalaisiin joukko-osastoihin ja puna-armeijaan. Tämän lisäksi tarkastellaan sotilasjärjestön harjoittamaa sotilaskoulutusta, poliittista agitaatiotyötä sekä erinäistä tiedustelu- ja maanalaista toimintaa. SKP:n ja erityisesti sen sotilasjärjestön puheet maailmanvallankumouksesta omaksuttiin vahvasti bolsevikkien esikuvan kautta. Sotilasjärjestö oli mukana mobilisoimassa Suomesta tulleita toimeentuloa tarvitsevia punapakolaisia puna-armeijaan bolsevikkien tueksi, ja näin ratkaistiin myös osa kasvanutta pakolaisongelmaa. SKP:n sotilasjärjestö toimi puolueen keskuskomitean alaisuudessa ja oli sen alajaostoista vaikutusvaltaisin. Sotilasjärjestöllä ja varsinkin sen johdossa toimineilla Rahjan veljeksillä oli usein eriäviä mielipiteitä suhteessa muuhun puolueeseen. Suomalaisia sotilaita lähetettiin punaupseerikouluun, joka toimi sotilasjärjestön alaisuudessa suhteellisen itsenäisesti sisällissodan aikana. Sotilasjärjestö oli tämän lisäksi perustamassa ja tukemassa Pietarin suomalaista lentosotakoulua, josta ei ole juurikaan tietoa aikaisemmissa tutkimuksissa. Myös suomalaisen sotilassairaalan rahoittaminen sekä lääkintämieskurssien järjestäminen kuuluivat sotilasjärjestölle. Suomalaiset puna-armeijan joukko-osastot saivat erinäistä tukea sotilasjärjestöltä niin materiaalihankintoihin kuin yhteistyöhön puna-armeijan kanssa. Sotilasjärjestön suhde suomalaisiin joukkoihin oli läheisempi kuin mitä aikaisemmissa tutkimuksissa on väitetty. Se pyrki kurinpitotoimillaan valvomaan huonoissa oloissa taistelevia upseereita ja sotilaita, jotka toisaalta myös vastustivat määräyksiä ja kritisoivat sotilasjärjestön toimintaa. Tämän lisäksi sotilasjärjestö oli vastuussa puna-armeijan suomalaisten laajasta poliittisesta agitaatiotyöstä, jonka tarkoituksena oli lujittaa taistelumoraalia neuvostovallan puolesta. Sotilasjärjestön propagandamateriaalia lähetettiin myös Suomeen siinä toivossa, että entiset punakaartilaiset kääntyisivät upseereitaan vastaan. Sotilastiedustelun avulla sotilasjärjestö välitti tietoa puna-armeijalle ja pyrki saamaan selville sotilasasioita Suomen varuskunnista sekä rajan tuntumassa toimivista joukoista ja yksittäisistä henkilöistä. Vastavakoilunsa avulla sotilasjärjestö yritti suojella omaa maanalaista toimintaansa, ja sotilasjärjestö perusti myös oman Suomen byroon tiedustelutoimiaan varten. Aikaisemmissa tutkimuksissa on käytetty monilta osin Etsivän keskuspoliisin aineistoja sotilasjärjestön tiedustelutoiminnan kartoittamiseksi, minkä takia tutkielmassa pystytään tuomaan uutta tietoa myös tältä kannalta. Tutkimuksesta selviää, että sotilasjärjestön toiminta kohdistui kaikilla osa-alueilla sekä neuvostovallan puolustamiseen että vallankumouksen synnyttämiseen Suomessa. Sisällissodan ilmapiiri vaikutti sotilasjärjestön toiminnan luonteeseen ja sen ongelmiin. Aikaisemmin luultua moniulotteisemman toiminnan harjoittaminen oli suhteellisen itsenäistä sisällissodan aikana, vaikka sotilasjärjestön kansallisten intressien kehys luotiinkin bolsevikkien hyväksynnän alaisuudessa. Sotilasjärjestö toimi kokonaisen suomalaisyhteisön kurinpitoelimenä suhteessa tavallisiin pakolaisiin ja sotilaihin, upseereihin sekä puolueen muihin alajaostoihin. Suomalaisista pakolaisista tuli sotilasjärjestön vallankäytön välineitä bolsevikkeja tukevassa toiminnassa, ja myös laajaa yhteistyötä harjoitettiin puna-armeijan kanssa sisällissodan aikana. Sotilasjärjestön harjoittama agitaatiotyö, tiedustelu sekä joukko-osastojen kokoaminen Suomen rajalle edistivät sotilasjärjestön tavoitetta vallankumouksen sytyttämiseksi Suomessa, vaikka toiminnan vähäisiin saavutuksiin vaikuttivatkin monet ongelmatekijät. Yleisenä tavoitteena oli edistää Suomessa ja sen armeijassa syntyvää kapinaa, jonka puhjettua puna-armeijan suomalaiset joukot voisivat antaa tukensa Suomen punaisille. Pääosa sotilasjärjestön toiminnasta keskittyi kuitenkin Neuvosto-Venäjän alueelle. Itsenäisintä toiminta oli vuonna 1919, jolloin Venäjän sisällissodan ja maailmanvallankumouksen leviäminen nähtiin mahdollisimpana ennen Tarton vuoden 1920 rauhanneuvotteluja. Myös vuoden 1918 hävittyyn Suomen sisällissotaan ja vanhoihin viholliskuviin vedottiin niin sotilasjärjestön propagandassa kuin vallankumoussuunnitelmissa. Sotilasjärjestön toiminnan tarkastelu toi uutta tietoa varsinkin suomalaisten joukko-osastojen, tiedustelutoiminnan ja sotilaskoulutuksen kannalta. Riittävän venäjän kielen taidon takia suurimmaksi puutteeksi tutkielmassa jäi sotilasjärjestön ja neuvostoelinten välisen suhteen tarkempi analysointi. Tutkielman kautta pystytään avaamaan uusia näkökulmia koskien suomalaisten toimia Venäjän sisällissodassa.
-
Kahdensoudettava karikkoisilla vesillä : Paikat ja tilat Pirkko Saision proosateoksessa Voimattomuus (2019)Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani paikkoja ja tiloja Pirkko Saision proosateoksessa Voimattomuus (2005). Voimattomuus kertoo keski-ikäisestä pariskunnasta, Jaakosta ja Harrietista, jotka ajautuvat kriisiin Harrietin aviorikoksen seurauksena. Paikat ja tilat korostuvat kerronnassa, minkä vuoksi ne myös herättävät lukijan mielenkiinnon. Selvitän tutkielmassani, miten paikkoja ja tiloja kuvataan ja miten ne suhtautuvat teoksen henkilöhahmoihin ja tapahtumiin. Erittelen sitä, millaisia merkityksiä paikat ja tilat saavat, ja tulkitsen paikkojen ja tilojen suhdetta teoksen teemoihin. Analyysin kohteena ovat teoksen keskeisimmät tapahtumaympäristöt: automatka, saariston kalasta-jatila ja Verkkoluoto-saari, kaupunkikoti, sairaala, Rooma ja itsenäisyyspäivän juhlat. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä on paikan- ja tilantutkimus. Paikkojen analyysissa sovellan etenkin näkemystä subjektin ja paikan välisestä vuorovaikutteisuudesta sekä käsitystä paikasta pysähtymistä merkitsevänä keskuksena kaikkialle levittyvässä tilassa. Kodin tarkastelun lähtökohtanani on ajatus kodin nurkista ja pesistä kotoisuuden ilmentäjinä, ja sairaalaa tulkitsen heterotopia-käsitteen avulla. Roomaa analysoidessani hyödynnän näkemystä kävelystä itseilmaisuna. Tutkielmani viimeisessä analyysiluvussa lähestyn tilaa sosiaalisen rakentumisen ja sukupuolittuneisuuden näkökulmasta. Analyysini osoittaa, että teoksen paikat ja tilat ovat tärkeä osa tarinankerrontaa. Teoksessa esiintyvät paikat ja tilat heijastavat henkilöhahmojen mielenmaisemia ja tilanteita monin eri tavoin. Myös henkilöhahmojen keskinäinen dynamiikka näkyy suhteessa tilaan. Teoksessa Jaakko pyrkii hallitsemaan paikkoja ja tiloja, ja vastaavasti Harrietille tila näyttäytyy ahtaana. Aviokriisin seurauksena Jaakko alkaa menettää hallintaansa, kun taas Harriet murtautuu ulos itselleen ahtaista tiloista. Paikkojen ja tilojen tarkastelu auttaa syventämään teoksen rikasta tematiikkaa. Saariston ja siellä sijaitsevien paikkojen analyysi tuo esiin kaupungin ja luonnon vastakkainasettelun. Teoksessa luontoa ja luonnonläheisyyttä romantisoidaan ja teknologiaan ja teknologisoitumiseen suhtaudutaan kriittisesti. Saaristossa myös kaksi eri sukupolvea ja maailmankatsomusta asettuvat vastakkain: perinteinen kristillinen maailmankatsomus ja postmoderni, taloudelliseen hyötyyn perustuva maailmankuva eivät kohtaa. Teoksen keskeiseksi teemaksi hahmottuu uskonnon mysteerin katoaminen ja merkityksen oheneminen, jolle teos esittää analyysini mukaan syyksi materialismin sekä liiallisen järjellistämisen. Teeman kannalta tärkeä tila on Rooma, joka näyttäytyy risteyskohtana myös pappeutensa hylkäävälle Jaakolle. Rooma merkitsee Jaakolle oivallusta elämän arvaamattomuudesta ja hallitsemattomuudesta. Teoksesta välittyy dikotomisesti sukupuolittunut todellisuus: naisten tilaksi jäsentyy keittiö ja miesten tilaksi olohuone. Tulkintani mukaan tilan sukupuolittunut jakautuminen kuvastaa yhteiskuntaa, jossa erilaiset toimijuuden mahdollisuudet rajautuvat sukupuolitetusti. Perinteisesti julkiset foorumit ovat kuuluneet miehille, kun taas yhteiskunnan hoivatehtävien on nähty kuuluvan naisille. Teoksessa ylitetään ja rikotaan näitä rajoja, mikä kuvaa toisin toistamisen mahdollisuuksia.
-
(2013)Käsittelen pro gradu -tutkimuksessani kielenvaihtoa Karjalassa ja Komissa. Molemmilla alueilla 1800-luvulla enemmistökielenä puhuttu suomalais-ugrilainen kieli on 1900-luvun aikana laajalti korvautunut venäjällä yleisenä käyttökielenä. Aiemman tutkimustiedon perusteella karjala on erittäin uhanalainen koko sen puhuma-alueella, mutta komia käytetään vielä lukuisissa yhteisöissä eri puolilla Komin tasavaltaa. Käytännössä aiempia tapaustutkimuksia on erittäin vähän, eikä ilmiön laajuutta ole yksityiskohtaisesti kartoitettu. Tutkimukseni tavoitteena on kuvata kielenvaihdon etenemistä yhdessä karjalaisessa ja yhdessä komilaisessa kylässä. Nämä kylät ovat Tuuksa Aunuksen piirissä ja Koigort Koigorodokin piirissä. Korostan, että tutkimus on käsitellyt vain pientä kylänosaa ja rajallista osuutta alueen väestöstä, joten tulokset ovat vain osin yleistettävissä laajempaan kontekstiin. Tutkimuksen metodeina on domeenien muutoksen ja kielellisten verkostojen vertailu. Erityistä huomiota on kiinnitetty näennäisaikaiseen muutokseen. Tämän pohjalta arvioidaan eri ikäryhmien kielen käyttöä ja oppimista. Tutkimuksen aineisto on kerätty suomalais-ugrilaisen oppiaineryhmän kenttätyöharjoitusten yhteydessä ja koostuu noin 50 haastattelusta molemmilla paikkakunnilla. Molemmissa tutkimuskohteissa on käytetty samanlaista kyselykaavaketta, jota hyödynnetään soveltuvin osin tässä tutkimuksessa. Työskentely on rajoittunut yksittäisiin naapurustoihin, sillä ainoastaan näin on mahdollista kartoittaa tarkemmin informanttien keskinäisiä suhteita. Samalla esimerkiksi kielenkäytön domeenit kuten naapurit ja kauppa konkretisoituvat, sillä informantit kuvaavat samoja ympäristöjä. Käsiteltyjä domeeneja olivat näiden lisäksi perhe, koti, koulu, työ ja kylä. Erityistä huomiota kiinnitin perheen sisäisiin rooleihin. Tutkimuksen perusteella kielenvaihto on alkanut Tuuksessa aiemmin kuin Koigortissa. Eroa voi pitää jopa yhden sukupolven suuruisena. Tuuksessa jo 1930-luvulla syntyneet ovat usein puhuneet lastensa kanssa venäjää. Suuri merkitys on kuitenkin ollut 1950-luvulla, sillä tällöin kylään muuttaneen venäläisen informantin kuvauksen perusteella paikalliset karjalaiset eivät vielä osanneet venäjää. Tuuksen aineistossa näkyy hyvin jyrkkä muutos, jossa puolison kanssa käytetty kieli on vaihtunut 1950-luvulla syntyneillä. 1960-luvulla venäjästä on tullut sisarusten keskeinen käyttökieli. Myös Koigortissa puolison kanssa käytetty kieli on perhekohtaisesti vaihtunut 1950-luvulla, mutta prosessi ei ole niin kokonaisvaltainen kuin Tuuksessa. Tästä huolimatta kielenvaihto ei ole saavuttanut päätepistettään kummassakaan yhteisössä. Tutkimus kuvastaa erittäin hyvin kielenvaihdon hitautta. Tietyt henkilöt ja ikäryhmät jatkavat kielenvaihdossa väistyvän kielen puhumista vielä kauan kielenvaihdon alettua. Kielellisten verkostojen analyysi kuvasi sitä, kuinka molempia kieliä paljon käyttäneiden keskuudessa väistyvän kielen käyttö painottui juuri vuorovaikutukseen iäkkäimpien ikäkohorttien kanssa. Kielen välittyminen lapsille näyttää jatkuvan paljon kauemmin, kuin yhteisöä nopeasti tarkastellen arvelisi. Tämän katkeamisen voi yleensä rajata hyvin tarkasti tiettyjen henkilöiden kuolemaan tai heidän vähentyneeseen osuuteensa lasten hoidossa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kielitaidon assosioitumiseen eri ikäryhmiin. Kielenvaihtoa käsittelevät diskursiiviset käytänteet voivat selittää kielenvaihtoa paremmin, kuin kielitaidon yksinkertainen arviointi. Jatkotutkimuksen kannalta suositellaan, että kiinnitettäisiin huomiota passiivisen kielitaidon merkitykseen sekä lateraalisiin verkostoihin, joissa kieltä opitaan. Molemmissa kylissä paikallisen suomalais-ugrilaisen kielen voi vielä sanoa välittyvän lapsille, mutta Tuuksessa ei vaikuta olevan lapsia, jotka olisivat karjalan aktiivikäyttäjiä. Koigortissa puolestaan kieli on sporadisesti säilynyt nuorten käyttämänä ja osaamana kielenä. On huomionarvoista, että Koigorodokin piirissä yksittäinen lähiseudun kylä, Griva, on säilynyt ilmeisen kominkielisenä. 1970-luvulla lakkautetusta Kobran kylästä on siirtynyt paljon väestöä Koigortiin, mikä näyttää vahvistaneen kylän kominkielisiä verkostoja. Nyt tavatuilla komia aktiivisesti käyttäneillä nuorilla on kaikilla sukulaisuussuhteita ainakin toiseen näistä kylistä.
Now showing items 10687-10706 of 32623