Browsing by department "Institutionen för världens kulturer"

Tutkielman tavoitteena on tutkia humoristisia, nörtti-aiheisia internetmeemejä. Tutkielma pyrkii selvittämään millaisia teemoja näissä meemeissä käsitellään, miten löydetyt teemat hyödyntävät erilaisia huumoristrategioita, ja mitä huumorilla lopulta saavutetaan. Tutkielma käyttää teoreettisena kehyksenään sekä meemitutkimusta että huumoritutkimuksen ylemmyysteoriaa. Tutkielma on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytetään temaattista sisällönanalyysia. Aineisto koostuu 300:sta internetin kuvapalvelinsivustolta kerätystä meemistä. Aineisto luokitellaan kymmeneen siinä yleisimmin esiintyvään teemaan, jotka muodostavat neljä laajempaa ryhmää. Nämä ryhmät ilmentävät erilaisia huumoristrategioita. Neljä laajempaa ryhmää ovat nörtit luusereina, nörtit ylempiarvoisina, naispuoliset nörtit, ja nörttirepresentaatio. Kolme ensimmäistä muodostavat tutkielman käsittelyluvut. Nörttien luuseriutta esitetään epähaluttavan ulkomuodon, intensiivisten harrastusten ja epäonnistuneiden ihmissuhteiden, sekä vale-nörttiyden kautta. Nörttien ylemmyyttä esitetään älykkyydellä, ylpeydellä sekä aggressiivisella ylimielisyydellä, joka mahdollistaa myös väitetyn menestyksen ihmissuhteissa. Naisnörtit leimataan meemeissä teeskentelijöiksi tai huomionhakuisiksi. Aineiston analyysi osoittaa, että meemit käyttävät etenkin pilkallista huumoria, joka jakaantuu kolmeen eri alalajiin. Niillä joko ylläpidetään tai haastetaan sosiaalista järjestystä, sosiaalisia normeja ja vakiintuneita stereotypioita. Aineiston perusteella nykyinen nörttistereotypia on liioiteltu versio aiemmasta ja korostaa ominaisuuksia joita valtavirta ei näe haluttavina. Maskuliinisuuden käsite ja sen muutos ovat tärkeässä osassa nykynörttiyttä ja sen asemaa. Yhteiskuntien digitalisoituminen sekä nörttiyden suosio populaarikulttuurissa ovat muuttaneet nörtteihin suhtautumista. Tästä johtuen nörtit ovat nousseet ylemmäs sosiaalisessa hierarkiassa, sekä saavuttaneet maskuliinisemman aseman. Ei-nörtit kokevat nämä muutokset uhkana, jonka seurauksena he yhä pilkkaavat nörttejä vanhojen stereotypioiden perusteella. Naispuoliset nörtit pyrkivät saavuttamaan hyväksytyn aseman nörttikulttuurin jäseninä, jonka vuoksi miesnörtit kokevat olevansa uhattuina. Tästä syystä naisnörtit ovat miesten pilkan kohteena ja heidät suljetaan nörttikulttuurin ulkopuolelle. Tutkimus osoittaa, että osallistumiselle avoimen internetkulttuurin rooli on huomattava, kun luodaan uusia representaatioita. Aineiston perusteella etenkin pilkallisen huumorin rooli nörttikulttuurissa ja sosiaalisten hierarkioiden ylläpitämisessä on myös merkittävä.

Luontouskonto on Catherine Albanesen (1990) kehittämä analyyttinen väline, jota hän käytti tarkoittamaan uskontoja, joiden symboliikan ja rituaalisuuden keskiössä on luonto. Luontouskonto-käsitettä on sittemmin kehitetty eteenpäin ja se on tullut tarkoittamaan erityisesti uskonnoiksi ymmärrettäviä ilmiöitä, joiden keskiössä on luonnon pyhittäminen. Tarkastelen tässä tutkielmassani luontouskontoa osana pääkaupunkiseutulaisten ympäristöaktiivien luontosuhdetta. Määrittelen luontouskonnon funktionaalisesti luontokeskeiseksi tavaksi tuottaa merkitystä elämälle ja maailmalle, jossa merkitys ammennetaan luonnosta tai sen puolesta toimimisesta. Tarkestelen teoksessa luontouskontoa, jota kuvaa ympäristöhuoli. Tähän luontouskontoon liittyy tiedepohjainen maailmankuva, luonnon näkeminen kunniottavaa huolenpitoa vaativana ja itseisarvoisena sekä ympäristöystävällisen käyttäytymisen näkeminen uskonnollisena velvollisuutena. Luontouskontoon myös usein liittyy luonnon arvottaminen pyhäksi sekä rituaalista toimintaa.Tutkimuskysymykseni ovat millainen on haastattelemieni ympäristöaktiivien luontosuhde, millaiseksi he kokevat ja käsitteellistävät luonnon ja oman paikkansa suhteessa siihen sekä onko heidän luontosuhteensa käsiteltävissä luontouskontona. Tutkielmani aineistona on marras-joulukussa 2016 kerätyt pääkaupunkiseudulla toimivien ympäristöaktiivien teemahaastattelut. Analysoin nämä yhdentoista ihmisen haastattelut sisällönanalyysiä käyttäen. Teemoittelun ja koodauksen pohjalta muodostin aineistosta kolme kategoriaa: henki luonnossa, elämän merkitys luonnosta/ympäristöaktiivisuudesta ja ei-uskonnollinen luontosuhde. Näistä kategorioista kaksi ensimmäistä on käsitteellistettävissä luontouskonnoksi. Toisin sanoen näissä kahdessa kategoriassa luontoon suhtaudutaan pyhänä, luontosuhteeseen liittyy rituaalisuutta sekä hengellisiä kokemuksia. Henki luonnossa -kategoriassa luonnossa nähdään myös olevan henki tai sen nähdään olevan sielujen kansoittamaa. Luonto ymmärretään itseisarvoisena ja keskinäisriippuvaisena ja siihen tulee suhtautua kunniottavasti. Ei-uskonnollinen luontosuhde erottuu kahdesta aiemmasta kategoriasta ei-uskonnollisena, mutta kaikissa kolmessa luonto ymmärretään tiedollisesti samankaltaisena. Tutkielmani perusteella voidaan sanoa, että Suomen ympäristötoimijoilla on samankaltaista suhtautumista luontoon kuin mitä aiemmin on kuvattu pääosin pohjoisamerikkalaisen aineiston perusteella. Täten luontouskontoon liittyvä oletus kansainvälisyydestä vahvistuu. Tutkimukseni ei kuitenkaan tue väitettä siitä, että ympäristöliike itsessään olisi uskonnollinen, vaan ympäristöaktiivien luontosuhteita on niin ei-uskonnollisia kuin uskonnollisiakin.

Maahanmuuttajien työllistyminen ja työllistymisen esteet Vantaan kaupungin näkökulmasta –tutkielman tavoitteena on kehittää Vantaan kaupungin palvelutarjontaa siten, että palveluvalikoima maahanmuuttaja-asioissa on entistä vaikuttavampaa ja monipuolisempaa ja että palveluja räätälöidään entistä enemmän tutkittuun tietoon perustuen. Lisäksi tavoitteena on selvittää vastaako tutkielmaa varten tehty kyselyn tulos yleistä mielipidettä maahanmuuttajien työttömyyden syistä ja esteistä. Tutkielman metodologisen viitekehyksen alle valittiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä, sillä menetelmiä yhdistelemällä voidaan parhaiten vastata tutkimuskysymyksiin Tilastoaineisto on kerätty Vantaan kaupungin tietopalvelusta, Tilastokeskuksesta, Työ- ja elinkeinoministeriöstä ja Maahanmuuttovirastosta. Teoreettiseen ja taustatutkimukselliseen viitekehykseen valittiin tutkimuksia maahanmuuttajien työllistymisen esteistä sekä kotoutumisen ja kotouttamisen vaikuttavuudesta. Tutkielmassa vertaillaan Vantaalla ja koko maassa olevien maahanmuuttajien määrää, suurimpia vieraskielisten ryhmiä, ikäryhmiä, lähtömaata, koulutusastetta, työttömyysastetta ja työllisyysastetta sekä tarkastellaan maahanmuuttajien osalta lähtömaan merkitystä työllistymisessä. Tutkielmassa on analysoitu maahanmuuttajien työllistymistä ja työllistymisen esteitä myös sukupuolinäkökulmasta. Osana tutkielmaa toteutettiin kolme Webropol-kyselyä, yksi kaikille Vantaan kaupungin työllisyyspalveluiden valmennustaloilla, integroiduissa toimintapaikoissa sekä kuntouttavan työtoiminnan ostopalveluissa asiakkaina kyselyn toteuttamishetkellä olleille maahanmuuttaja-asiakkaille, yksi kaikille Vantaan kaupungin työllisyyspalveluiden maahanmuuttajien parissa työskentelevälle henkilökunnalle sekä yksi maahanmuuttajan palkanneille yrityksille. Kyselyiden tulokset vastaavat jossain määrin aiempien tutkimusten tuloksia maahanmuuttajien työllistymisen esteistä. Koska kyselyiden tuloksista heijastuu hyvin maahanmuuttaja-asiakkaiden moninaisuus ja yksilölliset lähtötilanteet, on tärkeää, että koko työllisyyspalveluiden palveluvalikoima on heidän hyödynnettävissään heidän tarpeensa mukaan. Kyselyt osoittivat tarpeen Vantaan kaupungin työllisyyspalveluiden asiakastyön ja henkilöstön ammatillisuuden kehittämiselle. Kyselyiden tuloksista erottuu myös selkeä kehittämistarve systemaattisemmalle ja vahvemmalle yritysyhteistyölle ja verkostotyölle osana asiakastyötä. Kyselyt osoittavat selkeän tarpeen rakentaa tehokkaammin väyliä työelämään. Maahanmuuttajille suunnattuun kyselyyn vastanneet ovat olleet Suomessa työttömänä pitkään ja heistä lähes puolet ei ole koskaan ollut Suomessa palkkatyössä.

I claim that Hannibal Barca has become a mythical figure whose reputation can be used for various purposes. One's ability to identify oneself with Hannibal is a key factor in this respect, as I attempt to prove in my thesis. The historical roots of Hannibal's reputation exist in several written layers and the topoi from ancient times have even found their way into some of the writings of modern researchers. I present some of the difficulties involved in how old literary material  and Hannibal's reputation  have spread. First of all history is written by the victors, and secondly, the ways in which information could travel were limited in different eras. For the analysis of how some of the numerous images of Hannibal were created I examine a collection of texts from 1818 to the twenty-first century. The main focus of my analysis is on texts written in English. As in Media and Communication Studies, I, too, see literature as a form of mass communication. When analyzing the roots of Hannibal's reputation, I adapt the theory on imagology (imagologia) Erkki Karvonen has developed. I am particularly interested in the role of the media in making images. Karvonen's theory comes in handy when I demonstrate why Hannibal himself has not affected how his image has changed. Others have influenced that image (or those images). The thoughts of Edward Said guide my writing as I review how Hannibal, as an Orientalized subject, has been transformed into a mythical collection of texts that can be interpreted in mixed and contradicting ways. In my analysis I also take into consideration some valuable notions on interpretation and myths by Michel Foucault, Roland Barthes, Stuart Hall and Kristin J. Anderson. I investigate the tendency for Orientalized writing found from both Europe and the United States. I've summarized this tendency in the title of my thesis: 'Maine, myytti ja lainattu kunnia' (Reputation, Myth and Borrowed Glory). Hannibal's reputation can be both positive and negative but it is always a mythical one. By borrowed glory I refer to the admiration expressed for Hannibal. In reality the praise can be seen as a way in which specific values are offered to the reader. I find a lot in common with the way in which Hannibal has been described and the way in which advertisements work, as analyzed by Janne Seppänen and Esa Väliverronen. Seppänen and Väliverronen manage to prove how a particular advertisement for a watch is actually selling masculinity and elitist fellowship. I claim that many texts written about Hannibal sell exactly the same things to the reader. As an Orientalized subject Hannibal is not on an equal level with western generals, although one might think otherwise. Sometimes even the most blatant admiration hides beneath the surface an arrogance and a feeling of relief because the Second Punic War was won by the Romans. I attempt to demonstrate how the modern ways of writing about Hannibal become a part of the myth and how they, too, create a new kind of an image of Hannibal as each era rewrites history regardless of the fact that the evidence is neither altogether different nor new.

Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä Malesian ja Singaporen kiinalaisten etniseen ja kansalliseen identiteettiin. Tutkimus tarkastelee ja vertailee erityisesti Malesian ja Singaporen valtionhallintojen keinoja rakentaa kansallista yhtenäisyyttä ja vähentää etnisen identiteetin merkitystä. Lisäksi tutkimus luo kriteerijoukon, jonka avulla voidaan vertailla Malesian ja Singaporen yhteiskuntien onnistumista tai epäonnistumista kansallisen yhtenäisyyden rakentamisessa. Tutkimustehtävä jakautuu kahteen kysymykseen: Miten Malesian ja Singaporen valtionhallinnon menetelmät vaikuttavat etnisten kiinalaisten kansalliseen ja etniseen identiteettiin, ja miten maiden menetelmät eroavat toisistaan? Lopuksi vertailemalla Malesiaa ja Singaporea tutkimuksessa päätellään luodun kriteerijoukon avulla, miten kansallinen yhtenäisyys on toteutunut näissä kahdessa maassa. Tutkimuksen teoriatausta perustuu etnistä ja kansallista identiteettiä tutkineiden Fredrik Barthin, Nathan Glazerin ja Daniel P. Moynihanin, Donald Horowitzin, Milton J. Esmanin, Benedict Andersonin, Anthony D. Smithin ja Stuart Hallin teorioihin. Nämä tutkijat painottavat eri tekijöiden merkitystä kansalliselle identiteetille ja yhtenäisyydelle, toisiaan täydentäen. Kyseessä on teoreettinen tutkimus. Siksi sen aineisto koostuu pääasiassa sekundaarilähteistä: tieteellisistä teoksista ja artikkeleista sekä sähköisistä lehtiartikkeleista. Primäärilähteitä ovat Malesian ja Singaporen perustuslait, Malesian ja Singaporen tilastokeskuksien tilastot sekä Malesian entisen pääministerin Mahathir bin Mohamadin vuonna 1991 pitämä Vision 2020 -puhe. Aineistoa on analysoitu tutkimuksen teoriataustan avulla. Monipuolisemman kuvan muodostamiseksi on tutkimukseen valittu sekä länsimaalaisten tutkijoiden että singaporelaisten ja malesialaisten tutkijoiden tutkimuksia. Lisäksi, puolueellisuuden välttämiseksi, on tutkimukseen valittu eri etnisiin ryhmiin kuuluvien tutkijoiden artikkeleita ja teoksia. Tutkimuksessa on päädytty seuraavan tulokseen. Jotta kansallinen yhtenäisyys voidaan saavuttaa Malesian ja Singaporen monietnisissä yhteiskunnissa, tulee valtionhallinnon keskittyä erityisesti seuraaviin viiteen tehtävään: kansantalouden kehittämiseen, etnisten ryhmien välisen taloudellisen tasa-arvoisuuden edistämiseen, poliittisen aktiivisuuden ja osallistumisen kannustamiseen, etnisten yhteisöjen samanarvoisuuden toteuttamiseen lain edessä ja tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän rakentamiseen. Näiden kriteerien perusteella Malesia ja Singapore eivät ole kansallisesti yhtenäisiä valtioita. Singapore on kuitenkin kansallisesti yhtenäisempi, sillä se täyttää viidestä kriteeristä kolme, kun Malesia täyttää vain kaksi kriteeriä. Malesialla ja Singaporella on kaksi hyvin erilaista tapaa rakentaa kansallista yhtenäisyyttä, mutta lopputulokset ovat kuitenkin hyvin samankaltaiset. Tutkimus päättelee, että etnisten yhteisöjen institutionaalinen asema molemmissa maissa on yksi ratkaisevimmista esteistä kansalliselle yhtenäisyydelle.

In my Master’s Thesis, I analyse matrimonial advertisements published in two newspapers from 2011-12 in order to shed light on how Indian middle-class individuals and families describe their social identity and try to get more resources, “capitals” in Pierre Bourdieu’s terms, through marital alliances. I have two sets of data: one from an English newspaper published in a big metropolitan city and the other from a Hindi language newspaper published in a slightly smaller city, both from North India. I attempt to compare these two sets of data. My research method is qualitative content analysis. The theoretical perspective of this study is based on the different types of capital developed by Pierre Bourdieu. I try to find all the different factors mentioned in the advertisements which can be used as capital in the marriage market and in the other fields where the struggle for social distinction takes place. These factors are used by the advertisers to claim belonging to some groups whilst marking their difference from other groups, and to show that they hold valuable capitals. The families that post matrimonial ads in newspapers have to portray themselves and their candidate (bride or bridegroom) as an opportunity to increase and convert capitals. Education was the most frequently mentioned factor that can be seen to bring status. Everybody should be educated: grooms, brides and even the future parents-in-law. Occupation is not a quality of men only anymore but women too seem to have entered the labour force, especially in the sample from an English language newspaper. Software engineer, doctor, engineer and entrepreneur are some examples of prestigious occupations. Employment in big multinational firms and other reputed private companies is highly valued in today’s society. Descriptions of family status, such as “cultured family” or “respected family”, and parents and siblings’ occupations are frequently listed by the advertisers. The persons living abroad enjoy prestige. Other things that constitute one’s social status include property, caste, families’ social networks, values, lifestyle, religion, ethnic and linguistic group as well as dowries, gifts and lavish weddings.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miksi lukiolaiset ovat kiinnostuneita japanin kielestä, kuinka motivoituneita he ovat oppimaan kieltä, mitkä ovat tärkeimmät motivaatiotekijät sekä minkälaisia oppimistavoitteita ja tulevaisuudensuunnitelmia opiskelijoilla on. Lisäksi halutaan selvittää, kuinka tärkeä rooli japanilaisella populaarikulttuurilla ja Japaniin liittyvillä harrastuksilla on kieliopintojen aloittamisessa. Lukiolaisten japanin kielen opiskelumotivaatiota ei ole aikaisemmin tutkittu Suomessa tässä laajuudessa. Tutkimalla opiskelun aloittamiseen liittyviä syitä, oppimistavoitteita ja tulevaisuudensuunnitelmia voidaan kielen opetusta kehittää vastaamaan entistä paremmin opiskelijoiden toiveita ja tavoitteita. Tutkimus toteutettiin sähköisen kyselylomakkeen avulla ja siihen osallistui 46 opiskelijaa seitsemästä eri lukiosta. Kyselyssä kartoitettiin opiskelijoiden taustaa, Japaniin liittyviä harrastuksia, japanin kieleen ja kulttuuriin liittyviä asenteita, opiskelumotivaatiota sekä tulevaisuudensuunnitelmia ja oppimistavoitteita. Analysoin saamaani dataa motivaation suuntaa ja intensiteettiä mittaavan testipatterin avulla, jonka pohjana käytin Gardnerin (2001: 7-9) sosiokasvatukselliseen malliin pohjautuvaa testipatteria. Muokkasin mallia vastaamaan paremmin suomalaisten lukio-opiskelijoiden japanin kielen oppimiskontekstia. Täydensin mallia sisäisen motivaation ja ulkoisen motivaation käsitteillä sekä motivaation kestoa ja opiskelun tavoitteellisuutta mittaavilla väittämillä. Tutkimuksessa selvisi, että lukiolaisten japanin kielen opiskelumotivaatio on korkea. Tutkimus osoittaa myös, että nuorten japanin kielen opiskeluun liittyy paljon muutakin kuin kiinnostus japanilaista populaarikulttuuria kohtaan. Lukioikäiset ovat monipuolisesti kiinnostuneita japanilaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta sekä itse kielestä ja sen rakenteesta. Lisäksi moni uskoo, että japanin kielen taito on yhä hyödyllisempi tulevaisuuden Suomessa ja auttaa heitä erottumaan työmarkkinoilla.

Tutkielmassa tarkastellaan, miten Baskimaan väkivaltainen menneisyys representoituu Fernando Aramburun Patria- romaanista käydyssä sanomalehtikeskustelussa. Tarkastelun kohteeksi valikoitui romaanista käyty keskustelu sen saaman laajan mediahuomion vuoksi. Tutkielmassa pyritään siis selvittämään, kuinka Baskimaan väkivaltainen menneisyys representoituu sanomalehtiaineistossa: mitkä asiat nousevat aineistosta esiin, miten niistä puhutaan sekä mistä vastaavasti ei puhuta; kenen ääni kuuluu keskustelussa ja kenen ei; ja miksi näin on. Tarkastelun kohteena ovat Baskimaan autonomisessa maakunnassa ilmestyvien espanjankielisten sanomalehtien verkkoversioissa julkaistut, romaania käsittelevät kirjoitukset ja niissä esiin nousevat teemat. Näihin teemoihin lukeutuvat muun muassa muisti ja unohdus, uhrit ja syylliset sekä narratiivit, myytit ja kertomukset. Aineistoa tarkastellaan käyttäen apuna kriittisen diskurssianalyysin työkaluja. Aineiston avulla analysoidaan tarkasti, kuinka romaaniin ja tutkimuskysymyksiini liittyviä teemoja artikkeleissa representoidaan. Kontekstualisointi on tärkeä osa tarkasteluprosessia: on välttämätöntä ymmärtää aineiston laajempaa historiallista, kulttuurista, poliittista ja kielellistä viitekehystä, johon se sisältyy. Aineiston analyysissa selviää, että näkemykset Baskimaan väkivaltaisen menneisyyden narratiivista eroavat toisistaan nationalistisissa ja ei-nationalistisissa sanomalehdissä. Nationalistisessa sanomalehdistössä kritisoidaan Fernando Aramburun Patria-romaanissaan rakentamaa yhteiskuntaa mustavalkoisena ja yksipuolisena. Vaikka kirjailijan oikeus omaan näkemykseensä hyväksytään, pyritään tämä näkemys kuitenkin kumoamaan ja dekonstruoimaan vääränä. Aineisto jakautuu melko selkeästi kahteen leiriin myös tarkasteltaessa niin kutsutun konfliktin osapuolia, uhreja ja syyllisiä. Nationalistisissa sanomalehdissä arkaillaan puhua uhreista, kun taas ei-nationalistisessa lehdistössä keskustelu pyörii pitkälti uhrien ja näiden muistamisen ja muiston kunnioittamisen ympärillä. Nationalistisessa lehdistössä tehdään myös vahvemmin jakoa ’meihin’ ja ’muihin’ vahvistaen näin, vaikkakin samalla kritisoiden, Baskimaan kahtiajakoa nationalisteihin ja ei-nationalisteihin. Mielenkiintoisin päätelmäni on, että kummassakin aineistoni osassa Aramburun romaanin kenties keskeisimmät teemat, sovinto ja anteeksianto, jäävät lähes huomiotta. Baskimaan väkivaltainen menneisyys on mahdollisesti siis yhä niin tuoreessa muistissa, ettei osapuolten välistä sovintoon ja anteeksiantoon tähtäävää dialogia ole aivan heti odotettavissa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sille olisi tarvetta. Vain molemmat osapuolet yhdessä voivat rakentaa kertomuksen, joka miellyttää kaikkia baskeja.

Japanin kielessä da- ja desu/masu-tyyli ovat puhetyylejä, joista puhujan on keskustelussa valittava jompikumpi sen mukaan, millainen on keskustelutilanne ja puhujan suhde keskustelukumppaniin. Da-tyyli yhdistetään epämuodollisissa tilanteissa ja tasavertaisille ja läheisille ihmisille käytettävään puheeseen, desu/masu-tyyli puolestaan muodollisissa tilanteissa ja tuntemattomille ja statukseltaan korkea-arvoisemmille käytettävään puheeseen. Helposti ajatellaan, että puhetyyliä vaihdetaan vain silloin, kun keskustelutilanteessa tai osallistujissa tapahtuu muutos. Tässä tutkielmassa nostan kuitenkin tarkasteltavaksi sen, että puhetyylejä voidaan keskustelussa vaihtaa muistakin syistä. Tutkielmassani käsittelen japaninkielisessä keskustelussa havaittavaa strategista kielenkäyttöilmiötä, jossa puhuja hetkellisesti meneillään olevan vuorovaikutustilanteen sisällä vaihtaa puhetyyliään da- ja desu/masu-tyylien välillä, vaikka keskustelutilanne ja keskustelun osallistujat pysyisivät samoina. Käytän tästä ilmiöstä tutkielmassani nimitystä ’tyylinvaihto’. Tutkielmani fokus on keskenään läheisten ja tasavertaisten ystävien välisessä keskustelussa esiintyvässä, da-tyylistä desu/masu-tyyliin tapahtuvassa tyylinvaihdossa, jota ei ole vielä paljon tutkittu. Päämääränä on keräämääni keskusteluaineistoa analysoiden selvittää 1) millaisissa puhetoiminnoissa tyylinvaihtoa esiintyy ja 2) millaisia funktioita tyylinvaihto tuo kyseiselle puhetoiminnolle ja miksi. Teoriaosiossa selkeytän käsitystä da- ja desu/masu-tyyleistä ja tyylinvaihdosta keskusteluaineistoni käsittelyä varten. Tutkimuskirjallisuutta hyödyntäen osoitan, miksi japanin puhetyylejä voidaan käyttää sekä sosiaalisten normien mukaan että kielellisenä strategisena keinona. Nostan myös esiin näkemyksen da- ja desu/masu-tyylien deiktisestä, kontekstiriippuvaisesta luonteesta: puhetyylit saavat niin normien mukaisen oletetun tulkintansa kuin ei-oletetun strategisen tulkintansa vasta esiintymiskontekstiaan vasten. Käsittelen myös tutkielmani kannalta relevanttien tyylinvaihtotutkimusten näkökulmia. Tutkielmani on kvalitatiivinen tapaustutkimus, ja tutkimusmetodina käytän keskustelunanalyysiä. Keskusteluaineistoni koostuu seitsemästä 3–4 hengen eri ystäväryhmän äänityksestä, jotka ryhmät ovat nauhoittaneet ilman tutkijan läsnäoloa aikavälillä 2014–2015. Keskustelijat ovat kaikki 18–22 vuoden ikäisiä yliopisto-opiskelijoita. Kunkin ryhmän keskustelijat ovat keskenään läheisessä ja tasavertaisessa ystäväsuhteessa käyttäen pääpuhetyylinään da-tyyliä. Kaikkien ryhmien keskustelut rakentuvat murresanoihin liittyvän tietovisapelin ympärille, mutta muilta osin keskustelua ei ole rajattu. Nauhoitusten pituudet vaihtelevat 30 minuutin ja 100 minuutin välillä. Analyysi- ja pohdintaosiossa selvisi, että tyylinvaihtoa esiintyy diskursiivisissa eli keskustelun kulkuun ja puhujan rooliin liittyvissä puhetoiminnoissa (esimerkiksi ’ilmoitus siirtymästä seuraavaan aiheeseen’) ja interpersonaalisissa eli keskustelijoiden ihmissuhteisiin liittyvissä puhetoiminnoissa (esimerkiksi ’valittaminen’). Myös tyylinvaihdon puhetoiminnoille tuomat funktiot olivat luokiteltavissa diskursiivisiksi (esimerkiksi ’osoitetaan kontrasti huumorimoodin ja vakavan välillä’) tai interpersonaalisiksi (esimerkiksi ’kompensoidaan negatiivista sisältöä’). Tyylinvaihdon funktioiden perustana on tyylien tunnusmerkkisyys normeista poikkeavassa kontekstissa esiintyessään, ja sitä kautta tyylinvaihdon osoittama kontrasti. Aineisto tuki myös näkemystä siitä, että sama tyylinvaihto voidaan tulkita sekä diskursiiviseksi että interpersonaaliseksi, ja että tyylinvaihdolla voi samanaikaisesti olla useampia eri funktioita. Keskusteluaineistoni tietovisatyylisyydestä johtuen kiinnitän analyysissäni erityisesti huomiota tyylinvaihdon ja arvuuttajan ja arvaajan roolien välisiin suhteisiin. Aineiston perusteella näyttää siltä, että tyylinvaihto kytkeytyy tiukemmin arvuuttajan rooliin siten, että tyylinvaihtoa esiintyy kaikissa arvuuttajalle ominaisissa puhetoiminnoissa, mutta ei arvaajalle ominaisissa.

Helsinki on kansainvälistynyt nopeasti. Vuoden 2016 alussa 14,3 prosenttia Helsingin väestöstä oli ulkomaalaistaustaisia ja 83 prosenttia heistä oli syntynyt ulkomailla. Tutkielmani käsittelee suomea puhumattomien ulkomaalaisten kokemuksia Helsinkiin muuttamisesta ja kaupungissa asumisesta. Tutkielmani on rajattu alueellisesti pääkaupunkiseutuun, josta puhutaan Helsinkinä. Aineisto kerättiin keväällä 2018 haastattelemalla englanniksi 14 Facebookin Finland IESAF ja International Jobseekers in Helsinki -ryhmien kautta tavoitettua 22–35-vuotiasta henkilöä, jotka olivat muuttaneet Helsinkiin erilaisista syistä viimeisen kolmen vuoden aikana haastattelujen ajankohdasta katsottuna. 12 haastatteluista nauhoitettiin ja litteroitiin ja kaksi haastattelua tehtiin sähköpostin välityksellä. Kaikki haastatellut käyttävät arkikielenään englantia, ja kukaan heistä ei sanonut kommunikoivansa sujuvasti suomeksi. Kaikki heistä asuivat aineiston keräämisen aikaan Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla. Maahanmuuttotutkimus Suomessa käsittelee usein samoista etnisistä tai kansallisista taustoista tulevia yhteisöjä. Tutkielmani laajentaa tätä keskustelua syventyen erilaisista taustoista tulevien ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien yksilöiden kokemuksiin. Kaikki haastatellut edustavat eri kansallisuuksia, eivätkä he ole ryhmänä yksiselitteisesti määriteltävissä. Yhdistäviä tekijöitä ovat ulkomaalaisuus, toistaiseksi lyhytaikainen asuminen Helsingissä ja englannin kielen käyttö arjessa. Yksilöiden kokemusten moninaisuutta painottava tutkielmani on poikkitieteellinen ja pohjaa teoreettisesti tutkimukseen maahanmuutosta, kansainvälisestä liikkuvuudesta ja identiteeteistä. Tutkielmassa haastatteluaineistoa käsitellään diskurssianalyysin metodein ja se sisältää kolme temaattisesti jaoteltua käsittelylukua: Helsinki ja paikalliset ihmiset, arjen haasteet ja syrjinnän kokemukset sekä sosiaalisten verkostojen rakentaminen ja uuteen kaupunkiin kotiutuminen. Kaikkia käsiteltäviä aiheita läpileikkaava teema on kielen merkitys ihmisten arjessa, vastoinkäymisissä ja kuuluvuuden tunteessa. Haastateltujen odotukset ja kokemukset Helsingistä kaupunkina ja kohtaamisista ihmisten kanssa vertautuvat aiempiin kansainvälisiin kokemuksiin tai asumiseen muualla Suomessa. Näkemykset omasta identifioitumisesta uudessa ympäristössä linkittyvät erityisesti Suomen ja Euroopan suhteeseen. Kuvatut syrjinnän kokemukset yhdistyvät etenkin haastavaan työmarkkinatilanteeseen ja suomen kielen käyttöön. Sosiaalisten verkostojen muodostumisessa korostuu paikallisuus globaalin ulottuvuuden rinnalla ja tunne kodikkuudesta osoittautuu sopeutumisen kannalta tärkeäksi. Tutkielmani osoittaa yksilön kokemuksen tärkeyden tutkittaessa maahanmuuttoa ilmiönä. Jokaisella henkilöllä on maahan muuttaessaan oma tarinansa, identiteettinsä ja kokemuksensa, joista kaikki vaikuttavat yksilön elämään uudessa kaupunkiympäristössä.