Browsing by Title

Previous research shows that multicultural and multilinguistic organizations can be more effective and creative than other organizations. Building trust in workplace strengthens commitment to work and eliminates conflicts and disagreements between colleagues. Organizational culture is partly impacted by how trust building materializes in practice in work community. The purpose of the study was to discover how international experts experience trust building and work commitment in a multicultural organization. The study was conducted in the IT organization that is part of a bigger Finnish organization. The study answered two research questions: (1) What should an organization guarantee to its employees to build trust and commitment? (2) What informal factors contribute to building trust in a multicultural work community? This study was conducted qualitatively, and semi-structured interview was used as a method to collect research material. In total, six people were interviewed for the study. They all work for the IT organization and do not speak Finnish as their mother tongue. Three of the interviewees had moved to Finland when they started working for the organization and three others work from their home countries as consultants for the organization. Theoretical content analysis was used as the analysis method. The results of the study suggest that international professional’s benefit from clear goals, roadmaps, and strategies that guide their work. These should be available in English. In addition, multicultural teams’ benefit from being able to build their own ways of working that takes multiculturalism and language barriers into account. Informal acquaintance is also useful in building trust. International colleagues had positive experiences of colleagues and supervisors who had helped them when they moved to Finland, for example. In addition, it has been important for the international experts to learn Finnish and learn about the Finnish culture. In order to build trust and commitment, it is important that the organizational culture supports the needs of multiculturalism and multilingualism, and the employees implements the culture in everyday life. The results of the study can be applied in building trust and commitment of multicultural teams.

Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin perusarvojen eli demokratian, oikeusvaltioperiaatteen sekä ihmisoikeuksien ilmenemistä transitiomaissa Romaniassa, Virossa ja Puolassa. Vertailevan tutkimuksen keinoin tutkielma pyrkii löytämään systemaattisia eroja ja yhtäläisyyksiä maiden kehityssuunnissa. Tarkastellut maat liittyivät Euroopan unioniin sen massiivisimmassa laajentumisessa; Viro ja Puola vuonna 2004 ja Romania jälkijunassa 2007. Käsite transitiomaa on tutkielman taustakäsite, jolla viitataan maiden yleisiin kehityspiirteisiin kommunistisen järjestelmän romahtamisen jälkeen. Korruptio, joka voidaan ymmärtää julkisen intressin loukkauksena ja virkatoiminnan puolueettomuuden turmeluna, on yleinen ilmiö transitiomaissa. Tutkielmassa transitiota lähestytään luottamuksen käsitteen kautta ja World Values Survey – tulosten pohjalta tarkastellaan kansalaisten luottamusta valtioiden kykyyn toteuttaa EU:n perusarvot. Tilastojen, komission raporttien sekä artikkeleiden avulla kerätyn aineiston avulla tarkastellaan, mitkä perusarvojen tarkastelun yhteydessä ilmenevät kehityskulut ja ilmiöt voivat mahdollisesti vaikuttaa perusarvojen ja kansalaisten luottamuksen väliseen yhteyteen. Tutkimusaineiston perusteella nousee esiin tiettyjä maita koskevia eroja ja yhtäläisyyksiä niin kehityksessä kuin nykytilanteessakin. World Value Survey -tuloksien perusteella maiden kehityksessä heijastuu transitiomaille tyypillinen epäluottamus. Yllättävä tulos on muun muassa se, että virolaisten luottamus oikeusjärjestelmään oli ensimmäisen tarkasteltavan tutkimusaallon aikana vuonna 1999 alhaisempi kuin Romanian ja Puolan, vaikka Viron oikeusvaltiota voitiin jo tuolloin pitää maakolmikon kehittyneimpänä. Taantumista perusarvojen suhteen ja kansalaisten luottamuksessa valtion kykyyn toteuttaa unionin vaatimat perusarvot on tapahtunut myös Euroopan unionin jäsenyyden aikana. Tulosten valossa voidaan olettaa kommunistisen taustan edelleen vaikuttavan maihin ja selittävän osittain kehityspiirteitä ja nykytilaa.

Tutkimuksen aiheena on natiivimainonta, jolla tarkoitetaan tässä median verkkosivustoilla esiintyvää, toimitukselliselta aineistolta näyttävää mainontaa. Natiivimainonnan on nähty uhkaavan journalismin riippumattomuutta, sillä yleisö erehtyy helposti luulemaan sitä journalistiseksi sisällöksi ja suhtautuu siihen tällöin kritiikittömämmin. Mainostajat taas ovat kiinnostuneita natiivimainonnasta juuri sen tehokkuuden vuoksi. Ratkaisuksi journalismin ja mainonnan väliseen ongelmaan on ehdotettu läpinäkyvyyttä: natiivimainonnan tuotantotapojen ja sidonnaisuuksien avaamista ja selkeää merkitsemistä. Tutkimuksessa tarkastellaan, millä tavalla natiivimainonta pyrkii edistämään – tai häivyttämään – läpinäkyvyyttä. Lisäksi selvitetään, millaisina natiivimainonnan sisällöt esiintyvät ja millaisia vaikuttamisen keinoja niillä on käytössään. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty Michael Karlssonin, Matt Carlsonin, Vilma Luoma-ahon ja Petro Poutasen sekä Bartosz W. Wojdynskin läpinäkyvyyden ja natiivimainonnan tutkimuksia. Aineistona on 89 natiivimainosta, jotka on julkaistu neljän suurimman printtiuutismedian Ilta-Sanomien, Iltalehden, Helsingin Sanomien ja Kauppalehden verkkosivustoilla tammi- ja helmikuussa 2017. Tutkimusmenetelminä on käytetty sisällönanalyysia, jonka avulla on tarkasteltu natiivimainonnan läpinäkyvyyttä ja sen ilmenemismuotoja, sekä kehysanalyysia, jota on käytetty natiivimainonnan sisältöjen vaikutuskeinojen tutkimiseen. Tutkimuksessa selvisi, että suomalainen natiivimainonta on asianmukaisesti mainonnaksi merkittyä ja se noudattaa merkitsemistavoissa Julkisen sanan neuvoston ja Mainonnan eettisen neuvoston ohjeistuksia. Muissa läpinäkyvyyden keinojen hyödyntämisessä on kuitenkin puutteita. Mainostajaa ei merkitä riittävän selvästi, lähteisiin viitataan satunnaisesti, samoin linkit alkuperäislähteisiin puuttuvat useissa tapauksissa. Faktojen tarkistamisen mahdollisuus on puutteellista ja yleisön mahdollisuus palautteeseen puuttuu lähes kokonaan. Useassa tapauksessa natiivimainonta ei erotu riittävän selvästi toimituksellisesta aineistosta. Natiivimainonnan sisällöt pyrkivät mukailemaan journalismin juttutyyppejä. Niistä on löydettävissä ilmiöjutun, palvelupalstojen, uutisen, henkilökuvan ja reportaasin piirteitä. Sisällön objektiivisen ja riippumattoman tarkastelun sijaan ne kuitenkin keskittyvät pelkästään tietyn tuotteen tai palvelun mainostamiseen tai yrityksen brändi-identiteetin rakentamiseen. Sisällöissä erottuu kehyksiä, joiden avulla pyritään vaikuttamaan yleisöön varoittelemalla, arjen helpotusta lupailemalla, haaveita luomalla tai esittämällä muutoksen mahdollisuus. Tutkimustulosten perusteella on pääteltävissä, että uutismedioiden alustalla esiintyvä natiivimainonta ei ole riittävän läpinäkyvää täyttääkseen ne kriteerit, joita journalismi siltä vaatii. Lisäksi on tulkittavissa, että natiivimainonta käyttää journalismin muotoa vain visuaalisena elementtinä mainonnassaan. Natiivimainonta näyttää toimitukselliselta aineistolta, mutta sen sisällöt keskittyvät mainontaan. Tämän voi nähdä suurena ongelmana, sillä yleisö sekoittaa natiiivmainonnan helposti toimitukselliseen aineistoon. Toisin sanoen natiivimainonta lainaa yleisön luottamusta journalismiin ja käyttää sitä kaupallisiin tarkoituksiin. On myös pääteltävissä, että natiivimainonnan sisältöjen läpinäkyvyyden kriteereitä ja laatua ei valvota riittävästi.

Tässä maisterintutkielmassa käsitellään aktiivisesti urheilevien nuorten naisten ystävyyssuhteita. Tutkielmassa tarkastellaan, miten urheilevat nuoret naiset kuvailevat ystävyyssuhteitaan ja minkälaisia merkityksiä ne saavat ystävyyksiin liitettävissä ideaaleissa ja käytännöissä. Tutkittavana on lisäksi näissä käytännöissä esiintyvät sosiaaliset resurssit, joita ovat sosiaalinen tuki ja osallisuus. Tutkielmassa kartoitetaan, miten urheilu ja ystävyys kietoutuvat toisiinsa. Aineisto koostuu kuudesta 17–18-vuotiaan nuoren naisen teemahaastattelusta. Nämä nuoret asuvat pääasiassa pääkaupunkiseudulla ja ovat harrastaneet lapsuudesta asti urheilua eri muodoissa. Haastateltavat rekrytoitiin lähipiirin avulla ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Haastatteluaineiston analyysia tehdään tutkimuksessa sisällönanalyysin keinoin. Analyysissa lähdettiin liikkeelle litteroimalla ja jäsentämällä tekstiä etsien haastattelurungon mukaisesti kiinnostavia ilmiöitä liittyen tutkimuskysymyksiin. Aineistoista nostettiin teemoittain eri värikoodien alle näitä ilmiöitä. Teemoittelun avulla löytyi tutkimuksen pääteemat: ystävyyden ideaalit ja käytännöt sekä urheilun ja ystävien yhteys. Analyysin pohjalla toimi aikaisempi tutkimus, jonka mukaan urheilevilla nuorilla on monipuoliset ja laajat ystäväverkostot. Näkemys nuorista aktiivisina resurssien kerääjinä ja käyttäjinä oli myös keskiössä. Tutkielmassa havaittiin urheilevien nuorten naisten muodostavan laajasti erilaisia sosiaalisia suhteita niin harrastuksissa, koulussa kuin vapaa-ajallakin. Nuoret naiset olivat muodostaneet elämässään monia erilaisia luottamuksellisia ystävyyssuhteita. Luottamus nousi merkittävimmäksi odotukseksi ystävyyssuhteessa ja sen mukaan myös tehtiin rajanvetoja eri ystävyyksien välillä. Ystävyyksissä arvostettiin lisäksi vastavuoroisuutta ja tasapainoisuutta ja niissä koettiin usein osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Ristiriitatilanteissa ja porukasta ulosjäämisessä epäluottamus ja itsekkyys nähtiin ratkaisevina tekijöinä. Aktiivisesti urheilevat nuoret naiset ovat muodostaneet urheilullisen elämäntavan, johon astuessa he ovat kantavan ja mahdollisuuksia tuottavan rakenteen sisällä. Urheilullisen elämäntavan luomat potentiaaliset mahdollisuudet muodostaa luottamuksellisia suhteita erilaisissa yhteisöissä on merkittävää nuorten hyvinvoinnin kannalta. Nämä nuoret kokevat suhteissaan sosiaalista tukea kuten kannustusta, luottamusta, solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Tämän pro gradu -tutkielman tutkimuskysymyksinä ovat 1) voidaanko Yhdistyneiden Kansakuntien, YK, Peruskirjan (1945) ja siihen liittyvän historian sekä ”Uniting for Peace” -päätöslauseen (1950) perusteella sanoa, että yleiskokouksella on perusteita luottaa turvallisuusneuvoston pysyviin jäsenvaltioihin yksimielisessä päätöksenteossa ja siten kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä; ja 2) voidaanko ”Uniting for Peace” -päätöslause tulkita yleiskokouksen yritykseksi osoittaa oma luotettavuutensa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäjänä. YK:n yleiskokouksen vuoden 1950 ”Uniting for Peace” -päätöslauseen mukaan tapaus, joka uhkaa rauhaa, rikkoo rauhaa tai on hyökkäysteko, voidaan siirtää turvallisuusneuvostolta yleiskokouksen käsiteltäväksi, jos turvallisuusneuvosto ei pysyvien jäsenvaltioiden yksimielisyyden puutteen vuoksi pysty huolehtimaan päävastuustaan ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Siirron jälkeen yleiskokous antaa jäsenvaltioille sopivia suosituksia tilanteen ratkaisemiseksi, mukaan lukien sotilaallisen voimankäytön rauhan rikkomuksen ja hyökkäysteon tapauksissa. Peruskirjan mukaan päävastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä on turvallisuusneuvostolla, jonka pysyvien jäsenvaltioiden on oltava yksimielisiä tehdessään rauhaa ja turvallisuutta koskevia päätöksiä. Yleiskokouksella ei varsinaisesti ole rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen vastuuta ja Peruskirjan puitteissa se voi tehdä näitä koskevia suosituksia vain turvallisuusneuvoston pyynnöstä. Päätöslause herätti kysymyksen, voidaanko sen perusteella sanoa, että yleiskokous epäilee tai ei luota turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenvaltioiden motivaatioon ja kyvykkyyteen tehdä yksimielisiä päätöksiä ja siten ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Tähän liittyen heräsi myös kysymys, voidaanko edes mielekkäästi tai perustellusti sanoa, että yleiskokous luottaa turvallisuusneuvoston pysyviin jäseniin. Nämä kysymykset ovat motivoineet tutkielman varsinaiset tutkimuskysymykset. Tutkielman ajallisena kontekstina ovat vuodet 1945–1950, Peruskirjan hyväksymisestä ”Uniting for Peace” -päätöslauseeseen, ja metodina on systemaattinen analyysi. Luottamusta ja luotettavuutta analysoin Russell Hardinin kapseloitujen intressien luottamusteorian valossa, nostaen lähde- ja tutkimuskirjallisuudesta esille niitä tekijöitä, joiden perusteella luottamus ja luotettavuus olisivat mahdollisia. Lähdekirjallisuutenani on ”Uniting for Peace” -päätöslause ja muuna tutkimuskirjallisuutena päätöslausetta käsittelevät artikkelit, YK:n Peruskirja sekä YK:n muodostumista ja veto-oikeutta käsittelevä tutkimuskirjallisuus. Veto-oikeus ja sen aiheuttamat ongelmat ovat yksi päätöslauseen laukaisseista tekijöistä ja siksi se on huomioitu tutkielmassa laajasti. Muuna kirjallisuutena olen hyödyntänyt kansainvälisen politiikan tutkimuskirjallisuutta, joka selittää valtioiden ja kansainvälisten organisaatioiden yhteistoimintaa ratkaistakseni yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoston toimijuuteen liittyviä ongelmia. Kapseloitujen intressien teoriassa luottamus on kolmiosainen relaatio, jossa luottaja A luottaa luotettuun B asiassa x. Luottamuksesta on kyse, jos luottaja A uskoo tai tietää että on luotetun B intressien mukaista ottaa A:n relevantit intressit huomioon relevanttina aikana. Kapseloinnissa olennaista on, että luotettu on motivoitunut toimimaan luottajan erityisten intressien mukaisesti, koska kyseessä on juuri luottaja ja tämän intressit, eivätkä kenenkään muun. Luotettavuus määrittyy tähän nojautuen luotetun sitoutumiseksi luottajan erityisten intressien täyttämiseen. Tutkielmassa yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoston jaetuksi intressiksi on määritelty kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpito. YK:n Peruskirjan, sen historian ja ”Uniting for Peace” -lause eivät kuitenkaan riitä perustelemaan kapseloitujen intressien teorian valossa yleiskokouksen luottamusta turvallisuusneuvoston pysyviin jäsenvaltioihin yksimielisessä päätöksenteossa ja siten kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että Peruskirja, joka on kaikkien YK:n jäsenvaltioiden hyväksymä sopimus YK:n päämääristä ja periaatteista, tekee luottamuksen tyhjäksi. Jos neuvoston pysyvät jäsenvaltiot toteuttavat yleiskokouksen intressejä Peruskirjan motivoimina, ne noudattavat vain hyväksymäänsä sopimusta eivätkä aidosti kapseloi yleiskokouksen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen intressiä. ”Uniting for Peace” -lauseen tulkitseminen yleiskokouksen oman luotettavuuden osoittamiseksi jää kuitenkin positiiviseen valoon. Päätöslauseessa yleiskokous luo erilaisia komiteoita, asiantuntijapaneelin sekä siirtokäytännön, joiden tarkoituksena oli tehostaa, turvata ja ylläpitää sekä kollektiivista toimintaa että kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpito. Yleiskokous siis osoittaa päätöslauseen kautta motivaationsa toimia sekä koko turvallisuusneuvoston että YK:n kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen intressin mukaisesti.

Euroopan unionissa annettiin vuonna 2009 luottoluokituslaitostoimintaa koskeva asetus vastauksena finanssikriisiin. Luottoluokituslaitosten toiminnan on katsottu vaikuttaneen globaalin finanssikriisin taustalla olleen Yhdysvaltojen subprime-kriisin syntymiseen. Asuntomarkkinoiden kuplan puhkeaminen johti sijoittajien tappioihin, sillä asuntolainat niihin liittyvine riskeineen oli siirretty eteenpäin alkuperäisiltä lainanantajilta sijoittajille. Luottoluokituslaitoksia kohtaan esitetty kritiikki on kohdistunut niiden kyvyttömyyteen arvioida oikein tappioita aiheuttaneisiin arvopapereihin liittyvää luottoriskiä. Yhtenä syynä edellä esitetyn luottoluokitusten laadun heikkenemiselle on nähty olleen luottoluokituslaitosten liiallinen myötämielisyys luotto-luokituksen niiltä hankkineiden arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden toiveille. Korkeat luokitukset ovat liikkeeseenlaskijoiden intressien mukaisia, koska ne vaikuttavat alentavasti rahoituskustannuksiin. Sijoittajien intressissä puolestaan on ainakin lähtökohtaisesti saada laadukasta tietoa sijoituspäätösten tekemisen tueksi, joten näiden osapuolten luottoluokituksiin liittyvät intressit ovat ristiriitaisia. Luottoluokituslaitosten harjoittama liiketoiminta taas perustuu lähes yksinomaan liiketoimintamalliin, jossa annetusta luokituksesta palkkion niille suorittaa arvopaperin liikkeeseenlaskija. Toiminnan riippumattomuus vaarantuu, mikäli luottoluokituslaitokset pyrkivät omaa liiketoimintaansa edistääkseen pitämään maksavan asiakkaansa tyytyväisenä. Tutkielmassa käsitellään sääntelyteorian menetelmin Euroopan unionin luottoluokituslaitostoimintaa koskevassa sääntelyssä omaksuttuja ratkai-suja mainituntyyppisiin intressiristiriitoihin puuttumiseksi. Tutkielma etenee ajallisesti loogisessa järjestyksessä niin, että ensiksi tarkastelu kiinnittyy ongelmien sekä lainsäätämisen taustan selvittämiseen, ja vasta tämän jälkeen lainsäätäjän omaksumiin ratkaisuihin, eli tämänhetkisen sääntelytilan selvittämiseen. Näiden jälkeen tarkastellaan vielä sääntelyn kehittämistarpeita sekä omaksuttujen ratkaisujen vaikutuksia pidem-mällä aikajänteellä. Tutkielmassa esitetyn perusteella voidaan pitää oikeutettuna sitä, että julkisvalta puuttuu luottoluokituslaitostoimintaan ja turvaa luokitusten laatua. Sääntelyllä puututaan moniin intressiristiriitoja aiheuttaviin ja luottoluokitustoiminnan riippumattomuuden vaarantaviin pienempiin tekijöihin, mutta ei luottoluokituslaitosten käyttämään liiketoimintamalliin. Keskustelu siitä, pitäisikö interventio ulottaa myös viimeisenä mainittuun, on kuitenkin edelleen ajankohtainen. Näin voitaisiin mahdollisesti poistaa vallitsevaan malliin liittyvä luottoluokitusten laadun kannalta ei-toivottava kannustin liialliseen myötämielisyyteen liikkeeseenlaskijan toiveille. Käyttökelpoisen vaihtoehtoisen liiketoimintamallin löytäminen on kuitenkin hyvin hankalaa. Sääntelyintervention lisäksi Euroopan unionissa on globaalin mallin mukaisesti ryhdytty vähentämään tukeutumista ulkoisiin luottoluokituksiin sääntelyssä, eli niiden niin sanottua sääntelytarkoituksessa käyttämistä, jonka on nähty lisänneen luottoluokitusten sekä luottoluokituslaitosten merkitystä rahoitusmarkkinoilla. Esimerkiksi pankkien vähimmäispääomien määräytymistä koskeva sääntely on edellyttänyt omistusten luotto-luokitusten huomioimisen niihin liittyvän riskin määrittelemiseksi. Tutkielmassa esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että uudella sääntelyllä pyritään siirtämään vastuuta luottokelpoisuuden arvioinnissa ulkoisista luottoluokituksista sisäisiin arvioihin. Luottoluokituksiin tukeutumisen purkaminen ei käy kuitenkaan nopeasti, minkä lisäksi vaihtoehtoisten riskinarviointimenetelmien löytäminen on haasteellista. Lisäksi on syytä pitää mielessä luottoluokituslaitostoimintaan liittyvät mittakaavahyödyt sekä luottoluokituslaitosten riskinarviointiin liittyvä osaaminen.

Tässä tutkimuksessa selvitetään uskonnollisen ja tieteellisen aineksen rinnakkaiseloa lukiolaisten maailmankuvassa. Tätä tutkimustehtävää lähestytään tarkastelemalla sitä, miten lukiolaiset selittävät ihmisen alkuperää, millaisia perusteluja he esittävät ajatuksilleen sekä sitä, millaisia käsityksiä heillä on uskonnollisten uskomusten ja tieteellisen tiedon luonteesta sekä suhteesta. Näitä käsityksiä peilataan tieteenfilosofisiin näkemyksiin uskonnon ja tieteen suhteesta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan lukiolaisten uskonnollisen ja reflektiivisen ajattelun piirteitä. Tässä käytetään apuna Fritz Oserin uskonnollisen ajattelun kehityksen teoriaa sekä Karen Kitchenerin ja Patricia Kingin reflektiivisen ajattelun kehityksen teoriaa. Tutkimuksen aineistona on lukio-opiskelijoilta kerättyjä esseekirjoituksia. Esseekirjoituksissa lukiolaiset pohtivat ihmisen alkuperän kysymystä. Kirjoitukset kerättiin pääkaupunkiseutulaisista lukioista. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta tehtiin kaksi erillistä analyysia. Erillisissä analyysivaiheissa aineistoa ryhmiteltiin erilaisten vastaajatyyppien mukaan sekä teemoittelun pohjalta. Lukiolaiset lähestyivät kirjoituksissan ihmisen alkuperän kysymystä kannattamalla joko luomiskertomusta, tieteellisiä teorioita tai molempia. Suurin osa vastaajista kannatti tieteellisiä teorioita ihmisen alkuperän selittäjinä ja esitti kannalleen perusteluja, joissa korostui teorioita tukevien tieteellisten todisteiden merkitys. Selitysmalleja yhdisteleviä tai kannastaan epävarmoja vastaajia oli toisiksi eniten. Vain muutama vastaaja ilmaisi kannattavansa ainoastaan luomiskertomusta ihmisen alkuperän selittäjänä. Vastauksissa esiintyi erilaisia käsityksiä uskonnollisista uskomuksista, tieteellisestä tiedosta ja niiden suhteesta. Yleisin käsitys näistä aiheista muistutti tieteenfilosofian evidentialistista näkemystä. Vastauksissa esiintyi myös tieteenfilosofian naturalistisia näkemyksiä. Fideistiset käsitykset uskonnollisista uskomuksista, tieteellisestä tiedosta ja niiden suhteesta olivat vähemmistöstä. Vastaajien uskonnollisen ja reflektiivisen ajattelun piirteet, tieteenfilosofiset käsitykset sekä tapa selittää ihmisen alkuperää olivat yhteydessä toisiinsa. Evidentialistiset käsitykset ja vain tieteellisten teorioiden kannattaminen olivat yhteydessä varhaisempiin uskonnollisen ja reflektiivisen ajattelun kehitysvaiheisiin. Fideistiset käsitykset ja erilaisten selitysmallien yhdistely olivat yhteydessä myöhempiin ajattelun kehitysvaiheisiin. Tieteenfilosofiset käsitykset ja ajattelun kehitysvaiheet olivat lisäksi yhteydessä siihen, miten uskonnollinen ja tieteellinen aines näytti jäsentyvän vastaajien maailmankuvassa ja -katsomuksessa. Tutkimus tuo mielenkiintoisia näkökulmia koulun ja kirkon uskontokasvatukselle. Tutkimuksessa pohditaan erilaisista näkökulmista sitä, miten nuorten ajattelun kehitystä, uskonnon ja tieteen suhteen ymmärtämistä sekä maailmankuvan jäsentymistä voitaisiin tukea.

Tutkielmassa tarkastellaan, miten ekologisesta kestävyydestä puhutaan työ- ja elinkeinoministeriön innovaatiopolitiikassa. Tutkimusaihe on ajankohtainen, koska ilmastonmuutoksen ja talouskriisin puristuksissa nimenomaan innovaatioita on yhä pontevammin ehdotettu tavaksi ratkaista samanaikaisesti yhteiskunnan taloudelliset ja ympäristölliset huolet. Ympäristöllisten ja taloudellisten tavoitteiden yhteensovittamista käsitellään useissa tutkimuksissa teknisenä innovaatioiden tuottamisen ongelmana. Tässä tutkielmassa aihepiiriä kuitenkin lähestytään näkökulmasta, joka on herkempi tavoitteiden yhteensovittamiseen mahdollisesti sisältyville ristiriidoille. Työ- ja elinkeinoministeriön innovaatiopolitiikkaa tutkitaan derridalaisesta dekonstruktiosta johdettua menetelmää hyödyntäen. Dekonstruoitava teksti on työ- ja elinkeinoministeriön innovaatio-osaston työntekijän pitämän innovaatiopolitiikan painotuksia käsittelevän seminaariesitelmän PowerPoint-diat. Dioista esiin nousseiden teemojen tarkastelua syvennettiin muilla niitä käsittelevillä asiakirjoilla ja julkaisuilla, joihin viittaamista on perusteltu aina tapauskohtaisesti. Tutkielman päätulos on, että ekologinen kestävyys on huomioitu innovaatiopolitiikassa osana laajempaa kestävän kehityksen käsitettä, mutta kestävän kehityksen ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus eivät esiinny innovaatiopolitiikassa tasapainossa. Kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus on kolmesta ulottuvuudesta ainoa, jonka merkitys on innovaatiopolitiikassa kiinnitetty konkreettiseen ja mitattavaan käsitteeseen, talouskasvuun. Vaikka ekologinen kestävyys on huomioitu innovaatiopolitiikassa, sen merkitys on jätetty avoimeksi. Tutkielman analyysiosassa osoitetaan, ettei kestävyys käsitteenä ole yksitulkintainen, ja että kestävyyden käyttäminen talouskasvun edistämistavan laadullisena määreenä ei riitä ohjaamaan käytännön toimia ihmiskunnan aiheuttaman absoluuttisen ympäristönkuormituksen keventämiseksi. Pikemminkin se ohjaa ainoastaan ympäristön kuormituksen suhteelliseen keventämiseen. Kestävä kehitys on käsitteenä ilmaantunut suomalaiseen innovaatiopolitiikkaan 2000-luvun ensi vuosikymmenen loppupuolella kestävän innovoinnin käsitteen myötä. Tutkielman tulos tukee aikaisempia havaintoja innovaatiopolitiikasta siinä, että innovaation käsitteen laajentumisesta huolimatta innovaatiopolitiikassa näyttäisi edelleen vaikuttavan vahvasti sen teknis-taloudellinen ydin. Kriittisyydestä huolimatta tutkielmasta käy ilmi, että kestävä kehitys huomioidaan innovaatiopolitiikassa laajalti, jopa laajemmin kuin aikaisemman tutkimuksen perusteella voisi olettaa. Se ei ole itsestäänselvyys, koska ekologisen kestävyyden edistäminen ei ole innovaatiopolitiikan tai työ- ja elinkeinoministeriön olemassaolon ensisijainen tarkoitus. Vaikka analyysin perusteella voi sanoa talouskriisin aiheuttaman kiireellisyyden yhä menevän työ- ja elinkeinoministeriön prioriteettilistalla ilmastonmuutoksen aiheuttaman kiireellisyyden edelle, tutkielman perusteella ekologisen kestävyyden edistäminen on vakiinnuttamassa yhä tukevampaa jalansijaa suomalaisessa innovaatiopolitiikassa.

Emotional education can have an influence on the students overall well-being, academic success and the social atmosphere at school. The National Core Curriculum for Basic Education (2014) recognizes the importance of emotional education in the upbringing of children that aims to educate beneficial members of society with good emotional coping skills. Still the position of emotional education in schools remains somewhat fragmented and the teaching is not yet systematic and preventive. Based on previous research, it could be possible to support the goals of emotional education by integrating emotional coaching into the subject of Mother tongue and literature, when the activity is conscious and the teachers are aware of the potential. The purpose of this thesis is to find out how emotional skills are practiced in the learning materials of Mother tongue and literature, and to describe the possibilities of creative writing and the reading experience as tools for emotional education in elementary school. The research was conducted as a qualitative research utilizing both qualitative and quantitative approaches. The data consisted of 423 tasks from textbooks commonly used in the subject of Mother tongue and literature in Finnish elementary schools, of four different book series. The content of the tasks were described and analyzed using quantitative content analysis. The research results were deepened using a qualitative approach. In the data emotional skills were widely practiced using different types of tasks and also as a part of studying other contents of the subject of Mother tongue and literature. The result supports the idea of effective integration of emotional education into the subject. Emotional skills were often practiced by bringing the subject closer to the students’ inner world with some kind of incentive. Most commonly emotional skills were practiced in creative writing tasks. The use of narrative supporting emotional education was strongly represented in the material, both through the creative writing tasks and in the deconstruction of the reading experience. All emotional skills were practiced while deconstructing the reading experience. Based on the research, the possibilities of these learning materials in supporting emotional education are therefore versatile. The research results show that by being aware of the potential of learning materials it is possible to integrate emotional education in an effective way into the subject of Mother tongue and literature.

Objectives. The purpose of this study is to describe the progress of the Invention project and to explain the primary embodied design actions and verbal embodied design actions that emerged from the Invention project. The inventive project and creative problem-solving skills involve different phases, and the brainstorming phase is more relevant to the building of knowledge. For this reason, this study investigates the occurrence of ideas during the time of the invention project. The role of the teacher has been and will be changing. In inventive pro-jects, the teacher has many different roles, but primarily as a supporter of learning, but also as a mentor, supervisor and facilitator. This study investigated the amount of scaffolding needed by groups in the Invention project. The research questions are: 1. How does the Invention project proceed and what design-related activities are involved in a process? 2. How does the Invention project support the teaching of creativity and problem-solving skills? 3.Scaffolding and it´s appearance in the Invention project? Methods. The research data was collected in early 2017 from one primary school in the Hel-sinki region. A total of 18 students and 6 teachers participated in the study. The data was col-lected by videotaping lessons from the Invention project. Teachers' reflective diaries were also included. The videos were rated by ELAN - Linguistic Annotator 5.4. The data produced by which was exported to Excel. In Excel, the material was color coded and resulted in a visual description of the data, progress rug. Results and conclusions. The students were very committed to the invention project and there were few non-task-related activities. Primary embodied design activities were largely in accordance with the structure and theme of the lesson. The ideas were not only present dur-ing the idea phase, but throughout the project. This reflects the starting point for building and creating knowledge throughout the project, not just in the early stages of the project. Scaf-folding was highly needed, and this should be taken into consideration when designing in-ventive projects. In this study, pair mentoring and placement of groups according to skill lev-els were used to control the need for guidance.