Browsing by department "Institutionen för världens kulturer"

I vår pro gradu-avhandling undersöker vi den Evangelisk Lutherska kyrkans roll i invandrares integration i Helsingfors. Invandringen till Finland har ökat de senaste åren, speciellt efter att situationen i flera områden i Mellanöstern och Nordafrika blivit oroligare. Internationella organisationen för migration (IOM) har uppmanat religiösa organisationer i Europa till en aktivare roll i integrationsarbete, vilket utgör grunden till vår forskning. Religiösa organisationer har möjlighet att stöda invandrares sociala och kulturella integration, medan det statliga och kommunala integrationsarbetet fokuserar på ekonomisk och strukturell integration. Eftersom avhandlingen är ett gemensamt projekt med två författare, undersöker vi ämnet ur två perspektiv. Ida Snellman undersöker vad multikulturellt arbete i den Evangelisk Lutherska kyrkan innebär och hur de anställda upplever att arbetet inverkar på invandrares integration. Amica Richter undersöker hur invandrare upplever att den Evangelisk Lutherska kyrkan inverkar på deras integration och i vilken mån de upplever att kyrkan kan ta del av integrationsarbetet i Helsingfors. Avhandlingen är en kvalitativ studie och materialet är insamlat genom semi-strukturerade intervjuer. Idas material består av åtta intervjuer med personer som arbetar med multikulturellt arbete inom den Evangelisk Lutherska kyrkan. Amica har intervjuat åtta personer med invandrar bakgrund, som har deltagit i den Evangelisk Lutherska kyrkans aktiviteter. Vi har använt innehållsanalys för att analysera våra material. Vår teoretiska referensram baserar sig på teorier om socialt kapital. Enligt Idas analys kan den Evangelisk Lutherska kyrkans multikulturella arbete delas upp i multikulturellt arbete med religiöst fokus och arbete som går utöver religion. Dessa två delar av det multikulturella arbetet är närvarande i både finskspråkiga och svenskspråkiga församlingar så väl som i församlingar på övriga språk. Arbetet inverkar på invandrares sociala kapital genom att stärka band till andra invandrare, kristna och majoritetsbefolkningen samt genom att bygga broar till lokala församlingar och till det finska samhället. Ur Amicas analys framgår att invandrare upplever den Evangelisk Lutherska kyrkan som stöd för deras sociala integration genom att erbjuda sociala nätverk och spirituellt stöd. Utöver att kyrkan kan fungera som brobyggare till det finska samhället, har invandrare med olik religiös tillhörighet även skapat band till volontärer, församlingsmedlemmar och till anställda i kyrkan. Kyrkan går mot en alltmer volontärbaserad organisationsmodell och i denna utveckling har invandrare möjlighet att inverka positivt. Ett aktivt deltagande i församlingslivet stöder invandrares integration genom att skapa band och bygga broar. Utgående från denna studie upplevs gemenskapen i församlingen och den interreligiösa dialogen som meningsfull av kristna invandrare såväl som av invandrare med annan eller ingen religiös övertygelse.

Tutkimuksessa tarkastellaan ruotsinsuomalaisuuden muuttuvia representaatioita Ruotsissa 1980- ja 2000- luvulla kahden ruotsinsuomalaisen kirjailijan teosten vastaanoton kautta. Tutkimuksessa käsitellään ruotsalaisen valtaväestön ja ruotsinsuomalaisen vähemmistöryhmän välisiä suhteita sekä erityisesti sitä, miten ruotsinsuomalaisia on eri vuosikymmeninä merkityksellistetty valtaväestöstä käsin. Tutkimus pyrkii myös tarkastelemaan representaatioita suhteessa ruotsinsuomalaisen vähemmistöidentiteetin kehitykseen marginaalisesta siirtolaisryhmästä virallisesti tunnustetuksi kansalliseksi vähemmistöryhmäksi. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä ruotsinsuomalaisuutta tarkastellaan erityisesti suhteessa identiteettiin. Ruotsinsuomalaisten historia työvoimasiirtolaisista yhdeksi Ruotsin virallisista vähemmistöistä luo perspektiiviä ruotsinsuomalaisen identiteetin kehitykselle postmodernille maailmalle tyypilliseksi hybridiksi identiteetiksi. Hybridien identiteettien käsittelyssä keskeisimpänä tutkimuksessa ovat Stuart Hallin identiteettiteoriat. Ruotsinsuomalaisen identiteetin muotoutumisen yhteydessä tarkastellaan myös lähemmin marginaalisuutta suhteessa keskustaan ja valtaan. Tutkittaessa vähemmistötaustaisten kirjailijoiden teosten vastaanottoa teoriaosiossa pyritään myös tuomaan tarkemmin esille vähemmistö- ja maahanmuuttajaryhmien tuottama kirjallisuus sekä siihen liittyvä ajankohtainen keskustelu. Aineistona tutkimuksessa käytetään ruotsalaisista päivälehdistä otettuja kirjallisuusarvioita vuosilta 1980 ja 1981 sekä 2006. Kirjallisuusarvioiden kohteina ovat kaksi menestyneintä ruotsinsuomalaista romaania: Antti Jalavan Asfaltblomman vuodelta 1980 (suom. Asfalttikukka) sekä Susanna Alakosken Svinalängorna vuodelta 2006 (suom. Sikalat). Kirjallisuusarvioita tutkimuksessa on yhteensä 18. Analyysissä kirjallisuusarvioista nostetaan romaanien käsittelyn sijasta esille kirjailijoihin kohdistuvia diskursseja. Tutkimusmenetelmänä aineiston analyysissä käytetään kriittistä diskurssianalyysiä, joka sopii erityisesti mediatekstien tarkasteluun. Analyysi osoittaa, että Jalava nähtiin vielä 1980-luvun alussa suomalaisena ja maahanmuuttajana, kun Alakoski puolestaan nähtiin 2000-luvulla ennemmin ruotsalaisena. Alakosken suomalainen tausta ja vähemmistöasema tunnutaan kuitenkin yleisesti tiedostettavan, vaikka niitä ei kirjallisuusarvioissa tuodakaan esille. Kirjailijoiden muuttuvat representaatiot kulkevat myös yhdessä ruotsinsuomalaisen identiteetin kehityksen kanssa. Samalla kun ruotsinsuomalainen identiteetti on kehittynyt siirtolaisidentiteetistä omaksi vähemmistöidentiteetikseen, ovat myös valtaväestön asenteet ruotsinsuomalaisia kohtaan muuttuneet myönteisemmiksi. Analyysi osoittaa ruotsinsuomalaisten myös siirtyneen kolmen vuosikymmenen aikana lähemmäksi keskustaa ja ruotsalaista valtaväestöä. Vaikka ruotsinsuomalaisen identiteetin on nähty vahvistuneen erityisesti 2000-luvulla, ei se heijastu kirjallisuusarvioista nousevista diskursseista. Ruotsinsuomalaisuus tuntuukin vielä 2000-luvun puolivälissä olleen suhteellisen tuntematon valtaväestön keskuudessa. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että ruotsinsuomalaisuus on muuttunut 1980-luvun orastavasta vähemmistöidentiteetistä omaksi erityisidentiteetikseen 2000-luvulla. Samalla suhtautuminen ruotsinsuomalaisuuteen sekä suomalaisuuteen yleensä on muuttunut Ruotsissa myönteisemmäksi. Vaikka ruotsinsuomalaiset nykyään ovatkin lähes täysin integroituneet ruotsalaiseen yhteiskuntaan, esiintyy Ruotsissa yhä vanhoja suomalaisstereotypioita. Kirjallisuusarvioista nousevat representaatiot kertovat kuitenkin nyky-Ruotsista, missä maahanmuuttajia ja vähemmistöjä ei enää tietoisesti haluta käsitellä yhtenä yhtenäisenä ryhmänä vaan yksilöinä.

Tämä Itä-Aasian tutkimuksen alaan kuuluva tutkimus käsittelee korealaista historiallista televisiodraamaa ja sen narratiiveissä rakentuvaa nationalistista diskurssia ja korealaisuuden representaatioita. Tutkielma tarkastelee historiallista draamaa modernina myyttisenä kertomuksena, jolle keskeistä ei ole kertomuksen historiallinen todenperäisyys, vaan sen merkitys kansallisen kertomuksen ja korealaisuuden representaatioiden tuottajana ja toisintajana. Tutkielman analyysiosa perustuu, vuosina 2013 – 2014 korealaisella MBC-televisiokanavalla esitetyn, 51-osaisen Gi Hwanghu –nimisen draamasarjan audiovisuaalisen aineiston tekstilähtöiseen analyysiin, jossa on kiinnitetty huomiota erityisesti kertomuksen, hahmojen sekä hahmojen välisten suhteiden ja dialogien kautta välittyviin merkityksiin kansakunnasta ja kansakuntaisuudesta, Koreasta ja korealaisuudesta. Kulttuurisen mediatutkimuksen lähtökohdista ponnistava tutkimus tarkastelee aineistoa suhteessa korealaiseen televisioteollisuuteen, sekä siihen vaikuttaneeseen kulttuuriseen ja poliittiseen ympäristöön, jossa historiallinen draama on muotoutunut nykymuotoonsa. Analyysin teoreettisena lähtökohtana on näkemys television kertomuksista, historiasta ja kansakunnasta narratiivisina ja diskursiivisina kokonaisuuksina. Gi Hwanghu -draamasarjaa tutkimus tarkastelee myyttisenä kertomuksena, jonka hahmojen samuuksien ja erojen vastakohtaisuuksissa muodostuu kertomuksen diskursiivinen syvärakenne. Narratiivin syvärakenteen perusteella voidaan erottaa nationalistinen diskurssi, joka kietoutuu etnisrodullisen ja syntyperäisen kansakuntaisuuden, minjung-populistisen kansakäsityksen ja konfutselaisen kulttuurin pohjalle, jossa kansakuntaisuuden merkityksiä tuotetaan eritoten hahmojen sukupuolten metaforissa. Draamasarjan sisältämän nationalistisen diskurssin voidaan katsoa heijastavan panaasialaisuuden, kolonialismin ja jälkikolonialistisen aikakauden sotilashallitusten modernisaatioprojektien, minjung-liikkeen ja 1990-luvun lopun Aasian talouskriisin muokkaamaa korealaista kansallista kertomusta ja kansallista identiteettiä.

Tutkielmassa analysoidaan naisten työllisyyteen ja työelämän sukupuolten tasa-arvoon liittyvän ajankohtaisen politiikan ongelmarepresentaatioita Japanissa. Ongelmarepresentaatioilla tarkoitetaan politiikassa esitettäviä ongelmia, joita ryhdytään ratkaisemaan. Tavoitteena on selvittää, mitä politiikassa esitetään ongelmaksi, miten kyseiseen politiikkaan on päädytty ja miten sitä perustellaan. Materiaaleina ovat vuoden 2015 joulukuussa julkaistu neljäs sukupuolten tasa-arvon perussuunnitelma Dai 4 ji danjo kyōdō sankaku kihon keikaku ja vuoden 2016 huhtikuussa kokonaisuudessaan voimaan astunut naisten osallistumista ja etenemistä työelämässä edistävä laki Josei katsuyaku suishin hō. Ensimmäinen on suunnitelma sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja jälkimmäinen on laki, joka velvoittaa yli 300 työntekijän yksityisen sektorin yritykset, valtionjohdon virastot ja paikallishallinnot laatimaan suunnitelman naistyöntekijöiden aseman parantamiseksi. Analyysissa käytetään Carol Bacchin What’s the problem represented to be? -metodia, jolla voidaan analysoida poliittisia ongelmarepresentaatioita. Analyysin kautta päästään kyseenalaistamaan itsestään selvyyksinä pidettyjä oletuksia politiikassa ja voidaan ymmärtää paremmin sitä, kuinka kyseiseen politiikkaan on päädytty. Analyysissä käydään läpi ongelmarepresentaatiot, politiikan perusteluita, taustalla vaikuttavia olettamuksia, politiikan historiataustaa, ongelmarepresentaation seurauksia ja sitä, voisiko ongelmia ajatella myös toisin tavoin. Päällimmäisiksi ongelmarepresentaatioiksi analyysissä nousevat ongelma työantajista, jotka eivät tee työpaikan tasa-arvon edistämiseksi tarpeeksi, sekä ongelma työn ja muun elämän tasapainottamisesta. Naisten osallistumista ja etenemistä työelämässä edistävä laki velvoittaa työnantajat positiivisen erityiskohtelun toimiin ryhtymiseen tasa-arvon parantamiseksi. Politiikkaa perustellaan yhteiskunnallisilla ja taloudellisilla perusteilla, kun naisten työllisyyden lisääntymisen toivotaan auttavan talouskasvuun, työvoimapulaan ja alhaiseen syntyvyyteen. Tämän taustalla on ajatus Pohjoismaissa toteutuneesta syntyvyyden noususta naisten työllisyyden lisääntyessä. Vuodesta 2013 lähtien naisten työllisyyden lisääminen on ollut myös osa pääministeri Shinzō Aben talouskasvupolitiikkaa. Vaihtoehtoinen ratkaisu olisi maahanmuuton lisääminen, mutta naisten työllisyyden lisäämistä pidetään parempana vaihtoehtona. Sukupuolten tasa-arvon edistämisellä ja työtapojen muutoksilla yritetään houkutella naisia töihin, joten tasa-arvo nähdään välineenä eikä arvona tai normina sinänsä. Historiataustasta selviää, ettei naisten työssäkäynti ole uusia asia, mutta työelämä on ollut hyvin epätasa-arvoinen naisia kohtaan. Naisten rooleihin yhteiskunnassa ovat vaikuttaneet konfutselaisuus ja valtion politiikka, ja työelämä on vahvistanut näiden luomaa roolia naisesta vaimona ja äitinä ja miesten roolia ydintyöntekijänä. Nyt kuitenkin jäykkiin sukupuolirooleihin halutaan muutosta, ja miehiä yritetään saada osallistumaan enemmän kodin-, lasten- ja vanhustenhoitoon, jotta naisten olisi helpompi osallistua työelämään. Yhdistyneet kansakunnat on panostanut Japania parantamaan sukupuolten tasa-arvoa, minkä seurauksena on tehty lakiuudistuksia ja asetettu tavoitteita.

This paper undertakes an empirical investigation of lexical similarity and influence between Finnish Sign Language and Tanzanian Sign Language, situated within the context of demissionization and postcolonial theory. To date, no study along these lines has been undertaken, despite decades of history of Finnish missionaries and teachers in Deaf schools in Tanzania, accompanied by a longstanding record of educational and development support from Finland. By providing historical background information of the Tanzanian Deaf community and the development of Tanzanian Sign Language, this research further provides a contemporary overview of Tanzanian Sign Language. Over 900 lexical items from Tanzanian Sign Language were compared with signs with equivalent meanings in Finnish Sign Language to determine the extent of influence of Finnish Sign Language within the language. The signs were analyzed based on the Prosodic Model, comparing four main parameters: handshape, place of articulation, movement, and palm orientation. Signs were classified as either identical, similar, or different. This study provides African sign linguistics a space within the framework of postcolonial theories and decolonization.

Pro graduni käsittelee nominilausekkeiden ja niiden rakenteiden kuvausta latinan opetuskieliopeissa myöhäisantiikista uuden ajan alkuun eli 500-luvun alusta 1400-luvun loppuun. Aineistoni koostuu seitsemästä syntaksia käsittelevästä latinan kieliopista. Pääasiallisena tutkimuskysymyksenä on, onko Priscianuksen Institutiones grammaticae -kieliopissa yhteyttä transitiivisuuden ja nominilausekkeiden rakenteiden kuvausten välillä. Motivaationa kysymykselle on se, että keskiaikaisissa (1000–1400-luvut) kielioppikuvauksissa transitiivisuus yhdistettiin nominilausekkeiden rakenteiden kuvaukseen. Tutkielmani todistaa, että Priscianuksen nominilausekkeiden kuvauksessa ei ole yhteyttä transitiivisuuteen. Priscianuksella transitiivisuus koskee ainoastaan verbilausekkeita, kun taas nominilausekkeiden muodostamisen motivaattorina on sanojen semantiikka. Priscianus korostaa kuvauksessaan dependenssirakenteiden eroja, koska nominilausekkeen pääsana on alisteinen verbille, mutta pääsanan omat määritteet eivät. 1100-luvun alussa Hugo de Sancto Victoren kieliopissa transitiivisuus koskee myös nominilausekkeita: transitio vastaa nykyistä rektiota ja intransitio vastaa lausekkeen sisäistä kongruenssia. Vuoden 1150 tienoilla kirjoitettu Petrus Heliaksen regimen-määritelmä puolestaan perustuu verbien rakenteeseen ja painottaa lauseen täydellisyyttä. Petruksen mukaan nominilausekkeessa määritteenä oleva adjektiivi on mukana lauseessa, jotta verbin ilmaisema merkitys olisi mahdollisimman täydellinen. Alexander de Villa Dein runomuotoisessa kieliopissa vuodelta 1199 nominilausekkeiden rektiota kutsutaan nimellä transitio personarum, mutta kongruenssia ei nimetä, koska se tapahtuu luonnostaan. Vuonna 1212 julkaistussa Eberharduksen runokieliopissa transitio mainitaan vain verbien objektien yhteydessä. 1200–1300-luvuilla kielioppiteorioihin lainataan runsaasti terminologiaa filosofiasta, mm. subiectum ja predicatum, joita ei kuitenkaan sovelleta opetuskielioppeihin. 1300-luvun opetuskielioppiperinnettä edustavassa regule-kieliopissa nominilausekkeiden kuvaus on keskiaikaisen käsityksen mukainen eli intransitio vastaa kongruenssia ja transitio rektiota. Nominilausekkeita kuvataan kuitenkin edelleen epätäydellisiksi, koska niistä puuttuu verbi. 1400-luvulla humanistit eivät hylkää kieliopeissaan keskiaikaista transitiivisuuskäsitystä, vaan humanisti Sulpitius kuvaa nominilausekkeiden rakenteita intransitio ja transitio-termeillä.

Tutkielma käsittelee norsunluun käyttöä huonekalujen koristelussa Kreikan myöhäisellä pronssikaudella (n. 1600–1100 eaa.). Työn päämääränä on rakentaa nykyistä tarkempi kuva huonekalujen muodoista, materiaaleista ja koristelusta. Erityistä huomiota kiinnitetään norsunluun rooliin aineistossa. Tutkimusongelmaa lähestytään Pyloksen mykeneläiskeskuksesta löytyneen, Ta-sarjaksi nimetyn huonekaluluettelon kautta. Tutkimuksen päämääriin pyritään analysoimalla näiden lineaari B -tekstien kielellisiä ongelmakohtia sekä vertailemalla tekstiaineistoa, kuvallista- ja arkeologista aineistoa toisiinsa. Tarkoituksena on saada näin selvyyttä Ta-sarjan sanaston tulkintaongelmiin ja toisaalta liittää irtonaisia norsunluureliefilöytöjä alkuperäisiin konteksteihinsa. Tutkimuksen arkeologinen lähdeaineisto koostuu norsunluufragmenteista ja norsunluuesineistä. Aineisto on rajattu alueellisesti ja laadullisesti. Suurin osa materiaalista koostuu Pyloksesta ja Mykenestä löytyneistä norsunluureliefeistä. Toinen osa arkeologista lähdeaineistoa ovat säilyneet osat pronssikauden huonekaluista. Tutkimus on aineistolähtöinen ja sen metodina vertaileva tutkimus, jossa analysoidaan primaarilähteitä. Tutkimus on toteutettu vertailemalla ja analysoimalla teksti- ja arkeologista aineistoa kielitieteen ja arkeologian menetelmin. Tutkimus osoittaa, että yhdistämällä arkeologisen materiaalin tarkastelun tekstiaineistoon saadaan tarkempi ja monipuolisempi kuva myöhäisen pronssikauden huonekalujen rakenteesta ja koristelusta sekä norsunluun käytöstä. Norsunluisia koristeosia on löytömateriaalissa runsaasti ja osassa on jälkiä kiinnityksistä sekä intarsiakoristeluista. Reliefien muodot ja yhdistelmät löytökontekstissa antavat vihjeitä niiden käytöstä, samoin kuin löytökontekstin muun materiaalin huomioon ottaminen. Tutkimuksen perusteella voidaan osoittaa, että norsunluuta on vastoin aiempaa oletusta voitu käyttää myös huonekalujen rakenteellisiin osiin. Ta-sarjassa esiintyviin tulkinnaltaan epävarmoihin sanoihin löytyy todennäköisiä vastineita huonekalujen aineistosta sekä norsunluureliefien ikonografiasta. Muutamat näistä viittaavat muotoa kuvaileviin adjektiiveihin, mutta niiden identifiointi vaatisi vielä syvällisempää kielitieteellistä ja arkeologisen materiaalin sekä kuvallisten esitysten vertailua. Ta-sarjan huonekalujen käytön analyysi tukee viimeaikaisen tutkimuksen näkemyksiä Ta-sarjan tulkinnasta palatsikeskuksen pitoihin liittyvänä dokumenttina. Ta-sarjassa esiintyvien, tulkinnaltaan epäselvien ilmauksien kielitieteellinen ja vertaileva jatkotutkimus voisi tuoda vahvistuksen sanojen identifioinneille.

This study is an analysis of British media coverage of the 2015 migration crisis. I analyse press reporting in the UK during the two week period surrounding the death of Alan Kurdi in September 2015, as this is when media interest in the migration crisis was at its highest. I study reporting in three different media outlets — The Guardian, The Times, and The BBC. Taken together these three cover the political spectrum of mainstream British media. I use critical discourse analysis to do a qualitative study of reporting of three key news events during this two week period, to understand how each of these three different media outlets report on each event, the discursive devices they use, and what effect this has. This is of interest not only with regards to the 2015 migration crisis, but also the wider political context in the UK at the time. There was considerable political and social upheaval, which culminated in the UK’s decision to leave the EU the following year. Immigration was one of the most salient discussion points in this Brexit referendum, which gives the narratives around it even greater importance. My results show that, overall, the way each media outlet reports on the migration crisis and migrants is in keeping with their political ideology — be it right wing, left wing or neutral. My analysis shows that a mixture of explicit and implicit devices are used. In particular, by highlighting the tacit techniques, I am able to show the power the UK media has, not only to inform, but also to influence people, their decisions and their world views.

Tutkimuksessa tarkastellaan kiinalaisten käsityksiä sielun kuolemanjälkeisyydestä. Tarkemmin ottaen siinä pohditaan käsityksiin vaikuttavia tekijöitä ja niiden syvällisempää luonnetta. Tutkimuksen teoriatausta perustuu uskontotieteen, sosiaalitieteiden ja kulttuurintutkimuksen sekä Kiinan uskonnollisuutta koskevien tutkimusten tuomiin näkökulmiin. Tutkimuksen primääriaineisto koostuu teemahaastatteluista, jotka suoritettiin Kiinassa kesällä vuonna 2013. Haastatteluihin osallistui 11 eri-ikäistä kiinalaista kaupunkilaista. Tutkimuksen analyysi perustuu sen aineiston systemaattiseen luokitteluun ja teemoitteluun. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään uskontotieteellisiä ja etnografisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimus osoittaa, että haastateltavat käsittivät sielun yhtenä kokonaisuutena, joskin siihen viitattiin eri konteksteissa eri tavoin. He viittasivat sieluun kuolemanjälkeisyyden kontekstissa lähinnä joko sanoilla ”sielu” (灵魂 linghun) tai ”henki” (鬼 gui). Tällöin he käsittivät sielun ja hengen viittaavan ihmisen henkisen tai aineettoman osa-alueen olemassaolon muotoon tai jatkumoon. Henkiin yhdistettiin enemmän negatiivisia mielikuvia kuin sieluun. Henki oli kuitenkin käsitteenä tutttavallisempi kuin sielu, ja siihen myös liitettiin omakohtaisia kokemuksia. Tutkimuksen perusteella voidaan myös päätellä, että pohdittaessa kiinalaisten käsityksiä sielusta on sielun ominaisuuksien erittelyn lisäksi myös tuotava esille käsitysten luonne, joka on riippuvainen niiden kontekstista. Käsitysten merkitys ja niihin uskomisen tavat vaihtelevat yksilöllisesti. Haastateltavien käsityksiin vaikuttavia sisäisiä tekijöitä olivat esimerkiksi päättelyn logiikka, tunteet, kokemukset ja oman tai läheisen henkilön kuoleman ajankohtaisuus. Ulkoisesti käsityksiin vaikuttivat esimerkiksi oma elinympäristö, perinne, yhteisö, kasvatus ja politiikka. Tutkimuksen näkökulmasta katsottuna esimerkiksi kaupungissa asuminen ja tieteen päättelytapoihin tutustuminen näyttäytyivät sielun kuolemanjälkeiseen olemassaoloon uskomista sekä siihen keskittymistä vähentävinä tekijöinä. Henkiin uskominen yhdistettiin joskus taikauskoisuuteen ja se koettiin usein negatiivisena asiana, sillä haastateltavat kokivat tähän elämään keskittymisen olevan tärkeämpää. Tutkimus antaa lisätietoa kiinalaisten sielun kuolemanjälkeisyyteen liittyvistä käsityksistä niin yleisen kuin henkilökohtaisenkin näkökulman kautta, ja sen kautta voidaan saada tietoa niin yksilön ajatuksista kuin ympäröivästä yhteiskunnastakin. Tutkimus osoittaa, että käytännön näkökulmasta katsottuna kiinalaisten käsitykset sielusta ovat luonteeltaan merkityksellisiä, kontekstisidonnaisia käsityksiä, joihin uskominen ja suhtautuminen vaihtelee yksilöllisesti.

Mosambik mielletään yleisesti ottaen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta suvaitsevaiseksi yhteiskunnaksi, mikä tekee siitä poikkeavan tapauksen ainakin mediassa yleistyneen narratiivin valossa, jossa Afrikan maat kuvataan erityisen homofobisina. Akateeminen tutkimus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin suhtautumisesta Afrikan konteksteissa on keskittynyt pitkälti Etelä-Afrikkaan tai Ugandan kaltaisiin maihin, joissa poliittista homofobiaa esiintyy äärimmäisissä muodoissa. Tässä tutkimuksessa haluankin keskittyä analysoimaan seksuaalivähemmistöistä käytäviä keskusteluja vähemmän äärimmäisessä kontekstissa. Aineistoni koostuu sosiaalisessa mediassa käydyistä keskusteluista, joissa ihmiset keskustelevat asenteistaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Valitsin kohteeksi sosiaalisen median, koska seksuaalivähemmistöt ovat jokseenkin näkymättömiä mosambikilaisessa valtavirtamediassa. Analysoin aineistoa kriittisen sisältöanalyysin ja diskurssianalyysin menetelmillä, hyödyntäen ennakkoon määriteltyjä analyyttisia kategorioita. Kategoriat perustuvat taustakirjallisuuteen ja aiempiin samankaltaisiin tutkimuksiin eri konteksteista, missä on tunnistettu kolme yleistä selitysmallia, joita ihmiset hyödyntävät perustellessaan antihomoseksuaalisia asenteitaan: uskonnollinen, tieteellinen ja kulttuurinen (ajatus siitä, että homoseksuaalisuus on epäafrikkalaista). Tutkimuskysymykseni on: miten antihomoseksuaalisuutta uudelleen tuotetaan näiden heteroseksististen viitekehysten ja muunlaisten diskurssien kautta? Toiseksi, haluan keskittyä tarkastelemaan, miten näitä diskursseja vastustetaan ja seksuaalivähemmistöjä puolustetaan. Tutkimuksessa käy ilmi, että kommentoijien antihomoseksuaalisuutta siivittää heteroseksistinen tulkinta kristinuskosta, heteronormatiiviset perhearvot ja pelot lisääntymisen loppumisesta sekä homoseksuaalisuuden medikalisaatio. Aineistossa esitetään myös ajatuksia homoseksuaalisuudesta ulkopuolelta tulevana vaikutteena, mutta tässä otoksessa nämä näkemykset ovat selvästi vähemmän yleisiä kuin uskonnollinen ja tieteellinen malli. Seksuaalivähemmistöjä puolustavat keskustelijat tukeutuvat usein myös kristinuskoon ja ajatukseen lähimmäisen rakkaudesta sekä jaetusta inhimillisyydestä, jossa kaikki ihmiset ovat jumalan luomia. Keskustelijat painottavat myös, että vain jumalalla on oikeus tuomita. Antihomoseksuaalisuutta verrataan rasismiin, misogyniaan ja albinismiin, jolloin seksuaalivähemmistöjä puolustetaan tasa-arvon nimissä. Lisäksi aineistosta paljastuu suvaitsevainen malli, jossa painotetaan kunnioitusta ja väkivallattomuutta, kuitenkin ilman täydellistä hyväksymistä.