Browsing by Title

Tutkielman aiheena on Kain ja Kainin merkki. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä tuo Vanhassa testamentissa esiintyvä Kainin merkki tarkoittaa sekä mitä sen avulla ilmennetään ja kerrotaan fiktiivisessä tekstissä. Tarkastelun kohteena ovat myös henkilöhahmot, erityisesti Kainin hahmo, sillä sen ominaisuudet ja merkki liittyvät kiinteästi toisiinsa. Tutkielmassa analysoidaan esiin nousevia teemoja sekä sitä, miten nuo kaikki liittyvät toisiinsa ja avaavat monia muitakin Kainin rooleja kuin vain velisurmaajan, josta hänet yleisimmin tunnetaan. Tutkimuskohteina ovat John Steinbeckin romaani East of Eden (1952) ja Chuck Palahniukin romaani Fight Club (1996) sekä pohjatekstinä toimiva Vanhan testamentin Neljännessä Mooseksen kirjassa oleva kertomus Kainista ja Aabelista. East of Edeniä ja Fight Clubia tarkastellaan Vanhan testamentin kertomuksen adaptaatioina eli uudelleenmuokkauksina ja Fight Clubia vielä adaptaation alalajina appropriaationa. Teoreettisena pohjana toimivat Julie Sandersin ja Linda Hutcheonin adaptaatioteoriat. Koska tarkastelun kohteena on merkki ja pohjatekstinä myytti, aihetta tarkastellaan myös semiotiikan ja myyttikritiikin näkökulmista. Kyseessä on vertaileva tutkimus, eli tutkimuskohteena olevia romaaneja vertaillaan toisiinsa ja peilataan pohjatekstiin. Henkilöhahmoja, merkkejä ja teemoja lähestytään tekstilähtöisesti, eli tekstejä analysoidaan lähiluvun avulla. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Kain-hahmo ja Kainin merkki edustavat monia asioita ja niillä on useita merkityksiä. Kain-hahmoon liittyvät esimerkiksi kulttuurin muutos, kasvu, kehitys, uhri, valhe, rankaiseminen ja pakolaisuus. Merkki taas on muun muassa murhaajan, koston ja ulkopuolisuuden, mutta myös suojelun ja varjelun merkki. Tutkimus osoittaa, että veljenmurhan ei tarvitse aktualisoitua eikä henkilöiden tarvitse olla veljeksiä, jotta Kain ja Aabel -aihe on tunnistettavissa. Adaptaatioiden kriteerinä ei siis ole uskollisuus pohjatekstille, vaan sitä muokataan avoimesti. East of Eden ja Fight Club ovat itsenäisiä teoksia ja ymmärrettävissä, vaikka pohjatekstiä ei tuntisikaan. Teokset käyvät aktiivista vuoropuhelua pohjatekstin kanssa, ja onnistuneina adaptaatioina ne syventävät myös alkuperäistä sanomaa.

This thesis presents the results of the pedigree based genetic diversity study of the Kainuu Grey sheep. Data, including 22 467 animals born between 1981 and 2014, was received from ProAgria - Rural Advisory Services. Inbreeding coefficients were calculated for all animals. For birth-year averages only animals with sufficient pedigree depth (pedigree completeness value, PEC>0.8 using five generations) were considered. Averages were calculated separately for all breeding animals, breeding rams, and ewes. Average relationships were calculated within breeding rams, within breeding ewes, and between breeding rams and ewes. The thesis presents also estimates of the effective population size for birth-years 2000–2014, the contributions of the most influential ancestors, and average generation intervals. The average inbreeding and relationship coefficients have decreased during the last 20 years. The average inbreeding coefficient of the lambs born in 2014 was around 7 % when it was at its highest in 1990’s over 13 %. Average relationship between breeding animals born in 2013 was 17 % when it was at its highest over 20 % in 2000’s. Also effective population size has increased from 40 to the current figure of 70 animals. 32 % of the genetic variation of the current Kainuu Grey population can be traced back to seven founder rams that lived in 1980’s: Pertti, Risto, Immo, Lassi, Antti, Matti, and Topi. Out of those, Pertti has the most remarkable influence on the breed: around 11 % of the germ plasm of the lambs born in 2014 can be traced back to Pertti. The mean generation interval during last 20 years was 3.3 years. Genetic diversity of the Kainuu Grey has improved during the last years as the number of Kainuu Grey has increased. Inbreeding and relationship coefficients have declined slightly during last few years. Correspondingly, the effective population size has increased. To ensure genetic diversity of the Kainuu Grey in the future, artificial insemination, optimal contribution and genomic information could be utilized in breeding and in conservation work.

Non-timber forest products (NTFPs), once called “minor forestry products” are in fact of major importance around the world, particularly in the Global South and in the context of rural development. They provide a wide range of benefits – nutritional, medicinal, cultural, and economic. In Northern Laos, they are a source of livelihoods and subsistence. On our field course with the University of Helsinki, we surveyed 56 households in three villages of Luang Prabang province of which 47 (84%) relied on income from NTFPs or so-called environmental products. During shocks and crises like floods, livestock disease and crop failures, 30 households (54%) used them as a coping strategy. This reliance on NTFPs during difficult times was found to correlate with the average age and size of the household, indicating their importance for young families. The many hands might make light work of collection but more than likely the nutritional needs are greater. Kaipen, or “river weed” Cladophora spp. and broom grass Thysanolaena latifolia, two of the most significant products in the area, offer possibilities for value-adding business activities that some of the collectors were able to participate in themselves. In the case of broom grass however, middlemen control the trade, and the raw materials are exported internationally, to the detriment of the locals of this region. Value-chain analysis for these two products provides insight as to how the situation can be improved. The Sustainable Livelihoods Framework is a tool through which the conditions can be analysed and developed towards the goal of more income, well-being, food security and the sustainable management of natural resources. Sustainability and what it means in the context of NTFPs, such as availability, cleanliness, and accessibility are also considered based on literature review and the findings from the household survey. Preserving the ability for locals to maintain their nature-based livelihoods in the face of infrastructure projects like hydroelectric dam and motorway construction is a considerable challenge. Despite this, there are also opportunities through access to new markets and tourism that could benefit the region under the right conditions. Suomeksi: Luonnon- ja metsätuotteet ovat tärkeitä ympäri maailmaa, mutta varsinkin globaali etelän maissa maaseudun kehittämisessä. Niillä on merkittävä rooli elintarvikkeiden, lääkkeiden, elinkeinotoiminnan ja jopa kulttuurin tuottamisessa. Pohjois-Laosissa luonnontuotteita kerätään sekä ruuaksi että tulonlähteeksi. Helsingin yliopiston kenttäkurssilla tutkittiin 56 kotitaloutta kolmessa kylässä Luang Prabangin maakunnassa. Näistä kotitalouksista 47 (86 %) oli riippuvaisia luonnontuotteiden tuottamista tuloista ja 30 (54 %) käyttivät niitä selviytyäkseen kriiseistä, kuten tulvista, kotieläinten taudeista ja sadon tuhoista. Tämä riippuvuus luonnontuotteista vaikeina aikoina korreloi perheiden koon ja keski-iän kanssa. Nuoret ja isot perheet käyttivät niitä eniten. Mahdollisesti suurten perheiden lisäkädet helpottavat keräilyä, mutta todennäköisesti myös niiden ravinnontarve on suurempi. Kaksi merkittävintä luonnontuotetta alueella ovat jokilevä Cladophora spp. ja luudanruoho Thysanolaena latifolia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia lisäarvoa tuottavaan liiketoimintaan, johon keräilijät voivat myös osallistua. Luudanruohon tapauksessa, ostajat kuitenkin hallitsevat markkinoita ja materiaalit viedään maasta jalostamattomana. Näin paikallisten ihmisten hyöty jää pieneksi. Arvoketjuanalyysi näille kahdelle tuotteelle lisää ymmärrystä siitä, miten tilannetta voidaan parantaa. Sustainable Livelihoods Framework tarjoaa keinoja, joilla näitä olosuhteita voidaan analysoida ja kehittää. Tavoitteena on luontovarojen kestäväkäyttö, johon perustuu tulot, hyvinvointi ja ruokaturva. Kestävyyttä ja sen merkitystä luonnontuotteiden kontekstissa, kuten runsaus, puhtaus ja saatavuus, pohditaan kirjallisuuden ja kotitalouksille tehdyn kyselyn perusteella. Luonnontuotteisiin perustuvien elinkeinojen säilyttäminen infrastruktuurin, esim. vesivoimala- ja moottoritieprojektien kehittämisen edetessä, on iso haaste. Pääsy uusille markkinoille ja turismi tuovat kuitenkin etuja, joita voidaan hyödyntää alueella.

Tutkielma käsittelee Theodor Fliednerin vuonna 1861 perustaman kansainvälisen diakonissa- ja diakonialaitosten yhteenliittymän, Kaiserswerther Generalkonferenzin (KGK), tulkintaa kaiserswerthiläisyydestä (Kaiserswerther Prägung) sen toiminnassa 2000-luvulla. KGK:iin kuuluu nykyisin jäseninä 97 erilaista ja eri kokoista diakonissa- ja diakonialaitosta tai diakoniayhteisöä ympäri maailman. Näissä laitoksissa ja yhteisöissä on noin 70 000 työntekijää diakonian sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen ja koulutuksen tehtävissä. KGK katsoo olevansa kirkollinen toimija. Tutkimuksen asiakirja-aineistoon kuului kaksi KGK:in yleisesitettä vuosilta 2001 ja 2011 sekä KGK:in toimintakertomukset vuosilta 2001, 2004, 2007, 2011 ja 2015. Aineisto on virallisesti hyväksytty KGK:in yleiskokouksissa, joten se edustaa KGK:in käsitystä kaiserswerthiläisyydestä. Tutkimusaineistossa on 59 sivua saksankielistä tekstiä. Tutkimuksen metodina oli systemaattisen analyysin kaltainen hermeneuttinen prosessi. Prosessin avulla aineiston teksteistä analysoitiin käsitteet, väitteet, argumentaatio ja edellytykset. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan KGK tulkitsee ja tuo esiin kaiserswerthiläisyyden diakonian kulttuuriperintönä, yhteisyytenä ja ylirajaisuutena. KGK käsittää diakonian kulttuuriperinnön tarkoittavan kristologiasta, pneumatologiasta, ekklesiologiasta ja raamattuteologiasta nousevia diakonian teologisia lähtökohtia sekä diakoniatoimintaa ohjaavaa arvoperustaa. KGK katsoo diakonian kulttuuriperintöön kuuluvan myös diakonian spiritualiteetin, arvopohjaisen ammattisivistyksen ja uutta luovan auttamisen kulttuurin sekä aineellisen kulttuuriperinnön. KGK katsoo diakonian kulttuuriperinnön luovan erityisprofiilin jäsenlaitosten palvelutehtäviin ja olevan kaikkien jäsenten yhteistä henkistä omaisuutta. KGK:in katsannossa myös yhteisyys ja ylirajaisuus ilmentävät kaiserswerthiläisyyttä KGK:in syntyajoista lähtien. Diakonissa- ja diakonialaitokset voivat hyödyntää jäsenyyttään KGK:issa keskinäiseen innovaatioiden jakamiseen ja toimintojensa kehittämiseen. Tutkimuksen tulosten mukaan jäsenyyttä hyödynnetään liian vähän. Jatkotutkimuksessa voi tutkia esimerkiksi kaiserswerthiläisen kulttuuriperinnön ilmenemistä kirkon diakoniatoiminnassa ja diakonialaitoksissa Suomessa, verrata saksalaisen ja suomalaisen diakonissalaitoksen toimintaa keskenään tai tutkia kaiserswerthiläisyyttä Pohjoismaiden diakonissalaitoksissa.

The purpose of this thesis was to disclose the current views of Finnish and English language use and development in a multiculturalising Finnish service industry company from its personnel and their views of the future changes in the use of working languages. The research is topical as the foreign workforce in the industry keeps growing and the Finnish population is becoming more multilingual. So far there has been little research on the working languages of Finnish companies, as the research has mainly focused on multinational companies. The aim of the thesis is to find prevailing differences of views about the meaning of languages in multilingual working life from a phenomenographic point of view. Views have been outlined to the themes of everyday work, foreign language development and future working language. The language choices in work situations are studied from the perspectives of language skill development and situations of communication. In the study, seven people from four different organizational areas were interviewed: workers, supervisors, manager-level supervisors, and a member of the training team. The interview material was analyzed with phenomenographic methods using the Atlas.ti software. The results of the thesis show that there are regional differences in the importance of languages in everyday work within the service industry company. In work communities, the choice of language was based on the language skills shared by the members of the community. In situations where the employee did not have sufficient skills in the Finnish language, communication was facilitated by common languages of the work community. The respondents felt that the importance of the English language in the company will increase as the share of foreign workforce in the industry increases. The employees saw the importance of English language skills increasing at the supervisor level, but at the same time they also felt that the use of the English language acted as a slowing factor for foreign workers' learning of the Finnish language in everyday work.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää miten yhteiskunnallisen toimiluvan edellytykset vaikuttavat arvon muodostumiseen kaivostoiminnan arvoketjussa ja mitä synergioita kaivosalan, julkisten palveluiden ja muiden elinkeinojen välillä keskisen Lapin alueella on. Erityisesti tarkastelussa oli matkailuala. Tutkimushypoteesin mukaan arvoketjun toimiessa hyvin sekä kaivos että alue hyötyvät toisistaan merkittävästi. Aikaisemmassa tutkimuksessa on tarkasteltu kaivostoimintaa panos-tuotos-malleilla. Näiden tutkimuksien mukaan kaivostoiminta kasvattaa suhteellisen paljon alueen työllisyyttä ja taloutta. Arvoketjun hyvään toimintaan kuuluu merkittävästi vuorovaikutus eri toimijoiden välillä. Tutkielmaa varten haastateltiin kunnanvirkamiehiä, matkailuyrityksiä ja kaivosyrityksiä Muonion, Sodankylän, Kittilän ja Kolarin kunnista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidusti. Kaikille kolmelle ryhmälle oli omat kysymyksensä, mutta rungon rakenne oli kaikilla sama. Haastatteluita tehtiin yhteensä 21 kappaletta. Pääosa haastatteluista tehtiin henkilökohtaisilla tapaamisilla ja pieni osa puhelimitse. Haastatteluihin saatiin mukaan kaikki oleelliset kuntien virkamiehet, lähes kaikki alueen kaivosyritykset ja osa alueen matkailuyrityksistä. Keskistä Lappia kuvaavat pitkät työmatkat ja kuntien taloudelliset haasteet. Kaikilla kunnilla oli omat erityispiirteensä. Muoniossa ja Kolarissa ei vielä ollut kaivostoimintaa, mutta Kolariin on ollut suunnitteilla Hannukaisen kaivos suhteellisen lähelle Ylläksen matkailukeskittymää. Sodankylässä ja Kittilässä oli aktiivista kaivostoimintaa. Sodankylässä matkailukeskittymän ja kaivoksen välinen etäisyys oli noin 60 km ja Kittilässä noin 30 km. Kunnissa joissa oli aktiivista kaivostoimintaa vaikutukset olivat merkittävimpiä. Kittilässä kunnan infrastruktuuri kykeni kantamaan kaivostoiminnan synnyttämän paineen kunnallisille palveluille. Tämä auttoi kaivosyhtiötä työntekijöiden palkkaamisessa. Kittilän kaivoksessa yhteiskunnallisen toimilupa oli vahva. Tämä vahvisti arvoketjua. Sodankylässä yhteiskunnallisen toimiluvan taso ei ollut vahva ja se näkyi arvoketjussa. Sodankylässä kaivoksen oli vaikeampi saada työntekijöitä, koska asuntotilanne Sodankylässä oli erityisen heikko. Kolarissa ja Muoniossa merkittäviä vaikutuksia ei ollut. Kittilässä kaivos täytti yhteiskunnallisen toimiluvan kriteerit hyvin. Kaivostoiminnan etäisyys on merkittävä tekijä vaikutusten tasoon. Toiminnassa olevat kaivokset olivat suhteellisen kaukana keskuksista. Kuntien tilannetta vaikeutti kuntien keskinäinen kilpailu. Tämän takia kuntien välillä ei juuri ollut rakentavaa vuoropuhelua. Vuoropuhelua parantamalla voitaisiin välttyä virheiden toistamiselta.

Tässä tutkielmassa käsitellään naisiin kohdistuvan väkivallan representaatioita italialaisessa mediakuvastossa. Tutkielmassa selvitetään, millaista kuvaa väkivallasta annetaan, millaisia syitä ja seurauksia väkivallalle esitetään ja miten käsityksiä sukupuolesta tuotetaan erilaisissa mediateksteissä. Lisäksi tutkielmassa tuodaan esiin mediakuvaston erilaisia valta- ja arvoasetelmia sekä analysoidaan näiden pohjalta muodostuvaa kuvaa italialaisesta yhteiskunnasta. Tutkielma rakentuu kolmen pääteeman kautta, joita ovat väkivallan intersektionaalisuus, tilallisuus ja ideologiat. Teemoista ensimmäinen tarkastelee väkivaltaan vaikuttavia risteäviä identiteettikategorioita, toinen väkivallan ilmenemisen tiloja ja kolmas väkivallankäyttöön liitettyjä tunteita. Tutkielmassa tehdään kriittistä diskurssianalyysia nostamalla esiin aineistossa ilmeneviä väkivallan selitysmalleja ja haastamalla niiden vallitsevia näkemyksiä. Aineisto koostuu italialaisesta mediakuvastosta, jota on koottu puolen vuoden ajan aikavälillä 01.06.2015–30.11.2015. Media-aineistoon on valikoitu väkivaltaa faktapohjaisesti selittämään pyrkivät julkaisut, kuten uutiset ja dokumentit. Pääaineisto koostuu kahdesta Italian suurimmasta sanomalehtijulkaisusta, Corriere della Serasta ja La Repubblicasta, sekä parisuhdeväkivaltaa käsittelevästä draamadokumenttisarjasta Amore Criminale. Tutkimustulokset osoittavat, että italialaisessa mediassa käsitys kahdesta perinteisestä toisiaan täydentävästä sukupuolesta elää vahvana. Väkivallan ymmärrys rakentuu näiden sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsitysten varaan ja on siten heteronormatiivista. Aineistossani uusinnetaan kuvaa Italiasta patriarkaalisena kulttuurina, jossa miehellä on ylin päätäntävalta, jolloin esimerkiksi perheväkivalta näyttäytyy miehelle kuuluvana kuritusoikeutena. Naisen arvo määräytyy perinteisten vaimon ja äidin roolien kautta, joskin nämä roolit vaikuttavat eri tavoin väkivallan suhtautumistapoihin. Vaimoon kohdistettu väkivalta on oikeutetumpaa, mutta jos naisella on lapsia, väkivaltaan suhtaudutaan jyrkemmin ja äidin roolin tärkeyttä ja pyhyyttä korostaen. Tutkimukseni perusteella italialaisissa mediadiskursseissa vallitsee ainakin kaksi eri tapaa, joilla mahdollistetaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Näistä ensimmäinen korostaa väkivallan sattumanvaraisuutta ja hallitsemattomuutta, toinen puolestaan vierittää vastuuta väkivallasta sen kohteelle. Väkivalta sidotaan osaksi tunteita, päihde- tai mielenterveysongelmia, jolloin väkivallan tekijän ei edellytetä hallitsevan tekojaan. Väkivaltaa kohdanneita naisia syyllistetään väkivallasta esimerkiksi heidän luonnettaan, siveyttään tai toimintatapojaan kyseenalaistamalla. Tutkimuksessa esiin nouseva heteronormatiivisuus peittää alleen naisten oman väkivaltaisuuden ja uusintaa jakoa väkivaltaisten miesten ja väkivallasta kärsivien naisten välillä. Tutkielman lopputulos on, että naisiin kohdistuvan väkivaltaongelman taustalla piilee sukupuolten välinen epätasa-arvo, jossa nainen nähdään lähtökohtaisesti miestä alempiarvoisena. Väkivallan olemassaolo ja jatkuminen mahdollistuvat alistavien käytänteiden ja epätasa-arvoa uusintavien diskurssien kautta.

Maisterintutkielmassa tarkastellaan yhden suomea toisena kielenä puhuvan henkilön oma-aloitteisia puheenvuoroja monikielisessä työkokouksessa. Fokuksessa on, millaisia oma-aloitteisia vuoroja hän tuottaa ja samalla kiinnitetään huomiota siihen, missä yhteydessä hän puhuu oma-aloitteisesti. Tavoitteena on havainnoida, mitkä tekijät edistävät tai heikentävät S2-puhujan osallistumista, ja löytää osallistumista tukevia käytänteitä. Tutkimusaineisto on kerätty osana Helsingin yliopiston Osallistumisen keinot monikielistyvässä työelämässä -hanketta ja koostuu yhdestä kahden tunnin pituisesta videoidusta erään kulttuurialan järjestön kokouksesta, johon osallistuu kaksi järjestön venäjänkielistä työntekijää ja yksi yhteistyötahon suomenkielinen työntekijä. Tutkimuksessa keskitytään vain toisen, heikommin puhuvan venäjänkielisen vuoroihin. Kokouksessa keskustellaan suomen, englannin ja venäjän kielellä. Osallistujat suunnittelevat kulttuurialan järjestön ja yhteistyötahon yhteistä hanketta. Kokous on melko vapaamuotoinen. Siinä ei ole puheenjohtajaa, mutta keskustelun aiheet on karkeasti ennalta määritetty. Menetelmäksi on valikoitunut keskustelunanalyysi, jotta saataisiin pienimpiäkin vuorovaikutuksen ilmiöitä näkyviksi. Perinteistä menetelmää täydentää multimodaalinen litterointi, joka antaa kattavamman kuvan vuorovaikutuksesta ottamalla huomioon myös kehollisuutta kuten eleitä ja katseita. Analyysissa kategorisoin kakkoskielisen puhujan puheenvuorot puhetoiminnon perusteella. Yleisimmät puhetoiminnot ovat lisäys, kysymys ja omien näkemyksien esittäminen. Lisäksi tarkastelin kakkoskielisen puhujan epäonnistuneita yrityksiä päästä ääneen saadakseni tietoa siitä, mitkä seikat heikentävät tai edistävät hänen osallistumismahdollisuuksiaan. Analyysista on käynyt ilmi, että kakkoskielinen puhuja hyötyy yhteistyöstä muiden osallistujien, erityisesti lähiesihenkilönsä, kanssa. Edullisesti kakkoskielisen osallistumiseen vaikuttaa, että hän jakaa monia kokemuksia ja taustatietoa lähiesihenkilönsä kanssa, mikä helpottaa osallistumista niukoin kielellisin resurssein. Myös esihenkilön huomiolla on vaikutusta. Puhuessaan hän kiinnittää huomiota kakkoskieliseen ja tarkistaa, pysyykö tämä kärryillä. Näin hän huomaa myös kakkoskielisen yrityksiä päästä ääneen ja auttaa hänet puhumaan Analyysi osoittaa, että kun kakkoskielinen puhuja pysyy aktiivisena keskustelun aikana, hänellä on paremmat mahdollisuudet tuottaa oma-aloitteisia vuoroja. Lisäksi kokouksen monikielinen luonne näyttää tukevan kakkoskielisen osallistumista, ja ylipäätään keskustelun etenemistä.

Sopimuksen kaksiasianosaisuus on perinteisesti yksi sopimusoikeuden kulmakivistä. Se on erityisesti englantilaisesta privity of contract –doktriinista peräisin oleva periaate. Se tarkoittaa, että sopimuksen oikeusvaikutukset jäävät sopijapuolten välisiksi. Kaksiasianosaissuhteesta seuraa, että kolmatta ei voida velvoittaa mihinkään toisten tekemällä sopimuksella. 1990-luvulta lähtien alkoi vaikuttaa yhteisen kilpailuedun ja liittoutumista korostava strategisen johtamisen näkemys, jossa korostetaan asiakkaiden, toimittajien ja horisontaalisten yhteistyökumppanien kanssa verkottumista. Nykyisin markkinataloutta hallitseekin jo globaalit arvoketjut, joissa yritykset keskittyvät omaan ydinliiketoimintaansa ulkoistaen kaiken muun toisille toimijoille. Lopputuloksena on lukuisista yrityksistä koostuva, kansalliset rajat rikkova sirpaloitunut verkosto. Liikesopimusten luonne riskienhallinnan instrumenttina on korostunut. Nykyisessä verkottuneessa taloudessa yrityksen toiminnan jatkuvuuteen vaikuttaa myös hänen suoritusapulaisensa toiminta. Vastuunrajoitusehtojen avulla yritys voi hallita omaa, mutta myös suoritusapulaisensa vastuuta ja riskejä. Pro Gradu –tutkielmani tarkastelee sopimusverkoston muodostaman sopimuskokonaisuuden vastuiden ulottumusta yli välittömän sopimussuhteen. Kaksiasianosaisuuden ylittävä vastuu sopimusverkostossa voidaan argumentoida perustuvan vaihdannan reaalisiin rakenteisiin, sopimusverkoston kokonaisjärjestelyn luonteeseen ja toisaalta sopimus kolmannen hyväksi –instituutioon. Sopimus kolmannen hyväksi on järjestely, jossa kolmas saa oikeuden esittää sopimusperusteisia suoritusvaatimuksia siitä huolimatta, että ei ole aktiivisesti osallistunut sopimuksen päättämiseen. Sopimusperusteisessa vastuunormistossa vetoaminen on mahdollista ainoastaan sopimusosapuolilla, joten mikäli osapuolten välillä ei ole sopimussuhdetta, on mahdollisuus saada vahingonkorvausta ainoastaan deliktivastuuseen perustuen. Sopimustodellisuudessa tapahtuneen muutoksen seurauksena sopimuksensisäisen ja –ulkoisen vastuun välinen rajanveto on kuitenkin hämärtynyt. Lainsäädännössä olisi tarpeen ottaa systemaattisemmin huomioon taloudellisia lainalaisuuksia heijastavampi näkökulma, jossa vastuusuhteita tarkastellaan enemmän reaalisten vaihdantasuhteiden kuin muodollisen kaksiasianosaissuhteen valossa. Tällöin kaksiasianosaissuhteen ylittävä vastuu voitaisiin hyväksyä poikkeuksellisesti, mutta kuitenkin säännönmukaisesti sopimusverkostossa, jossa yhteistyöstä ei olla sovittu sopimuksin. Haasteeksi kuitenkin muodostuu vastuusubjektien kasvava määrä sekä vastuiden kasaantuminen epätasaisesti niille toimijoille, joilla vastuunkantakyky on korkeampi.

Mahdollisimman tarkka tieto varatun hiukkasen energianmenetyksestä sen kulkiessa näytteessä on usein hyvin olennaista varteenotettavien tutkimustulosten aikaansaamiseksi monilla eri fysiikan suuntautumisaloilla. Aihe onkin hyvin laajalti tutkittu. Kehityksen kuitenkin edetessä yhä pienempiin mittasuhteisiin ja tarkempiin arvoihin on tärkeää, että myös ionien energianmenetyksestä väliaineessa saadaan yhä tarkempaa tietoa. Takaisinsirontaspektrometriassa tarkastellaan näytteestä sironneita ammusioneja. Takaisinsironnan avulla voidaan tunnistaa näytteen sisältämät alkuaineet, selvittää syvyysjakauma ja näytteen alkuaineiden suhteelliset runsaudet. Menetelmään liittyvät ilmiöt ovat varsin monimutkaisia ja niiden teoreettinen mallintaminen siten haasteellista. Kun tavoitteena on simuloida mahdollisimman tarkasti tilannetta, jossa kiihdytetty ioni etenee näytteessä ei analyyttinen ratkaisumalli välttämättä ole paras vaihtoehto. Tilannetta kuvaamaan onkin kehitetty useita eri laskennallisia menetelmiä. Tässä työssä tarkasteltiin sitä kuinka paljon kaksikertasironnan huomioon ottaminen vaikuttaa tuloksiin takaisinsirontaa simuloitaessa. Useimmat takaisinsironnan mallinnusohjelmat ottavat huomioon ainoastaan yksikertasironnan. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä jo toisen sirontatapahtuman huomioon ottaminen ja mallintaminen analyyttisesti lisää huomattavasti simulaation laskutapahtumien lukumäärää ja hidastaa siten itse simulaatiota. Työtä varten kirjoitettiin ohjelma, jolla simuloituja tuloksia verrattiin sekä näytteistä mitattuihin että toisella simulaatio-ohjelmalla tuotettuihin spektreihin. Vertailusta kävi selvästi ilmi kaksikertasironnan merkitys takaisinsirontaa simuloitaessa. Yksikertasironnan tuoma informaatio päättyy energiaan, jolla näytteen takareunasta sironnut ioni havaitaan ilmaisimessa. Toisen sirontatapahtuman huomioon ottaminen tuo lisäinformaatiota etenkin spektrin häntäalueella. Laaditulla ohjelmalla pystyttiin nyt käsittelemään ainoastaan erikoistapausta, jossa ionisuihku ammuttiin kohtisuoraan näytteeseen. Looginen jatkotoimenpide työn parissa olisi laajentaa ohjelma käsittämään muutkin ionisuihkun tulokulmat.