Browsing by Title
Now showing items 15600-15619 of 32623
-
(2018)Tutkimus käsittelee maahanmuuttoon liittyviä kommentteja yhden suurimman tšekkiläisen uutissivuston (www.idnes.cz) keskustelufoorumilla. Tarkastelussa on 46 kappaletta www.idnes.cz -sivuston maahanmuuttoon liittyviä uutisia vuodelta 2017. Analyysissä on kiinnitetty erityistä huomioita uutisten kommenttiosioihin, joihin sivuston käyttäjät voivat jättää oman näkökantansa ja mielipiteensä uutisiin. Teoriataustana tutkimuksessa on käytetty diskurssianalyysiä nojaten erityisesti Arja Jokisen ym. teokseen Diskurssianalyysi: Teoria, peruskäsitteet ja käytäntö (2016) sekä Norman Faircloughin tuotantoon. Pääasiallisia tutkimuskysymyksiä on kaksi. 1. Minkälaista keskustelua maahanmuutosta käytiin Tšekin yhden suurimman verkkouutissivuston (www.idnes.cz) kommenttikentillä vuonna 2017? sekä 2. Minkälaisia diskursseja kommenteissa on havaittavissa? Tutkimus on tehty rajaamalla uutissivustolta vuonna 2017 ilmestyneet maahanmuuttoa koskevat uutiset, jotka liittyvät jollakin tavoin kohdemaahan Tšekkiin. Tämän jälkeen uutisten kommenttifoorumeilta on lajiteltu ja analysoitu käyttäjien jättämiä kommentteja diskurssianalyysia apuna käyttäen. Kommentit on tarkemmin luokiteltu seitsemään eri diskurssityyppiin ja analysoitavat uutiset aihepiireittäin viiteen eri osa-alueeseen. Aineistosta löytyneet seitsemän diskurssityyppiä ovat: ksenofobian ja epäluulon diskurssi, uhan diskurssi,”not in my backyard” -diskurssi, vapauden diskurssi, rasismin vastainen diskurssi, vastuun diskurssi sekä hyödyn diskurssi. Analyysin pohjalta voidaan tehdä monia johtopäätöksiä, mutta tutkimusta ei voida pitää minkäänlaisena yleispätevänä kuvana tšekkiläisten asenteista maahanmuuttoa kohtaan, vaan ainoastaan diskurssianalyysinä tietyistä internetissä käydyistä keskusteluista hyvin rajatulla käyttäjäkunnalla, aikavälillä ja foorumilla. Kommenttikenttien keskustelu on hyvin polarisoitunutta, ja maahanmuuttovastaisuus sekä ksenofobia näkyy kommenteissa selkeästi. Eriäviä mielipiteitäkin kuitenkin esitetään vetoamalla erityisesti vastuun diskurssiin. Kommenteissa hyvin usein myös erotellaan maahanmuuttajat niin sanottuihin toivottuihin (muun muassa slovakialaiset ja ukrainalaiset) ja ei-toivottuihin (erityisesti islaminuskoiset ja afrikkalaiset). Tällaisella jaottelulla voi olla hyvin negatiivisia seurauksia. Analysoitavista uutisista on lisäksi huomattavissa Tšekin politiikan maahanmuuttokriittisyys ja sen vaikutus yleiseen ilmapiiriin.
-
(2020)Tässä Pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan, miten eduskunnassa keskustellaan maahanmuutosta, maahanmuuttajista ja kotoutumisesta. Tutkimuksen aineistona on eduskunnassa 4.9.2018 käyty lähetekeskustelu hallituksen esityksestä uudeksi kotoutumislaiksi. Keskustelun pöytäkirja on avoimesti saatavilla eduskunnan internetsivuilla. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa sosiaalinen konstruktionismi. Analyysimenetelmänä on käytetty retorista diskurssianalyysiä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia merkityksiä maahanmuutolle, maahanmuuttajille ja kotoutumiselle keskustelussa annetaan ja miten näitä merkityksiä vahvistetaan erilaisin retorisin keinoin. Tutkimuksessa havaitaan, ettei keskustelu ole yksiselitteisesti maahanmuuton vastustamista ja puolustamista, vaan siinä asemoidutaan kolmeen erilaiseen argumentaatiopositioon, jotka ovat osin limittyviä ja osin toisilleen vastakkaisia. Nämä positiot on nimetty vastustus- ja ongelmapuheeksi sekä kotouttamisen kehittämispuheeksi. Vastustuspuheessa erityisesti humanitaarinen maahanmuutto määrittyy vastustettavaksi asiaksi ja se esitetään uhkana taloudelle, kulttuurille ja yhteiskunnalle. Retoriikka nojaa usein ääri-ilmaisuihin. Maahanmuuttajille luodaan erilaisia kategorioita, joihin liitetään pääosin negatiivisia ominaisuuksia. Kotouttamisen katsotaan usein väistämättä epäonnistuvan ja se mielletään assimiloitumiseksi, jossa vastuu on maahanmuuttajalla itsellään. Ongelmapuheessa maahanmuutto näyttäytyy ongelmana, jota tulee kyetä hallitsemaan. Vastustuspuheen tavoin maahanmuuttajien kategorisointi on yleistä. Puhe on usein nationalistiseen diskurssiin nojautuvaa. Vastuu kotoutumisesta pysyy maahanmuuttajalla, mutta myös yhteiskunnan vastuu tunnistetaan. Kotoutuminen nähdään ensisijaisesti rakenteelliseksi. Kotouttamisen kehittämispuheessa pääpaino on maahanmuuton sijaan kotouttamisessa. Maahanmuutto määrittyy puolustettavaksi asiaksi, josta on tarpeen puhua vain, jos sen oikeutus on ensin erikseen kyseenalaistettu. Puhe kotouttamisesta on toisaalta byrokraattisiin käytäntöihin keskittyvää, mutta toisaalta mukaan tulee kotoutumisen sosiokulttuurinen näkökulma, ja erityisesti sosiaaliset verkostot nähdään tärkeäksi kotouttavaksi elementiksi. Keskustelun pääpaino on maahanmuuton aiheuttamissa uhkissa ja ongelmissa ja stereotypisoivien kategorioiden rakentamisessa. Vastustus- ja ongelmapuheessa hyödynnetään uusrasismille tyypillisiä puhestrategioita ja monissa näihin positioihin asemoituvissa puheenvuoroissa rakennetaan ennakkoluuloja ja turvattomuutta. Toisaalta maahanmuuttoa asetutaan keskustelussa myös puolustamaan syrjintää vastustaen. Vuorovaikutus puheenvuorojen välillä on kuitenkin monin paikoin vähäistä, eikä esitettyjä uhkakuvia juurikaan kyseenalaisteta. Kaikissa argumentaatiopositioissa nostetaan esiin maahanmuuttajanaisten alisteiseksi hahmottuva asema sekä taloudellinen diskurssi. Lisäksi taloudelliset näkökulmat nousevat esiin kaikissa argumentaatiopositioissa. Kielitaito ja työelämään pääsy nähdään tärkeimmiksi kotoutumisen osatekijöiksi. Rakenteelliseen sosiaalityöhön nojaten tutkimuksen tulokset haastavat sosiaalityöntekijöitä tuomaan esiin erilaisten ulossulkevien mekanismien ja yleistävien kategorioiden vaikutukset maahanmuuttajien kotoutumiseen sekä toimimaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta syrjimistä vastaan.
-
(2017)Vuonna 2015 Suomessa alkoi niin kutsuttu pakolaiskriisi, joka näkyi vahvasti julkisessa keskustelussa yhteiskunnassa. Keskustelusta saattoi havaita selvän jakolinjan turvapaikanhakijoihin myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien välillä. Ajoittain keskustelussa esiintyi väitteitä kansanedustajien tiukentuneista maahanmuuttolinjauksista pakolaiskriisin aikana. Samanaikaisesti esitettiin väitteitä, että aikaisemmin vallinnut poliittinen ilmapiiri on johtanut vapaampaan maahanmuuttopolitiikkaan. Tässä tutkielmassa paneudutaan eduskunnassa esiintyneeseen vastaavaan jakolinjaan, ja miten se on mahdollisesti ilmennyt. Tarkastelun alla on, minkälaista keskustelu on ollut maahanmuutosta pakolaiskriisin aikana ja ennen sitä. Tätä varten tutkielmassa tehdään ajallista vertailua eduskunnassa esiintyneissä maahanmuuttokehyksissä. Tutkielmassa hyödynnetään kehysteoriaa, jonka avulla selvitetään minkälaisia kansanedustajien kirjallisissa kysymyksissä esiintyneet kehykset ovat, ja miten ne eroavat eri ajanjaksojen välillä. Kehyksien avulla on mahdollista selvittää, miten kansanedustajat ovat itse tulkinneet maahanmuuttoa, sekä minkälaisen tulkinnan he ovat halunneet välittää muille kansanedustajille ja vastaanottajille. Teoreettinen viitekehys koostuu aikaisemmasta kehystutkimuksesta, sekä tarkemmin maahanmuutosta tehdystä kehystutkimuksesta. Tutkielman analyysissa käytetään jo olemassa olevaa maahanmuuttokehysten kategorisointia. Aineisto koostuu kansanedustajien maahanmuutosta tehdyistä kirjallisista kysymyksistä. Analyysissa tarkastellaan kahta eri ajanjaksoa, pakolaiskriisiä ja vuosia 2004–2006, sekä vertaillaan niissä esiintyneitä maahanmuuttokehyksiä keskenään. Menetelmänä analyysissa käytetään sisällönanalyysia, jonka avulla kansanedustajien kirjallisista kysymyksistä etsitään siinä esiintyneitä maahanmuuttokehyksiä. Analyysissa havaittiin eroavaisuuksia vuosien 2004–2006 ja pakolaiskriisin aikaisissa maahanmuuttokehyksissä. Vuosina 2004–2006 painottuivat kehykset, joissa tahdottiin parantaa maahanmuuttajien asemaa yhteiskunnassa, ja maahanmuuttajat nähtiin myönteisenä resurssina yhteiskunnan toiminnan kannalta. Toisaalta vuosina 2004–2006 esitettiin myös, että ulkomaalainen työvoima voi olla uhka suomalaisille työmarkkinoille. Pakolaiskriisin aikana ilmeni myös huoli maahanmuuttajien, lähinnä turvapaikanhakijoiden, aseman heikkenemisestä. Kuitenkin kyseisten kehysten määrä laski selvästi vuosista 2004–2006, ja niiden osuus kaikista esiintyneistä kehyksistä pakolaiskriisin aikana oli selvästi vähäisempi. Pakolaiskriisin myötä kirjallisissa kysymyksissä esiintyi entistä enemmän maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvia kehyksiä. Aineistossa näkyi pakolaiskriisin aikana selvästi enemmän huoli turvallisuustilanteen heikkenemisestä ja sosiaaliturvajärjestelmän hyväksikäytöstä. Pakolaiskriisin myötä on tapahtunut selkeä muutos kirjallisissa kysymyksissä esiintyneissä maahanmuuttokehyksissä. Muutos on voinut tapahtua eri syistä, yksi syy on perussuomalaisten kansaedustajien määrän merkittävä kasvu, sillä perussuomalaiset ovat profiloituneet maahanmuuttoa vastustavana liikkeenä. Toiseksi taloudellinen tilanne Suomessa on ollut heikko pakolaiskriisin aikana, millä voi nähdä olevan vaikutusta kansanedustajien halukkuuteen puolustaa vapaampaa maahanmuuttopolitiikkaa. Maahanmuuttopoliittisissa linjauksissa on esiintynyt pakolaiskriisin aikana selvästi enemmän kriittisiä linjauksia, joita ei ole aikaisemmin hirveästi havaittavissa aineiston vertailukohdasta. Aikaisempi yksipuoliselta vaikuttava maahanmuuttopoliittinen linjaveto eduskunnassa on saattanut aiheuttaa kriittisten äänenpainojen määrän kasvun, sillä kriittiselle maahanmuuttolinjalle on voitu nähty olevan poliittista tilausta kansalaisten keskuudessa.
-
(2018)Tässä tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuton erilaisia vaikutuksia eri väestöryhmiin Suomessa. Päähuomio kohdistuu siihen, miten henkilöiden omaamien inhimillisen, taloudellisen ja sosiaalisen pääoman määrä on yhteydessä käsityksiin maahanmuuton vaikutuksista suomalaisen yhteiskunnan laatuun. Tätä tarkastellaan erityisesti konfliktiteorian näkökulmasta. Kyseessä on kvantitatiivinen tutkielma. Tutkimusaineistona on survey-haastatteluaineisto, European Social Survey 8 Suomen osalta (ESS 2016, ESS8FI). Tässä tutkielmassa aineisto (ESS8FI) rajataan. Ollaan kiinnostuneita täysi-ikäisten Suomen kansalaisten, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet Suomessa, käsi-tyksistä maahanmuuton vaikutuksista suomalaisen yhteiskunnan laatuun. Tutkielman aineistossa on 1772 havaintoa. Tutkimusmenetelmänä käytetään varianssianalyysiä. Tutkimusaineistoa käsitellään ja analyysit tehdään SPSS (Statistical Package for Social Scientists) tilastollisella ohjelmistolla. Tämän tutkielman tulokset osoittavat, että inhimillisellä pääomalla, jota mitattiin koulutustasolla, on yhteys käsityksiin maahanmuuton vaikutuksista suomalaisen yhteiskunnan laatuun. Vähän koulu-tusta omaavat pitivät maahanmuuton vaikutuksia paljon koulutusta omaavia useammin haitallisina. Taloudellisella pääomalla, jota mitattiin kotitalouden subjektiivisilla tuloilla, on yhteys käsityksiin maahanmuuton vaikutuksista suomalaisen yhteiskunnan laatuun. Pienituloiset katsoivat suurituloisia useammin maahanmuuton vaikutukset haitallisiksi. Sosiaalisella pääomalla, jota mitattiin järjestö-osallistumisella ja interpersoonallisella luottamuksella, on yhteys käsityksiin maahanmuuton vaiku-tuksista suomalaisen yhteiskunnan laatuun. Vähän sosiaalista pääomaa omaavat katsoivat maahan-muuton vaikutukset paljon sosiaalista pääomaa omaavia useammin haitallisiksi. Lisäksi selvitettiin ammattiluokan, mahdollisen työttömyyden, sukupuolen ja ikäluokan yhteyttä käsityksiin maahanmuuton vaikutuksista suomalaisen yhteiskunnan laatuun. Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että eri väestöryhmien näkemykset maahan-muuton vaikutuksista eroavat toisistaan. Ne, joiden elinolosuhteet ovat huonot katsovat maahan-muuton huonontavan suomalaisen yhteiskunnan laatua ja siten myös omia elinolosuhteitaan. Ne, joiden elinolosuhteet ovat hyvät katsovat maahanmuuton parantavan suomalaisen yhteiskunnan laa-tua ja siten myös omia elinolosuhteitaan.
-
(2013)Teknologian kehityksellä on tutkimuskirjallisuuden mukaan ollut suuri vaikutus yhteisöjen syntyyn, ja joidenkin tutkijoiden mukaan yhteisöllisyys on vaarassa kadota ja kaatua postmodernin ajan yksilöllisyyden ihanteen tieltä. Toiset tutkijat taas ovat sitä mieltä, että yhteisöllisyys ei ole kadonnut, vaan se on muuttanut muotoaan – ihmiset voivat muodostaa yhteisöjä myös välittyneesti, vaikka eivät olisi koskaan tavanneet toisiaan kasvotusten. Tutkimuksessa tarkastellaan internetissä toimivaa maahanmuuttokriittistä Hommaforum-yhteisöä kahdesta näkökulmasta: sen pohjalta, millaisia yhteisöllisiä piirteitä internetissä syntyneessä yhteisössä yhteisöllisyyttä käsittelevän teoreettisen viitekehyksen valossa on, ja miten sen voi nähdä toimivan Pierre Rosanvallonin (2008) ajatusten mukaisesti vastademokraattisena toimijana maahanmuuttopolitiikan osalta aikana, jolloin politiikka on hyvin epäpoliittista. Tutkimuksessa käytetään aineistona kymmentä Hommaforumin jäsenen haastattelua ja havaintopäiväkirjaa, joka on kirjoitettu foorumilaisten kokoontumisten pohjalta vuoden 2012 aikana. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Tämä tutkimus osoittaa, että maahanmuuttokriittisen ryhmän yhteisyys muodostuu samanmielisten jäsenten yhteisten symboleiden ja rituaalien ympärille, jotka ovat keinoja erottautua muista ryhmistä – sen voidaankin ajatella olevan kuvan äärelle muodostunut maahanmuuttokriittinen heimo, jonka tyylin luovat omasta ryhmästä luodut positiiviset symbolit ja muista ryhmistä käytetyt negatiiviset symbolit. Internet on myös turvallinen alusta maahanmuuttokriitikoille kokoontua, sillä samanmielisten jäsenten ei tarvitse pelätä leimautuvansa rasisteiksi. Hommaforumille aluksi muodostunutta yhteisyyttä voi kuvata välittyneeksi ja symboliseksi, mutta se on muuttunut myös toiminnalliseksi yhteisyydeksi, kun jäsenet ovat alkaneet tapailla toisiaan. Hommaforum-yhteisö toimii internetissä myös poliittisena muotona. Maahanmuuttokriitikoiden voidaan nähdä toimivan vastademokraattisena liikkeenä, joka toimii maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien asioiden ja uutisten valvojana, ilmiantajana ja arvostelijana. Maahanmuuttokriitikot voidaan siis nähdä maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien ongelmien ja maahanmuuttoon liittyvien epäkohtien hälyttäjinä, jotka kritisoivat jatkuvasti maahanmuuttopolitiikan päättäjiä, uutisointia ja esimerkiksi sosiaalietuuksien väärinkäytöksiä. Foorumille onkin muodostunut eräänlaista vasta-asiantuntijuutta, koska vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen ja mediaan ei luoteta. Vasta-asiantuntijuus on vastakkaista 'valtavirtamedian' ja poliittisten päättäjien asiantuntijuudelle. Internet antaa maahanmuuttokriitikoille tärkeän ja tarpeellisen kanavan tuoda ilmi kritiikkiä ja pettymystä vallitsevaa maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan, ja kritiikin ja painostuksen ansiosta epäkohtiin voidaan poliittisellakin tasolla puuttua paremmin. Vaikka maahanmuuttokriittisen yhteisön toiminta perustuu maahanmuuttopolitiikan kritiikkiin, eikä varsinaisesti maahanmuuttajien kritisoimiseen, jatkuvan ilmiannon, arvostelun ja epäilemisen vaara on se, että arvostelu muuttuu miltei pakonomaiseksi arvosteluksi päättäjiä, medioita ja huomaamatta myös yksittäisiä maahanmuuttajaryhmiä kohtaan. Internet on siis tärkeä ja hyödyllinen kanava monelle maahanmuuttokriitikolle osallistua poliittiseen keskusteluun, mutta positiivinen pyrkimys arvostella ja kritisoida vallankäyttöä muuttuu helposti pakonomaiseksi ja populistiseksi syyttelyksi.
-
(2014)Tämä tutkielma käsittelee 2000-luvun suomalaista maahanmuuttokriittistä liikettä sosiolingvistisestä näkökulmasta. Retorinen analyysi diskurssianalyysin osana pyrkii selvittämään liikkeen julkisuuskäsitystä sekä vuorovaikutusta valtavirtajulkisuuden kanssa. Aineisto on kerätty osin verkon keskustelupalstoilta, osin perinteisistä medioista sekä yksityisistä blogeista. Ilmiötä tutkitaan Jonathan Friedmaniin globaalien prosessien teorian näkökulmasta. Friedmanin mukaan alueen hegemonisen aseman heikkenemiseen liittyvät sosiaaliset ilmiöt toistuvat historiassa eri paikoissa eri aikoina. Näihin ilmiöihin lukeutuu jännitteiden kasvaminen yhteiskunnan horisontaalisella ja vertikaalisella akselilla. Ilmiöiden kärjistymistä enteilee historiallisessa katsannossa teollisen pääoman kaikkoaminen periferiaan, mikä Suomessa on käynyt toteen alkujalostuksen työpaikkojen dramaattisena vähenemisenä.
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka suhtautuminen maahanmuuttoon ilmenee äidinkielen ylioppilasesseissä. Tutkielmassa selvitetään, millaisten tekstuaalisten kielen piirteiden kautta aineiston tekstit välittävät suhtautumista aiheeseen. Analyysissa eritellään, kuinka suhtautuminen maahanmuuttoon välittyy asennoitumisen ja sitoutumisen ilmausten kautta. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on suhtautumisen teoria, joka pohjautuu systeemis-funktionaaliseen kielioppiteoriaan. Analyysissa on hyödynnetty suhtatutumisen teorian käsitteitä. Tutkielma asettuu tekstintutkimuksen kenttään ja tutkimusmetodina on tekstianalyysi. Aineisto koostuu 95 äidinkielen ylioppilaskokeessa vuosina 2011−2012 kirjoitetusta esseekoevastauksesta, joissa käsitellään jollain tavalla maahanmuuttoa. Aineistoa on yhteensä kolmelta eri tutkintokerralta. Aineisto on saatu tutkimustarkoitukseen Ylioppilastutkintolautakunnalta. Tutkielmassa osoitetaan, että suhtautuminen maahanmuuttoon välittyy äidinkielen ylioppilasesseistä monien tekijöiden kautta. Suhtautumista ilmaistaan aineiston teksteissä maahanmuuton, maahanmuuttajien ja heidän toimintansa arvottamisella sekä tunteiden ilmaisulla maahanmuuttoaiheesta. Tutkielmassa osoitetaan myös, että maahanmuutosta ja maahanmuuttajista konstruoidaan teksteissä kuva uhkana tai hyötynä, mikä tuo esiin teksteissä ilmenevää suhtautumista. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, että sitoutumalla erilaisiin näkemyksiin maahanmuutosta kirjoittajat ilmaisevat suhtautumista aineiston teksteissä. Tähän liittyvät olennaisesti ilmaisut, joilla kirjoittajat eivät osoita sitoutuvansa tiettyihin näkemyksiin. Sitoutumiseen liittyy myös teksteissä käytetty me-retoriikka, jolla osoitetaan suhtautumista maahanmuuttoon. Sitoutumisen ilmaisut tuovat esiin sitä, kuinka teksteissä suhtaudutaan niihin tuotuihin muihin ääniin. Tutkielman lähestymistapa poikkeaa aikaisemmasta maahanmuuttodiskurssin tutkimuksesta, sillä siinä on käytetty aineistona tekstejä, joita ei ole tarkoitettu julkaistaviksi. Tutkielma valottaa sitä, kuinka suhtautuminen maahanmuuttoon välittyy äidinkielen ylioppilasesseiden muodostamassa koetekstilajissa. Tutkielma osoittaa myös, kuinka suhtautumisen teorian käsitteitä on mahdollista soveltaa suomenkielisen tekstiaineiston analysoimiseen.
-
Maahanmuuttovastaisuuden rakennuspalikat : Hommaforum resurssien lähteenä maahanmuuttokeskustelussa (2015)Tämän tutkimuksen kohteena on maahanmuuttovastainen verkkoyhteisö Hommaforum. Tavoitteena on selvittää, miten Hommaforumin toiminta avoimena keskustelufoorumina mahdollistaa kollektiivisen poliittisen toiminnan. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus, että foorumi tarjoaa jäsenilleen erilaisia resursseja, joita nämä voivat hyödyntää maahanmuuttokeskustelussa. Käsitän Hommaforumin ruohonjuuritason toimijaksi hybridissä mediajärjestelmässä. Teoreettinen viitekehys nojaa aikaisempaan tutkimukseen verkkoaktivismista, hybridistä mediajärjestelmästä, populismista ja maahanmuuttovastaisesta liikkeestä. Maahanmuutto on muuttunut kuumaksi poliittiseksi kysymykseksi 2000-luvun Euroopassa. Maahanmuuttokysymyksen politisoituminen on ajoittunut yhteen oikeistopopulististen puolueiden valtaannousun kanssa. Puolueille yhteistä on paitsi kielteinen suhtautuminen maahanmuuttoon myös se, että ne ovat keränneet kannatusta erityisesti digitaalisissa verkostoissa. Tutkimusten mukaan puolueet ovat olleet erityisen hyviä hyödyntämään verkon tuomia mahdollisuuksia viestinsä levittämiseen ja ihmisten mobilisoimiseen. Suomessa maahanmuutosta vaaliteemansa tehneiden perussuomalaisten nousua suureksi puolueeksi oli edesauttamassa Hommaforum, joka kampanjoi verkossa voimakkaasti maahanmuuttovastaisten ehdokkaiden puolesta. Samalla alkoi muodostua maahanmuuttovastainen liike, johon kuuluu toimijoita niin verkkoyhteisöistä, kansalaisaktivisteista kuin parlamentaarisen politiikan edustajista. Tutkimuksen aineisto on kerätty Hommaforum etusivulta 17.9.-12.12.2014 välisenä aikana. Aineisto sisältää 68 etusivulla jaettua mediatekstiä sekä niistä foorumilla käydyn keskustelun. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi ja teemoittelu. Teemoittelun avulla tutkin, mitkä ovat teksteissä usein toistuvat teemat ja näkökulmat. Empiirisen aineiston sekä tutkimuskirjallisuuden pohjalta analysoin, millaisia ovat foorumin jäsenilleen tarjoamat resurssit, ja miten ne edesauttavat sen poliittisia tavoitteita. Tämän tutkimuksen perusteella etusivulla jaetun aineiston keskeiset teemat ovat maahanmuuton uhat, monikulturismi, poliittiset liittolaiset sekä poliittiset vastustajat. Foorumin keskusteluissa teksteissä muodostetaan tulkintoja, jotka tukevat maahanmuuttovastaista maailmankuvaa. Hommaforumin jäsenilleen tarjoamat resurssit puolestaan jakautuvat tiedollisiin, kielellisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin resursseihin. Ne mahdollistavat erilaisia tapoja osallistua poliittiseen toimintaan joko yksin tai kollektiivisesti. Keskeisiä tavoitteita Hommaforumin strategiassa ovat maahanmuuttodiskurssin muuttaminen erilaisin kielellisin keinoin, kollektiivisen poliittisen identiteetin muodostaminen ja ihmisten mobilisoiminen vaikuttamaan äänestämällä.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttoviranomaisen perusteluvelvollisuutta perheensä mukana turvapaikkaa hakevan lapsen edun menettelytakeena, jotta lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) turvaama lapsen oikeus saada etunsa arvioiduksi ja otetuksi ensisijaisesti huomioon myös aineellisesti toteutuisi. Lapsen edulla on sekä sisällöllinen, että menettelyllinen puoli. Jotta etu tulee aineellisesti huomioiduksi, on lapsen etu arvioitava. Arvioinnissa on huomioitava LOS:n perustuvat tekijät sekä punnittava lapsen intressejä muita intressejä vasten. Lasta on myös kuultava, muuten lapsen etu ei täysimääräisenä toteudu. Perusteleminen on lapsen edun muodollinen menettelytae. Turvapaikanhakijalapset ovat kahdenkertaisesti haavoittuvaisessa asemassa. Perheyhteys korostuu ja lapsen etu arvioidaan osana perheen aikuisille hakijoille tehtävää päätöstä. Lapsen oikeudet ja etu eivät välttämättä eivät välttämättä toteudu ulkomaalaislain tavoitteiden, hallitun maahanmuuton ja toisaalta perus- ja ihmisoikeuksien edistämisen, ristipaineissa. Monissa lapsioikeudellisissa tutkimuksissa on ilmennyt puutteita lapsen edun arvionnissa ja päätösten perusteluissa. Edellisenä hallituskautena tehdyt ulkomaalaislain muutokset ovat heikentäneet turvapaikanhakijoiden, myös lasten, oikeusturvaa. Perustuslaki (PL) turvaa jokaiselle oikeusturvaperusoikeuden (PL 21§). Siihen sisältyy hyvän hallinnon takeena oikeus saada perusteltupäätös. Siitä säädetään myös hallintolain 45 §:ssä. Viranomaisella on velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeudet (PL 22§) ja soveltaa lakeja perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti. Oikeus saada perusteltu päätös on lapsen perusoikeus ja se takaa oikeudellisen lapsen edun toteutumisen. Kansainvälisen suojelun myöntämisen sääntelyssä on monia avoimia kriteerejä ja niitä soveltaessa viranomainen käyttää väistämättä harkintavaltaa. Vain avoimien perustelujen kautta harkintavalta ja lapsen edun arvioinnin punninta tulevat näkyväksi. Tutkielman pääasiallisena metodina on lainoppi. Tutkielmaan suppeahkossa empiirisessä, tapaustutkimuksellisessa osiossa tarkastellaan maahanmuuttoviranomaisen päätöksiä, joissa lapsi on perheensä mukana hakenut kansainvälistä suojelua. Tarkastelu kohdistuu nimenomaan päätöksen perusteluihin ja tarkastelu tapahtuu sitä kehikkoa vasten, jonka mukaan lainopillisesti maahanmuuttoviranomaisen on päätöksensä perusteltava sen takeena, että lapsen oikeus etunsa ensisijaiseen huomioon ottamiseen ja sitä kautta täysimääräisen oikeusturvaan toteutuu. Tarkastelusta ilmenee, että lapsen edun arviointia avataan perusteluissa suppeasti, eikä sitä arvioida kaikkia oleellisia tekijöitä vasten.
-
(2020)Tiivistelmä – Referat – Abstract Opinnäytetyöni on terminologinen sanastotyö, jossa sovellan käsiteanalyysia sanastotyön menetelmänä. Opinnäytetyö käsittelee Maahantulolupia sanastotyön ja käytettävyyden näkökulmista tarkasteltuna. Tavoitteenani oli laatia maahantulolupakäsitteitä koskeva sanasto ja tarkastella termien käytettävyyttä. Lähdeaineistonani olen käyttänyt julkista auktorisoitua aineistoa, sopimus- ja lakitekstejä, joita viisumivirkailija joutuu päivittäisessä työssään soveltamaan ja tulkitsemaan: EU:n viisumisäännöstöä sekä Euroopan yhteisön ja Venäjän federaation välistä sopimusta Euroopan unionin ja Venäjän federaation kansalaisille myönnettävien viisumien myöntämisen helpottamisesta. Yleiskielisyydestään huolimatta maahantuloasiat ovat oma erikoisalansa. Käytännön työssäni maahantuloasioiden parissa olen huomannut, että varsinkin alussa uuden virkailijan perehtyessä aiheeseen kaksikielisestä terminologisesta sanastosta vastinepareineen saattaisi olla apua. Lisäksi joillakin maahantulotermeillä on venäjän kielessä useita, lähes synonyymisia vastineita, eikä virkailijan ole välttämättä yksinkertaista päättää, mikä niistä olisi sopivin vaihtoehto. Tämän vuoksi tarkastelen joitakin valitsemiani käsitteitä myös käytettävyyden näkökulmasta. Terminologisen käsiteanalyysin avulla pyrin selvittämään maahantulolupia koskevan tärkeimmän käsitteistön venäjänkieliset vastineet. Sanaston lähdekieli on suomi ja vastinekielenä venäjä. Tutkielman alussa perehdytään lyhyesti terminologisen sanastotyön teoriaan. Analyysiosuudessa tarkastellaan jokaista valittua käsitettä erikseen. Suuri osa termeistä on yleiskielisiä ja niiden yleiskielinen merkitys on kaikille ymmärrettävä, mutta kun ne nimeävät hallinnon erikoisalan käsitteitä, ne vaativat tarkempaa tarkastelua terminologisen sanastotyön ja käytettävyyden näkökulmasta. Olen työssäni noudattanut sanastotyön periaatteita ja niissä esitettyä työjärjestystä: lähdeaineistojen valinnan jälkeen valitsin termiehdokkaat, joista etenin termi-inventaarion avulla käsitenalyysiin ja määritelmien kirjoittamiseen käsitejärjestelmien avulla. Lopuksi etsin termeille venäjänkieliset vastineet. Analyysissa lähdin liikkeelle käsitteestä maahantulolupa ja sen alakäsitteitä oleskelulupa ja viisumi. Tarkastellessani maahantulolupia käsitepiirteiden avulla, huomasin, että molemmissa maahantuloluvissa oleellista on matkan tai oleskelun tarkoitus ja kesto. Lisäksi voitiin erottaa matkan tai maahantuloluvan alueellinen rajaus. Analyysin kautta tuli esille, että lähdeteksteistä löytyvät määritelmät saattavat olla piilossa: määritelmien löytämiseksi laki- ja sopimusteksteistä on nähtävä erityistä vaivaa. Viisumivirkailijalle asiakirjat ja käsitteistö ovat tuttuja, sillä kokemuksen kautta hän on alan asiantuntija ja osaa etsiä oikean tiedon. Virkailijan näkökulmasta tulisikin arvioida erityisesti venäjänkielisen vastineen valinnan ongelmaa. Monilla käsitteillä on useita synonyymisia vastineita, joista pitäisi valita suositeltavat vastineet. Tämä parantaisi viestin perille menoa ja edistäisi vähitellen myös käsitteiden johdonmukaista käyttöä. Tarkasteltaessa tutkielman tuloksena syntynyttä sanastoa asiakkaan näkökulmasta, on otettava huomioon, että asiakas voi edustaa mitä tahansa ryhmää tai yhteiskuntaluokkaa eikä välttämättä osaa hakeutua oikean tiedon äärelle. Erilaiset internetin keskustelupalstat tai muut epäviralliset lähteet voivat näin ollen huonontaa ja jopa haitata asiakkaan asemaa: jos käsite on määritelty epävirallisissa yhteyksissä huolimattomasti vailla asiantuntijuutta voi epätarkka tai jopa virheellinen informaatio pahimmillaan vaikeuttaa asiakkaan maahantulolupaprosessia. Sanastoa laadittaessa, tulisikin ottaa huomioon asiakkaan tarpeet hyödyntämällä määritelmien laatimisessa käytettävyyden kriteereitä: mielikuvaa käsitteen sisällöstä, sekoittumisen vaaraa käsitteen ja sen vieruskäsitteiden välillä sekä kielellistä käytettävyyttä. Termien kielellistä käytettävyyttä arvioitaessa ja kaksikielistä sanastoa laadittaessa tulee niin ikään pyrkiä huomioimaan kohderyhmän heterogeenisyys ja määritelmien kielen tulee säilyä yleiskielisenä. Termien käytön yhdenmukaistaminen on ensiarvoisen tärkeää sekä vastaanottajan (viisuminhakija) että virkailijan näkökulmasta. Yhdenmukainen viestintä ja termivalinta edesauttavat ymmärtämistä ja palvelevat näin ollen yhteisiä tarkoitusperiä: mahdollisimman hyvää asiakaspalvelua ja lain ja asetusten mukaista päätöksentekoa.
-
"Maailma ei parane asioita piilottelemalla" : Sananvapauden perustelut verkon kansalaiskeskustelussa (2018)Sananvapautta on yhteiskuntatieteissä pidetty käsitteenä, jolla ei ole yhtä oikeaa määritelmää, ja jonka taustalla on erilaisia käsityksiä yhteiskunnasta ja poliittisesta toimijuudesta. Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten kansalaiskeskustelussa perustellaan sananvapauden merkitystä ja olemassaoloa. Tutkimusaineistoni koostuu blogikirjoituksista ja verkkokeskusteluista, ja soveltamiani tutkimusmenetelmiä ovat laadullinen sisällönanalyysi ja argumenttianalyysi. Tuomalla vähemmälle kartoitukselle jääneen kansalaisnäkökulman muiden näkökulmien rinnalle tarjoan akateemiseen ja julkiseen sananvapauskeskusteluun uuden analyyttisen jäsennyksen. Tutkielmani teoriaosiossa erittelen sananvapautta moniulotteisena yhteiskuntatieteellisenä käsitteenä. Esittelen akateemista sananvapauskeskustelua usein jäsentävät käsiteparit negatiivinen–positiivinen ja yksilähtöinen–yhteisölähtöinen sekä käyn läpi klassiseen liberaaliin sananvapauskäsitykseen pohjaavat sananvapauden oikeutusperusteet, jotka ovat myös analyysini pohjalla. Tarkastelen myös akateemista keskustelua tutkielmani kontekstista eli verkon kansalaiskeskustelusta. Analyysini perusteella sananvapaudesta käytävä kansalaiskeskustelu muistuttaa akateemista keskustelua siinä, että perustelut voidaan jakaa instrumentaalisiin ja konstitutiivisiin. Moni aineistoni keskustelija ei varsinaisesti perustele sananvapautta vaan lähestyy sitä ehdottomana joko–tai-tilanteena. Merkittävä osa keskustelijoista kuitenkin liittää sananvapauden olemassaolon ja merkityksen ennen kaikkea sen hyviin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, jotka puolestaan liitetään usein vapaan keskustelun tuloksena saavutettavaan uuteen tietoon ja uusiin näkökulmiin. Oletus ja toivomus tiedon lisääntymisestä ja totuuden löytymisestä ovat keskeisiä myös klassisessa liberaalissa sananvapauskäsityksessä. Aineistoni keskustelusta nousee muitakin selkeitä yhtäläisyyksiä juuri klassiseen liberaaliin sananvapausteoriaan, kuten rationaalisen keskustelun painotus ja konsensushakuisuus. Toisaalta moni keskustelija painottaa yhteisymmärryksen tavoittelun sijaan sitä, että kaikenlaisten näkemysten tulee saada olla olemassa. Näkemystä voidaan peilata jälkistrukturalistiseen teoriaan, jossa olennaisena pidetään nimenomaan vastakkaisia näkemyksiä sisältävää keskustelua eikä niinkään parhaan mahdollisen lopputuloksen tavoittelua. Positiivisen ja negatiivisen vapauskäsityksen näkökulmasta voidaan todeta, että aineistossani puhutaan enemmän keskustelun rajoista ja rajoituksista kuin siitä, miten sananvapauden toteutumista tai tasapuolista jakautumista voisi edistää. Toisin kuin etukäteen olisi voinut olettaa, kansalaiskeskustelu sananvapaudesta ei aineistoni perusteella kuitenkaan ole pelkkää tunnepitoista kiistelyä siitä, mitä sananvapaus on tai ei ainakaan ole. Akateemisen keskustelun tavoin se sisältää monenlaisia rinnakkaisia ja ristiin meneviä näkemyksiä esimerkiksi vapauden olemuksesta ja poliittisen toiminnan tavoitteista.
-
(2020)Tarkastelen tutkielmassani, millaisia asenteita kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisilla on B-ruotsin opiskelua kohtaan eräällä koululla Vantaalla. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) millaisia asenteita tutkimani koulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisilla on B-ruotsin opiskelua kohtaan, 2) mikä heidän asenteisiinsa vaikuttaa ja 3) onko vuosiluokkien välillä eroja. Aihevalintani taustalla on perusopetuksen opetussuunnitelman 2014 uudistus, jonka myötä B-ruotsin opiskelu on syksystä 2016 alkanut vuosiluokalla 6 ja oma kiinnostukseni aiheeseen. Tutkin yhdeksäsluokkalaisten asenteita B-ruotsinopiskelua kohtaan kandidaatintutkielmassani. Tutkielman teoreettisena taustana toimii toisen kielen oppimiseen, motivaatioon ja asenteisiin liittyvä kirjallisuus. Aineisto on puolestaan kerätty suomenkielisellä, paperisella kyselylomakkeella keväällä 2019. Kyselyyn vastasi yhteensä 122 oppilasta, joista 60 (49 %) oli kahdeksas- ja 62 (51 %) oli yhdeksäsluokkalaisia. Aineiston analysoinnissa on käytetty sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Oppilaiden vastauksia lomakkeen väittämiin on esitetty esimerkiksi diagrammin muodossa, avoimen kysymyksen vastauksia on käsitelty puolestaan sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimustulosten perusteella tutkimani koulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten asenteet B-ruotsin opiskelua kohtaan ovat hieman enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Kyselyyn vastanneiden oppilaiden asenteisiin vaikuttaa eniten opettaja (positiivisesti). Muita oppilaisiin vaikuttavia tekijöitä ovat perhe/sukulaiset, kaverit ja kielen mahdollinen tarve tulevaisuudessa. Näiden tekijöiden vaikutus oppilaiden asenteisiin vaihtelee positiivisen ja negatiivisen välillä. Vuosiluokkatasolla tulokset viittaavat siihen, että yhdeksäsluokkalaisilla on hieman positiivisempi asenne ruotsin opiskelua kohtaan kuin kahdeksasluokkalaisilla. Tarkasteltaessa erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat oppilaiden asenteisiin ei vuosiluokkien välillä tule esiin suuria eroja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Yksi esimerkki tällaisesta erosta on se, että suurempi osa yhdeksäs- kuin kahdeksasluokkalaisista pitää opettajastaan. Saadut tulokset ovat osin ristiriidassa keskenään. Tekemilläni valinnoilla (esimerkiksi mitkä kyselylomakkeen väittämistä ilmaisevat asennetta ja mitkä puolestaan ovat asenteeseen vaikuttavia tekijöitä) on vaikutusta lopputulokseen. Aihe kaipaakin lisää tutkimusta, jotta voidaan luotettavasti arvioida, millainen vaikutus ruotsin osalta tehdyllä opetussuunnitelmauudistuksella on oppilaiden asenteisiin.
-
(2015)Goals Goal of this study is to analyze the rationality guiding the Finnish educational policy, especially the reformation programs of basic education. In previous studies it has been shown, that the texts guiding these reformations are less and less about school as an institution, and that the national educational discourse is more about the abstract individual subject, learning and idealistic goals detached from the everyday context of school life. In this study the goal was to find out what kind of rationality lies underneath the basic education reforms from the viewpoint of the context – the world – and the goal of education – the man. Method The method of this study is based on the foucauldian analysis of governmentality, which is a form of discourse analysis. Rationality was divided in three different levels of analysis – epistemic, rhetoric and moral analysis. Research material, altogether 11 pages, was chosen from a publication of the Future Affairs Committee of Finnish Parliament called Uusi oppiminen "The New Learning" and it included the publications' introductory chapter and the first part of chapter 1. Results As a result of the analysis it was shown, that the rationality guiding the Finnish basic education reforms is based on a view of a rapidly changing world, to which school reforms must react without delay. In order to produce compatible, flexible, eagerly educable people with required ITC-skills the school must be reformed in a way that makes pupils' development possible in the areas of autonomy, self-guidance and leadership. The role of the teacher becomes an instructor, and in the active center of the school work is the pupil. Similar principles as in the previous studies is shown – individualization and decontextualization – was also found.
-
(2016)The objective of this study was to examine what sort of differences and Otherness are constructed in global education and how those are produced. Education for global citizenship can be seen as an objective for global education. Therefore, it is also important to analyze how global citizenship education is justified in global education. My perspective on global education is based on post-colonial and post-structural feminist theories. The study data consist of three documents that deal with global education. The documents are produced in different projects governed by educational administration offices. As a research method, I applied deconstructive reading. The method was utilized in order to identify hierarchical binary oppositions through which the differences and Otherness are constructed in the study data. In addition to deconstructive reading, the metaphors I have applied are 'the return of the colonial and the return of the colonizer' and 'modern Western thinking as an abyssal thinking' invented by Boaventura de Souza Santos (2007). The study data constructs a subject named as "us", which is positioned as Finnish, European and Western. The subject "us" is constructed in relation to "other", which I named in this research as colonial Other, new abyssal colonial Other, and/or Other referred as minorities. According to my study, education for global citizenship was justified as a response to the encounter of "us" and Other and as a response to global challenges. Global education and global citizenship education were based on the offset of modern humanism, which appeared in the attempts to define universal epistemologies and ethical codes. Based on the results of this research, the offsets of global education epistemologies ought to be re-evaluated critically. Furthermore, opportunities for global education which question the categories of "us" and Other should be addressed in forthcoming research.
-
(2011)Moraalipsykologit ovat väitelleet vuosikymmeniä siitä, mitä moraali on ja minkälaisiin psykologisiin prosesseihin moraaliarvioinnit perustuvat. Yksi keskeinen kysymys on koskenut sitä vaikuttavatko ihmisten maailmankuvat ja niihin kietoutuvat tiedolliset uskomukset, arvot ja omat käsitykset moraalin luonteesta moraaliarviointeihin. Tämä tutkimus lähti selvittämään maailmankuvan uskonnollisuuden sekä arvojen yhteyttä moraaliarviointeihin tilastollisten analyysien valossa. Kyselytutkimusaineisto kerättiin helsinkiläisiltä yliopisto-opiskelijoilta (N = 161). Nykypäivän ihmisille tuttujen, mutta moraalisesti kiistanalaisten tekojen vääryyden arvioinneista muodostettiin pääkomponenttianalyysiin perustuen kolme tekotyyppiä, jotka nimettiin itseen kohdistuviksi teoiksi (ITSE-teot; abortti, avioero, eutanasia, seksin harrastaminen alaikäisenä ja itsemurha), muihin yksilöihin kohdistuviksi antisosiaalisiksi teoiksi (MYKS-teot; varastetun tavaran ostaminen tietoisesti, pysäköidylle autolle vahingossa aiheuttamansa vahingon ilmoittamatta jättäminen ja toiselle henkilölle kuuluvan auton luvaton käyttöönotto) sekä yhteiskuntaan kohdistuviksi antisosiaalisiksi teoiksi (YHT-teot; maksamatta jättäminen julkisessa liikenteessä ja verovilppi tilaisuuden salliessa). Maailmankuvaltaan perinteisesti uskonnolliset henkilöt arvioivat kaikki tekotyypit lähes yhtä vääriksi (sanallisesti 'väärin' oleviksi) sekä keskimäärin vääremmiksi kuin maailmankuvaltaan ei-perinteisesti uskonnolliset henkilöt. Sen sijaan ei-perinteisesti uskonnolliset henkilöt erottivat selkeästi kaikki kolme tekotyyppiä niin keskiarvojen kuin niiden sanallisten vastineidensakin mukaan (väärimmiksi arviointiin MYKS-teot ja vähiten vääriksi ITSE-teot). Hierarkkisissa regressioanalyyseissä maailmankuvan uskonnollisuuden perinteisyys ennusti merkittävästi ITSE-tekojen vääremmäksi arviointia, mutta kohtalaisesti myös YHT-tekojen vääremmäksi arviointia, kun ikä, sukupuoli ja arvoulottuvuudet oli vakioitu. Uskonnollisuuden perinteisyys ei kuitenkaan ennustanut MYKS-tekojen arviointia muut tekijät vakioituina ja sen ainoaksi tilastollisesti merkitseväksi selittäjäksi osoittautui säilyttämis−muutosvalmiusarvoulottuvuus, joskin melko vähäisellä selitysvoimalla. Kyseinen arvoulottuvuus ennusti myös ITSE- ja YHT-tekotyyppien arviointeja muut edellä mainitut tekijät vakioituina, mutta heikommin kuin maailmankuvan uskonnollisuuden perinteisyys. YHT-tekoja selitti lisäksi ikä, kun kaikki muut selittäjät oli vakioitu. Itsensäylittämis–itsensäkorostamisarvoulottuvuus ei ollut yhteydessä yhdenkään tekotyypin vääryyden arviointiin. Tulokset tukivat aiempia tutkimustuloksia siitä, että eri ihmiset hahmottavat ainakin omasta näkökulmastaan moraalin alaa eri tavoin eli arvioivat samat teot eri tavoin vääriksi tai vapaaehtoisiksi. Tulokset osoittivat myös, että ihmisten maailmankuvan uskonnollisuudella ja säilyttämisarvojen preferoinnilla on selkeä yhteys näihin eroihin arvioinneissa, mutta että muihin yksilöihin kohdistuvat vahingolliset ja epäoikeudenmukaiset antisosiaaliset teot tuomitaan hyvin yleisesti väärinä. Yhdessä nämä tekijät näyttäisivät viittaavan siihen, että ihmisten moraalikäsitykset todella vaihtelevat. Keskeisinä lähteinä toimivat Jonathan Haidtin, Lawrence Kohlbergin, Shalom Schwartzin, Richard Shwederin sekä Elliot Turielin tieteelliset julkaisut ja teokset.
-
(2020)Maapalloa uhkaavan ekokriisin ytimessä on ihmisen mieli, jonka taipumukset ja ajatusmallit ohjaavat tuhoisaa globaalia kehitystä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten tämä ilmenee Margaret Atwoodin romaanitrilogiassa Oryx and Crake (2003), The Year of The Flood (2009) ja MaddAddam (2013). Teossarja yhdistää eko- ja kriittisen dystopian sekä postapokalypsin lajipiirteitä, joiden myötä se ottaa kantaa aikamme uhkakuviin ja ihmismielen rooliin niiden synnyssä. Tutkielmassa analysoidaan, miten trilogia kuvaa ihmisen ja muiden lajien mieliä ennen ja jälkeen ihmiskunnan tuhon. Tutkielman viitekehyksenä on fiktiivisten mielten teoria, joka avulla voidaan analysoida narratiiveihin rakentuvia mieliä. Alan Palmerin kehittämän teorian mukaan fiktiiviset mielet ovat mimeettisiä ja niitä tulkitaan samoin kuin oikeita mieliä, minkä seurauksena myös mielen sosiaalisuus on fiktiossa olennaista. Palmerin teoriaa täydennetään luonnottomien mielten tutkimuksella, joka tarkastelee, miten fiktio pystyy ylittämään mimeettisyyden rajat ja luomaan mielikuvituksellisia, luonnottomia mieliä. Lisäksi tukeudutaan David Hermanin ajatuksiin siitä, miten fiktio voi kuvata eläinten kokemusmaailmaa. Fiktiiviset mielet ilmenevät monimuotoisina ja monin tavoin, mutta pohjimmiltaan ne kaikki palvelevat teoksensa teemoja ja taiteellista kokonaisuutta. Tutkielmassa havaitaan, että yhteisöjen mielet määrittävät monilta osin yksilöiden mielenmaisemaa ja toimintaedellytyksiä Maddaddam-trilogian maailmassa. Moraalittomat korporaatiot käyttävät valtaa säälimättömästi ja suhtautuvat ihmisiin kulutushyödykkeinä. Tiiviit perhe- ja ystävyyssuhteet loistavat poissaolollaan, jolloin yksilöt ajelehtivat performatiivisesta identiteetistä toiseen ilman kiintopisteitä ja tarrautuvat turruttavaan viihteeseen. Sen kohinaan hukutetaan myös tunteet, arvot ja suuret kertomukset, joiden jättämä tyhjiö täyttyy tiedeuskolla ja kvantitatiivisella markkinalogiikalla. Toisenlaisen ihmismielen mallin näyttää Herran tarhureiden yhteisö, joka muodostaa tiiviin intermentaalisen yksikön ja jonka jakamat arvot ja kertomukset kantavat yhteisön jäseniä yli ihmiskunnan tuhon. Selviytyneiden mieltä uhkaa niin yksinäisyys kuin traumatisoituminenkin, mutta sinnikkyyden, menneisyydestä ammennetun voiman ja merkityksellisyyden palautumisen avulla elämä jatkuu. Selviytyneet ihmiset joutuvat jäsentämään uudelleen suhteensa eläimiin. Erityisesti gemakkojen ja crakeläisten muuntogeeniset lajit pakottavat tarkastelemaan ihmisen mieltä uusista näkökulmista ja osoittavat, että antroposeenin jälkeen tulevat mielet voivat olla yhtä aikaa tuttuja ja vieraita. Fiktiivisten mielten tarkastelu osoittaa, että Maddaddam-trilogiassa ihmiskunnan mielenmaisema ja sen kehystämät yksilöiden mielet ovat avainasemassa niin ympäristön kuin ihmiskunnankin tuhossa. Ihmismielen on kuitenkin mahdollista jäsentää uudelleen suhteensa ympäristöönsä ja sen myötä luoda kestävämpi tulevaisuus.
-
(2017)Tutkielmani pääaineisto on Helsingissä sijainneen Kulttuurien museon perusnäyttelyn pohjalta tehty verkkonäyttely Kaukaa haettua ja sitä täydentävänä aineistona on samanniminen näyttelyjulkaisu. Kulttuurien museon kokoelmat koostuvat Kansallismuseon suomalais-ugrilaisista ja yleisetnografisista kokoelmista. Pohjaan tulkintani museologiseen kirjallisuuteen ja tarkastelen aineistoani diskurssianalyysin avulla. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmalleni on representaatioteoria. Representaatiot ovat merkityksiä välittävää toimintaa kuten puhuttua ja kirjoitettua kieltä ja kuvia. Diskurssianalyysin kohteena on kulttuurisen todellisuuden tuottaminen erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Tutkielmani tavoite on selvittää, miten Kaukaa haettua esittää Kulttuurien museon kokoelmia. Tarkastelen, millainen on aineistossani esineiden ja kuvien muodossa läsnäolevan vieraan ja esineiden kerääjien suhde sekä miten ja millaisena vieras esitetään. Pohdin aineistoni museologisten objektien suhdetta suomalaiseen kulttuuriperintöön. Pro gradu -tutkielmani laajempi tavoite on haastaa lukija tarkastelemaan suomalaisia museoita uudesta globaalista näkökulmasta. Kaukaa haettua -verkkonäyttelyn yksi keskeisistä elementeistä on kerääminen. Näyttelyssä esineistöä esitetään keräämisen näkökulmasta ja kerääjät esitetään aktiivisina toimijoina. Näyttelytekniset keinot siirtävät taka-alalle ihmisryhmät, joilta esineet on kerätty. Kaukaa haettua vetää symbolisen rajan maailmanmatkaajien ja natiivien välille; molemmilla on paikkansa, eivätkä niiden kategoriat valu toistensa päälle. Kun vieras esitetään suomalaisuuden kautta, tulee siitä kuitenkin osa suomalaisuuden tarinaa. Näin vieraan läsnäolo museonäyttelyssä toimii kansallista yhteenkuuluvuutta tiivistävänä voimana ja se riisutaan symbolisen paikaltaan siirtymän aiheuttamasta järkytyksestä.
-
(2012)Tutkielma käsittelee uudemman taidevalokuvan aikakysymyksiä kuvataiteilija Marko Vuokolan The Seventh Wave -valokuvasarjan kautta. Tutkielmassa käsitellyt kolmekymmentäyksi sarjan teosta koostuvat kaikki kahdesta neliön muotoisesta valokuvasta, jotka ovat rajaukseltaan identtiset. Vaikka näkymä on periaatteessa sama kummassakin kuvassa, kuvaushetkien välissä kulunut aika muuttaa kuvien maisemaa. Eroavaisuudet kuvien välillä huomaa, kun kahta kuvaa vertaa toisiinsa. Tutkielmassa tarkastellaan The Seventh Wave -valokuvasarjan avulla erilaisia tapoja, joilla aika voi olla läsnä nykytaideteoksessa tai sen katsomiskokemuksessa. Tärkeitä ajan käsitteitä ovat hetki, kesto ja aika. Tutkimus etenee näitä käsitteitä seuraten. Ensimmäisessä käsittelyluvussa keskitytään kysymyksiin erilaisten kuvien luonteesta ja niiden suhteesta hetkeen. Seuraavassa luvussa ovat pääosassa ne keinot, joilla ajallinen kesto voidaan tuoda mukaan taideteokseen. Viimeinen käsittelyluku pureutuu ajan kokemukseen ja siihen, voiko taideteos synnyttää tai välittää katsojalleen ajallisen kokemuksen. Keskeisiä kysymyksiä ovat, miten taideteos voi luoda ajallisia kertomuksia, viestiä ajan kulumisesta tai synnyttää katsojalleen vahvasti ajallisen kokemuksen. Tutkielman teoreettinen pohja on pitkälti valokuvatutkimuksessa. Erityisesti valokuvan ontologiset kysymykset ovat mielenkiintoisia valokuvan aikasuhteen kannalta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös niitä erilaisia kerronnallisia keinoja, joilla aika voidaan tuoda mukaan taideteokseen. Tutkimus esittelee monipuolisesti liikkeen kuvauksen historiaa. Tutkielma nostaa tärkeään asemaan myös ajallisen kokemuksen ja sen, millä tavalla taideteoksen katsoja voi aistia ajan kulumisen teosta tarkastellessaan. The Seventh Wave -valokuvasarjan aihepiiristä johtuen myös maisematutkimuksen kysymykset painottuvat työssä. Tärkeään asemaan nousevat pysähtyneisyyden sijaan maisemassa tapahtuva muutos ja liike. Marko Vuokolan The Seventh Wave -sarjan kuvissa ajalliset kertomukset rakentuvat kahden kuvan väliin. Ne tallentavat muutosta ympärillämme ja korostavat hidasta liikettä, joka jää usein huomaamatta. Tutkielman tuloksena voidaankin nähdä, että uuden taidevalokuvan ajasta puhuttaessa ajallisen keston käsite nousee usein tärkeään asemaan. Pitkät valotusajat, sarjallisuus ja menneeseen eri tavoin viittaaminen tuovat ajan mukaan taidevalokuviin. Sen lisäksi, että taiteilijoiden valitsemat lähestymistavat ovat aikaa vaativia, he ovat usein kiinnostuneita henkilökohtaisista ja jaetuista kokemuksista, tarinoista ja muistoista. Myös Vuokolan The Seventh Wave -sarjan kuvissa kokemus ajan kulumisesta syntyy ennen kaikkea katsomiskokemuksessa. Valokuvissa ajallisuus pohjautuukin usein kahden aikatason, kuvan ottohetken ja tarkasteluhetken, kohtaamiseen.
-
(2020)Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy analysoimaan Maailmanpankin Disability Inclusion and Accountability Framework -viitekehystä ja hyödyntää analyysissa filosofi Martha Nussbaumin toimintavalmiuksien teoriaa. Martha Nussbaumiin toimintavalmiuksien teoria on valittu tutkielmaan, sillä Nussbaum toteaa teoksessaan Creating Capabilities Maailmanpankin hyödyntäneen toimintavalmiuksien teoriaa kehitysajattelunsa pohjana. Lisäksi hän käsittelee vammaisten henkilöiden oikeuksia ja asemaa suhteessa pitkään vallalla olleisiin kehitysmaatutkimuksen ja kehitystaloustieteen teorioihin teoksissaan laajasti. Tutkielmassa hyödynnetään myös vammaisuuden sosiaalista mallia, johon YK:n vammaisyleissopimuksen määritelmä vammaisuudesta pohjautuu. Tutkielma vastaa seuraaviin kysymyksiin: Miten Maailmanpankin Vammaisten henkilöiden osallisuuden viitekehys perustelee vammaisten henkilöiden oikeuksien ja osallisuuden edistämistä oman toimintansa näkökulmasta? Millaista muutosta ja millä keinoin Maailmanpankki viitekehyksessään tavoittelee verrattuna Martha Nussbaumin esittämään toimintavalmiuksien teoriaan? Millaisia aukkoja Vammaisten henkilöiden osallisuuden viitekehyksessä Nussbaumin teorian valossa on ja millä niitä voi selittää? Tutkielman metodina on systemaattinen analyysi, jossa keskitytään käsitteiden, argumenttien ja edellytysten analyysiin. Maailmanpankki perustelee vammaisten henkilöiden osallisuuden ja oikeuksien edistämistä (1) vammaisten suurella määrällä, (2) sillä, että vammaisten syrjintä laskee valtioiden bruttokansantuotetta 3‒7 %, (3) kansainvälisillä kehitysstrategioilla ja omalla strategiallaan, joiden toimeenpanoon se on sitoutunut ja (4) asiakasvaltioiden tarvitseminen neuvonta- ja asiantuntijapalveluiden tarjoamisella, jotta nämä selviävät sitovista ihmisoikeusvelvoitteistaan. Maailmanpankki tavoittelee vammaisten osallisuutta, voimaantumista ja täyttä osallistumista yhteiskuntaan. Maailmanpankin valitsemat toimialat, joilla vammaisten henkilöiden oikeuksia ja osallisuutta ensisijaisesti edistetään, jakautuvat niin yksilöä kuin yhteiskuntaa kehittäviin toimialoihin. Jako on vastaava kuin yhtäältä rakenteisiin toimintavalmiuksien teorian jakautuminen sisäsyntyisiin, sisäisiin ja yhdistettyihin toimintavalmiuksiin ja toisaalta vammaisuuden sosiaalinen mallin jako yksilön ominaisuuksiin ja yhteiskunnan esteisiin. Toimintavalmiuksien teorian mukaan ihmisarvoinen elämä edellyttää yhdistettyjen toimintavalmiuksien toteutumista, mikä edellyttää sisäisten toimintavalmiuksien olemassaoloa ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka tukevat sisäisten toimintavalmiuksien toteutumista. Maailmanpankin viitekehyksessään esittelemä työ kohdistuu suurimmaksi osaksi yhteiskunnan rakenteisiin, mutta joidenkin toimialojen osalta myös sisäisiin toimintavalmiuksiin. Maailmanpankin viitekehyksessä on toimintavalmiuksien teorian näkökulmasta kolme puutetta. (1) Viitekehys mittaa kehitystä ja hyvinvointia ainoastaan bruttokansantuotteella, mikä selittyy Maailmanpankin historialla, mutta ei ole riittävä kuvaamaan vammaisten henkilöiden osallisuuden ja oikeuksien toteutumista tai hyvinvoinnin lisääntymistä. (2) Viitekehyksen kuvaamat toimenpiteet eivät edistä kaikkia ihmisoikeuksia, vaan painottuvat taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien edistämiseen. Toimintavalmiuksien toteutumisen näkökulmasta kansalais- ja poliittiset oikeudet ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä. Näihin oikeuksiin puuttumattomuuden voidaan ajatella johtuvan Maailmanpankin mandaatin rajoituksista. (3)Viitekehyksen toimenpiteet kohdistuvat kaikkiin vammaisiin eikä eri tavoin vammaisten ihmisten erilaisia tarpeita ole huomioitu. Toimintavalmiuksien teorian ydinajatus on, että kullekin ihmisille on tarjottava ne resurssit, joita he tarvitsevat toimintavalmiuksien minimitason saavuttamiseen. Erilaisia tarpeita ei huomioida Maailmanpankin työssä, sillä se on koko historiansa ajan keskittynyt laajoihin, kokonaisia toimialoja koskeviin toimenpiteisiin.
-
(2014)Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan Kongon demokraattisen tasavallan sisällissotien 1996–2003 jälkeen Itä-Kongossa jatkuneesta konfliktista käytyjä seksuaalisen väkivallan aseellisen käytön diskursseja mediassa. Tutkielmassa etsitään vastauksia siihen, minkälaisia diskursseja Kongon seksuaalisesta väkivallasta mediassa esiintyi ja mitä syitä ja seurauksia niillä on. Keskeinen osa tutkimusta on aiemman sukupuolia, seksuaalisuutta ja sotaa käsittelevän tutkimuksen esittely ja osallistuminen aiheesta käytävään keskusteluun. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on postkolonialistinen feminismi. Tutkielman aineistona on 77 Kongon demokraattisen tasavallan seksuaalista väkivaltaa käsittelevää artikkelia, jotka on julkaistu yhdysvaltalaisissa, brittiläisissä ja ranskalaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä sekä internetissä vuosien 2004–2012 välisenä aikana. Aineistoa on kerätty osittain systemaattisesti ja osittain täydentäen, pyrkien mahdollisimman laajaan kattavuuteen. Aineiston keskeisen osan muodostavat uutisreportaasit, mutta mukana on myös uutisanalyysejä, aikakauslehtiartikkeleita, puheenvuoroja ja muita aihetta käsitteleviä täydentäviä artikkeleita tarkasteluväliltä. Aineistoa teemoitellaan keskeisten aiheiden löytämiseksi ja tämän jälkeen sitä analysoidaan Norman Fairclough’n esittelemän kriittisen diskurssianalyysin menetelmällä. Aineistosta nousee esille seitsemän diskurssia Kongon seksuaalisen väkivallan syistä ja luonteesta. Diskurssit ovat 'Naiset konfliktin uhreina', 'Raadellut vaginat – raiskattu Kongo', 'Maailman raiskauspääkaupunki', 'Naisten armeija', 'Vaietuista vaietuin', 'Pimeä manner' ja 'Hylätty Kongo'. Diskurssit eroavat toisistaan siinä, miten seksuaalista väkivaltaa ja eri toimijoita representoidaan, minkälaisia syitä ongelmalle esitetään ja minkälaiset ratkaisut nähdään mahdollisina. Tyypillisesti diskursseissa seksuaalisen väkivallan luonne aseena tunnustetaan, mutta sen käytön syistä ja luonteesta on toisistaan poikkeavia käsityksiä. Diskursseista nousevat seksuaalisen väkivallan selitykset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Kulttuurisissa selityksissä seksuaalisen väkivallan taustalla nähtiin patriarkaatin toiminta tai kongolainen kansanluonne. Näissä selityksissä korostui seksuaalisen väkivallan opportunistisuus. Strategisissa selityksissä korostettiin seksuaalisen väkivallan luonnetta poliittisiin ja strategisiin tarkoitusperiin käytettävänä aseena. Yksittäisissä diskursseissa saattoi myös olla piirteitä molempien ryhmien selityksistä. Diskurssit voi lisäksi erotella sen mukaan, esitetäänkö seksuaalinen väkivalta keskeisesti erillisenä konfliktin myötä syntyneenä ilmiönä vai osana pidempää jatkumoa. Analyysi osoittaa, että vallalla on samanaikaisesti keskenään hyvin poikkeavia käsityksiä siitä, mitkä tekijät ja syyt vaikuttavat seksuaalisen väkivallan taustalla, keihin asetta käytetään, ketkä lasketaan uhreihin kuuluviksi ja kenen vastuulla tekojen lopettaminen nähdään. Diskursseissa toistuvat stereotyyppiset sotien sukupuoliroolit naisista uhreina ja miehistä sortajina. Niihin sisältyy voimakkaita olettamuksia naisten rauhanomaisuudesta ja huolehtivuudesta sekä asemasta yhteisöidensä kannattelijoina. Sukupuolten ominaisuuksien biologista alkuperää ei kyseenalaisteta. 'Naiset konfliktin uhreina' -diskurssin kohdalla voidaan puhua jopa hegemonisesta diskurssista, sillä diskurssin kehystys naisten asemasta yhteiskunnassa ja sodissa esitetään kyseenalaistamatta ja samankaltaisia representaatioita esiintyy myös muissa diskursseissa kautta aineiston. Diskursseissa pitkälti vahvistetaan stereotyyppisiä representaatioita sukupuolten rooleista sodassa, mutta poikkeuksiakin löytyy. 'Vaietuista vaietuin' -diskurssi kyseenalaistaa käsitystä naisista sotien vaiettuina uhreina ja nostaa seksuaalisen väkivallan miesuhrit keskiöön. Huomionarvoista on, ettei yhdessäkään diskurssissa tuoda esille naisten roolia seksuaalisen väkivallan tekijöinä, mikä osoittaa aiheen tabu-luonnetta. Sukupuolten lisäksi diskursseissa määriteltiin voimallisesti 'Kongoa' ja 'kongolaisuutta'. Diskurssien syitä ja seurauksia analysoidaan postkolonialistis-feministisen viitekehyksen avulla. Postkolonialistis-feministisestä näkökulmasta eri osapuolten representaatiot näyttäytyvät yrityksenä ylläpitää läntistä ja patriarkaalista hegemoniaa ja rakenteellista syrjintää. Diskursseissa painottuivat länsimaisten hegemonisten feminismien näkökulma kongolaisten elämään. Seksuaalisen väkivallan selittämiseen kulttuurilla sisältyy oletus kulttuurien välisestä hierarkiasta. Varsinkin 'Pimeä manner' -diskurssissa on toisintoja läntisestä historiallisesta ja rasistisesta Afrikka-kuvasta. Tällaiset selitykset saavat väkivallan näyttämään luonnolliselta ja tekevät ulkopuolisesta interventiosta haluttavan. Toisaalta seksuaalisen väkivallan opportunistisissa ja strategisissa kehystyksissä taustalla vaikuttavat syvemmät sosiaaliset ja rakenteelliset syyt jäävät käsittelemättä. Tutkimus osoittaa, että seksuaalisen väkivallan käyttö aseena on moninainen ilmiö, jonka keskeisistä määritelmistä ei ole yhteisymmärrystä. Määritelmien taustalla vaikuttavat käsitykset sukupuolten ominaisuuksista ja rooleista konfliktissa ja yhteiskunnassa, käsitykset ympäröivästä kulttuurista ja konfliktin luonteesta. Seksuaalinen väkivalta näyttäytyy aseena, jonka ymmärtäminen on aina suhteessa sosiaaliseen todellisuuteen ja sosiaalisiin suhteisiin, jolloin sen luonne voi näyttäytyä erilaisena konfliktista riippuen. Johtopäätöksenä todetaan, että etenkin paikallisen kulttuurin ja sukupuolen merkitystä seksuaalisen väkivallan aseellisen käytön luonteen ymmärtämiselle tulisi tutkia lisää.
Now showing items 15600-15619 of 32623