Browsing by Title

Now showing items 17989-18008 of 32623

Naiset, miehet ja perussuomalaiset : Sukupuolikuilu, sukupuolenmukainen äänestäminen ja sukupuolistereotypiat perussuomalaisten äänestäjissä

Forsberg, Anna (2013)

Tutkimuksessa tarkastellaan sukupuoleen liittyviä poliittisia teorioita perussuomalaisten äänestäjissä. Sukupuoliaspekti on aiheellinen perussuomalaisten miesvoittoisuuden ja konservatiivisen arvopohjan perusteella. Tutkimuksessa kartoitetaan ensinnäkin, löytyykö perussuomalaisten nais- ja miesäänestäjien väliltä sukupuolikuilua liittyen sijoittumiseen poliittiselle vasemmisto–oikeisto -akselille. Toiseksi tutkitaan perussuomalaisten nais- ja miesäänestäjien sukupuolenmukaista äänestämisestä ja lopuksi huomio kohdistetaan sukupuolistereotypioiden tarkasteluun perussuomalaisten äänestäjissä. Tutkimusaineistona on kansallinen eduskuntavaalitutkimusaineisto, joka on kerätty vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Tutkimuksen menetelmät ovat kvantitatiivisia: keskeisimpinä menetelminä käytetään ristiintaulukointia, keskiarvotarkastelua sekä logistista regressioanalyysiä. Moderni sukupuolikuiluteoria, jonka mukaan naisäänestäjät ovat miesäänestäjiä vasemmistolaisempia, ei saa tulosten perusteella vahvistusta. Sen sijaan perussuomalaisia miesäänestäjiä voidaan tulosten valossa pitää keskimääräistä miesäänestäjää vasemmistolaisempina. Toiseksi perussuomalaisten nais- ja miesäänestäjillä on valintaa ohjaava sukupuolimieltymys äänestää miespuolista ehdokasta. Tässä suhteessa perussuomalaisten äänestäjät eroavat muiden puolueiden äänestäjistä. Lopuksi tulokset osoittavat, että tietyt sukupuolistereotypiat ovat osa perussuomalaisten äänestäjiä. Stereotypiat miehistä parempina päätöksentekijöinä ja parempina talouspolitiikan ja maahanmuuttopolitiikan käsittelijöinä selittävät puoluevalintaa. Perussuomalaisten naisäänestäjien osalta kuitenkin ainoastaan stereotypia miehistä parempina maahanmuuttopolitiikassa on tilastollisesti merkitsevä. Tutkimuksessa pohditaan selityksiä perussuomalaisten miesäänestäjien vasemmistolaisuuteen sekä stereotypioiden vaikutusta perussuomalaisten äänestäjien valintaa ohjaavaan sukupuolimieltymykseen äänestää miespuolista ehdokasta. Jos sukupuolistereotypiat selittävät perussuomalaisten naisäänestäjien valintaa ohjaavaa sukupuolimieltymystä, perussuomalaisia naisäänestäjiä voidaan pitää poikkeuksellisina äänestäessään ennemmin konservatiivisten arvojen kuin sosiaalikysymysten perusteella. Tuloksista huokuu ensinnäkin perussuomalaisen puolueen maskuliinisuus ja traditionalismi, mutta toisaalta puolueen äänestäjät ovat suhteellisen maltillisia poliittisella vasemmisto–oikeisto –akselilla. Perussuomalainen puolue on onnistunut yhdistämään poliittisen työväenluokkaisen vasemmiston sekä konservatiivisen oikeiston. Tutkimus antaa uutta tietoa perussuomalaisten nais- ja miesäänestäjistä. Yllättävimmät tulokset ovat perussuomalaisten miesäänestäjien vasemmistolaisuus ja perussuomalaisten naisäänestäjien valintaa ohjaava sukupuolimieltymys. Sukupuolistereotypioiden osalta tulokset eivät ole kovin yllättäviä, mutta ainutkertaisia ja erittäin merkittäviä nykypäivänä, koska perussuomalaisten äänestäjät ajattelevat muiden puolueiden äänestäjiä todennäköisemmin miesten olevan naisia parempia politiikassa, joten perinteisiä sukupuolistereotypioita voidaan pitää osana perussuomalaisten äänestäjien puolueidentifikaatiota. Tulokset osoittavat, että perinteisiä sukupuolistereotypioita politiikassa on edelleen olemassa ja ne eroavat puolueen mukaan, joten sukupuoleen liittyvät poliittiset ongelmat ovat ajankohtaisia ja aiheuttavat edelleen poliittista vastakkainasettelua.
”Naiset: ’Minne kaikki hyvät miehet ovat menneet’ ...???!!! Vastaus: MGTOW!!!!!!!” : Kriittinen diskurssianalyysi internetin misogyynisen yhteisön implisiittisestä uskonnollisuudesta

Koskinen, Ilpo (2022)

Tarkastelen tutkielmassani internetin feministinvastaisten yhteisöjen verkostoon lukeutuvan MGTOW-yhteisön diskurssien avulla muodostuvaa implisiittistä uskonnollisuutta. MGTOW (Men Going Their Own Way) on internetin ja sosiaalisen median alustoilla vaikuttava miesten itsenäisyyttä ja oman tien kulkemista korostava yhteisö. Yhteisön toiminnassa korostuu kuitenkin naisvihamielisyys, joka konkretisoituu uskomuksessa naisvaltaisesta, gynosentrisestä salaliitosta. Tutkielmani aineistona toimii mgtow.com-sivustolta löytyvältä keskustelufoorumilta kerätyt kymmenen viestiketjun viestit. Aineiston analyysinä käytetään Norman Faircloughin kriittistä diskurssianalyysiä, jonka avulla aineisto jakautuu viiteen vallitsevaan diskurssiin: uhridiskurssiin, nostalgiadiskurssiin, heräämisdiskurssiin, diskurssiin pahoista naisista ja gynosentrisen salaliiton diskurssiin. Viidestä diskurssista nostetaan implisiittisen uskonnon kuvauksia kriittisen diskurssianalyysin kolmiulotteisen diskurssin mallin avulla. Työn teoreettisena työkaluna toimii Edward Baileyn implisiittisen uskonnon teoria, jonka mukaan implisiittinen uskonnollisuus voi ilmetä kolmen kuvauksen, sitoutumisten, yhdistävien keskusten sekä laajavaikutteisten kiinnostuksenkohteiden tai huolenaiheiden kautta. Analyysin pohjalta MGTOW ilmentää erilaisia implisiittisen uskonnon piirteitä kunkin käsiteltävän diskurssin mukaan. Sitoutumisista yleisin on MGTOW-yhteisöön, yhdistävistä keskuksista maskuliininen identiteetti sekä uhriasema ja laajavaikutteisista huolenaiheista naisten oikeudet ja feminismi. MGTOW:n implisiittisen uskonnon kuvaukset ovat kehää kiertäviä ja toisiaan ruokkivia. Yhteisön kaiken implisiittisen uskonnollisuuden taustalla vaikuttavana tekijänä näyttäytyy valta ja pyrkimys todentaa valtaa.
"Naiset ne nussusta nurisee, piiat kyrvän pienouesta" : naisen seksuaalinen toimijuus suomalaisissa kansanomaisissa uskomuksissa

Saksholm, Helmi (2020)

Tutkielman tavoite on selvittää naisten seksuaalista toimijuutta suomalaisissa kansanomaisissa uskomuksissa. Tutkielmassani kysyn, millaisia uskomuksia naisten seksuaalisuuteen liittyy, millaista toimijuutta naisilla suomalaisissa kyläyhteisöissä on sekä miten yhteisöjen patriarkaaliset rakenteet määrittelevät naisten toimijuutta. Aineisto koostuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston avioliittoa ja lapsia koskevasta kansanuskoaineistosta, normirikkomuksia koskevista uskomuskertomuksista sekä seksuaaliaiheisista lauluista, ja seksuaalisen sanaston perusteella rajatuista loitsuista ja lauluista Suomen Kansan Vanhat Runot -tietokannasta. Yhteensä aineisto koostuu 500 – 700 aineisto-otteesta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta ja noin 250 aineisto-otteesta Suomen Kansan Vanhat Runot -tietokannasta, joista primääriaineiston muodostavat noin 200 otetta. Aineisto on rajattu hakusanoilla, aineiston saturaatiolla sekä tutkimuskysymyksillä. Metodina hyödynnän teoriasidonnaista sisällönanalyysia ja teoreettisena viitekehyksenä Sherry Ortnerin toimijuusteoriaa. Ortnerin teoriassa keskeisessä asemassa ovat yksilöiden kulttuurisesti muodostuneet projektit eli elämässä keskeiset tavoitteet sekä yhteisön valtarakenteet, jotka määrittelevät toimijuusmahdollisuuksia. Aineiston pohjalta hahmottelen tutkielmassa kolme teemaa. Vitun väki ja lempi ovat naisten seksuaalisia voimia, jotka mahdollistavat toimijuutta. Avioliitto sen sijaan toimii seksuaalisuuden rajana. Naisten kulttuurisiksi projekteiksi määrittelen aineistoni pohjalta avioliiton, toimeentulon sekä perheen hyvinvoinnin. Tutkielmassani käy ilmi, että naisten toimijuusmahdollisuudet ovat sitoutuneet tiukasti yhteisön sukupuolihierarkiaan sekä uskomuksiin naisen seksuaalisuudesta. Rangaistuksena yhteisön normien vastaisesta toimijuudesta naisten mahdollisuuksia toteuttaa kulttuurisia projektejaan rajoitetaan. Esimerkiksi avioliiton ulkopuolisista seksuaalisista suhteista kiinni jäänyt nainen leimataan aineistossa huoraksi ja naimakelvottomaksi. Tuonpuoleisen luonteensa vuoksi naisen seksuaalisuus näyttäytyy yhteisössä vaarallisena ja yhteisössä koetaan tarpeelliseksi asettaa naisen seksuaalisuudelle rajoituksia. Seksuaalinen voima samaan aikaan mahdollistaa naisten toimijuutta ja on syy naisten kohtaamille rajoituksille. Harakointi on yksi esimerkki seksuaalisen voiman ristiriitaisuudesta, sillä harakoimalla eli astumalla sukupuolielimet paljastettuna ihmisen tai esineen yli, nainen voi suojella perhettään sekä karjaa, mutta myös aiheuttaa tulehduksia haavoihin. Seksuaalisen voiman seuraukset voivat olla tilanteesta riippuen positiivisia tai negatiivisia. Seksuaalisuuden rajoitusten vuoksi naisten toimijuus sijoittuu usein valtarakenteiden reunamille. Naisten on löydettävä luovia tapoja toimia omien tavoitteidensa toteuttamiseksi. Naiset eivät voi toimia aktiivisesti esimerkiksi puolison etsinnässä, minkä vuoksi kosijoiden houkuttelemiseen tähtäävät taiat tehdään salaa. Lemmennosto edustaa yhteisön hyväksymää magiaa, jossa ei pyritä vaikuttamaan kosijaan, vaan nostamaan tytön viehätysvoimaa. Sen sijaan rakkaustaiat ovat yhteisön normien vastaisia, koska niiden katsotaan perustuvan pakottamiseen. Tutkielmassa nostan esille naisten tapoja reagoida toimijuutta rajoittaneisiin yhteisön normeihin sekä tapoja vastustaa valtarakenteita avoimesti tai salaa.
Naiset, rauha ja tunnustaminen Libyan rauhanprosessissa

Heimonen, Anna-Sofia (2019)

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella naisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia Libyan rauhanprosessissa hyväksyvän tunnustamisen teorian avulla. Libyassa etsitään vakaata yhteiskuntaa, sillä maan pitkäaikaisen johtajan Muammar Gaddafin (7.6.1942-20.10.2011) hallinnon jälkeen eri ryhmittymät ovat vuosia kilpailleet vallasta. Gaddafin hallituksen kaatumisen jälkeen Libyan lehdistössä uutisoitiin, kuinka naisparlamentaarikot sekä naisaktivistit ovat huolissaan siitä, että naiset eivät ole edustettuina uuden hallituksen suunnittelussa, naisten ääni ei tule kuuluviin eikä tasa-arvo toteudu. Marie O’Reillyn, Andrea Ó Súilleabháin ja Thania Paffenholzin vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa Women’s Roles in Peaceprocesses todetaan naisten osallistumisen rauhanneuvotteluihin nostavan 20 prosentilla todennäköisyyttä siitä, että rauha kestää ainakin kaksi vuotta, ja 35 prosentilla todennäköisyyttä siitä, että rauha kestää 15 vuotta. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esiin, että maat, joissa sukupuolten tasa-arvo on pisimmälle toteutunut, ovat vähemmän alttiita käyttämään voimaa toista maata kohtaan. Naisten mukaan saaminen rauhanprosesseissa on siis tärkeää, mutta silti naiset jäävät usein neuvottelupöytien ulkopuolelle. Kiinnitän tässä tutkimuksessa erityistä huomiota seuraaviin kysymyksiin: Miten libyalaiset naiset tunnustetaan Libyassa ja Libyan rauhanprosessissa? Onko Libyan yhteiskunnallisilla ja kulttuurisuskonnollisilla valtarakenteilla vaikutusta naisten mahdollisuuksiin edetä tai toimia poliittisesti aktiivisena naisena? Päälähteinäni käytän kahta Libyan tilannetta koskevaa tutkimusta: ”Women, Peace and Security in Libya” (United Nations Development Program, 2015) ja ”Libya Status of Women” (The International Foundation for Electoral Systems, 2013). Tutkimuksissa haastateltiin libyalaisia naisia ja miehiä koskien kysymyksiä naisten oikeuksista, turvallisuudesta sekä poliittisesta osallistumisesta. Analysoin tutkimuksissa ilmenneitä tuloksia hyväksyvän tunnustamisen teorian avulla, jonka klassisen esityksen on tehnyt saksalainen filosofi Axel Honneth (s.1949). Hyväksyvä tunnustaminen on laaja-alainen ja inhimillisen elämänmuodon kannalta keskeinen ilmiö. Hyväksyvä tunnustaminen tai tunnustamisen puute vaikuttavat persoonaan, identiteettiin, toimijuuteen, yhteisöihin ja yhteiskuntiin. Haasteena hyväksyvässä tunnustamisessa on vallankäytön aspektit. Ongelmallinen tunnustussuhde johtaa kamppailuun tunnustamisesta ja tunnustussuhteiden ulkopuolelle sulkeminen on yksi vallankäytön ja rankaisemisen muoto. Tutkimusmetodinani tässä tutkielmassa on systemaattinen analyysi, jonka avulla kiinnitän huomiota keskeisiin käsitteisiin, argumentteihin ja niiden edellytyksiin. Tämän tutkimuksen keskeisin johtopäätös on, että libyalaiset naiset tahtoisivat osallistua maan sisäiseen politiikkaan ja rauhanrakennukseen, mutta naisiin kohdistuva ongelmallinen tunnustussuhde, yhteiskunnan rakenteelliset ongelmat sekä konservatiiviset perhenormit hidastavat naisten pääsyä päätöksentekoon. Naiset ovat Libyassa väärintunnustettuja, sillä heidän oletetaan politiikassa vastaavan vain naisia koskeviin kysymyksiin, vaikka heillä olisi kompetenssia toimia politiikassa laaja-alaisesti. Lisäksi naista ei nähdä Libyassa miehen vertaisena, mikä heikentää naisten oikeuksien toteutumista. Hyväksyvän tunnustamisen teoria tarjoaa hyvän ja jopa välttämättömän tavan tarkastella rauhanprosesseja.
Naiset, rauha ja turvallisuus – päätöslauselmat : uraauurtavaa kehitystä tasa-arvon ja kestävän rauhan puolesta vaiko perinteisten valtadiskurssien uusintamista? : Diskurssiteoreettinen analyysi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmista 2106 ja 2122

Vilokkinen, Veera (2015)

Tässä pro gradu –tutkielmassa perehdytään Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus –teemaisten päätöslauselmien 2106 ja 2122 valtapoliittisiin ulottuvuuksiin fokuksena sukupuolinäkökulma kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kontekstissa. Tarkoituksena on tarkastella kriittisesti sitä todellisuutta sukupuolesta sekä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden järjestämisen normeista, jota päätöslauselmien tekstit ilmentävät. YK:n turvallisuusneuvostossa hyväksyttiin vuonna 2000 käänteentekevänä sukupuolten tasa-arvon ja kestävän rauhanrakennuksen kannalta ylistetty päätöslauselma 1325, joka linjasi sukupuolinäkökulman strategisena työkaluna kaikkeen konfliktinratkaisuun ja rauhanrakentamiseen sovellettavana keinona naisten syrjinnän ja naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi konfliktitilanteissa, sekä kestävän rauhan rakentamiseksi konfliktinjälkeisissä yhteiskunnissa. Päätöslauselman implementaatio osoittautui kuitenkin haasteelliseksi muun muassa sen vuoksi, että resoluution kritisoitiin uusintavan niitä sukupuolisuuden ja militarismin normeja, joita se pyrkii kitkemään. Uusimmat resoluutiot 2106 ja 2122 hyväksyttiin tavoitteena tehostaa Naiset, rauha ja turvallisuus –agendan implementaatiota korjaamalla aiempien päätöslauselmien puutteita ja ristiriitaisuuksia. Laura J. Shepherd on tutkinut jälkistrukturalistisen feministisen teoriakehyksen näkökulmasta päätöslauselman 1325 tekstin ilmentämiä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia diskursseja, eli tekstistä tulkittavia kulttuurisia merkityksiä ja normeja, joihin voi olettaa sisältyvän vallankäyttöä. Shepherd nojaa Michel Foucaultin jälkistrukturalistiseen teoriaan valtanormien ilmenemisestä ja normalisoinnista yhteiskunnassa sekä Judith Butlerin käsitykseen sukupuolinormien performatiivisuudesta. Performatiivinen sukupuolikäsityksen mukaan kaksijakoisen sukupuolisuuden normeja tuotetaan jatkuvasti sosiaalisessa kanssakäymisessä niin, että miehille normaalina sukupuolisuutena mielletään voimaan ja valtaan liittyvä maskuliininen normi, kun taas nainen ilmentää objektiivista ja heikkoa feminiinistä sukupuolisuutta, yhteiskunnan 'toista'. Shepherd näkee nämä sukupuolinormit keskeisinä sodan ja militarismin oikeutuksessa ja kansainvälisen uusliberalistisen maailmanjärjestyksen tuottamisessa ja ylläpitämisessä. Feministisen jälkistrukturalistisen kritiikin mukaan Naiset, rauha ja turvallisuus –päätöslauselmien sukupuolten tasa-arvon ja rauhanrakennuksen tavoitteet eivät voi toteutua niin kauan, kuin päätöslauselmat perustuvat hegemoniselle maskuliiniselle ja militaristiselle maailmanjärjestykselle, ja tuottavat normatiivisia käsityksiä sukupuolisuudesta, rauhasta ja turvallisuudesta. Keskeisenä tuloksena analyysin perusteella nähdään, että vaikka uusimmissa päätöslauselmissa on edistetty esimerkiksi diskurssia naisesta aktiivisena toimijana perinteisen uhrikäsityksen sijaan, löytyy päätöslauselmateksteistä silti edelleen diskursseja, jotka pitävät yllä perinteisiä sukupuolirooleja ja käsitystä naisesta kansainvälisen politiikan toisena ja toiminnan kohteena. Lisäksi sukupuolinäkökulman soveltaminen rauhanrakennuksessa käsitetään edelleen pitkälti naisnäkökulmana. Konfliktialueiden naistoimijat esitetään ensisijaisesti siviiliyhteiskunnan kontekstissa eikä maailmanpolitiikan vallan keskiössä. Analyysin perusteella Naiset, rauha ja turvallisuus –päätöslauselmat pyrkivät edistämään normatiivista käsitystä siitä, mikä on oikea tapa rakentaa kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Rakentaminen tapahtuu turvallisuusneuvoston piirissä pitkälti liberaalin demokratian ihanteen ja valtiosuvereniteetin kunnioittamisen ehdoilla. Paradoksaalista on, että kansainvälinen rauhan takeena nähdään militaristinen toiminta.
Naiset, terrorismi ja humanitaariset arvot : tapaus al-Hol

Turpeinen, Satu (2020)

Tutkielmassa tarkastellaan Irakin ja Syyrian konfliktialueelle lähteneiden ja al-Holin leirille päätyneiden suomalaisten naisten kehystämistä mediassa. Tämän lisäksi tutkitaan, minkälaisia rooleja mediassa naisille kehystetään ja onko kehystämisellä vaikutusta naisten avunsaamiseen. Aihetta tutkitaan terrorismin sekä humanitaarisen avunantamisen teorioiden kautta. Keskiössä ovat naisten osallistuminen terroristisen järjestön toimintaan ja siihen liittyvät kysymykset. Lisäksi kysymyksenä on avunantajan ja avunsaajan välinen suhde ja se, miten median kehystäminen voi siihen vaikuttaa. Al-Holin leiri nousi Suomessa esille maaliskuussa 2019, kun kansainvälinen media julkaisi haastatteluja Syyriasta, Isisin viimeisestä tukikohdasta pakenevista ja Isisin kaaduttua alueelta lähteneistä ihmisistä. Yksi haastateltavista oli suomalainen nainen. Pian selvisi, että al-Holin leirillä oli useita suomalaisia naisia ja lapsia. Aineistona tutkielmassa on Yleisradion 74 uutisartikkelia, jotka kerättiin verkkojulkaisuina Yleisradion verkkosivuilta ajanjaksolta 1.3.2019-30.11.2019. Hakusanoina käytettiin sanoja ’al-hol’, ’al hol’ ja ’isis’. Menetelmänä tutkimuksessa on laadullinen kehysanalyysi. Kehystämisellä tarkoitetaan tiettyjen näkökulmien valintaa valitusta asiasta ja sen näkökulman nostamista merkittäväksi tekstin kautta. Yhtenä kehysten rakentajana medialla on valta päättää, miten jokin asia tuodaan julkiseen keskusteluun. Kehysanalyysin periaatteet ohjasivat analyysin tekoa, mutta itse analyysi rakentui Van Gorpin kehysanalyysimallin mukaisesti. Aineistoa käsiteltiin Van Gorpin kehysmatriisin seitsemän kehystämisen keinon ja tavan kautta. Aineiston analyysissa rakentui kaksi kehystä, avunsaajakehys ja turvallisuusuhkakehys. Avunsaajakehys rakentui inhimillisyyden ja ihmisarvon periaatteille. Tässä kehyksessä naiset nähtiin avunsaajan roolissa ja oikeutettuina apuun. Turvallisuusuhkakehyksessä korostuivat terrorismi, uhkakuvat, naisten oma vastuu tilanteesta sekä kansallisen turvallisuuden näkökulma. Aineistosta nousi esille eri näkemyksiä, jotka luokiteltiin neljään eri ryhmään, asiantuntijoiden kommentteihin, virkamiesten näkemyksiin, poliitikkojen kannanottoihin ja al-Holin leirillä olevien naisten haastatteluihin. Analyysi osoitti keskustelun olevan polarisoitunutta ja se rajautui kahden tunnistetun kehyksen ympärille. Tutkimuksessa nousi esille kaksi keskeistä johtopäätöstä. Ensimmäisenä johtopäätöksenä todetaan, että keskustelusta puuttui yhteiskunnallisen vastuun näkökulma, sillä keskustelua naisten Suomessa kokemasta syrjinnän ja ulkopuolisuuden kokemusten yhteiskunnallisista taustasyistä ja vastuusta ei käyty. Toinen johtopäätös käsittelee median kehystämisen ja naisten avusaamisen välistä suhdetta. Aineiston perusteella näyttää siltä, että median kehystämisen tavoilla voi olla vaikutusta siihen, miten naisiin Suomessa suhtaudutaan sekä halutaanko naisia auttaa.
Naiset vitsinä miesten maailmassa : Australian suffragistit ja sukupuoli Melbourne Punch -lehdessä 1890–1908

Liekari, Eetu (2021)

Tutkielmassa tarkastellaan Australian Viktoriassa toimitetun Melbourne Punch -lehden kuvauksia naisasialiikkeen aktiiveista sekä toivotusta sukupuolirooleista. Tutkimuksessa tulkitaan viikoittain ilmestyneen aikakausilehden pilakuvia ja vitsejä vuosien 1890–1908 välillä, jolloin australialaisten naisten äänioikeustaistelua oli kiihkeimmillään. Australian liittovaltio perustettiin vuonna 1901 ja seuraavana vuonna hyväksyttiin valkoisen naisen äänioikeus liittovaltion vaaleissa. Viktoriassa perustettiin ensimmäinen australialainen naisten äänioikeutta ajava järjestö: Victorian Women’s Suffrage Society vuonna 1884. Kyseinen osavaltio oli kuitenkin viimeinen Australiassa, jossa naisille “myönnettiin” äänioikeus, vuonna 1908. Tässä tutkielmassa keskitytään Viktorian suffragitsien ja eri sukupuoliroolien representaatioon suositun aikakausilehden pilasivuilla. Tutkimuskysymyksiä ovat: Millaista mielikuvaa ja todellisuutta Melbourne Punch -lehti rakensi ja ylläpiti suffragisteista ja sukupuolirooleista? Miten Melbourne Punch kuvasi naisasialiikkeen äänioikeustaistelijoita? Oliko lehti selvästi puolueellinen äänioikeuskysymyksessä? Onko tarkasteluajanjaksolla nähtävissä muutosta suffragetteja koskevien pilakuvien sisällöissä? Näihin tutkimuskysymyksiin vastataan tutkimalla alkuperäislähteinä Melbourne Punch -lehden (1855–1900) ja nimenvaihdon jälkeen sitä seuranneen Punch-lehden (1900–1925) julkaisuja vuosien 1890–1908 välillä. Lehtien lisäksi alkuperäismateriaalina käytetään Viktorian parlamentin ylä- ja alahuoneen pöytäkirjoja 1890-luvulta, sekä muutamia aikavälin tärkeimpiä suffragettien asiakirjoja esimerkiksi Monster Petition -adressia (1891). Tutkielma esittää, että Melbourne Punch -lehti loi ja ylläpiti alentavaa mielikuvaa suffrageteista. Naisen tuli oli olla hyveellinen ja hiljainen, sekä sopia hänelle annettuun yhteiskunnalliseen muottiin. Sukupuolensa rajoja rikkoneet suffragistit stereotypisoitiin pilakuvissa epäonnistuneiksi naisiksi, jotka vaativat oikeuksia vain kiusatakseen miehiä. 1890-luvulla tällaiset “uudet naiset” järkyttivät patriarkaalista ylempää keskiluokkaa, ja lehti pelkäsikin naisten kääntyvän sukupuolena miehiä vastaan äänioikeuden saatuaan. Viktorian sisäisessä äänioikeuskeskustelussa Punch-lehti jatkoi karikatyyrisiä kuvauksia suffrageteista vielä liittovaltion ”yleisen äänioikeuden” voimaanastumisen jälkeen. Naista ei missään vaiheessa nostettu lehdessä miehen arvoiseksi poliittiseksi toimijaksi, vaan hän oli aina ensin sukupuolensa edustaja.
Naiseuden teeman rakentuminen myyttien, satuintertekstien ja nietzscheläisen kuvaston viitekehyksissä Edith Södergranin teoksissa Dikter, Septemberlyran ja Rosenaltaret

Vähäpesola, Aino (2021)

Tutkielmani tarkastelee naiseuden teemaa Edith Södergranin teoksissa Dikter (1916), Septemberlyran (1918) ja Rosenaltaret (1919), erityisesti niistä poimituissa runoesimerkeissä ”Livets syster” (Dikter), ”Jungfruns död” (Septemberlyran) ja ”I feernas hängmatta” (Rosenaltaret). Tutkielman tavoitteena on analysoida, miten naiseutta kyseisissä runoissa rakennetaan ja mitä se niissä merkitsee. Tutkielman teoreettisena taustana ovat runon kuvallisuuden tutkimus sekä feministinen kirjallisuudentutkimus. Södergranin runoutta luonnehtii vahvasti kuvallisuus, ja myös teemat muotoutuvat keskeisesti sen kautta. Kuvallisuuden analysoinnissa hyödynnän Benjamin Hrushovskin metaforisen tekstin viitekehysanalyysiä. Laajat tulkinnalliset viitekehykset, joiden puitteissa tarkastelen naiseuden teemaa, ovat myytit, satuintertekstit ja nietzscheläinen kuvasto. Kyseessä ovat Södergranin runouden keskeiset piirteet, jotka osallistuvat myös naiseuden teeman rakentumiseen. Hahmotan eri teosten ja niistä poimittujen keskenään erilaisten runojen suhteutumista näihin viitekehyksiin. Runoesimerkkien analyysi valottaa naiseuden teeman kokonaisvaltaisuutta ja monikerroksisuutta Södergranin runoudessa: Runossa ”Livets syster” naiseus on metaforinen viitekehys, jonka avulla kuolema kuvataan naisellisen ruumiin läheisyytenä. Kuolemasta kirjoitetaan yllättävä, lohdullinen kokemuksellinen kuvaus. Runossa ”Jungfruns död” naiseus paikantuu neitohahmoon, jota kuvataan muun muassa sadun ja nietzscheläisen yli-ihmisen viitekehysten avulla. Runossa ”I feernas hängmatta” nainen on konkreettinen ja kuvaannollinen uuden elämän ja jopa maailman synnyttäjä. Södergranin runoudessa Lumikin kauneus voi yhdistyä nietzscheläiseen voimaan ja todellisuus saada feminiinisyyden viitekehyksessä toisenlaisen luonteen.
Naisia hurmiossa : Barokin hurmioteosten ominaisuuksia Emil Nolden Ekstase-maalauksessa

Hovi, Sanna-Mari (2022)

Tutkimuksessani peilaan Emil Nolden ekspressionistista Hurmio-teosta (Ekstase 1929) barokkitaiteilijoiden, Caravaggion, Rubensin ja Artemisia Gentileschin Maria Magdaleenan hurmio -maalauksiin sekä Berninin Pyhän Teresan hurmio -veistokseen. Pohdin, mitä samaa näillä eri vuosisatojen hurmioteoksilla on ja miten ne poikkeavat toisistaan. Tutkimuksessani kysyn: Millä tavoin barokin hurmiokuvaukset heijastuvat Emil Nolden maalauksessa Hurmio (Ekstase, 1929) ja miten maalaus toisaalta rikkoo hurmiokuvauksen traditiota? Tutkimukseni on laadultaan kvalitatiivinen ja tutkimusmetodinani käytin ikonografista prosessia. Lähestyin ensin teoksia niiden pintatasolta ja syvensin kuvaa etsimällä kuvien intertekstuaalisia vihjeitä. Asemoin teoksia ja niiden tekijöitä aikansa taidemaailmaan, maailmanpoliittiseen tilanteeseen ja maailmankatsomuksellisiin murrosvaiheisiin. Tutkielmani osoittaa, että Nolden maalauksessa on paljonkin samaa barokin hurmioaiheisten töiden kanssa. Yhtenevyyttä oli mm. naishahmojen kasvoissa, ilmeissä, hiuksissa ja käsissä. Yhdistävää oli myös katsojan ja tilanteen välinen ristiriita sekä teosten synnyttämä voimakas tunnetila. Erottavia tekijöitä olivat Nolden tyystin erilainen muotokieli ja värien käyttö. Merkittävin ero oli kenties se, että Nolden teoksessa on poikkeuksellisesti kaksi naista, ja teoksen voikin ajatella esittävän ihmisen kaksijakoisuutta. Oli kiinnostavaa huomata, kuinka samankaltaisissa maailman- ja ihmiskuvaan liittyvissä ristiriitatilanteissa oltiin niin 1600-luvulla kuin 1900-luvun alussa, ja kuinka perimmäiseltä olemukseltaan ja merkityksiltään samanhenkistä taidetta tämä tuotti.
Naisiin kohdistuvan väkivallan tunnistaminen ja kohtaaminen sosiaalityössä

Siivonen, Noora (2017)

Naisiin kohdistuva väkivalta on tunnustettu ihmisoikeuskysymys. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee sukupuolittuneen väkivallan tunnistamisen ja kohtaamisen haasteita sosiaalityössä. Tutkimuksessa tarkastellaan väkivaltatyötä sosiaalitoimessa ja sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä omista naisiin kohdistuvan väkivallan tunnistamisen ja kohtaamisen kyvyistä ja resursseistaan. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Mitkä ovat sosiaalityöntekijöiden mukaan naisiin kohdistuvan väkivallan tunnistamisen ja kohtaamisen haasteet heidän omassa työssään? sekä 2) Millaisiksi sosiaalialan ammattilaiset kokevat valmiutensa naisiin kohdistuvan väkivallan tunnistamiseen ja kohtaamiseen? Tutkimuksen tärkein teoreettinen lähtökohta on feministinen sosiaalityö, jonka avulla huomioidaan naisen yksityiset kokemukset yhteiskunnallisessa kontekstissa ja tarkastellaan naisen asemaa niiden kautta. Tutkimuksessa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsitellään yhteiskunnallisena ongelmana sekä epätasa-arvon aiheuttajana ja tuotteena. Tutkimus on kvalitatiivinen ja se on toteutettu Facebookissa toimivan Sosiaalityön uraverkosto -ryhmän kautta. Tutkimuksessa määritellään naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, parisuhdeväkivallan dynamiikkaa, väkivallan tunnistamista ja kohtaamista, sen seurauksia, sekä väkivaltaa kohdanneen naisen voimaantumista. Sosiaalityön uraverkosto -ryhmän kautta kyselyyn vastanneiden sosiaalityöntekijöiden vastauksia analysoidaan teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen, eli kyselystä saatu tieto liitetään jo tunnettuihin teoreettisiin käsitteisiin. Kyselyn vastauksien ja aiemman tiedon perusteella syntyy kolme johtopäätöstä: Ensimmäiseksi, kuntien tulisi laajentaa yhteistyötä paikallisten ja valtakunnallisten kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, jotta monipuolinen väkivaltaosaaminen saataisiin paremmin hyödynnettyä. Toiseksi, sosiaalityöntekijöiden kouluttaminen, ohjemateriaalin tuottaminen ja lisäinformaation helposti saatavilla oleminen ovat konkreettisia tekoja, joilla sosiaalityöntekijöiden tekemää väkivaltatyötä voitaisiin parantaa oppilaitoksissa, työpaikoissa ja kunnissa. Kolmas johtopäätös on se, että lähisuhdeväkivaltaa lukuun ottamatta naisiin kohdistuva väkivalta on vielä käsitteenä tuntematon sosiaalityön kenttätyössä. Itse asiassa naisiin kohdistuva väkivalta tulkitaan edelleen myös Suomessa synonyymiksi lähisuhdeväkivallalle. Sukupuolineutraali sanavalinta jättää huomiotta monia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja ja ilmiöitä. Kun ongelmia ei tunnisteta eikä niistä puhuta, myös resurssien puute kyseisten ongelmien ehkäisemiseksi saattaa jäädä huomiotta.
Naisiin kohdistuva sukupuolistunut digitaalinen väkivalta – esimerkkinä naispoliitikkoihin kohdistuva vihapuhe ja maalittaminen

Idänpään-Heikkilä, Aurora (2022)

Naisiin kohdistuva sukupuolistunut digitaalinen väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma ja sen uhka kohdistuu erityisesti julkiseen keskusteluun osallistuviin naisiin, kuten toimittajiin ja poliitikkoihin. Keväällä 2020 alkanut Covid-19-pandemia liikkumisrajoituksineen on kasvattanut kaikkea naisiin kohdistuvaa väkivaltaa eksponentiaalisesti ja myös sen digitaalinen ulottuvuus on lisääntynyt, kun pandemian aikaiset rajoitukset ovat siirtäneet rikollista toimintaa verkkoon. Naisiin kohdistuva väkivalta kaikissa muodoissaan on yhä 2020-luvulla merkittävä ihmisoikeus- ja tasa-arvo-ongelma myös Suomessa. Globaalisti erityisesti naispoliitikkoihin kohdistuu huomattavan paljon väkivallan eri muotoja, ja Naton keväällä 2021 julkaiseman raportin mukaan myös suomalaisiin naisministereihin kohdistui suhteeton määrä sukupuolistunutta verkkovihaa. Tämän kaltainen poliittisiin toimijoihin kohdistuva vihapuhe pyrkii painostamaan ja vaientamaan eri mieltä olevat. Viimeisimmissä kuntavaaleissa oli jo viitteitä verkon vihamielisen keskustelukulttuurin kielteisistä vaikutuksista puolueiden ehdokashankintaan, ja yhteiskunnallisen monimuotoisen dialogin tukahtuminen onkin yksi digitaalisen väkivallan haitallisimpia vaikutuksia. Näin sukupuolistuneen digitaalisen väkivallan ilmenemismuodot ovat vakava uhka tasa-arvolle ja demokratialle. Tutkielmassa tarkastellaan naisiin kohdistuvaa sukupuolistunutta digitaalista väkivaltaa osana naisiin kohdistuvan väkivallan jatkumoa. Aluksi luodaan katsaus naisten oikeuksien kehitykseen ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan yhteiskunnallisista valtasuhteista kumpuavana historiallisena ilmiönä. Uudehko digitaalisen väkivallan käsite puolestaan esiintyy Istanbulin sopimusta valvovan Grevio-asiantuntijaryhmän lokakuussa 2021 antamassa suosituksessa, ja se on myös otettu osaksi oikeusministeriön naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelmaa vuosille 2020–2023. Tälle kotimaisessa oikeustieteellisessä keskustelussa verrattain tuntemattomalle käsitteelle pyritään tutkielmassa löytämään kattava määritelmä. Sukupuolistuneella digitaalisella väkivallalla on useita ilmenemismuotoja, joista tutkielma keskittyy etenkin vihapuheen ja maalittamisen erittelyyn. Koska vihapuheelle tai maalittamiselle ei ole määritelmää kirjoitetussa laissa, niiden käsittelemiseksi selostetaan sananvapaussääntelyä, EIT:n oikeuskäytäntöä ja vihapuhetapauksiin soveltuvia rikosnimikkeitä. Tutkielman naisoikeudellisen otteen avulla viimeaikaiseen lainsäädäntökehitykselliseen keskusteluun tuodaan sukupuolinäkökulmaa esimerkiksi käsittelemällä sukupuolen lisäämistä rikoksesta määrättävän rangaistuksen koventamisperusteeksi vihapuhetapauksissa. Lopuksi tarkastellaan oikeutta sukupuolinäkökulmasta ja arvioidaan sukupuolineutraalin rikosoikeuden ongelmakohtia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisessa. Suomen vaikeudet Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanossa kuvastuvat Grevion vuoden 2019 maaraportissa, jossa todetaan, että Suomen sukupuolineutraali lainsäädäntö soveltuu huonosti naisiin kohdistuvan väkivallan tehokkaaseen torjumiseen. Näin tutkielmassa punnitaan myös sukupuolen huomioivia keinoja, joilla sukupuolistunutta digitaalista väkivaltaa voitaisiin nykyistä paremmin torjua. Johtopäätöksissä huomioidaan tuleva lainsäädännöllinen muutospaine Euroopan komission maaliskuussa 2022 esittelemän, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa koskevan direktiiviluonnoksen pohjalta.
Naisiin kohdistuva väkivalta – EU, EIT ja Istanbulin yleissopimus

Lindfors, Annika (2022)

EU:n lainsäädäntö naisiin kohdistuvan väkivallan osalta on hyvin hajanaista. EU:ssa ei ole tällä hetkellä kattavaa säädöstä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä, joten suurin osa naisiin kohdistuvan väkivallan eri muodoista eivät kuulu unionin oikeuteen. Naisiin kohdistuva väkivalta mainitaan tosin laajasti unionin ei-sitovissa instrumenteissa. Uusia lainsäädäntötoimenpiteitä tarvitaan EU-tasolla muun muassa, koska naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyy edelleen. Näin ollen tutkielman tarkoituksena on ensisijaisesti lainopin avulla tarkastella kriittisesti EU:n lainsäädäntöä naisiin kohdistuvan väkivallan alalla, ja aihetta lähestytään pääasiallisesti kahdesta eri näkökulmasta. Tutkimuskysymykset ilmentävät myös tätä kahtijakoa. Ensimmäinen lähestymistapa aiheeseen on, miten EU:n oma lainsäädäntö voi kehittyä naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan alalla (rikosoikeudelliset keinot, liittyminen Istanbulin yleissopimukseen). EU:ssa on viime aikoina laitettu vireille lainsäädäntöehdotuksia naisiin kohdistuvan väkivallan alalla, joten tutkielmassa tarkastellaan lähemmin näitä sekä unionin mahdollisuuksia rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin alalla. EU:n toimivalta nousee myös esille läpi tutkielman ja sitä tarkastellaan lähemmin tutkielmassa, koska toimivalta on avainpositiossa (rajoittavana tekijänä) lainsäädäntötoimenpiteiden ottamiselle naisiin kohdistuvan väkivallan osalta. Toimivaltakysymykset ovat myös keskiössä, kun tutkielma käsittelee EU:n liittymistä Istanbulin yleissopimukseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöllä on ollut merkittävä vaikutus Euroopassa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä. On tärkeää sisällyttää myös tämä näkökulma tutkielmaan, joka tarkastelee unionin oikeutta naisiin kohdistuvan väkivallan alalla. Näin ollen tutkielman toinen tulokulma aiheeseen on, miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kehittämät positiiviset toimintavelvoitteet naisiin kohdistuvan väkivallan alalla vaikuttavat unionin oikeuteen. Aihe vaatii teoreettisemman tarkastelun, joten Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä EU:n monimutkaista suhdetta käsitellään liitännäisesti aiheen parissa. Tutkielman näkökulma on EU-oikeudellinen, mutta tutkielmassa hyödynnetään myös kansallisia lähteitä argumentaation tueksi. Tutkielman tarkoitus on tuottaa oikeudellista argumentaatiota sen puolesta, että unionin pitäisi lähestyä lainsäädännöllisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa laajemmin kuin tällä hetkellä. Tutkielma tehdään tietoisesti perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan keinoin, eli normeja tulkitaan siten, että valittavista tulkintavaihtoehdoista valitaan se, joka edistää parhaiten perus-ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Naisiin kohdistuva väkivalta, Suomi ja CEDAW : Tutkielma naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan kansainvälisen sitoumuksen toimeenpanosta Suomessa

Lindfors, Anna (2016)

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen (CEDAW) toimeenpanoa Suomessa. Työ on toimeenpanotutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää minkälaisiin tekijöihin toimeenpano voi kaatua tai millä edellytyksillä onnistua. Tarkasteluun ei ole otettu koko yleissopimusta, vaan sen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan keskittyvä osa. Suomi on saanut sopimuksen toimeenpanoa valvovalta komitealta, CEDAW-komitealta, useita huomautuksia naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä ja sen kitkemiseksi tehtävien toimien niukkuudesta Suomessa. Tässä tutkielmassani keskitytään tarkastelemaan erityisesti viimeisimpiä, vuosina 2008 ja 2014, CEDAW-komitean Suomelle antamia suosituksia naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja poistamiseksi, ja näiden suositusten toimeenpanoa Suomessa. Työn tavoitteena on selvittää miksi naisiin kohdistuvan väkivallan osalta suositusten toimeenpano on Suomessa takkuista, vaikka ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään. Metodina käytetään toimeenpanotutkimusta, erityisesti Paul Sabatierin ja Daniel Mazmanianin muotoilemaa toimeenpanon onnistumisen viitekehystä. Viitekehyksen kautta voidaan tarkastella rakenteellisia, materiaalisia ja kontekstuaalisia tekijöitä, jotka vaikuttavat toimeenpanoprosessin onnistumiseen. Suositusten toimeenpanon kohdalla keskitytään tarkastelemaan kontekstuaalisten ja rakenteellisten tekijöiden vaikutusta toimeenpanon onnistumiseen. Aineistona tarkastelen reaalimaailman ilmiöitä, eli sitä mitä toimeenpanossa on todella tapahtunut. Aineistolähteinä käytetään muun muassa toimeenpano-ohjelmia, kuten Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmaa 2010 – 2015, mutta myös uutisia ja tiedotteita. Tutkielmassa tarkastelluista kymmenestä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tarkastelevasta suosituksesta toteutui täysin yksi, osittain seitsemän ja epäonnistui 2. Toimeenpano kariutui useimmiten kontekstuaalisiin tekijöihin, kuten lainsäätäjien tuen puutteeseen, valitsijakunnan asenteisiin ja julkisen tuen puutteeseen. Useimmat toimenpiteet olivat edenneet takkuisesti ja useista huomautuksista huolimatta näyttää siltä, ettei niihin ole reagoitu lainkaan. Toimenpiteiden toteutuminen näyttää riippuvan paljon erilaisten työryhmien, hallituksen, valiokuntien ja eduskunnan jäsenten mielipiteistä ja arvotuksista. Vaikka kansainvälinen sopimus velvoittaa toimenpiteisiin, ei niitä ole viety läpi, koska niitä ei ole koettu tärkeiksi. Osasyy tähän on käsitys siitä, ettei naisiin kohdistuva väkivalta ole Suomessa ongelma, vaikka tilastot niin osoittavatkin. Tasa-arvoiseen suomalaiseen yhteiskuntaan ei sovi naisiin kohdistuva väkivalta. Jos toimenpiteitä sen estämiseksi ja poistamiseksi alettaisiin aktiivisesti tehdä, jouduttaisiin samalla myöntämään ongelman olemassaolo. Henkilöt, jotka kokevat, ettei ongelmaa ole olemassa, eivät koe tarpeelliseksi toimenpiteitä sen poistamiseksi. Mielenkiintoista on, tuleeko tilanne muuttumaan nyt kun Euroopan Neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta on astunut voimaan syksyllä 2015.
Naisina yhteiskunnan ja ihmiskunnan asialla : YK:n kansainvälinen naistenvuosi 1975 Suomessa

Nurmilaukas, Sara (2014)

Tutkimuksessa tarkastellaan Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälistä naistenvuotta vuonna 1975 ja vuoden viettoa Suomessa. Keskiössä on valtioneuvoston kanslian asettama YK:n kansainvälisen naistenvuoden komitea, joka toimi vuosina 1974-1976. Aihetta tarkastellaan kahdesta näkökulmasta: siitä, miten kansalaisjärjestöt olivat mukana ja miten Yhdistyneiden Kansakuntien keskiöön nousseet kehityskysymykset näkyivät vuoden vietossa. Tutkimuksen taustalla oli halu ymmärtää, miten naiset ja naisten oikeudet nousivat kehitysyhteistyön keskiöön kansainvälisen naistenvuoden ja sitä seuranneen naisten vuosikymmenen 1976-1985 myötä. Vuotta tarkastellaan tämän kehityksen lähtölaukauksena. Teoreettisena lähtökohtana on Mary Kaldorin teoria globaalista kansalaisyhteiskunnasta. Kaldorin mukaan kansalaisyhteiskunta löydettiin uudelleen 1960- ja 1970-lukujen taitteessa ja keskiössä olivat naisten oikeuksien kaltaiset kysymykset. Lähteinä työssä on käytetty YK:n kansainvälisen naistenvuoden komitean arkistoa. Täydentävinä lähteinä on käytetty kolmen keskeisen kansalaisjärjestön toimintakertomuksia sekä aihetta sivuavaa kirjallisuutta, kuten aikalaiskirjallisuutta, järjestöjen historiikkeja, muistelmia ja kehitysyhteistyötä käsittelevää kirjallisuutta. Kansainvälisen naistenvuoden komiteassa oli yhteensä 23 jäsentä ja varajäsenet, jotka edustivat niin poliittisia puolueita, etu- ja kansalaisjärjestöjä ja virkamieskuntaa. Lisäksi komitea teki yhteistyötä muun muassa tasa-arvoasiain neuvottelukunnan, kouluviranomaisten ja ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston kanssa. Komitean työhön kuuluivat muun muassa ohjelman laatiminen ja eri tahojen avustaminen vuoden vietossa, vuoden teemojen tunnetuksi tekeminen sekä raportin laatiminen vuoden vietosta. Lisäksi komitealle asetettiin erityisesti Suomen oloihin ja teemaan tasa-arvo liittyviä tavoitteita, joita olivat muun muassa sukupuolten välisen tasa-arvon lisääminen koulutuksessa sekä naisten palkkauskysymykset. Komitean työstä huolimatta tasa-arvon teemat eivät nousseet yleiseksi keskustelunaiheeksi. Komitean vaatimat muutokset eivät saavuttaneet vastakaikua vuoden aikana. Työnsä lopuksi komitea laati työstään raportin, jossa se teki myös suosituksia tulevaisuutta varten. Myös komitean sisällä kiinnostus komitean toimintaan vaihteli. Tällöin erityisesti aktiivisempien jäsenten ja komitean alaisen työvaliokunnan rooli korostuivat. Ristiriidat komitean työssä jäivät vähäisiksi. Komitea halusi toimia ensisijaisesti koordinoivana ja ideoita antavana elimenä kansalaisjärjestöille. Mukana olleiden järjestöjen toimintaa kartoitettiin vuoden lopuksi järjestökyselyllä. Erityisesti puolueiden naisjärjestöt sekä muut naisjärjestöt osallistuivat aktiivisesti vuoden viettoon muun muassa järjestämällä keskustelutilaisuuksia ja julkaisutoiminnalla. Komitea oli tyytyväinen osallistuneiden järjestöjen panokseen mutta kritisoi esimerkiksi puoluejärjestöjen poisjääntiä.Vaikka vuoden vietossa keskityttiin tasa-arvon teemaan, esiintyi myös kehityksen teema komitean ja järjestöjen työssä. Merkittävin aktiviteetti oli keräys 'Afrikan naisen kehitystilin' hyväksi. Useat järjestöt kiittelivät asiasta saatua tietoa, minkä lisäksi osa aloitti teemaan liittyviä aktiviteetteja naistenvuotta seuranneina vuosina. Vaikka vuoden merkitys Suomessa jäi pieneksi, sijoittuu se osaksi laajempaa kansainvälistä kehystä. Kansainväliset kontaktit olivat tärkeitä niin komitealle kuin järjestöille naistenvuoden aikana. YK:ssa se käynnisti sarjan naisten asemaa käsitelleitä konferensseja, joissa eri maiden edustajien oli mahdollista tavata ja verkostoitua. Ulkoasiainministeriö alkoi 1970-luvulla jakaa kansalaisjärjestöille tukea kehitysyhteistyön toteutukseen, jonka myötä useat naistenvuoden viettoon osallistuneet järjestöt alkoivat toteuttaa omia kehitysyhteistyön projektejaan.
Naisista ja miehistä tuotetut sisällöt Ilta-Sanomien viihdeuutisissa

Korhonen, Miila (2018)

Suomalaisessa mediassa esiintyvistä henkilöistä vain 27 prosenttia on naisia. Naisen vähäinen näkyvyys mediassa on haitallista tasa-arvolle ja sananvapaudelle. Uutistuotanto on sukupuolittunutta ja feminiinisiksi mielletyt aiheet koetaan epärationaalisiksi ja epäuskottaviksi. Niin sanotut kovat uutisaiheet, kuten talous ja politiikka koetaan miehisiksi alueiksi ja niistä kirjoittavat toimittajat ja uutisissa esiintyvät asiantuntijat ovat pääsääntöisesti miehiä. Naisiin yhdistetään vapaa-ajan aiheet sekä perheen ja kodin piiriin rajautuvat uutisalueet. Mediassa naiskuva on usein vahvasti seksualisoitu ja naisen arvo liitetään usein ulkonäköön. Naiset esitetään emotionaalisina, irrationaalisina ja pinnallisina ja vain harvoin asiantuntijoina. Sukupuolten epätasainen näkyminen mediassa vaikuttaa yhteiskunnallisiin valta-asemiin ja laajempiin käsityksiin naiseudesta ja mieheydestä. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaisia sisältöjä Ilta-Sanomien viihdeuutisissa tuotetaan naisista ja miehistä. Valitsin tutkimuskohteekseni Ilta-Sanomien viihdeuutiset, koska Ilta-Sanomat on Suomen luetuin media ja toisin kuin monissa muissa uutisalueissa, viihdeuutisissa naisia esiintyy vähintään yhtä paljon kuin miehiä. Aineistoni koostuu yhteensä 142 uutisesta, joista 71 käsitteli naisia ja 71 miehiä. Analyysimenetelmäni on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Sekä naisia että miehiä käsittelevissä uutisissa aiheet jakautuvat viiteen pääluokkaan. Sekä naisilla että miehillä pääluokkina ovat ura, terveys, ulkonäkö sekä perhe ja parisuhde. Lisäksi viidentenä pääluokkana on naisia käsittelevissä uutisissa naiseen kohdistuva kritiikki ja miehiä käsittelevissä uutisissa miehen toiminta ja teot. Sekä naisia että miehiä käsittelevissä uutissisällöissä ylläpidetään melko perinteisiä sukupuolirooleja. Etenkin miehiä käsitellään enimmäkseen perinteisen maskuliinisuuden kautta korostamalla uralla menestymistä. Terveyteen, isyyteen ja parisuhteeseen liittyvissä uutisissa esiteltiin kuitenkin myös pehmeämpää maskuliinisuutta. Naisia käsittelevissä uutisissa nostettiin lähes poikkeuksetta esiin naisen ulkonäkö, äitiys tai parisuhdetilanne. Miehiä käsittelevissä uutisissa ulkonäköön, perheeseen ja puolisoon viitattiin huomattavasti harvemmin. Naisia käsittelevä aineisto on perinteisyydestään huolimatta melko monipuolista. Maskuliiniseen mieskuvaan verrattuna naisiin liittyvä sisältö antaa monipuolisemman kuvan naiseudesta. Naisessa kiinnostaa muukin kuin ura ja saavutukset, miehillä uutisiin pääsemisen ehtona vaikuttaa olevan uralla menestyminen tai muuta kautta saavutettu näkyvyys. Mieskuva osoittautuikin mielestäni lopulta naiskuvaa ongelmallisemmaksi ja rajoittuneemmaksi.
Naiskuluttajien tiedon ja yleisten asenteiden vaikutus GM-asenteeseen, ja GM-asenteen vaikutus tiedonhaluun geenimuunnelluista viljelykasveista : case Marttaliitto

Turtiainen, Tiia (2010)

The study was performed to clarify if women consumers´ objective and subjective knowledge and general attitudes to their attitude have effect, and if the attitude to the information desire about the genemodified crops (=GM-crops) has effect. The results could be utilised in the informing about the GM-crops. The about 13 000 members of Marttaliitto ry was chosen as a sample which represents Finnish women consumers. The material was collected as email survey and the female interviewees' answers that were used for analysis came altogether 2 241 pieces. In a multinomial logistic regression analysis the attitude towards the GM-crops (=the GM-attitude) as explanatory variables was obtained, subjective and objective information, general attitudes towards nature, plant breeding and organic food, and confidence to information about the GM-crops given by the journalists, researchers, the European Union and environment organisations. From demographic variables the age and the place of residence explained the GM-attitude. The information desire was explained by the GMattitude. The woman consumer's subjective and objective knowledge and the general attitudes towards nature, plant breeding and organic food affect an attitude towards the GM-crops and the attitude affects an information desire about the GM-crops. In the K-means cluster analysis it was formed based on the GM-attitude, four different women consumer segments: green opponents, green fighters, non-green supporters and acceptors. The green opponents and acceptors wanted to have information about the matter areas concerning GM-crops more than the non-green supporters and the green fighters from the segments. The results can be used as help for the communication when the women consumers informing of the matters which are related to the GM-crops. More information is wanted so there should be it easily available. To maximise the effectiveness of the communication, communication should be focused according to different consumer segments. In the future it would be interesting to know how women consumers will be reacted to the information about the GM-crops if there is information from the desired sources available. Would the women consumers use information and would they be interested in the information for real?
Naismetsänomistajan muotokuva

Paaja, Pipsa (2015)

Over 60% of all the forest land in Finland is owned by private forest owners and most of these forests are owned by families. Private forest owners have been studied in Finland quite a lot, but there are still quite few studies about women owning forest land. The theory is based on previous Finnish, Swedish and American studies about female forest owners. The goals of this study were to describe women and their behaviour as forest owners as well as explore how they use forest consultation services, which background characteristics influenced the usage and how it differed from men’s behaviour. The data used in this study was Suomalainen metsänomistaja 2010 and it has been gathered during 2004-2008 via postal survey. The sample, 13,000, was divided into 13 forest centres. Valid responses were obtained 6318, so the percentage of responses was 49,2%. The background characteristics and behaviour of female forest owners were explored by using means and cross-tabs. Linear regression model and logit-model were used to describe the usage of forest consultation services and the background characteristics influencing it. On the supposition that the amount of the female forest owners has been under estimated in previous studies (25%), the purpose of this study is also to determine more exact number. Previously, the amount of female forest owners has been estimated on the strength of the respondent of the postal survey, but it hasn’t been taken into account that men are more likely to answer the survey than women. This study showed that 38% or 44% of all forest owners in Finland were women depending on the calculation method. Female forest owners were older and better educated than men, but they sold less wood as well as did less maintenance work and also their estates were smaller. Women used the forest consultation services less frequent than men. Women’s goals of owning forest were also different from men’s, since over a third of women used their forest for recreational purposes. Women were more passive forest owners than men. This can be partly explained by the large amount of women using their forest for recreational purposes. Women could be encouraged to be more active through a women’s own network. These kinds of networks have been put into practice for example in the USA.
Naispapin kokemuksia työssä jaksamisesta

Pautola, Raija (2018)

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yhden evankelis-luterilaisessa kirkossa työtä tekevän naispapin työssä jaksamisen kokemuksia. Tutkimus on lähestymistavaltaan eksistentiaalis-fenomenologinen, laadullinen, narratiivis-elämäkerrallinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin elämänlinjametodiin (lifeline method) kuuluvalla virta -metodilla (’snake’ technique), avoimella haastattelulla ja teemahaastattelulla. Haastateltavia oli yksi (N=1). Haastatteluja tehtiin neljä (4). Aineisto käsiteltiin narratiivisella analyysillä. Naispapin elämänkulku ja hänen kokemuksensa elämäntapahtumista olivat hyvin yksilöllisiä ja ainutlaatuisia, ne olivat sekä myönteisiä että raskaita. Niillä oli siirtovaikutuksia työelämään ja työelämästä yksityiselämään. Positiiviset työssä jaksamisen kokemukset ilmenivät työnilon kokemuksina, onnellisena olona, työn imun kokemuksina ja voimaannuttavina kokemuksina. Negatiiviset jaksamiskokemukset ilmenivät uupumuskokemuksena, uupuneena ja väsyneenä olona, rankkana olona, kaaosmaisena olona, sumussa kulkemisena, ahdistavana ja vihaisena olona. Tärkeimpiä syitä työssä jaksamiseen olivat: omalla alalla toimiminen, työyhteisö, seurakuntayhteisö, ihmisten kohtaaminen, henkilökohtaiset syyt ja perhesyyt. Naispappi koki työssä jaksamista heikentävinä tekijöinä esimiehen, työyhteisön, työmäärän, itsensä johtamisen ja yksityiselämän. Myönteiset jaksamiskokemukset auttoivat näkemään papin työn tuoman rikkauden ja merkityksen elämään. Tämä aikaansai iloa ja kiitollisuutta. Negatiiviset jaksamiskokemukset opettivat asioita itsestä ja elämästä, olivat selviytymiskokemuksia, herättivät syyllisyyttä ja kirkastivat arvoja.
Naispapin tie kirkkoherraksi : kivikkoinen vai ei?

Jalola, Maija (2017)

Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esille naiskirkkoherrojen omia kokemuksia ja näkemyksiä tiestään kirkkoherraksi. Tutkimukseni pääkysymys on: Millaista kuvaa naiskirkkoherrat rakentavat naisten roolista Suomen ev.lut. kirkossa? Tutkin, millaiseksi he ovat kokeneet oman tiensä kirkkoherraksi, millainen kokemus valintaprosessi on ollut ja millaisia naisten urakehitykseen kirkossa vaikuttavia tekijöitä virassa olevat naiskirkkoherrat ovat havainneet. Tutkimusaineisto muodostuu kahdesta kyselystä, jotka on lähetetty naiskirkkoherroille vuosina 2006 ja 2015. Kysymykset ovat osittain samoja, mutta myöhempään kyselyyn on lisätty naispappien urakehitykseen liittyviä kysymyksiä. Ensimmäinen kysely lähetettiin kaikille virassa olleille naiskirkkoherroille sähköpostitse ja siihen vastattiin sähköpostilla tai kirjeitse. Kyselyyn vuosina 2006-2014 kirkkoherrat kutsuttiin sähköpostitse ja kysymyksiin vastattiin e-lomakkeella. Tutkimus on laadullinen ja aineistolähtöinen. Tutkimuksen otsikko ”Naispapin tie kirkkoherraksi – kivikkoinen vai ei?” nousee naisteologien historiasta. Naisten pappeutta edelsi 1900-luvun alusta lähtien käyty vaiheittain etenevä hidas prosessi, jonka aikana naisteologit saivat enemmän työmahdollisuuksia Suomen ev.lut. kirkossa. Lehtorin viran he saivat vuonna 1963. Kun ensimmäiset naiset vihittiin papiksi vuonna 1988, avautui heille samalla myös kirkkoherran virka. Naiskirkkoherrojen määrän lisääntymistä voi pitää hitaana, mutta historiallista taustaa vasten se on jatkumoa, jota voi kutsua pitkäksi tieksi. Naiskirkkoherrojen määrä kasvaa kaiken aikaa siitä huolimatta, että seurakuntien määrä on vähentynyt 2000-luvulla huomattavasti. Kirkkoherraksi ei tulla, jos virkaa ei haeta. Kyselyjen tulokset palauttavat tähän lähtöruutuun. Viime vuosien luvut antavat viitteitä, että naispapit hakevat kirkkoherran virkoja aiempaa aktiivisemmin. Valtaosa kyselyihin vastanneista oli valittu ensimmäiseen kirkkoherran virkaan, jota oli hakenut. Yhä useammin he ovat ensimmäisellä vaalisijalla. Tärkein valinnan syy on naiskirkkoherrojen mielestä se, että he ovat olleet seurakuntalaisille ennestään tuttuja. Vuoden 2015 kyselyn aikaan noin joka kahdeksas kirkkoherra oli nainen, vaikka seurakuntien papistosta lähes puolet on naisia. Pääasiallinen syy on naiskirkkoherrojen mielestä naisissa itsessään. Naiset eivät halua johtajaksi ja kirkkoherran virkaa pidetään liian vaativana. Perhesyyt vaikuttavat naisten urakehitykseen enemmän kuin miehillä, mutta piilovaikuttajaksi tunnistetaan myös mielikuva miesten johtamasta kirkosta. Tutkimuksen otsikon kysymykseen kirkkoherrojen vastauksista muodostuu vastaus: Naispapin tien kirkkoherraksi tuntuu ehkä kivikkoisemmalta kuin ennen, mutta virkoja haetaan aiempaa enemmän ja niihin valitaan nainen entistä useammin.
Naispappeuspuhe vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä vuosina 1975-2010

Leppänen, Mari (2011)

Tutkielma tarkastelee vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen naispappeuspuhetta vuosina 1975 2010. Aihetta käsitellään julkisen puheen ja yksityisen kokemuspuheen näkökulmista. Tutkimuksen lähdeaineistona ovat vanhoillislestadiolaisen liikkeen julkaisut, erityisesti vuosikirjat ja Päivämies-lehti, vanhoillislestadiolaisten kirkolliskokousedustajien naisten pappeutta käsittelevät puheenvuorot vuosina 1976, 1984 ja 1986 sekä Kotimaan, Kalevan ja Helsingin Sanomien artikkelit, joissa tarkastellaan naispappeutta ja vanhoillislestadiolaista herätysliikettä tutkimusjakson aikana. Rinnakkaisen aineiston julkiselle puheelle tuovat kahdenkymmenen viiden vanhoillislestadiolaisen naisteologin haastattelut, jotka olivat opiskelleet tutkimusjakson aikana. Julkinen puhe ja yksityinen kokemuspuhe etenevät työssä kronologisesti niin, että esille nousevat kunkin vuosikymmenen ja sukupolven yhteiset kokemukset sekä historian tapahtumien ja yksilön kokemuksen yhteenkuuluvuus. Tutkielma on herätysliiketutkimusta, joka sijoittuu naishistoriantutkimuksen kenttään. Tutkielma osoittaa, että naispappeuskeskustelu määritteli vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen paikkaa kirkossa. 1970-luvulla herätysliike esitti vakavan huolen kirkossa esiintyvästä naispappeusmyönteisyydestä ja kirkolliskokouksissa lestadiolaiset edustajat esiintyivät kiivaina naispappeuden vastustajina. 1980-luvulla vanhoillislestadiolaiset sopeutuivat kirkon myönteiseksi muodostuneeseen naispappeuskantaan ja kiivaista vastustajista tuli kirkossa hyvän yhteistyön korostajia. Vanhoillislestadiolaiset eivät ryhmittyneet muiden naispappeutta vastustavien järjestöjen kanssa. Herätysliikkeen virallinen keskustelu ja julkinen puhe olivat miesten puhetta naisten pappeudesta. Niin SRK:n johtokunnassa, kirkolliskokouksessa kuin lehdistössä asiaa käsittelivät ja kommentoivat vain miehet. Myös yksityinen kokemuspuhe osoittaa, etteivät vanhoillislestadiolaiset naiset osallistuneet liikkeessä käytyyn naispappeuskeskusteluun. Vanhoillislestadiolaiset naiset eivät pohtineet omakohtaisesti pappeutta, eivätkä he keskustelleet aiheesta myöskään yliopistolla 1970 1990 luvuilla. Naispappeus nousi herätysliikkeessä keskusteluun 2000-luvulla, kun kielteisen opin ja hyvin toimivan käytännön ristiriita nosti esille liikkeen sisällä vaikuttaneet erilaiset virkakysymyskannat. Tutkielma tuo esille neljä erilaista tapaa suhtautua virkakysymykseen. Kaikille vuosikymmenille, 2000-lukua lukuun ottamatta, kuului haastateltuja, jotka olivat omaksuneet liikkeen virallisen linjan naispappeuskysymyksessä ja he vastustivat muutosta. He perustelivat kantaansa Raamatun muuttumattomalla opetuksella ja auktoriteetilla. Lisäksi he korostivat naisten ja miesten eroja sekä erilaisia tehtäviä. Toiseksi erityisesti vanhemman sukupolven naisissa oli monia, joita voi nimittää sopeutujiksi. Liikkeessä vallinnut perinne sekä kipeät kokemukset herätysliikkeen hajaannuksista olivat opettaneet tyytymään ja vaikenemaan. Jokaisen sukupolven naisissa oli haastateltuja, jotka seurasivat keskustelua tarkkailijoina, ja myös osallistuivat aktiivisesti naisen asemaa ja virkakysymystä käsittelevään keskusteluun. Nämä naiset pohtivat pappeutta myös henkilökohtaisesti. Tarkkailijat peräänkuuluttivat avoimen keskustelun merkitystä. 2000-luvulla opiskelleet eivät olleet omaksuneet liikkeen opetusta virkakäsityksestä ja he kaikki suhtautuivat myönteisesti naispappeuteen. Nämä naiset sekä julkisuudessa naispappeutta puolustaneet lestadiolaismiehet pyrkivät uudistamaan liikkeen virkakysymyskantaa. Uudistajat olivat tyytymättömiä liikkeessä vaikuttaviin sukupuolirooleihin eikä heidän ajatteluaan sitonut esimerkiksi 1970-luvun kriisiajan vaikutuksesta syntynyt avoimuuden pelko.

Now showing items 17989-18008 of 32623

Browsing by Title

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO